Toiminnot

Alkoholismin myöhäisvaiheet

24.1.2010

Marty Mannin kirjassa Alkoholismi- Mitä se on? Miten siitä voi toipua?[i] todetaan alkoholismin myöhäisoireiden olevan tuskaisen ilmeisiä havaittavaksi kenelle tahansa. Myöhäisvaiheen oireet osoittavat, että jotain kanssaihmisessämme on pelottavan hullusti. Mutta sen sijaan, että se laittaisi hälytysvalot päälle, myöhäisvaiheen alkoholismi saa osakseen vastustajia, epäluuloja, vihaa, ylenkatsomista ja rangaistuksia. Marty Mannin mukaan sen pitäisi herättää myötätuntoa ja apua.


Mitä alkoholismin myöhäisvaiheen oireet ovat?

Alkoholismin myöhäisoireiden aikana alkoholistin käytösoireet ovat siis selviä. Alkoholisti juo nyt elääkseen ja elää nyt juodakseen. Hän ahmii ryyppyjä, pitkin kulauksin, kuolastelee ja aina ryyppää. Alkoholisti ei enää tarvitse syytä ryyppäämiseen. Ryyppääminen on jatkuvaa ja katkeamatonta toimintaa, hän juo aina kun vähänkin olosuhteet sen sallivat. Jotta juomista voisi jatkaa koko ajan, niin alkoholisti ottaa kaikenlaisen valehtelemisen avuksi, hänen on pakko valehdella voidakseen juoda, hänen on pakko juoda elääkseen.

Vanha AA-sanonta kertookin, että mistä tietä, että alkoholisti valehtelee? Hän avaa suunsa. Lause saa oma-apuryhmissä hyväntahtoisen naurun itselleen, alkoholismia tuntemattomat närkästyvät siitä. vastaanotolla potilaan hoitomotivaatiota voi arvioida kun kyseisen asian kertoo huumorilla. Omaiset ja työntekijät kokevat valehtelun erityisen loukkaavana, mutta koetan muistuttaa, että se kuuluu taudin kuvaan, ei siitä pidä suuttua. Aktiivisesti alkoholia käyttävä myöhäisvaiheen alkoholisti puhuu mitä sattuu, hänen puhettaan ei yleensä kannata uskoa, koska hän ei ylleensä tarkoita, mitä hän sanoo.

Ihmisen arvot ja asenteet näkyvät hänen käyttäytymisessään. Jos alkoholistin käytös on muuttunut, uskon häntä, muuten en pidä hänen  hoidon kannalta olennaisimpina sitä, mitä hän puhuu. Jotenkin meidän täytyy hoidollinen yhteistyösuhde aikaiseksi saada, ja siihen tarvitaan yleensä vähän puhetta ja sitäkin  suorempaa puhumista myöhäisvaiheen alkoholistin kanssa.

Myöhäisvaiheessa alkoholisti syö enää harvoin, mikä näkyy hänen laboratoriokoearvoissaan (mm. hemoglobiini laskee matalalle, erytrosyytit kohoavat, trombosyytit vähenevät melko matalaksi, maksa-arvot koholla enemmän tai vähemmän riippuen mitä laatua alkoholia juo, virtsan amylaasit ovat eri tasolla eri juomalaatujen mukaisesti, Ca-ion on poikkeava). Matalasta hemoglobiiniarvosta näkyy, että ”liemiruokinta” on jatkunut ainakin kolme kuukautta. siis alkohoisti vain juo, eikä huolehdi syömisistään.  Jos alkoholisti syö, niin silloin hän syö kuin susi, vaikka muut kyllä yrittävät saada hänet syömään koko ajan.

Pitkän ryyppykauden jälkeen, kun alkoholia ei enää edes pysy sisällä, eli ”ankkuriryyppy” ei pysy sisällä, niin alkoholisteilla on erilaisia keinoja, joilla he koettavat palauttaa ruokailun. He keittävät lihalientä, joku taas kertoo että hapan esim. jugurtti pysyy paremmin sisällä. Monenalisia uskomuksisa on siitä, mikä pysyy sisällä.  Mikäli he eivät saa kavereiltaan lainatuksi rauhoittavia lääkkeitä tai heidän lääkärinsä ei ole rauhoittavia lääkkeitä heille säännölliseksi määrännyt, heidän on usein oireiden tässä vaiheessa pakko lähteä hoitoon.

Hoidossa alkoholisti saa automaattisesti vieroitusoireisiinsa ns. bentsokyllästyksen, vaikka CIWA-Ar-asteikkoa käyttämällä voisi laskea alkoholin vieroitusoireiden pistemääristä, tarvitseeko hän todella rauhoittavia lääkkeitä, tai vainpelkästään  oireenmukaista hoitoa: useita litroja rasvatonta maitoa päivässä. Joskus suonensisäinen nestehoito korjaa alkoholistin sekavuutta enemmän kuin muu lääkinnällinen toimi, mutta psykososiaaliseen hoitoon keskittyneissä katkaisuhoitopaikoissa ei ole suonensisäistä nesteytysmahdollisuutta, eikä ensiavun kiireinen päivystäjä mielellään ota alkoholistia jo heitä täynnä olevaan päivystykseen.

Alkoholistille on hyvä antaa ruokaa, jos hän pystyy syömään, häntä on syytä tukea ja rohkaista käymään vieroitusoireet läpi. Alkoholisti voi ehkä tarvita tukilääkitystä pahoinvointiin ja oksenteluun. Alkoholisteilla on krooninen unihäiriö, jonka pysyvä ratkaisu johtaisi varmasti lääketieteen Nobelin palkintoon, sen verran pahasti alkoholi unta haittaa. Yleensä tavanomaisessa katkaisuhoidossa alkoholisti on viikossa ”juomakunnossa”, jos hän niin haluaa, eli voi palata entisen harrastuksen pariin.  Ja monet katkaisuhoidon läpikäyneet haluavat. Kyseessä on krooninen käyttäytymismalli, mikä saa epäilee koko katkaisuhoidon mielekkyyttä.


Lupausten epätoivoisuus, lupaus on viimeinen toivon symboli

Myöhäisvaiheen alkoholisti lupaa: ” En tule enää milloinkaan koskemaan tuohon aineeseen, niin kauan kuin elän.” Tosiasiassa hän ei tässä vaiheessa edes kykene harkitsemaan juomisen lopettamista. Eikä alkoholisti myöhäisvaiheessa edes tiedä eikä välitä siitä, mitä hän sanoo. Yleensä hänellä ei enää ole kenelle lupauksia antaa. Hän epäilee omaa järkeään lupauksissa, mutta LUPAUS on heikko TOIVON symboli. Kun myöhäisvaiheen alkoholisti esittää lupauksen, niin hän uskoo siihen rajattomasti. Hänen täytyymyös  uskoa siihen, ellei hän niin tee, niin hän pelkää oikeasti kuolevansa.

Mutta myöhäisvaiheen alkoholistin usko lopulta järkkyy, ja hän ei kuolekaan. Samalla tavoin kuin rauhoittavista lääkkeistä vieroittautuva, niin alkoholistikin pelkää kuollakseen aluksi, että kuolee jos ei ole alkoholia ja sitten hän pelkää kuollakseen, että jääkin henkiin. Että hänen täytyisi elää selvinpäin. Hän vain juo itsensä humalaan jälleen. Humalaan hän juo itsensä yhä uudelleen ja uudelleen, jotta ei tarvitsisi pohtia em. ongelmaa.

Myöhäisvaiheen alkoholisti on juovuksissa väärään aikaan ja väärässä paikassa. Myöhäisvaiheen alkoholistilla ei yleensä ole kotia, koska oli "ihmistä halveksivaa, jos hänellä oli välitystili, josta hänen vuokransa maksettiin". Nyt kun ei ole enää ihmistä halveksivaa välitystiliä, niin myöhäisvaiheen alkoholisti ei saa asuntoa, koska hänen vuokrarästinsä estävät saamasta keneltäkään asuntoa. Kyllä sosiaali- ja tervysministeriö on viisas ratkaisuissaan. Samat ihmiset puhuvat suulla suuremmalla "asunnottomuudesta".  Tai joshänellä on vielä omaisia, niin hän elää ”suojatussa” eristäytyneessä. Hän saattaa elää siis yhdessä hämmennyksiin ja pelonalaisuuteen joutuneen perheen kanssa. Perhehelvetin ratkaisuksi puoliso voi tuoda hänelle ruokakaupasta oluet, ettei häntä näkyisi julkisesti.


