Osa X: Sheldon Kopp Guru ( Tieteistarinoiden metaforat)
Osa X: Sheldon Kopp Guru ( Tieteistarinoiden metaforat)
Toisen osan 11. luvussa Kopp kertoo, mitkä metaforat ovat tulleet tieteistarinoista psykoterapiaan.
Tieteiskirjallisuuden kannattajat sanovat, että se mikä on ”science fictionia” eli kuviteltua tiedettä tänään, on todellista tiedettä huomenna. Avaruusmatkailu on ehkä kaikkein dramaattisimpia toiveiden toteutumia science fictionissa.
Kopp ottaa science esimerkiksi mm. Aldous Huxleyn 1932 kirjoittaman Uljas Uusi Maailma (Brave New World) –kirjan.
Jokaisella utopialla on hintansa
Huxleyn kirjan tarkoitus oli toimia varoituksena teknologian leviämisestä, ylituotannon epätasaisesti jakautuvista hedelmistä ja ylellisyydentuotteiden ahnaasta kulutuksesta.
Huxley tajusi, että länsimainen ihminen oli käsittänyt tieteen lupaukset kaikenkattavana parannuskeinona, joka toisi Paratiisin maanpäälle. Jokaisen olisi tehtävä uhrauksia Tieteen ja Valtion alttarille. Valtio tuottaisi hyväntahtoisen teknokratian kaikkialle, ihmisten elämää parantamaan. Valistunut valvonta olisi jo sisäänrakennettu Systeemiin, ihmisoikeuskysymykset olisivat vähäpätöisiä kysymyksiä.
Ihmisiä autettaisiin tekemään sitä, mitä oli heille parasta ja kaikille. Lopulta tulisi uljas uusi maailma, toteutunut utopia, jossa teknologinen tietämys palvelisi kaikkien tarpeita, kuten olisi sovittu Valtion taholta.
Uljaassa uudessa maailmassa hengelliset ongelmat olisi ratkaistu jo etukäteen hallinnollisen suunnittelun ja tieteellisten ehkäisyohjelmien avulla. Uusi guru, auttaja, parantaja ja opas olisi personioituneena teknokraattisen valtion johtajassa – D.H.C ( The Director of Hatcheries and Conditioning eli ( ”hauduttamisen ja ehdollistamisen johtaja”). Johtaja johtaa toimistoa, jonka mottona on ” Yhteisö, Identiteetti ja Stabiilisuus” ja jonka tehtävänä on pitää sosiaalista tasapainoa yllä.
Vauvojen ehdollistaminen alkaa ennen heidän syntymäänsä, vaikka johtaja valitteleekin, ettei sikiötä voi ehdollistaa ennen kuin se ”menettänyt häntänsä”. Uljaassa uudessa ajassa sikiöiden ei enää tarvitse kehittyä kohdussa, vaan ne kehittyvät tieteellisessä Hautomossa ( Hatchery). Kemiallisessa ympäristössä vauvat voidaan ”dekantoida” ennalta määrättyyn sosiaaliseen kastiin ( alfa, beta, gamma jne.). Jokainen vauva on syntyessään jo ideaalisesti sopiva biologiseen rooliinsa ( palvelijasta aristokraattiin).
Johtajan eli D.H.C:n tarvitsee vain ehdollistaa vauva psykologiseen rooliinsa, mitä varten johtajalla on käytössä eri kastierotetut uusi-pavlovilaiset ehdollistamishuoneet. Esimerkiksi Delta- vauvojen, joista on tarkoitus tulla mekaanisen työn tekijöitä, lähestyessä värillisiä kirjoja ja kukkia hälytykset alkavat soida niin, että nämä vauvat eivät enää koskaan lähesty kirjoja ja kukkia.
Deltavauvat mekaanisessa työn tulevassa kohtalossaan eivät enää koe tyydytystä kirjoista. Nämä lapset asuvat kaupungissa ja kuluttavat kaikki Valtion Talouden tuottamat tavarat.
Tämän teknokratian tukijalka on tavaroiden kuluttaminen. Jos joku menee rikki, sitä ei korjata, vaan on parempi ottaa uusi, kulutuksen nimissä.
Uudessa uljaassa maailmassa on paljon iskulauseita, joilla muodostetaan ihmisten moraalinen selkäranka. Nämä opetetaan lapsille heidän nukkuessaan soivilta ääninauhoilta. Tämä uniopetus, hypnopedia, opettaa eri kasteille heidän perusmoraaliset opetukset ja kulutustottumukset.
