Toiminnot

Hawaijilla on monta saarta - mitä ne Hawaijin pakkasuutiset oikein koskevat?

Hawaijilla on monta saarta – mitä ne Hawaijin pakkasuutiset oikein koskevat?
 
Havaijisaarten kahdeksan pääsaarta ovat kaakosta luoteeseen Havaiji (Big Island), Maui, Kahoolawe, Lanai, Molokai, Oahu, Kauai ja Niihau. ( wikipedia).
 
Nyt olen siis ollut viime vuonna Mauilla ja tänä vuonna Big Islandilla, ensi vuoden konferenssi on Kauailla. Eilen oli esitykseni ja samalla ehkä jo varmistui, että väitöskirja valmistunee tänä vuonna. Lisäksi saimme kutsukonferenssiin kutsun kesäkuulle, joten ei ehkä paremmin päivä olisi voinut mennä. Kaiken kaikkiaan monta keväälle ponnistusta vaativaa asiaa ratkesi kerralla.

CNN:n uutiset kertovat, että Michelle Obama oli riidellyt miehensä kanssa, kun on uutisoitu, että presidentti itse on ollut uskoton. Ehkä se on sitä Human Interest-osastoa, kun ei oikein, millä muutoin saisi ihmiset kiinnostumaan. Toimittajillakin on omat keinonsa saada uutisensa läpi. Taistelu näkyvyydestä voi olla pelkkää narsisimia, tai sitten ihan oikeasti sitä, että oma työpaikka säilyy, vaikka epäeettisinkin keinoin. Ajatella, jos juorut muiden ihmisten asioista eivät kiinnostaisi tai ne osattaisiin aristokraattisesti sivuuttaa?
 
Suomessa oltiin uutisoitu, että Hawajilla ( kirjoitetaan oikein Havaiji, minusta vanha tapa on mukavampi) on satanut lunta. Esimerkiksi tämä Big Island eli Havaijin saari on aivan erilainen eri puoliltaan. Täällä Konan puolella on kyllä pilviä ollut ja pieni sadekuuro vettäkin eilen tavattiin. Saaren toisella puolella on aivan sademetsän tapaista, kun tällä puolella saarta on pelkää mustaa laavakiveä.  Yli 10 % Hawaijin saaren pinta-alasta on yli 2000 metrin korkeudessa eli korkeampana kuin yksikään Suomen tuntureista, niin että kyllä vuorilla on sateista – kenties lumisateitakin. Se 500 dollarin ja kahden tunnin helikopterilento, joka videoidaan ja video annetaan mukaan, voisi olla aika hieno kokemus…
 
Mutta lämpötila on ollut lähempänä kai 30 Celsiusta kuin 20 Celsiusta, mikäli auton lämpömittaria on uskominen. Torstaipäivänä oli yli 30 astetta.
 
Kun konferenssia koskevat asiat oli saatu hoidetuksi, niin alkoi vähän rennompi ote olemisen suhteen. Vielä pari päivää täällä kuluu, kunnes kotimatka alkaa. Säätilojen yllättävät käänteet Amerikan mantereella ovat saaneet valppaaksi säiden ja paluulentojen suhteen. Tällä hetkellä näyttää siltä, että ennusteiden mukaan paluulentojen pitäisi sujua normaalisti. Los Angelesissa ja New Yorkissa lentokentillä lennot sujuvat.
 
Keskiviikkona koetin käydä paikallisissa kaupoissa tuliaisostoksilla, mutten löytänyt mitään erityisempää, jonka viitsisi kantaa Suomeen saakka. Torstaina löysin sitten jotain, joka ei ole liian painavaa, eikä liikaa tilaa vievää. Olisi hauskaa nähdä joskus ohjelma siitä, mitä tapahtuu kaikille maailman vaatteille, joita ei myydä? Ne kaikki vaatteet mitä olen nähnyt, eivät takuulla mene kaupaksi. Eikö ne voisi lahjoittaa vaikkapa maihin, joissa vaatteita ei ole ja niistä on tarvetta? Köyhät Haiti ja Dominikaaninen tasavalta tai Afrikan maat?  Vai vieläkö on maita, jossa ei tarvitse olla viimeisen ja koko maailmalle yhteisen muodin mukaista vaatetusta? Toisaalta en lakkaa ihmettelemästä sitä, että naiset haluavat käydä läpi noita vaatteita joka paikassa. Ympäri maailmaa…
 
