Toiminnot

Aucklandin yliopistolla on kolme kampusta - yksi on Citykampus

Aucklandin yliopistolla on kolme kampusta - yksi on Citykampus

Säät eivät suosi meitä, koska koko ajan sataa ja tuulee. On kuin meidän syksyn sateisina päivinä. Mietimme mitä teemme, kun sää on mitä on. Kun tutkin Google Maps karttaa ja koetan katsoa paikkoja, niin ihan lähellä on ruokapaikka, joka on saanut hyvät arvostelut. Minulla on yksi kaveri, joka ei mene maailmalla yhteenkään ruokapaikkaan, jos ei katso kyseisen paikan arvosteluja ensin.

Valkoinen Kani- bistroravintolassa saa hyvän aamupalan. Haudutettua teetä, valintansa mukaista aamiaista, joka on loistavaa. taustalla soi jazz. Ehkä liian kovaa. Hobittilandiaan meidät kuljettaneen taksikuskin mukaan Uudella Seelannissa ei ole ns. omaa keittiötä. Jos on, niin se on jotain yhtä herkullista kuin englantilainen keittiö. Tosin etnisiä ravintoloita ja pikaravintoloita on ihan joka paikassa, ettei tarvitse syödä sellaista mitä välttämättä ei halua.

Kävimme yhtenä iltana syömässä portugalilaisessa paikassa, jossa oli piri-piri - kanaa. Kyllä tukkoinen nenä sai kyytiä, kun hikipisarat nousivat kylmässä ruokapaikassa silmille. Paikallisessa lehdessä oli artikkeli, että mausteinen ruoka auttaa elämään pidempään.

Myös suomalaisen Elina Einiön tutkimusta nuorista isistä on siteerattu ja viereen on tehty pilakuva, jossa nuori rouva sanoo, että hänen biologinen kello tikittää. Mies vastaa, että laita soimaan kun hän on 30 vuotias. Einiön ja kumppaneiden tutkimuksen mukaan nuoret isät ovat stressantuneempia ja haavoittuvampia kuin vaikkapa yli 25-vuotiaana isäksi tulevat. Yllättävä löydös, eikö totta?

Toinen taksikuskin havainto oli, että yliopistokampuksella ei näy kuin aasialaisia opiskelijoita. Se ei täysin pidä paikkaansa. Haluan käydä yliopiston kirjakaupassa, joka sijaitsee kävelymatkan päässä ja on aivan yliopistokampuksen rajalla. Tyttäremme alkaa myös tuskailla ja kärsiä flunssasta eikä halua mukaan. Vasta kun seuraavana päivänä, kun näkee mitä rouva on ostanut yliopiston kirjakaupasta.

Yliopiston kirjakauppa on kahdessa kerroksessa, alemmassa kerroksessa on kurssikirjat. Minä saan hyvin aikani kulumaan, kun siellä on vielä lääketieteenkin opuksia kaikkien muiden alojen lisäksi. Aucklandissa on myös tuotantotalouden opiskelua, joten voin selata kaikkia kurssikirjoja lävitsea ja katsoa, mitä niihin on kirjoitettu. Nyt on rouvan vuoro odottaa kärsivällisesti.

En osta loppujen lopuksi montakaan kirjaa niiden kahden päivän aikana, jolloin siellä kävimme. Yksi tilastotieteen kirja, yksi informaatioteknologian kirja, yksi lääketieteen opus, yksi teiniaivoista kertova kirja, yksi projektinhallinnan pikkuopus ja esim. 25 Managent Models-kirja. Siis ei montaakaan. Rouva pohtii, miten painorajoitukset riittävät. Kerron että minun matkalaukku oli tullessa lähes tyhjä. Sinne pitää kuulema mahtua muidenkin tuliaisia.

Hotellinsängyssä rouva levottomineen jalkoineen saa oloni olemaan kuin olisin ristiaallokossa. Patja ei ole parasta laatua. Toisaalta jos on nukkunut Hästenisissä niin tietää, millainen ehkä maailman paras patja on. Ihmiset - noin yleensä, ei koske minua tässä suhteessa - viettävät nukkuessa lähes kolmasosan elämästään. Eivätkä halua satsata kunnon patjaan?
Hotellin patja ei ole Hästens. Patja muistuttaa lähes vesisänkyä. Sen verran keinuu kun jompikumpi käännähtelee. Niin siitä ristiaallokosta. Se ei ole oloa sellaisessa tuudittavassa aallokossa vaan ristiaallokossa, mikä estää nukahtamista tehokkaasti. Juuri kun olet saanut hyvän asennon, aalto tulee ja herättää sinut. Rouva nukkuu hyvin, vaikka jalat käyvät kuin yöjuoksussa ikään. Rouva kertoo myös huomaavansa kun minä käännän kylkeä. Ehdotan rouvalle, että otetaanko ensi kerralla erilliset vuoteet. Rouva sanoo ettei halua.