Ihmisten tarpeet ja halut manipuloidaan ja muutetaan niiksi, miksi Valtio näkee ne hyödylliseksi tarjota, oman itsensä ikuistamiselle. Turhautumat on hoidettu minimiin, koska kenenkään ei tarvitse olla pitkän aikaa tietoisen halun ja sen täyttämisen välisessä ristiriidassa.
Pettymysten ja turhautumisten käsittelyyn on teknokraattisessa Valtiossa päihde, SOMA
Jos tapahtuu niin, että joku ”onnellisuuden” ehdollistamisohjelmasta huolimatta kokee pettymystä, niin käytössä on täydellinen lääke, SOMA. SOMA on euforinen, narkoottinen ja miellyttävästi hallusinoiva” ja hallituksen sponsoroima. SOMAssa on ”kaikki Kristinuskon ja alkoholin hyödyt” ilman mitään puutteita. Jos johtajan D.H.C:n työ ei ole ratkaissut kaikkia ongelmia, niin voi ottaa annoksen SOMAa, joka tarjoaa lomaa todellisuudesta. Muista ” 1 kuutiosenttimetri parantaa 10 mieltä masentavaa mielentilaa”.
Kuulostaako kannabiksen laillistamiskeskustelulta nyky-yhteiskunnassa? Onnellisuuspilleri- keskustelulta?
Huxleyn Uljaan Uuden Maailman johtajan D.H.C tehtävä on ohjelmoida jokainen lapsi onnelliseksi kuluttajaksi. Teknologisen yhteiskunnan tarpeisiin lapset kasvatetaan hautomoissa ja ehdollistamishuoneissaan, niin että kukuin sopii täydellisesti oman sosiaalisen kastinsa rolliin ja tehtäviin. Kaikkien tarpeet täytetään niin ettei kenenkään tarvitse tarpeettomasti turhautua. Tämän tyytyväisyyden valtion kansalaisen hinta on yksilöllisen vapauden ja itsemääräämisoikeuden menettäminen.
Huxley oli kuvannut mihin Tieteen idealisointi voi johtaa.
1984
George Orwell tarjosi toisenlaisen science fiction-utopian kirjassaan Nineteen Eighty-Four ( 1984). Orwell varoitti siitä, ettei Valtiolle pidä antaa suurinta osaa vallastamme, siinä väärässä luulossa, että valtio huolehtisi meistä. Orwell kuvaa totalitaarisen valtion, jossa valtiota hallitsevat kertovat, mitä pitää ajatella.
Orwellin totalitaarisessa valtiossa joka puolella on Johtajan kasvot julisteissa, joissa lukee
BIG BROTHER IS WATCHING YOU ( Isoveli valvoo sinua)
Isoveljen valvovan silmä alta ei ole pakenemista. Jopa kotona on pakollinen television kuvaruutu, tietynlainen ”parannettu” televisio, joka lähettää propagandaa ja samalla valvoo sinua. Sitä ei voi täydellisesti sulkea.
Orwellin sankari, Winston, on osa onnellista eliittiä, Puolueen jäsen, joka osallistuu asioiden täytäntöönpanoon. Hän työskentelee Totuuden ministeriössä ja hänen tehtävänsä on hallinnoida uutisia, koulutusta, viihdettä ja taiteita. Hänen tehtävänsä on kirjoittaa uudelleen menneitä puheita ja kerrottuja uutisia. Tämä ”menneisyyden rekonstruktio” sallii Valtion käsitellä uutta kehitystä ilman riskiä, että olisi väärässä.
Uutiset esimerkiksi kertovat suuresta sotilaallisesta voitosta, mistä seuraa aina vaatimus suuremmista uhrauksista. Päivittäinen suklaa-annos putoaa 30 g:sta 20 g:aan. Joitakin päiviä myöhemmin ”spontaaneja mielenosoituksia” ilmaantuu, koska Iso Veli on nostanut päivittäisen suklaa-annoksen 20 g:aan. Winstonin tehtävä on kirjoittaa uusiksi yksi Iso Veljen puheista, joissa hän jo ennakoi päivittäisen suklaa-annoksen noston.
Kuulostaako päivän politiikalta? Eläkeläisten 10 euroa kuukaudessa lisää?
Winstonin on etuoikeutettunakin alistuttava telescreenin seurannalle ja osallistuttava pakolliseen ja aikataulutettuun rituaaliin, jossa panetellaan ”valtion vihollisia” Vihaviikoilla.