Filosofia voi parantaa ihmisen ajatuksen vääristymisistä
 
Mattilan kirjassa Näkökulman vaihtamisen taito (2011) kirjoitetaan, mitä filosofia on. Yksi hauskimmista määritelmistä on Gareth Matthewsin: ” Filosofia on luopumista aikuisen luulosta, että tietää asiat”. Ja 1900-luvun lopun keskustelussa julistettiin filosofian kuolemasta, koska metafysiikan ja ontologian ( oppi olevaisesta) kysymykset turhiksi ja mielettömiksi. Ajateltiin, että meillä ei ole mitään tieteellistä sanottavaa siitä, mitä on ”todella” olemassa. Nykyisin filosofit rajaavat ontologisen keskustelun koskemaan kieleen sisältyviä ”ontologisia sitoumuksia”. ” Todellisuutta ei voi ottaa haltuun ottaa muuten kuin käyttämällä jotakin viitekehystä, ja meillä on käytettävissä useita vaihtoehtoisia viitekehyksiä, sanoo filosofi Antti Hautamäki ( emt, 106).
-       Juuri mallit ovat maailma meille ja emme voi puhua maailmasta viittaamatta johonkin malliin… Mallit ovat maailman versioita. Erilaiset viitekehykset tuottavat erilaisia todellisuuden versioita. Viitekehykset ovat näkökulmia todellisuuteen ja mitä enemmän niitä on, sitä täydellisempi kuva maailmasta saadaan, Hautamäki kirjoittaa (emt, 107).
Helleenisen ajan filosofit uskoivat, että filosofia parantaa ihmisten sairaudet, jotka syntyvät vääristä uskomuksista. Filosofin argumentit vaikuttavat sieluun, kuten lääkärin lääkkeet ruumiiseen.
 
Helleenifilosofit asettivat filosofian tavoitteeksi mielen häiriöttömän tilan, ts. mielentyyneyden tai mielenrauhan ( ataraxian). Meillä on olemassa väsyttävä allergialääke, jonka nimi on Atarax, muttei se taida noita ominaisuuksia tarjota. Kutina ehkä lakkaa, joka voi tuoda mielenrauhaa tai nukahtaa, joka voi tuoda unta ja sitä kautta mielenrauhaa.
 
Helleenifilosofien näkemyksen mukaan ihmisen kärsimykset johtuivat tunteista, erityisesti hallitsemattomista haluista ja liioitelluista peloista.  Ruumiin sairautta vastaa sielun kärsimys ( pathé), ruumiin terveyttä taas sielun viisaus ja hyve. Kutakin hyvettä vastaa tietty tunne tai halu, jota tuo hyve pitää kurissa. Sielun kärsimystä aiheuttavat väärät uskomukset ja niitä seuraavat tyhjät halut. (emt, 112,122)
 
Ihmisen konkreettiseen tilanteeseen ja tarpeisiin sovitetut filosofiset argumentit ovat oikea lääke sielun kärsimyksiin. Jos käsityksemme muuttuvat, myös tunteemme muuttuvat. Uskomukset ovat tunteiden perusedellytyksiä. Olisikohan tämä se lääkkeettömän hoidon paradigmaattinen perusta?
 
