Toiminnot

Alkoholismin keskivaiheet

Alkoholismin varhaisvaiheet kehittyvät siis melko salakavalasti ja huomaamatta, jos niitä ei tajua lukea. Alkoholisti, joka ryhtyy raitistuttuaan tarkastelemaan juomauraansa huomaa selvästi, että noinhan se meni aluksi.  Suomalainen yhteiskunta on hyvin alkoholistinen, kuten varhaisvaiheiden soveltamisella yhteiskuntaan voi todeta.

Alkoholismin varhaisvaiheiden kehitys kestää siis 7- 10 vuotta, alkoholisti hakeutuu ensimmäisen kerran hoitoon noin 7 vuotta ongelmien alettua. Alkoholismin keskivaihe on nopea vaihe ennen alkoholismin loppuvaihetta.  Alkoholismin keskivaiheet kestävät 2-5 vuotta.

Alkoholismin keskivaiheissa varhaisvaiheen oireet vahvistuvat. Alkoholismi-sairaus asteittain ja usein vääjäämättä pahenee.

Keskivaiheessa alkoholistien antamat lupaukset alkoholinkäytön suhteen ovat nyt toistuvia ja sävyltään jo lujia. Ne ovat anteeksipyyntöjä törttöilyjen jäljiltä ja alkoholisti todella tarkoittaa luvata asioita alkoholinkäytön suhteen. Alkoholisti yrittää epätoivoisesti pitää lupauksensa, mutta alkoholismin luonteen mukaisesti hän ei pysty niitä pitämään, mistä häntä moititaan. Säännöstelty juominen ei enää onnistu. Hän lupaa pyhästi, ettei enää juo, mutta hän ei pysty keskivaiheessa enää lopettamaan juomista ilman ulkopuolista apua. Hän epäonnistuu toistuvasti juomisen säännöstely-yrityksissä.

Juomista koskeva valehtelu siirtyy uudelle tasolle, varhaisvaiheessa alkoholisti on uskotellut itselleen, että on samanlainen juoja kuin muutkin, mutta nyt se ei enää onnistu. Hän huomaa nyt olevansa alkoholin juojana erilainen kuin muut. Tämä itseoivallus hämmentää ja pelottaa häntä. Hän ei voi käsittää, mitä hänelle on päässyt tapahtumaan, koska hän ei yleensä tiedä, mitä alkoholismi, asteittain paheneva sairaus, on. Hän ymmärtää, että hänen juomisensa on ”toisenlaista” kuin muiden. Hän yrittää yli-inhimillisin ponnistuksin pitää alkoholin käyttöön liittyvät lujat lupauksensa, jotka eivät kuitenkaan pidä.

Hän taistelee säilyttääkseen uskonsa omaan mielenterveyteensä – vaikkapa haukkumalla puolisonsa ja lapset. Hän valehtelee juomisiaan, selittelee ja rakentaa abilia juomisen ympärille. Hänellä on suuri tarve, että muut pitävät hänen  ”rakennelmaa” arvossa, eivätkä kajoaisi siihen, koska hän tuntee rakennelman vaistonvaraisesti hauraaksi.

Hän rakentaa taidokkaita ja huoliteltuja valheita. Tässä vaiheessa kuuluu klassinen päihdepersoonallisuuden lause: Voin lopettaa milloin tahansa. Tämä lause on hänen mielenterveytensä peruste, hän on sille yliherkkä, sitä pitää kohdella kuin pyhäinjäännöstä. Jos hän kuulee AA:laisen naurun tällä kohtaa, jos hän menee siis AA:han epätoivoissaan toivoa etsien, niin hän loukkaantuu verisesti – ja kertoo miksi AA:han ei voi mennä.

Päihdelääkäri joka epäilee avoimesti ja kokemuksensa perusteella tätä hänen totuuttaan, joutuu alkoholistin panettelemien listalle. Omaiset kuulevat kuinka oikeassa päihdelääkäri on, mutteivät he usein uskalla puhua, koska alkoholisti suuttuu, jos hänen totuutta epäillään.

Omaisten, puolison ja lasten, kannattaa vilkaista Al-Anonin ja Alateen nettisivuja tässä vaiheessa ( www.al-anon.fi/ ). Omaisten kannattaa käydä ryhmissä katsomassa, sopivatko ne heille, koska sieltä he saavat tukea, jota on vaikea saada mistään, sillä alkoholismia ymmärretään edelleen niin huonosti suomalaisessa yhteiskunnassa.

On mahdollista mennä mielenterveystoimistoon puhumaan henkilölle, joka ei ymmärrä alkoholismia ollenkaan – mitä tekee omaisen tilanteen vielä epätoivoisemmaksi. Yleensä hänelle tarjotaan psyykenlääkkeitä tilanteensa ratkaisuksi, kun hän koettaa kysyä, mitä hän tekisi alkoholistinsa kanssa. Moni omainen alkaa syödäkin rauhoittavia lääkkeitä selvitäkseen elämänsä väistämättömästä ristiriidasta. Joku omainen ajattelee auttavansa alkoholistia, jos ryhtyy juomaan yhdessä hänen kanssaan, niin ettei hän enää mene baariin juomaan. Mutta ei auta rauhoittavat lääkkeet, eikä yhdessä juominen keskivaiheen alkoholistia.

Alkoholismin keskivaiheessa alkoholisti ahmii ryyppyjä ja hänellä on ”hätävara”-pulloja joka paikassa: makuuhuoneen kaapeissa, autotallissa, mökillä, puupinojen välissä, työpaikalla ja mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Mihin tahansa juhliin tai pubiin mennessä keskivaiheen alkoholistin täytyy pohjustaa alkujuomisilla. Hän menee tilaisuuksiin vähän ennen, että ehtii ottaa ”yhdet” ennen tilaisuuden alkua. Hän alkaa juoda enemmän baarissa kuin kotona, minkä vuoksi hän alkaa tulla myöhemmin töistä kotiin. Hän jättää ruokailuja väliin tai myöhästyy perheen yhteisiltä aterioilta. Hän alkaa olla jo melko myötäisessä kaikkiin vähänkin erikoisempiin tapahtumiin mennessä. Hän on enemmän poissa kuin paikalla, ainakin henkisesti.

Hän on aina väsynyt, minkä vuoksi hänen täytyy juoda. Hän on aina hermostunut, minkä vuoksi hänen täytyy juoda. Hänellä on aina huolia ja murheita, minkä vuoksi hänen täytyy juoda. Hän on masentunut, minkä vuoksi hänen täytyy juoda. Hänellä on vaikka mitä, minkä vuoksi hänen täytyy juoda.