Ajautuspoliisi vahtii, ettei mitään väärää päästä ilmaisemaan. Jopa Winstonin kasvojen ilmeitä seurataan – jos irvistää, kun Valtion käskyn mukaan pitäisi hymyillä, niin syyllistyy ilmerikokseen. Winston tietää, että hänet voidaan ”vaporisoida” eli savustaa ilmaan minä hetkenä hyvänsä, jos rikkomuksia tulee liikaa. Siinä tapauksessa kaikki hänen olemassaolostaan hävitetään samalla – on siis kuin häntä ei olisi ikinä ollutkaan.
Winstonilla on jäljelle jäänyt taipumus ajatella itse, jota ruokkii hänen työnsä, jossa hän tulee tietoiseksi ristiriitojen olemassaolosta. Katalyyttina tähän toimii, kukas muu kuin tietysti nainen, Julia. Julialla on seksuaalisia haluja, vaikka valtio on tehnyt kaikkensa seksuaalisten ja kaikkein muiden halujen hävittämiseksi. Winstonin ja Julian rakastelu on todellinen poliittisen uhman teko.
Winston alkaa yhä enemmän olla uskomatta Puolueen iskulauseisiin: Sota on rauhaa, Vapaus on Orjuutta ja Tietämättömyys on Vahvuutta. Winstonia alkaa vaivata Kaksoisajattelu, jonka mukaan jokin asia on totta tai epätosi sen mukaan, mikä sen merkitys on Valtiolle. Lopulta Ajatuspoliisi pääse hänen kintereilleen ja lukitsee hänet Rakkauden ministeriön kellareihin.
Hallitus pitää järjestystä ja lakia ikkunattomassa rakennuksessa, joka hyvin vartioitu ja barrikadeja täynnä ja joka on teräsovinen linnake – sitä kutsutaan Rakkauden ministeriöksi.
Totalitaarisessa ajassa, sielun parantaja, on Valtion Sadistinen Agentti, joka on noussut asemaansa julmuuden vuoksi – Rakkauden ministeriö. O´Brien on Rakkauden ministeri, joka kiduttaa Winstonia hänen omaksi parhaakseen. Winston on ollut tarpeeksi hullu kyseenalaistaaksen Ison Veljen ( Big Brother) opetukset ja siksi O,Brienin täytyy parantaa hänet. Winstonin ajattelua ehdollistetaan sähköshokein, joissa hänelle aiheutetaan kipua.
Rakkauden ministeri kertoo Winstonille:
” Tiedät varsin hyvin, miten asiat ovat kanssasi. Olet tiennyt jo vuosia, vaikka olet taistellut tietoa vastaan. Kärsit puutteellisesta muistista. Olet kyvytön muistamaan todellisia tapahtumia ja olet suostutellut itsesi uskomaan asioihin, jotka eivät ole koskaan tapahtuneet. Onneksi, se on parannettavissa …”
”Parantuakseen” Winstonin on muutettava ajatteluaan, havaitsemistaan ja muistiaan. Muisti on korostetussa asemassa. Puolueen iskulauseen mukaisesti:
SE JOKA KONTROLLOI MENNEISYYTTÄ, KONTROLLOI MYÖS TULEVAISUUTTA.
SE JOKA KONTROLLOI NYKYISYYTTÄ, KONTROLLOI MYÖS MENNEISYYTTÄ.
Muistot, jotka eivät sovi Valtion rekonstruoimaan historiankirjoitukseen, ovat deluusioita eli harhoja. ”Kokemus”, joka ei sovi valtion oppiin, on hallusinaatioita eli harhakuvitelmia.
Winstonin parantamisessa ei ole kysymys vain Winstonin käyttäytymisen muuttumisesta. Tunnustus ja rangaistus eivät ole ainoita tavoitteita. O´Brien ”tietää”, että Winstonin täytyy käydä läpi ”itsetuhon teko”, jossa hänen täytyy ”nöyryyttää itsensä”, ennen kuin hän voi tulla terveeksi. Siksi pelkästä rakkaudesta Rakkauden ministeriö asettaa hänet tieteellisen systemaattiseen kidutusohjelmaan, jossa hän mm. näkee viisi sormea pystyssä , vaikka niitä on itse asiassa neljä, koska Puolue sanoo, että niitä on viisi pystyssä.
