Toiminnot

Käyn läpi 12 askeleen opetuksia oppiakseni - osa 10

Käyn läpi 12 askeleen opetuksia oppiakseni – osa 10

Kirjassa Kaksitoista askelta ehyempään aikuisuuteen – Opas Kristus-keskeisen toipumisen tielle (1996; Juva:WSOY) 12 askeleen 9. askel kuuluu:
 ”Hyvitimme henkilökohtaisesti näitä ihmisiä milloin vain mahdollista, ellemme näin tehdessämme vahingoittaneet heitä tai muita.”

9.askeleen tavoitteena on se, että hyvitämme väärät tekomme.

Käytetty Raamatunkohta on (Matt. 5:23,24): ”Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi”.

Yhdeksäs askel muistuttaa onnettomuuden jälkeen tapahtuvaa korjaamista ja uudelleen rakentamista. Erona on vain se, että me osallistumme itse kyseiseen tapahtumaan. Väärien tekojemme hyvittämisestä lähtee käyntiin eheytyminen ja menneisyyden tuhojen korjaaminen. 8.askeleessa tutkimme tuhoja ja laadimme korjaussuunnitelman. 9.askeleessa ryhdymme toimeen.

Yhdeksännen askeleen toteuttaminen

Meidän kuuluu ottaa henkilökohtaisesti tai välillisesti yhteyttä ihmisiin, joita olemme vahingoittaneet. Käymme läpi 8.askeleessa tekemämme luettelon henkilö henkilöltä. Lähestymme kaikkia, joita voimme, kohteliaasti, hienotunteisesti ja huomaavaisesti. Jumala neuvoo meille oikean tavan ottaa yhteyttä.

Toisinaan on tavattava toinen ihminen kasvotusten, toisinaan riittää että muutamme käyttäytymistämme.
On myös tilanteita, joissa suora hyvittäminen ei ole mahdollista. Olipa tilanne mikä tahansa, Jumala antaa meille tarvitsemamme ymmärryksen ja neuvon.

Valmistaudumme 9.askeleeseen tekemällä 8.askeleeseen liittyvän luettelon niin täydelliseksi kuin mahdollista. Meidän ei tarvitse pitää kovaa hoppua. Tärkeintä on että meissä syntyy tahto hyvittää.
Kun mainitsemme rukouksessa jokaisen nimen erikseen, Jumala antaa meille oikean näyn ja suunnan. Hän auttaa meitä myös voittamaan kaiken pelon ja epäilykset.

Yhdeksäs askel päättää anteeksiantamisprosessin, joka alkoi 4.askeleessa

Olemme valmiit kohtaamaan vikamme, myöntämään väärien tekojemme suuruuden ja pyytämään ja suomaan anteeksi. Saattaa olla kiusallisen hämmentävä kokemus myöntää olevansa vastuussa tehdystä vahingosta, koska se pakottaa meidät myöntämään vaikutuksemme toisiin ihmisiin.

Toipumisemme alun jälkeen olemme rakentaneet uutta elämäntyyliä jo pitkälle. Olemme todenneet, että voimattomuus ja hallitsemattomuus aiheuttivat elämässämme tuhoa ja sekasortoa.

Olemme joutuneet nöyrtymään, kun 4.askeleessa lupauduimme kohtaamaan luonteemme heikkoudet, myöntämään ne 5.askeleessa muille ja lopulta 7.askeleessa pyytämään, että Jumala poistaisi ne. 8.askeleessa etenemme viimeiseen vaiheeseen, jossa yhteistyössä Jumalan kanssa uudelleenrakennamme luonnettamme – suoritamme hyvitystä.

Kaikki ominaisuudet, joita tarvitsemme onnistuaksemme 9.askeleen tehtävässä, saamme Jumalalta. Jumala voi antaa meille niin paljon harkintakykyä ja ajoittamistaitoa, rohkeutta ja sinnikkyyttä, kuin tehtävä vaatii.
Kun saamme lisää rohkeutta, meidän on helpompi puhua avoimesti ja rehellisesti aiemmasta käyttäytymisestämme ja myöntää toisille, että olemme aiheuttaneet heille vahinkoa.

Hyvittäminen auttaa meitä vapautumaan monista menneisyyden kaunoista. Saamme elämäämme rauhan pyytämällä anteeksi niiltä, joille olemme tehneet väärin, ja hyvittämällä tarvittaessa tekomme.
Ilman anteeksiantoa katkeruutemme tyrehdyttää yhä kasvuamme.

Hyvittäminen vapauttaa meidät syyllisyydestä ja edistää sielun ja ruumiin vapautta ja terveyttä.

Hyvittäminen

Henkilökohtainen hyvittäminen tapahtuu ottamalla suoraan yhteyttä niihin ihmisiin, joille olemme tehneet vahinkoa. Sovimme ajan ja järjestämme henkilökohtaisen tapaamisen.  Jos maantieteellinen etäisyys asettaa ongelmia, voimme soittaa tai kirjoittaa kirjeen. Kuuluu asiaan että kerromme noille ihmisille käyvämme läpi toipumisohjelmaa, jossa meiltä edellytetään tekojemme hyvittämistä. Pyydämme ensiksi lupaa saada esittää hyvityksemme, ja sen jälkeen tarjoamme hyvitystä syyttämättä heitä tai muita.

Välillinen hyvittäminen tapahtuu olematta suorassa henkilökohtaisessa kosketuksessa niiden kanssa, joille olemme tehneet vahinkoa.  Se tulee kyseeseen, kun henkilö on kuollut tai hänen olinpaikkaansa ei tiedetä tai kun hän ei muusta syystä ole tavoitettavissa. Tällaista henkilöä voimme hyvittää kirjoittamalla kirjeen, jota emme lähetä, rukoilemalla Jumalaa tai tekemällä jotakin hyvää jollekulle muulle, esimerkiksi kyseisen vahingoittamamme henkilön perheenjäsenille.

Itselle tehty hyvitys voidaan tehdä parhaiten kirjoittamalla itsellemme kirjeen ja lukemalla sen sitten peilin edessä.

Hyvittäminen voi lopettaa vuosiaikaisen sisäisen tuskan

Nimettömät Alkoholistit (11.painos, 2001,91–97)-kirjassa kirjoitetaan, että  meitä odottaa pitkä jälleenrakentamisen aika. Työ on meidän vastuullamme. Ketään ei auta katuvainen mutina, että olemme pahoillamme. On varottava arvostelemasta muita.

Muut ovat saattaneet käyttäytyä vaikka kuinka rumasti, mutta on syytä epäillä, että me olemme itse ainakin osittain olleet siihen syypäitä.

Teemme kotona suursiivouksen ja pyydämme joka aamu mietiskellessämme, että Luojamme opastaisi meitä kohti kärsivällisyyttä, suvaitsevaisuutta, ystävällisyyttä ja rakkautta.

Hengellinen elämä ei ole teoria, sitä pitää elää

Hengellinen elämä ei ole teoria. Sitä pitää elää. Ellei perhe ilmaise halua elää hengellisten periaatteiden mukaan, meidän ei pidä painostaa heitä. Heille ei pidä jankuttaa hengellisistä asioista. Käytöksemme vakuuttaa paremmin kuin sanamme.

 Kuka tahansa tulee epäileväksi, kun katselee juopottelua kymmen tai kaksikymmentä vuotta.
Voi olla, että joitakin tekemiämme vääryyksiä ei voi hyvittää koskaan kokonaan.  Emme anna niiden painaa itseämme, jos voimme sanoa itsellemme rehellisesti, että hyvittäisimme, jos voisimme.

Ja joskus on olemassa painavia syitä lykätä hyvitystä. Mutta emme viivyttele, jos siihen ei ole syytä.
Meidän pitäisi olla järkeviä ja tahdikkaita, hienotunteisia ja nöyriä, vajoamatta matelevaisuuteen. Me olemme Jumalan kansaa, seisomme omilla jaloillamme emmekä rupea ryömimään kenenkään edessä.

Jos näemme vaivaa käydessämme läpi tätä kehitysvaihetta, hämmästymme jo puolivälissä. Saamme kokea uudenlaista vapautta ja uudenlaista onnea. Me emme murehdi menneisyyttä emmekä kiellä sitä.

Me käsitämme, mitä tarkoittaa tyyneys ja tiedämme mitä on rauha.  Hyödyttömyyden tunne ja itsesääli katoavat. Itsekkäät tarpeemme menettävät mielenkiintonsa ja lähimmäisistämme tulee meille tärkeitä. Emme enää tavoittele omaa etuamme. Koko asenteemme elämään muuttuu. Emme enää pelkää ihmisiä emmekä rahahuolia. Opimme selviämään vaistomaisesti tilanteista, jotka saattoivat meidät ennen ymmälle. Käsitämme äkkiä, että Jumala tekee sen, mihin emme itse pystyneet.