Hänen juoma-ajat ovat lisääntyneet, hän juo nyt jo yksikseenkin. Hän päihtyy sopimattomina aikoina mm. lasten ylioppilasjuhlissa, tasakymmeniä täyttävien sukulaisten juhlissa, häissä ja hautajaisissa. Hän juo viikonloput läpeensä. Hän alkaa viimeistään tässä vaiheessa ottaa aamu- ja krapularyyppyjä. Hän yrittää epätoivoisesti juomislakkoja suurten tyrimisten jälkeen. Hän yrittää epätoivoisesti pitää työpaikkansa.

Kun hän ei juo, hän on ärtynyt, äkkipikainen, katkera ja vaikea ihminen.

Hänen riippuvuutensa alkoholista on muuttunut pakonomaiseksi. Hän ei pysty toimimaan ilman ryyppyjä. Hän on hyödytön kasvavaa juomispakkoa vastaan. Hän on menettämässä säätelykykynsä juomisen suhteen.  Kun hän alkaa yrittämästä säätelyä, koska ei siihen pysty,niin alkoholismin oireet tulevat ilmeisemmiksi kaikille muillekin ympärillä oleville. Hän täytyy tuntea juomisen vaikutukset, minkä vuoksi kohtuukäyttö on hänelle mahdottomuus. Kohtuukäyttö kun ei tunnu missään.

Keskivaiheessa alkoholistin halu puhua juomisestaan vähenee. Hän ei myönnä olevansa päissään, vaikka työpaikalla, jossa hänet humalassa tavataankin. Useimmat eivät huomaakaan, että hän on humalassa. Kaatumisen yhteydessä hämmästellään ensiapupoliklinikalla, kun puhallustulos näyttä 2.5 promillea.

Minulla on päihdelääkärinä sääntö, että jos 2 promillen humalassa pystyy toimittamaan asiansa ”selvänomaisesti”, niin minulta saa alkoholismidiagnoosin, koska edes alkoholistisuvun jäsenet eivät kykene siihen ilman kunnollista harjoittelua, eli ainakin keskivaiheen alkoholismia. Alkoholisti ei tässä vaiheessa myönnä olevansa krapulassa.

Juomisen suhteen ilmaantuva alemmuudentunne ja kykenemättömyys johtavat siihen, että ennen niin säyseä ja mukava alkoholisti alkaa olla ylimielinen ja riidanhaluinen. Hänellä alkaa olla mahtipontisia ja suureellisia ajatuksia, mikä alkaa eristää hänet muista – kukaan ei siedä kenessäkään sellaisia piirteitä, vähiten alkoholistissa.

Alkoholisti alkaa eristäytyä ja tuntea seuraan kuulumattomuutta. Poissa on se iloinen seuramies ja rattoisa seurallisuus, joka oli alkoholismin varhaisvaiheessa.

Alkoholisti alkaa ottaa keskivaiheessa pitkiä ja salaisia naukkuja omasta pullosta eri tilaisuuksissa ja paikoissa. Alkoholisti päihtyy nopeasti, vaikka hänen kestokykynsä juomisen suhteen ei ole vähentynyt. Hänellä on tarve ”tolkku pois”-juomiselle. Hän ei enää yleensä syö kunnolla.

Hänellä on erittäin pahoja krapuloita, kun säännöstelytoimet taas pettivät. Hän alkaa fyysisesti luhistua ja sielullinen katumus jäytää häntä sisältäpäin. Hän halveksii itseään tunnetasolla, hän epäilee itseänsä ja mielenterveyttään. Krapula on lähes ylivoimainen hyökkäys hänen hermojaan vastaan. Hänellä on pahoja aamullisia pahoinvointikohtauksia. Juomisella on hänestä kaikenkäsittävä kuristusote.

Hän ei muista mitä edellisenä päivänä on tapahtunut, hän kysyy puolisoltaan tai ystäviltään, mitä hän teki. Eikä hän suuostu puhumaan perheväkivallasta, jota on humalassa tapahtunut. Hänellä on silmissä lasimainen katse, silmät punoittavat ja turvottavat, hän on kuin unissakävelijä, jolla on vain hämärä käsitys eilisestä.

Hän sammuu tavan takaa milloin minnekin. Hän saattaa odottaa arvostamaansa sukulaista käymään, mutta hän sammuu ennen sukulaisen paikalle tuloa. Hänellä on enää vain satunnaisia hyviä hetkiä, mitkä pitävät puolison rakkautta yllä, koska ” se vanha ja sama puoliso” välillä pilkahtelee tämä uuden ja oudon tyypin tilalla.

Alkoholisti tajuaa olevansa erilainen kuin muut, hänen itseluottamus on mennyttä. Hänellä on sanoinkuvaamaton pelko, koska hän tajuaa otteensa elämänsyrjästä lipeävän. Mutta kauhu tulevasta romahduksesta estää häntä asian tunnustamisen toisille. Oma kauhu ja ponnekkaat yritykset torjua tuo uhkaava häpeä saattaa hänet mieleltään sulkeutuneeksi. 

Moni alkoholisti valittaa yksinäisyyttään tässä vaiheessa. Minulla on tapana sanoa heille, että siinä sinun tynnyrissäsi on kahva vain sisäpuolella, jos ihmisiä luoksesi haluat. Alkoholisti ei yleensä rohkene, eikä uskalla muuttaa mieltään. Läheisen kosketuksen saaminen alkoholistiin on vaikeaa.

Alkoholismi on keihästänyt heidät sarviinsa. Kun alkoholisti on saavuttanut keskivaiheen, on jonkun muun vietävä hänelle tieto alkoholismista, koska hänen oma ja kasvava pelkonsa sekä eristäytyminen estävät häntä etsimästä tietoa omin päin. Myös niillä ihmisillä, jotka kohtaavat hänet pitää olla tämä tieto.

Alkoholisti voi selvin päin ollessaan kuunnella tässä vaiheessa ihmistä, jota hän pitää arvossa ja lähteä hänen suosituksestaan ja saattamana hoitoon. Keskivaiheen alkoholisti ei kuitenkaan yleensä lähde omin voimin alkoholismin hoitoon. Eikä hän yksin pysty lähtemään hoitoon, eikä varsinkaan jos joku toinen neuvoo tai käskee. Alkoholisti on matkalla kohti alkoholismin myöhäisvaihetta.

Mann, Marty, Alkoholismi - Mitä se on? Miten siitä voi toipua?, 1962 ( alkup. Primer on Alcoholism,1958), Porvoo: WSOY.