Myöhäisvaiheen alkoholin humala ei enää välttämättä näy kaikille

Myöhäisvaiheen alkoholisti on jo tavallisesti kyennyt esiintymään työssä ja kutsuilla alkoholin vaikutuksen alaisena, niin että hän on vaikuttanut selvältä. Vamman paikkailussa ensiapuklinikalla voi alkometri antaa yllättävän korkean luvun. Kerran minun vastaanotolle tuli poliisin saattamana lähes 80-vuotias mies, joka ajoi matkailuvaunun kanssa, ajamisesta ei olisi huomannut, että mies on yli kahden promillen kännissä, poliisi kertoi. Hänkin ajoi, kuten muut rattijuopot, niin tarkkaan 50 kilometriä tunnissa kuin se on mahdollista 50 km rajoitusalueella. Kollegat kirjoittavat sairauskertomukseen F10.1 alkohoilin haitallinen käyttö, joka tarkoittaa samaa kuin minä kirjoittaisin keuskokuumepotilaalle että nuhakuume.

Näennäisestä selvyydestään huolimatta on olemassa eräs merkki, joka paljastaa tottuneelle myöhäisvaiheen alkoholistin. Kehollinen merkki on kummallinen haju, ei hengityksen viinan huuru, vaan koko kehon haju: makean hapan löyhkäys. Sen kun kerran tunnistanut, tunnistaa aina alkoholistin. Vähän samaan tapaan kroonisesti amfetamiinia käyttävillä on oma ominaislemu. josta entinen käyttäjä tunnistaa, että vieressä on amfetamiinin käyttäjä tai että puolison on käyttänyt poretta pyhistä lupauksistaan huolimatta.

Päihdelääkärikin voi yleisessä saunassa istuessaan tunnistaa saunassa olevan alkoholistin monesta kehon merkistä, mm. siitä ettei myöhäisvaiheen alkoholistin alavartalo hikoile juuri lainkaan. Puolisot tietävät saman siitä, että alkoholistin vieroitusoireissa he joutuvat vaihtamaan sängyn lakanat tiheään hänen runsaan hikoilunsa vuoksi. Mutta ken on oppinut kehon makean happamen löyhkän tunnistamaan, ei voi siitä erehtyä. Sen avulla voi myöhäisvaiheen alkoholistin tunnistaa silloinkin, kun muuta tai aikaisempaa tietoa ei ole käytössä.


Juomaputket ovat tulleet tavaksi

Myöhäisvaiheen alkoholistille tulee juominkeja, usean päivän tai viikon juomisia, niitä sattuu milloin tahansa, kuukaudesta tai ajankohdasta riippumatta. Usein juomista määrittää vain se, kenen korvauksia milloinkin juodaan tai miten trokarilla olevalla pankkikortilla voi saada alkoholia.

Hauskin tarina on se, että eräällä trokarilla oli tili itselleen sosiaalitoimistossa ja lisäksi ainakin kuuden muun henkilön sosiaalisetuuksina saadut korvaukset menivät samalle tilille. Viinavelat ovat tavallisia tässä vaiheessa, kerran trokari tuli hakemaan juotettavansa katkaisuhoidosta, jotta hänen laiton rahantekemisensä ei ehtyisi. Alkoholistit eivät anna ilmi näitä trokareita, vaikka nimettömänä he hyvin sen voisivatkin tehdä.

Alkoholistin juominen vaihtelee rahallisen ja fyysisen kestokyvyn mukaan muutamasta päivästä viikkoihin. Alkoholistit monesti käyvät hakemassa ruokansa seurakuntien ruoka-avusta, koska ruokaa ei ole, kun rahat ovat menneet, mihin ovat menneet.

Myöhäisvaiheen alkoholistille aamu- ja krapularyypyt ovat välttämättömyys, jotta hän pääsisi edes jotenkin jalkeille, samaan tapaan kuin opiaattiriippuvaisille Rivatril ja amfetamiininkäyttäjille Xanor.

Alkoholistilla on kuiville vetäytymisen jaksoja, mutta hän ei enää voi pysyä kuivilla ilman laitoksessa tapahtuvaa katkaisuhoitoa.  AUDIT-pisteet ovat yli 30 pistettä.  Hoidon seurauksena voi olla pitkiäkin jaksoja, jolloin alkoholisti on kuivilla, vaan ei raiittina. Alkoholisti uskoo pysyvänsä ”jatkuvasti kuivilla”.

Ensimmäisen kolmen kuukauden aikana alkoholisti näkee jatkuvasti unia, että on juomassa ja retkahtanut – ja on onnellinen herätessään, ettei näin ole käynyt kuin unessa. Sen vuoksi 90 päivää joka päivää AA:ssa olisivat tärkeitä raittiuden säilyttämiseksi. A-klinikalla käydään viikon-  4 viikon välein, siis 12- 3 kertaa 90 päivän aikana.

Kuuden kuukauden kohdalla alkoholisti alkaa uskoa, ettei hänen oikeastaan olekaan alkoholisti ja voi juoda, kuten muutkin alkoholin käyttäjät. Myöhäisvaiheen alkoholisti on hämmentyneempi ja kiihtyneempi kuin kukaan muu siitä, että sortuukin juomaan. Joskus hän tuntee olevansa pakotettu juomaan.


Juomattomuuden myötä alkaa vanha itseys paljastua, kuin raunioiden keskeltä

Myöhäisvaiheen alkoholisti, jos hän on yhden vuoden juomatta, niin hänelle alkaa selvitä, kuka hän oikeastaan nykyään on. Jos hän tekee vuoden ajan säännöllisesti askelia AA:ssa, eikä vain ”kerhoile” kertomassa juttujaan, niin hän alkaa saada 12 askeleesta irti paljon.

Toinen helmasynti siihen, ettei hän ota 12 askelta vakavasti on kummittamisen patologinen velipuoli ”kullittaminen”. Mieöstäni naiset tarvitsevat omat ryhmänsä (sekaryhmiä on myös tietysti), koska heillä on sellaisia kokemuksia, joita ei voi tai halua jakaa sekaryhmässä. Naisalkoholistin kertomus siitä, että on tullut seksuaalisesti hyväksikäytetyksi, kuulostaa erilaiselta miehen ja naisen korvissa. Eräs naisalkoholisti ilmaisi asian hyvin, kun hän sanoi, että se on suurin piirtein samaa kuin miesalkoholisti ryhmässä kertoisi, että häntä on pantu perseeseen hänen sammuessaan muutaman miehen toimesta.

Noin viisi vuotta raittiina olleet alkoholistit tulevat monesti vastaanotolleni ihmettelemään, että mikä heillä oikein on: he ovat raittiina, työ-, perhe- ja raha-asiat ovat kunnossa, mutta elämä tuntuu tyhjältä ja masentavalta. Tämä on hämmentävää. Tässä vaiheessa heille alkaa raittiuden myötä väkisin paljastua se, mistä suvusta he tulevat, he alkavat ymmärtää oman  sukukronikkaansa syvästi – ja tämän avauduttua ja sen askelien myötä ymmärrettyä he voivat taas paremmin. Usein tehtäväkseni jää muistella 12 askeleesta, mikä sopisi tähän hetkeen, askelee jotka he hyvin osaavatkin. Joskus he taas eivät voi edes kummilleen kertoa kaikkia asioita, joita me sitten muutaman käynnin verran pohdimme. Yleensä se, että palaa tekemään 12 askelta aina uudestaan auttaa kaikissa tilanteissa, mutta vuosien jälkeen voi tarvita jonkun ulkopuolisen, vaikkapa päihdepsykiatrin vakuutteluja, että näin se vain on. On oikeastaan hämästyttävää, miten 12 askelta näyttävät aina uudelta, kun ne tekee uudestaan.


