Etelä-Norjan norjaa ei ole ihan helppoa ymmärtää
Etelä-Norjan norjaa ei ole ihan helppoa ymmärtää
Toinen päivä Norjan eHealth-tapahtumassa sisältää vain norjankielisiä esityksiä. Minulla on muutamia kertoja vuodessa tilaisuus käyttää ruotsinkieltäni, joten norjankielisten esitysten kuunteleminen on melko vaativaa puuhaa. Norjalaisten kunniaksi täytyy sanoa, ettei mitenkään orpo olo ole, koska heidän kanssaan oleminen sujuu vaivattomasti. Mietin onko kyse norjalaisuudesta vai siitä, että he ovat merenkävijäsukua – he tapasivat tuon tuosta uusia ihmisiä ja he oppivat tulemaan toimeen nopeasti uusien ihmisten kanssa.
Juttelen ihmisten kanssa, monet kehuvat esitystäni ja sen herättämiä ajatuksia, mikä hauskinta niin päivän päätteeksi istun etelänorjalaisten EU-edustajien kanssa kokouksessa, jossa on Agderin yliopiston ja paikallisen alueen toimijoita sekä Norjan suurimman it-firman DigIN:n edustaja ovat pohtimassa, miten integroitua hoitoa viedään eteenpäin ja mitä rahasummia olisi mahdollisuus saada ja miten EU:sta. Norjan EU-edustajat kertovat, että suomalaisiakin on mukana ja lupaavat lähettää minulle tiedon ketä he ovat. Minut kutsunut professori kertoo, että on aina pieni riski pyytää mukaan aikaisemmin tuntematon henkilö, mutta hänen mukaansa täytin odotukset ylimäärin. Ehdotan, että teemme yhteistyötä jatkossa ja virittelemme yliopistoyhteistyömahdollisuuksia. Myös Brysseliin yhteyksistä norjalaisedustajien kanssa puhutaan.
Päivän mittaan käyn keskusteluja monen ihmisen kanssa. Espanjalainen nuori mies, joka on tullut Agderiin helmikuussa kertoo, että kun hän kirjoittaa englantia, niin hänen ongelma on se, että hän laittaa artikkeleita joka paikkaan, kuten espanjan kielessä on tapana. Kerron että minulle artikkelit ovat painajainen, koska suomenkielessä niitä ei ole ollenkaan. Nauramme, että ongelmansa kullakin.
Kuulen, että psykiatri, joka Islannin laman aikaan järjesteli psykiatrista hoitoa, ei ole siellä enää ollenkaan, vaan on siirtynyt muualle. Hän oli tehnyt vähän samantyyppisiä asioita, mitä me olimme tehneet. Reykjavik-kortti jää siis vielä epävarmaksi.
Useimmat norjalaiset haluavat kertoa minulle Pekka Toivonen – vitsejä. Pekka on toivoton suomalainen tunari, joka on saanut kulttihenkilön maineen Norjassa. Yksi vitseistä kuuluu näin. Pekka menee ryyppäämään norjalaisen kanssa. Norjalainen kysyy jotain Pekalta, johon Pekka vain murahtaa. On viisi minuuttia hiljaista ja norjalainen koettaa kysyä jotain uutta asiaa, mihin Pekka toteaa, että tultiinko tänne ryyppäämään vai juttelemaan.
Mitään iltarientoja ei ole tiistai-illalle järjestetty, joten kävelen espanjalaisen kaverin kanssa hotellille yliopistolta. Sää on taas hieno. Juttelemme niitä näitä, hän kysyy, miten päädyin väitöskirjaa tekemään ja kerron tarinani. Hän kulkee hotellini ohi ja jatkaa asunnolleen, joka on kuulemma 10 minuutin kävelymatkan päässä.
Satamassa on paljon meduusoja rannassa. Kaupunki on suhteellisen rauhallinen ja hiljainen. Käyn paikallisessa ravintolassa syömässä paikallista kalaa, joka maistuu hyvälle. Hotellin vastaanotosta sain paperikopiot seuraavan artikkelini tausta-aineistosta, jonka luen läpi ruokaa odotellessani. Iloisia ihmisiä saapuu ravintolaan ja mieli tekisi jäädä iltaa viettämään, mutta olen hyvin iltauninen ja tiedän, että huomenna täytyy taas matkustaa, joten palaan hotellilleni. Luonnostelen artikkelin, jonka aion kirjoittaa, tai oikeastaan oman osuuteni artikkelista, jonka aion kirjoittaa puhtaaksi huomenna lentomatkan aikana.