Juha Kemppinen

21.1.2010 Lappeenrannassa

30 kommenttia

Keskiviikkona 6.6.2017 klo 23:31
HarriP
IP
Miettiny olen, mikä saa naisenkin pysymään juopon kanssa suhteessa. Tyhmyys. Se suunnaton tyhmyys. En ole ikinä juonut. Jo lapsena tiesin mikä on alkoholismi. Mihin se johtaa ja siksi en koskaan juonut. Nyt päälle 4 kymppisenä ihmettelen yhä samaa asiaa, mikä saa naiset pysymään juoppojen kanssa suhteessa, tyhmyys, se saamarin tyhmyys! Turha edes koittaa selittää jostain rakkaudesta. Rakkaus on luopumistakin.
Torstaina 17.11.2016 klo 06:53
Liar (Kempele)
IP
Pahinta on se että valehdellaan. Kerrotaan muunneltua totuutta. Syytetään toisia. Niin ja se että yritetään pitää kulisseja pystyssä. Väärin! Kulissit tulee läheisten kaataa mahdollisimman pikaisesti, kun ne on kaadettu niin niiden takana ei voi enää juoda. Kulissit on kaadettava myös somessa, ei ole syytä pitää illuusiota sielläkään pystyssä. Kaikki millä alkoholisti yrittää peitellä juomistaan tulee paljastaa jotta totuus valkenee alkoholistille itselleen aikuisten oikeasti. Ennen sitä parantuminen ei lähde liikkeelle vaikka alkoholisti kirkkain silmin ja erittäin vakuuttavasti sanoo niin, raukka kun uskoo omia valheitaan.
Torstaina 20.10.2016 klo 00:35
västnyt
IP
Alkoholistin mielestä muut ovat juopompia kuin hän. Jopa oma vaimo. Lisäksi väkivaltainen ja narsistinen juoppo laittaa kaikki muiden syyksi. Suurin uhka juopolle on kun perhe viimeinkin saa tarpeekseen ja lähtee. Tosin ikävä kuulla muilta sukulaisilta että vaimo olikin se juoppo ja väkivaltainen. Kumma vaan että vaimot ja seuralaiset juopon ympärillä lähtevät aina. Juoppo sen kuin porskuttaa😢
Tiistaina 5.4.2016 klo 20:49
Eräs (Ulkomaat)
IP
Haluaisin vielä lisätä tähän sen, että vaikka sinänsä ymmärrän niitä, jotka kärsivät puolisonta tai muun läheisen ihmisen juopottelusta, niin toisaalta voin kuvitella hyvinkin, miten alkoholismi alkaa viedä miestä ja naista mennessään vähitellen. Itse asiassa monet jutut, jotka käsittelevät alkoholismia ja sitä mitä siitä sanotaan, ovat päin honkia. Tässäkin tarinassa kerrotaan, kuinka ilkeitä ja inhottavia alkoholistit ovat alkoholin takia! Mutta mitäpä jos onkin todellakin niin, kuten lukemastani kirjasta päättelin, että nuo ns, alkoholistit eivät alun alkaeenkaan pidä elämästä, jota elävät - ehkäpä siksi että yrittävät miellyttää muita kuten minä yritin vanhempiani, koskaan onnistumatta - ja valittavat siksi, Ehkäpä he valittavat työstään siksi, että eivät oikeasti pidä siitä! Ajatellam että sellainenkin mahdollisuus on olemassa! Että eivät pidä työstään! Ei siihen mitään alkoholismia tarvita - tarvitaan vain se, että hyväksytään totuus! Mutta eihän kenenkään hienoon ammattiin valmistuneen ihmisen sukulainen, puoliso eivätkä lapset halua luopua niistä tuloista, joita tuo itseään jatkuvasti uhraava tuleva alkoholisti, mätämuna ja kaiken kurjuuden syypää, kotiin kantaa. Tai ehkei hän oikeasti rakasta puolisoaan ja valittaa siksi koko ajan - eikä halua olla kotona, vaan menee baariin, koska ei vaan kestä puolisoaan. Mutta koska sitä ei voi myöntää, pitää teeskennellä ja lopulta turruttaa itsensä. Voin hyvin kuvitella€ itse en ole ollut naimisissa, joten en tiedä. Minä itse aloin litkiä viiniä, koska en enää kestänyt työtäni, jota olen vihannut siitä lähtien kun siihe opiskelin. En alkanut vihata työtäni siksi, että join alkoholia: vihasin sitä ennen kun aloin juomaan. Tuntui siltä, ettei elämässä ole yhtään mitään, ei yhtään mitään, ei mitään - palkkää tyhjyyttä vain. Ja mitä ne ns rakastvat lähimmiseni tekivät? Olivat sitä mieltä, että minun on "opittavA" TYKÄÄMÄÄN työstäni. Että mikään mahdollisuus ei ollut mm, vaihtaa ammattia - ei suinkaan, ei se ollut mikään vaihtoehto, vaikka se olisikin tehnyt minut kaikkein onnellisimmaksi! Senhän sitten teinkin ja mitä muuta tein: JÄTIN KAIKKI IHMISET TAAKSENI JA ETENKIN NE, JOTKA PAKOTTIVAT JA PAKOTTIVAT JA PAKOTTIVAT MINUA olemaan siinä ammatissa, mitä vihasin, vihasin, vihasin, vihasin, vihasin ja vihasin. Olen ollut tyytyväisempi kuin koskaan elämässäni. En ole kaivannut yhtään ainoaa niistä ihmisistä, jotka jätin taakseni, en edes sukulaisia. Mikään sielun värähdys ei vedä minua sen ammatin puoleen, jota ennen tein. En enää edes muista miten sitä tehtiin - vaikka tein sitä 30 vuotta. Niin vähän se minulle merkitsi. Enkä kaipaa muuten viiniäkään. En viinaa enkä muutakaan alkoholia. Täällä on baareja pilvin pimein - en istu yhdessäkään. Suurin osa jutuista mitkä koskevat alkoholismin syitä, ovat potaskaa. Niissä yritetään vääntää valheita alkoholistin niskaan kannettavaksi: väitetään, että alkoholi on syy, vaikka se on seuraus elämättömästä elämästä. Se kaikki menee aivan päin vastoin kuin on jutuissa selitetty. Katsokaas: se kritiikki voi tulla joskus ihan aiheesta. Tai siitä systä, josta jo mainitsin: se tyyppi ei todellakaam pidä ammatistaan tai työstään - tai jos valitus koskee puolisoa, hänon väärän puolison kanssa naimisissa, on mennyt naimisiin velvollisuuden tunteesta tai pelkästä pelosta. Koska totuus on vaikeaa tunnustaa, on parasta turruttaa itsensä tavalla tai toisella, sillä uuden elämän aloittaminen puhtaalta pöydältä vaatii rohkeutta, etenkin kun kukaan ei ole rohkaisemassa siihen. Hyvin, hyvin yksinkertainen yhtälö.
