Toiminnot

Joka pahaa muistaa on lainrikkoja

Jumalansynnyttäjän ilmestyspäivä


Suuren Paaston aikana kirjoitan hengellisyyteen liittyvistä teemoista luen Filokaliaa.

wwww.ort-fi -sivulla 23.3.2012

" Ortodoksinen kirkko viettää 25. maaliskuuta Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian ilmestyksen juhlaa, jota kutsutaan myös ilosanoman juhlaksi. Se on yksi ortodoksisen kirkkovuoden 12 suuresta juhlasta.

Jumalansynnyttäjän ilmestyspäivästä alkaa Jumalan Pojan ihmiseksi tulemisen odotus. Neitsyt Marian raskaus merkitsee ilosanomaa pelastuksesta.

Kirkkovuodessa Jumalansynnyttäjän ilmestyspäivä asettuu suuren paaston kolmannen viikon torstain ja pääsiäisviikon keskiviikon väliin. Tänä vuonna juhlaa vietetään samana päivänä suuren paaston kuudennen eli pyhittäjä Maria Egyptiläisen sunnuntain kanssa.

Suuren paaston kuudes ja viimeinen viikko alkaa pyhittäjä-äiti Maria Egyptiläiselle omistetusta sunnuntaista. Hän on ortodoksisen perinteen vahva elämänmuutoksen esikuva.

Prostituoidun elämää nuoruutensa eläneen Marian elämä muuttui Jerusalemiin tehdyn matkan myötä. Hän vietti lopun elämänsä kilvoitellen Juudean erämaassa.

Kuudes paastoviikko päättyy palmusunnuntaihin ja koko viikon liturgiset tekstit enteilevät Betanian ja Jerusalemin tapahtumia. Betaniassa Jeesus herättää kuolleista ystävänsä Lasaruksen ja sieltä hän siirtyy Jerusalemiin, jossa kansanjoukot ottavat hänet riemuiten vastaan. "

http://www.ort.fi OT 23.3.2012


Filokalian II osan kolmas jakso rakkaudesta.

Maksimos Tunnustaja (580-662): Rakkaudesta, kolmas jakso (Filokalia II-osa):

"Ajatusten järkevä ohjailu ja asioiden oikea hyödyntäminen saavat aikaan siveyttä, rakkautta ja tietoa; päinvastainen toiminta hillittömyyttä, vihaa ja tietämättömyyttä.
Paha pääsee valtaan meissä, kun käytämme väärin sielun voimiamme.

Pahoilla hengilläkin on aikoinaan ollut järki, ymmärrys ja oikea harkintakyky.

Liiallinen puhuminen ja ylensyöminen saavat aikaan irstautta, rahanhimo ja kunnianhimo lähimmäisenvihaa.

Sille jota rakastamme, koetamme myös kaikin tavoin olla mieliksi.

Rakkaus, siveys, hengellinen tutkiskelu ja rukous ovat Jumalalle otollisia.

Jos mieli on suuntautunut Jumalaan, se pitää ruumista palvelijanaan eikä suo sille muuta kuin sen, mikä on välttämätöntä elämän ylläpitämiseksi.

Vihastuksen ja alakuloisuuden vaivatessa mieltäsi pidä yhdentekevinä niin kunniaa kuin halveksuntaa sekä kaikkea aineellista.

Ja kaunaisuuden ahdistaessa sinua, rukoile loukkaajiesi puolesta, niin pääset eroon tuosta himosta.

Älä vertaile itseäsi heikompiin veljiisi, vaan pyri ennemmin täyttämään rakkauden käskyt. Sillä kun vertaat itseäsi heikompiin, lankeat omahyväisyyden kuiluun, mutta kun taivutat itseäsi rakkauden käskyyn, kohoat nöyryyden lakeuksiin.

Jos todella täytät rakkauden käskyn, et katkeroidu etkä harmistu veljeesi, tekipä hän sinulle mitä tahansa.

Mammonaan kiintyminen kehittyy kolmesta aiheesta: nautinnonhimosta, turhamaisuudesta ja epäuskosta. Pahin näistä on epäusko.

Kaikki himolliset ajatukset vahingoittavat sielua: ne joko herättävät haluja tai ärsyttävät tai pimentävät ymmärryksen.

Himollisiin muistikuviin naisista auttavat nälkä, jano, valvominen ja maailmasta vetäytyminen.

Viha kertoo nautinnonhalusta, turhamaisuudesta ja omistamisen halusta.

Vihan saavat kuohahtamaan himolliset muistikuvat ihmisistä, jotka ovat katkeroittaneet mieltämme. Himojen valtaan joutunut näet katkeroituu joko siksi että häneltä puuttuu jotain tai hän ei ole onnistunut saamaan haluamaansa.