Päätän siirtyä olohuoneen sohvalle, jossa saankin nukuttua pidempiä unia. Jopa niin pitkiä, että nään unia. Unissa puhekielenä on koomisesti englanti. Tapaan aivan uusia ihmisiä, jotka ovat tulevan työryhmäni jäseniä. Uusi työhuoneeni on aivan erilainen kuin se, mikä minulla nyt on. Unissa, joita näen - vilahtaa myös, että Lappeenrannan oman kodin aita on aivan erinäköinen, tai kun tarkemmin katson niin koti on vaihtunut meren rannalle. Erehdyttävästi muistuttaa täällä näkemääni...

Hotellin televisiossa on yksi tv-kanava, jossa vaaleaverikkö esittelee Aucklandia ja sen ympäristöä. Kaikkea mitä täällä voi tehdä. Jokaisessa kuvassa paistaa aurinko, mitä ei nyt ole kunnolla pariin päivään näkynyt. Wellingtoniin menevä junamatkakin näyttää tosi hienolta - tv:ssä auringonpaisteessa.

Eläintarhasta näytetään kirahvi, joka muistuttaa uhkeasta amerikkalaisnaisesta, joka ampuu kirahveja... Rouva kommentoi kirahvinampujaa. Muistelen että kirahvit söivät aikamoisen määrän lehtiä päivän mittaan. Taisi olla kymmeniä kiloja.

Itse asiassa kun televisiotakin tulee katsotuksi, mitä en tavallisesti - sitä jalkapalloa lukuunottamatta - tee, niin huomaan yhden mielenkiintoisen asian. Kun televisiossa ei ole tekstitystä, johon keskittyisi, niin amerikkalaiselokuvien näytteleminen tulee enemmän esille. Se miten näyttelijä elehtii, sanoo sanansa - mikä tekee elokuvien katsomisesta mukavampaa. Ja mikä kyllä vain korostaa typeriä elokuvia typeryydessään.

Mielessä käy, että olisi hyvä jos Suomessa tai missä muualla tahansa, olisi mahdollisuus valita onko tekstitys vai. Ja jos vielä voisi valita millä kielellä tekstitys on, niin sehän voisi loistavasti opettaa kieliä samalla tavalla kuin esimerkiksi Ranskan televevisiossa, joka meillä näkyy. Sellaisesta palvelusta voisi vaikka maksaa, niin kääntäjätkin saisivat osuutensa , joka heille kuuluu.

Headhunter-firmasta otetaan yhteyttä. Heidän mukaan eivät ole saaneet yhteyttä referensseihini.
- Osaavatko he englantia, kysyy headhunterfirman työntekijä. En vastaa mitään tuohon kysymykseen.
Sovimme miten heidän kanssaan jatkamme työpaikka-asian suhteen.

Kokeilu paikallisen loton kanssa on voitollinen. Voitan toisella kupongilla 11 täkäläistä dollaria ja toisella kupongilla saan uuden kupongin, jonka arvonta on silloin kun olen jo Suomessa. Powerball-arvonta on tulossa ja siinä on mahdollisuus voittaa yhdeksän täkäläistä miljoonaa dollaria. Yhden kupongin laitan roskiin vahingossa. Sillä unelmoidulla yhdeksän miljoonan summalla voisi jo ostaa itselleen asunnon, jostakin täkäläisestä pikkukaupungista sopivalta paikalta täkäläisen meren rannalta.

Päätämme kokeilla illalla lähellä sijaitsevaa vietnamilaista ravintolaa, josta rouva ja tyttreni hakevat ruokaa kotiin. Keitto on hyvää ja vihannekset tuoreita keittoon laitettavaksi. Suomessakin kun olisi aikaa tehdä keittoja, niin olisipa mukava syödä erilaisia keittoja. Rouvan kanssa olemme ostaneet parikin keittokirjaa, mutta se ajanvähyys, kiire ja uupumus työn jälkeen - ei enää jaksa ryhtyä laittamaan perusteellisesti ruokaa, vaan yrittää selviytyä mahdollisimman nopeasti. Siksihän tämä Aucklandikin on täynnä noita pikaruokapaikkoja, joista saa mukaansa nopeasti, kätevästi ja halvalla ruokaa. Isojen kaupunkien asunnoissa ei välttämättä keittiötä tarvita - jääkaappi riittää. Jos on vaikkapa opiskelija tai yksinäinen asuja. Tietysti voi New Yorkin tapaan aamupalankin syödä matkalla töihin jossakin.

Täällä on flunssa-aalto, sitä on useammalla paikallisellakin. Kostea kylmä ja tuulinen sää on melko armoton. Oman flunssan hyvä puoli on se, ettei enää tarvitse öisin kärsiä pitkistä yskäkohtauksista ja räkäisyyskin alkaa hieman helpottaa. Yskä alkaa lohkeilla. Siis paranemaan päin.

