Toiminnot

Olen Micronesian Pingelapin saaren kuninkaallisten jälkeläisiä

Sade on lakannut hetkeksi ainakin. IPhonen Sää lupaa Dubrovnikiin aurinkoista. Aurinko välillä pilkahti pilvien välistä. Mutta ei täällä aurinkoista ole, no se siitä auringon odottelusta.

Eilen lähdimme sateen tauottua hetkeksi Vanhaan Kaupunkiin. Rouva pääsi kiertämään kaupoissa ja ostamaan tuliaisia. Minäkin löysin kaksi kirjaa: toinen kertoo Jugoslavian tuhosta ja toinen kirja liittyy sukuuni - maailmankuulun neurologin Oliver Sacksin kirja The Island of the Colorblind - Värisokeiden saari.

Äidinpuolen isovanhempani olivat toraisaa sorttia, lapsia syntyi yli 10, joista kaksi kuoli suurin piirtein syntymään. Kahdella heistä on harvinainen sairaus, he ovat syntymästään saakka värisokeita. Isoisäni syytti isoäitiäni kyseisestä sairaudesta ja isoäiti taasen isoisää. Totuus ei voi olla tragikoomisempi. Kyseessä on resessiivisen geenin kautta periytyvä tauti, joka täytyy tulla molemmilta. Esiintyy on normaalissa väestössä 1/30 000- 40 000. Eli he molemmat täytyivät olla taudin kantajia, jotta synnynnäinen täydellinen värisokeus ilmenee.

He eivät saaneet tietää totuutta eläessään. Isoäiti iloitsi ennen kuolemaansa, koska kierteli kyliä terveyssisarena ennen naimisiinmenoa, että olin päässyt lääkikseen.

Oliver Sacks kertoo kirjassaan Micronesian saaresta, jossa synnynnäinen värisokeustauti esiintyy 1/12. 1775 taifuusi kulki yli tuon Pingelapin saaren, jossa oli asunut ihmisiä jo samaan aikaan, kun Homeros kirjoitteli Iliasta. Tuolloin 1775 tuhatkunta asukasta olivat asuneet saarella ainakin 800 vuotta, taifuunin jäljiltä eloon jäi vain 20 henkilöä. Vain saaren kuninkaan lähipiiri, joka oli hedelmällistä sorttia. 1820-luvulla oli neljäs sukupolvi, johon alkoivat ristiinnaimisen johdosta taudit kasaantua.

Enollani ja tädilläni on tuo Micronesian Pingelapin saaren kuninkaallinen tauti.

Kerron rouvalle, että olen kuninkaallista sukua, aivan kuin Peppi Pitkätossu. Värisokeat lapset ovat vauvoina arkoja kirkkaalle valolle, 4-5-vuotiaana paljastuu, etteivät he näe kovin hyvin, vain 1/10 normaalinäkevien tasosta. Nähdäkseen luokassa taululle heillä pitäisi olla koko ajan mono-okulaarikiikarit. Normaaliluokassa istumisesta ei tullut mitään ennen tietokoneita.

Enostani tuli tietokoneohjelmoija ja tädistäni fysioterapeutti, he suuntasivat jo varhain Kainuusta Tukholmaan vanhimman siskonsa perästä. Värisokeasta ei voi tulla maanviljelijää. Eikä jossain Ristijärven kansakoulussa tiedetty 50-luvulla mitään taudista, josta Oliver Sacks kirjoittaa kuuluisan kirjan 1996.

Kirkkaassa päivänpaisteessa värisokea on täysin sokea, eikä hän näe tarkkoja yksityiskohtia. He syrjäytyvät Micronesian saarellakin, puhumattakaan jossain Kainuussa, jossa heitä olisi pidetty todennäköisesti laiskoina. Heitä olisi pidetty todennäköisesti myös tyhminä, koska eivät opi, koska eivät näe opetusta.

Enollani on tapana laulaa irvuillen laulua " Laps Suomen, ällös vaihda maatas pois". Niinpä. Jääminen Kainuuseen värisokeana olisi tarkoittanut aivan muuta kuin mitä elämä Ruotsissa toi.

Oliver Sacks kirjoittaa, että tautia on esiintynyt myös Fuurin saarella Tanskassa.
Minusta parempi tarina on se, että olen Micronesian Pingelapin kunikaallisten, nahnmwarkisten, jälkeläinen. Suoraan alenevassa polvessa.

Rouvan yhtä humoristinen vastaveto on se, että nyt väitetään todistetun, että Jeesuksen käärinliinoissa oleva veriryhmä on AB-, joka on sekä vaimollani että kaikilla lapsillani. AB- on veriryhmistä harvinaisin, sitä on vain 1 % väestöstä. Nuorin lapseni on syntynyt vuonna 2000 jouluaattona, eli tämän pilan mukaisesti tasan 2000 vuotta Jeesuksen syntymän jälkeen, Da Vinci-koodin ristilinja päätyy selvään jälkeläiseen - naispuoliseen nuorimpaan lapseeni. Nuorin lapseni ei pidä tästä pilailusta.

