Toiminnot

Valta, valta maistut ihanalta

Valta, valta – maistut ihanalta
- oodi tyhmille asioille
 
Mikko Perkoila lauloi aikanaan laulussaan nuo sanat, jotka musiikkimadon tavoin jäävät helposti päähän soimaan. Kuten monet muutkin tuon vasemmistotrubaduurin luritukset.
 
Ei voi välttyä mitenkään valta-ajatukselta, kun kuuntelee uutisia: huumepoliisi Aarniota savustetaan ulos huumepoliisista. Citylegendan mukaan rikolliset ovat vannoneet syrjäyttävänsä Aarnion huumepoliisista.
 
Yle-uutisia kuunnellessa nousee mieleen kaikenlaisia hauskoja ajatuksia. Oletetaan, että Aarnio on tehnyt kyseisen asian, mistä uutisissa kerrottiin – hän saanut etua, josta häntä nyt syytetään. Se tarina meille varmasti kerrotaan uutisissa, toistojen kera. Pelkkä epäily riittää joskus tekemään ihmisestä epäilyttävän.
 
Keksitään uutiselle toisenlainen ja kuviteltu taustatarina: Aarnio olisi selvityksiä tehdessään saanut esimerkiksi selville huumeasioita, joiden selvittely keskeytetään ylempien virkamiesten ja politikkojen toimesta. Tiedot olisivat liian arkaluontoisia paljastuessaan. Hän ei lopeta, millä hän astuu tarpeeksi isoille varpaille tai hänellä olisi tiedossaan tarpeeksi iso mätäpaise puhkaistavaksi, mutta siinä rapaa lentäisi pahasti ympärilleen.  Monia merkittäviä päitä putoaisi. Vuosia ja sukupolvia luodut vallanverkostot tuhoutuisivat.
 
Oletetaan nyt vaikkapa, että Suomen ammattirikollisjengeihin kuuluisi korkeita virkamiehiä tai he olisivat tavalla tai toisella kytköksissä eri tavalla joihinkin prosenttijengeihin, vaikkapa vain omistamalla tietynmerkkisen moottoripyörän. Kyseinen virkamies olisi viidenkympin lumossaan ostanut hienon moottoripyörän ja ajautunut osalliseksi jotain ryhmittymää, joka tekee rikollisiakin tekoja. Kyseinen virkamies ei ymmärtämättömyyttään tajunnut, miten valkokaulusrikolliset voivat kiristää ja vierittää syyn esimerkiksi kyseisen virkamiehen päälle, vaikka hänellä ei olisi muuta kuin kuviteltu kikkelinjatke ostamastaan moottoripyörästä.
 
Oletetaan, että Aarnio olisi saanut tällaisesta vihiä. Kyseinen virkamies voisi tämän jälkeen järjestää erilaisia hyväveli- verkostojaan käyttäen käsimerkein tai ilman, että Aarniosta tehdään uuden tarinan konna. Kuvio on aivan tuikitavallinen huumerikollisten keskuudessa – joku jolla ei ole välttämättä osaa ja arpaa kyseiseen rikokseen, ottaa sen kontolleen saadakseen kamaa tai pelastaakseen nokkimisjärjestyksessä ylempiä henkilöitä. Lierot juristit tuntevat tämän kuvion oikein hyvin. Mutta tämä esittelemäni kuvitteellinen tapahtuma ei tietenkään tapahdu oikeasti Suomessa, demokraattisessa Pohjolan Japanissa.
 
Aarniolle yritettiin jo kerran konnan viittaa sovittaa, muttei saatu riittävää näyttöä. Nyt on saatu näyttöä - hups - aivan yllättäen toisen jutun yhteydessä, mikä tekee jutusta tosi mielenkiintoisen. Jäiköhän se juttu mitä selvitettiin kesken? Jäämme henkeämme pidätellen odottamaan tarinan jatkokertomusta, jossa tarinan konna paljastuu agathachristiemäiseen tapaan eduskunnan kirjastossa pidetyssä eduskunnan moottoripyöräkerhon järjestämässä tilaisuudessa. Tämä oli siis kuviteltu fiktio, älkää sekoittako sitä todellisuuteen.
 
Missä on sitten sosiaali- ja terveydenhoidon konna? Olen viime päivinä ihmetellyt, miksi kukaan ei puhkaise kuntien sosiaali- ja terveyspuolen rahoituksen kuplaa. Miksi kukaan ei kerro, ettei kukaan tiedä todellisia ja oikeita kustannuksia, joita kyseisestä toiminnasta syntyy, vaan budjetit syntyvät kuin edellisen vuoden numeroiden varjonyrkkeilyllä.  Pieninkään yksityinen firma ei selviäisi budjetinteostaan sosiaali- ja terveydenhoidon tavalla, ilman että ajautuisi pian konkurssiin. Mutta onneksi on loppumaton veromaksajien kukkaro käytettävissä.
 