Winston kestää kidutusta, joten jäljelle jää vain yksi itsensä alentaminen – hän pitää pettää rakkauttaan, siis Juliaa, ei vain sanoissaan vaan myös sydämessään. Tämän saavuttaakseen Rakkauden Ministeriö vie hänet ” pahimpaan asiaan maailmassa”, huoneeseen 101. Huone 101 sisältää eri ihmisille eri asioita. Winstonille huone sisältää rottia, joita hän ei voi ajattelematta kauhistumatta. Lopulta Winston huutaa ” Tehkää se Julialle! Älkää minulle.”
Winston on nyt täydellisesti parannettu Rakkauden ministeriön toimesta. Winston on täynnä kiitollisuutta Isoa Veljeä kohtaan, koska Iso Veli on vapauttanut hänet.
Mitä oppia psykoterapiaan on Uljaasta uudesta maailmasta ja 1984:stä?
Olemmeko jo tulleet tyytyväisiksi kuluttajiksi? Valtio julistaa, että kuluttamalla hyvinvointiyhteiskunta säilyy…
Lopulta tiede ei vapauta meitä itseltämme, emmekä voi odottaa, että joku toinen vapauttaa tai pelastaa meidät. Turhautumiset ja pettymykset kuuluvat elämään, eikä niitä edes SOMAa, hallituksen laillistamaa päihdettä nauttimalla pääse väistämään.
Elämään kuuluu väistämättä ristiriitaisia totuuksia. Itse täytyy kasvaa aikuiseksi, joka ottaa itse vastuun tekemisistään, millä samalla lunastaa itselleen vapauden.
Nyky-yhteiskunnassa puhutaan koko ajan potilaan oikeuksista, kukaan ei puhu potilaan velvollisuuksista. Kaikki haluavat tietää, mihin heillä on oikeus ja he peräävät oikeuksiaan innokkaasti, mutta kukaan ei julkikuuluta velvollisuuksiaan.
Olisi hauska nähdä lista potilaan velvollisuuksista, mikä sisältäisi tarkistuslistan kaikista niistä tehtävistä, joita potilaan pitäisi tehdä huoliensa, ongelmiensa ja neuroosiensa ratkaisemiseksi.
Onko vain utopiaa kuvitella, että ihmiset kykenisivät ratkaisemaan ongelmiaan ja neuroosejaan, jos heidän olisi pakko? Jos nyt kotonaan humalassa omaisiaan tai itseään uhkaava tuodaan mielisairaalan akuuttiosastolle ambulanssin ja poliisin voimalla, niin olisiko hyvä jos heti humalastaan selvittyään käytöshäiriöisen SOMAn käyttäjän pitäisi käydä asiat läpi omaistensa ja viranomaisen kanssa? Jos rikoksia tekevä huumeongelmainen saisi heti rangaistuksen rikoksistaan, ja joutuisi heti telkien taakse, eikä vasta kahden vuoden kuluttua, kun Systeemi on ehtinyt niitä käsitellä? Jos rattijuoppo joutuisi heti kahdeksi viikoksi telkien taakse ja sen jälkeen päihdehoitoon, eikä niin että rattijuoppoutta käsitellään päihdelääkärin ja päihdesairaanhoitajan vastaanotolla vasta parin vuoden kuluttua?
Jos teoilla olisi seurauksia heti, oppisiko ihminen paremmin käsittelemään asioitaan ja kasvamaan vastuuseen teoistaan? Jos muotoilee mielessään teorioita, jotka estävät neuroosin itsensä ratkaisemista, niin kuka voisi ”herättää potilaan unestaan”?
Utopioilla on siis hintansa, minkä hinnan psykoterapiassa yksilö on valmis maksamaan utopiansa, siis käsityksestä, joka ei ole todellisuudenmukainen, paljastumisesta Systeemin tuottamaksi ”lainalaisuudeksi”?
Yrjö Kallinen kirjoitti kirjassa Elämmekö Unessa ( 1971, 3.p), jonka viesti oli:
”Kaiken , koko elämän pelastaminen tällä planeetalla riippuu siitä, että ihmiset huomaavat, että he nukkuvat ja heitä nukutetaan, että valtaosa kirjallisuudesta ja siitä kulttuurista, josta olemme niin ylpeitä, vain pyrkii tuudittamaan meidät tuhoisaan uneen, joka vie meidät kärsimyksestä kärsimykseen.
Mutta meissä jokaisessa on mahdollisuus muutokseen, oman itsensä löytämiseen, pois itsetuhon ja kärsimyksen tieltä.”
Onko ihmisten itseymmärryksen lisääntyminen 40 viimeisen vuoden aikana tehnyt meille paremman yhteiskunnan? Olemmeko jo heränneet?