Ostin yliopiston kirjakaupasta pari kirjaa, kuten minulla on tapana aina matkoilla ollessani ostaa – siis minulla on paljon kirjoja kotona – EVA and Value-Based Management kirja on mielenkiintoinen. Kirja kertoo siitä, miten kansainväliset talousmarkkinat ovat muuttuneet Yhdysvalloissa ja Euroopassa sekä miten hyvä veli- verkostot rapautuvat nykyisessä muutoksessa väistämättä. Kirja antaa ohjeita siitä, mitä nykyisten johtajien tulisi osata miettiä tulevaisuutta silmällä pitäen. Yksinkertainen ideologinen sota siitä, etteivät osakkeenomistajat saisi rikastua, on kirjoittajien mielestä tyhmää sekä osakkeenomistajille että tavallisille ihmisille. Osakkeenomistaja rikastuu vain jos etulinjan työntekijällä menee myös hyvin. Kirja ottaa selkeän kannan myös julkisten järjestelmien rahoitukseen ja esimerkiksi institutionaaliseen sijoittamiseen, kuten vaikkapa eläkerahastojen sijoitustoimintaan.
Käyn nukkumaan ja herään normaaliin tapaan neljän tunnin kuluttua, hieman puolen yön jälkeen siihen, että naapurihuoneeseen tullaan suht koht äänekkäästi. Huone on kuuma, ikkunan avaaminen tuo iloisia ääniä humaltuneista ihmistä, jotka kulkevat pieniä katuja puukaupungissa. Heidän keskustelunsa kaikuu pitkin kapeita kujia. Minun pää alkaa miettiä kaikenlaisia asioita, mitä minun pitää tehdä tänään ja mitä kaikkea tulee ehtiä. Uni on hetkessä tipotiessään, kuten tavallista.
Lentokoneeseen kirjautuminen on tehty helpoksi, vajaassa minuutissa olen valinnut itselleni paikat koneesta ja tulostanut itselleni boarding passin sähköpostiin. Aikaisemmin tuokin toiminta vaatii jonotusta ja odottelua, mutta nyt it-tekniikan myötä vain muutama painallus ja asia on hoidettu.
Tämänpäiväinen eHealth-tapahtuma sisälsi lähinnä ikä-ihmisille tarkoitettuja palveluja ja niiden kehittämistä. Ikäihmisiä on kohta paljon ja heillä on rahaa ja halua asua omassa kodissa. Hienoja laitteita joilla voi kätevästi nostaa ihmisen sängystä ja tuolista on kehitetty, ei tarvita enää raakaa voimaa, jos laitteet toimivat. Useimmat laitteet toimivat sensoreilla, joten niihin ei välttämättä tarvita ihmisen omaan toimintaa. Harjoittelimme eilen päivän lopuksi, miltä tuntuu kun ei näe eikä kädet toimi, mikä antoi hyvän kuvan siitä, millaista on niiden ihmisten elämä, joilla on joku toimintavajaus.
Norjalaiset ovat aika pitkällä laitetuottajien kanssa jo suunnittelemassa laitteita, joita aikovat ostaa. Eli he eivät aio ostaa ollenkaan laitteita, joiden lastentaudit ovat ratkaisematta, kuten nykyään on tapana. Laite pitää olla mahdollisimman valmis, eikä nyt että päivitysversio 6.0 ehkä jo toimii. Norjalaiset kertovat säästäneensä tällä tavalla huimia summia rahaa.
Palvelu toimii hotellissa. Joka aamu aamiaisella työntekijät hymyilevät. Eräs nuorempi nainen jopa hyvinkin kauniisti, mikä saa aamupalan maistumaan ehkä vieläkin paremmalta. Puuroa ei ole, mikä on ehkä iso puute. On vain pieniä määriä kaikkea esillä, mutta jos joku loppuu niin heti kyseinen ruokalaji löytyy tilalle. On erittäin siistiä ja rauhallista, mikä tekee ruokailutilanteesta miellyttävän. Ei ole taustamusiikkia, eikä hälyä.
