Raskaat tummat pilvet roikkuvat Riian yllä
Raskaan harmaat pilvet roikkuvat taivaalla, mutta sateenvarjoa ei ole vielä tarvinnut käyttää. Se on ollut oikea poutakeppi kassissa, jota on kanneltu ympäri Riiaa.
Kävin hieronnassa, jossa minua hieroi nuori kaunis nainen. Aivan kuten Valioliigan selostaja kysyy totuuksia taksikuskeilta, niin minulla on tapana kysyä hierojilta eri matkakohteissa maasta.
Tämä nuori nainen kertoi, että koulussa voi valita saksan ja venäjän väliltä, aika monet valitsevat venäjän, koska puolet ovat riikalaisista venäläisiä ja venäläisten matkailijoiden osuus on suuri. Monet työnantajat toivovat, että venäjää hallitaan.
Hän kertoi myös, että monet nuoret suunnittelevat heti lukion jälkeen ulkomaillelähtöä, koska haluavat menestyä elämässä paremmin kuin Latviassa useimmilla on mahdollisuuksia. Nuori nainen yrittää parhaansa mukaan ja hyvällä englannilla vastata moniin kysymyksiin, joita Latviasta kysyn.
Hän kertoo kerran käyneensä Helsingissä ja piti paikan rauhallisuudesta ja leppoisuudessta, jolla suomalaiset suhtautuvat elämään. Ja jatkaa elämän täällä olevan stressaavampaa - hän kertoo, että useimmat nuoret ovat useammassa työpaikassa yhtä aikaa. 200- 300 latia kuukaudessa saa työpaikasta, jonka vuoksi tulee olla useampi, jotta voisi elää. 1 lati on noin 1.25 euroa.
Hän kertoo samalla olevansa myös hoitaja. Hän kertoo eriarvoisuudesta joka Latviassa on terveydenhuollossa ja opiskelussa - minä kerron että meillä on verovaroin tuettu terveydenhoito ja että kuka tahansa voi opiskella lääkäriksi, mikä on Latviassa kallista.
Hän kertoo kuulleensa, että Norjassa olisi osattava hoitajana kieli täydellisesti ennen kuin sinne voi mennä. Span asiakkaista suurin osa on kuulema juuri norjalaisia. Minä epäilen tietoa ja sanon, että meillä Suomessa on 10 vuoden päästä pula sairaanhoitajista. Ja kymmenessä vuodessa oppii vaikka sanskriitin, jos asenne on oikea. Lisäksi meillä on sairaaloita, joissa voi ehkä jatkossa toimia englanniksikin, puhumattakaan venäjäksi. Kuullessaan sairaanhoitajiemme palkkatasosta, hän vastaa että meillä on siis satoja lateja, ei tuhansia lateja, kun pienet numerot ovat sinällään samoja.
Niin siitä hieromisesta vielä, Simon Baron-Cohen kirjassaan Zero Degrees of Empathy - A New Theory of Human Cruelty and Kindness (2011) kertoo kuinka oksitosiinin lisääntyminen lisää empatiaa ihmisillä. Kosketus on yksi keino saada oksitosiini lisääntymään. Orgasmi lisää oksitosiinin määrää selvästi hetkellisesti. On toistettu vuosia, että hieronta sinällään ei ole näyttöön perustuvaa hoitoa ja siksi sitä ei tulisi Kelan korvauksia maksaa. Saattaa olla, että hieronnalla on vaikutuksia, joita ei ole vielä tutkittu oikein.
Siis nuoren ja kauniin naisen kädet hierovat vartaloasi - kukin voi kuvitella asian pidemmälle. Sitä pidemmälle, mitä likaisempi on mielikuvitus. Tavallaan ymmärrän miehenä miehiä, jotka käyvät thai-hieronnassa, vaikken itse voisi kuvitella meneväni sellaiseen. Kun kysyn rouvalta voisinko käydä vielä ylihuomenna hieronnassa, niin hän sanoo, että eiköhän se hieronta jo riitä tälle viikolle, kun hän näkee autuaan hölmönä hymyilevän naamani. Voi olla, että oksitosiiniselitys ei muuttaisi rouvan mieltä.
