Osa I: Sheldon Koppin kirja Guru ( psykoterapeutin vertauskuvia) - Guru - Metaphors from a Psychotherapist.
Osa I: Sheldon Kopp: Guru: Metaphors from a Psychotherapist. Science & Behavior Books. 1971.
Aikanaan Martti Lindqvist suositteli kirjassa Auttajan varjo Koppin kirjaa If you meet Buddha on the road, kill him (suom. Jos tapaat Buddhan, tapa hänet). Ostin kirjan ja ihastuin miehen teksteihin niin että yksi kerrallaan hankin kaikki hänen kirjansa. Ne olivat mukavaa luettavaa. Nyt aion tehdä reunamerkintöjä hänen kirjoihinsa, eli käydä kirjoja läpi yksi kerrallaan vanhimmista uusimpaan.
Guru: Metaphors from a Psychotherapist on kirjoitettu vuonna 1971, eli 43 vuotta sitten. Sen ilmestyessä minä kävin silloin kansakoulun kolmatta luokkaa..
Sheldon Koppin kirjassa Guru ( 1971) ( sitä ei ole varmaankaan suomennettu) on alussa omistuskirjoitus Marjorielle: ”Hän rakastaa minua yrittämättä muuttaa minua. Tällä tavalla hän auttaa minua tulemaan siksi, joka olen. ”
Kopp oli psykoterapeutti, joka kirjoitti kirjoja työstään. Hän kirjoitti 17 kirjaa ja kuoli 70-vuotispäivänään sydänkohtauksen ja keuhkokuumeeseen. Hän oli psykoterapeuttina 35 vuotta. Kopp kirjoitti paljon itsetunnosta, hän halusi, että ihmiset itse löytävät ratkaisut ilman guruja.
Guru-kirjan johdannossa Sheldon Kopp kertoo, ettei hän ole oppinut tiedekirjoista hyödyllisempiä oivalluksiaan, vaan noitien ja samaanien tarinoista, hasidirabbeilta, autiomaan munkeilta ja zenmestareilta. Teoriat inhimillisestä kokemuksesta eivät avanneet hänen ymmärrystä, mutta runot ja myytit sen tekivät – siksi hän päätti kirjoittaa kirjan Guru – psykoterapeutin metaforat.
Hän kertoo, että kirjoittamisen aikana hän kävi läpi aivokasvaimen leikkauksen läpi ja kirjan viimeiseksi osioksi hän on lisännyt oman kirjoituksensa toipumisestaan nimellä ´Hard Travelin´, Lord ( Rankka retki, Herra). Omien sanojen mukaan tehdäkseen kirjasta henkilökohtaisemman ja samalla todistaakseen itse hänen käsityksensä aikansa guruista ja heidän tarjoamasta opastuksesta. Tuon epilogin lisäksi kirjassa on kolmeen osaan jaettuna 15 lukua.
Kirjan alkaa luvulla ´A Spiritual Guide for Each Age´ ( jokaisen aikakauden hengellinen opas). Kopp kirjoittaa, kuinka kaikkina aikoina on ollut heitä, jotka etsivät vastauksia elämän ikiaikaisiin kysymyksiin. Vastaukset muuttuvat ajan saatossa, mutta kysymykset pysyvät ikuisina.
Jokainen kulttuuri tarjoaa instituutioita, rituaaleja ja tekijöitä, jotka auttavat yksilöitä läpi heidän elämänsä kapeikkokohtien. Psykiatrisessa kirjallisuudessa puhutaan kehitystehtävistä, joita itse kunkin tulee ratkaista kasvaakseen aikuiseksi. Psykoterapeutti on Koppin mukaan yksi mahdollinen tekijä, joka voi auttaa ihmisiä heidän kompuroidessaan aikuiseksi ja onnelliseksi.
