Robert Bly - Rautahannu - matka miehuuteen osa 5
Robert Bly – Rautahannu – matka miehuuteen – osa 5
Onnistunut terapia on odottamista lammen rannalla, Bly kirjoittaa ja jatkaa: ” Joka kerta kun kastamme haavan sen (lammen) veteen, saamme ravintoa ja voimaa jatkaa eteenpäin. Initiaatio ei siten ole haavan yläpuolelle nousemista eikä siihen turtana takertumista, vaan koko tapahtuman ydin on sen tietäminen, miten ja milloin kastaa opettajan läsnä ollessa haava veteen.”
Blyn mukaan meidän on pidettävä haavaa lahjana. Kirvelevä haava on lahja, joka kirvelee niin paljon, että me ”vaistomaisesti” kastamme sen veteen. Kirjoittajan mukaan haavattomat ihmiset ovat kaikkein huono-onnisimpia (teoreettinen mahdollisuus, sellaisia ihmisiä ei ole).
Kirjoittajan mukaan miehille on väärin opetettu ja kasvatettu, että haava olisi häpeällinen. Miesten mies jatkaa kulkuaan raahaten suolia perässään. Mutta Rautahannu-satu opettaa päinvastaista: se missä on miehen haava, siellä on hänen onnentähtensä, geniuksensa. Haava voi olla missä kohdassa tahansa psyykessämme. Alkoholisti-isä, häpeää tuottava vanhempi, hyväksikäyttävä äiti. Eristyneisyys, vajavuus, sairaus. Blyn mukaan ” haava on juuri siinä kohdassa, josta me annamme parhaamme yhteisöllemme”.
Edvard Munch antoi suuren lahjansa vammauttavasta ahdistuksesta. Kuten monet muutkin taitelijat, mm Franz Kafka.
Bly kirjoittaa, että Platonin käydessä Egyptissä hänelle sanottiin, että kreikkalaiset ovat pelkkiä lapsia. Egyptiläisillä oli Ra, taivaanisä ja Isis, maaemo, mutta myös Nut taivaanäiti ja Geb maanisä. Kreikkalaiset ja eurooppalaiset säilyttivät muistissaan vain kaksi ensimmäistä. Maa ja taivas eivät siis alun perin ole olleet toisilleen vastakkaisia.
Bly muistuttaa, ettei Rautahannu-sadussa aseteta maata ja taivasta vastakkain. Villimies vartioi lampea, jossa on sielunvettä, joka ei ole nais- eikä miespuolinen. Vesi ei ole henkistä eikä metafyysistä vaan maanläheistä ja luonnollista elämää.
Sadun 2.päivä:
Poika istuu kaivon reunalla vartioimassa sitä, sormea särki. Poika hieraisi sormella päätään – ja yksi hius putosi kaivoon. Poika poimi sen nopeasti ylös, mutta se oli jo muuttunut kultaiseksi. Rautahannu antoi ”huolimattomuuden ” pojalle toisen kerran anteeksi. Mutta vannotti, että kolmannella kerralla kaivo menettää lumouksensa ja pojan on lähdettävä.
Bly kirjoittaa, että mies ensin kastaa haavansa psykologiseen veteen ja nostaa sen sitten mytologiseen tilaan. Haavat täytyy nousta esi-isien tuntemien ajatusten tasolle, jotta haava sopii suureen yleismaailmalliseen tarinaan. ” Mytologia antaa omille haavoillemme painoa”, Bly painottaa, ”… ilman tiedostetun haavan suomaa painoa mies elää väliaikaista elämää”.
Mistä sadun hiuksessa lopulta on kysymys? Seksuaalienergiasta, eläimellisestä energiasta, kuumaverisyydestä ja ylettömyyteen.
Bly kirjoittaa: ” Kun satumme poika menettää hiuksen, joka putoaa veteen ja muuttuu kullaksi, hän itse asiassa oppii seuraavat asiat: seksuaalienergia on hyvästä, nisäkkäiden häpeämätön metsästysvaisto on hyvästä, eläimellinen kiihko, hurjuus ja intohimoinen välittömyys on hyvästä, ja ylettömyys, hillittömyys ja Panin seuraaminen linnan rajojen ulkopuolelle ovat nekin hyvästä.”
Sadun hiukset ovat ”intuitiota. Hiukset ovat havaintojen, oivallusten, ajatusten, mielipahan, kuvien ja kuvitelmien runsautta, joka odottaa putkahtaakseen esiin ajatellessamme jotain muuta”. Eli miehisyys on aivan ok, itse asiassa loistava vuosisatainen juttu.
Bly jatkaa: ” Jos ihminen ryhtyy toimeen, sielu ryhtyy toimeen. Kun hius putoaa veteen, sielu lisää siihen kultaa.” Vesi itsekseen ei tee mitään, ellet itse tee jotakin. Kirjoittaja muistuttaa, että pyhän lähteen anteliaisuus on riippuvainen ihmisen määrätietoisesta ponnistelusta.
Bly kirjoittaa sadusta: ” Sadussamme poika varastaa avaimen äidin tyynyn alta, päästää Villimiehen häkistä ja lähtee hänen matkaansa, suostuu istumaan kaivon reunalla ja yrittää suoriutua Villimiehen antamista tehtävistä.” Blyn mukaan poika on oppinut maallisen ja rituaalitilan eron.
- Rituaalitila antaa jotain vastineeksi sille, joka astuu siihen valmistauduttuaan ensin kurinalaisesti ja hiljaa, Bly mystifioi.
Mikä ihmeen rituaalitila? Mitä tapahtuu sadun kolmantena päivänä?
