Matka onneen
Matka onneen
Tunnettu ranskalainen psykiatri Francois Lelord kirjoittaa kirjassaan Matka onneen (2005, Juva:WSOY), (suomentanut Varpu Laakso, alkup. 2002 Le voyage d´Hector) [i] nuoren psykiatrin Hectorin onnen etsinnästä ja siitä, kun hän ei ollut tyytyväinen itseensä. Alkuperäinen nimi on mielestäni ehkä suomennettua parempi.
Kirja kuvaa hyvin yleismaailmallisesti psykiatrin työtä herkullisen humoristisella tavalla. Hectorilla sanotaan olevan salaisuus, jonka tuntevat hyvät tohtorit ja jota ei opi opintojen aikana: hän oli aidosti kiinnostunut ihmisistä. Kirjan alkupuolella kerrotaan, miksi Hector menestyy työssään: hän osaa ammattinsa niksit. Hän osaa vastata kysymykseen kysymyksellä, hän tuntee lääkkeet hyvin. Hectorin mielestä lääkkeet ovat vähän kuin jälkiruuat: kaikki eivät pidä samoista. Silloin kun lääkkeet eivät riittäneet tai ihan yksinkertaisesti, kun niitä ei tarvita, hän osaa keinon heidän auttamisekseen: psykoterapian. Psykoterapia tarkoittaa sitä, että ihmisiä autetaan kuuntelemalla heitä ja puhumalla heidän kanssaan – erityistä metodia noudattaen. Sanalla sanoen Hector oli siis aika hyvä psykiatri ammattiniksiensä, lääkkeidensä, psykoterapiansa ja salaisuutensa – hän oli aidosti kiinnostunut ihmisistä – ansiosta.
Ja kuitenkaan Hector ei ollut tyytyväinen itseensä, koska ymmärsi, ettei onnistunut tekemään ihmisiä onnellisiksi. Joillain potilailla oli oikeita sairauksia tai he olivat kokeneet oikeita vastoinkäymisiä, ja niissä tapauksissa Hectorin yleensä onnistui hoitaa heitä psykoterapialla ja lääkkeillä. Mutta monilla ei ollut oikeita sairauksia, ainakaan sellaisia joita Hector oli oppinut opiskeluaikanaan hoitamaan, eivätkä he myöskään olleet kokeneet oikeita vastoinkäymisiä… Ja kuitenkaan ne ihmiset eivät olleet onnellisia.
Viehättävä naispotilas joka ei löydä sopivaa miestä
Adeline valitti aina, varsinkin miesasioitaan. Koska hän oli viehättävä, hänen elämässään oli aina joku mies, mutta aina jotain oli vialla:
joko mies oli kiltti, mutta silloin Adeline ei pitänyt tätä kiihottavana;
tai sitten tämä mies oli kiihottava, mutta Adeline ei pitänyt tätä kilttinä
tai sitten mies ei ollut kiihottava eikä kiltti, mutta silloin Adeline mietti, mitä hän tämän kanssa oikein teki.
Adeline oli keksinyt miten tehdä kiihottavista miehistä kilttejä: hän jätti heidät. Mutta sen jälkeen he eivät kiinnostaneet häntä enää paljoakaan.
Lisäksi miehillä oli aika tärkeä asema, koska jos ei ollut, ei kannattanut edes yrittää Adelinen kanssa.
Kysymysten avulla Hector koetti saada Adelinen ymmärtämään, ettei suurinta onnea välttämättä ollut mahdollisimman voimakas tunnekiihotus mahdollisimman tärkeän ja lisäksi erittäin kiltin miehen kanssa (miten helppoa on löytää tärkeä ja kiltti mies!).
Jotkut miehet ajattelivat Adelinen tavoin,
miehet halusivat kaikista kiihottavimman naisen, mutta samalla mahdollisimman herttaisen ja myös menestyvän.
Miehet halusivat myös hyvin tärkeän työn, mutta sen piti jättää heille vapaus ”toteuttaa itseään”. Silloinkin kun miehet menestyivät työssään, he miettivät eivätkö sittenkin olisi olleet onnellisempia jossain toisessa.
Kaikki ihmiset olivat mielessään jäämässä paitsi jostakin
Kaikki potilaan olevat ihmiset Hectorin mielestä tunsivat olevansa juuri jäämässä jostain tärkeästä paitsi ja että aika kului, he eivät onnistuneet olemaan kaikkea sitä mitä halusivat olla.
