Toiminnot

Sielussamme piilee monia himoja, jotka paljastuvat silloin kun niiden kohteet ilmestyvät paikalle

Sielussamme piilee monia himoja, jotka paljastuvat silloin kun niiden kohteet ilmestyvät paikalle

Suuren paaston päättyessä tämä on tällä erää viimeinen hengellinen kirjoitus,
pääsiäinen ja ylösnousemuksen ilo on ensi viikon aihe jota mietin itsekseni.

Filokalia (I-IV osat) on hieno tekstikokonaisuus, jossa on tekstejä yli 1000 vuoden takaa. Filokalia on hyvää luettavaa, voi pohtia, miten ihminen on 1000 vuodessa muuttunut.

1.4.12 http://www.ort.fi

" Suuri paasto päättyy

Suuren paasto päättyy Lasaruksen lauantain aattona 30.3. Kuusi viikkoa kestäneen paaston keskeisiä teemoja olivat katumus ja parannuksen tekeminen.

Paaston aikana palautettiin mieleen kasteopetus ja pyrittiin karsimaan elämästä pois tarpeettomia ja haitallisia asioita. Tuon vastapainoksi paastossa keskityttiin rukoukseen ja lähimmäisten palvelemiseen.

Lasaruksen lauantai ja palmusunnuntai päättävät suuren paaston ja antavat esimakua tulevasta pääsiäisilosta. Juhlat kuuluvat aiheiltaan kiinteästi yhteen. Ne johdattavat kohti Kristuksen kärsimyksiä ja ristinkuolemaa sekä antavat esimakua pääsiäisen ja ylösnousemuksen ilosta.

Johanneksen evankeliumissa kerrotaan Lasaruksesta, joka oli ollut haudassa jo neljättä päivää, kun Kristus herätti hänet kuolleista. Lasaruksen herättäminen oli ennusmerkki sekä yleisestä että Kristuksen ylösnousemuksesta.

Palmusunnuntain evankeliumin tapahtumissa kerrotaan, kuinka ihmiset ottavat riemuiten vastaan Jerusalemiin saapuvan Kristuksen. Juhlassa tuntuu jo käsinkosketeltavasti pääsiäisen läheisyys.

Palmusunnuntaihin liittyy myös virpomisperinne, jolla myös muistellaan Jeesuksen Jerusalemiin ratsastamista.

Palmusunnuntain riemusta hiljennytään suureen viikkoon. Paastoaminen jatkuu, mutta nyt jumalanpalveluksissa seurataan Kristuksen kärsimyksiä päivä päivältä ja hetki hetkeltä.

Suuren viikon päätyttyä saavutaan pääsiäiseen ja ylösnousemuksen iloon.

OT 29.3.2012

Filokalian II-osassa Maksimos Tunnustaja (580-662) kirjoittaa Rakkaudesta, neljännessä ja viimeisessä jaksossa.

" Kun mieli alkaa pohdiskella Jumalan äärettömyyttä - sen valtaa ensin ihmetys. Kun se sitten ajattelee, kuinka Jumala on tuonut olevaiset olemattomuudesta olemiseen, sen valtaa hämmästys.

Kreikkalaiset pakanafilosofit ja heidän kannattajansa eivät kuitenkaan hyväksy sitä, että Jumala on luonut kaiken tyhjästä, sillä he eivät tunne Hänen kaikkivoimallista hyvyyttään eivätkä liioin Hänen kaiken ymmärryksen ylittään viisautensa ja tietonsa voimaa.

Kreikkalaiset pakanafilosofit opettavat, että Jumala on antanut luoduille vain niiden ominaisuudet, mutta ei itse olemusta.

Jumala on Luoja iankaikkisuudesta lähtien. Me sanomme, että Hän on antanut luoduilleen ominaisuudet ja itse olemuksenkin. Tästä seuraa, että luodut eivät ole voineet olla olemassa iankaikkisuudesta lähtien yhdessä Jumalan kanssa.