Ylettömiä lupauksiako? Ei meidän mielestämme. Meidän elämässämme ne ovat täyttyneet – joskus nopeasti, joskus hitaasti. Niistä tulee aina totta, jos teemme työtä niiden hyväksi.  

Ajan myötä tapahtuu monia ihmeitä.

Nimettömät Narkomaanit (Narcotics Anonymous, 2003, 44–46)-kirjassa kirjoitetaan, että tätä askelta ei tulisi vältellä. Jos sen teemme, varaamme ohjelmaamme paikan retkahdukselle.
Ylpeys, pelko ja vitkastelu tuntuvat usein muodostavan ylitsepääsemättömän esteen: ne ehkäisevät edistymisen ja kasvun.

Tärkeintä on, että ryhdymme toimeen ja olemme valmiit hyväksymään vahingoittamiemme ihmisten suhtautumisen.

Hyvitämme tekojamme heille parhaan kykymme mukaan.

Ajoitus on tärkeä osa 9.askelta. Meidän tulisi hyvittää, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus, mikäli emme niin tehdessämme aiheuta lisää vahinkoa.  Joskus emme voi varsinaisesti hyvittää, se ei ole edes mahdollista eikä käytännöllistä.

Mielestämme halukkuus voi korvata toiminnan silloin, kun emme kykene tavoittamaan vahingoittamaamme ihmistä. Meidän ei kuitenkaan pitäisi koskaan olla ottamatta yhteyttä keneenkään häpeän, pelon tai viivyttelyn vuoksi.

Haluamme vapautua syyllisyydestämme, mutta emme kenenkään muun kustannuksella. On olemassa vaara, että sekoitamme asiaan kolmannen henkilön tai jonkun muun, joka ei toivo paljastuvansa. Meillä ei ole oikeutta eikä tarvetta vaarantaa toista ihmistä. Näissä asioissa on usein välttämätöntä kysyä neuvoa muilta.
Suosittelemme lakiasioidemme sekä taloudellisten ja terveydellisten ongelmiemme jättämistä asiantuntijoiden hoidettavaksi. Osa elämisen taitoa on sen oppimista, milloin tarvitsemme apua.

Hyvittämällä teemme oman osuutemme asioiden selvittämiseksi. Haluamme välttää vastaiset vihamielisyydet ja jatkuvat kaunantunteet.

Voi olla vaarallista ottaa yhteyttä sellaiseen ihmiseen, jota pahat tekomme vielä kirvelevät.  Epäsuorat hyvitykset saattavat olla tarpeen silloin, kun henkilökohtainen hyvittäminen voisi olla vaarallista tai vaarantaa muita ihmisiä.

Hyvitämme tekojamme parhaan kykymme mukaan. Yritämme muistaa, että teemme tämän oman itsemme takia. Ajatellessamme menneisyyttämme tunnemme syyllisyyden ja tunnonvaivojen sijasta huojennusta.
Hyväksymme sen, että juuri omat tekomme aiheuttivat kielteisen asenteemme. 9.askel lievittää syyllisyyttämme ja muiden vihaa.

Joskus ainoa hyvitys, jonka voimme tehdä, on pysyä puhtaana. Olemme sen velkaa itsellemme ja läheisillemme. Emme enää aiheuta häiriöitä yhteiskunnassa käyttäytymisemme seurauksena.

Joskus ainoa tapa, jolla voimme hyvittää, on olla hyödyksi yhteiskunnalle. Nyt autamme itseämme ja toisia addikteja toipumaan. Tämä on arvokas teko koko yhteiskunnalle.

Toipumisemme edistyessä mielemme terveys palautuu, ja osa sitä on todellinen samastuminen muihin. Koemme entistä harvemmin ihmiset uhkaksi turvallisuudellemme.

Aito turvallisuus astuu aiemmin kokemamme ruumiillisen säryn ja henkisen sekasorron tilalle.
Lähestymme vahingoittamiamme ihmisiä nöyrästi ja kärsivällisesti. Monet niistä, jotka vilpittömästi toivovat meille hyvää, saattavat suhtautua epäuskoisesti toipumiseemme. Meidän täytyy muistaa heidän kärsimyksensä. Ajan myötä tapahtuu monia ihmeitä.

Puhdas aika puhuu itse puolestaan. Kärsivällisyys on tärkeä osa toipumistamme. Kokemamme pyyteetön rakkaus vahvistaa elämänhaluamme, ja jokainen myönteinen toimenpiteemme löytää odottamattoman tilaisuutensa.

Tekojemme hyvittäminen vaatii paljon rohkeutta ja uskoa, ja siitä seuraa suurta hengellistä kasvua.
Olemme vapautumassa menneisyytemme haaksirikosta.

Ennen yhdeksättä askelta on muut askeleet työskenneltävä perusteellisesti läpi

Terence T Gorski kirjoittaa kirjassaan (Understanding the Twelve Steps- An Interpretation and Guide for Recovering People, 1989), että 9.askel ei sano ” ellei niin tekemällä saattaisi vahingoittaa itseään”. 9.askeleen päätarkoitus ei ole se, että voisit paremmin itseä ajatellen. Tarkoitus on korjata vauriot, jotka päihdeongelmasi aiheutti ja maksaa velkasi, jota olet loukkaamillesi ihmisille.

Elämässä ei ole ”ilmaisia lounaita”. Joko maksat nyt tai myöhemmin koron kera. Psykologisesti korko, jonka maksat, on syyllisyys ja häpeä. Ennen kuin korjaat menneisyyden vahingot, niin syyllisyys ja häpeä syövät sinua sisältä.

Sinun täytyy selvittää, mitä olet rikkonut ja mitä sinun tulee hyvittää ja tehdä se myös.

Jos sinulla on vielä keskeneräisiä asioista päihderiippuvuutesi kanssa, sinulla on kolme vaihtoehtoa: Voit hyvittää ja yrittää korjata suhteen. Toiseksi voit valehdella itsellesi ja teeskennellä ettei ole ongelmaa. Kolmanneksi voit lopettaa suhteen tunnustamalla, että tapahtunut vaurio on liian suuri korjattavaksi ja antaa mennä.  

Päihdemenneisyytesi haaksirikko on kuin takapihallasi olevat jätekasat. Voit elää jätekasojen kanssa, voit teeskennellä, ettei niitä ole tai voit palkata jonkun korjaamaan ne pois. Maksat vain kerran, etkä myöhemmin korkojen kera.

Ihmiset voivat saattaa itsensä vaikeisiin ongelmiin yrittämällä tehdä hyvityksiä ennen kuin käyneet kunnolla läpi kuutta ensimmäistä askelta.  Oletetaan, että teit 4.askeleen pinnallisesti: valehtelit, petit ja ryntäsit viidenteen askeleeseen. Sitten järkeilit 6. ja 7.askeleen. Kun käyt läpi 8. ja 9. askelta, kuljet eteenpäin tyhjässä prosessissa. Et ole parantunut, vaan sen sijaan tunnet itsesi hämmentyneeksi ja vihaiseksi. Tämän vuoksi askeleet ovat järjestyksessä. Ja siksi sinua pyydetään olemaan peloton ja perusteellinen alusta alkaen. ”Harvoin olemme nähneet henkilön epäonnistuvan, joka perusteellisesti seuraa tietämme.” Tie merkitsee, että työskentelee jokaisen askeleen läpi perinpohjaisesti parhaan kykynsä mukaan oikeassa järjestyksessä.
Et tee hyvitystä välttääksesi tuskaa. Päämäärä on maksaa hinta joka on maksettava, jotta voi elää elämäänsä täydellisimmän kykynsä mukaan. 9.askel on kovaa työtä, mutta se maksaa vaivan.

Jos et kohtaa menneisyytesi haaksirikkoa ja selvitä sitä, niin kuolet vähän kerrallaan jokainen päivä. Sinun on kohdattava menneisyytesi ja käsiteltävä se, jotta voit jättää sen taaksesi kerralla ja lopullisesti.

Hyvittäminen voi olla vaikeaa, koska et tiedä koskaan, mitä tapahtuu. Joskus ihmiset hyväksyvät hyvittämisesi, joskus eivät.

Kun toiset eivät hyväksy hyvitystäsi, se voi olla tuskallista, ja jos sinulla ei ole vahvaa toipumisohjelmaa, voit palata käyttämään päihteitä selvitäksesi vastoinkäymisen aiheuttamasta tuskasta. Ilman vahvaa toipumisohjelmaa hyvittäminen voi laukaista retkahduksen.