Tiistaina 5.4.2016 klo 19:29
Eräs (Ulkomaat)
IP
Artikkelista ja mielipiteistä suureksi osaksi puuttuu eräs tieto: alkoholismi on seurausta sisäisestä tyhjyydestä, siitä tunteesta, ettei elä omaa elämäänsä omana itsenään eikä tiedä, miten sen voisi ratkaista. Luin kerran jutun eräästä miehestä, joka kertoi työssään ollessaan juoneensa joka viikonloppu päänsä täyteen. Kun hän jäi eläkkeelle (eli sentään siihen asti), hän aloitti harrastukset joista piti; alkoi kirjoittaa, kävi jossain harrastajapiirissä jossa kohtasi samankaltaisia ihmisiä, olikohan se kuoro tai jotain€ Hän kertoi, että hänen juomisensa loppui siihen paikkaan - hän ei tarvinnut sitä enää, koska sai elämälleen sisältöä ja sai olla se ihminen joka on. Itselläni on hieman samankaltainen kokemus, tosin en juonut päätäni täyteen joka viikonloppu, sillä harrastin ja harrastan liikuntaa. Mutta kyllä viini alkoi maistua vähin erin enemmän ja enemmän tytöpäivienkin jälkeen. Päätin vaihtaa ammattia. Myin asuntoni jotta saan rahaa ja aloin opiskella selliseen ammattiin, jota tykkäisin tehdä. Siihen, mitä olin tehnyt 30 vuotta, minut oltiin aiemmin pakotettu: vanhempani pakottivat minut opiskelemaan ammattiin, jota varten minun piti ponnistella kaikkeni ja jouduin unohtamaan ja jättämään kaiken sen, missä olin hyvä, mistä minulla oli hyvä itsetunto - ja siis korvaamaan itseni jollakin ihan sillisalaatilla, mikä ei merkinnyt minulle mitään ja joka vei vain itsetuntoani ja itsearvostustani alas, alas ja masennuksen uumeniin. Uhrauduin vanhempieni vuoksi, tehdäkseni heidät tyytyväiseksi. Seuraus: kukaan ei tullut tyytyväiseksi. Minä en ollut tyytyväinen ja vanhemmilleni, etenkään äidilleni, mikään ei riittänyt. Täysin hukkaan heitetty elämä. Mutta niin, päätinpähän vain muuttaa olosuhteeni jos vain pystyn. Viisikymppisenä ei ole enää niin väliä, mitä muut ajattelevat ja onnistunko vai enkö, sillä nuoruus on jo mennyt ihan hukkaan. Täysin mitätön, turha nuoruus. Kun muutama työkaverini kuoli, joista toinen oli vain 9 vuotta minua vanhempi ja toinen 13 vuotta minua vanhempi, pohdin, että jos minulla olisi 9 vuotta elinaikaa, tätäkö minä haluaisin tehdä? EN. En ikinä. Täysin hukkaan heitetyt ammattivuodet. Muiden uraa pönkittämässä omalla hyvin tehdyllä työllä, mitään mahdollisuuksia ikinä edetä minnekään ja syy on selvä: en ollut motivoitunut ja innoissani alusta lähtien. En ollut halunnut siihen ammattiin ja vaikka lopulta olin hyvä ja tein työni hyvin, ilmeisesti vaikka kuinka yritti teeskennellä siitä, miten tykkää työstään, se sitten kuitenkin jotenkin on aavistettavissa, kun ihminen ei ole sydämellään mukana jossakin työssä. Ostinpa sitten muutaman kirjan, joista yksi käsittelee sairauksien henkisiä syitä (Kurt Tepperwein, Was dir deine Krankheit sagen will - die Sprache der Symptome), suomeksi vapaasti käännettynä: "Mitä sairaudet haluavat kertoa sinulle - oireiden kieli." Kirjassa käsitellään monia monia sairauksia, ilmavaivoista suonikohjuihin asti, migreeniä jne. Alkoholismista on pitkä juttu, mutta pääpaino on tässä: Oma sisäinen tyhjyys, "oma minä on löytämättä", tunne siitä, ettei ole oman elämänsä päähenkilö, omien tarpeiden täyttämättä jääminen jne. Ehkäpä aika monen alkoholistin, jotka haluavat parantaa elämänsä, olisikin pistettävä pillit pussiin avioliitossaan, jossa eivät koe saavansa olevansa omia itsejään, jossa heitä holhotaan ja paapotaan ja haukutaan ( mikä on tietenkin ymmärrettävää jos toinen juo, mutta luultavasti se juominen vain lisääntyy haukkujen lisääntyessä), sillä ehkeivät he ole naimisissa edes sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa haluavat olla naimisissa (joten te, jotka pohditte alkoholistista eroa, erotkaa ihmeessä - se voisi olla mitä suurin palvelus itsellenne ja alkoholistipuolisollenne!) mietittävä todella, mitä työelämältään haluavat, mitä työltään, voisivatko kenties harrastaa jotakin kuten esimerkkinä lukemani mies alkoi kirjoittaa runoja ja laulaa kuorossa. Joku alkoholistilääkäri (sellaisiakin on) voisi tykätä enemmän vaikka moottoreitten rassailusta kuin ihmisraatojen tutkimisesta. Jos sanotaan, että alkoholisti valehtelee juomisestaan, niin minusta kaikkein pahin valhe on se, että hän joutuu valehtelemaan koko elämästään ja itsestään, teeskentelemään niin tiukasti olevansa jotakin muuta kun on - yleensä olevansa vähemmän kuin on. Ehkä joku alkoholisti juo todellakin siksi, että ei uskalla tunnustaa itselleen elävänsä väärässä avioliitossa, tekevänsä työtä jota inhoaa ja koko lailla olevansa täysin tuuliajoilla omassa elämässään - ei alkoholin vuoksi, vaan alkoholi auttaa turruttamaan sen sisäisen tuskan tunteen, joka pakottaisi ihmisen toimimaan ja elämään ITSELLEEN rehellistä elämää. Kuulkaas: on paljon paljon pahempi se, että ne teidän alkoholistituttunne ja -sukulaisenne valehtelevat itselleen - teille valehtelu ei ole yhtään mitään sen tuskan rinnalla! Te tuskin edes hyväksyisitte heinä sellaisina kun he olisivat selvin päin - hehän olisivat ihan eri ihmisiä!!! Joten erotkaa ihmeessä: teette SUUREN PALVELUKSEN juopposeuralaisillenne sillä tavoin. Sekä itsellenne.