Paha on hyvän puuttumista ja tietämättömyys tiedon puuttumista. Hyvyyden ja tiedon puute riippuu luotujen omasta tahdosta.

Sielulla on kolme voimaa: ensimmäinen ravitsee ja kasvattaa, toinen muodostaa kuvia ja virittää vaistotoimintoja, kolmas pystyy järjelliseen ajatteluun ja tajuamiseen. Kaksi ensimmäistä sielun voimaa ovat katoavaisia, kolmas on katoamaton ja kuolematon.

Mielen saastaisuus on ensinnäkin sitä, että sen tieto on valheellista; toiseksi sitä, ettei se tunne jotain yleistä asiaa edes pääpiirteissään; kolmanneksi mieli on saastainen jos siinä on himollisia ajatuksia, ja neljänneksi, jos se suostuu syntiin.

Sielun saastaisuus on sitä, että se ei toimi luontonsa mukaisesti. Tästä johtuu, että mielessä syntyy himollisia ajatuksia.
Luontonsa mukaisesti sielu toimii silloin, kun sen himoille alttiit voimat - tunteet ja tahto (kiihtymys ja halu) - säilyvät himottomina sekä itse kiusausten että kiusaavien mielikuvien hyökätessä sielua vastaan.

Ruumiin saastaisuutta on varsinainen synninteko.

Joka ei ole kiintynyt maallisiin, rakastaa vaikenemista.
Joka ei rakasta mitään inhimillistä, rakastaa kaikkia ihmisiä.
Joka ei loukkaannu kehenkään hänen hairahdustensa tai omien epäluulojensa tähden, on saavuttanut todellisen tiedon Jumalasta ja jumalallisista asioista.

Rakkaus ja itsehillintä varjelevat mielen himottomana sekä itse asioita että niiden mielikuvia kohtaan.

Jumalan rakkautta maistaneen ihmisen mieli ei käy taisteluun itse asioita tai niiden mielikuvia vastaan, vaan mielikuviin liittyviä himoja vastaan.

Munkin taistelu pahoja henkiä vastaan tähtää kaikkinensa siihen, että hän oppisi erottamaan himot mielikuvista. Muutoin hän ei kykene näkemään asioita himottomasti. Munkin koko taistelu suuntautuu himoa vastaan.

On ero itse asian, sen mielikuvan ja himon välillä.
Asioita ovat esimerkiksi mies, nainen, kulta jne.
Mielikuva on yksinkertaisesti pelkkä muisto näistä.
Himo sen sijaan on järjetöntä kiintymystä tai hillitöntä vihaa näitä samoja asioita kohtaan.

Himollinen mielikuva on ajatus, jossa mielikuvaan on yhtynyt himo. Kun erotamme himon mielikuvasta, jää jäljelle pelkkä ajatus.

Hyveet irrottavat mielen himoista.
Hengelliset tutkiskelut vapauttavat mielen himottomista mielikuvista.
Puhdas rukous johdattaa mielen itse Jumalan eteen.

Aito rakkaus Jumalaan karkottaa meistä himot.

Kun havaitset, että mielesi kykenee hurskaasti ja oikein asennoitumaan maailman mielikuviin, silloin voit olla varma, että ruumiisikin pysyy puhtaana ja synnittömänä.
Mutta kun havaitset mielesi askaroivan syntisissä ajatuksissa etkä estä sitä, saat olla varma, että ennen pitkää ruumiisikin lankeaa noihin samoihin synteihin.

Ruumista ympäröivät erilaiset esineet; vastaavasti mieltä ympäröivät erilaiset mielikuvat.

Joka ahkeroi toisten syntien etsimisessä tai omien epäluulojensa nojalla tuomitsee veljeään, ei ole edes pannut alulle katumustaan. Hän ei ole vielä ryhtynyt tutkimaan itseään, että oppisi tuntemaan omat syntinsä, jotka totisesti ovat lyijyäkin raskaammat.

Toisten syntien parissa askaroiva ei tiedä, mikä ahdistaa ihmisen sydäntä, kun hän "etsii turhuutta ja rakastaa valhetta". Hän on kuin mieletön joka vaeltaa pimeässä. Hän ei enää tutki omia tekojaan, vaan pitää lukua toisten synneistä, olivatpa ne todellisia tai pelkästään hänen omien ennakkoluulojensa tuotetta.

Itserakkaus on kaikkien himollisten ajatusten alku. itserakkaus on järjetöntä kiintymystä omaan ruumiiseen. Joka kukistaa itserakkauden, kukistaa samalla kaikki sitä kehittyvät himot.