Hectorin oli huomannut olevansa paljon väsyneempi nähtyään sellaisia ihmisiä, jotka eivät olleet tyytyväisiä elämäänsä kuin nähtyään harhaisia potilaita. Ja koska Hector tapasi yhä enemmän vailla oikeita vastoinkäymisiä vailla olevia onnettomia ihmisiä, Hector alkoi väsyä yhä enemmän ja tuli jopa itse onnettomammaksi.
Hector alkoi miettiä, oliko hän valinnut oikean ammatin, oliko hän tyytyväinen elämäänsä, eikö häneltä puuttunutkin jotain. Silloin hän pelästyi kovasti, koska alkoi miettiä oliko ihmisten onnettomuus tarttuvaa.
Hän ajatteli ruveta ottamaan itsekin pillereitä (hän tiesi joidenkin kollegoiden käyttävän niitä), mutta tuli asiaa harkittuaan siihen tulokseen, ettei se ollut hyvä ratkaisu.
Eräänä päivänä selvännäkijäpotilas sanoi hänelle:
- Näen, että olette hyvin väsynyt, tohtori.
- Voi, olen pahoillani, että se näkyy ulospäin.
- Teidän täytyisi lähetä lomalle, se tekisi teille hyvää.
Hectorin mielestä ajatus oli hyvä: entä jos hän lähtisi lomalle? Niinpä Hector tekisi maailmanympärysmatkan ja yrittäisi ymmärtää, mikä teki ihmiset onnelliseksi tai onnettomiksi. Hector tuumi, että jos oli olemassa onnen salaisuus, sillä lailla hän lopulta keksisi sen.
Potilaissa lomallelähtöilmoitus herätti vaikeimmin sairaissa reaktion: ”Hyvä kun lepäätte vähän, tohtori. teidän ammatissanne sitä tarvitaan! Vähemmän sairaat vähän hermostuivat: ” minä en siis voi tulla vastaanotollenne moneen viikkoon!”. Viimeksi mainitut olivat niitä onnettomia ihmisiä, joita Hector ei onnistunut tekemään onnelliseksi ja he väsyttivät Hectoria.
Hector ja matkan opetukset
Kun Hector kysyi kiireiseltä naisystävältään, oliko tämä onnellinen tutkimuksensa mukaisesti, Clara vaikutti liikuttuneelta ja kysyi: ”Aiotko jättää minut?”. Clara oli kokenut viattoman kysymyksen ikään kuin Hector olisi kritisoinut häntä. Kukaan ei halua Claran mukaan elää sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole koskaan onnellinen. Hector oppi ensimmäisen opetuksensa, että on oltava varovainen kun kyselee ihmisiltä, ovatko he onnellisia, koska kysymys saattaa olla heistä varsin vaikea.
Kiinassa Hector tapaa business-ystävänsä ja tämä vastaa, että kun tekee paljon töitä, niin ei ehdi edes miettiä, onko onnellinen. Édouard on onnellinen tulevaisuudessa, sitten kun hän on hankkinut kolme miljoonaa dollaria.
Hector tapaa maksullisena naisena työskentelevän (Hector ei tiedä että hänen ystävänsä on tilannut hänet) Ying Lin. ”Tyttö jatkoi tarinaansa, mutta Hector ei kuunnellut kaikkea, koska tämä oli niin suloinen, että häntä oli vaikea katsella ja kuunnella samanaikaisesti… Loppua on turha kertoa, koska he menivät Hectorin huoneeseen, missä he tekivät sitä, mitä rakastuneet ihmiset tekevät ollessaan rakastuneita, ja kaikkihan tietävät millaista se on.” Hectorille tulee Édouardin puhelimessa aamulla asian paljastaessa opetus numero 5: Onnea on joskus se, ettei ymmärrä. ”Sen tajuaminen, ettei ole ymmärtänyt mitään, ei ole kenestäkään miellyttävää, mutta vielä vaikeampaa se on psykiatrille”. Hector ymmärsi, että Édouard oli halunnut ilahduttaa häntä. Hector oli kuin olikin rakastunut Ying Li´in, mikä oli Èduoardin mielestä pahempaa kuin olla hölmö. Psykiatrit eivät ole rakkausasioissa sen viisaampia kuin muutkaan. Ying Li oli sanonut, että Hector oli kiltti, eikä hän ollut tottunut siihen. Hector oli rakastunut Ying Lin tunteisiin, ja se kosketti syvältä. Hector oppii, että erossaolo rakkaista on onnettomuutta.
Asian tiedostettuaan Hector tulee tietoisesti onnettomaksi suhteestaan Claraan: ” Eikä hänen tehnyt liiemmin mieli miettiä asiaa, koska syitä ei ehkä ollut mukava tunnustaa itselleen:
”Hän tunsi hyvin tuon pelon, se esti hänen potilaitaan miettimästä ongelmiaan oikeasti, ja hänen työnsähän oli juuri sitä, että hän auttoi heitä voittamaan pelkonsa ja ymmärtämään, mitä heille oikein tapahtui.”