Perjantaina 29.5.2015 klo 10:13
sipukka.
IP
Heippa.olisin mielipidettä vailla ystäväni(entinen nykyään)mielen liikutuksista...ensin henkilö, nainen pyytää juhlimaan VALMISTUJAISIAAN JO ETUKÄTEEN.. ja jos en suostu olen jeesustelija ja hankala ihminen joka ei osaa oikein tehdä asioita eika kasvattaa lapsiaan sati sitten hoitaa tiluksiaan isoäitinä.. hällä josilmät harittaa eri suuntiin ja erittäin negatiivinen asenne on taas saapunut kehiin ja myöskin haastaa keskustelijat kerrallaan sotatantereelle samalla kehuen kuinka hyvä hän on ja osaava käsittelemään rahaa ja yleensäkkin kaikkea..huh...haukkuen samalla sisustustyylistä lähtien kaiken,,aivan järkkyä potaskaa.. ei minkäänlaisia.käytöstapoja kännissä, eikä suodata mitään sanomisiaan vaan julkeasti haistattaa kaikelle kaiken..olen sanaseni sanonut ja nyt on kertakaikkiaan että en tapaa häntä enään eikä ole tarvetta olla yhteyksissä..anteeksi pyynnön hyväksyin sillä katkeraksi en ala,vaan en näe ystävyyttä enkä edes kaveruutta ihmisen kanssa joka ei muista mittään mitä on suustaan tuottanut.MITÄPÄ ARVELETTE..MIELIPITEITÄ KIITOS OTAN MIELUUSTI VASTAAN..
Lauantaina 23.5.2015 klo 10:50
ei olisi ikinä uskonut (Etelä-Suomi)
IP
Kiitos toden totta tuosta kirjoituksesta.Tuota teksitä lukiessani huomasin, että mieheni elää tuota keskivaihetta.Toden totta olen monta kertaa uhkaillut,ymmärtänyt jne häntä, mutta ikäväkseni olen huomannut , että alkoholi on hänen paras ystävänsä. Jos olisin tiennyt minkälaiseen "helvettiin" hänen kanssaan joudun en olisisuhteeseen lähtenyt.Kuinka paljon olen antanut anteeksi rattijuopumus, töistä pois laitto, lomat,joidenka pitäisi olla mukava koko perheen yhdessäoloa niin kaikkea muuta.Yhteisiä harrastuksia ei ole paitsi isän piilopullojen etsintä.Naurettavinta on se , että baarikaapin pullot ovat osittain täytetty vedellä ja teellä mieheni luulee huijaavansa muita. Sukuni ja ystäväni ovat kehoittaneet lähtemään minua tästä suhteesta.Ja nyt olen lähtökuopissa.Ikävintä on se, että kun pitäisi keskustella asunnosta, lapsista etc hän heittäytyy Ville 5-vuotiaantasolle.Olenkin sanonut, että tuomari on varmaankin henkilö joka ratkoo ongelmat. Nyt, kun ajattelen elämääni taakse päin en ole koskaan ollut onnellinen hänen kanssaan.Joulut viinaa, lomat viinaa, aina viinaa mittani n täynnä.Toivonkin, että tuleva ex löytää itselleen samanlaisen sielunkumppanin.Itse olen häntä puolustanut kaikissa asioissa, mutta nyt se on loppu. Ja tässä lopuksi vielä ihmettelen sitä, kun työpaikalta , joku laitetaan ns.sielunhoitoon alkoholin vuoksi niin miten hmeessä ne ihmiset eivät huomaa, että henkilö valehtelee heille päin naamaa.Jo pelkästä ulkoisesta habituksesta näkee,että huikka maittaa.Ja miksi ei myöskin kuunnella alkoholisitin läheisiä ?????Minä en ole henkilö, joka pystyn auttamaan miestäni eikä minulla ole siihen enää edes haluja inho on niin suuri häntä kohtaan.Salailu hänen sukslaisilleen on ällöttävää.Pitää leikkiä perhettä, jolla on kaikki hyvin yök.Nyt toivotan tsemppiä js voimia kaikille.Minulla näkyy valoa jo tunnelin päässä.
Perjantaina 20.2.2015 klo 13:53
TJ
IP
Nimimerkille Alkoholistin Akka. Tiedän niin minkälaisessa tilanteessa elät. Olen itse elänyt samankaltaisen miehen kanssa 17 vuotta ja nyt alkaa olla mitta niin täynnä kuin vain voi. Edelleen kuitenkin löydän itseni ihmettelemässä, että miksi olen tässä vielä ja miksi tähän mieheen aikoinaan hairahduin. Jos haluat vaihtaa ajatuksia, laita sähköpostia Näytä piilotettu yhteystieto
Perjantaina 20.2.2015 klo 12:15
TJ
IP
Nimimerkille Alkoholistin Akka. Tiedän niin minkälaisessa tilanteessa elät. Olen itse elänyt samankaltaisen miehen kanssa 17 vuotta ja nyt alkaa olla mitta niin täynnä kuin vain voi. Edelleen kuitenkin löydän itseni ihmettelemässä, että miksi olen tässä vielä ja miksi tähän mieheen aikoinaan hairahduin. Jos haluat vaihtaa ajatuksia, laita sähköpostia Näytä piilotettu yhteystieto
Perjantaina 20.2.2015 klo 12:14
TJ
IP
Nimimerkille Alkoholistin Akka. Tiedän niin minkälaisessa tilanteessa elät. Olen itse elänyt samankaltaisen miehen kanssa 17 vuotta ja nyt alkaa olla mitta niin täynnä kuin vain voi. Edelleen kuitenkin löydän itseni ihmettelemässä, että miksi olen tässä vielä ja miksi tähän mieheen aikoinaan hairahduin. Jos haluat vaihtaa ajatuksia, laita sähköpostia Näytä piilotettu yhteystieto
Torstaina 12.2.2015 klo 19:24
mirkku
IP