Minulla on vielä tänään mahdollisuus kuunnella joitakin luentoja, kunnes otan bussin lentokentälle ja jätän taakseni tämän kauniin ja rauhallisen puukaupungin, jossa oli mukava vierailla ja josta toivottavasti sain hyviä verkostoja, kuten täkäläisillä on tapana sanoa.
Keskiviikoksi oli luvattu sadetta ja nyt yöllä sataakin vettä, mutta ilma ei siitä paljon viilene. Minä en tosin valita, olen kesänlapsi, pidän lämmöstä ja auringosta. Ehkä ehdin lomapäivinä tehdä vielä muutakin kuin olla seminaarissa ja kirjoitella väitöskirjan artikkeleitani, mitkä ovat kuitenkin mukavaa.
Eräs vanhempi norjalainen mies istui vieressäni ja hän sanoi, ettei elämässä myöhemmin sure sitä, mitä tuli tehtyä, vaan sitä, mitä ei tehnyt.
Lippujuhlapäivänä 32 vuotta sitten reserviupseerikoulu loppui ja palasin takaisin omaan yksikkööni Kontiolahdelle, jota ei enää ole olemassa. Serkkupoikani täyttää tänään 50 vuotta, täytyy muistaa onnitella häntä.
Yritän vielä nukkua tai ainakin nukahtaa hetkiseksi. Sadepisaroiden ropina tuo mieleen hetket, jolloin kävi nukkumaan ilman että oli kiire minnekään. Elämässä asioilla on tapana järjestyä – jollakin tavalla, mutta Luojan suoma tapa ei aina ole välttämättä sitä, mitä itse toivoo tai vaatii. Sama on unen kanssa, se joko tulee tai on tulematta. Sillä ei ole väliä, koska jokainen päivä sujuu omalla painollaan joka tapauksessa. Jokainen päivä on lahja. Nämä ovat olleet hienoja päiviä. Hienoja lahjoja, joita on mukava muistella myöhemmin. Eikä sitä koskaan tiedä, mihin kaikkeen nämäkin päivät täällä lopulta johtavat – siispä nautitaan elämästä ja sen suomista lahjoista tänä kauniina päivänä.
Olen elänyt, kirjoitti kuuluisa runoilija, elämänkertansa nimeksi.Siltä minusta nyt tuntuu.
Grimstad 4.6.14
Toinen päivä Norjan eHealth-tapahtumassa sisältää vain norjankielisiä esityksiä. Minulla on muutamia kertoja vuodessa tilaisuus käyttää ruotsinkieltäni, joten norjankielisten esitysten kuunteleminen on melko vaativaa puuhaa. Norjalaisten kunniaksi täytyy sanoa, ettei mitenkään orpo olo ole, koska heidän kanssaan oleminen sujuu vaivattomasti. Mietin onko kyse norjalaisuudesta vai siitä, että he ovat merenkävijäsukua – he tapasivat tuon tuosta uusia ihmisiä ja he oppivat tulemaan toimeen nopeasti uusien ihmisten kanssa.
Juttelen ihmisten kanssa, monet kehuvat esitystäni ja sen herättämiä ajatuksia, mikä hauskinta niin päivän päätteeksi istun etelänorjalaisten EU-edustajien kanssa kokouksessa, jossa on Agderin yliopiston ja paikallisen alueen toimijoita sekä Norjan suurimman it-firman DigIN:n edustaja ovat pohtimassa, miten integroitua hoitoa viedään eteenpäin ja mitä rahasummia olisi mahdollisuus saada ja miten EU:sta. Norjan EU-edustajat kertovat, että suomalaisiakin on mukana ja lupaavat lähettää minulle tiedon ketä he ovat. Minut kutsunut professori kertoo, että on aina pieni riski pyytää mukaan aikaisemmin tuntematon henkilö, mutta hänen mukaansa täytin odotukset ylimäärin. Ehdotan, että teemme yhteistyötä jatkossa ja virittelemme yliopistoyhteistyömahdollisuuksia. Myös Brysseliin yhteyksistä norjalaisedustajien kanssa puhutaan.
Päivän mittaan käyn keskusteluja monen ihmisen kanssa. Espanjalainen nuori mies, joka on tullut Agderiin helmikuussa kertoo, että kun hän kirjoittaa englantia, niin hänen ongelma on se, että hän laittaa artikkeleita joka paikkaan, kuten espanjan kielessä on tapana. Kerron että minulle artikkelit ovat painajainen, koska suomenkielessä niitä ei ole ollenkaan. Nauramme, että ongelmansa kullakin.