Mutta oikeastaan onnettomana olo saattoi myös opettaa hänelle jotain onnen olemuksesta. Onnettomana Hector kävelee vuorilla ja käy munkin juttusilla: ” Suurin erehdys on uskoa, että onni on päämäärä!”. Munkin mielestä oli hyvä, että Hector oli lähtenyt matkalle. ”Kun olette päässyt perille, tulkaa luokseni uudelleen.”
Hector matkustaa kärventyneitten vuorten maahan, jossa on vaarallista ja väkivaltaista
Hector käsittää, että täkäläiset luottivat vielä Jumalaan, paljon enemmän kuin Hectorin omassa maassa, koska siellä ihmiset luottivat ennen kaikkea sosiaaliturvan suojaan. Hectorin lääkärikollega työskenteli siellä avustuslääkärinä. Hector tapaa juristi-isän perheen: isä oli aamulla viety jonnekin ja tuotu illalla kuorma-autolla pahasti murjottuna ja kuolleena. Aviovaimo ei ollut koskaan palannut täysin henkiin, vaan oli pysyvästi masentunut.
”Elämässä on näet suuria onnettomuuksia, joissa psykiatria voi auttaa jonkin verran, mutta ei parantaa”.
Kärventyneitten vuorten maassa kerjäävät lapset hymyilevät, koska ihmiset ovat kiltimpiä hymyilevälle lapselle.
Hector joutuu kotimatkallaan kidnapatuksi, kun nukkuu häntä hotellille vievän auton takapenkillä, Hector joutuu rosvojoukon vangitsemaksi.
”Hän tiesi hyvin, että jotkut ihmiset, varsinkin rosvot, saattoivat olla erittäin pahoja ja tappaa ihmisiä, mutta koska hän ei ollut koskaan nähnyt sellaista ihan läheltä (Hectorin elämä oli aina ollut rauhallista), hän ei oikein osannut uskoa ihan tosissaan, että hänelle tehtäisiin pahaa, vaikka tiesikin sen olevan mahdollista.”
Tietäminen ja tunteminen eivät ole sama asia, ja tärkeintä on tunteminen, kirjoittaa psykiatri Lelord.
Selvittyään kuolemanvaarasta, opetuksia onnesta Hectorille on kertynyt jo 14, hän oli päättänyt tehdä jonkin aikaa kaikkea, mitä mieli teki, koska hän oli tajunnut, että elämä saattoi päättyä varsin äkisti. Tietäminen ja tunteminen eivät ole sama juttu. Useimmat ihmiset pelastumisen jälkeen sanovat, että elämä tuntuu suurenmoiselta. Kunnes he palaavat taas arjen pienten ja suurten huolten pauloihin. Hector halusi nauttia siitä, että elämä on suurenmoista, niin kauan kuin sitä kesti. Juristin tyttären, Marie-Louisen, kaunis serkku, jonka kanssa Hector myös tekee sitä mitä rakastavaiset tekevät. Serkun sukulainen irvailee parin palatessa yläkerrasta: ” Mitenkäs onnen tutkiminen edistyy?
- Aika hyvin, vastasi Hector hämillään.
Irvaileva Nestor vastaa:
- Täällä on valtavasti syitä olla onneton, jopa meillä onnekkaimmillakin. Jotenka silloin kun on tilaisuus olla onnellinen, sitä ei pidä laskea käsistään! Huomisesta piutpaut, sillä siitä ei koskaan tiedä!
Hector mietti myöhemmin, miksi hän ei ollut, miksi hän ei ollut yhtä rakastunut Marie-Louisen serkkuun, kuin Ying Lihin. Serkun kanssa Hector oli jakanut vain ilon, Ying Lin kanssa Hector oli jakanut ilon ja surun. Claran kanssa ilon ja surun, mutta jo jonkin aikaa vähän liiankin usein hermostumisen, ikävystymisen ja väsymisen. Onnea olisi voida rakastaa useita naisia yhtä aikaa – ongelmana oli tietysti se, että naiset eivät olisi samaa mieltä. tai tietysti, jos myös naisilla olisi sama ”onni”.
Hectorin matkan onnen opetus nro 14 on: Onnea on tulla rakastetuksi oman itsensä takia.
Hector päättelee aivoissa olevan mielihyväradan, onnellisuusradan
”Jos juominen teki onnelliseksi ja vaikutti samalla aivoihin (riittää kun kuuntelee jotakuta joka on juonut liikaa), niin silloin aivoissa täytyi olla kohta, joka teki ihmisen onnelliseksi, ja se toimi voimakkaammin kuin oli juonut.