Paitsi että kun 2013 sata työssäkäyvää elättää 50 työssäkäymätöntä, niin 2030 sadan työssäkäyvän pitäisi elättää 70 työssäkäymätöntä. Tässä olisi laskutehtävä matematiikan tai historian ylioppilaskokeisiin, miten ratkaiset kyseisen yhtälön edustuksellisessa demokratiassa?
 
Miksi kukaan toimittajista, vaikka MOT:ssa, ei kerro, kuinka kuntien budjetit ja niiden laatiminen ovat suurta osaamattomuuden teatteria? Kuntien itsenäisyys ja poliittisten päättäjien asioista ymmärtämättömyys maksaa verovaroissa helposti jopa 20 % turhaa. Toisaalta se voi olla niin banaali fakta, ettei se edes kiinnosta.
 
Kunnissa saataisiin helposti toimintaa tehostamalla 20 % säästöt, jos oikeasti ja osaavasti esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimen logistiikka järjestettäisiin. Kukaan ei uskalla sanoa ääneen sitä, että jos kunnissa saisi toimia kuin yksityisessä yrityksessä – tai pitäisi toimia kuin yksityisessä yrityksessä, niin veroprosentteja saisi todennäköisesti laskea, eikä nostaa.
 
Mikä estää järkevät päätökset kunnissa? Virkamies- ja poliittinen valta sekä siihen kietoutunut lehdistö, jotka kaikki ruokkivat toisiaan ja pitävät toisensa elävänä.
Edustuksellista demokratiaa ylistetään kovasti parhaana hallitsemismuotona.
 
Olen nyt ollut Helsingissä sähköisen asioinnin eHealth-koulutuksessa, jossa esitelmöitsijät sanovat sen suoraan, ettei pienissä kunnissa ole asiantuntemusta IT-asioissa, mutta silti kunnan luottamushenkilöt ovat päättämässä budjeteista. Samaiset poliitikot ryhtyvät jopa johtamaan erilaisia toimikuntia asian tiimoilta. Päätökset tulevat enemmän affekti- kuin järkipohjalta. Poliittinen vastuu on käsitteenä kuolematon.
 
Olisiko Suomeen mahdollista perustaa riippumaton lehdistö?
 
Jos poliitikot oikeasti käyttäisivät valtaansa vaikka IT-asioissa ja tekisivät saman kuin Viro teki – eli perustaisivat valtion omistaman pääväylän IT-asioille, joihin yksityiset firmat voisivat liittyä, niin säästöjä syntyisi. Nyt Suomessa on täysin päinvastoin, yksityiset omistavat tiedon pääväylän. joihin kunnat ja muut koettavat kalliisti liittyä. Tuo valtion omistama tiedon pääväylä säästäisi miljoonia, kenties jopa miljardeja.
 
Esimerkiksi Suomen sairaanhoitopiirien käytetyimmän tietojärjestelmän Effican ylläpitäjä Tieto on voinut ylimielisesti tuottaa keskeneräistä ja huonosti toimivaa järjestelmää, koska sillä on ollut määräävä asema tietojärjestelmämarkkinoilla.  Kyseisen firman ei ole oikeasti tarvinnut kuunnella käyttäjiä, koska esimerkiksi pienten uudistusten tekemisestä firma on laskuttanut kymmeniä tuhansia euroja. Toisaalta työntekijät ovat olleet niin likinäköisiä, etteivät ole nähneet, miten tietotekniikalla voisi omaa työtään helpottaa. Ja mikä on erittäin surullista, niin joka sairaanhoitopiirissä ja isossa kunnassa kehitetään samaa pyörää. Kunnat ja sairaanhoitopiirit ovat kuin neljä sokeaa miestä ja norsu, kukin sokea mies kertoo oman näkemyksensä kehittämisestä ilman että tajuaa että se kokonaisuus on norsu.
 
Jos poliitikoilla olisi oikeasti munaa, niin he perustaisivat valtion kustantaman tiedon valtatien, johon yksityiset yritykset voisivat liittyä. Nyt tulossa oleva yhteinen Kanta- järjestelmä on vesittymässä siihen, että yksityinen ihminen saa kieltää tietojensa näkymisen esimerkiksi päivystystyötä tekeville lääkärille? Eli lääkäri on kyllä vastuussa kaikista tekemisistään, vaikka ei ole kaikki tieto saatavilla. Potilaalla on vain oikeuksia, ei velvollisuuksia. Meillä on potilaan oikeuksista laki, mutta velvollisuuksista ei kuulemma voi säätää.
 
Lääkäreille on kehitetty erilaisia päätöksentukijärjestelmiä, jotka yrittävät auttaa lääkäreitä tekemästä virheitä, mutta ne eivät tietenkään voi auttaa, jos kaikki tieto esimerkiksi potilaan käyttämästä lääkityksestä ei ole saatavilla.
 
