Alkoholismin keskivaiheet

Alkoholismin varhaisvaiheet kehittyvät siis melko salakavalasti ja huomaamatta, jos niitä ei tajua lukea. Alkoholisti, joka ryhtyy raitistuttuaan tarkastelemaan juomauraansa huomaa selvästi, että noinhan se meni aluksi.  Suomalainen yhteiskunta on hyvin alkoholistinen, kuten varhaisvaiheiden soveltamisella yhteiskuntaan voi todeta.

Alkoholismin varhaisvaiheiden kehitys kestää siis 7- 10 vuotta, alkoholisti hakeutuu ensimmäisen kerran hoitoon noin 7 vuotta ongelmien alettua. Alkoholismin keskivaihe on nopea vaihe ennen alkoholismin loppuvaihetta.  Alkoholismin keskivaiheet kestävät 2-5 vuotta.

Alkoholismin keskivaiheissa varhaisvaiheen oireet vahvistuvat. Alkoholismi-sairaus asteittain ja usein vääjäämättä pahenee.

Keskivaiheessa alkoholistien antamat lupaukset alkoholinkäytön suhteen ovat nyt toistuvia ja sävyltään jo lujia. Ne ovat anteeksipyyntöjä törttöilyjen jäljiltä ja alkoholisti todella tarkoittaa luvata asioita alkoholinkäytön suhteen. Alkoholisti yrittää epätoivoisesti pitää lupauksensa, mutta alkoholismin luonteen mukaisesti hän ei pysty niitä pitämään, mistä häntä moititaan. Säännöstelty juominen ei enää onnistu. Hän lupaa pyhästi, ettei enää juo, mutta hän ei pysty keskivaiheessa enää lopettamaan juomista ilman ulkopuolista apua. Hän epäonnistuu toistuvasti juomisen säännöstely-yrityksissä.

Juomista koskeva valehtelu siirtyy uudelle tasolle, varhaisvaiheessa alkoholisti on uskotellut itselleen, että on samanlainen juoja kuin muutkin, mutta nyt se ei enää onnistu. Hän huomaa nyt olevansa alkoholin juojana erilainen kuin muut. Tämä itseoivallus hämmentää ja pelottaa häntä. Hän ei voi käsittää, mitä hänelle on päässyt tapahtumaan, koska hän ei yleensä tiedä, mitä alkoholismi, asteittain paheneva sairaus, on. Hän ymmärtää, että hänen juomisensa on ”toisenlaista” kuin muiden. Hän yrittää yli-inhimillisin ponnistuksin pitää alkoholin käyttöön liittyvät lujat lupauksensa, jotka eivät kuitenkaan pidä.

Hän taistelee säilyttääkseen uskonsa omaan mielenterveyteensä – vaikkapa haukkumalla puolisonsa ja lapset. Hän valehtelee juomisiaan, selittelee ja rakentaa abilia juomisen ympärille. Hänellä on suuri tarve, että muut pitävät hänen  ”rakennelmaa” arvossa, eivätkä kajoaisi siihen, koska hän tuntee rakennelman vaistonvaraisesti hauraaksi.

Hän rakentaa taidokkaita ja huoliteltuja valheita. Tässä vaiheessa kuuluu klassinen päihdepersoonallisuuden lause: Voin lopettaa milloin tahansa. Tämä lause on hänen mielenterveytensä peruste, hän on sille yliherkkä, sitä pitää kohdella kuin pyhäinjäännöstä. Jos hän kuulee AA:laisen naurun tällä kohtaa, jos hän menee siis AA:han epätoivoissaan toivoa etsien, niin hän loukkaantuu verisesti – ja kertoo miksi AA:han ei voi mennä.

Päihdelääkäri joka epäilee avoimesti ja kokemuksensa perusteella tätä hänen totuuttaan, joutuu alkoholistin panettelemien listalle. Omaiset kuulevat kuinka oikeassa päihdelääkäri on, mutteivät he usein uskalla puhua, koska alkoholisti suuttuu, jos hänen totuutta epäillään.

Omaisten, puolison ja lasten, kannattaa vilkaista Al-Anonin ja Alateen nettisivuja tässä vaiheessa ( www.al-anon.fi/ ). Omaisten kannattaa käydä ryhmissä katsomassa, sopivatko ne heille, koska sieltä he saavat tukea, jota on vaikea saada mistään, sillä alkoholismia ymmärretään edelleen niin huonosti suomalaisessa yhteiskunnassa.