Paikallisessa mainoksessa sanotaan, että jos ei ole maistanut paikallista mustaa balsamia, niin ei ole käynyt Riiassa - suklaapuodissa keskellä Vanhaa Kaupunkia maistan kyseistä juomaa. Vaikka atmosfääri on mitä parhain - klassinen musiikki soi hiljaa taustalla, eikä niin kuin on tavallista älytön populaarimusiikki ja kovalla missä tahansa muussa paikassa - niin en voi sanoa pitäväni mustasta balsamista. Se joka pitää Jägermeisterin mausta, pitää todennäköisesti mustasta balsamistakin. Yksi shotti sitä lajia on aivan riittävästi.
Istumme 800 vuotta vanhassa kirkossa, joka on Unescon suojelukohde, sinisten ja virheiden keinovalojen valaistessa satoja vuosia vanhoja tiiliseiniä ja taustalla kuuluu musiikki, johon voit törmätä kylpylöissä. Täysin tyylillisesti mautonta, jos minun mielipiteeni haluatte kuulla - ja kerron sen, vaikkette haluaisikaan.
Martin Lutherin kuva loistaa seinällä, osasta vanhoista kirkoista tuli ajansaatossa luterilaisia. Simon Baron-Cohen muistuttaa, että 1542 Martin Luther kirjoitti pamfletin Against the Jews, jossa hän kehoittaa kristittyjä hyökkäämään juutalaisia vastaan, polttamaan heidän synagoogansa ja tuhoamaan heidän kotinsa. 400 vuotta myöhemmin Adolf Hitler siteeraa kirjaa perustellessaan kirjassaan Mein Kampf keskitysleirien perustamista. Siinä se Luther kuvassa katsoo kirkossa minuun päin, kun samalla mietin, että tämän kirkon muurit ovat olleet olemassa molempien tapahtumien aikaan. Jospa ne voisivat kertoa oman versionsa aiheesta. 800 vuotta antaa perspektiiviä yksittäisille mielipiteen ilmaisuille. S B-C muistuttaa Tony Blairin sanoneen brittien Irakiin hyökkäyksen aikana : Historia on meidät armahtava.
Historia on usein voittajien historiaa. S B-C muistuttaa myös Hanna Arendtin termistä "pahuuden banaalisuus": kukin yksittäisistä natseista totteli vain tiettyä käskyä komentoketjussa, näkemättä tai pohtimatta omaa osuuttaan suuren kuvaan.
- Minä vain tottelin käskyjä, on tavallinen selitys, jolla kukin yrittää selittää vastuuta tai vastuuttomuuttaan. S B-C kuvaa 12 eri tekijää, jotka vaikuttavat empatian rapautumiseen. Ideologiset tekijät ovat yksi niistä.
S B-C olisi halunnut lisättävän DSM-5:een( uusimpaan amerikkalaiseen psykiatriseen diagnostiseen luokitteluun) lisättävän empatiahäiriöiden -luokan, joka hänen mielestään psykiatrisesta luokittelusta puuttuu ja joka voisi selittää väkivallan tekoja heillä, joilla ei todeta mitään psykiatrista häiriötä. Kuten naisella, joka halusi rangaista ex-miestään, jolla oli uusi kumppani ja joka oli onnellinen uudessa liitossaan - tappamalla heidän kaksi yhteistä tytärtään S B-C:n mielestä emaptiahäiriön vuoksi. Naisen viha on vielä arvaamattomampaa kuin miehen, vaikka naiset yleensä ovat empaattisempia kuin miehet. Nainen sai murhista yli 30 vuotta vankeutta. Miksiköhän meillä Suomessa väkivallan teoista saa niin lyhyet tuomiot?