Guru on hengellinen opas, jolla on armolahjoja
Guru on hengellinen opas, joka auttaa ihmisiä siirtymään yhdestä vaiheesta toiseen. Guru on erityislaatuinen opettaja ja initiaatioriittien mestari. Guru esittelee oppilailleen uusia kokemuksia, korkeamman tason hengellistä ymmärrystä ja suurempia totuuksia. Koppin mielestä ehkä tosiasiallisin gurun tehtävä on antaa oppilailleen vapaus hyväksyä oma epätäydellisyytensä ja rajallinen inhimillinen tilanteensa. Freudia siteeraten ´muuttaa hysteerinen kurjuutesi tavalliseksi tyytymättömyydeksi´.
Gurulla on kyky puhkaista tavallisen viisauden turhamaisuudet. Järki, lait ja tavat tarjoavat vain illuusion varmuudesta. Se mitä ihmisen täytyy tavallisesti tehdä tai olla tekemättä ei ole todellisuutta, vaan eräänlaista peliä. Guru tietää, ettei ihminen voi paeta itseään, tuhoamatta itseään samalla. Vain kohtaamalla omat pelkonsa, toisinaan gurunkin avulla, voi auttaa ihmistä tulemaan omaksi itsekseen ja tajuamaan sen, mitä hän voisi olla.
Myyteissä ja saduissa on se opetus, että profetiasta pakeneminen tarkoittaa profetian tekemistä todeksi. Guru on, eri aikoina ja eri paikoissa, se yhteisön jäsen, joka ymmärtää myyttien ja satujen ´kadotettua kieltä. Myytit ovat kansan viisautta maailmasta: ne puhuvat perustavaa laatua olevasta ja kaikille yhteisestä inhimillisestä kokemuksesta. Myytit kertovat miten ihmiset ovat selviytyneet ikiaikaisista kysymyksistä.
” Jos myytti on ulkoinen ilmaisu ihmisen olosuhteiden perustaisteluista, iloista ja ristiriitaisuuksista, niin unelma (uni) on sisäinen ääni” (emt,5).
Guru opettaa metaforien kautta tietämistä, mikä tarkoittaa intuitiiviseen luottamista. Unelma (uni) on se ihmisen paras päätelmä, jota ei sotke järki eivät tavat. Guru ei ymmärrä unelmia tai unia psykoanalyyttisesti, vaan myyttien ja unelmien kautta. Guru ei tulkitse unia, hän ymmärtää niitä. Guru opettaa tätä suoraa ymmärrystä, kuinka ajatella suoraan myyttien ja unelmien (unien) kadotetulla kielellä. Kaikki ymmärtävät myyttien kieltä, koska niihin on kiteytetty aikaisemmat inhimilliset yritykset.
Metaforien, vertauskuvien, ymmärtämisessä toimivat syvemmät aivojen osat, ei vain uusin kuorikerros. Kokemus ymmärtämisestä on syvällisempi kuin mitä pelkkien sanojen tajuaminen lauseessa ilmaisee. Jeesus puhui usein vertauskuvilla.
Karisma, armolahja, liittyy jumaliin, joilla oli kyky tuoda iloa, loistoa ja kauneutta ihmisten elämään. Raamatussa Paavali puhuu armolahjoista, joille merkityksen antaa lopulta se, kuinka kukin armolahjansa käyttää toisten ihmisten auttamiseksi. 1 Kor 13:2: ” Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.”
Gurun lahjoilla ei ole mitään merkitystä ennen kuin niitä on käytetty toisten, ei omaksi, hyväksi. 1 Kor 14:2-5: ” Kielillä puhuva ei näet puhu ihmisille vaan Jumalalle; kukaan ei ymmärrä häntä, Hengen valtaamana hän puhuu salaisuuksia. Mutta se, joka profetoi, puhuu ihmisille: hän rakentaa, kehottaa ja lohduttaa. Kielillä puhuva rakentaa itseään, profetoiva rakentaa seurakuntaa. Toivoisin teidän kaikkien puhuvan kielillä, mutta vielä mieluummin toivoisin teidän profetoivan. Profetoiva on arvokkaampi kuin kielillä puhuva, ellei tämä sitten osaa myös tulkita puhettaan, niin että se koituu seurakunnan parhaaksi. “ Guru ei puhu kielillä, vaan profetoi.