Ennen hyvittämistä on hyvä varmistua, että seitsemän ensimmäistä askelta ovat perusteellisesti käyty läpi. Kun Bill W laittoi askeleet numerojärjestykseen, se tarkoitti sitä, että ne on työskenneltävä tietyssä järjestyksessä. Jokainen askel johtaa henkilökohtaisen kasvun tasolle, joka on välttämätön seuraavan askeleen perinpohjaiselle tekemiselle.  Ennen hyvittämistä pitää olla tapahtunut välttämättömät sisäiset asennemuutokset, jotta hyvittämisen voi tehdä asioita pahentamatta tai retkahtamatta.

Kotiryhmään säännöllinen osallistuminen on avuksi, kun työskentelee 9. askelta. Stressin hetkellä ryhmästä saa tukea ja realiteettitestausta.  

On hyvä olla myös aktiivinen suhde kummiin, joka on jo tehnyt 9.askeleen.  Aktiivinen suhde tarkoittaa kummin kanssa puhumista puhelimessa ainakin kolme kertaa viikossa, hänen näkemistä ainakin kerran viikossa ryhmässä ja kasvokkain kontakti ainakin kerran viikossa. Tällä tavoin kykenee käsittelemään mitä tahansa, mitä ilmenee elämässä 9.askelta tehdessä.

Hyvittäminen on vakava ja vaikea prosessi, jonne ei pidä rynnätä valmistautumattomana. Ei ole hyvä idea ottaa vain puhelin ja impulsiivisesti soittaa olevansa pahoillaan. On tärkeää, että on olemassa suunnitelma. Bill W:kin ryntäsi ex-vaimonsa luo valmistautumatta, jähmettyi eikä osannut sanoa mitään. Harmistuneena hän yritti hyvitystä vihaisena, joka kuului hänen äänestään. Häntä ärsytti vielä vaimon eronottaminen ja keskustelu päättyi tuttuun väittelyyn.  Bill W ei ollut vielä valmis hyvittämiseen. Hänen luonteenvikansa aiheuttivat ilmapiirin, joka esti hyvityksen.

Hyvittämisen yksi tarkoitus on parantua sisältä. Vie aikaa ja halukkuutta puhua ajatuksistaan ja tunteistaan, joita hyvittäminen tuo mieleen. Hyvittämisen prosessi on kasvukokemus. Se on vapauttava prosessi, ja sinulla on oltava hiljaista aikaa jokaisen hyvittämiskokemuksen jälkeen kuunnella, mitä sinun sisälläsi tapahtuu.  
Hyvittämiseen täytyy kehittyä hiljaisen rehellisyyden asenne. Sinun täytyy tarkoittaa mitä sanot ja sinun täytyy olla ratkaissut vihasi ja syyttelysi, jotta voit tuntea ja ilmaista todellista surua ja katumusta siitä, mitä olet tehnyt.

Katumus tarkoittaa sitä, että jos voisi elää uudelleen elämänsä, niin tekisi asiat toisella tavalla. Ja tämä kerrotaan toiselle ihmiselle hyvityksessä.

Rehellisyys tarkoittaa, että tarkoitat sitä, mitä sanot.

Nöyryys tarkoittaa, että tiedät tarkalleen kuka olet ja tiedät tarkalleen miksi teit asiat, jotka teit.

Tietämällä tarkalleen, missä seisot tänään ja mitä voit ja mitä et voi korjata menneisyyden käytöksesi vaurioista, voit tehdä hyvityksen. Voit korjata sen tai lopettaa sen.  Hyvityksessä maksat velkasi takaisin, korjaat sen mikä on rikki.

Hyvityksen jälkeen voit kokea olevasi kokonainen persoona. Häpeäsi ja syyllisyytesi vähenevät ja nalkuttava tuska katoaa.

Hyvittäminen aiheuttaa ihmisen muuttumisen inhimillisemmäksi

Phillip Z kirjassaan A Skeptic´s Guide to the 12 Steps (1990, Hazelden) kirjoittaa, että tehtyään 8.askeleen listan hän oli äärimmäisen ahdistunut siitä, että hänen pitäisi ottaa yhteyttä listan ihmisiin hyvittääkseen heitä. Osa heistä oli sellaisia, joita viimeiseksi halusi maapallolla tavata. Tehdäkseen 9.askeleen perusteellisesti hänen piti näkemisen lisäksi myöntää, että ahneuttaan, pikkumaisuuttaan tai muiden alhaisten motiivien vuoksi oli aiheuttanut heille vahinkoa. Ei tässä vielä kaikki, vielä pitäisi yrittää hyvittää tekemänsä vahinko.
Kuinka häpeällistä on altistaa itsensä tällaiselle. Ei varmasti ollut välttämätöntä menettää kaikki arvokkuutensa ja ryömiä heidän jalkojensa juuressa, vain sen vuoksi, että oli aiheuttanut heille vahinkoa kauan sitten ennen kuin edes ymmärsi mitä on tekemässä, Philip Z mietti.

Eikö hän ollut hullu silloin? Eikö menneiden voisi antaa olla menneitä? Lopultakin Philip Z:sta oli tulossa eri henkilö askeltyöskentelyn ansiosta, eikä hän tekisi noita asioita enää. Hänen vihansa ja pelkonsa olivat vähentyneet, eikä hän enää ollut niin herkkä arvostelulle ja pettymyksille. Hän oli kärsivällisempi perheensä ja ihmisten kanssa. Miksi piti kaivaa menneitä haamuja?

Philip Z lopultakin tiesi, ettei kysymys ollut miksi, vaan millä tavalla.

Philip Z puhui muiden ryhmäläisten kanssa, kaikki olivat yhtä mieltä yhdestä asiasta – varkaudet on korvattava tai palautettava. Philip Z on varastanut paljon eri asioita, useampia vain hetken mielijohteesta, ilman että olisi niitä juurikaan käyttänyt.  Varastettujen tavaroiden arvo ei ollut suuri ja suuren osan niiden hyvityksestä saattoi tehdä nimettömänä.

Philip Z mietti, kuinka hän oli vaarantanut maineensa, uransa ja vapautensa mitättömien varkauksien vuoksi. Kuinka hullu hän oli ollutkaan, täysin ilman kontrollia. Varkauksien kieltäminen oli ollut täydellistä, mitä hän ei ollut koskaan tajunnut.

Huomattavasti vaikeampaa oli tehdä hyvitykset läheisille ja tutuille, joihin suhteet olivat kärsineet hänen riippuvuudestaan. Tietoisuuden alle painetut häpeä ja syyllisyys nostivat päätään, ne täytyi kokea ja työskennellä läpi.  Nyt täytyi myöntää taitamattomat ajatuksensa ja tekonsa itselleen, Korkeimmalle Voimalle ja jollekin muulle. Nyt täytyi tehdä tiliä tekemistään vahingoista ihmisille.

Hyvittäminen voi johtaa hengelliseen heräämiseen

Nyt täytyisi toimia, hyvittää, jos ikinä aikoi elää ilman kuristavia häpeän, syyllisyyden ja pelon tunteita - ja kokea psyykkinen muutos tai hengellinen herääminen.

Kun Philip Z teki hyvitykset myöntämällä epätäydellisyytensä ja itsekkäät motiivinsa ihmisille joita oli vahingoittanut taitamattomalla toiminnallaan, niin hän koki uskomattoman rauhan ja anteeksiannon kokemuksen. Elämänaikainen riittämättömyyden tunteet ja toisten ihmisten kritisoimaksi tulemisen pelot hävisivät. Hän alkoi löytää nöyryyttä, rohkeutta ja rehellisyyttä, joka oli tarpeen ylittääkseen luonteenviat, jotka olivat aiheuttaneet haittaa.

Philip Z kirjoittaa, ettei mikään hänen aikaisempi elämänkokemus eikä maailmankatsomuksensa (skeptikon) valmistanut häntä muutokselle, jonka hän hyvittämisen myötä koki. Mutta aivan kuin askeleet lupasivat, niin hän koki radikaalin muutoksen itsessään, niin että kykeni tekemään asioita, joita ei ennen edes tiennyt olevan olemassa.