On mahdollista mennä mielenterveystoimistoon puhumaan henkilölle, joka ei ymmärrä alkoholismia ollenkaan – mitä tekee omaisen tilanteen vielä epätoivoisemmaksi. Yleensä hänelle tarjotaan psyykenlääkkeitä tilanteensa ratkaisuksi, kun hän koettaa kysyä, mitä hän tekisi alkoholistinsa kanssa. Moni omainen alkaa syödäkin rauhoittavia lääkkeitä selvitäkseen elämänsä väistämättömästä ristiriidasta. Joku omainen ajattelee auttavansa alkoholistia, jos ryhtyy juomaan yhdessä hänen kanssaan, niin ettei hän enää mene baariin juomaan. Mutta ei auta rauhoittavat lääkkeet, eikä yhdessä juominen keskivaiheen alkoholistia.

Alkoholismin keskivaiheessa alkoholisti ahmii ryyppyjä ja hänellä on ”hätävara”-pulloja joka paikassa: makuuhuoneen kaapeissa, autotallissa, mökillä, puupinojen välissä, työpaikalla ja mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Mihin tahansa juhliin tai pubiin mennessä keskivaiheen alkoholistin täytyy pohjustaa alkujuomisilla. Hän menee tilaisuuksiin vähän ennen, että ehtii ottaa ”yhdet” ennen tilaisuuden alkua. Hän alkaa juoda enemmän baarissa kuin kotona, minkä vuoksi hän alkaa tulla myöhemmin töistä kotiin. Hän jättää ruokailuja väliin tai myöhästyy perheen yhteisiltä aterioilta. Hän alkaa olla jo melko myötäisessä kaikkiin vähänkin erikoisempiin tapahtumiin mennessä. Hän on enemmän poissa kuin paikalla, ainakin henkisesti.

Hän on aina väsynyt, minkä vuoksi hänen täytyy juoda. Hän on aina hermostunut, minkä vuoksi hänen täytyy juoda. Hänellä on aina huolia ja murheita, minkä vuoksi hänen täytyy juoda. Hän on masentunut, minkä vuoksi hänen täytyy juoda. Hänellä on vaikka mitä, minkä vuoksi hänen täytyy juoda.

Hänen juoma-ajat ovat lisääntyneet, hän juo nyt jo yksikseenkin. Hän päihtyy sopimattomina aikoina mm. lasten ylioppilasjuhlissa, tasakymmeniä täyttävien sukulaisten juhlissa, häissä ja hautajaisissa. Hän juo viikonloput läpeensä. Hän alkaa viimeistään tässä vaiheessa ottaa aamu- ja krapularyyppyjä. Hän yrittää epätoivoisesti juomislakkoja suurten tyrimisten jälkeen. Hän yrittää epätoivoisesti pitää työpaikkansa.

Kun hän ei juo, hän on ärtynyt, äkkipikainen, katkera ja vaikea ihminen.

Hänen riippuvuutensa alkoholista on muuttunut pakonomaiseksi. Hän ei pysty toimimaan ilman ryyppyjä. Hän on hyödytön kasvavaa juomispakkoa vastaan. Hän on menettämässä säätelykykynsä juomisen suhteen.  Kun hän alkaa yrittämästä säätelyä, koska ei siihen pysty,niin alkoholismin oireet tulevat ilmeisemmiksi kaikille muillekin ympärillä oleville. Hän täytyy tuntea juomisen vaikutukset, minkä vuoksi kohtuukäyttö on hänelle mahdottomuus. Kohtuukäyttö kun ei tunnu missään.

Keskivaiheessa alkoholistin halu puhua juomisestaan vähenee. Hän ei myönnä olevansa päissään, vaikka työpaikalla, jossa hänet humalassa tavataankin. Useimmat eivät huomaakaan, että hän on humalassa. Kaatumisen yhteydessä hämmästellään ensiapupoliklinikalla, kun puhallustulos näyttä 2.5 promillea.

Minulla on päihdelääkärinä sääntö, että jos 2 promillen humalassa pystyy toimittamaan asiansa ”selvänomaisesti”, niin minulta saa alkoholismidiagnoosin, koska edes alkoholistisuvun jäsenet eivät kykene siihen ilman kunnollista harjoittelua, eli ainakin keskivaiheen alkoholismia. Alkoholisti ei tässä vaiheessa myönnä olevansa krapulassa.