Vertauskuvilla voi myös vain hämärtää. Vertauskuvat tarjoavat helppoa pakotietä myös niille, jotka eivät osaa tai halua syvällisemmin ajatella. Selkeästi ajateltu voidaan myös selkeästi ilmaista – metaforanakin. Joskus johtajat haluavat ilmaista ajatuksensa epämääräisesti.
Max Weberin käsitys johtajuudesta
Kopp siteraa Weberiä: yhteisön johtajilla on Weberin mielestä kolme perustaa auktoriteetille. Perinteinen, patriarkaalinen johtaja, byrokraattinen eli laillisesti määritetty johtaja ja karismaattinen johtaja. Karismaattinen johtaja on aina perinteistä ja byrokraattista johtajaa vastaan, koska karismaattinen johtaminen on vierasta kaikille säännöille ja traditioille. Karismaattinen johtaja nousee johtamaan armolahjojensa ansiosta aikana, jolloin yhteisö tarvitsee häntä enemmän kuin perinteistä tai byrokraattista johtajaa.
Karismaattinen johtaja nousee haastamaan vanhan järjestyksen, kun perustavaa laatua olevia ikiaikaisia inhimillisiä tarpeita tukahdutaan. Weberin mukaan karismaattiset johtajat ilmestyvät sosiaalisen muutoksen aikoina. Koppin mukaan karismaattinen johtaja voi vapauttaa byrokraattisista konventioista ja laillisuuspeleistä. Karismaattisessa johtajassa on säilynyt lapsen viatonta spontaanisuutta. Spontaanisuus syntyy siitä, että ihminen luottaa itseensä.
Spontaanisuus on sitä, ettei enää välitä siitä, miten toimii. Hän antautuu hetkeen, eikä enää mieti pelokkaana, epävarmana eikä epätäydellisenä. Hän hyväksyy pelkonsa, elää epävarmuutensa kanssa ja löytää epätäydellisyytensä riittäväksi.
Kun ei enää ole huolissaan siitä, että kunakin hetkenä pitäisi olla enemmän kuin ja tyytyy siihen, mitä kykenee tekemään, niin kykenee tekemään paljon enemmän kuin silloin , kun pohtii sitä, kuinka hyvin on tekemässä, eikä enää ole läsnä siinä hetkessä.
Gurun oppilailla on aluksi vaikeaa, kun he vertaavat omaa avuttomuuttaan ja riittämättömyyttään gurun ulkoiseen luottamukseen ja voimaan. Guru auttaa oppilaitaan näkemään, ettei heidän välillään ole eroa. Vain se että tuon vertailun kautta oppilas antaa vallan ja voiman gurulle. Gurun tehtävä on palauttaa se voima ja valta takaisin oppilaalle ja vapauttaa oppilas itsestään.
Monet gurut ovat armonlahjansa myötä joutuneet inhimillisiin kiusauksiin käyttää väärin oppilaitaan. Kopp muistuttaa, että mikä tahansa henkilökohtaisen vallan ja voiman muoto voi tulla väärinkäytön kohteeksi. Toisten luottamus on vastuuta.
Mikä tahansa mikä toimii, tulee lopulta korruptoituneeksi. Kuka tahansa guru voi olla tehokas vain tietyn ajan tietyssä ympäristössä. Jokaisen lahjakkaan gurun menestyksessä on samalla kylvetty oman epäonnistumisen siemenet. Kasvun toinen puoli on lakastuminen.
Tullakseen guruksi ihmisen on Koppin mielestä voitettava pienimmätkin paheensa ja vähimmät halunsa. Samalla guruna eläminen on elämistä suurimman paheen, ylimielisyyden, houkutuksen kanssa. Vaikka onnistunut guru ei itse korruptoituisi, niin hänen menestyksensä korruptoi hänen seuraajansa. Gurun menestys institutionalisoituu, hänet jumalallistetaan seuraajiensa toimesta tai hän itse korottaa itsensä ylimielisyydellään. Gurun opetuksen merkitykset voivat laimeta tyhjiksi ritualistisiksi jäljittelyiksi.