17.8.2014 Lappeenrannassa
Toisen osan 11. luvussa Kopp kertoo, mitkä metaforat ovat tulleet tieteistarinoista psykoterapiaan.
Tieteiskirjallisuuden kannattajat sanovat, että se mikä on ”science fictionia” eli kuviteltua tiedettä tänään, on todellista tiedettä huomenna. Avaruusmatkailu on ehkä kaikkein dramaattisimpia toiveiden toteutumia science fictionissa.
Kopp ottaa science esimerkiksi mm. Aldous Huxleyn 1932 kirjoittaman Uljas Uusi Maailma (Brave New World) –kirjan.
Jokaisella utopialla on hintansa
Huxleyn kirjan tarkoitus oli toimia varoituksena teknologian leviämisestä, ylituotannon epätasaisesti jakautuvista hedelmistä ja ylellisyydentuotteiden ahnaasta kulutuksesta.
Huxley tajusi, että länsimainen ihminen oli käsittänyt tieteen lupaukset kaikenkattavana parannuskeinona, joka toisi Paratiisin maanpäälle. Jokaisen olisi tehtävä uhrauksia Tieteen ja Valtion alttarille. Valtio tuottaisi hyväntahtoisen teknokratian kaikkialle, ihmisten elämää parantamaan. Valistunut valvonta olisi jo sisäänrakennettu Systeemiin, ihmisoikeuskysymykset olisivat vähäpätöisiä kysymyksiä.
Ihmisiä autettaisiin tekemään sitä, mitä oli heille parasta ja kaikille. Lopulta tulisi uljas uusi maailma, toteutunut utopia, jossa teknologinen tietämys palvelisi kaikkien tarpeita, kuten olisi sovittu Valtion taholta.
Uljaassa uudessa maailmassa hengelliset ongelmat olisi ratkaistu jo etukäteen hallinnollisen suunnittelun ja tieteellisten ehkäisyohjelmien avulla. Uusi guru, auttaja, parantaja ja opas olisi personioituneena teknokraattisen valtion johtajassa – D.H.C ( The Director of Hatcheries and Conditioning eli ( ”hauduttamisen ja ehdollistamisen johtaja”). Johtaja johtaa toimistoa, jonka mottona on ” Yhteisö, Identiteetti ja Stabiilisuus” ja jonka tehtävänä on pitää sosiaalista tasapainoa yllä.
Vauvojen ehdollistaminen alkaa ennen heidän syntymäänsä, vaikka johtaja valitteleekin, ettei sikiötä voi ehdollistaa ennen kuin se ”menettänyt häntänsä”. Uljaassa uudessa ajassa sikiöiden ei enää tarvitse kehittyä kohdussa, vaan ne kehittyvät tieteellisessä Hautomossa ( Hatchery). Kemiallisessa ympäristössä vauvat voidaan ”dekantoida” ennalta määrättyyn sosiaaliseen kastiin ( alfa, beta, gamma jne.). Jokainen vauva on syntyessään jo ideaalisesti sopiva biologiseen rooliinsa ( palvelijasta aristokraattiin).
Johtajan eli D.H.C:n tarvitsee vain ehdollistaa vauva psykologiseen rooliinsa, mitä varten johtajalla on käytössä eri kastierotetut uusi-pavlovilaiset ehdollistamishuoneet. Esimerkiksi Delta- vauvojen, joista on tarkoitus tulla mekaanisen työn tekijöitä, lähestyessä värillisiä kirjoja ja kukkia hälytykset alkavat soida niin, että nämä vauvat eivät enää koskaan lähesty kirjoja ja kukkia.
Deltavauvat mekaanisessa työn tulevassa kohtalossaan eivät enää koe tyydytystä kirjoista. Nämä lapset asuvat kaupungissa ja kuluttavat kaikki Valtion Talouden tuottamat tavarat.
Tämän teknokratian tukijalka on tavaroiden kuluttaminen. Jos joku menee rikki, sitä ei korjata, vaan on parempi ottaa uusi, kulutuksen nimissä.
Uudessa uljaassa maailmassa on paljon iskulauseita, joilla muodostetaan ihmisten moraalinen selkäranka. Nämä opetetaan lapsille heidän nukkuessaan soivilta ääninauhoilta. Tämä uniopetus, hypnopedia, opettaa eri kasteille heidän perusmoraaliset opetukset ja kulutustottumukset.