Lääketehtaiden pillerit pystyivät vain palauttamaan ihmisille sen mielialan, joka heillä oli ennen kuin tulivat liian surullisiksi tai alkoivat pelätä liikaa. Mutta entä sitten, kun joku tehdas valmistaisi pillerin, joka tekee ihmiset onnellisemmaksi kuin koskaan aikaisemmin? Sake tekee japanilaiset hyvin onnellisiksi. Kauniiden naisten näkeminen aktivoi miesten aivoissa samoja alueita kuin kokaiini.
Olkaa varuillanne: silloin kun ihmiset lupaavat luoda paratiisin maan päälle, he tuovat yleensä helvetin tullessaan.
Matkalla Amerikkaan lääkärin ei kannata ilmoittautua potilaita hoitamaan, koska ihmiset haastavat lääkärit helposti oikeuteen ja heidän asianajajansa vaativat suunnattomia vahingonkorvauksia. Hector ei tiedä, sitä ennen kuin hänen ex-tyttöystävänsä, Agnés, joka asuu Amerikassa paljastaa sen. Agnés on tuohtunut siitä, että ihmiset huolehtivat kovasti ilman saastumisesta, mutta eivät lasten henkisestä saastumisesta.
Hectorin onnen lista koostuu nyt seuraavista asioista: olla rakastettu, raha, tuntea olevansa hyödyksi, ystävyys, terveys, sosiaalinen asema, mukava työ, juhliminen, omien rakkaiden onni ja seesteisyys.
Hector tapaa onnea tutkivan kuuluisan professorin: Onni? Ilo on pelkkä onnen hetki. Mielihyvä ei ole kestävää. Lopulta määritelmä on tylsä: ”subjektiivinen hyvinvointi”.
Onnen kolme kysymystä
1. Millainen ero on nykyisen elämänne ja sellaisen elämän välillä, jota haluaisitte elää?
2. Millainen ero on nykyisen elämänne ja aikaisemman elämänne parhaan jakson välillä?
3. Millainen ero on sen välillä, mitä muilla on ja mitä teillä itsellänne on?
Näiden kolmen poikkeaman summa on varsin kiinteästi sidoksissa onneen. Mitä pienempi se on, sitä onnellisempia ihmiset ovat.
- Ja arvaatkaapas mitä! sanoi professori – On olemassa suhde 20-vuotiaan tytön hymyn vilpittömyyden ja intensiteetin sekä 40-vuotiaan naisen kokeman onnen välillä!
Tiede on sitä, ettei riitä, että ajattelee jotakin vaan täytyy yrittää varmentaa, onko se totta. Muuten kaikki voisivat ajatella ja sanoa mitä vain, ja jos sanojat ovat muodissa olevia ihmisiä, heitä uskotaan.
Hector käy aivotutkimuksessa, jossa voidaan hänen aivokuvantamisen perusteella sanoa, milloin hän ajattelee tilannetta joka tekee hänet onnelliseksi, surulliseksi tai tilannetta, jossa hän on pelännyt kovasti.
Ihmisten ajatusten laatu voidaan nähdä aivokuvantamisella. Hector keksii, että kuvissa voidaan nähdä, koska aivot hymyilevät, mutta ne eivät selitä, miksi ihmiset ovat tyytyväisiä.
Hector palaa munkin luo ja töihinsä
Hector ei ollut vielä ymmärtänyt, mitä tarkoittaa: ” Suurin erehdys on uskoa, että onni on päämäärä!”.
- Jos päämäärään tähtää (länsimaisesti), on paljon suuremmat mahdollisuudet kulkea sen ohi.
Hector oppii viisaan läksyn, PARHAAT OPPITUNNIT EIVÄT OLE KAIKILLE SAMOJA!
Munkin mielestä opetukset 20-13-10 ovat hyviä: Onni on tapa katsoa maailmaa tietyllä tavalla, Onnea on tuntea olevansa hyödyksi muille ja Onnea on saada tehdä sitä, mistä pitää.
Onni on, ottaa vastaan ja säilyttää mielenrauha, tapahtui mitä hyvänsä.
Hector palasi maahansa ja töihinsä. Mutta matka oli muuttanut hänen työskentelytapaansa melkoisesti. Hän oli lisännyt menetelmiinsä uuden tavan kertoa potilaille tarinoita. Mutta Hector ei kertonut koskaan tarinoita loppuun, hän pyysi aina ihmisiä keksimään lopun itse.