Sohvalla nukuttu unien täyttämä yö on jo ravitsevanoloinen, eikä olo ole kuin olisi koko ajan väsynyt. Kyllä aikaero edelleen vaivaa, mutta viikossa se suurin piirtein minulla paisalliselle aikavyöhykkeen kohdalle tulee. Usein matkat kylläkin kestävät vain tuon viikon.

Rouva on nukkunut kaikki yöt oikein hyvin ja sopeutunut heti aikaeroon niin matkalla itään kuin länteenkin. Rouva nukkuu hyvin oltiin Malesiassa, Uudessa Seelannissa tai New Yorkissa.

Minua alkaa kiinnnostaa matkustaminen seuraavaksi Etelä-Amerikkaan. Marraskuun aikaan kevät alkaisi tulla eteläiselle pallonpuoliskolle. Nyt kun Hawaijillekaan ei ole artikkelia kirjoitettu, eikä ole mahdollisuutta sinne mennä tammikuussa, niin voisi ryhtyä suunnittelemaan matkaa vaikkapa Buenos Airesiin tai Limaan.

Noin vuorokauden kuluttua alkaa paluumatka Suomeen. Matka on toiminut niin kuin lomamatkojen tarkoitus onkin. Minulla ei ole ollut työpuhelinta mukanani, jotta voisin seurata ja tehdä työasioitakin lomalla. Minulle ei ole niin pyhää rajaa asioiden, jotka on kuitenkin tehtävä suhteen. Oli lomalla tai töissä. Joku olisi varmaan hakenut sairaslomaa minun flunssani vuoksi. Minulla on vielä parisenkymmentä lomapäivää tältä vuodelta pitämättä. Kyllä ne riittävät lomanviettoon. Meillä suomalaisilla työntekijöillä onkin maailman mittakaavassa tosi pitkät lomat. Ei nyt ihan Kreikan ja etelä-Euroopan etuuksien malliin, mutta kuitenkin. En tiedä yhtään mitään mitä Suomessa on kuluneen viikon aikana tapahtunut.

En ole uhrannut ajatuksiani viime päivinä muulle kuin sille mitä rakastan. Matkustamista ja lukemista. Molempia olen saanut nyt tehdä yllin kyllin. Se on minusta loman tarkoitus ja tavoite.

Kesälomaa on vielä jäljellä Suomeen palatessa, joten voi yrittää tavata ystäviäkin. Kiireettömästi ja maailmaa parannellen. Uuden Seelannin matkan myötä maailmankuva on taas avartunut. Kun puhutaan seuraavan kerran Uudesta Seelannista, niin tiedän, mitä se tarkoittaa. Yksi alennusmyyntikirja olisi kertonut, miksi täkäläinen talous ei ole kukoistanut Australian tapaan...

Hassua matkustamisessa on se, että ihmisten arki on hämmästyttävän samanlaista ympäri maailmaa, mutta sitä ei voi kokemukselllisesti tietää ennen kuin on sen kokenut. Seksistäkin voi puhua kokemusta ennen ja jälkeen - mielikuvat voivat pitää tai olla pitämättä paikkaansa.

Uusi Seelanti on ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka. Parhaaseen turistisesonkiin hinnat ovat varmasti korkeammat kuin näin keskitalvella. Mutta jos on aikaa ja ehkä sitä rahaakin, niin tämä kannattaa. Auckland on mukava kaupunki.
Jos olisi nuori, niin tämä olisi mukava paikka opiskeluvaihtoon. Lääkiksen aikaan tännekin olisi voinut tulla. Ei vain käynyt mielessä. Tietysti jos olisi, niin tänään olisi voinut olla elämänympyrät aivan toisenlaiset. Jos olisi nuori, niin tämä voisi olla hyvä yliopisto-opiskelupaikkakin.

Rouva nukkuu edelleen sikeästi, tytär yskii välillä flunssassaan - meille kaikille on oma huone, joten kukin voi häiriintymättä tehdä sitä mitä haluaa. Olisi kuulema tässä hotellissa ollut kolmen makuuhuoneen huoneistojakin.
Hotellia mainostetaan tuossa tv-kanavassa, että on aivan loistava punttisali - sitä täällä ei ollut. Kohta viikon ilman punttisalia, sitä alkaa kroppa selvästi kaivata. Uima-allaskin näkyy siinä tv-kanavan mainoksessa. No ne täytyy olla ketjun toisessa hotellissa tuossa lähellä. Mainoksen mukaan nettikin toimii. Ehkä sekin on siellä toisessa hotellissa.

Pian aamu valkenee täällä Uudessa Seelannissa. Säästä riippuu mitä teemme. Mietimme että voisimme tehdä sitä samaa millä aloitimme, eli käydä museossa. Se ei ole säästä kiinni. Ja mielihän on aina vapaa matkalla säistä ja olosuhteista riippumatta.

When you are on the road...

9.8.2015 Aucklandissa, Uudessa Seelannissa