Ilman hoitoa myöhäisvaiheen alkoholisti ei toivu

Hoidotta myöhäisvaiheen alkoholisti juo elääkseen ja elää juodakseen. Jos hän yrittää olla juomatta, niin hänen kätensä saattavat vapista niin, ettei hän kykene itse syömään. Hän ei pysty ajamaan partaansa. Hän ei pysty hoitamaan asioitaan, koska ei kykene kirjoittamaan mihinkään mitään tärinän vuoksi ja lisäksi häntä hävettää tilan paljastuminen muille. Hän ei voi tehdä mitään, mikä vaatii varmaa kättä. Alkoholistit ovat hyvin usein kädentaitoa vaativissa ammateissa.

Alkoholistit alkavat kertoa saavansa paniikkikohtauksia ihmisjoukoissa. Hän selittää juomisensa syyksi sen, ettei hän enää voi kestää krapulaa tai hän todella menettää järkensä. Hän juo, koska ei voi elää ilman sitä – ja se on todella sitä, mitä hän ajattelee. Vaikka hoidettuna vieroitusoireet menevät viikossa ohi, univaikeudet voivat jatkua pitkäänkin raitistumisen jälkeen. Myöhäisvaiheen alkoholistinen käyttäytyminen johtuu sekä psykologisista että fyysisistä uskomuksista eli pakoista, joita alkoholistilla on. Pakoista, joita hän ei usko hallitsevansa. mutta ehkä alkoholi auttaa. Tosin ei ole aikaisemmin auttanut, mutta jos tällä kerralla...

Myöhäisvaiheen alkoholistilla on oireinaan ärtyisyyttä ja äänen korottamista ja alinomaa esiintyviä tunnepohjaisia vastaväitteitä, riippumatta siitä juoko asianomainen vai ei. Aikaisemmassa keskivaiheessa alkoholisti on tunneherkkä yleensä vain kännissä, myöhäisvaiheessa kokonaiskäyttäytyminen on tunneherkkää. Aivan yhtä tunneherkkää on koko suomalainen yleinen alkoholipoliittinen keskustelu. Kun alkoholia koskevassa hallinnossa on niin paljon oman alkoholiongelman ratkaisemattomia ihmisiä, on itse asiassa tragikoomista seurata alkoholipoliittista keskustelua.

Täydellinen humalatila on suurimman osan aikaa alkoholistin vallitseva olotila, vaikka se ei välttämättä hänestä näy.  Samaan tapaan kuin ei opiaattiriippuvuuskaan näy opiaattiriippuvaiselta, jos hänellä on buprenorfiininsa. Lyhyinä selvinä kausina loppuvaiheen alkohiolistin omaiset voivat nähdä vilauksen entisestä, ennen päihdeongelmaa olleesta alkoholistin persoonallisuudesta. Mutta nämä ovat ihmisiä, jotka ovat tunteneet hänet pitkältä ajalta, muille hän on yleensä alkoholisti nro 458 tai opiaattiriippuvainen nro 42. Uudet ihmiset joiden kanssa he alkavat seurustella tai asua, voivat aluksi nähdä heistä pilkahduksen tästä entisestä ja todellisesta minästä, joka pian haihtuu myöhäisvaiheen päihdekäyttäytymisen myötä.


Myöhäisvaiheen alkoholisteja on työnhakijoissa paljon, työkyvynarvioissa 50%

Myöhäisvaiheen alkoholistin suhtautuminen työntekoon on lopullisesti muuttunut. Hän jättää työpaikkansa ylpeänä edesottamuksiaan puolustellen. Työpaikalla häntä voivat suojella työtoverit tai lähimmät esimiehet henkilökohtaisen mieltymyksen tai pelkästään myötätunnon tai joskus perheen taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi. Selvinä välikausina hänelle annetaan loputon määrä mahdollisuuksia ”vielä yhteen tilaisuuteen”. Työpaikkojen hoitoonohjaamiskuvioissa on tavallista, että kun ollut pari vuotta tyrimättä, saa ”uuden mahdollisuuden”. Lopulla mitään työtä ei ole tarjolla. Yli 10 vuotta alkoholistien työkyvynarvioita tehneenä voin sanoa, että jopa 50% työvoimatoimiston pitkäaikaistyöttömistä on ongelmissa alkoholin tai muun päihteen kanssa. Tämä on epäinhimillistä 0900-peliä, mutta kukaan ei puutu siihen, koska myöhäisvaiheen alkoholistilla ei ole oikeasti puolustajia. Minä olen käynyt eduskunnassa kolme kertaa asiasta puhumassa, mutta siellä on kiireellisimipiä asioita hoidettavana.

Työttömyys aiheuttaa äärettömän epämiellyttävän oireen, myöhäisvaiheen alkoholistin täytyy ”hankkia” rahaa jostakin juomiseen mahdollisilla ja kaikilla mahdottomillakin keinoilla. Pikavipeillä ja vuokran maksamatta jättämisellä voi myöhäisvaiheen alkoholisti tai muu päihdeongelmainen luottotietonsa pilata – eikä sen jälkeen saa enää vuokra-asuntoa kunnalta.

Rahan lainaaminen muuttuu pihistämiseksi, hänellä ei ole tarkoitustakaan maksa lupaansa takaisin. puolison taskut ja lompakot on tyhjetty, perheen yhteistä omaisuutta ja muidenkin (esim. kapakasta on menty yhdessä ryyppäämään jonkun onnettoman asuntoon, joka on myöhemmin putsattu). Rahalla ei näytä olevan myöhäisvaiheen alkoholistille muuta merkitystä kuin että kuinka paljon sillä alkoholia saa. Alkuvaiheen amfetamiinin käyttäjälle on tärkeää, että hänellä on viimeisen muodin mukaiset vaatteet, loppuvaiheen amfetamiinin käyttäjälle raha merkitsee mahdollisuutta saada vielä kiksit. Alkoholisti ajattelee ikään kuin, että toisillakin oleva raha tavallaan kuuluu hänelle, koska hän tarvitsee sitä enemmän. On oikeastaan ihmeellistä, ettei sosiaalitoimisto anna sitä automaattisesti, vaan sen eteen pitää tehdä jotain.

Hän ei välitä siitä, mitä se tarkoittaa rahan menettävälle.  Alkoholistit osaavat kadulla kysyä nätisti oikealla tavalla oikealta henkilöltä, että saisiko rahaa bussilippuun tms (s.o juomiseen).  Säyseäkin myöhäisvaiheen alkoholisti voi muuttua väkivaltaiseksi puolisolleen, jos hän ei rahaa saa. Mihin muuhun vaimo muka voi rahaa tarvita. Huumevelkoja eivät dealereiden torpedot voi jättää perimättä, jottei huumevelan pelotevaikutus häviäisi. Leather jacket rules!


Alkoholistin puolison kannattaa tutustua AL-Anoniin ja alkoholistin lasten AAL:ään

Myöhäisvaiheen alkoholisti näkee perheensä vaipuvan puutteenalaisuuteen ja ponnistelee eteenpäin alkoholistin aiheuttamasta taakasta huolimatta. Alkoholisti suhtautuu tähän kaikkeen välinpitämättömästi tai ainakin tapojaan muuttamatta.

Suuri osa psykiatrin potilaista tulee Suomessa alkoholistiperheistä, mutta sitä ei saa sanoa ääneen, koska se olisi eimaavaa. Hän, alkoholisti, näyttää tunteitaan vain herkkinä hetkinä baarissa tapaamalleen uudelle tuttavuudelle, ”koska humalassa kaikki on kaunista”.Who cares?

Jos alkoholistilla on ollut suhde seurakuntaan, se lakkaa myöhäisvaiheessa.

Myöhäisvaiheen alkoholisti ei ole tietoinen ajasta. Harvoin hän tietää, mitä kello on, mikä päivä on, koska ne eivät merkitse hänelle mitään. Maailma sovinnaisuuksineen ja lakeineen, esimerkiksi se, että hän puhuu nätisti jotain kassalla olevalle työntekijälle kaupassa, on luisumassa pois. Entinen mies tai nainen, joka hän oli ennen alkoholin käyttöä, entinen persoonallisuus on hukkumassa päihdepersoonallisuuden alle. Entisestä Matista tulee alkoholisti nro 567 tai alkoholisti yleensä, vaikka ryyppyporukka tunteekin hänen persoonalliset piirteensä. Mutta häntä arvioidaan vain alkoholistien heimoon kuuluvana jäsenenä. Maailma arvostelee ihmistä ennen kaikkea hänen käyttäytymisensä perusteella.  ” Hitunen selvää tietoa tekisi suhteellisen helposti jokaisen todeta ja ymmärtää alkoholistin tahattoman ja avuttoman tilan ja siten auttaa häntä itsensä auttamisessa”, Marty Mann toteaa.