Tunnettu ranskalainen psykiatri Francois Lelord kirjoittaa kirjassaan Matka onneen (2005, Juva:WSOY), (suomentanut Varpu Laakso, alkup. 2002 Le voyage d´Hector) [i] nuoren psykiatrin Hectorin onnen etsinnästä ja siitä, kun hän ei ollut tyytyväinen itseensä. Alkuperäinen nimi on mielestäni ehkä suomennettua parempi.
Kirja kuvaa hyvin yleismaailmallisesti psykiatrin työtä herkullisen humoristisella tavalla. Hectorilla sanotaan olevan salaisuus, jonka tuntevat hyvät tohtorit ja jota ei opi opintojen aikana: hän oli aidosti kiinnostunut ihmisistä. Kirjan alkupuolella kerrotaan, miksi Hector menestyy työssään: hän osaa ammattinsa niksit. Hän osaa vastata kysymykseen kysymyksellä, hän tuntee lääkkeet hyvin. Hectorin mielestä lääkkeet ovat vähän kuin jälkiruuat: kaikki eivät pidä samoista. Silloin kun lääkkeet eivät riittäneet tai ihan yksinkertaisesti, kun niitä ei tarvita, hän osaa keinon heidän auttamisekseen: psykoterapian. Psykoterapia tarkoittaa sitä, että ihmisiä autetaan kuuntelemalla heitä ja puhumalla heidän kanssaan – erityistä metodia noudattaen. Sanalla sanoen Hector oli siis aika hyvä psykiatri ammattiniksiensä, lääkkeidensä, psykoterapiansa ja salaisuutensa – hän oli aidosti kiinnostunut ihmisistä – ansiosta.
Ja kuitenkaan Hector ei ollut tyytyväinen itseensä, koska ymmärsi, ettei onnistunut tekemään ihmisiä onnellisiksi. Joillain potilailla oli oikeita sairauksia tai he olivat kokeneet oikeita vastoinkäymisiä, ja niissä tapauksissa Hectorin yleensä onnistui hoitaa heitä psykoterapialla ja lääkkeillä. Mutta monilla ei ollut oikeita sairauksia, ainakaan sellaisia joita Hector oli oppinut opiskeluaikanaan hoitamaan, eivätkä he myöskään olleet kokeneet oikeita vastoinkäymisiä… Ja kuitenkaan ne ihmiset eivät olleet onnellisia.
Viehättävä naispotilas joka ei löydä sopivaa miestä
Adeline valitti aina, varsinkin miesasioitaan. Koska hän oli viehättävä, hänen elämässään oli aina joku mies, mutta aina jotain oli vialla:
joko mies oli kiltti, mutta silloin Adeline ei pitänyt tätä kiihottavana;
tai sitten tämä mies oli kiihottava, mutta Adeline ei pitänyt tätä kilttinä
tai sitten mies ei ollut kiihottava eikä kiltti, mutta silloin Adeline mietti, mitä hän tämän kanssa oikein teki.
Adeline oli keksinyt miten tehdä kiihottavista miehistä kilttejä: hän jätti heidät. Mutta sen jälkeen he eivät kiinnostaneet häntä enää paljoakaan.
Lisäksi miehillä oli aika tärkeä asema, koska jos ei ollut, ei kannattanut edes yrittää Adelinen kanssa.
Kysymysten avulla Hector koetti saada Adelinen ymmärtämään, ettei suurinta onnea välttämättä ollut mahdollisimman voimakas tunnekiihotus mahdollisimman tärkeän ja lisäksi erittäin kiltin miehen kanssa (miten helppoa on löytää tärkeä ja kiltti mies!).
Jotkut miehet ajattelivat Adelinen tavoin,
miehet halusivat kaikista kiihottavimman naisen, mutta samalla mahdollisimman herttaisen ja myös menestyvän.
Miehet halusivat myös hyvin tärkeän työn, mutta sen piti jättää heille vapaus ”toteuttaa itseään”. Silloinkin kun miehet menestyivät työssään, he miettivät eivätkö sittenkin olisi olleet onnellisempia jossain toisessa.
Kaikki ihmiset olivat mielessään jäämässä paitsi jostakin
Kaikki potilaan olevat ihmiset Hectorin mielestä tunsivat olevansa juuri jäämässä jostain tärkeästä paitsi ja että aika kului, he eivät onnistuneet olemaan kaikkea sitä mitä halusivat olla.
Hectorin oli huomannut olevansa paljon väsyneempi nähtyään sellaisia ihmisiä, jotka eivät olleet tyytyväisiä elämäänsä kuin nähtyään harhaisia potilaita. Ja koska Hector tapasi yhä enemmän vailla oikeita vastoinkäymisiä vailla olevia onnettomia ihmisiä, Hector alkoi väsyä yhä enemmän ja tuli jopa itse onnettomammaksi.