Kopp kysyy ensimmäisen luvun lopuksi kirjassaan Guru (1971), että miksi meidän sitten pitäisi odottaa enemmän niiltä, joiden puoleen käännymme opastusta saadaksemme, kun emme itse selviä?
- Tässä ristiriitaisessa maailmassa, joka on tehty hetkistä, katkelmista, palasista ja osasista, mikään muu kuin rakkaus ei kestä. Meidän täytyy oppia ottamaan rakkautta sieltä, mistä sitä löydämme. Ja meidän täytyy oppia suremaan tuon rakkauden ohimenemistä niin, että voimme tehdä tilaa elämässä seuraavana saapuvalle hetkelle.
Markku Envallin teoksessa Rakeita (1983) on kiteytettynä samaa, mitä Kopp kirjoittaa Guru-kirjan ensimmäisessä luvussa.
”Joka kuuntelee, antaa terapiaa. Joka puhuu, ottaa sitä.
Ei ole ketään, joka olisi parempi kuuntelija kuin puhuja.
Ihminen haluaa oppia puhumaan viidellä kielellä ennen kuin
on oppinut kuuntelemaan yhdelläkään.
----
Kun on vaikeaa, sitä haluaa ensin poistaa vaikeuden, sitten
vasta elää. Vaikka olisi opittava elämään samalla kun on vai-
keaa.
Heikkona uskoo, että selviytyäkseen on ratkaistava ristiriitan-
sa. Tosiasiassa tarvitsee vain voiman, jolla kantaa ne.
---
Jätämme ilmaisematta syvimmät ajatuksemme. Ei pelosta et-
tä niitä ei ymmärretä, vaan pelosta että ne ymmärretään.
Ei pelosta että ne ymmärretään väärin, vaan pelosta että ne
ymmärretään oikein.
Pelosta että itse ymmärrämme ne. Oikein. ”
(jatkuu)
28.6.2014 Lappeenrannassa
Aikanaan Martti Lindqvist suositteli kirjassa Auttajan varjo Koppin kirjaa If you meet Buddha on the road, kill him (suom. Jos tapaat Buddhan, tapa hänet). Ostin kirjan ja ihastuin miehen teksteihin niin että yksi kerrallaan hankin kaikki hänen kirjansa. Ne olivat mukavaa luettavaa. Nyt aion tehdä reunamerkintöjä hänen kirjoihinsa, eli käydä kirjoja läpi yksi kerrallaan vanhimmista uusimpaan.
Guru: Metaphors from a Psychotherapist on kirjoitettu vuonna 1971, eli 43 vuotta sitten. Sen ilmestyessä minä kävin silloin kansakoulun kolmatta luokkaa..
Sheldon Koppin kirjassa Guru ( 1971) ( sitä ei ole varmaankaan suomennettu) on alussa omistuskirjoitus Marjorielle: ”Hän rakastaa minua yrittämättä muuttaa minua. Tällä tavalla hän auttaa minua tulemaan siksi, joka olen. ”
Kopp oli psykoterapeutti, joka kirjoitti kirjoja työstään. Hän kirjoitti 17 kirjaa ja kuoli 70-vuotispäivänään sydänkohtauksen ja keuhkokuumeeseen. Hän oli psykoterapeuttina 35 vuotta. Kopp kirjoitti paljon itsetunnosta, hän halusi, että ihmiset itse löytävät ratkaisut ilman guruja.
Guru-kirjan johdannossa Sheldon Kopp kertoo, ettei hän ole oppinut tiedekirjoista hyödyllisempiä oivalluksiaan, vaan noitien ja samaanien tarinoista, hasidirabbeilta, autiomaan munkeilta ja zenmestareilta. Teoriat inhimillisestä kokemuksesta eivät avanneet hänen ymmärrystä, mutta runot ja myytit sen tekivät – siksi hän päätti kirjoittaa kirjan Guru – psykoterapeutin metaforat.