Ihmisten tarpeet ja halut manipuloidaan ja muutetaan niiksi, miksi Valtio näkee ne hyödylliseksi tarjota, oman itsensä ikuistamiselle. Turhautumat on hoidettu minimiin, koska kenenkään ei tarvitse olla pitkän aikaa tietoisen halun ja sen täyttämisen välisessä ristiriidassa.
Pettymysten ja turhautumisten käsittelyyn on teknokraattisessa Valtiossa päihde, SOMA
Jos tapahtuu niin, että joku ”onnellisuuden” ehdollistamisohjelmasta huolimatta kokee pettymystä, niin käytössä on täydellinen lääke, SOMA. SOMA on euforinen, narkoottinen ja miellyttävästi hallusinoiva” ja hallituksen sponsoroima. SOMAssa on ”kaikki Kristinuskon ja alkoholin hyödyt” ilman mitään puutteita. Jos johtajan D.H.C:n työ ei ole ratkaissut kaikkia ongelmia, niin voi ottaa annoksen SOMAa, joka tarjoaa lomaa todellisuudesta. Muista ” 1 kuutiosenttimetri parantaa 10 mieltä masentavaa mielentilaa”.
Kuulostaako kannabiksen laillistamiskeskustelulta nyky-yhteiskunnassa? Onnellisuuspilleri- keskustelulta?
Huxleyn Uljaan Uuden Maailman johtajan D.H.C tehtävä on ohjelmoida jokainen lapsi onnelliseksi kuluttajaksi. Teknologisen yhteiskunnan tarpeisiin lapset kasvatetaan hautomoissa ja ehdollistamishuoneissaan, niin että kukuin sopii täydellisesti oman sosiaalisen kastinsa rolliin ja tehtäviin. Kaikkien tarpeet täytetään niin ettei kenenkään tarvitse tarpeettomasti turhautua. Tämän tyytyväisyyden valtion kansalaisen hinta on yksilöllisen vapauden ja itsemääräämisoikeuden menettäminen.
Huxley oli kuvannut mihin Tieteen idealisointi voi johtaa.
1984
George Orwell tarjosi toisenlaisen science fiction-utopian kirjassaan Nineteen Eighty-Four ( 1984). Orwell varoitti siitä, ettei Valtiolle pidä antaa suurinta osaa vallastamme, siinä väärässä luulossa, että valtio huolehtisi meistä. Orwell kuvaa totalitaarisen valtion, jossa valtiota hallitsevat kertovat, mitä pitää ajatella.
Orwellin totalitaarisessa valtiossa joka puolella on Johtajan kasvot julisteissa, joissa lukee
BIG BROTHER IS WATCHING YOU ( Isoveli valvoo sinua)
Isoveljen valvovan silmä alta ei ole pakenemista. Jopa kotona on pakollinen television kuvaruutu, tietynlainen ”parannettu” televisio, joka lähettää propagandaa ja samalla valvoo sinua. Sitä ei voi täydellisesti sulkea.
Orwellin sankari, Winston, on osa onnellista eliittiä, Puolueen jäsen, joka osallistuu asioiden täytäntöönpanoon. Hän työskentelee Totuuden ministeriössä ja hänen tehtävänsä on hallinnoida uutisia, koulutusta, viihdettä ja taiteita. Hänen tehtävänsä on kirjoittaa uudelleen menneitä puheita ja kerrottuja uutisia. Tämä ”menneisyyden rekonstruktio” sallii Valtion käsitellä uutta kehitystä ilman riskiä, että olisi väärässä.
Uutiset esimerkiksi kertovat suuresta sotilaallisesta voitosta, mistä seuraa aina vaatimus suuremmista uhrauksista. Päivittäinen suklaa-annos putoaa 30 g:sta 20 g:aan. Joitakin päiviä myöhemmin ”spontaaneja mielenosoituksia” ilmaantuu, koska Iso Veli on nostanut päivittäisen suklaa-annoksen 20 g:aan. Winstonin tehtävä on kirjoittaa uusiksi yksi Iso Veljen puheista, joissa hän jo ennakoi päivittäisen suklaa-annoksen noston.
Kuulostaako päivän politiikalta? Eläkeläisten 10 euroa kuukaudessa lisää?
Winstonin on etuoikeutettunakin alistuttava telescreenin seurannalle ja osallistuttava pakolliseen ja aikataulutettuun rituaaliin, jossa panetellaan ”valtion vihollisia” Vihaviikoilla.