Hector alkoi miettiä, oliko hän valinnut oikean ammatin, oliko hän tyytyväinen elämäänsä, eikö häneltä puuttunutkin jotain. Silloin hän pelästyi kovasti, koska alkoi miettiä oliko ihmisten onnettomuus tarttuvaa.
Hän ajatteli ruveta ottamaan itsekin pillereitä (hän tiesi joidenkin kollegoiden käyttävän niitä), mutta tuli asiaa harkittuaan siihen tulokseen, ettei se ollut hyvä ratkaisu.
Eräänä päivänä selvännäkijäpotilas sanoi hänelle:
- Näen, että olette hyvin väsynyt, tohtori.
- Voi, olen pahoillani, että se näkyy ulospäin.
- Teidän täytyisi lähetä lomalle, se tekisi teille hyvää.
Hectorin mielestä ajatus oli hyvä: entä jos hän lähtisi lomalle? Niinpä Hector tekisi maailmanympärysmatkan ja yrittäisi ymmärtää, mikä teki ihmiset onnelliseksi tai onnettomiksi. Hector tuumi, että jos oli olemassa onnen salaisuus, sillä lailla hän lopulta keksisi sen.
Potilaissa lomallelähtöilmoitus herätti vaikeimmin sairaissa reaktion: ”Hyvä kun lepäätte vähän, tohtori. teidän ammatissanne sitä tarvitaan! Vähemmän sairaat vähän hermostuivat: ” minä en siis voi tulla vastaanotollenne moneen viikkoon!”. Viimeksi mainitut olivat niitä onnettomia ihmisiä, joita Hector ei onnistunut tekemään onnelliseksi ja he väsyttivät Hectoria.
Hector ja matkan opetukset
Kun Hector kysyi kiireiseltä naisystävältään, oliko tämä onnellinen tutkimuksensa mukaisesti, Clara vaikutti liikuttuneelta ja kysyi: ”Aiotko jättää minut?”. Clara oli kokenut viattoman kysymyksen ikään kuin Hector olisi kritisoinut häntä. Kukaan ei halua Claran mukaan elää sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole koskaan onnellinen. Hector oppi ensimmäisen opetuksensa, että on oltava varovainen kun kyselee ihmisiltä, ovatko he onnellisia, koska kysymys saattaa olla heistä varsin vaikea.
Kiinassa Hector tapaa business-ystävänsä ja tämä vastaa, että kun tekee paljon töitä, niin ei ehdi edes miettiä, onko onnellinen. Édouard on onnellinen tulevaisuudessa, sitten kun hän on hankkinut kolme miljoonaa dollaria.
Hector tapaa maksullisena naisena työskentelevän (Hector ei tiedä että hänen ystävänsä on tilannut hänet) Ying Lin. ”Tyttö jatkoi tarinaansa, mutta Hector ei kuunnellut kaikkea, koska tämä oli niin suloinen, että häntä oli vaikea katsella ja kuunnella samanaikaisesti… Loppua on turha kertoa, koska he menivät Hectorin huoneeseen, missä he tekivät sitä, mitä rakastuneet ihmiset tekevät ollessaan rakastuneita, ja kaikkihan tietävät millaista se on.” Hectorille tulee Édouardin puhelimessa aamulla asian paljastaessa opetus numero 5: Onnea on joskus se, ettei ymmärrä. ”Sen tajuaminen, ettei ole ymmärtänyt mitään, ei ole kenestäkään miellyttävää, mutta vielä vaikeampaa se on psykiatrille”. Hector ymmärsi, että Édouard oli halunnut ilahduttaa häntä. Hector oli kuin olikin rakastunut Ying Li´in, mikä oli Èduoardin mielestä pahempaa kuin olla hölmö. Psykiatrit eivät ole rakkausasioissa sen viisaampia kuin muutkaan. Ying Li oli sanonut, että Hector oli kiltti, eikä hän ollut tottunut siihen. Hector oli rakastunut Ying Lin tunteisiin, ja se kosketti syvältä. Hector oppii, että erossaolo rakkaista on onnettomuutta.
Asian tiedostettuaan Hector tulee tietoisesti onnettomaksi suhteestaan Claraan: ” Eikä hänen tehnyt liiemmin mieli miettiä asiaa, koska syitä ei ehkä ollut mukava tunnustaa itselleen:
”Hän tunsi hyvin tuon pelon, se esti hänen potilaitaan miettimästä ongelmiaan oikeasti, ja hänen työnsähän oli juuri sitä, että hän auttoi heitä voittamaan pelkonsa ja ymmärtämään, mitä heille oikein tapahtui.”