Käymme syömässä intialaisessa ravintolassa. Ruoka on taas todella hyvää, kertaakaan emme ole saaneet Riiassa huonoa ruokaa tai palvelua. Kaikki on ystävällistä ja hyvää joka kerta. Mausteista joku saa aikaiseksi sen, että maha turpoaa ja nielussa on limaa kovasti illalla ja yöllä - ehkä se oli vain ylensyöntiä, kun ruoka oli oikein hyvää, niin ettei malttanut lopettaa syömistä silloin, kun oli jo kylläinen.
Käymme siinä kirkossa, jossa Luther katsoo sinisten ja vihreiden värivalojen keskeltä 800 vuotta vanhassa kirkossa, kuuntelemassa konserttia. The Sparkling 5 esiintyy ilmaiskonsertissa, kolme nuorta ja kaunista naista soittaa saksofonia ( altto, tenori ja baritoni saksofonit), kaksi nuorta komeaa miestä soittavat toinen trumpettia ja toinen vetopasuunaa. Useamman kymmenen metrin korkeuteen ulottuvassa holvissa puhallinsoittimet soivat hienosti, mutta pari asiaa jäi mietityttämään. Miksi ei oltu valittu kappaleita, joissa saksofonit olisivat päässeet oikeuksiinsa, nyt ne tavallaan kuin säestivät trumpettia ja vetopasuunaa. Ja miksi ei ollut muita soittimia, vaikkapa viulua, joka olisi tuonut sointiin enemmän väriä.
Olen täysi ummikko musiikissa, joten arviointini voi lukea sitä taustaa vasten. Toisaalta olen klassisen musiikin suuri ystävä, kuuntelen kaikkein mieluiten klassista musiikkia. Enoni soitti minulle tai itse asiassa itselleen klassista musiikkia, kun olin siellä 18-vuotiaana kollina Tukholmassa kesätöissä. Jälkikäteen hän on kertonut, että se oli tarkoituksellista. Meillä kotona isä soitti haitaria ja lauloi, mutta sen koommin ei ollut musiikki mitenkään keskeisessä osassa lapsuuttani. Urheilu oli.
Musiikkitunneilla esitin yleensä Ostakaa makkaraa- kappaleen, koska se oli lyhyin mitä siitä vihreästä paksusta musiikkikirjasta löysin. Noin 10-vuotiaana olisin mennyt opettelemaan puhaltimilla soittamista, mutta kukaan ei lähtenyt mukaani ja siksi se jäi. Tuskin suuri tappio minulle tai millekään muulle.
Kirkkokonsertista poistullessa päätän ostaa Eurojackpotia kolme riviä, sillä jos kerrotaan, että joku latvialainen voitti 13 miljoonaa, niin se ei ikinä paljastuisi suomalaiseksi matkaajaksi. Turha leikkiä ajatuksella, että mitä oikeasti tapahtuisi, jos se olisi ainut voittokuponki. Unelmat ovat elämän suola - ne pienetkin. Pitäisikö ostaa pari riviä myös Viking Lottoa huomenna, samalla ajatuksella?
Kun S B-C kertoo kirjassaan, että anoreksiaa tulisi verrata Aspergerin syndroomaan, niin minulle ensimmäiseksi tulee mieleen riippuvuusongelmat - peliriippuvuus, huumeriippuvuus jne. Muutos on mahdoton aidolle Aspergerpotilaalle ja autistille, niin myös usein anoreksiapotilaalle. Asperger vai riippuvuus, no se antaa anoreksiaan uusia näkökulmia. Mielestäni anoreksiaa hoidetaan samoilla periaatteilla kuin riippuvuutta.
Ennen nukkumaan menoa koetan löytää televisiosta Mestarien liigaa, mutten löydä kuin Eurosportin, josta 17-vuotiaitten MM-kisat. Nigeria pesee ruotsalaiset 3-0 ainakin, tai siinä vaiheessa lopetan katsomisen. Näin nigerialaisten voittavan myös Argentiinan edellisenä päivänä - Nigerialla on hyvä ja taitava joukkue.