Hyvittäminen ex-vaimolle tapahtui monessa osassa: aluksi hän lisäsi puhelinkeskusteluissa huolehtivia ja kunnioittavia kommentteja. Kertoi että vaimolle oli varmaan ollut vaikeaa tulla Philip Z:n kanssa toimeen ja kuinka kovasti vaimo oli yrittänyt. Mitä enemmän hän sanoi näitä puhelujen, joissa sovittiin lasten tapaamisesta, lomassa, niin sitä lämpimämmäksi ja hellemmäksi ex-vaimo tuli.  Näin tehdessään Philip Z huomasi puhuvansa totuutta heidän menneestä suhteestaan. Kun Philip Z huomasi ex-vaimon äänessä jännitystä ja ärtymystä, niin Philip Z muistutti itseään olla reagoimatta niihin ja koetti pitää mielessä, että myös ex-vaimolla oli puoli, jossa hän oli kuin pelästynyt sisäinen lapsi, joka reagoi vihalla ja katkeruudella.
Philip Z kertoo, ettei hän aina muistanut pitää kyseistä kurssia ja sortui vanhaan puolustelun ja vihamielisyyden tapoihin. Räjähdyksiä sattui, kun jompikumpi kutitti toisen arkaa paikkaa, mutta muuten vuorovaikutus helpottui ja jännitys väheni.  Ex-vaimo tuli vähemmän pelokkaaksi ja kovaksi ja Philip Z itse rentoutui. Joskus he jopa nauroivat yhdessä puhelimessa ja alkoivat kohdella toisiaan kunnioittavasti ja rehellisen ystävällisesti.  Philip Z ei ajatellut sen olevan koskaan mahdollista, koska niin paljon vihaa ja katkeruutta oli heidän välillään ollut.

Philip Z:n elämän kiduttavin ihmissuhde muuttui ystävälliseksi ja toisiaan kunnioittavaksi.

Philip Z:lla oli ollut elämässä sääntö, ettei hän koskaan sano olevansa pahoillaan mistään.  Hän ajatteli vääristyneessä ajattelussaan, ettei hän tarkoittanut tekemäänsä, jos pyysi anteeksi. Ja jos ei ollut edes aikonut vahingoittaa henkilöä, niin hän ei ollut vastuussa, eikä silloin anteeksipyynnössä ollut mitään järkeä.  Tällaisessa sotkuisella filosofisella ajattelulla Philip Z onnistui kääntämään pelkonsa paljastumisesta, häpeästä ja syyllisyydestä kypsän vastuun positiiviseksi käsitykseksi.

Toipumisensa alkutaipaleella Philip Z oppi pyytämään anteeksi tarkoituksellista loukkaamistaan, mikä tuntuu järkevältä teolta. Oli järkevää pyytää anteeksi kun menetti malttinsa tai sanoi jotain loukkaavaa tai ei kyennyt noudattamaan ohjeita.

9.askel pyytää hyvittämään ihmisiä, joita on loukannut menneisyydessä, ei nykyisyydessä.

Philip Z kertoo, että jotkut, joille hän yritti tehdä hyvitystä, suhtautuivat häneen jännittyneesti, jopa vihamielisesti.  Jotkut kieltäytyvät puhumasta hänelle ja osa oli jopa avoimen vihamielisiä. Philip Z ymmärsi, että näiden ihmisten reaktiot olivat oikeutettuja sen jälkeen, mitä oli tehnyt. Joka tapauksessa hyvityslistan läpikäytyään Philip Z:lla oli tunne loppuun tehdystä työstä ja vapaudentunteesta. Enää ketään menneisyydestään ei tarvinnut juosta karkuun. Hän oli tehnyt, mitä voi hyvittääkseen luonteenvioistaan johtuville haitantekemisille.

Jotkut ihmisistä suhtautuvat hänen hyvityksiin yllättävän lämpimästi ja tervetulleesti. Osa ihmisistä ei edes muistanut haittaa, minkä hän oli tehnyt. Osan kanssa tapahtui paljon tervehtymistä – sydänten pehmentymistä.

Iso Kirja sanoo, ettei ensisijainen hyvittämisen tarkoitus ole saavuttaa anteeksiantoa niiltä, joita olemme loukanneet. Toivomme että hyvittämisen myötä suhteemme heihin paranee. Keskeinen motiivi hyvittämiselle on se, että se muuttaa meitä ihmisinä. Hyvittäminen laajentaa tietoista yhteyttämme Korkeimpaan Voimaan, jotta edistyisimme hengellisessä heräämisessä. Tämän saamme aikaiseksi puhdistamalla kanavan, jonka luonteenvikamme ovat tukkineet. Meidän suuntamme ja ohjauksemme tulee sisältämme hiljaisena äänenä, meidän pitää työskennellä tullaksemme riittävän hiljaisiksi kuullaksemme sisäisen viestimme.

Kyetäkseen terveellisimpiin ja tyydyttävimpiin ihmissuhteisiin, täytyy tunnistaa itsessään nuo luonteenviat, jotka estävät luonnollisen myötätunnon ja huolenpidon kanssaihmisiämme kohtaan.

Häpeä, joka synnyttää tunteita arvottomuudesta ja riittämättömyydestä, alkaa hävitä heti kun siirrämme motivaationlähteemme itsekeskeisyydestä kohti Korkeampaa Minäämme. Vanhat kaunat alkavat hävitä, kun tunnistamme oman osuutemme menneisyyden epämiellyttävyyksiin ja löydämme sydämestämme kyvyn antaa anteeksi toisille ja itsellemme.

Pelko ja muiden vihaaminen on usein oman Varjomme projisoimista toisiin. Pelkäämme toisia, koska näemme heissä luonteenvikojamme, mutta kieltäydymme myöntämästä niitä omiksemme syyllisyyden ja häpeän tunteiden vuoksi. Hyvittäminen auttaa näihin tunteisiin, me paranemme sisältä henkisesti, mikä auttaa meitä elämään täydemmin jokaista hetkeämme.

9.askel päättää 12 askeleen ohjelman lupaukset

Ensimmäinen osa lupauksista koskee psykologisia ja emotionaalisia muutoksia, jotka tulevat askelten työskentelyn myötä – radikaali muutos persoonallisuudessa vaaditaan, jos aikoo elää vapaana pakkomielteistään.  Persoonallisuus muuttuu ensin, sen jälkeen pakkomielteet häviävät. Yhdeksännen askeleen jälkeen olet kokenut muutoksen persoonallisuudessasi, minkä jälkeen kykenet valitsemaan osallistutko vielä itseäsi tuhoavaan käyttäytymiseen vai et, mikä ei ollut mahdollista ennen 12 askeleen ohjelmaa aloittaessasi.

12 askeleen ohjelma ei lupaa varallisuutta, onnellisuutta eikä ihmeellistä rakastajaa. Se ei lupaa , että elämämme on ilman tuskaa, surua, yksinäisyyttä tai huolta. Se lupaa, että halukkuutemme ja ponnistustemme kautta kasvamme henkisesti, tulemme kykeneviksi elämään merkityksellistä, hyödyllistä elämää huolimatta epätäydellisyydestämme ja huolimatta, että elämämme maailmassa, joka on äärimmäisen ennustamaton. Maailma ei ehkä muutu 12 askeleen ohjelman vaikutuksesta, mutta se joka tekee 12 askeleen ohjelmaa perusteellisesti, hän muuttuu. Hän alkaa nähdä maailman eri tavalla ja parantuu itsekeskeisestä tavastaan nähdä todellisuus.

Ihanat ajatukset eivät korjaa maailmaa, pienet teot alkavat tehdä sen.

Rabbi Kerry M. Olitzky ja Stuart A Copans kirjassaan Twelve Jewish Steps to Recovery – A Personal Guide Turning From Alcoholism and Other Addictions (2006, 7th ed, Woodstock, Vermount, Jewish Lights Publishing) kirjoittavat, että tee se. Älä vain puhu ja ajattele tekeväsi. On hyvä aloittaa helpoista, tee vain se.

Ihanat ajatukset eivät korjaa maailmaa, pienet teot alkavat tehdä sen. Jos tekosi ylittävät hyvät tarkoituksesi, niin sinun hyvät aikeesi kestävät. Mutta jos hyvät aikeesi ovat runsaammat kuin hyvät tekosi, niin sitten hyvät aikeesi eivät kestä.

Ennen kuin persoona paranee, hänen täytyy
tunnustaa sairautensa.
Ennen kuin persoona löytää valon, hänen täytyy
tuntea oma pimeytensä.
Ennen kuin ihmisille annetaan anteeksi, heidän täytyy
tunnustaa syntinsä.
Me tunnustamme syntimme ja niille kanssaihmisistämme
kenelle olemme vastuussa, toinen toisillemme.
Paranna meidät, Herra, ja johdata meidät
pimeydestä valoon.

Hyvittäminen tarkoittaa muuttumista

Stephen Artenburn ja David Stoop kirjoittavat kirjassaan The Life Recovery Workbook – A Biblical Guide through the 12 Steps,2004), että 9.askeleessa laitamme käytäntöön kahdeksan ensimmäistä askelta. Voimattomuus, mielenterveyden palauttaminen, antautuminen, väärintekojemme inventaario, halukkuus ja avun etsiminen - näihin lisäämme hyvityksen teon.