Myöhäisvaiheen alkoholistin pakontunne on painava seuralainen

Myöhäisvaiheen alkoholismin huomattavin psykologinen piirre on ylivoimainen pakontunne. Pakontunne on alituisena seuralaisena, joi myöhäisvaiheen alkoholisti tai ei. Hänen elämänsä rakentuu juomisen ympärille. Säännöstelystä ei ole enää puhettakaan. Hänellä ei ole enää mitään  asennetta juomisen suhteen, hän on välinpitämätön juomisen suhteen.

Juopotteleva elämäntyyli on hänen luonnollisin tyyli nyt. Juominen ei ole enää vältettävissä. Tämän hyväksymiseen liittyy häpeän ja syvän rappion tunteet. Hän voi turruttaa kaikki ne tunteet, joita hänellä on joskus ollut.

Kerran minulla oli vastaanotolla alkoholisti, jonka olin tuntenut tuolloin 15 vuotta. Viimeisinä vuosina hänellä oli tapana tulla hoitoon 3-4 kuukauden juomisen jälkeen hyvin huonossa kunnossa. Kysyin häneltä erään tällaisen jakson jälkeen, että onko elämässä mitään, mikä voisi olla tärkeämpää kuin hänen juomisensa, hän vastasi, että on. Hän kertoi, että hänellä on 12-vuotias tyttö, joka on juomista tärkeämpi. pidimme keskustelun siitä, että ihminen käyttäytymisellään valitsee sen, mikä hänelle on oikeasti tärkeätä. Sovimme, että koska hänellä on eteisessä iso peili, niin hän laittaa siihen erittäin ison kuvan tyttärestään ja joka kerta kun hän on lähdössä ulos ovesta, niin hän selittää tytärtä esittävälle kuvalle, miksi hän on menossa juomaan. Hänen ei tarvitse kertoa sitä kenellekään muulle – valokuvan asettamisen jälkeen mies oli ensimmäistä kertaa 15 vuoteen yli 6kk raittiina. En tiedä, mitä hänelle kuuluu tänään, koska vaihdoin työpaikkaa, hänen vielä ollessa raittiina.

Myöhäisvaiheen alkoholisti ei juuri myönnä juomista tai siihen liittyvää käyttäytymistä, eikä osallistu sitä koskevaan keskusteluun vapaaehtoisesti. Aamukrapulaa ei suvaita, aamujuominen on sääntö. Kahden tai kolmen päivän voimanmenetyksiä ei pidetä krapulana. Minulla on tapana kysyä, kuinka monentena päivänä alkoholistin jalat kantavat, mikä antaa kuvaa alkoholismin vaikeusasteesta. Mitä pitempi aika jaloille pääsemiseen kuluu, sitä vaikeammasta alkoholismista on kysymys. Yölliset kauhutilat alkoholisti sanoo painajaisiksi, vaikka hän ei tiedä sattuivatko ne asiat unessa vai valveilla. Eräs ääniä kuuluut alkoholisti kertoi, että jos hänen koiransa ei haukkunut, niin ovikello ei ole soinut,vaan hän oli kuullut ääniä eikä pihalle ole tullut ketään, vaikka hän itse olisi ovikellon soiton, selvää puhetta, auton tulemisen talonpihaan yms. kuullut.

Hänestä tulee epätoivoisen suureellinen, vaikka hänen tilansa on aivan päinvastainen. Vaikka hän on kykenemätön ja alemmuudentuntoinen, niin hän ilmoittaa lähtevänsä vain Suomen parhaaseen hoitoon ja vain Suomen parhaan lääkärin hoidettavaksi. Mihinkään muuhun hän ei pyhästi suostu.


Myöhäisvaiheen alkoholisti on yksin tynnyrinsä sisällä, tynnyrissä jossa on kahva vain sisäpuolella

Myöhäisvaiheen alkoholisti on eristäytynyt, eikä hän tunne kuuluvansa mihinkään. Hän pyörii vain alkoholistiporukoissa kaupunkien julkisimmilla (?) paikoilla. Naisalkoholistit enimmäkseen karttavat seuraa ja juovat kotonaan.  Lyhyen raittiiden jaksojen , rahan puutteessa tai muuten, aikana alkoholisti ajattelee, että kun hän humaltuu ikään kuin samaan tapaan kuin muut alkoholin käyttäjät, niin hän voi taas juoda ”samaan tapaan kuin muut” – ja retkahtaa taas. Alkoholisti unohtaa sen seikan, että muut ihmiset eivät välttämättä tarvitse alkoholia hyvänolontunteen saavuttamiseksi. Sellainen olotila on myöhäisvaiheen alkoholistille käsittämätön, eikä hän todellakaan usko siihen. Mietipä hetki suomalaisten alkoholiin liittyviä asenteita! Tämä näkökanta on eräs suurimpia toipumisen esteitä.

Alkoholistin on yksinkertaisesti vaikea tulla vakuuttuneeksi siitä, että hän yleensä koskaan saattaisi tuntea olonsa hyväksi ja pystyisi nauttimaan elämästä ilman viinaa. Juomattomuus ei ole alkoholistille pitkään aikaan tuonut hyvänolontunnetta tai todellista iloa. Hänelle juomattomuus on ollut taukoamatonta taistelua pakonomaista juomisen tunnetta vastaan tai alituisia turtumuksen kausia. Sen seikan vakuuttaminen alkoholistille, että siedettävän ja vieläpä iloa tuottavan elämän saavuttaminen ilman alkoholia on mahdollista. Siitä muodostuu ensimmäinen tehtävä jokaiselle, joka yrittää auttaa alkoholistia. Juomattomuudessa olisi muka jotain hienoa.

Joskus on ihmeellistä kuunnella raitistuneen alkoholistin kertomusta Luojan lahjana herätä uuteen aamuun selvin päin – että kupillinen kahvia voikin maistua hyvältä! Pienet arkiset asiat ovat raitistuneelle alkoholistille uskomattomia pieniä juhlahetkiä ilman alkoholia.

Myöhäisvaiheen alkoholistin täytyy juoda koko ajan, koska jo promillemäärän laskeminen kahdesta yhteen, saa hänelle pahat krapulaoireet aikaiseksi. Juomisen aloittamiseen liittyy ehkä noin 15 minuutin jakso juomista ja sitä edeltävä jakso juomisesta hekumoimista, mitkä ovat entisen nuoren ihmisen nousuhumalan haikuja. Enimmäkseen viinanjuonti on nykyään ”itkuviinaa”, alkoholin vieroitusoireita ja kroonista mielialan laskua vastaan taistelua. Mikäli tahansa alkoholituote käy juotavaksi, vaikkapa käsidesi ensiapuklinikan vessasta. Krapula on kuin unenomainen kauhutila, jonka saa vain juomalla pois. Herääminen voi tapahtua mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Aamuryypyt ovat fyysinen välttämättömyys, ilman niitä myöhäisvaiheen alkoholisti ei pääse liikkeelle. Ilman juomista hänellä on kova huimaus, ankara pahoinvointi. häilyvä näkö, tärisyttävät puistatukset ja joskus jopa ääniharhoja. Hän ei voi seistä pystyssä, koska hänen jalkansa ovat liian heikot kannattamaan häntä.

Jos ihminen ei syö, niin hänen reisissä on yleensä paljon lihasta, joita elimistö käyttää hätätilassa ravinnokseen, joskus jopa munuaiskohtaukseen johtavan määrän elimistön omaa kudosta. Tällöin alkoholistin virtsa on punaista. Vastaanotolla alkoholisti tarvitsee heikentyvien lihasten vuoksi vanhusten tavoin ottaa tukea käsinojista tuolista ylös noustessaan. Alkoholisti ei voi johonkin nojatenkaan ajaa partaansa tai pestä hampaitaan, koska hänen kätensä vapisevat liikaa pidelläkseen esineitä. Lisäksi hänen kädet nykivät säätelemättömästi. Sekakäyttäjillä ja heidän kaatumisen aiheuttamilla päänvammaisilla on usein myös kouristuksia.