Nukun taas erikoispitkät yöunet, kun en ole työ- tai muita huolia ajatellut. Ajatella, jos pääsisi sellaiseen tilaan, jossa olisi arkihuoleton, niin varmaan nukkuisi pitkät yöunet, heräisi sitten kun siltä tuntuu. Tekisi sitä mikä milloinkin oikealta tuntuisi.
Appiukko sairastaa vakavasti ja on joutunut taas sairaalaan - he olivat päättäneet, etteivät soita, ettei lomamme mene sen vuoksi piloille. Kerran meidän piti lähteä yhdessä Kosille, mutta juuri sitä ennen appiukko sai infarktin. Hän on selvinnyt periaatteessa nyt ainakin viidestä sydäninfarktista - yhdestä ei olisi lääkärikirjan mukaan pitänyt selvitä ollenkaan, mutta niin vain porskutti muutaman vuoden. Nyt hän ei enää siihen kykene.
Elämä on sellainen kuin se on. Meille rakkaat ihmiset poistuvat täältä äkkiä tai pikkuhiljaa riutumalla, niin kuin itsemmekin kuolemme. Kannattaa tehdä kustakin päivästä merkityksellinen, koska se voi olla vaikka viimeinenkin. Kannattaa elää niin, ettei tarvitse voivotella kuollessaan, että sitä ja sitä olisin halunnut tehdä. Luoja antaa meille päiviemme määrän - ja se on siinä, ota tai jätä.
Kun vanhenee, niin ehdottomien sääntöjen rajat alkavat höltyä, kun alkaa nähdä ne melko mitättöminä universiumin mittakaavassa. Typeryydet ja typerykset ovat mitätön kakka koko universiumissa - niistä ei kannata elämäänsä sekoittaa.
Sitä alkaa nähdä itsensä pienenä osana maailmankaikkeuden hiukkasia, jotka pyörivät tähtisumussa, kuin tanssien. Tässä kohtaa minulla alkaa mielessä soida universiumin musiikki, se oikea pythagorelaisten riemusoitto. Kaiken kauneus nousee niin korkealle, ettei sitä enää edes näe, sen ainoastaan kokee kehossaan.
Elämä on niin kaunis, että vain kuolema voi korostaa sen kauneutta äärimmilleen.
6.11.2013 Riiassa
Kävin hieronnassa, jossa minua hieroi nuori kaunis nainen. Aivan kuten Valioliigan selostaja kysyy totuuksia taksikuskeilta, niin minulla on tapana kysyä hierojilta eri matkakohteissa maasta.
Tämä nuori nainen kertoi, että koulussa voi valita saksan ja venäjän väliltä, aika monet valitsevat venäjän, koska puolet ovat riikalaisista venäläisiä ja venäläisten matkailijoiden osuus on suuri. Monet työnantajat toivovat, että venäjää hallitaan.
Hän kertoi myös, että monet nuoret suunnittelevat heti lukion jälkeen ulkomaillelähtöä, koska haluavat menestyä elämässä paremmin kuin Latviassa useimmilla on mahdollisuuksia. Nuori nainen yrittää parhaansa mukaan ja hyvällä englannilla vastata moniin kysymyksiin, joita Latviasta kysyn.
Hän kertoo kerran käyneensä Helsingissä ja piti paikan rauhallisuudesta ja leppoisuudessta, jolla suomalaiset suhtautuvat elämään. Ja jatkaa elämän täällä olevan stressaavampaa - hän kertoo, että useimmat nuoret ovat useammassa työpaikassa yhtä aikaa. 200- 300 latia kuukaudessa saa työpaikasta, jonka vuoksi tulee olla useampi, jotta voisi elää. 1 lati on noin 1.25 euroa.
Hän kertoo samalla olevansa myös hoitaja. Hän kertoo eriarvoisuudesta joka Latviassa on terveydenhuollossa ja opiskelussa - minä kerron että meillä on verovaroin tuettu terveydenhoito ja että kuka tahansa voi opiskella lääkäriksi, mikä on Latviassa kallista.