Hän kertoo, että kirjoittamisen aikana hän kävi läpi aivokasvaimen leikkauksen läpi ja kirjan viimeiseksi osioksi hän on lisännyt oman kirjoituksensa toipumisestaan nimellä ´Hard Travelin´, Lord ( Rankka retki, Herra). Omien sanojen mukaan tehdäkseen kirjasta henkilökohtaisemman ja samalla todistaakseen itse hänen käsityksensä aikansa guruista ja heidän tarjoamasta opastuksesta. Tuon epilogin lisäksi kirjassa on kolmeen osaan jaettuna 15 lukua.
Kirjan alkaa luvulla ´A Spiritual Guide for Each Age´ ( jokaisen aikakauden hengellinen opas). Kopp kirjoittaa, kuinka kaikkina aikoina on ollut heitä, jotka etsivät vastauksia elämän ikiaikaisiin kysymyksiin. Vastaukset muuttuvat ajan saatossa, mutta kysymykset pysyvät ikuisina.
Jokainen kulttuuri tarjoaa instituutioita, rituaaleja ja tekijöitä, jotka auttavat yksilöitä läpi heidän elämänsä kapeikkokohtien. Psykiatrisessa kirjallisuudessa puhutaan kehitystehtävistä, joita itse kunkin tulee ratkaista kasvaakseen aikuiseksi. Psykoterapeutti on Koppin mukaan yksi mahdollinen tekijä, joka voi auttaa ihmisiä heidän kompuroidessaan aikuiseksi ja onnelliseksi.
Guru on hengellinen opas, jolla on armolahjoja
Guru on hengellinen opas, joka auttaa ihmisiä siirtymään yhdestä vaiheesta toiseen. Guru on erityislaatuinen opettaja ja initiaatioriittien mestari. Guru esittelee oppilailleen uusia kokemuksia, korkeamman tason hengellistä ymmärrystä ja suurempia totuuksia. Koppin mielestä ehkä tosiasiallisin gurun tehtävä on antaa oppilailleen vapaus hyväksyä oma epätäydellisyytensä ja rajallinen inhimillinen tilanteensa. Freudia siteeraten ´muuttaa hysteerinen kurjuutesi tavalliseksi tyytymättömyydeksi´.
Gurulla on kyky puhkaista tavallisen viisauden turhamaisuudet. Järki, lait ja tavat tarjoavat vain illuusion varmuudesta. Se mitä ihmisen täytyy tavallisesti tehdä tai olla tekemättä ei ole todellisuutta, vaan eräänlaista peliä. Guru tietää, ettei ihminen voi paeta itseään, tuhoamatta itseään samalla. Vain kohtaamalla omat pelkonsa, toisinaan gurunkin avulla, voi auttaa ihmistä tulemaan omaksi itsekseen ja tajuamaan sen, mitä hän voisi olla.
Myyteissä ja saduissa on se opetus, että profetiasta pakeneminen tarkoittaa profetian tekemistä todeksi. Guru on, eri aikoina ja eri paikoissa, se yhteisön jäsen, joka ymmärtää myyttien ja satujen ´kadotettua kieltä. Myytit ovat kansan viisautta maailmasta: ne puhuvat perustavaa laatua olevasta ja kaikille yhteisestä inhimillisestä kokemuksesta. Myytit kertovat miten ihmiset ovat selviytyneet ikiaikaisista kysymyksistä.
” Jos myytti on ulkoinen ilmaisu ihmisen olosuhteiden perustaisteluista, iloista ja ristiriitaisuuksista, niin unelma (uni) on sisäinen ääni” (emt,5).