Myöhäisvaiheen alkoholistin ruumiillinen kunto rapistuu ja kuolemakin on välillä ihan lähellä

Pahoinvoinnit ovat pulma, koska aamun ankkuriryyppykään ei pysy sisällä. Alkoholisti hyväksyy yksinkertaisesti kauhistuttavan ja kamalta tuntuvan kalliiden alkuryyppyjen hukkaanmenon, kunnes yksi ryyppy pysyy sisällä. Kun se pysyy, niin juomista voi taas jatkaa – ja varmasti huomenaamulla lopettaa, kun ensin loiventaa. Pahoinvointiahänelle voi tulla mihin aikaan päivästä tahansa, oksentamisen voimasta voi ruokatorven alaosassa olevat alkoholismin aiheuttamat ”suonikohjut” revetä ja alkoholisti oksentaa runsaasti kirkasta verta.

Muistinmenetykset ovat jatkuvia ja viimeistään tässä vaiheessa alkoholistin alkaa satuilla, eli täyttää muistamattomia asioita mitä mielenkiintoisimmilla tarinoilla.

Myöhäisvaiheen alkoholisti sammuu muutamaksi tunniksi, hän ei nuku, koska alkoholi ei mahdollista syvää unta. Uni on sammuneena olemista. Krooniset univaikeudet ovat jatkuva seuralainen, joka väsyttää ja uuvuttaa. Herätessään alkoholistilla alkaa Juicen laulun sanoin 15.yö painajaisineen. Alkoholia etsitään mistä vain – trokarin puhelinnumero on helpoin keino hankkia alkoholia mihin aikaan päivästä tahansa. Alkoholisti ei voi enää inhimillisesti ilman alkoholia. Alkoholisti alkaa halveksia alkoholismiaan, mutta ei yksin pysty murtamaan alkoholismin kahleitaan. Silti alkoholisti haluaa salata häpeällisen tilansa: hän on avuton ja toivoton.

On oikeastaan hämmästyttävää päihdepsykiatrina nähdä se mielen voima ja kuinka suurta helpotusta voi 12 askeleen 1.askeleen hyväksyminen voi tehdä. ”Myönsimme, että olimme voimattomia alkoholin suhteen” lauseen hyväksyminen muistuttaa minua Edvin Laineen Tuntemattoman sotilaan loppukohtauksesta: sodan pauhu on lakannut ja yhtäkkiä lintu laulaa kirkkaana rauhan päivänä.


Päihdelääketieteen oppikirjat kirjoittavat että 80% toipuu itsekseen alkoholismista - minä en ole sitä nähnyt 20 vuoden aikana - ehkä minulle tulee niitäkin potilaita

Minun ohjeeni on, mene alkoholisti AA:han ja käy siellä 90 päivää, käy joka päivä ryhmässä, jotta tiedät mistä alkoholismissa on kysymys.

Päihdepsykiatrina kuulen juttuja, joissa alkoholistit kertovat etteivät halua tai voi mennä AA-ryhmään. kuulen kuinka he moittivat AA:ta, minulla on tapana sanoa: Jos minä menen kirkkoon rukoilemaan, en minä voi viereiselle kaverille sanoa, että kuule, minusta sinä rukoilet väärin!.  Jos sairastaa alkoholismin lisäksi sairastaa skitsofreniaa, niin voi olla että tavallinen AA-ryhmä ei sovi. Olisi hyvä olla , kuten maailmalla kaksoisdiagnoosiryhmisä.  EI AA kaikille alkoholisteille sovi, eikä AA[ii] sitä väitäkään, mutta sitä alkoholistin kannattaa kokeilla, sillä siellä on tämänhetken johdonmukaisin tieto alkoholismista ja siitä toipumisesta. Virallinen hoitojärjestelmä muistuttaa, kuten eräs alkoholisti sanoikin, hoitoflipperiä. Valitettavasti, koska hoitojaärjestelmässä on joissakin hoitopaikoissa jopa 60% oma hoitamaton päihdeongelma.



[i]Mann, Marty, Alkoholismi- Mitä se on? Miten siitä voi toipua? (New Primer on Alcoholism, 1958), 1962, Porvoo: WSOY.