Hän kertoo kuulleensa, että Norjassa olisi osattava hoitajana kieli täydellisesti ennen kuin sinne voi mennä. Span asiakkaista suurin osa on kuulema juuri norjalaisia. Minä epäilen tietoa ja sanon, että meillä Suomessa on 10 vuoden päästä pula sairaanhoitajista. Ja kymmenessä vuodessa oppii vaikka sanskriitin, jos asenne on oikea. Lisäksi meillä on sairaaloita, joissa voi ehkä jatkossa toimia englanniksikin, puhumattakaan venäjäksi. Kuullessaan sairaanhoitajiemme palkkatasosta, hän vastaa että meillä on siis satoja lateja, ei tuhansia lateja, kun pienet numerot ovat sinällään samoja.
Niin siitä hieromisesta vielä, Simon Baron-Cohen kirjassaan Zero Degrees of Empathy - A New Theory of Human Cruelty and Kindness (2011) kertoo kuinka oksitosiinin lisääntyminen lisää empatiaa ihmisillä. Kosketus on yksi keino saada oksitosiini lisääntymään. Orgasmi lisää oksitosiinin määrää selvästi hetkellisesti. On toistettu vuosia, että hieronta sinällään ei ole näyttöön perustuvaa hoitoa ja siksi sitä ei tulisi Kelan korvauksia maksaa. Saattaa olla, että hieronnalla on vaikutuksia, joita ei ole vielä tutkittu oikein.
Siis nuoren ja kauniin naisen kädet hierovat vartaloasi - kukin voi kuvitella asian pidemmälle. Sitä pidemmälle, mitä likaisempi on mielikuvitus. Tavallaan ymmärrän miehenä miehiä, jotka käyvät thai-hieronnassa, vaikken itse voisi kuvitella meneväni sellaiseen. Kun kysyn rouvalta voisinko käydä vielä ylihuomenna hieronnassa, niin hän sanoo, että eiköhän se hieronta jo riitä tälle viikolle, kun hän näkee autuaan hölmönä hymyilevän naamani. Voi olla, että oksitosiiniselitys ei muuttaisi rouvan mieltä.
Paikallisessa mainoksessa sanotaan, että jos ei ole maistanut paikallista mustaa balsamia, niin ei ole käynyt Riiassa - suklaapuodissa keskellä Vanhaa Kaupunkia maistan kyseistä juomaa. Vaikka atmosfääri on mitä parhain - klassinen musiikki soi hiljaa taustalla, eikä niin kuin on tavallista älytön populaarimusiikki ja kovalla missä tahansa muussa paikassa - niin en voi sanoa pitäväni mustasta balsamista. Se joka pitää Jägermeisterin mausta, pitää todennäköisesti mustasta balsamistakin. Yksi shotti sitä lajia on aivan riittävästi.
Istumme 800 vuotta vanhassa kirkossa, joka on Unescon suojelukohde, sinisten ja virheiden keinovalojen valaistessa satoja vuosia vanhoja tiiliseiniä ja taustalla kuuluu musiikki, johon voit törmätä kylpylöissä. Täysin tyylillisesti mautonta, jos minun mielipiteeni haluatte kuulla - ja kerron sen, vaikkette haluaisikaan.
Martin Lutherin kuva loistaa seinällä, osasta vanhoista kirkoista tuli ajansaatossa luterilaisia. Simon Baron-Cohen muistuttaa, että 1542 Martin Luther kirjoitti pamfletin Against the Jews, jossa hän kehoittaa kristittyjä hyökkäämään juutalaisia vastaan, polttamaan heidän synagoogansa ja tuhoamaan heidän kotinsa. 400 vuotta myöhemmin Adolf Hitler siteeraa kirjaa perustellessaan kirjassaan Mein Kampf keskitysleirien perustamista. Siinä se Luther kuvassa katsoo kirkossa minuun päin, kun samalla mietin, että tämän kirkon muurit ovat olleet olemassa molempien tapahtumien aikaan. Jospa ne voisivat kertoa oman versionsa aiheesta. 800 vuotta antaa perspektiiviä yksittäisille mielipiteen ilmaisuille. S B-C muistuttaa Tony Blairin sanoneen brittien Irakiin hyökkäyksen aikana : Historia on meidät armahtava.