Ajautuspoliisi vahtii, ettei mitään väärää päästä ilmaisemaan. Jopa Winstonin kasvojen ilmeitä seurataan – jos irvistää, kun Valtion käskyn mukaan pitäisi hymyillä, niin syyllistyy ilmerikokseen. Winston tietää, että hänet voidaan ”vaporisoida” eli savustaa ilmaan minä hetkenä hyvänsä, jos rikkomuksia tulee liikaa. Siinä tapauksessa kaikki hänen olemassaolostaan hävitetään samalla – on siis kuin häntä ei olisi ikinä ollutkaan.
Winstonilla on jäljelle jäänyt taipumus ajatella itse, jota ruokkii hänen työnsä, jossa hän tulee tietoiseksi ristiriitojen olemassaolosta. Katalyyttina tähän toimii, kukas muu kuin tietysti nainen, Julia. Julialla on seksuaalisia haluja, vaikka valtio on tehnyt kaikkensa seksuaalisten ja kaikkein muiden halujen hävittämiseksi. Winstonin ja Julian rakastelu on todellinen poliittisen uhman teko.
Winston alkaa yhä enemmän olla uskomatta Puolueen iskulauseisiin: Sota on rauhaa, Vapaus on Orjuutta ja Tietämättömyys on Vahvuutta. Winstonia alkaa vaivata Kaksoisajattelu, jonka mukaan jokin asia on totta tai epätosi sen mukaan, mikä sen merkitys on Valtiolle. Lopulta Ajatuspoliisi pääse hänen kintereilleen ja lukitsee hänet Rakkauden ministeriön kellareihin.
Hallitus pitää järjestystä ja lakia ikkunattomassa rakennuksessa, joka hyvin vartioitu ja barrikadeja täynnä ja joka on teräsovinen linnake – sitä kutsutaan Rakkauden ministeriöksi.
Totalitaarisessa ajassa, sielun parantaja, on Valtion Sadistinen Agentti, joka on noussut asemaansa julmuuden vuoksi – Rakkauden ministeriö. O´Brien on Rakkauden ministeri, joka kiduttaa Winstonia hänen omaksi parhaakseen. Winston on ollut tarpeeksi hullu kyseenalaistaaksen Ison Veljen ( Big Brother) opetukset ja siksi O,Brienin täytyy parantaa hänet. Winstonin ajattelua ehdollistetaan sähköshokein, joissa hänelle aiheutetaan kipua.
Rakkauden ministeri kertoo Winstonille:
” Tiedät varsin hyvin, miten asiat ovat kanssasi. Olet tiennyt jo vuosia, vaikka olet taistellut tietoa vastaan. Kärsit puutteellisesta muistista. Olet kyvytön muistamaan todellisia tapahtumia ja olet suostutellut itsesi uskomaan asioihin, jotka eivät ole koskaan tapahtuneet. Onneksi, se on parannettavissa …”
”Parantuakseen” Winstonin on muutettava ajatteluaan, havaitsemistaan ja muistiaan. Muisti on korostetussa asemassa. Puolueen iskulauseen mukaisesti:
SE JOKA KONTROLLOI MENNEISYYTTÄ, KONTROLLOI MYÖS TULEVAISUUTTA.
SE JOKA KONTROLLOI NYKYISYYTTÄ, KONTROLLOI MYÖS MENNEISYYTTÄ.
Muistot, jotka eivät sovi Valtion rekonstruoimaan historiankirjoitukseen, ovat deluusioita eli harhoja. ”Kokemus”, joka ei sovi valtion oppiin, on hallusinaatioita eli harhakuvitelmia.
Winstonin parantamisessa ei ole kysymys vain Winstonin käyttäytymisen muuttumisesta. Tunnustus ja rangaistus eivät ole ainoita tavoitteita. O´Brien ”tietää”, että Winstonin täytyy käydä läpi ”itsetuhon teko”, jossa hänen täytyy ”nöyryyttää itsensä”, ennen kuin hän voi tulla terveeksi. Siksi pelkästä rakkaudesta Rakkauden ministeriö asettaa hänet tieteellisen systemaattiseen kidutusohjelmaan, jossa hän mm. näkee viisi sormea pystyssä , vaikka niitä on itse asiassa neljä, koska Puolue sanoo, että niitä on viisi pystyssä.