Jumaluus ja Jumalaan liittyvät asiat ovat osaksi tunnettuja, osaksi tuntemattomia. Tunnettuja ovat Hänen ominaisuutensa. Tuntematonta taas on kaikki, mikä liittyy Hänen olemukseensa.

Jumalan teoista toiset ovat ihmisen käsitettävissä, toiset ovat käsittämättömiä. Hillitön tutkiskelu saattaa sysätä tutkiskelijan suin päin syvyyksiin, kuten joku pyhistä on sanonut.

Jumalaa voidaan ainoastaan kokea Hänen ilmoituksensa mukaan.

Luotujen tahto on luotu "sangen hyväksi", luotujen omasta tahdosta riippuu, onko se hyvä vai paha. Paha ei ole luotujen olemuksessa, vaan niiden väärissä ja järjettömissä toimissa.

Sielu toimii oikein, kun sen halut ovat itsehillinnän hallinnassa, kun se kiivailee rakkauden puolesta ja kääntää selkänsä vihalle, ja kun mieli suuntautuu kohti Jumalaa rukouksen ja hengellisen tutkiskelun avulla.

Jumalan kaitselmuksen päämääränä on yhdistää oikean uskon ja hengellisen rakkauden kautta ihmiset, jotka pahuus on eri tavoin erottanut toisistaan.

Niinpä se, joka ei kestä harmeja ja murheita eikä ole kärsivällinen vaivoissa, vaeltaa kaukana Jumalan rakkaudesta ja on kääntänyt selkänsä kaitselmukselle.

Rakkaus on "pitkämielinen ja lempeä". Älä väheksy rakkauden käskyä, sillä se tekee sinut Jumalan lapseksi.

Ystävien välisen rakkauden tuhoavat keskinäinen kateus, vahingonteko, halveksiminen ja kyräily.

Älä anna vihan voittaa itseäsi, vaan koeta sinä voittaa viha rakkaudella. Onnistut yrityksessäsi, kun rukoilet vilpittömästi Jumalaa veljesi puolesta ja hyväksyt hänen puolustelunsa. Toinen keino on, että sinä lepytät hänet ottamalla syyn niskoillesi ja odotat kärsivällisesti myrskyn laantumista.

Älä hevin luovu hengellisestä rakkaudesta, sillä muuta pelastuksen tietä ei ihmisellä ole.

Jos paha henki nostattaa mielesi vihaan, älä anna sille periksi niin, että ryhtyisit syyttelemään pahaksi ja ilkeäksi ihmistä, jota vielä eilen pidit hengellisenä veljenäsi ja ylistit hyveelliseksi. Ota avuksesi pitkämielinen rakkaus ja muistele hyviä puolia ja siten karkota veres viha sielustasi.

Älä sitä, jota vielä eilen ylistit hyväksi ja hyveelliseksi, parjaa tänään pahaksi ja ilkeäksi vain siksi, että oma asennoituminen on muuttunut ja olet rakkauden siajsta alkanut tuntea vihaa häntä kohtaan.

Moittimalla veljeäsi koetat vain puolustella omaa ilkeyttäsi. Sinun tulee päinvastoin ylistää häntä kuten ennenkin, vaikka olisitkin vielä katkera hänelle. Näin pääset pian takaisin pelastavaisen rakkauden suojiin.

Älä salli mielessäsi kytevän katkeruuden turmella tavanomaista kiitosta veljestäsi: kun keskustelet hänestä toisten veljien kanssa, älä sekoita sanoihisi salaista moitetta, vaan ylistä häntä täydestä sydämestäsi.

Rukoile myös vilpittömästi hänen puolestaan, aivan kuin rukoilisit oman itsesi puolesta. Näin pääset pian eroon turmiollisesta vihasta.

Rakkautesi ei kylmene, jos siunaat silloin kun sinua herjataan, ja toivot hyvää panettelijallesi. Tämä on Kristuksen opin mukainen tie. Joka ei sitä vaella, ei elä Kristuksen yhteydessä.