L. Wittgensteinin mukaan ( Filosofisia tutkimuksia, § 109, Mattila 2011, 132) : ” … ongelmat eivät ratkea tarjoamalla uutta informaatiota, vaan järjestämällä sitä, minkä olemme aina tienneet.”  Ja George Kelly: ” Avain ihmisen kohtaloon on hänen kykynsä tulkita uudelleen se, mitä hän ei voi kieltää” ( Mattila 2011, 137). Mark Twain: ” Ei ole surullisempaa näkyä kuin nuori pessimisti, paitsi vanha optimisti.” ( emt, 152)
 
Positiivinen psykologia pyrkii täydentämään perinteistä psykologiaa, joka on keskittynyt tutkimaan ihmisen puutteita, vajavuuksia, heikkouksia ja oireita. Yksi parhaista tavoista auttaa kärsivää ihmistä on keskittymällä hänen positiivisiin asioihin ja vahvoihin puoliin, eikä kaivella menneitä, ikäviä asioita. Jos menneisyydessä käydään, niin siellä etsimässä, mitä positiivisia asioita ja vahvuuksia ongelmien kohtaamisessa ihminen on ilmentänyt.
 
Tyhjyyden kohtaaminen filosofian näkökulmasta
 
Pessimismi voidaan määritellä taipumuksena odottaa negatiivisia asioita tapahtuvaksi tulevaisuudessa. Kognitiivisessa psykologiassa Power ja Dalgleish ( 1997) esittivät, että masennuksen taustalla olevia perustunteita ovat suru jostakin menetyksestä elämässä sekä itseinho tai pettymys itseen sen vuoksi, että henkilö ei ole pystynyt täyttämään itselleen asettamia odotuksia.
 
900-luvulla arabialainen lääkäri Ishaq ibn Imran totesi: ” Jos lääkärit, matemaatikot tai tähtitieteilijät meditoivat, pohdiskelevat, opiskelevat ja tutkivat liikaa, he altistuvat melankolialle. (emt, 158).
 
Länsimaisilla filosofeilla on ollut taipumusta masennukseen: Hume, Rousseau, Kant, Hegel, Schopenhauer, Mill, Kierkegaard, James, Nietzsche, Santayana, Russell ja Wittgenstein.
 
Masennuksella on myös mielekkäät ja yksilön kasvua ja kehitystä edistävät puolensa.
-       Miksi kaikki ne, joista on tullut menestyviä filosofian tai politiikan tai runouden alueilla, ovat luonteeltaan melankolisia, kysyi jo Aristoteles aikoinaan. Aristoteleelle melankolinen luonne  näytti tekevän  lahjakkuuden ja nerouden mahdolliseksi. (emt, 160)
 
Kierkegaardin mukaan angst – selittämätön ahdistus – on itsetietoiselle ja vapaasti toimivalle ihmiselle ominainen tunne.  Sen avulla ihminen tajuaa ne mahdollisuudet, jotka avautuvat vapauden myötä. Ahdistus on ´huimausta´, joka seuraa vapauden tiedostamisesta. (emt, 162)
 
Voimme löytää itsemme vain tekemällä valintoja. Jokainen vapaa valinta on tapa toteuttaa itseään sitoutumalla johonkin. Se joka ei tunne olemassaolon tajuamisesta syntyvää melankoliaa tai ahdistusta, ei ole ”autenttinen” ihminen Kierkegaardin mukaan.
 
Heideggerille ahdistus tekee mahdolliseksi ”pääsyn itsetietoisuuteen”.  Ahdistus on tunne, joka kertoo meille, että aikaisemmat tapamme ymmärtää maailmaa ja omaa tilannettamme ovat sortuneet ja ihmissuhteistamme on kadonnut mielekkyys. Kohtaamme ”tyhjyyden”, joka pakottaa meitä rakentamaan uusia kehyksiä ja uusia näkökulmia, tulkitsemaan tilannettamme uudelleen. Meille avautuu vapaus asettaa uusi ymmärtämisen horisontti ja mahdollisuus nähdä elämämme uudessa valossa. ( emt, 162-163)
 
 
En lakkaa hämmästelemästä, miten kaunis on aurinkoinen taivaanranta, merellinen horisontti, joka avautuu silmien eteen. Ei ole edessä metsää, naapuria tai mitään, 5000 kilometrin päässä on Kiina, mutta sitä ennen on meri, joka on niin iso, että se peittää suurimman osan näkökentästä. Meressä on jotain äärimmäisen rauhoittavaa, vaikka se tyrskyävä pauhaakin. Jotain joka on syvällä minussa, jotain joka tietää enemmän kuin itse pystyn tiedostamaan.
 
Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, lämpöä on yli 30 astetta ja tuuli on vilvoittavan kostea. Tätä saarta mainostetaan paratiisina. Eilisessä läksiäisillassa oli Hawaijilaisia tanssiesityksiä, hulahulatyttöjen lanteet liikkuivat niin, että ajatukset meinasivat karata muualle perinteisten tanssien katsomisesta. Voi vain kuvitella, mitä niiden merimiesten päässä liikkui, jotka tulivat saarelle ja osallistuivat juhliin. Nykyiset tanssijat eivät olleet yläosattomissa, kuten niissä autenttisissa esityksissä, kuten Virosta Ruotsiin siirtyneen kaverin kanssa vitsailimme.
 
Konferenssin naiset olivat pukeutuneet parhaimpiinsa. Kauniita naisia oli yllin kyllin, siis jos pitää pitkistä tummista hiuksista. En tosin jaksanut ihailla naiskauneutta kauaakaan, kun minua alkoi väsyttää ja kun tiedossa oli, että olisi 25 tunnin lentomatka edessä, niin en halunnut menettää niiden muutaman tunnin nukkumisen mahdollisuutta, joka edessä oli.
 
Uni menee 90 minuutin sykleissä, jos ei mene nukkumaan silloin kun eniten nukuttaa, vaan tekee jotain joka on ”vielä kesken”, niin seuraava unisykli tulee 90 minuutin kuluttua. Sain nukutuksi melkein viisi tuntia, mikä minun tapauksessani on erinomainen tulos.
 
Vielä tänään on mahdollisuus nauttia paratiisimaisista olosuhteista, viestit Suomesta ovat matkan aikana kertoneet, että vesisateista ja pimeää on ollut. Sitä odotellessa voi käydä vielä kerran altaalla ottamassa aurinkoa ja uimassa. Matkalaukku on pakattu ja Jukan kanssa sovimme, että pidennämme heidän kämpän pitämistä iltaseitsemään, jotta ei ole parveilla missä sattuu ennen kuin yölento Konalta Los Angelesiin alkaa. Kun lähdimme viime vuoden puolella, voitimme puoli päivää, tämän vuoden puolella menetämme sen puolipäivää.
 
Konferenssista tuli kutsuja eri puolille maailmaa konferensseihin kuluvan vuoden aikana, mikä lupaa hyvää tulevaa vuotta ajatelleen. Jos jaksaa kirjoittaa artikkeleita, niin luvassa on hienoja matkoja. Ja se, että väitöskirjan artikkelit ovat jo kasassa kruunasi tämän matkan.
 
Nuorimmalle tyttärelleni kahden viikon matkan toisella puolen maapalloa on ollut väsyttävä, mutta varmasti nuoren mieleen on jäänyt hienot auringonlaskut, delfiinit ja kilpikonnat, snorkailessa on kaloja täynnä oleva alue, jossa he näkevät ankeriaan. Viimeksi hän väsähti täysin matkustaessa, mikä voi käydä nyttenkin. Matka on kuitenkin ollut hieno kokemus, meille molemmille.
 
Jatkuva auringonpaiste on toiminut valohoitona keskellä kaamosinta kaamosta, pitänee yrittää tulla vuoden kuluttua Kauille samanlaiseen valohoitoon. Erityisesti saksalaisia nauratti se, että täällä on paljon suomalaisia – sanoin, että tämä valoterapiaa. Kaunis kolumbialaisnainen, joka asuu Vancouverissa, sanoi, että kun hän kävi Kanadassa valittelemassa väsymystä, niin hänelle sanottiin, että osta valolähde. Se ei taida oikein vastata kahden viikon kokemusta Hawaijilla, ensin Honolulussa ja sitten Konalla.
 
Hawaijin , Big Island, saarella 10.1.2014