[ii] www.aa.fi

23 kommenttia

Perjantaina 9.6.2017 klo 06:20
Juoppo
IP
Että ihan vain sellaista kysyn, onko junan alle meneminen todellakin ainoa vaihtoehtoni? Ilmeisesti on, nyt kun on muutamia juomattomia päiviä alla, niin mieli ja kroppa alkaa olla siinä pisteessä, että valmiutta on ja tahtoa.
Perjantaina 9.6.2017 klo 06:18
Juoppo
IP
Alkoholismin hoitotavat ovat pelkkää hömppää ja alkoholismin jatkamista ilman viinaa. Samaa puoskarointia, kuin suurin osa psykiatriasta. a) puhutaan sairaudesta ja heti, kun juoppo alkaa sisäistää tätä, lyödään moraalivasaralla päähän b) halutaan puhua syistä, miksi juoppo juo ja heti, kun tämä alkaa analysoida näitä, kerrotaan, että juoppo syyllistää muita, eli taas moraalivasaralla päähän c) jauhetaan käsittämätöntä paskaa siitä, että alkoholismista ei selviä omin avuin ja heti, kun tämä on saatu iskostettua päähän, käännnetään asiat taas päälaelleen d) tarjotaan ehdotuksia asioiden käsittelytavasta ja pyydetään juopolta hänen omiaan, heti kun hän tarjoaa omiaan, heittää päihdetyöntekijä päihdetyöntekijän vaihtoehdot ainoina mahdollisina. Ovatko päihdetyöntekijät sadisteja vai muuten kusipäitä, kun juopon jo ennakolta sekavaa päätä pitää sekoittaa eteenpäin oikein kunnon mindfuckeilla, joilla ei voi olla muita kuin negatiivisia vaikutuksia? Itse olen häpeilevä ja itseäni kaikesta syyllistävä luonne, alkoholisti tietenkin, niin se on aivan helevetin hienoa tarjota syyllistämistä ja häpeää lääkkeeksi alkoholismiin, kun se on jumalauta osa sen syistä.
Sunnuntaina 14.5.2017 klo 13:17
Hoitoa tarvitseva (espoo)
IP
Tietysti asiantuntevaa tekstiä, tämä ja muut artikkelit täällä... Silti, on mielestäni oireellista (pun intended), että lääkäri suosittaa pääasialliseksi hoitomuodoksi AA:ta, jolla ei ole mitään tekemistä (lääkkeellisen tai lääkkettömän) lääketieteellisen tai psykiatrisen hoidon kanssa. Asiasta voisi nousta haloo, jos lääkäri kehottaisi hoitamaan sairauttaan vaikkapa kylän poppamiehellä, puhumalla papin kanssa tai liittymällä shakkikerhoon. Vertaistuki on hyvä asia, mutta siihenkin on monia muotoja, muitakin kuin AA. Enkä ole niinkään varma, riittääkö se ainakaan yksin mihinkään. Itse olen käynyt satoja kertoja AA:ssa vaihtelevin kokemuksin. Monet ryhmät ovat hirveän tasapäistäviä ja suvaitsemattomiakin. Ei todellakaan sovi kaikille. Ylipäätään "puhuminen auttaa" ei ole mikään itsestäänselvyys. Nimenomaan sosiaalisuus tai epäluonteva avautuminen väärässä seurassa usein on ajanut juomaan, usein heti ko. kokousten jälkeenkin. Varmasti auttaa ja on auttanut joillakin. Ei taatusti kaikilla.
Keskiviikkona 22.3.2017 klo 14:34
paska
IP
chöjjöjjäjjöjjäjjöjjääääääääääää :D
Torstaina 2.2.2017 klo 16:24
sober
IP
Lukekaa Lance Dodesin kirjoja tai Matti Huttunen, Respektiä ja rakkautta.
Tiistaina 3.1.2017 klo 08:38
J-uoppo
IP
Mistäköhän ajatusvääristymästä johtuu se, että alkoholistille on niin vaikea olla juomatta silloin, kun ei ehdottomasti saisi? Huomasin itsessäni tuon piirteen, syksyllä yritin useaan otteeseen lopettaa ja oli helpompaa olla juomatta ilman pakkoa. No, pieleen ne lopetusyritykset menivät, mutta vähäinenkin juomaton aika on parempi kuin ei juomatonta aikaa lainkaan.
Tiistaina 3.1.2017 klo 07:13
J-uoppo
IP
Kiitos kirjoituksesta. En tiedä, missä vaiheessa olen, mutta aika loppuvaiheissa, tai ainakin niin loppuvaiheissa, kuin mitä minun pääni enää kestää. Älyttömän paljon olen juonut ja kauan ja ilmiselvää on, että olen alkoholisti. Työ on vielä nipin napin, mutta muuten olen täydellisesti epätoivon partaalla. En vain ole kyennyt pitämään raittiutta yrityksistä huolimatta. On kivaa olla raitis ja kun pääsisin edes kahdeksi viikoksi siihen kiinni, olisi jonkinlaista ylämäkeä tiedossa, ainakin henkisesti. Mutta ongelmaksi muodostuu se, että se saatanan raittius ON niin ok, että unohtuu työnteko raittiuden eteen. Ja sitten retkahdus ja romahdus. Minkä jälkeen jatkuu tissutteluna ja johtaa uuteen romahdukseen. En kykene hanskaamaan tuota retkahdusta, kaksi kertaa sellainen on tapahtunut ja molemmilla kerroilla a) puskista tulleen viinanhimon seurauksena b) olen juonut niin paljon, että on "ollut pakko" jatkaa seuraavana aamuna. Kun sen saa hetkeksi poikki, alkaa viikon päästä tissuttelu. Koko alkoholin käyttööni liittyy hyvin vahvasti hällä väliä -mentaliteetti, että "jos riittävän pahaksi menee, niin tapan itseni". No, enhän minä siihen kykene, kun menen vain piiloon peittojen alle, enkä kykene oikeastaan tekemään mitään. Tänään täytyy aloittaa taas aa-kokoukset ja jaksaa käydä niissä säännöllisesti ns. maailman tappiin, mutta luottamukseni siihen, että kykenisin pitkällä tähtäimellä saavuttamaan raittiutta, on täysin loppu. Vaikka kuinka olen yrittänyt ajatella asioita, keksiä sijaistekemistä, käydä hoidoissa, niin ei mitään, miksi en saa kiinni siitä, mitä voin tehdä, että olisi mahdollista olla ilman viinaa? Koko loppuelämä, kiitos. Mitä työtä minun pitää tehdä asian eteen? Enää en taatusti (avo)katkollekaan lähde, ihan turhaa touhua ja vielä joutuu kiistelemään lääkärin kanssa, ettei joudu sairaslomalle tai laitoskatkolle passitetuksi (tai ajokieltoon määrätyksi; vaikutuksen alaisena en ole koskaan ajanut). Saas nähdä, miten tässä käy. P.S. Tuo puhuttu "alkoholistin ominaishaju" taitaa olla sellainen imelä hientuoksu, mikä tulee pidempiaikaisen reippaan (itsellä voisi olla ehkä 30 annosta päivässä parin päivän ajan, vähäisemmän tissuttelun jälkeen) ryyppäämisen seurauksena. Mielestäni se tulee vasta silloin, kun juomisen lopettaa ja on ehkä pari päivää, jos hygienia on kunnossa ja vaatteet vaihdettu. Tuollaisen reippaan ryyppäämisen aikana sen sijaan hiki haisee usein ihan etikalle.
Keskiviikkona 7.12.2016 klo 09:01
Mamma (Häme)
IP
Kiitos alkon myöhäisvaiheiden kertomuksesta,vuosien jälkeen sain vastaukset. Lihaskadosta olin etsinyt tietoa ja nimenomaan miksi esim jalkansa on tunnoton tuntikausia. Näihin kaikkiin sain vastauksia, kiitos valtavan hyvästä ja kansankielisestä tekstistä. Olin aikoinani harjoittelussa sos.sairaalassa silloin kuiville pääsyprosentti Oli 10% luokkaa.Siellä oli myös koko perheitä,joten yhdenkin pelastus on arvokasta. Alkoholisti ,kun päätät tee se ihan ensin itsesi kanssa ja vakavasti,usko siihen ja toimi sen mukaan.Yhtään kun et lipsu saat auttavan käden heti ,pyydät vain tukea vaikka lääkäriltä,hoitajalta,he auttavat alkuun ja jatkoonkin tietävät avun.Aloita ensin itse vaikka kolmen Päivän kuluttua tilaa lkrille/hoitajalle aika,on helpompi mennä kun olet jo homman aloitranut. Älä häpeä mennä sillä hekin ovat iloisia puolestasi ja mitä menetät Et mitään, jokainen tunti,jokainen päivä on voittosi,tulet iloiseksi voit paremmin ,läheisesi voivat paremmin ,laitat hyviä terveitä päiviä ,vuosia omaan pankkiisi.Tulet kiittämään tseäsi.Aloita vaikka tunnista,keksi tilalle ihan mitä vain vaikka luonto,että selviät siitä tunnista,otat hiipivästä janon tunteesta niskalenkin ja piruvie mä pystyn tähän,tunnin päästä voit jo onntella itseäsi.Ota se 1. Askel ja tiedät pystyväsi,minäkin tiedän että pystyt sillä mitä kaikkea kivaa saatkaan tilalle. Tänään on hyvä päivä aloittaa ja kun suomi on s 100v missä oletkaan Onnea matkaan t 25 vuotta alkon rinnalla puolisona kulkenut sydän täynnä