Kuulen, että psykiatri, joka Islannin laman aikaan järjesteli psykiatrista hoitoa, ei ole siellä enää ollenkaan, vaan on siirtynyt muualle. Hän oli tehnyt vähän samantyyppisiä asioita, mitä me olimme tehneet. Reykjavik-kortti jää siis vielä epävarmaksi.
Useimmat norjalaiset haluavat kertoa minulle Pekka Toivonen – vitsejä. Pekka on toivoton suomalainen tunari, joka on saanut kulttihenkilön maineen Norjassa. Yksi vitseistä kuuluu näin. Pekka menee ryyppäämään norjalaisen kanssa. Norjalainen kysyy jotain Pekalta, johon Pekka vain murahtaa. On viisi minuuttia hiljaista ja norjalainen koettaa kysyä jotain uutta asiaa, mihin Pekka toteaa, että tultiinko tänne ryyppäämään vai juttelemaan.
Mitään iltarientoja ei ole tiistai-illalle järjestetty, joten kävelen espanjalaisen kaverin kanssa hotellille yliopistolta. Sää on taas hieno. Juttelemme niitä näitä, hän kysyy, miten päädyin väitöskirjaa tekemään ja kerron tarinani. Hän kulkee hotellini ohi ja jatkaa asunnolleen, joka on kuulemma 10 minuutin kävelymatkan päässä.
Satamassa on paljon meduusoja rannassa. Kaupunki on suhteellisen rauhallinen ja hiljainen. Käyn paikallisessa ravintolassa syömässä paikallista kalaa, joka maistuu hyvälle. Hotellin vastaanotosta sain paperikopiot seuraavan artikkelini tausta-aineistosta, jonka luen läpi ruokaa odotellessani. Iloisia ihmisiä saapuu ravintolaan ja mieli tekisi jäädä iltaa viettämään, mutta olen hyvin iltauninen ja tiedän, että huomenna täytyy taas matkustaa, joten palaan hotellilleni. Luonnostelen artikkelin, jonka aion kirjoittaa, tai oikeastaan oman osuuteni artikkelista, jonka aion kirjoittaa puhtaaksi huomenna lentomatkan aikana.
Ostin yliopiston kirjakaupasta pari kirjaa, kuten minulla on tapana aina matkoilla ollessani ostaa – siis minulla on paljon kirjoja kotona – EVA and Value-Based Management kirja on mielenkiintoinen. Kirja kertoo siitä, miten kansainväliset talousmarkkinat ovat muuttuneet Yhdysvalloissa ja Euroopassa sekä miten hyvä veli- verkostot rapautuvat nykyisessä muutoksessa väistämättä. Kirja antaa ohjeita siitä, mitä nykyisten johtajien tulisi osata miettiä tulevaisuutta silmällä pitäen. Yksinkertainen ideologinen sota siitä, etteivät osakkeenomistajat saisi rikastua, on kirjoittajien mielestä tyhmää sekä osakkeenomistajille että tavallisille ihmisille. Osakkeenomistaja rikastuu vain jos etulinjan työntekijällä menee myös hyvin. Kirja ottaa selkeän kannan myös julkisten järjestelmien rahoitukseen ja esimerkiksi institutionaaliseen sijoittamiseen, kuten vaikkapa eläkerahastojen sijoitustoimintaan.
Käyn nukkumaan ja herään normaaliin tapaan neljän tunnin kuluttua, hieman puolen yön jälkeen siihen, että naapurihuoneeseen tullaan suht koht äänekkäästi. Huone on kuuma, ikkunan avaaminen tuo iloisia ääniä humaltuneista ihmistä, jotka kulkevat pieniä katuja puukaupungissa. Heidän keskustelunsa kaikuu pitkin kapeita kujia. Minun pää alkaa miettiä kaikenlaisia asioita, mitä minun pitää tehdä tänään ja mitä kaikkea tulee ehtiä. Uni on hetkessä tipotiessään, kuten tavallista.
Lentokoneeseen kirjautuminen on tehty helpoksi, vajaassa minuutissa olen valinnut itselleni paikat koneesta ja tulostanut itselleni boarding passin sähköpostiin. Aikaisemmin tuokin toiminta vaatii jonotusta ja odottelua, mutta nyt it-tekniikan myötä vain muutama painallus ja asia on hoidettu.