Olen alkoholisti. Juon vaikka en halua. En tule siitä onnelliseksi, enkä koe mitään tyydytystä juomisesta. Juon salaa. Juon useita pulloja viskiä viikossa, en tule rapulaan., enkä edes rapulaan. Pystyn juomaan kenet tahansa miehen pöydän alle hetkessä. Vaikka joisin pullon viskiä illalla, olen aamulla ihan ok, ei vapinaa, ei pahoinvointia ei hikoilua, ei mitään. Myöskään en tule humalaan sillälailla kuin useimmat. Ihmiset jotka eivät tunne minua eivät huomaa mitään vaikka olisin juonut kuinka paljon. En horju, puhe ei sammalla, en tee typeryyksiä. Minua pelottaa. Juominen on pakkomielle josta en pääse eroon. Ja minä olen nainen. Miten tämä on mahdollista? Olen epätoivoinen. Haluan päästä eroon juomisesta, mutta en vaan pääse. Ennenkuin huomaankaan olen taas viinakaupassa ja pullo viskiä lähtee mukaan. Minua ei myöskään houkuta mikä tahansa viina. Kotona voi olla vaikka kori kaljaa, mutta ei maistu. Tai kolme litraa viiniä, ei maistu. ei edes houkuta. Mutta viski, sitä en voi vastustaa ja sitä minä himoitsen. Olen alkanut pelkäämään kuolemaa. tiedän, että tällä menolla arkun kansi ruuvataan aika pian kiinni ja siellä sitten on turha katua. Mutta silti en pysty lopettamaan. Olen kuin transsissa kun menen viinakauppaan ja menen sinne todella usein. Voiko minua joku auttaa ja voiko joku kertoa miten on mahdollista etten tule humalaan enkä rapulaan. En ole ikinä tarvinut rapularyyppyä. Ei tule mitään oloa viskistä. Aaamulla olen ihan ok vaikka olisin eilen juonut pullon viskiä illalla.
Torstaina 22.1.2015 klo 03:49
Dikke
IP
Joitain vuosia sitten maksoin kalliisti Arrajoen Avominne hoidon. Kävin siellä aktiivisesti puoli vuotta ja maksoin kalliisti. Tuona aikana juomiseni myös lisääntyi. Kun vihdoin katkaisin kahleeni Avominneen, raitistumiseni pääsi alkamaan. Nyt raittiutta takana 3 vuotta.
Perjantaina 16.1.2015 klo 21:27
Alkoholistin Akka
IP
Olen lukenut tämän artikkelin läpi ainakin 50 kertaa. Ja todennut, kuinka oikeassa se on. Paitsi meillä ei mennä kapakkaan ja ei ole väkivaltaisuutta. Mutta kaikki muu pitää paikkaansa. Miksi hairahduin tähän mieheen? En tiedä. Suhteen alussa alkoholi oli mukana hauskanpidossa. Kunnes havahduin, että toisella alkoholi on mukana koko ajan. On ollut haimatulehdus kaksi kertaa, maksatulehdus kerran, kera askites. Aina lupaus lopettamisesta. Koskaan ei lupaus pidä päivää paria pidempään. Aina löytyy piilopulloja. Tiedän kätköt, mutta en ole kertonut miehelleni. Voin pitää jonkinlaista kontrollia. Ja mikä tässä jutussa on totisinta faktaa, on se alkoholistin valehteleminen. Siis ihan uskomattomia valheita. "En ole juonut mitään...", vaikka piilopullot ja haju kertovat toista. Ihan päin minun kasvoja, vaikka olisin havainnut pullon repusta. Ja tämä "Sata päivää ilman alkoholia"... Niin pisti tekstiviestejä ystävilleen, vaikka jo seuraavana päivänä Alkon ovi kävi. Olen pettynyt. En ole uskaltanut mennä al-anoon, vaikka monesti olen sitä miettinyt. No miksi roikun tässä suhteessa? Rahan takia. Siedän juopottelevaa miestäni ja odotan hänen kuolemaansa... Nytkin maha pömpöttää, varmaan laajentunut maksa. Raaka peli Ranualla. Ja sellainen asia kuin alkoholistin dementia, siitä ei löydy paljoakaan tutkimustuloksia. Minulla olisi siitäkin todisteita kasapäin. Apua on tarjottu. Sisko ja koko muu perhe. Mutta kun alkoholisti ei parane kuin omasta tahdostaan. Keskustelupalstoilla aviovaimot kyselevät, onko mies alkoholisti, jos juo viikonlooppuisin pari pulloa kaljaa. Meillä juodaan joka ilta 0,33 litran pullo väkevää viinaa (40 % likööriä) ja pari väkevää lonkeroa päälle. Ja minä yritän elää omaa elämääni. Joskus jopa onnistun siinä. Lähden vaikka yksikseni matkalle. Ja mitä tekee mieheni? Juo kaksin käsin suruunsa, kun hänet on jätetty... Tsemppiä vaan muille samassa tilanteessa oleville. Meikäläisetkin on ihan "virkemiesperhe". Ja vitut...
Lauantaina 13.12.2014 klo 15:45
heidi (y)
IP
Todella hyvä sivusto... olen 30-vuotias nainen, jolla syntyi esikoinen heinäkuussa. Se sai ajatukset muuttumaan alkoholin suhteen. Mieheni käyttää alkoholia, liikaa, mielestäni. Itsekin olen käyttänyt, se on maistunut turhankin hyvältä. Isäni on alkoholisti, kuivilla jo yli kymmenen vuotta. Mieheni isä on ollut kova käyttäjä, mutta ei enää. Olemme käyneet kovat keskustelut alkoholista ja sen käytöstä ja toivon, että se tuottaisi tulosta. Omalla kohdallani alkoholiannokset ovat alle kymmenen koko aikana lapsen synnyttyä. Nytkin mietin otanko lasin Punkkua ruuan kanssa vai en. Mieheni ei ole selvää viikonloppua nähnyt raskaana ollessani eikä myöskään lapsen synnyttyä. Nyt olen myöntänyt ääneen että joko minä olen nipo tai miehelläni on ongelma. Viime viikonloppuna menin pikkujouluihin ja olin viisi tuntia kotoa pois ja kun tulin puolelta öin, vauva itki sängyssään, normaalisti tuohon aikaan jo unten mailla ja mieheni telkkarin äärellä selkeästi maistissa. Hän ei juo paljonkaan, kun heittää jo humalaksi, autotallista löytyy tyhjiä tölkkejä piilotettuna.. viikonloppuisin menen ajoissa nukkumaan ja varuillaan kuuntelen, että montakohan tänään.... viikot hän painaa stressaavaa työtä kuin hullu ja pelkään että miten kauan hänen terveytensä kestää. Nyt heräsi kysymys miten hänen Alkon käyttönsä vaikuttaa lapseemme. Joulun vapaita odotan jännityksellä.... siitäkin sovittiin, että viiniä ruoan kanssa. Haluaisin, että voisimme antaa lapsellemme terveet tavat käyttää alkoholia, mutta onkohan meidän väännettävä korkki kiinni lopullisesti. Näillä ajatuksilla eteenpäin... tsemppiä kaikille alkoholin kanssa ja ilman! -tyhjien pullojen löytäjä-