Guru opettaa metaforien kautta tietämistä, mikä tarkoittaa intuitiiviseen luottamista. Unelma (uni) on se ihmisen paras päätelmä, jota ei sotke järki eivät tavat. Guru ei ymmärrä unelmia tai unia psykoanalyyttisesti, vaan myyttien ja unelmien kautta. Guru ei tulkitse unia, hän ymmärtää niitä. Guru opettaa tätä suoraa ymmärrystä, kuinka ajatella suoraan myyttien ja unelmien (unien) kadotetulla kielellä. Kaikki ymmärtävät myyttien kieltä, koska niihin on kiteytetty aikaisemmat inhimilliset yritykset.
Metaforien, vertauskuvien, ymmärtämisessä toimivat syvemmät aivojen osat, ei vain uusin kuorikerros. Kokemus ymmärtämisestä on syvällisempi kuin mitä pelkkien sanojen tajuaminen lauseessa ilmaisee. Jeesus puhui usein vertauskuvilla.
Karisma, armolahja, liittyy jumaliin, joilla oli kyky tuoda iloa, loistoa ja kauneutta ihmisten elämään. Raamatussa Paavali puhuu armolahjoista, joille merkityksen antaa lopulta se, kuinka kukin armolahjansa käyttää toisten ihmisten auttamiseksi. 1 Kor 13:2: ” Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.”
Gurun lahjoilla ei ole mitään merkitystä ennen kuin niitä on käytetty toisten, ei omaksi, hyväksi. 1 Kor 14:2-5: ” Kielillä puhuva ei näet puhu ihmisille vaan Jumalalle; kukaan ei ymmärrä häntä, Hengen valtaamana hän puhuu salaisuuksia. Mutta se, joka profetoi, puhuu ihmisille: hän rakentaa, kehottaa ja lohduttaa. Kielillä puhuva rakentaa itseään, profetoiva rakentaa seurakuntaa. Toivoisin teidän kaikkien puhuvan kielillä, mutta vielä mieluummin toivoisin teidän profetoivan. Profetoiva on arvokkaampi kuin kielillä puhuva, ellei tämä sitten osaa myös tulkita puhettaan, niin että se koituu seurakunnan parhaaksi. “ Guru ei puhu kielillä, vaan profetoi.
Vertauskuvilla voi myös vain hämärtää. Vertauskuvat tarjoavat helppoa pakotietä myös niille, jotka eivät osaa tai halua syvällisemmin ajatella. Selkeästi ajateltu voidaan myös selkeästi ilmaista – metaforanakin. Joskus johtajat haluavat ilmaista ajatuksensa epämääräisesti.
Max Weberin käsitys johtajuudesta
Kopp siteraa Weberiä: yhteisön johtajilla on Weberin mielestä kolme perustaa auktoriteetille. Perinteinen, patriarkaalinen johtaja, byrokraattinen eli laillisesti määritetty johtaja ja karismaattinen johtaja. Karismaattinen johtaja on aina perinteistä ja byrokraattista johtajaa vastaan, koska karismaattinen johtaminen on vierasta kaikille säännöille ja traditioille. Karismaattinen johtaja nousee johtamaan armolahjojensa ansiosta aikana, jolloin yhteisö tarvitsee häntä enemmän kuin perinteistä tai byrokraattista johtajaa.
Karismaattinen johtaja nousee haastamaan vanhan järjestyksen, kun perustavaa laatua olevia ikiaikaisia inhimillisiä tarpeita tukahdutaan. Weberin mukaan karismaattiset johtajat ilmestyvät sosiaalisen muutoksen aikoina. Koppin mukaan karismaattinen johtaja voi vapauttaa byrokraattisista konventioista ja laillisuuspeleistä. Karismaattisessa johtajassa on säilynyt lapsen viatonta spontaanisuutta. Spontaanisuus syntyy siitä, että ihminen luottaa itseensä.
Spontaanisuus on sitä, ettei enää välitä siitä, miten toimii. Hän antautuu hetkeen, eikä enää mieti pelokkaana, epävarmana eikä epätäydellisenä. Hän hyväksyy pelkonsa, elää epävarmuutensa kanssa ja löytää epätäydellisyytensä riittäväksi.