Lääkäri on siis jatkossa lainsuojaton kaiken tiedon suhteen esimerkiksi päivystystilanteessa, jossa tajuton narkomaani tuodaan päivystykseen, mutta lääkäri ei pysty katsomaan yhteisestä tietokannasta, mitä virallisia kanavia myöten saatuja lääkkeitä potilaalla on, koska potilas on sen kieltänyt jotta voisi huiputtaa lääkäreiltä mahdollisimman paljon toivomiaan pillereitä?
 
Tai katsomaan huonossa kunnossa olevan tietyn kunnan monisairaan vanhuksen tietoja, koska kunnanisät ja poliittiset päättäjät ovat päättäneet, etteivät kuulu kyseiseen tietojärjestelmään, koska olemme itsenäisiä, vaikka kaikki muut alueelta siihen kuuluvat. Joensuun alueella yhteinen alueellinen potilastietojärjestelmä on säästänyt 15 % laboratoriokustannuksista, kun laboratoriokokeita ei tarvitse toistaa. Ymmärtääkö potilas aina mitä on tietokiellollaan edes tekemässä?
 
Kenen piponkiristämässä päässä on edes voinut syntyä ajatus, että esimerkiksi tietosuojaan vedoten ihminen voi kieltää vaikkapa ymmärtämättömyyttään tai psyykkisen tai päihdesairauden oireisiinsa liittyen itseään koskevan oleellisen tiedon? Vai onko niin jo, että rikolliset ainekset ovat jo päässeet lainsäätämiseen asti käsiksi? Joskus menestyvät poliitikot voivat olla persoonallisuudeltaan hyvin kyseenalaisia. Vai onko lakia laatimassa ollut ”kukkahattutätimäisia” ihmisiä, joilla ei ole käsitystä, mikä oikea todellisuus esimerkiksi päivystystyössä on? Eli ihmisiä, joilla ei ole käsitystä siitä, mitä heidän päätöksensä oikeasti vaikuttaa? Pitääkö rikollista toimintaa suojella kyseenalaisella lailla?
 
Miten lienee oikeasti potilaiden oikeus hyvään hoitoon, jossa kaikki tarvittava tieto on käsillä? Onko heillä oikeus parhaaseen mahdolliseen hoitoon?
 
Miten on mahdollista että tällainen hulluus voi olla Suomessa valloillaan? Niin onhan meillä edustuksellinen demokratia, joka oikeasti tarkoittaa sitä, että muutamat omassa poliittisessa ryhmässään johtoon päässeet pitävät oikeasti kuntien diktatuurista valtaa käsissään, vaikka eivät edes aina ymmärrä, mitä ovat päättämässä, koska tärkeintä on olla päättämässä.
 
Nyt kun meillä on taas yhteiskunnassa rahasta pulaa, niin nyt näkyy poliittisten päättäjien ja kuntien johtavien virkamiesten kyvyttömyys tehdä niitä päätöksiä, joita heidän pitäisi tehdä. Toisaalta jos kuntien sosiaali- ja terveysbudjetit perustuvat hihasta heitetyille numeroille, kun todellista tietoa ei saa mistään erilaisten sekalaisten järjestelmien kudelmasta, niin ei tietysti voi oikeasti tietääkään, mitä pitäisi tehdä, koska ei ole dataa päätösten tueksi. Täytyy olla vain vakuuttava, kuin myyntimies konsanaan.
 
Miksi kunnanvaltuustojen kanssa yhdessä veronmaksajien maksamia ilmaisia aterioita syövät ja joskus jopa veronmaksajien maksamia ilmaisia viinoja juovat toimittajat eivät kirjoita auki tätä burleskia näytelmää? Siksi että heillä voi pian olla aarniomainen kohtalo. Ai niin se oli vain kuvitteellista. Ihan kuin tuo yllämainittukin, kyllä toimittajat kirjoittavat oikeasti tärkeistä asioista. Ja kyllä budjetit tehdään suurella ammattitaidolla todellisiin lukiuhin perustuen.
Toisaalta voisin kuvitella, että esimerkiksi MOT:n toimittaja, joka paljastaisi sosiaali- ja terveydenhuollon budjetoinnin mahouden, voisi yrittää etsiä itselleen muita töitä, todennäköisesti maamme rajojen ulkopuolelta.
 
Meillä on huonoja esimerkkejä asioita. Kuka muistaa STT:n paljastuksia hiihtodopingista, jotka eivät olleet paljastuksia vasta kun kymmenen vuotta myöhemmin, sitten kun esimerkiksi STT:n päätoimittaja oli menettänyt työpaikkansa?
 
Todenpuhujalla ei ole yösijaa, sanoo vanha sananlasku. Se jolla ei ole ollut yösijaa, tietää kokemuksesta, mitä tuo sananlasku tarkoittaa.
 
Helsingissä 13.11.13