Sana amend ( engl. hyvitys) tarkoittaa ” muuttua”. Se ei ole itsensä nöyryyttämisessä pyöriskelemistä. Se tarkoittaa sen myöntämistä, että olemme tehneet väärin ihmisille ja ymmärrämme tuskan, jonka olemme heille aiheuttaneet. Ja olemme sitoutuneet muuttamaan käytöstämme, niin ettemme enää aiheuta tuskaa kenellekään.

9.askel tarjoaa mahdollisuuden vapautua menneestä. Voimme parantaa suhteemme toisiin, Jumalaan ja itseemme.

Meidän pitää olla valmiita hyväksymään, minkä tahansa reaktion hyvittämisyrityksemme saakin aikaan. Meidän pitää olla halukkaitta korjaamaan ja ratkaisemaan, minkä suhteissamme on rikki, vaikka toiset hylkäisivätkin yrityksemme tehdä niin.

9.askeleessa tulemme realistisemmiksi itsestämme ja siivoamme oman puolemme kadusta, niin sanoaksemme. Kun olemme halukkaita ja avoimia, Jumala näyttää antavan meille näpäyttäviä muistutuksia menneistä lupauksistamme, joita emme ole noudattaneet. Meillä saattaa olla laajoja hyviä tarkoituksia, muttei mitään käsinkosketeltavaa näyttöä noista suurista suunnitelmista ja ideoista.

On haasteellista tehdä suora hyvitys joka kerta, kun se on mahdollista. Se on täysin päinvastaista, mitä päihdepersoonallisuutemme automaattisesti tekisi. Päihdekäyttäytymisessämme peittelemme, piileskelemme ja välttelemme näkemästä ketään, joka voisi suuttua meihin tai mennä pois tolaltaan käyttäytymisemme vuoksi.

9.askel asettaa hämmästyttävän kutsun elämässämme korjata suhteemme, muuttaa sisäinen minämme ja oppia uusi tapa elää.  Hesekiel 33:10-16 luettelee hyvitystekoja: palauta varastettu omaisuus, tottele Jumalan elämää antavia lakeja ja lakkaa tekemästä pahaa.

Me voimme ihmetellä, onko tämä uusi elämä edes mahdollista meille, koska niin valtavalta muutos tuntuu. Me olemme nähneet ihmisiä, jotka koettavat toipua päihderiippuvuudesta, he ovat vain palanneet juomaan, syömään ja harrastamaan seksiriippuvuuttaan. Me voimme ihmetellä, onko jatkuva toipuminen edes mahdollista.

Kahdeksan ensimmäistä askelta luovat valmiuden ja halukkuuden arvioida menneitä väärintekemisiämme, jopa silloin kun se on epämiellyttävää.

Pelastus alkaa, kun alamme ajatella muita enemmän kuin itseämme. 8. ja 9.askel saattavat päätökseen ”keskeneräiset asiat” elämässämme. Me on puhuttava kummille, ammattihenkilöille tai muille luotetuille neuvonantajille, jotta emme työskentelisi näitä isoja asioita yksin.

9.askeleen tärkeä lopputulos on parantunut suhde itseen. Ei ole enää tarvetta juosta karkuun vahingoittamiamme ihmisiä, kun kohtaamme heidät kasvotusten, koska syntilista on puhdas. Yritämme saattaa asiat oikealle tolalleen, käytettävissämme olevin mahdollisuuksin.

Yhdeksäs askel siirtää meidät nykyisyyteen

Stephanie S Covington kirjoittaa kirjassaan A Woman´s Way through Twelve Steps (1994), että 9.askel siirtää meidät nykyisyyteen, se kehottaa tekemään sen, minkä opimme 8.askeleessa. Useampia kauhistuttaa 9.askel, miten koskaan pystyy tekemään kaiken hyvitystyön. Ainakin pari ihmistä menneisyydestä vaikka unohtaisi mieluummin. Tunnemme itsemme haavoittuviksi ja peloissaan oleviksi, epäilemme että kykenemmekö koskaan olemaan rehellisiä ihmisille, ketä meidän eniten tarvitsisi lähestyä.

8.askel opetti, ettei pelko saa pysäyttää etenemistämme askelissa. Jos odotamme pelon häviävän, voimme joutua odottamaan liian kauan.  Meidän täytyy käyttää sisäisiä ja ulkoisia resurssejamme, jotta voimme toimia pelostamme huolehtimatta. Muut kahdeksan askelta tukevat 9. askeleen tekemistä.

Hyvitys tarkoittaa oman osuutensa tekemistä. Vastuu viittaa kykyyn vastata asiaan kuuluvasti.  8.askeleen listalta voi poimia jokaisen nimen ja miettiä, miten tehdä hyvitys.

Joillekin hyvitys voi tarkoittaa ”elävää hyvitystä” (living amends) eli opettelee uuden käytöksen tai uuden asenteen tai sitä, ettei joku ihminen enää kuulu elämääsi. Ei ole kahta samanlaista hyvitystä, se on aina ainutlaatuinen.

Kun suora hyvittäminen ei ole mahdollista, niin voimme tehdä lahjoituksen jollekin instituutiolle, antaa rahaa hyväntekeväisyyteen, istuttaa puu, kirjoittaa runo tai tehdä mitä tahansa, joka laittaa asiat kohdalleen ja tasaa tilit.

Itselleen hyväksyvän asenteen kehittäminen voi helpottaa hyvittämistä. Ei enää arvostele, kohtelee kunnioittavasti ja yhteistyössä kanssaihmisiään.

Elävä hyvittäminen voi tarkoittaa sitä, että kohtelee puolisoaan ja lapsiaan huomaavaisemmin, johdonmukaisemmin ja kypsemmin. Anteeksipyynnön sanat voivat olla merkityksettömiä. Varsinkin jos lapset ovat pieniä, tai toimintamme ei heijastele sanomisiamme.

Haluamme olla rehellisiä, kun teemme hyvityksiä, mutta voimme valita kuinka olemme totuudellisia. Tarkoitus on saattaa suhteet takaisin tasapainoon, tehdä asiat oikein, eikä lisää vahingoittaa niitä.

Totuus ilman herkkyyttä on raakuutta

On hyvä pysähtyä pohtimaan, mitä aiomme saada aikaiseksi 9.askeleessa.  Onko meillä salaisia motiiveja?
Mitä kuvittelemme tapahtuvan? Jos olemme liian huolissamme toisen ihmisen reaktioista, kadotamme 9.askeleen todellisen merkityksen: keskittyä meidän osuuteemme vastuusta. Mitä me voimme tehdä korjataksemme suhteen? 9.askeeleen ainut velvoite on tehdä hyvitys, jonka ajattelemme oikeaksi – ja antaa lopputuloksen huolehtia itsestään. Totuus on, ettei meillä ole mitään valtaa toisen ihmisen reaktioihin, kun teemme hyvitystä. Jos olemme selviä, avoimia ja rehellisiä vastuustamme suhteessa, olemme tehneet oman osamme asioiden oikaisemisesta.

Joskus on vaikea hyväksyä, että menneisyys ei ratkea siinä tahdissa kuin itse haluaisi.

9.askel sanoo, että hyvityksen voi tehdä, mikäli ei vahingoita lisää. Jos olet ollut naimisissa olevan miehen kanssa ja hänen vaimonsa ei tiedä asiasta, niin vahingoitat vaimoa, mikäli tunnustat hänelle tekosi.  Jos olet sanonut pomostasi ilkeitä asioita työtovereillesi, niin oikean hyvityksen hengen mukaista on se, että menet tekemään hyvityksen pomosi, etkä työtoverisi kanssa.

Jotkut naiset haluavat ”äitisyyllisyyttään” helpottaakseen kertoa kaiken lapsilleen, mutta kannattaa kysyä kummilta tai muulta luotetulta, kuka hyötyy tästä. Lapsille kaikesta tiedosta voi tulla suuri taakka, jopa ylivoimainen kannettavaksi. Lapset hyötyvät enemmän parantuneesta käytöksestä kuin ”äitisyyllisyyden” tyhjentämisestä heidän korvilleen.  

Loukatut tunteet ja vahvat reaktiot eivät välttämättä tarkoita, että olemme loukanneet jotakuta. Tämä on erityisesti naisten muistettava, koska he ovat usein liian huolissaan muiden miellyttämisestä. Voimme löytää suuremman parantumisen ja avoimuuden työskentelemällä läpi vihan ja surun, sen sijaan että peittelisimme ja unohtaisimme kielteiset tunteet.