Lappeenrannassa 12.7.2023
Onnistunut terapia on odottamista lammen rannalla, Bly kirjoittaa ja jatkaa: ” Joka kerta kun kastamme haavan sen (lammen) veteen, saamme ravintoa ja voimaa jatkaa eteenpäin. Initiaatio ei siten ole haavan yläpuolelle nousemista eikä siihen turtana takertumista, vaan koko tapahtuman ydin on sen tietäminen, miten ja milloin kastaa opettajan läsnä ollessa haava veteen.”
Blyn mukaan meidän on pidettävä haavaa lahjana. Kirvelevä haava on lahja, joka kirvelee niin paljon, että me ”vaistomaisesti” kastamme sen veteen. Kirjoittajan mukaan haavattomat ihmiset ovat kaikkein huono-onnisimpia (teoreettinen mahdollisuus, sellaisia ihmisiä ei ole).
Kirjoittajan mukaan miehille on väärin opetettu ja kasvatettu, että haava olisi häpeällinen. Miesten mies jatkaa kulkuaan raahaten suolia perässään. Mutta Rautahannu-satu opettaa päinvastaista: se missä on miehen haava, siellä on hänen onnentähtensä, geniuksensa. Haava voi olla missä kohdassa tahansa psyykessämme. Alkoholisti-isä, häpeää tuottava vanhempi, hyväksikäyttävä äiti. Eristyneisyys, vajavuus, sairaus. Blyn mukaan ” haava on juuri siinä kohdassa, josta me annamme parhaamme yhteisöllemme”.
Edvard Munch antoi suuren lahjansa vammauttavasta ahdistuksesta. Kuten monet muutkin taitelijat, mm Franz Kafka.
Bly kirjoittaa, että Platonin käydessä Egyptissä hänelle sanottiin, että kreikkalaiset ovat pelkkiä lapsia. Egyptiläisillä oli Ra, taivaanisä ja Isis, maaemo, mutta myös Nut taivaanäiti ja Geb maanisä. Kreikkalaiset ja eurooppalaiset säilyttivät muistissaan vain kaksi ensimmäistä. Maa ja taivas eivät siis alun perin ole olleet toisilleen vastakkaisia.
Bly muistuttaa, ettei Rautahannu-sadussa aseteta maata ja taivasta vastakkain. Villimies vartioi lampea, jossa on sielunvettä, joka ei ole nais- eikä miespuolinen. Vesi ei ole henkistä eikä metafyysistä vaan maanläheistä ja luonnollista elämää.
Sadun 2.päivä:
Poika istuu kaivon reunalla vartioimassa sitä, sormea särki. Poika hieraisi sormella päätään – ja yksi hius putosi kaivoon. Poika poimi sen nopeasti ylös, mutta se oli jo muuttunut kultaiseksi. Rautahannu antoi ”huolimattomuuden ” pojalle toisen kerran anteeksi. Mutta vannotti, että kolmannella kerralla kaivo menettää lumouksensa ja pojan on lähdettävä.
Bly kirjoittaa, että mies ensin kastaa haavansa psykologiseen veteen ja nostaa sen sitten mytologiseen tilaan. Haavat täytyy nousta esi-isien tuntemien ajatusten tasolle, jotta haava sopii suureen yleismaailmalliseen tarinaan. ” Mytologia antaa omille haavoillemme painoa”, Bly painottaa, ”… ilman tiedostetun haavan suomaa painoa mies elää väliaikaista elämää”.
Mistä sadun hiuksessa lopulta on kysymys? Seksuaalienergiasta, eläimellisestä energiasta, kuumaverisyydestä ja ylettömyyteen.
Bly kirjoittaa: ” Kun satumme poika menettää hiuksen, joka putoaa veteen ja muuttuu kullaksi, hän itse asiassa oppii seuraavat asiat: seksuaalienergia on hyvästä, nisäkkäiden häpeämätön metsästysvaisto on hyvästä, eläimellinen kiihko, hurjuus ja intohimoinen välittömyys on hyvästä, ja ylettömyys, hillittömyys ja Panin seuraaminen linnan rajojen ulkopuolelle ovat nekin hyvästä.”
Sadun hiukset ovat ”intuitiota. Hiukset ovat havaintojen, oivallusten, ajatusten, mielipahan, kuvien ja kuvitelmien runsautta, joka odottaa putkahtaakseen esiin ajatellessamme jotain muuta”. Eli miehisyys on aivan ok, itse asiassa loistava vuosisatainen juttu.
Bly jatkaa: ” Jos ihminen ryhtyy toimeen, sielu ryhtyy toimeen. Kun hius putoaa veteen, sielu lisää siihen kultaa.” Vesi itsekseen ei tee mitään, ellet itse tee jotakin. Kirjoittaja muistuttaa, että pyhän lähteen anteliaisuus on riippuvainen ihmisen määrätietoisesta ponnistelusta.
Bly kirjoittaa sadusta: ” Sadussamme poika varastaa avaimen äidin tyynyn alta, päästää Villimiehen häkistä ja lähtee hänen matkaansa, suostuu istumaan kaivon reunalla ja yrittää suoriutua Villimiehen antamista tehtävistä.” Blyn mukaan poika on oppinut maallisen ja rituaalitilan eron.
- Rituaalitila antaa jotain vastineeksi sille, joka astuu siihen valmistauduttuaan ensin kurinalaisesti ja hiljaa, Bly mystifioi.
Mikä ihmeen rituaalitila? Mitä tapahtuu sadun kolmantena päivänä?
Lappeenrannassa 12.7.2023