Itserakkaudesta kehittyvät kolmen päähimon ajatukset: vatsanpalvonta, rahanhimo ja turhamaisuus.

Vatsanpalvontaa seuraa haureus, rahanhimoa ahneus ja turhamaisuutta ylpeys. Jan näiden kintereillä seuraavat muutkin himolliset ajatukset: viha, alakuloisuus, kaunaisuus, kateus ja panettelu. Nämä himot kiinnittävät mielen aineellisiin ja raskaan kiviriipan lailla kahlitsevat mielen maahan, vaikka mieli luonnostaan on tultakin keveämpi ja aineettomampi.

Viisas ei luota siihen että omat ajatukset näyttävät älykkäiltä, viisas ei usko omaan arvostelukykyynsä, vaan kysyy toisten viisaiden mielipidettä, jottei ehkä juoksisi tai olisi juossut turhaan". Vasta näiden tuki saa hänet vakuuttuneeksi ajatusten oikeellisuudesta.

Joka on saanut Jumalan tuntemisen lahjan ja on maistanut sen suomaa todellista nautintoa, ylenkatsoo kaikkia halujen loihtimia nautintoja.

Joka on kiintynyt maallisiin, kaipaa maukkaita ruokia, lihan himon tyydyttämistä, ihmiskunniaa, varallisuutta tai muuta sellaista. Ellei mieli löydä mitään parempaa kohdetta haluilleen, se ei koskaan suostu lopullisesti hylkäämään näitä nautintoja.

Hengellinen tieto ilman palavaa rakkautta ei kykene kohottamaan mieltä pysyvästi aineellisten yläpuolelle.

On olemassa paljon ihmisiä, joilla on kyllä runsaasti tietoa, mutta jotka siitä huolimatta rypevät lihan himoissa kuin siat rapakossa. He ovat aika ajoin huolehtineet sielustaan ja niin puhdistuneet ja hankkineet hengellistä tietoa, mutta sen jälkeen vajonneet takaisin välinpitämättömyyteen.

Tässä maailmassa totuus on vielä toistaiseksi varjojen ja vertauskuvien kätköissä.
Se että joku on voittanut himonsa ja puhdistanut ajatuksensa, ei vielä välttämättä merkitse, että hän olisi suunnannut halunsa hengellisiin asioihin. On näet mahdollista, ettei hän tunne kiintymystä enempää inhimillisiin kuin hengellisinkään asioihin.

" Me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä." Hengellistä tietoa saamme "kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin." Pyhien isien ajattelua hallitsee ns. apofaattinen eli kielteinen teologia, missä Jumalan käsittämättömyyttä tuodaan esiin kielteisin ilmaisuin. Näin tunnustetaan, että mitä ikinä Jumalasta sanotaankin, se ei vastaa todellisuutta, koska Hän on jotain verrattomasti enemmän.

Kahdesta syystä voi puhua himottomasti veljensä hairahduksesta: joko vain oikaistakseen häntä tai varoittaakseen toisia. Mutta se joka jostakin muusta syystä puhuu veljensä hairahduksista joko hänelle itselleen tai muille, tekee sen pilkatakseen tai nolatakseen veljeään. Hänen osansa on väistämättömästi se, että Jumala hylkää hänet.

Joka pyrkii hankkimaan hyveitä pelkästä turhamaisuudesta, tavoittelee tietoakin tästä samasta syystä. On ilmeistä, ettei hän tee tai puhu mitään toisten rakennukseksi, vaan päinvastoin saadakseen kiitosta ja kunniaa niiltä, jotka katselevat ja kuuntelevat häntä.

Turhamaisuus paljastuu silloin, kun jotkut katselijoista tai kuulijoista arvostelevat hänen tekojaan tai sanojaan. Sellainen surettaa häntä kovin, mutta ei siksi että ei hän pystynyt olemaan heille hyödyksi - eihän hänellä ollut sellaista tarkoitustakaan - vaan siksi, että häntä on nöyryytetty.

Rahanhimonsa paljastaa se joka iloitsee saadessaan rahaa, mutta murehtii joutuessaan antamaan. Näin tunteva ei sovi taloudenhoitajaksi.

Kärsimykset voi kestää nurisematta monestakin syystä: rakkaus Jumalaan, palkkion toivo, rangaistuksen pelko, ihmisten pelko, luontainen kestokyky, nautinnon- tai voitonhalu, turhamaisuus tai yksinkertaisesti pakko.