Omaiset voivat tuntea olonsa epämukavaksi ja vaivautuneeksi muuttuneen käytöksemme johdosta, mikä ei tarkoita, että olisimme loukanneet heitä tai heidän tunteensa eivät olisi tärkeitä. Me kunnioitamme myös omia tuntemuksia. Rehellisyys ja rajojen asettaminen tuo usein mukanaan konfliktien selvittämistä.
Osallistuminen omaan toipumiseen on yksi tapa tehdä hyvitystä itselleen. Voi yrittää luopua itsekriittisyydestään harjoittamalla itsensä hyväksymistä tarkkailemalla toimiamme, sen sijaan että tuomitsisi niitä.

Naiset häpeävät usein kehoaan

Monet naisista ovat vahingoittaneet kehoaan vuosien pakonomaisella laihduttamisella, kroonisella stressillä tai liialla päihteidenkäytöllä. Omaa kehoaan voi hyvittää syömällä hyvin, harrastamalla liikuntaa ja lepäämällä riittävästi.

Monet naisista häpeävät kehoaan. He turruttavat häpeänsä päihteillä, laihduttamalla, oksentelemalla tai ottamalla laihdutuspillereitä ”fiksatakseen” kehonsa sopivaksi. Naiset yrittävät saavuttaa ihanteellisen kehon, ja tuntevat masennusta tai ahdistusta, jos heidän kehonsa on vähemmän kuin ”täydellinen”.

Hyvitys itselle tarkoittaa oman kehon hyväksymistä sellaisena kuin se on, sen sijaan että automaattisesti ajattelisi, että keho on jotenkin riittämätön tai viallinen.

Uusi vapaus ja uusi onnellisuus

9.askeleen aloittaminen tuntuu aluksi ylivoimaiselta. 9.askel vaatii rohkeutta ja panostusta. Iso Kirja lupaa sen vastineeksi uuden vapauden ja onnellisuuden.

Menneisyyden pelko vähenee, koska on ottanut selvän ja rehellisen katseen elämäänsä. Ihmiset tuntuvat läheisimmiltä, ei enää tarvitse paeta eikä piileskellä. Voi alkaa elää täyttä elämää suhteineen, totuudessa ja luottamuksessa.

Kun alkaa tehdä hyvitystä, tajuaa kuinka paljon katumusta, syyllisyyttä ja vihaa on kantanut mukanaan.  Kun on kääntänyt valon näihin esteisiin, niin ei enää kompuroi menneisyyden haaksirikossa.
Hyvitystä tehdessään kokee toipumisen paradoksin: nöyryydestä ja haavoittuvuudesta syntyvät kestävyys ja mielenrauha. Kun uskallamme kohdata totuuden itsestämme, alamme voida osallistua elämään täydellisemmin, menneisyys on parannettu yhdeksännen askeleen myötä.

Hyvityksessä voi irrottautua joistakin entisistä arvioistaan ihmisistä ja asioista

Kirjassa The Twelve Step – Life Recovery Devotional (Thirty Meditations from Scripture for Each Step in Recovery,1991) on 30 meditaatiota jokaisesta askeleesta ja 5 meditaatiota kullekin askeleelle retkahduksen jälkeen – kirjoitetaan, että kuinka moni ihmistä elää pitämättömien lupausten varjossa?
Kun riippuvuutemme ruokkii meitä, niin on helppo tulla omien tarpeiden kyllästämäksi. Millään muulla ei ole väliä kuin sillä että se mitä kipeästi haluamme, tulee tyydytetyksi. Me voimme valehdella, petkuttaa, tappaa tai varastaa, mutta mikään ei pysäytä meitä. Olemme tulleet perheessämme ja yhteiskunnassa ”ottajiksi”. Annamme tyhjiä lupauksia, joiden varjossa elämme.

Kuinka monta kertaa olemme ajaneet ihmiset luotamme pois jonkun väittelyn jälkeen? Vuodet kuluvat ja ihmiset muuttuvat, mutta me tarraudumme vanhaan tapaan nähdä heidät. Ehkä emme nähneet heitä oikealla tavalla edes ensimmäisellä kerralla. Hyvittäessämme joudumme ehkä muuttamaan arviotamme noista vanhoista päätelmistämme. Hyvittäminen tarkoittaa paluuta takaisin ja emotionaalisen ristiriidan ratkaisemista.  Jos olemme tuominneet jonkun kovasti, meidän tulee tutkia uudelleen suhdettamme tuohon henkilöön. Jos odotamme muiden muuttavan suhtautumista meihin, meidän tulee tehdä sama muille.
 Voi olla olemassa ihmisiä, joita olemme loukanneet niin pahasti, että he vihaavat meitä. On iso riski kohdata heidät kasvoista kasvoihin. Tuska ei häviä, ei ehkä edes vuosien kanssa. Mutta niin vaikeaa kuin kohtaamisemme on, se voi auttaa meidän paranemisprosessia – jos Jumala johdattaa meitä tekemään niin.
Ennen kuin voimme mennä elämässä eteenpäin, meidän täytyy kohdata menneisyyden keskeneräiset asiat.

Emme voi olettaa anteeksiantoa ihmisiltä, mutta voimme toivoa sitä.


Mene, äläkä enää syntiä tee

9.askeleessa voi tuntua rankalta kohdata kaikki kivuliaat asiat, mitä on kanssaihmisille tehnyt. Näinä hetkinä voimme antaa elämämme Jumalan huostaan.

Jeesuksen anteeksiannon sanat Raamatussa ovat vapauttavia: Mene, äläkä enää syntiä tee, tarkoittavat, että syntinsä voi saada anteeksi, jos katuu ja tekee kääntymyksen elämässään.

Joskus voi tuntua, ettei ole mitään millä tasoittaa menneisyyden tilejä, mutta hyvityksen tekeminen voi olla suurimpia lahjoja läheisillemme ja koko yhteiskunnalle. Pelkästään se ettemme enää jatka tekoja, jotka vaatisivat myöhempää hyvittämistä. Se ettei tee tekoja, joita pitäisi myöhemmin pyytää anteeksi, voi olla suurin lahja, mitä voi omaisilleen ja kanssaihmisilleen antaa.

Toipumisen tässä vaiheessa monilla on tapahtunut asenteissaan suuria muutoksia. Riippuvuudessa he ajattelivat vain itseään, eivätkä huomioineet toisia millään tavalla, mutta nyt keskipiste on muiden mielenkiinnoissa ja tarpeissa.

” … niin tehkää minun iloni täydelliseksi ja olkaa yksimielisiä. Liittäköön teitä toisiinne rakkaus, sopu ja sama mieli.  Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne. Äkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta. Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.” ( Fil. 2: 2-5)

Me kaikki kärsimme rikkinäisyydestä itsessämme, suhteessa Jumalaan ja toisiin ihmisiin. Rikkonaisuus voi painaa meidät alas ja johdattaa helposti takaisin päihteidenkäyttöön. Toipuminen ei ole täydellistä ennen kuin kaikki rikkoutuneisuuden alueet on korjattu.

Suuri osa toipumisesta on rikkoneisuutemme korjaamista. Toipuminen ei riipu muiden reaktioista, se riippuu yksin Jumalasta.

Voimme ihmetellä kuinka me rakastamme toisia, mutta silti satutamme heitä. Tämän paradoksin aiheuttaa häpeä, joka joskus pystyttää esteen meidän ja rakkaittemme välille. Häpeä ja eristäytyminen voi johtaa takaisin päihderiippuvuuteemme. Toipumisemme tähden emme voi antaa häpeän estävän meitä tapaamasta ihmisiä, joita rakastamme. On aivan luonnollista, että rakastaa toisia epätäydellisesti – kukaan ei ole täydellinen.

Väärintekemisten vastuuta ei voi vierittää riippuvuudelle

Kun kuljemme elämässämme vääriä polkuja, niin päädymme huonoihin paikkoihin ja suuriin menetyksiin. Jos menemme riittävän pitkälle vääriä teitä, voimme vaarantaa jopa henkemme.

Voimme miettiä, että joko olemme menneet liian pitkälle ja onko edes uusi tapa elää mahdollista. Jopa Vanhan Testamentin lakien alla oli toivoa niille, jotka kääntyvät ja tekevät hyvityksen.

On olemassa olosuhteita, jotka ruokkivat päihderiippuvuuttamme. Sisällämme on jonkinlainen tarve, joka tekee riskien ottamisen kannattavaksi. Se hiljentää tunteemme siitä, mikä on oikein ja mikä on väärin.  Me teemme kaikkemme tyydyttääksemme nälän jota addiktiomme ruokkii. Toivomme, että ihmiset ymmärtäisivät, ettemme riskeeraa kaikkea hyvää elämässämme riippuvuudellemme sattumanoikusta, vaan me olemme kuin nälkiintymässä.  Mutta nyt alamme ymmärtää, vaikka on olosuhteita, jotka pakottavat meitä riippuvuuteemme, niin olemme silti vastuussa vääryyksistä, joita teemme.

