Sataa vettä kuin aisaa
Vettä sataa kun aisaa
Eilen Dubrovnikissa oli puolipilvinen päivä, välillä aurinko paistoi lämpimästi. Lämpömittari näytti jopa 18 astetta.
Rouva halusi, ettei mennä vielä Vanhaan Kaupunkiin, koska oli pääsiäisen viimeinen pyhäpäivä ja ne kaupat, joihin hän halusi mennä, olisivat kiinni. Niinpä päädyimme kävelemään hotellin ympäristössämme, matkaopaskirjan mukaan suuntasimme paikkaan , jossa olisi tarjolla kiviuunipitsaa ja muuta italialaista.
Korkeuserot ovat huimia katujen välillä, jopa sadan metrin korkeusero ei ole tavaton. Rinteisiin oli rakennettu uusia kerrostaloja, osaa vielä rakennettiin. Täkäläisillä on ihmeellinen tapa ripustaa pyykit roikkumaan ikkunoista talon ulkopuolelle. Luulisi että täällä voisi olla hittituote - vaatteiden kuivatuskaappi.
Sosialismi oli tosi tuhoisaa asenteena rakennuksille ja omaisuudelle yleensä. Hienoja kivitaloja on laskettu rapistumaan. Täkäläisen poukaman läheisyydessä on upea kivitalo, mutta se asenne. Varmaan monet vetoavat rahanpuutteeseen, mutta en usko siihen. Satamassa on renessanssiajalta peräisin oleva rakennus, joka näyttää kaemmalta olevan kunnossa.
Yhdelle ammattikunnalle täällä tuntuisi myös olevan töitä - puutarhureita tarvittaisiin. Voisi kuvitella, että Dubrovnikin kaupunki palkkaisi puutarhureita pitämään rehottavat viheriköt kunnossa. Monen asunnon pihat ovat kuin viidakkoa. Sotaan nämä ihmiset saa yllytettyä, mutta oman pihan kunnossapitämiseen selvästikään ei.
Korkeuseroista johtuen vain yksi polkupyöräilijä nähdään, hänkin pitelee selkäänsä ylösajaessaan. Kaikki liikkuvat autoilla, täälläkin on noita valopäänuoriamiehiä, jotka huudattavat autostereoitaan. Sosialismiin liittyvä piirre lienee myös itsestä huolehtimattomuus, jos kohta ei omakaan keskivartalo näitä siltä, että pitäisi huolta itsestään, mutta nämä ovat nuoria miehiä.
Tuossa meren toisella puolen on Italia, jossa ollaan aivan päinvastaisessa trendissä. Täällä on jotakin pohjoiskarjalaista itsestä huolehtimattomuutta. Ennen matkallelähtöämme pikkuveljeni soitti, että Kari oli kuollut. Minun piti aluksi miettiä, kuka Kari, kunnes muistin yläasteella olleen luokkatoverini. Voitimme yhdessä Terveet Ympyrät - koripalloturnauksen. Nyt Kari oli juonut itsensä hengiltä.
Dubrovnikissa on taksikuskin mukaan 45 000 asukasta. Tavallaan tämä on pikkukaupunki. En tiedä paljonko turisteja täällä käy sesonkiaikana, paljon varmaankin.
Olemme kiivenneet katuja ja saapuneet paikalle, jossa pitäisi olla Mamma Mia-niminen ruokapaikka. Ei ole edes minkäänlaista kylttiä, että tässä olisi sellainen. Ostin matkaoppaan edellisenä päivänä, kun matkalle lähdimme paikallisesta kirjakaupasta. Epäily oli herännyt jo kivutessamme ylös mäkisiä teitä, koska juurikaan baareja eikä ruokapaikkoja ollut.
Ehdotan rouvalle, että suuntaamme kohti satamaa, ehkä sieltä löytyy joku ruokapaikka. Satamassa on loistavia laivoja, jotka kuljettavat turisteja ympäri rannikkoa ja viereisille saarille. Sitten kun turismikausi alkaa- yhdessä laivan kyltissä lukee, että 1.5.13 alkaen.
Istumme sataman penkillä ja katselemme ohikulkevia ihmisiä. Aurinko lämmittää välillä kuin kesä olisi. Veneet ja laivat poijuineen heiluvat meren tahdissa. Ihmisiä ei ole mitenkään runsaasti. Jotkut miehet käyvät autokauppaa, en ostaisi keneltäkään heiltä autoa pelkän ulkomuodon takia. He ovat kuin niistä mustavalkoisista elokuvista, joissa satama-alueella olevat rikolliset kuvataan - tummanpuhuvia, vihaisenvaarallisia ja ulkomuodoltaan hoitamattomia.