Tämänpäiväinen eHealth-tapahtuma sisälsi lähinnä ikä-ihmisille tarkoitettuja palveluja ja niiden kehittämistä. Ikäihmisiä on kohta paljon ja heillä on rahaa ja halua asua omassa kodissa. Hienoja laitteita joilla voi kätevästi nostaa ihmisen sängystä ja tuolista on kehitetty, ei tarvita enää raakaa voimaa, jos laitteet toimivat. Useimmat laitteet toimivat sensoreilla, joten niihin ei välttämättä tarvita ihmisen omaan toimintaa. Harjoittelimme eilen päivän lopuksi, miltä tuntuu kun ei näe eikä kädet toimi, mikä antoi hyvän kuvan siitä, millaista on niiden ihmisten elämä, joilla on joku toimintavajaus.
Norjalaiset ovat aika pitkällä laitetuottajien kanssa jo suunnittelemassa laitteita, joita aikovat ostaa. Eli he eivät aio ostaa ollenkaan laitteita, joiden lastentaudit ovat ratkaisematta, kuten nykyään on tapana. Laite pitää olla mahdollisimman valmis, eikä nyt että päivitysversio 6.0 ehkä jo toimii. Norjalaiset kertovat säästäneensä tällä tavalla huimia summia rahaa.
Palvelu toimii hotellissa. Joka aamu aamiaisella työntekijät hymyilevät. Eräs nuorempi nainen jopa hyvinkin kauniisti, mikä saa aamupalan maistumaan ehkä vieläkin paremmalta. Puuroa ei ole, mikä on ehkä iso puute. On vain pieniä määriä kaikkea esillä, mutta jos joku loppuu niin heti kyseinen ruokalaji löytyy tilalle. On erittäin siistiä ja rauhallista, mikä tekee ruokailutilanteesta miellyttävän. Ei ole taustamusiikkia, eikä hälyä.
Minulla on vielä tänään mahdollisuus kuunnella joitakin luentoja, kunnes otan bussin lentokentälle ja jätän taakseni tämän kauniin ja rauhallisen puukaupungin, jossa oli mukava vierailla ja josta toivottavasti sain hyviä verkostoja, kuten täkäläisillä on tapana sanoa.
Keskiviikoksi oli luvattu sadetta ja nyt yöllä sataakin vettä, mutta ilma ei siitä paljon viilene. Minä en tosin valita, olen kesänlapsi, pidän lämmöstä ja auringosta. Ehkä ehdin lomapäivinä tehdä vielä muutakin kuin olla seminaarissa ja kirjoitella väitöskirjan artikkeleitani, mitkä ovat kuitenkin mukavaa.
Eräs vanhempi norjalainen mies istui vieressäni ja hän sanoi, ettei elämässä myöhemmin sure sitä, mitä tuli tehtyä, vaan sitä, mitä ei tehnyt.
Lippujuhlapäivänä 32 vuotta sitten reserviupseerikoulu loppui ja palasin takaisin omaan yksikkööni Kontiolahdelle, jota ei enää ole olemassa. Serkkupoikani täyttää tänään 50 vuotta, täytyy muistaa onnitella häntä.
Yritän vielä nukkua tai ainakin nukahtaa hetkiseksi. Sadepisaroiden ropina tuo mieleen hetket, jolloin kävi nukkumaan ilman että oli kiire minnekään. Elämässä asioilla on tapana järjestyä – jollakin tavalla, mutta Luojan suoma tapa ei aina ole välttämättä sitä, mitä itse toivoo tai vaatii. Sama on unen kanssa, se joko tulee tai on tulematta. Sillä ei ole väliä, koska jokainen päivä sujuu omalla painollaan joka tapauksessa. Jokainen päivä on lahja. Nämä ovat olleet hienoja päiviä. Hienoja lahjoja, joita on mukava muistella myöhemmin. Eikä sitä koskaan tiedä, mihin kaikkeen nämäkin päivät täällä lopulta johtavat – siispä nautitaan elämästä ja sen suomista lahjoista tänä kauniina päivänä.
Olen elänyt, kirjoitti kuuluisa runoilija, elämänkertansa nimeksi.Siltä minusta nyt tuntuu.
Grimstad 4.6.14