Mutta oikeastaan onnettomana olo saattoi myös opettaa hänelle jotain onnen olemuksesta. Onnettomana Hector kävelee vuorilla ja käy munkin juttusilla: ” Suurin erehdys on uskoa, että onni on päämäärä!”. Munkin mielestä oli hyvä, että Hector oli lähtenyt matkalle. ”Kun olette päässyt perille, tulkaa luokseni uudelleen.”
Hector matkustaa kärventyneitten vuorten maahan, jossa on vaarallista ja väkivaltaista
Hector käsittää, että täkäläiset luottivat vielä Jumalaan, paljon enemmän kuin Hectorin omassa maassa, koska siellä ihmiset luottivat ennen kaikkea sosiaaliturvan suojaan. Hectorin lääkärikollega työskenteli siellä avustuslääkärinä. Hector tapaa juristi-isän perheen: isä oli aamulla viety jonnekin ja tuotu illalla kuorma-autolla pahasti murjottuna ja kuolleena. Aviovaimo ei ollut koskaan palannut täysin henkiin, vaan oli pysyvästi masentunut.
”Elämässä on näet suuria onnettomuuksia, joissa psykiatria voi auttaa jonkin verran, mutta ei parantaa”.
Kärventyneitten vuorten maassa kerjäävät lapset hymyilevät, koska ihmiset ovat kiltimpiä hymyilevälle lapselle.
Hector joutuu kotimatkallaan kidnapatuksi, kun nukkuu häntä hotellille vievän auton takapenkillä, Hector joutuu rosvojoukon vangitsemaksi.
”Hän tiesi hyvin, että jotkut ihmiset, varsinkin rosvot, saattoivat olla erittäin pahoja ja tappaa ihmisiä, mutta koska hän ei ollut koskaan nähnyt sellaista ihan läheltä (Hectorin elämä oli aina ollut rauhallista), hän ei oikein osannut uskoa ihan tosissaan, että hänelle tehtäisiin pahaa, vaikka tiesikin sen olevan mahdollista.”
Tietäminen ja tunteminen eivät ole sama asia, ja tärkeintä on tunteminen, kirjoittaa psykiatri Lelord.
Selvittyään kuolemanvaarasta, opetuksia onnesta Hectorille on kertynyt jo 14, hän oli päättänyt tehdä jonkin aikaa kaikkea, mitä mieli teki, koska hän oli tajunnut, että elämä saattoi päättyä varsin äkisti. Tietäminen ja tunteminen eivät ole sama juttu. Useimmat ihmiset pelastumisen jälkeen sanovat, että elämä tuntuu suurenmoiselta. Kunnes he palaavat taas arjen pienten ja suurten huolten pauloihin. Hector halusi nauttia siitä, että elämä on suurenmoista, niin kauan kuin sitä kesti. Juristin tyttären, Marie-Louisen, kaunis serkku, jonka kanssa Hector myös tekee sitä mitä rakastavaiset tekevät. Serkun sukulainen irvailee parin palatessa yläkerrasta: ” Mitenkäs onnen tutkiminen edistyy?
- Aika hyvin, vastasi Hector hämillään.
Irvaileva Nestor vastaa:
- Täällä on valtavasti syitä olla onneton, jopa meillä onnekkaimmillakin. Jotenka silloin kun on tilaisuus olla onnellinen, sitä ei pidä laskea käsistään! Huomisesta piutpaut, sillä siitä ei koskaan tiedä!
Hector mietti myöhemmin, miksi hän ei ollut, miksi hän ei ollut yhtä rakastunut Marie-Louisen serkkuun, kuin Ying Lihin. Serkun kanssa Hector oli jakanut vain ilon, Ying Lin kanssa Hector oli jakanut ilon ja surun. Claran kanssa ilon ja surun, mutta jo jonkin aikaa vähän liiankin usein hermostumisen, ikävystymisen ja väsymisen. Onnea olisi voida rakastaa useita naisia yhtä aikaa – ongelmana oli tietysti se, että naiset eivät olisi samaa mieltä. tai tietysti, jos myös naisilla olisi sama ”onni”.
Hectorin matkan onnen opetus nro 14 on: Onnea on tulla rakastetuksi oman itsensä takia.
Hector päättelee aivoissa olevan mielihyväradan, onnellisuusradan
”Jos juominen teki onnelliseksi ja vaikutti samalla aivoihin (riittää kun kuuntelee jotakuta joka on juonut liikaa), niin silloin aivoissa täytyi olla kohta, joka teki ihmisen onnelliseksi, ja se toimi voimakkaammin kuin oli juonut.