Winston kestää kidutusta, joten jäljelle jää vain yksi itsensä alentaminen – hän pitää pettää rakkauttaan, siis Juliaa, ei vain sanoissaan vaan myös sydämessään. Tämän saavuttaakseen Rakkauden Ministeriö vie hänet ” pahimpaan asiaan maailmassa”, huoneeseen 101. Huone 101 sisältää eri ihmisille eri asioita. Winstonille huone sisältää rottia, joita hän ei voi ajattelematta kauhistumatta. Lopulta Winston huutaa ” Tehkää se Julialle! Älkää minulle.”
Winston on nyt täydellisesti parannettu Rakkauden ministeriön toimesta. Winston on täynnä kiitollisuutta Isoa Veljeä kohtaan, koska Iso Veli on vapauttanut hänet.
Mitä oppia psykoterapiaan on Uljaasta uudesta maailmasta ja 1984:stä?
Olemmeko jo tulleet tyytyväisiksi kuluttajiksi? Valtio julistaa, että kuluttamalla hyvinvointiyhteiskunta säilyy…
Lopulta tiede ei vapauta meitä itseltämme, emmekä voi odottaa, että joku toinen vapauttaa tai pelastaa meidät. Turhautumiset ja pettymykset kuuluvat elämään, eikä niitä edes SOMAa, hallituksen laillistamaa päihdettä nauttimalla pääse väistämään.
Elämään kuuluu väistämättä ristiriitaisia totuuksia. Itse täytyy kasvaa aikuiseksi, joka ottaa itse vastuun tekemisistään, millä samalla lunastaa itselleen vapauden.
Nyky-yhteiskunnassa puhutaan koko ajan potilaan oikeuksista, kukaan ei puhu potilaan velvollisuuksista. Kaikki haluavat tietää, mihin heillä on oikeus ja he peräävät oikeuksiaan innokkaasti, mutta kukaan ei julkikuuluta velvollisuuksiaan.
Olisi hauska nähdä lista potilaan velvollisuuksista, mikä sisältäisi tarkistuslistan kaikista niistä tehtävistä, joita potilaan pitäisi tehdä huoliensa, ongelmiensa ja neuroosiensa ratkaisemiseksi.
Onko vain utopiaa kuvitella, että ihmiset kykenisivät ratkaisemaan ongelmiaan ja neuroosejaan, jos heidän olisi pakko? Jos nyt kotonaan humalassa omaisiaan tai itseään uhkaava tuodaan mielisairaalan akuuttiosastolle ambulanssin ja poliisin voimalla, niin olisiko hyvä jos heti humalastaan selvittyään käytöshäiriöisen SOMAn käyttäjän pitäisi käydä asiat läpi omaistensa ja viranomaisen kanssa? Jos rikoksia tekevä huumeongelmainen saisi heti rangaistuksen rikoksistaan, ja joutuisi heti telkien taakse, eikä vasta kahden vuoden kuluttua, kun Systeemi on ehtinyt niitä käsitellä? Jos rattijuoppo joutuisi heti kahdeksi viikoksi telkien taakse ja sen jälkeen päihdehoitoon, eikä niin että rattijuoppoutta käsitellään päihdelääkärin ja päihdesairaanhoitajan vastaanotolla vasta parin vuoden kuluttua?
Jos teoilla olisi seurauksia heti, oppisiko ihminen paremmin käsittelemään asioitaan ja kasvamaan vastuuseen teoistaan? Jos muotoilee mielessään teorioita, jotka estävät neuroosin itsensä ratkaisemista, niin kuka voisi ”herättää potilaan unestaan”?
Utopioilla on siis hintansa, minkä hinnan psykoterapiassa yksilö on valmis maksamaan utopiansa, siis käsityksestä, joka ei ole todellisuudenmukainen, paljastumisesta Systeemin tuottamaksi ”lainalaisuudeksi”?
Yrjö Kallinen kirjoitti kirjassa Elämmekö Unessa ( 1971, 3.p), jonka viesti oli:
”Kaiken , koko elämän pelastaminen tällä planeetalla riippuu siitä, että ihmiset huomaavat, että he nukkuvat ja heitä nukutetaan, että valtaosa kirjallisuudesta ja siitä kulttuurista, josta olemme niin ylpeitä, vain pyrkii tuudittamaan meidät tuhoisaan uneen, joka vie meidät kärsimyksestä kärsimykseen.
Mutta meissä jokaisessa on mahdollisuus muutokseen, oman itsensä löytämiseen, pois itsetuhon ja kärsimyksen tieltä.”
Onko ihmisten itseymmärryksen lisääntyminen 40 viimeisen vuoden aikana tehnyt meille paremman yhteiskunnan? Olemmeko jo heränneet?
17.8.2014 Lappeenrannassa