Juomisen suhteen ilmaantuva alemmuudentunne ja kykenemättömyys johtavat siihen, että ennen niin säyseä ja mukava alkoholisti alkaa olla ylimielinen ja riidanhaluinen. Hänellä alkaa olla mahtipontisia ja suureellisia ajatuksia, mikä alkaa eristää hänet muista – kukaan ei siedä kenessäkään sellaisia piirteitä, vähiten alkoholistissa.

Alkoholisti alkaa eristäytyä ja tuntea seuraan kuulumattomuutta. Poissa on se iloinen seuramies ja rattoisa seurallisuus, joka oli alkoholismin varhaisvaiheessa.

Alkoholisti alkaa ottaa keskivaiheessa pitkiä ja salaisia naukkuja omasta pullosta eri tilaisuuksissa ja paikoissa. Alkoholisti päihtyy nopeasti, vaikka hänen kestokykynsä juomisen suhteen ei ole vähentynyt. Hänellä on tarve ”tolkku pois”-juomiselle. Hän ei enää yleensä syö kunnolla.

Hänellä on erittäin pahoja krapuloita, kun säännöstelytoimet taas pettivät. Hän alkaa fyysisesti luhistua ja sielullinen katumus jäytää häntä sisältäpäin. Hän halveksii itseään tunnetasolla, hän epäilee itseänsä ja mielenterveyttään. Krapula on lähes ylivoimainen hyökkäys hänen hermojaan vastaan. Hänellä on pahoja aamullisia pahoinvointikohtauksia. Juomisella on hänestä kaikenkäsittävä kuristusote.

Hän ei muista mitä edellisenä päivänä on tapahtunut, hän kysyy puolisoltaan tai ystäviltään, mitä hän teki. Eikä hän suuostu puhumaan perheväkivallasta, jota on humalassa tapahtunut. Hänellä on silmissä lasimainen katse, silmät punoittavat ja turvottavat, hän on kuin unissakävelijä, jolla on vain hämärä käsitys eilisestä.

Hän sammuu tavan takaa milloin minnekin. Hän saattaa odottaa arvostamaansa sukulaista käymään, mutta hän sammuu ennen sukulaisen paikalle tuloa. Hänellä on enää vain satunnaisia hyviä hetkiä, mitkä pitävät puolison rakkautta yllä, koska ” se vanha ja sama puoliso” välillä pilkahtelee tämä uuden ja oudon tyypin tilalla.

Alkoholisti tajuaa olevansa erilainen kuin muut, hänen itseluottamus on mennyttä. Hänellä on sanoinkuvaamaton pelko, koska hän tajuaa otteensa elämänsyrjästä lipeävän. Mutta kauhu tulevasta romahduksesta estää häntä asian tunnustamisen toisille. Oma kauhu ja ponnekkaat yritykset torjua tuo uhkaava häpeä saattaa hänet mieleltään sulkeutuneeksi. 

Moni alkoholisti valittaa yksinäisyyttään tässä vaiheessa. Minulla on tapana sanoa heille, että siinä sinun tynnyrissäsi on kahva vain sisäpuolella, jos ihmisiä luoksesi haluat. Alkoholisti ei yleensä rohkene, eikä uskalla muuttaa mieltään. Läheisen kosketuksen saaminen alkoholistiin on vaikeaa.

Alkoholismi on keihästänyt heidät sarviinsa. Kun alkoholisti on saavuttanut keskivaiheen, on jonkun muun vietävä hänelle tieto alkoholismista, koska hänen oma ja kasvava pelkonsa sekä eristäytyminen estävät häntä etsimästä tietoa omin päin. Myös niillä ihmisillä, jotka kohtaavat hänet pitää olla tämä tieto.

Alkoholisti voi selvin päin ollessaan kuunnella tässä vaiheessa ihmistä, jota hän pitää arvossa ja lähteä hänen suosituksestaan ja saattamana hoitoon. Keskivaiheen alkoholisti ei kuitenkaan yleensä lähde omin voimin alkoholismin hoitoon. Eikä hän yksin pysty lähtemään hoitoon, eikä varsinkaan jos joku toinen neuvoo tai käskee. Alkoholisti on matkalla kohti alkoholismin myöhäisvaihetta.

Mann, Marty, Alkoholismi - Mitä se on? Miten siitä voi toipua?, 1962 ( alkup. Primer on Alcoholism,1958), Porvoo: WSOY.

Juha Kemppinen

21.1.2010 Lappeenrannassa