Keskiviikkona 7.12.2016 klo 08:27
Tatamilla (Päijäthäme)
IP
Tatamilla nuorempana judossa kova laji sekin,mutta paljon kovempi on alkolaisen kanssa tatami. Se vie kaiken .Joku hoitaja kysyi alkolaisen ominaishajua,se on tosi pahan makean pistävän sietämätön haju.Kun ko.hlö käy nukkumaan sopivasti humalassa,huoneen oven kun laittaa kiinni ei tarvinne montaa tuntia kun haju valtaa huoneen.Sen kerran kun kokee niin kyllä muistaa. Alussa oli herrasmies ystävällinen avulias,itse olin kova touhuamaan kotia ym.Hänellä alkoi matkatyöt ja matkanaiset,puolet ajasta kaiketi meni viihteellä.Sattui.Yksi kaverinsa viinaan kuoli,ei tajunnut.Koti oli paikka jossa tehtiin treffejä ,ajettiin minua traktorilla takaa heiteltiin tölkeillä ja Haukuttiin ne kaikki pyhät kun muilla oli juhlat.Yritin tein ja sairastuin.4 krt sairaalassa yksi elvytys omalla pihalla.Hän osti yrityksen,raivon vallassa kirjoitutti mökkini takuiksi,lopuksi menetin senkin. Myöhemmin koko kodin josta puolet oli minun.Kaikki mitä noiden asioiden välissä on ollut ,niistä saisi kirjan aika paksunkin?Olen muuttamassa muualle ,voimat ovat vähissä. Nyt hän on kovin kipeä joutui vihdoin lkriin ääreisverenkiertohäirio,lihaskato ja ilm.eturauhasongelmia,jalasta tunto pois,vaivoja ollut jo kauan.Maailman pitäisi siis pysähtyä ja minun hoitaa.Nyt on "vakava tilanne".Nyt en enää hoida enkä pysähdy yritän jotenkin jaksaa tuon muuton tehdä.Vielä viime hetken kiusan sai kun iso auto pihassa seisoo viikkoja ,hän osti pikkuauton ja lukitsi ison auton samalla hetkellä kun aloin pakata.Kaljakuskina olen kyllä saanut lainata isoa autoa nyt ei edes maksusta muuttooni.On vielä muutama vuosi ennen eläkettä jos löytäisin elämän hännästä kiinni.Neuvoni: älä koskaan jää mihinkään tuollaiseen makaamaan ,itseäsi pettämään,luullen voivasi parantaa,se ei yleensä onnistu,mutta menettää voit paljon.Ammatti-ihmisen hoidettavia asioita.Psyyke kun alkaa alkolla reistailla on tosi raskasta ja vaikeaa lopputulema on oma sairastuminen,ei kannata ei ole kenenkään edes etu,lähimmäisesi kantavat tuskaasi.Mahdollisimman kauas ja äkkiä ,kiität itseäsi myöhemmin.Voinet toki sukulaisilleen ilmoittaa alkosta jotta tietävät ,muuta ei kannata tehdä.Joulunodotusta kaikille
Perjantaina 2.12.2016 klo 10:13
jouni tuominen
IP
Syväluotaava artikkeli alkoholismiin. Hieman aiheesta poiketen haluaisin lyhyesti kertoa omasta alkoholismista toiseen addiktioon siirtymisestä. Olen ollut nyt viisijapuoli vuotta raittiina. Raittiuden ensimmäisen vuoden asiani olivat niin hyvin kun vain on mahdollista, mutta sitten pikkuhiljaa alkoi toinen "pirullinen" addiktio ottaa minussa otettaan. Aluksi kiinnostuin netissä "hupimielessä" nettikasinoiden tervetuliaistarjouksista ja uusien asiakkaiden 5-10€ ilmaisista pelirahoista. Aluksi kävin kaikki silloiset nettikasinot läpi ja pelasin avajaistarjoukset läpi. Ehkä yhdestä tai korkeintaan kahdesta nettikasinosta sain loppujenlopuksi nostettua maximissaan 50€ kierätettyäni peleissä voittoni vaadittavat 30-50 kertaisesti. Asia olisi ehkä ollut vielä jotakuinkin kontrollissa kun olisin pelaamisen kokeilun jättänyt näihin ilmaiskierroksiin. Pelaamisen himo oli kuitenkin salakavalasti jo ottanut yliotteen minusta ja oltuani kaksivuotta raittiina olin jo lähes täysin peliriippuvainen. Taloudellinen tilanteeni oli jos voisi sanoa jopa huonompi tässä vaiheessa kun se oli aktiivisen alkoholin suurkulutuksen aikaan. Siitä lähtien olen pelannut kaikki rahani nettikasinoihin. Viimeisin tapaus sattui juuri muutama päivä sitten kun pelasin kaikki asumistuki rahani (olen työtön). Joulu on tulossa ja piti hyvissä ajoin perua kaikki jouluun liittyvät vierailut ja lahjaostokset. Noin viikon päästä saan työmarkkinatuen ja niistä sitten maksan vuokrani hieman jo myöhässä, niin että itselleni jää 90€ kuukaudeksi rahaa elämiseen. Olen lopettanut- ja jäädyttänyt nettikasino pelitilejäni, kuitenkin aina löytyy uusia. Pelihimoni on niin kova että vaikka olisin jo esimerkiksi 200€ häviöllä talletan vaan pelitilille lisää rahaa ja nostan panoksia. Olen valheellisesti siinä toivossa, että pakkohan minun on jossain vaiheessa voittaa. Melkein aina olen hävinnyt kaikki rahani. Kummalisinta tässä peliaddiktiossa on se että rahattomana tiedostan ongelmani varsin hyvin, mutta heti kun saan rahaa alan taas pelaamaan. Vaikka kuinka olisin uskotellut ennen pelaamista itselleni etten laita, kun korkeintaan 20€ rahapeleihin, niin lopputuloksena on se että olen pelannut pankkitilini tyhjäksi. Nykyään olen peliaddiktioitunut raitistunut alkoholisti. Aluksi tunsin pelatessani jonkinlaista hyvänolon ja jännityksen tunnetta, mutta sekin on jo haihtunut ja pelaamisesta on nykyään tullut vaan tuskallinen himo.
Lauantaina 12.3.2016 klo 06:18
Karjalan poeka
IP
Oli niin nappiin osunut kirjoitus. Tunnistan itseni keskivaiheen jälkimmäiselle puoliskolle, nyt kun viimeisestä krapulasta on kolme päivää ja uskalsin tämän rehellisenä lukea. Tulen lukemaan tämän kirjoituksen joka päivä ja kysymään itseltäni: haluatko loppuvaiheen toivottomuuteen. Nyt on jo myönnettävä oma voimattomuutensa alkoholin suhteen....taistelu alkakoon Korkeimman Voiman johdolla
Keskiviikkona 24.2.2016 klo 12:16
Tomppari
IP
Hirveää nähdä oma kuvansa. Pelottavan totta itselleni esim. tuo jalkahomma ja voimien menetys. Joskus ei tahdo tietokoneen hiirtä nostaa. Mistä mahtaa johtua?
Perjantaina 18.9.2015 klo 03:32
Kiitos raittiista päivästä
IP
vielä, täälläpäin suomea kello on kylläkin 06.30 ;)
Perjantaina 18.9.2015 klo 03:20
Kiitos raittiista päivästä
IP
Kiitos kirjoituksesta. Itse sanoisin että olen varhaisvaiheen alkoholisti, vaikka se kesti kyl pidempään kuin sen 10 vuotta, mutta löytyi tuttua juttua myös sieltä keskivaiheen alkoholismistakin minulle. Raittiina oon ollut nyt jo jonkin aikaa ja aika hyvin kuntoutunutkin, hankkinut harrastuksia, ja käyn säännöllisesti AA´ssa. Olen paljon iloisempi ja pirteämpi kuin ennen ja kunto senkun kasvaa ja paino putoaa, just kuten pitääkin, olen tyytyväinen, että tajusin panna korkin viimeinkin kiinni ja tein sen hetken siunaamassa, että nyt se riitti! (Vielä ois ollut paljon juomista jäljellä siinä vaiheessa kotonani). Mutta alkoholismin oireista siltikin etsin myös entisen ystäväni takia. Jo ennen raitistumistanikin etsin tätä aihetta, löysinkin, haluten ymmärtää häntä, vaikka itsekin join, mutta omat oireeni oli aivan erilaiset kuin hänen, mulla oli kivaa, hänelläkin alkuhumalassa vielä, mutta mulla oli kivaa selvinkin päin, jonka hän usein pilasi, mielestäni tahalleen, parilla sanalla... Häntä silti vielä kaiketi rakastan, koska viel auttaa tahtoisin, vaikka olemme jo eronneet, syynä 98% alkoholin liika käyttö, (hänen mielipiteensä on tietenkin eriävä tässäkin asiassa, mutta nyt sitä ei häneltä kysytä). Monesti olen AA´ssa ajatellut, että voikun hänkin olisi nyt tässä kuuntelemassa näitä ihmisiä ja tuntemassa tän fiiliksen, minkä minä koen siellä. Ja tunteen, että minä en tarvitse alkoholia, se tarvitsi minua! mut minäpä suljin siltä ovet. -päiväksi kerrallaan. myönnän