Päihdenälkä ei ikinä tyydyty, jos sitä käy tyydyttämään

Kun antaudumme riippuvuudellemme, tunnemme itsemme eristäytyneeksi.  Olemme yksin tuskassamme ja tarvitsemme jotakin voittaaksemme sen. Emme koskaan odottaneet käyttäytymisemme vaikuttavan toisten elämään. Emme ajatelleet ympärillä olevia ihmisiä, olimme niin keskittyneet omaan tuskaamme. Halusimme vain voida paremmin.  Päihderiippuvuutemme näytti lupaavan meille tavan tuhota tuska satuttamatta muita.
Vanhassa Testamentissa, 2. Mooseksen kirjassa (22:6) kerrotaan, että jos pellon kaskeamisen tuli leviää toisille pelloille, niin on velvollinen korvaamaan tulen aiheuttamat tuhot. Hyvittäminen on näiden päihderiippuvuuden tuhojen korvaamista.

Meidän täytyy maksaa veromme ja täyttää muutkin lain mukaiset siviilivaatimuksemme, kun suoritamme elävää hyvitystä. Jos olemme rikkoneet lakia, olemme vastuullisia kohtamaan seuraukset.

Ennen raitistumista elimme jatkuvan pelon alla siitä, milloin mikäkin väärintekemisemme paljastuu.  Riippuvuutemme vaati meitä elämään valheessa. Perheemme sai elää vuoksemme piilotetuissa peloissa ja häpeässä. Tunsimme jatkuvaa syyllisyyttä ihmissuhteistamme.  Välttelimme ihmisiä, tunsimme olomme epämukavaksi, jos he olivat paikalla. Tulimme muita vältteleviksi ja toivoimme, ettemme kohtaisi heitä missään.  Piileskellen ei tule hyvä mieli. Valheessa eläminen pakottaa välttämättä häpeään ja eristykseen. Me tulemme jatkuvasti puolustuskannalle. Kun olemme päihderiippuvuudessa, näemme maailman vääristyneellä tavalla. Oikea ja väärä hämärtyvät, havaintomme todellisuudesta tulee epäselväksi. Ajaudumme yhteiskunnan normien ulkopuolelle ja olemme huomioimatta kunnollisen käyttäytymisen sääntöjä.

Toipumisen myötä voi alkaa huomata hengellisen kasvunsa

Hyvityksen tekeminen lopettaa tämän kaiken. Uudistamme suhteemme Jumalaan ja muihin ihmisiin ja elämme ilman häpeän pelkoa. Yhteiskunnan säännöt on rakennettu suojelemaan meitä kaikkia, hyvittämisen myötä olemme suojaavien sääntöjen sisäpuolella taas.

Toipumisen jossain vaiheessa alamme huomata, että olemme kasvaneet henkisesti. Tämän kasvun johdosta alamme nähdä, että olemme loukanneet Jumalaa asioilla, joita olemme tehneet itsellemme ja muille. Meille tulee tunne, että asiat täytyy oikaista ja meidän toimia jatkossa oikein, mutta millä tavalla? Omien syntien taakka tuntuu ylivoimaiselta, ja on vaikea uskoa, että meidän syntimme on naulattu Kristuksen ristille.

Meistä voi tuntua, että olemme pohjimmiltamme hyviä ihmisiä. Elämämme on mennyt vähän raiteiltaan, mutta tekemämme hyvä ylittää tekemämme pahan. Ehkä meidän ei tarvitse kääntää elämäämme Jeesuksen Kristuksen puoleen, eikä kutsua häntä pelastajaksemme. Ehkä hyvitämme vain kaiken väärintekemisemme ja teemme parhaamme ollaksemme kunnollisia tulevaisuudessa, ja sitten kaikki on taas kunnossa.

Ilman Kristusta joutuu omista synneistään maksamaan itse täyden hinnan

Raamattu sanoo selvästi, että jos hylkäämme Jeesuksen Kristuksen maksun synneistämme, joudumme maksamaan velan itse. Ei lakia noudattamalla tule vanhurskaaksi, vaan kuulemalla evankeliumin. Pelastusta ei voi saavuttaa vain hyviä tekoja tekemällä. ” On selvää, ettei kukaan tule Jumalan silmissä vanhurskaaksi lakia noudattamalla, sillä ’uskosta vanhurskas saa elää’.” (Gal 3:11). Kristus on maksanut täyden hinnan synneistämme. Me voimme luottaa siihen, että hänen kauttaan voimme olla yhteydessä Jumalaan. Meidän ei tarvitse tukeutua omaan kykyymme hyvittää Jumalaa, se on jo tehty.

Toipuminen on kovaa työtä. 9.askel on yksi kovimmista askelista. 9.askel keskittyy hyvityksen tekoon ihmisten kanssa, ei Jumalan, joka on jo tehty meidän puolestamme. Kun hyvitämme ihmisiä, joita olemme loukanneet, niin me autamme muita. Tunnustamme heidän elämänsä arvon, heidän tunteidensa merkityksen ja heidän omaisuutensa koskemattomuuden.

Jumala teki pitkän listan kielletyistä seksuaalisista toiminnoista: raiskaus, insesti ja hyväksikäyttö. Alastomuuskin oli kallisarvoinen asia. On helppo kieltää osuutensa, kun on tekemisissä häpeällisten ja vahingoittavien asioiden kanssa. Myöntämällä virheensä voi alkaa prosessi kohti tervehtymistä syvimmistäkin tuhoista.

On helppo hyvittää omaisuutta, jota on hävittänyt. On paljon vaikeampaa tietää, kuinka hyvittää ihmissuhteissa tapahtuneita menetyksiä.

Päihtyneenä ja päihderiippuvuudessa me ehkä olemme epäonnistuneet osoittamaan kunnioitusta toisille ihmisille. Petos ja päihderiippuvuus kulkevat käsi kädessä. Me olemme ehkä menettäneet muiden luottamuksen, jos olemme kertoneet valheita ja piilotelleet totuutta. Hyvittäminen on yritys palauttaa terve luottamus. Teemme hyvitystä joka kerta, kun valitsemme kertoa totuuden. Näin voimme ehkä palauttaa petoksen historian jälkeen luottamuksen toisiin.

Kun olemme syvästi loukkaantuneita jollekulle ja alamme tehdä hyvitystä, voimme olla epäröiviä. Me ehkä haluamme viettää jonkin verran aikaa miettien, mikä olisi paras strategia lähestyä heitä.

Kun itse olemme loukanneet jotakuta, niin kuluvat vuodet, jolloin emme ole olleet keskusteluyhteydessä ja muistot vihaisista ja vihaavista tunteiden vaihdosta voivat luoda suunnattoman pelon kohtaamiselle.
Jos olemme loukanneet puolisoamme, niin hyvityksen saamiseen voi kulua aikaa.


Emme keksi tekosyitä käytöksellemme hyvitysten avulla

Alkoholistien Aikuiset Lapset (AAL) kirjassa ”Aikuiset Lapset – Alkoholistiset/Toimintahäiriöiset Perheet” (2011,236–250) kirjoitetaan 9. askeleen kohdalla: Joskus hyvittäminen tarkoittaa anteeksipyytämistä. Joskus se sisältää käytökseni muuttamisen tiettyä ihmistä kohtaan. Joskus se tarkoittaa totuuden kertomista.

Aikuiselämässä olen myös tehnyt joitakin asioita, joita ei olisi pitänyt. Rikoin moraalisääntöä, tein aviorikoksen. Minulle selvisi tekoni jälkeen, miksi olin tehnyt niin. Kohensin hieman itsekunnioitustani ja pyysin anteeksi 12 askeleen kokouksissa. Tämä on eräs niistä tilanteista, joissa olisi ollut väärin ottaa yhteyttä käytökselläni satuttamiin ihmisiin. Ainakin yksi avioliitto päättyi ja useiden ihmisten elämä meni sekaisin.

Aivan liian moni oli kärsinyt liian paljon tapahtuman jälkeen, jotta haavat kannattaisi repiä auki minun katumuseleeni vuoksi… Vain elämällä ja olemalla enää koskaan osallistumatta tällaiseen saippuaoopperaan voisin toivoa voivani hyvittää tekojeni Jumalani ja itseni silmissä.

Jos hyvityksestä minulle aiheuta vahinko saattaisi kumota hyvityksen hyödyn, niin teen epäsuoria hyvityksiä. 9.askeleessa minua ei vaadita hankkimaan itselleni vaikeuksia.