Humoristista ajattelua ei kannata ottaa tosissaan, vaikka se mielikuvitukselle aineksia tarjoaakin. Ajatella, että kirkkautta pakoon lähtivät esi-isäni pohjoiseen pimeyteen, sillä värisokean yönäkö on loistava. Mustavalko-valokuvauksen sävyjä värisokea voi aistia loputtomasti. Enoni ei halunnut pitää nuorena silmälaseja, koska ne olisivat olleet kuin pullonpohjat aikanaan.

Pilvet väistyvät hetkeksi taivaalta, joten auringon lämmöstä ja kirkkaudesta voi nauttia hetken.

Minulla on toista viikkoa oikea lonkka ollut kipeänä, eikä se osoita tervehtymisen merkkejä. Pitänee mennä lääkäriin. Lääkärit eivät yleensä mene lääkäriin. Minäkin ajattelen, että se menee ohi, suotta vaivata kollegoja. Ohimenevien kipujen kyselijöitä riittää ilman minuakin. Yösärky lonkassa ei anna nukkua, päivittäinen kävely ei liene sille pelkästään hyväksi, mutta turha valittaa. Elämä on.

Eilen yritimme etsiä käsityöläisten toria, jota ei sitten ollutkaan. Jo toinen paikka, jota rouva koetti etsiä, muttei löydetty. Paikka vaikutti siltä kuin sinne olisi tehty remonttia. Paikka oli mitä loistavin, näkymä avautui Vanhan Kaupunkin muurien lähellä kohti merta. Sovitiin rouvan kanssa, että jos voitamme huomenna ainoana Eurojackpotin päävoiton, niin perustamme tilat käsityöläisille Lappenrantaan. Sellaiset halvat työtilat, niin kuin mesenaattina. Todennäköisyys veikkausvoittoon on paljon pienempi kuin se, että lapsenlapsillani olisi Micronesian kuninkaallisten tauti, synnynnäinen värisokeus.

Otimme hotellin pihalta bussin, joka teki matkasta Vanhaan Kaupunkiin neljä euroa halvemman kuin taksilla, mistä rouva jaksoi riemuita. Samalla se mahdollisti täkäisten tarkkailun. Ikävä todeta, mutta tavat on töykeän venäläisiä. Jonossa on ajatyksena, että minä ensin.

Maailman pienuudesta kertoo se, että ravintola, jonne menimme syömään, oli myös entisen Eksoten talouspuolen työntekijän ravintolavalinta. Hän kertoi olevansa nyt samoissa töissä Meilahdessa.

Viisi tuntia kauppojen kiertelyä on minulle kidutusta. Eikä ulkona ole lämmintä ja aurinkoista, jotta voisi katsella ohikulkevia ihmisiä. No sinne toiseen kirjakauppaan jäi kirja, jonka voisi käydä vielä ostamassa. Löysin alennusmyynnistä paidan, joka oli sopivan halpa. Pystyraidat hoikentavat nääs.

Netissä kerrottiin mielenkiintoisesta tutkimuksesta, amerikkalaistutkijat väittävät, että he pystyvät ennustamaan ne rikolliset, jotka palaavat vankilaan. Etupihtipoimun aktiivisuuden mittaukset erilaisissa tehtävissä paljastavat ne, jotka palaavat vankilaan.

Sama ACC:n osa, joka on toistuvilla rikollisilla aliaktiivinen, toimii erittäin hyvin ihmisillä, joilla on hengellinen vakaumus. Eli ei hengellinen vankilatyö niin kaukaa haetulta tunnukaan uusimman aivotutkimuksen valossa, eikä Raamattu vankisellissä ainoana kirjan ole ollenkaan huonoa lukemista. Sekularistit vaviskaa!

Oikeastaan useimmilla meistä on ns. gut-feeling, perstuntuma siitä, mikä on oikein ja kohtuus elämässä. Se että aivotutkimukset sen vahvistavat, tekee asiasta vielä mielenkiintoisemman. Se että tekee asioita oikein, saa aivot toimimaan kunnolla jatkossakin.

Oikeastaan olisi mielenkiintoista olla lääkärinä Pingelapin saarella Micronesiassa. Sacksin kirjan mukaan siellä ei ole lääkäriä. No nyt peukut pystyyn, että huomenna tärppää.

Pitänee kertoa, että psyykkisesti sairas Pohjois-Korean johto uhkaa amerikkalaisia ydinaseilla. Micronesian saaristossa on jo nyt saaria, jonne ei voi mennä säteilyvaarojen vuoksi. Amerikkalaiset tekivät siellä 1950-luvulta eteenpäin ydinkokeita ja biologisia asekokeiluja, joista seurauksena oli mm. vaaleanpunaista sadetta oli lähisaarilla.

Guamin saari on lähellä esi-isieni kuningassaarta. Sinne minne amerikkalaiset suunnittelevat ydinaseitten torjuntaosastoa.

Minun paratiisisaareni taitaa hukkua ihmisten hulluuteen, ei edes syntymästään saakka värisokea voisi ajatella noin.

Nepalin kuninkaallinen perhe joutui yhden jälkeläisen kokaiiniongelman vuoksi ammutuksi. Mitähän aineita Pohjois-Korean johtaja käyttää? Stimulanteilla saa itsensä helposti vainoharhaiseksi.

4.4.2013 Dubrovnik