käyneeni siellä aiemminkin, ratkesin muutaman kerran, sitten jäi... mutta en varmaan ollut silloin vielä "aivan valmis" ? Onneksi sinne on aina tervetullut takaisin, kunhan menee selvinpäin. Kopioin juuri kirjoituksesi, harkiten uskallanko ex-ystävälleni tätä lähettää, sillä hän on mielestäni tämä myöhäisen vaiheen alkoholisti, hänellä on ollut itsemurha-ajatuksiakin yhdessäoloaikanamme (mikä on pelottanut minua, sillä hän omistaa, sekä käyttää laillisia aseita) Haluaisin herättää hänet tajuamaan, että hänenkin on aika hakea apua, ennen kuin hänelle käy kuten lähiomaiselleen joku aika sitten, mutta en oikein usko, että hän lukisi koko kirjettäni tai meiliänikään, etenkään kun näkisi mistä on kyse. Tai keneltä se tulee, koska en enää usko, että rakkaus oli molemmin puolista. Hän panee viinan lähimmäistensä edelle -aina. Hän kun on sanonut, ettei edes aiokkaan raitistua, että vaikka minä raitistuisinkin, hän ei viinanjuontia jätä! Olen surullinen siitä. En tiedä ketään, ketä hän "arvostaisi" niin suuresti, jota hän ehkä kuuntelisi, joka saisi hänet edes yrittämään. . Ehkä mun on parempi sittenkin haudata koko hyvä aikeeni ja antaa jonkun muun tehdä se puolestani. Kiitos vielä kirjoituksesta, se oli tosi osuva ja hyvä, mitä eksääni tulee.
Tiistaina 4.8.2015 klo 20:36
Sh
IP
Kiitos tästä postauksesta! Alkoholistin lapsena ja alkoholistien kanssa töitä tekevänä sairaanhoitajana en edelleenkään osaa tunnistaa oireita kertomallasi tavalla. Joten kiitos tästä, voisit tulla luennoimaan sairaanhoitoalan kouluihimme vierailijana, aiheesi liittyy niin vahvasti alamme mielenterveys- ja päihdetyöhön. Tämä olisi oikeasti tärkeää. Koulutuksessamme kun ei kerrota mitään tällaista tietotaitoa käytännöstä. Miltä alkoholistin asunnossa haisee, se alkoholistin ominaishien haju? Haluaisin todella tietää, haistaa sen niin, että joku sanoo, tuo on se haju. Mutta kirjoituksesi lopussa sanot, ettei yksikään alkoholisti selviä eroon riippuvuudestaan ilman muiden apua. Se ei ole totta. Kaksi lapsuuden ystävääni, jotka kokivat sanoinkuvaamattoman karmean elämän muiden toimesta ja päätyivät sen seurauksena pahasti alkoholisoituneiksi narkomaaneiksi, selvisivät itse kuiville, omin avuin. Syynä ja keinona molemmilla oli uskoon tulo. Erään kolmannen tutun pelasti alkoholismilta rakkaus, rakastuminen ihmiseen, joka toimi kantavana voimana raittiuteen. En itse ole uskova, mutta saan kiittää tuota "uskoa" muutaman rakkaan hengestä. Joskus se voi pelastaa muutakin, kuin vain luvatun taivaspaikan. Elämän. Kaikkea hyvää toivottaen!
Torstaina 9.7.2015 klo 08:55
Tiitu (espoo)
IP
Kiitos hyvästä (tästäkin) kirjoituksestasi. Olen lapsuudestani alkaen oppinut enemmän tai vähemmän selviytymään läheisteni päihdeongelmien kanssa. Se on on ollut raskasta, mutta onpahan tullut opittua elämää. Seurustelen tälläkin hetkellä miehen kanssa, jolla on alkoholiongelma. ( ei ole yhteistä taloutta). Olen kertonut oman näkemykseni hänen alkoholin käytöstään, mutta hänellä ei mielestään ole minkäänlaista vaikeutta hallita alkoholin käyttöään- ongelmasta puhumattakaan, vaikka tosiasia on että ihmissuhteet kärsivät, elimistö oireilee (ja psyyke), työterveyshuollon terveystarkastustulokset kertovat omaa kieltään, laskujen ym asioiden hoito ei toimi. Nippanappa skarppaa työssä. Siihen ne voimat meneekin. Työpäivä ohi ja koffi auki- johan helpottaa taas loppu illaksi. Niinhän se on, ongelma on tässä päässä. Kehtaan vielä sanoa, että sen kun juo niin paljon kun jaksaa. Ei ole juonut vielä tarpeeksi. Tuosta lausahduksesta hän ei pidä. Surullista katsoa läheisen rappeutumista, mutta ymmärrän etten voi häntä auttaa enempää. Vaikka itselläni ei päihdeongelmaa ole koskaan ollut, niin joku riippuvuus kylläkin on pakko olla.
Sunnuntaina 28.6.2015 klo 16:23
Marika
IP
Jukkis! Mielenkiintoista että kirjoitit aivan mun sanoilla! Zemppiä! Mäkin yritän!
Maanantaina 1.6.2015 klo 12:05
Jukkis (Helsinki)
IP
Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Tunnistan itseni juuri tällaiseksi. Olen jo juomisen takia menettänyt paljon, mutta vielä on jotain josta voi pitää kiinni. Tällaista herätystä kaivataan kaikissa hoitopaikoissa. Mikään ei herätä niin hyvin kuin melkein täysi kuvaus omasta tilanteesta. Verraten muiden jo kokemiin asioihin. Erityisesti se, että tämä on sairaus ja siihen tarvitaan ulkopuolista apua. Älä yritä enää yksin! Apua tarvitaan tässä vaiheessa. Tämä todella inspiroi hakemaan apua ja katkaisemaan tämän tuhon kierteen. Paras ratkaisu minulle on, etten juo seuraavan tunnin aikana. Pienin askelin. Toivottavasti kohta tulee tilanne, jolloin tänään en juo, sitten tällä viikolla jne. Ns. Suljettu hoito lienee, ainakin minulle paras vaihtoehto nyt. Alkuun pitää päästä, ja myöhemmin tukea avohoidosta Vielä kerran, KIITOS!
Maanantaina 20.4.2015 klo 16:49
Katariina (Varkaus)
IP
Hienoja oivalluksia herätti tämä kirjoitus ja jälleen olen saanut evästä yrittää täysraittiutta!Kunpa se vain kestäisi.Kiitos!
Sunnuntaina 4.4.2015 klo 21:22
Taija M. (Lpr)
IP
Hei! Hienosti olet referoinut kirjaa ja tuonut esille omia ajatuksiasi. Viisaita ajatuksia ovat. Itselläni ei ole omakohtaisia kokemuksia enkä ole lähiomainen alkoholistille, mutta töissäni olen kohdannut heitä jonkun verran. Olen aina miettinyt, että mikä se on se prosentti alkoholisteista jotka "parantuvat ". Ja parantumisella tarkoitan raitistumista ja normaalielämään sopeutumista ajan kanssa, loppuelämäksi. Voiko tällaista prosenttia edes mitenkään tilastoimalla laskea? -Ainakin pitkän ajanjakson asiakkaita/seurantaa vaatisi tämä asia. Omassa työssäni olen pyrkinyt tukemaan alkoholisteja normaaliin elämään sopeutumiseen ja pitämään edes niitä olemassa olevia resursseja/voimavaroja yllä. Useimmiten se elämänlaadun ylläpitäminen tai edes pieni parantaminen on ollut se tavoite, ihmeidentekijöitä kun emme ole kukaan ja tuo raittius lähtee aina vain omasta itsestään ja oivalluksesta noilla alkoholisteilla. Me hoitoalan ihmiset voimme vain olla rinnalla ja tukea, ehkä joskus vähän herätellä miettimään asioita. Tärkeää työtä teet ja hyviä ajatuksia! Mukavaa kevättä!
Torstaina 12.2.2015 klo 19:05
maiju
IP
Miksi en tule humalaan vaikka juon pullon viskiä illassa? Myöskään rapulaa ei tule, ei minkään laista?
Lauantaina 13.10.2012 klo 06:49
pirjo saarela (oulu)
IP
Olipa hyvä kirjoitus.Minun entinen ystävä saisi tämän lukea,on nytkin mua käräjille haastamassa ,kun olen neuvojani hälle tyrkyttänyt elämän eri asioista, Olen luovuttanut hänen suhteensa.
Lauantaina 6.10.2012 klo 05:16
kiitos herätyksestä (helsinki)
IP
kiitos näistä alkoholismin oireista kertovista teksteistä ne VIHDOINKIN herättivät minut ja saivat minut tajuamuaan mitä teen itselleni ja läheisilleni luettuani tämän olen valmist ottamaan seuraavan askeleen ja hankkimaan apua nyt kun ymmärrän etten päihitä tätä sairausta yksin KIITOS!

Jätä kommentti

Nimi *)
Sähköposti *) (ei julkaista)
Web-sivu
Sijainti
Kommentti *)

Turvatarkaste *)

Ratkaise seuraava laskutoimitus: lukuun kuusi yhteenlasketaan luku neljä.
Kirjoita ylläolevan laskutoimituksen vastaus kirjaimin: (Esim. jos vastaus on 20, kirjoita kaksikymmentä )