9.askel voi olla eräs parhaimmista toipumisen hetkistä, joita koskaan tulemme kokemaan ACA:ssa. Samalla kun askel voi vaikuttaa musertavalta, 9.askel on eräs toveriseuran parhaiten säilyttämistä salaisuuksista. Tämän askeleen emotionaaliset ja hengelliset palkkiot ovat kuin suuri kätketty aarre.

Emme voi kuvata sinulle, millainen sinun hyvitysprosessisi tulee olemaan, mutta voimme luvata odotuksesi ylittävää täyttymystä ja kasvua, jos tämä askel kohdataan rehellisesti, avoimesti ja perinpohjaisesti.
Tajuamme, että meillä on mahdollisuus katkaista perheen toimintahäiriön siirtyminen eteenpäin.

Emme näe kenessäkään syytä niille asioille, joita aiomme käsitellä 9.askeleessa. Emme syytä vanhempiamme tai itseämme. Olemme halukkaita hyvittämään vahingoittamiamme ihmisiä, jotta voimme olla vapaita palvelemaan Jumalaa ja yhteiskuntaa.

Hyvitysprosessin aikana suojelemme itseämme ja sisäistä lastamme, mutta me emme pelkää tätä tärkeätä askelta. Tunnemme olevamme lähempänä Jumalaa ja haluamme elää ja antaa elää.

Opettelemme vanhemmoimaan itseämme uudelleen rakkaudella ja lempeydellä. Taivas on kirkas. Astumme 9.askeleeseen. 9.askeleessa parannamme suhteitamme muihin ihmisin ja itseemme. Askeleeseen sisältyy myös menneisyytemme raunioiden siivoaminen ja halukkuus päästää irti kaunoista. Joissakin tapauksissa hyvitys auttaa palauttamaan ihmissuhteen. Toisissa tapauksissa hyvitys saattaa päätökseen menneisyyden ihmissuhteen tai ystävyyden.

Lähestymme 9.askelta nöyrästi ja ymmärtäen, että aiomme tehdä merkittävän muutoksen elämässämme. Rikomme epäterveen riippuvuuden ja kantamamme häpeän kahleet. ACA:n tuen avulla ymmärrämme, että voimme luopua syyllisyydestä ja häpeästä, jota olemme kantaneet menneestä käytöksestä. Oivallamme, että tämä on mahdollisuus käsitellä käytöstä, jonka luulimme olevan anteeksiantamatonta.

Useat meistä ovat vuosikausia kantaneet syyllisyyttä joistakin ajatuksistaan ja teoistaan. Usein tällainen käytös on ollut sen toistamista, mitä meille tehtiin lapsena. Jotkut meistä ovat kamppailleet hirvittävästi tällaisten käyttäytymistapojen kanssa uskoen olevansa pahoja tai toivottomia. Olemme jopa voineet yrittää muuttua, mutta olemme epäonnistuneet.

ACA:n avulla pahimmat tekomme tulevat anteeksiannettaviksi, jos olemme nöyriä ja etsimme apua Korkeimmalta Voimalta. Myös rehellisyys on välttämätöntä.

Vilpittömyydellä ja vaivaa nähden menneisyyden häpeä alkaa hellittää meistä. Päästämme vähitellen irti kantamastamme syyllisyydestä ja häpeästä. Tunnemme olevamme vapaita. Tällaisen vapauden ansioista käytöksemme muuttuu paremmaksi. Tiedämme, että on oikein luottaa itseemme. Oivallamme, että häpeä ja hylätyksi tulemisen pelko ajoivat meidät vahingolliseen käyttäytymiseen. Tuen avulla voimme lopettaa toistamasta sitä, mitä meille tehtiin.

Haluamme saada täyden vapautemme.

Haluamme olla vapaita ruokariippuvuudesta, seksiriippuvuudesta, peliriippuvuudesta, huumeriippuvuudesta ja pakonomaisesta tuhlaamisesta.

Käytämme sisäistä rohkeuttamme päästäksemme alkuun. Emme keksi tekosyitä käytöksellemme hyvitysten avulla, vaan lupaamme tehdä parhaamme muuttuaksemme.

Laadimme käytännöllisiä muutossuunnitelmia sen sijaan, että toisimme julki yleviä päätöslauselmia tai tyhjyyttään kumisevia vaatimuksia olla erilainen.

Haluamme mieluummin tekojemme kuin sanojemme näyttävän, että olemme muuttuneet.
Anteeksiantaminen ei tarkoita, että unohdamme vanhempiemme käytöksen tai vähättelemme sitä. Annamme heille anteeksi, jotta voimme jatkaa eteenpäin suurempi vapaus sielussamme.

Haluamme tehdä kaikkemme siivotaksemme menneisyytemme rauniot, jotta voimme elää nykyhetkessä rehellisinä, toiveikkaina ja hengellisinä. Me elämme omaa elämäämme. Hankimme itsellemme suuremman vapauden vaikutuksista, jotka aiheutuvat kasvamisesta toimintahäiriöisessä kodissa.

Lastemme hyvittäminen

Lasten ei aina tarvitse saada tietää kaikkia kaltoinkohtelun tai laiminlyönnin yksityiskohtia. He ovat kokeneet sen ja tarvitsevat ennemmin näyttöä muuttuneesta käytöksestämme kuin psykologisia tai monisanaisia selityksiä.

Otamme tosissamme sen, mitä olemme tehneet lapsillemme, ja kadumme sitä, mutta vältämme vajoamasta ylenpalttiseen syyllisyyteen. Sellainen syyllisyys voi johtaa liialliseen hyvittämiseen ja vielä huonompaan vanhemmuuteen.

Syyllisyydentunteen vuoksi monet toipuvat vanhemmat antavat lastensa jatkuvasti oireilla tai kävellä ylitseen, kunnes vanhemmat räjähtävät raivosta.

Keskittymällä itseemme ja pyytämällä apua olemme valmiimpia, kun lapsemme haluavat puhua tunteistaan ja tuntemuksistaan. Tämä on tärkeää. Yritämme välttää yllyttämästä tai johdattelemasta lapsiamme puhumaan, ellemme ole selvillä omista motiiveistamme.

Vanhemmat, jotka houkuttelevat lapsensa puhumaan liian aikaisin, yrittävät yleensä lievittää omia epämukavia tuntemuksiaan siitä, että ovat toimintahäiriöisiä vanhempia. Sen varjolla, että haluaa muka kuunnella lasta, vanhempi tosiasiassa kerää tietoa siitä, mitä ajatuksia ja tunteita lapsella on vanhemmasta.
Jos lapsi avautuu, vanhempi saattaa mitätöidä lapsen ajatukset ja tunteet.

Toisissa tapauksissa lapsen rehellisyys epäterveestä vanhemmuudesta voi musertaa vanhemman, joka voi sortua liialliseen hyvittämiseen ja ajautua vielä huonompaan vanhemmuuteen.

Me olemme rohkeita. Me kohtaamme käytöksemme ja tekomme sen sijaan, että kieltäisimme ne.
Meidän täytyy erityisesti ponnistella antaaksemme itsellemme anteeksi, jotta välttyisimme ajautumasta sairaalloiseen syyllisyyteen. Jos menneisyys tuntuu halvaannuttavan meidät, keskitymme ohjelmaan ja tiedämme, että toteutamme Jumalan tahtoa. Meidän tulee osallistua kokouksiin, rukoilla, pyytää apua ja olla valmiina, jos lapsemme tai lapsenlapsemme haluaa keskustella.

Ellei sen tekeminen olisi vahingoittanut heitä tai muita

Melkoinen määrä avioliittoja on tuhoutunut, kun on kerrottu yksityiskohtaisesti avioliiton ulkopuolisista suhteista. Vaikka kaiken kertominen tapahtumasta vaikuttaa jalolta, me olemme nähneet sellaisten paljastausten aiheuttavan mustasukkaisuutta, joka tuhoaa suhteen.

Joka tapauksessa ratkaisu on rehellisyydessä ja halussa kertoa jollekulle pettämisestä (kummille, terapeutille) ja sitä seuraava sitoutuminen käytöksen lopettamiseen.

Aina löytyy keino hyvittää, jos olemme vilpittömiä ja kärsivällisiä. Jos emme pysty tavoittamaan hyvityslistallamme olevaa ihmistä, odotamme Jumalan ajoitusta, joka näyttää meille, miten hyvittää.
Oireiltuamme haluamme tulla rangaistuksi, mutta rakastava Jumala odottaa oikeaa antautumisen hetkeä. Meidän täytyy tietenkin yrittää ja olla myös halukkaita muutokseen.

Rakastava Jumala ei koskaan hylkää aikuista lasta, joka todella haluaa muutosta ja ponnistelee sen eteen.

25.12.2012 Lappeenranta


Esityksissä on diaesitys 9.askeleesta.