Älä luule, että sellaiset viestintuojat, jotka herättävät sinussa katkeruutta ja vihaa veljeäsi kohtaan, ovat hyvää tarkoittavia ystäviä - älä silloinkaan, kun heidän viestinsä vaikuttavat tosilta. Karta heitä kuin myrkkykäärmeitä sekä saadaksesi heidät lopettamaan pahat puheensa että varjellaksesi omaa sieluasi heidän ilkeyksiensä myrkyltä.

Tutki tarkoin omaatuntoasi. ethän vain sinä itse ole syyllinen siihen, ettei veljesi suostu sopimaan kanssasi? Älä yritä hämätä omaatuntoasi verukkeilla, sillä se tuntee sydämesi salat; se on sinulle kompastuskivenä rukoillessasi ja se on syyttävä sinua lähtösi hetkellä.

Älä sovun päivänä muistele veljesi riitapuheita. Älä muistele katkeria sanoja, jotka hän heitti sinulle vasten kasvoja, älä myöskään panetteluja, jotka ovat korviisi kantautuneet. Jos näet haudot tällaisia ajatuksia, sorrut uudestaan turmiolliseen veljesvihaan.

Järjellinen sielu ei voi elää rauhassa Jumalan, käskyjen antajan, kanssa, jos se ruokkii vihaa lähimmäistään kohtaan.

Jos veljesi ei halua sopia, varjele sinä joka tapauksessa itseäsi vihalta: rukoile vilpittömästi hänen puolestaan äläkä puhu hänestä pahaa kenellekään.

Pyhien enkelien rikkumatonta rauhaa kannattaa kaksi vankkumatonta tukipilaria: rakkaus Jumalaan ja rakkaus toinen toiseensa.    "Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat."

Jos haluat elää yhdessä hengellisten veljien kanssa, luovu jo kynnyksellä omasta tahdostasi. Ellet näin tee, et pysty elämään sovussa sen enempää Jumalan kuin asuinkumppaniesikaan kanssa.

Älä elä omien mielihalujesi mukaan, silloin et myöskään vihaa veljeäsi. Lakkaa rakastamasta itseäsi, niin olet rakastava Jumalaa.

Rakkaus Jumalaan kasvattaa mielelle siivet, niin että se pyrkii aina Jumalan yhteyteen. Rakkaus lähimmäiseen taas kannustaa mieltä ajattelemaan aina hyvää toisista ihmisistä.

Ihminen joka vielä rakastaa turhaa kunniaa tai on kiintynyt aineelliseen, närkästyy lähimmäisiinsä ajallisten asioiden tähden, kantaa heille kaunaa tai vihaa heitä tai joutuu häpeällisten ajatusten orjaksi. Kaikki tämä on täysin vierasta Jumalaa rakastavalle sielulle.

Vapautuminen turhamaisuuden himoista vaatii paljon kilvoittelua. Tämän vapauden voit lunastaa tekemällä hyvää salassa ja rukoilemalla entistä uutterammin. Sen tiedät saavuttaneesi silloin, kun et enää kanna kaunaa parjaajillesi.

Jos haluat olla hurskas ja oikeamielinen, anna olemuksesi kummallekin osalle, ts. sielulle ja mielelle, mitä niille kuuluu. Ruoki mieltäsi hengellisellä lukemisella ja tutkiskelulla sekä rukouksella. Valele tuntosi hengellisellä rakkaudella, vihan vastavoimalla, ja suuntaa halusi siveyteen ja itsehillintään.
Ruumiillesi suo ainoastaan välttämätön, so. "elatus ja vaatteet".

Hyve ja pahe vaikuttavat sieluun. Tieto ja tietämättömyys ymmärrykseen. Kristitty ammentaa viisautta näistä kolmesta: käskyistä, opista ja uskosta.
Käskyt vapauttavat mielen himoista,
oppi johdattaa mielen luotujen tuntemiseen ja
usko vie mielen Pyhän Kolminaisuuden näkemiseen.