Sunnuntaina 15.12.2013 klo 11:11
teem
IP
15.12. Sunnuntai, joulu tulossa ja krapula. Krapula alkaa kun promillet laskee alle yhden. Pari korjaavaa otettu ja vaimo luulee että eilisen rippeitä olot. Koko kesä meni dokatessa vaikka hyviäkin jaksoja mahtui väliin. Tunnistin niin itseni tosta jutusta. Syyllisyys syö sielua ja peiliin katsominen ei onnistu. Pakko on vaan juoda. Pitäisi jo kasvaa aikuiseksi vaikka ikää on jo yli nelkyt. Ehkä suurin herätys on se kun kaverit sanoo että viinasta ei voi tulla noin humalaan,epäilevät huumeita vaikka en ole ikinä edes kokeillut. Atavistinen pelko ja kaiken menettämisen sureminen jo etukäteen saa hulluja oloja. Vaikka nyt raitistuisin mut tullaan aina muistamaan miehenä joka joi liikaa ja pahoitti monen mielen. En tiedä mistä alkaisin kasata taas itsetunnon rippeitä. Mulle olisi jo kova juttu olla loppuvuosi ilman.
Maanantaina 9.9.2013 klo 08:37
Vaimo
IP
Olen mielestäni alkoholisti miehen vaimo ja kolmen lapsen äiti. Mieheni juo viikonloppuisin humalaan tai hiprakkaan kuin itse sen kokee, juo krapulakaljaa, käyttäytyy typerästi, uhkailee kännissä, tulee turpa ruvella kotiin, huorittelee, jättää minut ja lapset ns. kakkosen asemaan, koska käy muutamalla kavereitten kanssa...Viikonlopun jälkeen katuu, pyytää anteeksi, urheilee kuin hullu ja syö terveellisesti ja yrittää olla hyvä isä/puoliso, työntekijä ja onnistuukin siinä! On väliin aikoja juomatta täysinkin. Tämä kaikki paska nakertaa itseäni, se syö rotanlailla, sillä minä rauhoittelen lapset, itseni, kerään naiseuteni rippeet, lasten itsetunnon. Uskon taas hyvyyteen ja petyn joka kerta! En nalkuta, en hauku-joskin sitäkin olen joskus yrittänyt toiveena, että toinen heräisi-tuloksetta. Viikonloppuihin ei tarvitse suunnitella mitään ylimääräistä "perhekivaa" koska isi nukkuu tai käyttäytyy oudosti. Olen toinen jalka ovensuussa jo lähdössä, en jaksa enää. Olen yrittänyt ymmärtää, auttaa...hän ymmärtää sen itsekin, mutta ei pysty lopettaa. Määrällisesti mies ei paljoa juo, mutta humaltuu ja sekoaa pienestäkin ja tarve humaltumiseen on suuri. Itselläni on niin suuri vihasuhde alkoholiin, se tuhoaa KAIKEN!
Perjantaina 29.3.2013 klo 10:19
Hämillään (Eteläsuomi)
IP
Itse en juo ollenkaan väkeviä, mutta olutta menee joka päivä. Olen aina ollut "tissuttelia" nyt vaan alkaa olemaan itsellä mittatäynnä. Olen tosissani yrittänyt olla juomatta olutta, mutta töistä tulon jälkeen on niin pirun komiaa ottaa "pari olutta" tarkoittaa noin 10 tölkkiä illan aikana. Olen naimisissa ja kolmen lapsen isä ja hyvin toimeen tuleva. Ongelmastani ei tiedä varmaan kukaan muu kuin minä ja vaimoni. En ole millään tavalla väkivaltainen tai agressiivinen otettuani olutta joten töppäyksiä en ole tehnyt. Voiko joku neuvoa miten voisin lopettaa tai ainakin vähentää oluen juontia
Keskiviikkona 13.3.2013 klo 07:17
Pämppä
IP
Hyvä juttu. Löysin itseni jostain varhais- ja keskivaiheen tienoilta. Vaikka mielestäni hieman eri tavallakin voisi alkoholismia luokitella. Itse voin olla juomatta pitkiä aikoja ja joskus ottaa vaan sen muutaman. Mutta liian usein, varsinkin parin viime vuoden ajan, juomisen alettua se ei lopu ennen kuin on tolkku pois. Nykyään juon kotona yksin. Kukaan ei tiedä ongelmasta ja itsekin on ollut helppo vähätellä sitä ja lakaista maton alle. Mutta nyt netistä tietoa etsiessäni sain varmuuden, että olen sairastunut alkoholismiin ja etten pysty ottamaan alkoholia kohtuudella ja ettei kyse ei ole vaan luonteen heikkoudesta. Luulin, että juon koska olen masentunut, yksin, köyhä ja saamaton paska. Mutta nyt tajuan, että olen kaikkia noita koska juon. On lottovoitto syntyä Suomeen. Joopa joo. Tällä joka tilanteessa tuputetaan alkoholia ja kännissä törttöilylle naureskellaan hyväntahtoisesti. Puolet sukulaisista on jonkin vaiheen alkoholisteja, osan viina on vienytkin jo. Ei ole reilua periä 'kännigeenejä'. Mutta nyt tiedostan asian ja pistän korkin kiinni. Naps vaan. Minulla on vielä elämää edessä ja terveys jäljellä! (nainen 37v).
Maanantaina 11.3.2013 klo 07:16
Ellipsi
IP