Historia on usein voittajien historiaa. S B-C muistuttaa myös Hanna Arendtin termistä "pahuuden banaalisuus": kukin yksittäisistä natseista totteli vain tiettyä käskyä komentoketjussa, näkemättä tai pohtimatta omaa osuuttaan suuren kuvaan.
- Minä vain tottelin käskyjä, on tavallinen selitys, jolla kukin yrittää selittää vastuuta tai vastuuttomuuttaan. S B-C kuvaa 12 eri tekijää, jotka vaikuttavat empatian rapautumiseen. Ideologiset tekijät ovat yksi niistä.
S B-C olisi halunnut lisättävän DSM-5:een( uusimpaan amerikkalaiseen psykiatriseen diagnostiseen luokitteluun) lisättävän empatiahäiriöiden -luokan, joka hänen mielestään psykiatrisesta luokittelusta puuttuu ja joka voisi selittää väkivallan tekoja heillä, joilla ei todeta mitään psykiatrista häiriötä. Kuten naisella, joka halusi rangaista ex-miestään, jolla oli uusi kumppani ja joka oli onnellinen uudessa liitossaan - tappamalla heidän kaksi yhteistä tytärtään S B-C:n mielestä emaptiahäiriön vuoksi. Naisen viha on vielä arvaamattomampaa kuin miehen, vaikka naiset yleensä ovat empaattisempia kuin miehet. Nainen sai murhista yli 30 vuotta vankeutta. Miksiköhän meillä Suomessa väkivallan teoista saa niin lyhyet tuomiot?
Käymme syömässä intialaisessa ravintolassa. Ruoka on taas todella hyvää, kertaakaan emme ole saaneet Riiassa huonoa ruokaa tai palvelua. Kaikki on ystävällistä ja hyvää joka kerta. Mausteista joku saa aikaiseksi sen, että maha turpoaa ja nielussa on limaa kovasti illalla ja yöllä - ehkä se oli vain ylensyöntiä, kun ruoka oli oikein hyvää, niin ettei malttanut lopettaa syömistä silloin, kun oli jo kylläinen.
Käymme siinä kirkossa, jossa Luther katsoo sinisten ja vihreiden värivalojen keskeltä 800 vuotta vanhassa kirkossa, kuuntelemassa konserttia. The Sparkling 5 esiintyy ilmaiskonsertissa, kolme nuorta ja kaunista naista soittaa saksofonia ( altto, tenori ja baritoni saksofonit), kaksi nuorta komeaa miestä soittavat toinen trumpettia ja toinen vetopasuunaa. Useamman kymmenen metrin korkeuteen ulottuvassa holvissa puhallinsoittimet soivat hienosti, mutta pari asiaa jäi mietityttämään. Miksi ei oltu valittu kappaleita, joissa saksofonit olisivat päässeet oikeuksiinsa, nyt ne tavallaan kuin säestivät trumpettia ja vetopasuunaa. Ja miksi ei ollut muita soittimia, vaikkapa viulua, joka olisi tuonut sointiin enemmän väriä.
Olen täysi ummikko musiikissa, joten arviointini voi lukea sitä taustaa vasten. Toisaalta olen klassisen musiikin suuri ystävä, kuuntelen kaikkein mieluiten klassista musiikkia. Enoni soitti minulle tai itse asiassa itselleen klassista musiikkia, kun olin siellä 18-vuotiaana kollina Tukholmassa kesätöissä. Jälkikäteen hän on kertonut, että se oli tarkoituksellista. Meillä kotona isä soitti haitaria ja lauloi, mutta sen koommin ei ollut musiikki mitenkään keskeisessä osassa lapsuuttani. Urheilu oli.
Musiikkitunneilla esitin yleensä Ostakaa makkaraa- kappaleen, koska se oli lyhyin mitä siitä vihreästä paksusta musiikkikirjasta löysin. Noin 10-vuotiaana olisin mennyt opettelemaan puhaltimilla soittamista, mutta kukaan ei lähtenyt mukaani ja siksi se jäi. Tuskin suuri tappio minulle tai millekään muulle.