Joka halveksii himojen (sukupuolinen -, varallisuus-, maine ja kunniahimo jne.) kohteita, ei koskaan vihaa ketään.

Sieluissamme piilee monia himoja, jotka paljastuvat silloin, kun niiden kohteet ilmestyvät paikalle. Kun kohteet ilmaantuvat näkyviin, alkavat himot heti kiehtoa mieltä.

Hyve kuolettaa himot vasta vakiinnuttuaan pysyväksi. Jos hyveen harjoitus lyödään laimin, heräävät himotkin jälleen henkiin.

Kristus ei koskaan lakannut tekemästä hyvää ihmisille. Hän kesti kaiken kärsivällisesti, eikä syyttänyt ketään kärsimyksistään.

Vapahtajan käskyjen perimmäinen tarkoitus on vapauttaa meidän mielemme hillittömyydestä ja vihasta sekä johdattaa se rakastamaan Häntä ja lähimmäistämme. Tästä rakkaudesta syntyy sitten toimiva tiedon valo.

Kun alat saada Jumalalta hengellistä tietoa, älä laiminlyö rakkautta ja itsehillintää. Ne puhdistavat tunteesi (sielusi himolliset voimat) ja halusi ja tasoittavat sinulle tietä yhä suurempaan tietoon.

Tie tietoon on himottomuus ja nöyryys. Ilman niitä ei kukaan saa nähdä Herraa.

"Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa". Liitä siis tietoosi rakkaus, niin pääset omahyväisyydestä ja sinusta tulee hengellinen rakentaja - vahvistat sekä itseäsi että kaikkia niitä, jotka tulevat luoksesi.

Rakkaus ei kuvittele jo saavuttaneensa päämääräänsä, eikä häpeä tunnustaa tietämättömyyttään, silloin kun ei jotakin asiaa tiedä. Näin rakkaus vapauttaa mielen omahyväisyydestä ja auttaa sitä jatkuvasti edistymään hengellisessä tiedossa.

Hengellistä tietoa seuraavat, etenkin alkuvaiheessa, tavallisesti omahyväisyys ja kateus. Hengellistä tietoa saaneen on siis välttämättä hankittava myös rakkautta, että hänen mielensä varjeltuisi joka suhteessa vahingoittumattomana.

Jolla on tiedon armolahja, mutta joka tuntee katkeruutta, vihaa ja kaunaa lähimmäistään kohtaan, on kuin vaeltaja joka puhkoo silmänsä ohdakkeisiin ja orjantappuroihin. Siksi tieto välttämättä vaatii seurakseen rakkauden.

Joka keskittyy pysyvästi sisäisiin asioihin, on puhdas, pitkämielinen, lempeä ja nöyrä. Eikä tässä vielä kyllin: hän kohoaa hengelliseen näkemiseen (theorei), tutkiskelee Jumalan salaisuuksia (theologei) ja rukoilee oikein.

Mielensä voi pimentää: antautumalla vatsanpalveluun ja irstailuun, katkeroitumalla, vihastumalla ja kantamalla kaunaa. Tai sitten ryhtyy kohtuuttoman ankariin ruumiillisiin kilvoituksiin, jotka lopulta sumentavat hänen järkensä.

Raamattu ei kiellä meiltä mitään, minkä Jumala on antanut käyttöömme. Raamattu tuomitsee ainoastaan kohtuuttomuuden ja kehottaa hylkäämään harkitsemattomuuden.

Kristus asuu uskon kautta sydämessämme. Kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä meidän sydämiimme. Ne avautuvat meille sitä mukaan kuin puhdistumme noudattamalla käskyjä.


Puhdista mielesi vihasta, kaunasta ja häpeällisistä ajatuksista. Silloin voit tuntea, että Jumala asuu sinussa.

1.4.2012