Lääketehtaiden pillerit pystyivät vain palauttamaan ihmisille sen mielialan, joka heillä oli ennen kuin tulivat liian surullisiksi tai alkoivat pelätä liikaa. Mutta entä sitten, kun joku tehdas valmistaisi pillerin, joka tekee ihmiset onnellisemmaksi kuin koskaan aikaisemmin? Sake tekee japanilaiset hyvin onnellisiksi. Kauniiden naisten näkeminen aktivoi miesten aivoissa samoja alueita kuin kokaiini.
Olkaa varuillanne: silloin kun ihmiset lupaavat luoda paratiisin maan päälle, he tuovat yleensä helvetin tullessaan.
Matkalla Amerikkaan lääkärin ei kannata ilmoittautua potilaita hoitamaan, koska ihmiset haastavat lääkärit helposti oikeuteen ja heidän asianajajansa vaativat suunnattomia vahingonkorvauksia. Hector ei tiedä, sitä ennen kuin hänen ex-tyttöystävänsä, Agnés, joka asuu Amerikassa paljastaa sen. Agnés on tuohtunut siitä, että ihmiset huolehtivat kovasti ilman saastumisesta, mutta eivät lasten henkisestä saastumisesta.
Hectorin onnen lista koostuu nyt seuraavista asioista: olla rakastettu, raha, tuntea olevansa hyödyksi, ystävyys, terveys, sosiaalinen asema, mukava työ, juhliminen, omien rakkaiden onni ja seesteisyys.
Hector tapaa onnea tutkivan kuuluisan professorin: Onni? Ilo on pelkkä onnen hetki. Mielihyvä ei ole kestävää. Lopulta määritelmä on tylsä: ”subjektiivinen hyvinvointi”.
Onnen kolme kysymystä
1. Millainen ero on nykyisen elämänne ja sellaisen elämän välillä, jota haluaisitte elää?
2. Millainen ero on nykyisen elämänne ja aikaisemman elämänne parhaan jakson välillä?
3. Millainen ero on sen välillä, mitä muilla on ja mitä teillä itsellänne on?
Näiden kolmen poikkeaman summa on varsin kiinteästi sidoksissa onneen. Mitä pienempi se on, sitä onnellisempia ihmiset ovat.
- Ja arvaatkaapas mitä! sanoi professori – On olemassa suhde 20-vuotiaan tytön hymyn vilpittömyyden ja intensiteetin sekä 40-vuotiaan naisen kokeman onnen välillä!
Tiede on sitä, ettei riitä, että ajattelee jotakin vaan täytyy yrittää varmentaa, onko se totta. Muuten kaikki voisivat ajatella ja sanoa mitä vain, ja jos sanojat ovat muodissa olevia ihmisiä, heitä uskotaan.
Hector käy aivotutkimuksessa, jossa voidaan hänen aivokuvantamisen perusteella sanoa, milloin hän ajattelee tilannetta joka tekee hänet onnelliseksi, surulliseksi tai tilannetta, jossa hän on pelännyt kovasti.
Ihmisten ajatusten laatu voidaan nähdä aivokuvantamisella. Hector keksii, että kuvissa voidaan nähdä, koska aivot hymyilevät, mutta ne eivät selitä, miksi ihmiset ovat tyytyväisiä.
Hector palaa munkin luo ja töihinsä
Hector ei ollut vielä ymmärtänyt, mitä tarkoittaa: ” Suurin erehdys on uskoa, että onni on päämäärä!”.
- Jos päämäärään tähtää (länsimaisesti), on paljon suuremmat mahdollisuudet kulkea sen ohi.
Hector oppii viisaan läksyn, PARHAAT OPPITUNNIT EIVÄT OLE KAIKILLE SAMOJA!
Munkin mielestä opetukset 20-13-10 ovat hyviä: Onni on tapa katsoa maailmaa tietyllä tavalla, Onnea on tuntea olevansa hyödyksi muille ja Onnea on saada tehdä sitä, mistä pitää.
Onni on, ottaa vastaan ja säilyttää mielenrauha, tapahtui mitä hyvänsä.
Hector palasi maahansa ja töihinsä. Mutta matka oli muuttanut hänen työskentelytapaansa melkoisesti. Hän oli lisännyt menetelmiinsä uuden tavan kertoa potilaille tarinoita. Mutta Hector ei kertonut koskaan tarinoita loppuun, hän pyysi aina ihmisiä keksimään lopun itse.
[i] Lelord, Francois, Matka onneen 2005, Juva: WSOY ( suomentanut Varpu Laakso alkup. 2002 Le voyage d´Hector)