On eri asia vapautua pahoista ajatuksista ja eri asia vapautua himoista. Usein ihminen vapautuu häiritsevistä ajatuksista, kun hän pysyttelee kaukana himojensa kohteista. Mutta himot kätkeytyvät sieluun. On tarkattava mieltään silloin, kun himojen kohteet ovat läsnä. Tällä tavoin opimme huomaamaan, mitä mielemme himoitsee.

Älä halveksi omaatuntoasi. Sen neuvot ovat aina parhaaksi, sillä ne ovat sopusoinnussa Jumalan ja hänen enkeliensä kanssa. Omatunto suo sinulle lähdön hetkellä uskalluksen Jumalan edessä.

Jos haluat tulla viisaaksi ja samalla pysyä vaatimattomana ja vapaana omahyväisyyden orjuudesta, pyri aina oppimaan sellaista, mitä et vielä tiedä.
Kun huomaat, kuinka suunnattomasti on sellaista, josta et ole selvillä, hämmästelet tietämättömyyttäsi etkä luule liikoja itsestäsi.

Opittuasi näin tuntemaan itsesi ymmärrykselläsi avautuu monia suuria ja ihmeellisiä asioita. Luulo on näet todellisen tiedon este.

Turhamaisuus ja rahanhimo syntyvät toinen toisistaan.

Munkin turhamaisuus on sitä, että hän kerskailee hyveistään.
Munkille ylpeys on sitä, että hän vähättelee muita ja rehentelee saavutuksillaan lukien ne itsensä eikä Jumalan ansioksi.

Maailmassa elävien turhamaisuus ja ylpeys taas on sitä, että he kerskailevat ja pöyhkeilevät kauneudellaan, rikkaudellaan, vallallaan ja älykkyydellään.

Maailmassa elävien saavutukset ovat munkille lankeemuksia. Maailmassa elävien rikkaus, kunnia, valta, ylellisyys, lapset ja muut tämänkaltainen merkitsee munkille tuhoa.

Munkin saavutuksia ovat täydellinen köyhyys, kunnian ja vallan täydellinen hylkääminen, itsehillintä, ruumiillinen vaivannäkö ja kaikki senkaltainen. Maailmaa rakastava ihminen pitää sitä suurena onnettomuutena ja on usein jopa itsemurhan partaalla - ovatpa jotkut siihen suistuneetkin.

Nöyryys on jatkuvaa rukousta. Nöyryys opettaa ihmisen kutsumaan aina avukseen Jumalaa eikä salli hänen mielettömästi luottaa omaan voimaansa ja viisauteensa eikä ylvästellä toisten edessä.
Itseriittoisuus ja ylvästely ovat ylpeydenhimosta johtuvia, vaikeasti parannettavia sairauksia.

Kauna ja katkeruus kulkevat käsi kädessä. Niiden tiet, jotka pahaa muistavat, ovat kuolemaksi", sillä jokainen joka pahaa muistaa on lainrikkoja.

Jos annat kaunaa jotakuta kohtaan, rukoile hänen puolestaan. Rukouksen avulla vapaudut katkeruudesta, ja mieleesi jää pelkkä muisto siitä pahasta, mitä toinen on sinulle tehnyt.

Kun rakkaus ja ystävällisyys sitten pääsevät voitolle sinussa, häviää kaunaisuuskin kokonaan sielustasi.

Jos taas käy niin, että joku kantaa kaunaa sinua kohtaan, ole sinä ystävällinen, nöyrä ja sopuisa häntä kohtaan, ja niin vapautat hänet tästä himosta.

Kateellisen katkeroitumista on hyvin vaikea parantaa. Hän näet katsoo itse epäonnistuneensa sen saavuttamisessa, mitä hän sinulta kadehtii.

Oman kateutesi taas voit parantaa iloitsemalla yhdessä kadehtimasi kanssa niistä asioista, joista hän iloitsee, ja murehtimalla silloin kun hän murehtii. Näin täytä apostolin kehotuksen: "Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa."

Se mikä meitä murehduttaa, ei aina herätä vihaa; murheen aiheita on nimittäin enemmän kuin vihan.

Kun mieli ottaa vastaan vaikutelmia ulkomaailmasta, se muuttuu aina sen mukaan millaisia nämä vaikutelmat ovat.


Sielu on täydellinen silloin, kun sen halujen ainoa kohde on Jumala. "

-------------------

Haluan kiittää sisar Kristodulia siitä, että voin lukea Filokaliasta pyhien isien ajatuksia tuhannen vuoden takaa. Ne auttavat minua sijoittumaan hengellisellä tielläni paremmin ajalliseen ja ajattomaan aikaan. Toivon hänelle siunausta.
Itse jatkan hapuilua kohti mielen ja sielun puhdistumista.

31.3.2012