Kun ei enää ole huolissaan siitä, että kunakin hetkenä pitäisi olla enemmän kuin ja tyytyy siihen, mitä kykenee tekemään, niin kykenee tekemään paljon enemmän kuin silloin , kun pohtii sitä, kuinka hyvin on tekemässä, eikä enää ole läsnä siinä hetkessä.
Gurun oppilailla on aluksi vaikeaa, kun he vertaavat omaa avuttomuuttaan ja riittämättömyyttään gurun ulkoiseen luottamukseen ja voimaan. Guru auttaa oppilaitaan näkemään, ettei heidän välillään ole eroa. Vain se että tuon vertailun kautta oppilas antaa vallan ja voiman gurulle. Gurun tehtävä on palauttaa se voima ja valta takaisin oppilaalle ja vapauttaa oppilas itsestään.
Monet gurut ovat armonlahjansa myötä joutuneet inhimillisiin kiusauksiin käyttää väärin oppilaitaan. Kopp muistuttaa, että mikä tahansa henkilökohtaisen vallan ja voiman muoto voi tulla väärinkäytön kohteeksi. Toisten luottamus on vastuuta.
Mikä tahansa mikä toimii, tulee lopulta korruptoituneeksi. Kuka tahansa guru voi olla tehokas vain tietyn ajan tietyssä ympäristössä. Jokaisen lahjakkaan gurun menestyksessä on samalla kylvetty oman epäonnistumisen siemenet. Kasvun toinen puoli on lakastuminen.
Tullakseen guruksi ihmisen on Koppin mielestä voitettava pienimmätkin paheensa ja vähimmät halunsa. Samalla guruna eläminen on elämistä suurimman paheen, ylimielisyyden, houkutuksen kanssa. Vaikka onnistunut guru ei itse korruptoituisi, niin hänen menestyksensä korruptoi hänen seuraajansa. Gurun menestys institutionalisoituu, hänet jumalallistetaan seuraajiensa toimesta tai hän itse korottaa itsensä ylimielisyydellään. Gurun opetuksen merkitykset voivat laimeta tyhjiksi ritualistisiksi jäljittelyiksi.
Kopp kysyy ensimmäisen luvun lopuksi kirjassaan Guru (1971), että miksi meidän sitten pitäisi odottaa enemmän niiltä, joiden puoleen käännymme opastusta saadaksemme, kun emme itse selviä?
- Tässä ristiriitaisessa maailmassa, joka on tehty hetkistä, katkelmista, palasista ja osasista, mikään muu kuin rakkaus ei kestä. Meidän täytyy oppia ottamaan rakkautta sieltä, mistä sitä löydämme. Ja meidän täytyy oppia suremaan tuon rakkauden ohimenemistä niin, että voimme tehdä tilaa elämässä seuraavana saapuvalle hetkelle.
Markku Envallin teoksessa Rakeita (1983) on kiteytettynä samaa, mitä Kopp kirjoittaa Guru-kirjan ensimmäisessä luvussa.
”Joka kuuntelee, antaa terapiaa. Joka puhuu, ottaa sitä.
Ei ole ketään, joka olisi parempi kuuntelija kuin puhuja.
Ihminen haluaa oppia puhumaan viidellä kielellä ennen kuin
on oppinut kuuntelemaan yhdelläkään.
----
Kun on vaikeaa, sitä haluaa ensin poistaa vaikeuden, sitten
vasta elää. Vaikka olisi opittava elämään samalla kun on vai-
keaa.
Heikkona uskoo, että selviytyäkseen on ratkaistava ristiriitan-
sa. Tosiasiassa tarvitsee vain voiman, jolla kantaa ne.
---
Jätämme ilmaisematta syvimmät ajatuksemme. Ei pelosta et-
tä niitä ei ymmärretä, vaan pelosta että ne ymmärretään.
Ei pelosta että ne ymmärretään väärin, vaan pelosta että ne
ymmärretään oikein.
Pelosta että itse ymmärrämme ne. Oikein. ”
(jatkuu)
28.6.2014 Lappeenrannassa