Tuttua,tuttua! Puolisoni on nyt ollut n.7 v varhaisvaiheessa ja viimeiset 2-3,5 v keskivaiheessa. Tiemme erosivat äskettäin, ja olenkin etsinyt tietoa ja tukea omille tuntemuksilleni. Enkö tukenut tarpeeksi? Enkö rakastanut tarpeeksi? Olinko niin paha että hän joi takiani? Heräsin siihen, että join hänen kanssaan, että hän joisi vähemmän...Aloin myös juoda itsekseni, että hänellä ei olisi niin paljon. Töissä kävi, itse olen eläkkeellä. Lisäksi hän on narsisti, ja luulen että se + alkoholi yhdessä muuttivat myös hänen persoonallisuuttaan. Aiemmin leppoisa mies muuttui pikkuhiljaa agressiiviseksi ja saamattomaksi. Kaiken aikaa kuitenkin piti minua ja läheisiään naruissa, henkinen väkivalta oli ehkä raastavampaa. Onneksi olen itse saanut apua ja tukea, vaikka poislähteminen tuntui mahdottomalta. Nyt käytän alkoholia satunnaisesti, ja hyvin pieniä määriä kerrallaan. Näköjään myös omasta riippuvuudestaan voi parantua, enkä tarkoita yksin alkoholia, vaan myös alkoholistia -sitä läheisintä.
Keskiviikkona 6.3.2013 klo 09:48
Läheinen
IP
Aiheesta on juuri ilmestynyt loistava kirja, Viimeinen pisara, tekijät Mika Arramies ja Tuulikki Hakkarainen. Arramiehen luotsaama Avominne antaa Minnesota-mallista avohoitoa alkoholisteille ja heillä on myös läheishoitoa, johon itse olen osallistunut. Olen nähnyt ja itsekin kokenut, miten moni alkoholisti ja läheinen on saanut apua ja kyennyt muuttamaan elämänsä. Suomessa on myös muita 12 askeleen ohjelmaa noudattavia hoitopaikkoja. Monet alkoholistit ovatkin hakeneet apua monista eri paikoista ennen Minnesota- hoitoon tuloa, mutta esim. se, että päihde korvataan lääkkeillä, ei alkoholistia raitista. Lisäksi Minnesota-malliin kuuluu, että hoitohenkilökunta koostuu toipuneista alkoholisteista. Hoitoon on kuitenkin sitouduttava itse, mikään hoito tai kukaan päihdetyöntekijä ei voi raitistaa alkoholistia tai parantaa läheistä riippuvuudestaan.
Sunnuntaina 24.2.2013 klo 16:32
make
IP
joo-o. Isälläni oli alkoholismi ja olen aina vannonut, etten koskaan kulje hänen jalanjälkiään.. olen normaali kohtuukäyttäjä ollut ja normaali kai muutenkin, työt ja perhe on. Nyt 40-v huomaan, että ajattelen alkoa enemmän ja enemmän. se myös maistuu hyvälle ja yhä useammin vapaalla otan muutaman. tiedän, että alkoholismi on vaanimassa taustalla, vaikka en humalaa juokaan kuin 2-4 krt/kk. Mutta se, että olut maistuu niin hyvälle ja sitä tekee mieli.. Viikkoannokset jäävät selkeästi kohtuukäyttöön, jos niitä laskee.Tiedän, että helposti tästä lipsuu koko ajan syvemmälle. Alkoholismista kertoo sekin, etten halua vielä vähentää / lopettaa. Ongelmiakaan ei vielä ole, ei krapularyyppyjä, kun ei usein ole krapulaakaan. perheen kanssa välit ok, työt hoituu vaivatta selvinpäin yms. Mutta silti. Tiedän olevani alkoholisti ja myönnän sen. Koska se vaan on niin hyvää. Perhana sentään. Joku sanoo tähän, etteihän tuollainen juominen ole vielä mitään. eihän se vielä määränä olekaan. Mutta kyse onkin tunteesta ja käytöstä.
Lauantaina 5.1.2013 klo 21:54
Outsku
IP
Kiitos kirjoituksesta! Sai silmäni aukeamaan tosiasioille ja ymmärtämään, että kyseessä on todella vakava sairaus. Ongelmana vaan on, että potilasta vaikea saada hoitoon, jos ei itse halua. Perhe ja omaiset huolten murtamia.
Lauantaina 28.12.2012 klo 23:49
Alkoholisti
IP
Loistava kirjotus.. Tunnistin itseni monesta kohdasta.. Oman pohjani olen jo nähnyt (4 deliriumia samana vuonna, vaikka ikää vasta 34) Päivä kerrallaan kohti parempaa huomista..
Torstaina 6.12.2012 klo 06:24
Sisukas
IP
Huomasin, että itse kuulun tähän ryhmään... niin kauan olen sulkenut silmäni ja valehdellut itselleni, ettei mulla mitään ongelmaa ole. Nyt tarvin kannustusta, jotta pääseen pirun kierteestä pois. Mutta missä apujoukot ja kannustus?
Torstaina 15.11.2012 klo 03:28
Johanna (Tampere)
IP
Niin tuttua, niin tuttua. Melkein kun teksti olisi kirjoitettu omasta rakkaasta tuttavastani. Tuntuu pahalta seurata toisen kuolemaa vierestä.
Lauantaina 15.9.2012 klo 18:47
kölli
IP
oon ollu jo kohta 10 vuotta eikä tunnu iha missäää! maha kasvaa ja raha balalaika soi
Keskiviikkona 30.5.2012 klo 05:05
Marigold
IP
Hyvin tuttua ja vierestä ikävä seurata! Auttaa haluaisi toista, mutta miten saa sanoman perille? Kuinka pohjalle pitää mennä, jotta halu muuttumiseen ja tervehtymiseen tulisi omasta halusta`?
Maanantaina 5.3.2012 klo 13:41
jari liuski (vantaa)
IP
olen ollut juhan juttusilla joskus 90-luvulla.oli aika suora sanainen.selitti asiat niiku ne on.eli et jos jatkat niin suurin piirtein kuolet aikaisemmin ja-tai menetät perhees.ja jälkimmäisen niistä koinkin!nyt kuljen hatarin askelin kohti raittiutta.
Sunnuntaina 20.11.2011 klo 03:26
Eila Laiti
IP
Mielenkiintoinen ja valitettavan tuttu teksti. Jatkuuko tämä juttu jossain alkoholismin myöhaisvaiheen osalta.
Sunnuntaina 29.8.2010 klo 12:22
Marjatta Nurminen
IP
Kiitos, että huomioitte kirjoituksissanne myös alkoholistien läheiset. Autatte näin monia perheitä.

Jätä kommentti

Nimi *)
Sähköposti *) (ei julkaista)
Web-sivu
Sijainti
Kommentti *)

Turvatarkaste *)

Ratkaise seuraava laskutoimitus: luvusta kahdeksan vähennetään luku neljä.
Kirjoita ylläolevan laskutoimituksen vastaus kirjaimin: (Esim. jos vastaus on 20, kirjoita kaksikymmentä )