Kirkkokonsertista poistullessa päätän ostaa Eurojackpotia kolme riviä, sillä jos kerrotaan, että joku latvialainen voitti 13 miljoonaa, niin se ei ikinä paljastuisi suomalaiseksi matkaajaksi. Turha leikkiä ajatuksella, että mitä oikeasti tapahtuisi, jos se olisi ainut voittokuponki. Unelmat ovat elämän suola - ne pienetkin. Pitäisikö ostaa pari riviä myös Viking Lottoa huomenna, samalla ajatuksella?
Kun S B-C kertoo kirjassaan, että anoreksiaa tulisi verrata Aspergerin syndroomaan, niin minulle ensimmäiseksi tulee mieleen riippuvuusongelmat - peliriippuvuus, huumeriippuvuus jne. Muutos on mahdoton aidolle Aspergerpotilaalle ja autistille, niin myös usein anoreksiapotilaalle. Asperger vai riippuvuus, no se antaa anoreksiaan uusia näkökulmia. Mielestäni anoreksiaa hoidetaan samoilla periaatteilla kuin riippuvuutta.
Ennen nukkumaan menoa koetan löytää televisiosta Mestarien liigaa, mutten löydä kuin Eurosportin, josta 17-vuotiaitten MM-kisat. Nigeria pesee ruotsalaiset 3-0 ainakin, tai siinä vaiheessa lopetan katsomisen. Näin nigerialaisten voittavan myös Argentiinan edellisenä päivänä - Nigerialla on hyvä ja taitava joukkue.
Nukun taas erikoispitkät yöunet, kun en ole työ- tai muita huolia ajatellut. Ajatella, jos pääsisi sellaiseen tilaan, jossa olisi arkihuoleton, niin varmaan nukkuisi pitkät yöunet, heräisi sitten kun siltä tuntuu. Tekisi sitä mikä milloinkin oikealta tuntuisi.
Appiukko sairastaa vakavasti ja on joutunut taas sairaalaan - he olivat päättäneet, etteivät soita, ettei lomamme mene sen vuoksi piloille. Kerran meidän piti lähteä yhdessä Kosille, mutta juuri sitä ennen appiukko sai infarktin. Hän on selvinnyt periaatteessa nyt ainakin viidestä sydäninfarktista - yhdestä ei olisi lääkärikirjan mukaan pitänyt selvitä ollenkaan, mutta niin vain porskutti muutaman vuoden. Nyt hän ei enää siihen kykene.
Elämä on sellainen kuin se on. Meille rakkaat ihmiset poistuvat täältä äkkiä tai pikkuhiljaa riutumalla, niin kuin itsemmekin kuolemme. Kannattaa tehdä kustakin päivästä merkityksellinen, koska se voi olla vaikka viimeinenkin. Kannattaa elää niin, ettei tarvitse voivotella kuollessaan, että sitä ja sitä olisin halunnut tehdä. Luoja antaa meille päiviemme määrän - ja se on siinä, ota tai jätä.
Kun vanhenee, niin ehdottomien sääntöjen rajat alkavat höltyä, kun alkaa nähdä ne melko mitättöminä universiumin mittakaavassa. Typeryydet ja typerykset ovat mitätön kakka koko universiumissa - niistä ei kannata elämäänsä sekoittaa.
Sitä alkaa nähdä itsensä pienenä osana maailmankaikkeuden hiukkasia, jotka pyörivät tähtisumussa, kuin tanssien. Tässä kohtaa minulla alkaa mielessä soida universiumin musiikki, se oikea pythagorelaisten riemusoitto. Kaiken kauneus nousee niin korkealle, ettei sitä enää edes näe, sen ainoastaan kokee kehossaan.
Elämä on niin kaunis, että vain kuolema voi korostaa sen kauneutta äärimmilleen.
6.11.2013 Riiassa