Löydämme lopulta pizzapaikan, jossa on pöytiä runsaasti ulkona ja sisällä, eli varmaan täällä on joskus porukkaakin. Kaksi pitsaa ja runsaat juomat maksavat vähemmän kuin viiden tähden hotellin ravintolan viinipullo. Hotellin ravintolan illallishinta on sama, jonka Suomessa joutuu pulittamaan aivan tavallisesta ruokapaikasta ilman mitään muita näkymiä kuin vastapäisen rakennuksen seinä.
Kieltämättä viiden tähden hotelli maksaa aivan eri hinnan kahden kuukauden kuluttua, nyt se on halpa ja rauhallinen. Hotellin oheistuotteet tuovat rahaa tekijöilleen, oman kehon hoito maksaa paljon. Rouva pitää rauhallisuudesta ja viileys sopii hänelle hyvin, minä pitäisin lämpimästä ja siitä, että olisi paljon ihmisiä.
Kävelimme eilen hotellin edustalla rannalla katsoen paikkoja. Rantaan vietti portaita, joista pääsee mereen saakka. Meren aallot olivat ainakin vielä niin voimakkaita, ettei siellä uimaan pysty. Ulkouima-altaat olivat kiinni, mikä toi mieleen hullujenhuonevitsin, jossa potilas kirjoittaa kotiin, että hyppäsin viidestä metristä ja ensi viikolla on vielä mukavampaa, kun saadaan siihen altaaseen vettä.
Alle 5-vuotiailla pitää olla vaipat, kehottaa ohje seinässä. Kestääköhän näillä niin kauan oppia kuivaksi ja pyytää wc:hen hädälleen. Kävellessämme rantaa pitkin kuuluu kuin ukkosen jyrinää, katselen ylös taivaalle, jossa lähestyvät pilvet ovat tummia. Mutta kun kävelemme lähemmäksi, näkyy kuinka meri on rikkonut yhden hotellin tekemän tasanteen ja sieltä kuuluvat nuo jyrähtelevät äänet.
Täällä käytävät on aseteltu pienillä kivillä, jotka ovat nytten hujan hajan käytävällä. Meri lienee pauhannut kovemminkin kuin tänään. Hotellin puutarhassa alkavat kukat kukkia - liljat ovat jo avanneet loistonsa. Kirsikkapuussa on vaaleanpunaiset lehdet. Täällä on selvästikin puutarhuri, joka huolehtii viheralueista.
Yöllä oli hyvin pimeää, nyt kun aamu valkenee, niin sataa vettä. Meri tyrskyää edelleen rentouttavasti. Tummanharmaat pilvet peittävät tiiviisti taivaan kannen. Näkymä on sellainen kuin vain vesisateinen päivä olla voi - oli synkkä ja myrskyinen yö ja siltä päiväkin näyttää.
Rouvalla ei ole huolia. Hän voi nukkua niin pitkään kuin haluaa, ei tarvitse ulkoiluttaa koiraa, johon muut eivät ole mitenkään innokkaita. Ei muitakaan perheenäidin jokapäiväisiä huolia - lomat tarjoavat mahdollisuuden katkaista hetkeksi arjen rutiinit, joita on mahdoton pysäyttää päässään, jos lomaksi jää kotiin.
Todellisen loman tästä tekee se, ettei ymmärrä paikallista kieltä ollenkaan.
Minä olen aina herännyt varhain, paljon aikaisemmin kuin muut. Luultavasti siksi minun on pitänyt miettiä, kuinka viihdyttää itseäni. En nyt ottanut kuin muutaman kirjan mukaan. Minulla on aina kirjoja mukanani, kun matkustan. Hammasharjan saa ostettua mistä vaan, hyvää kirjaa ei.
Ajattelin etten ota työhön tai väitöskirjaan liittyviä kirjoja mukaan, että olen vaan. Lentokentällä Frankfurtissa ei ollut kirjaa, jonka olisin halunnut ostaa. tavallisesti ostan useampia pokkareita - nyt ei ollut sopivaa.
Kaipaan oikeastaan kunnon kirjaa. Ajattelin ottaa mukaan Dostojevskin kirjan Kaksoisolento, joka oli nyt suomennettu. Kesämökillä tällainen sateinen päivä olisi oiva kirjanlukupäivä.
Tänään menemme sitten sateiseen Vanhaan kaupunkiin. Rouva halusi ennen aamiaista, joka on hotellissa loistavan runsas, käydä kuntosalilla.
Aamiaisen suhteen pätee kyllä erään ystäväni viisaus, että ainut vihannes "itämailla" on kukka, joka on maalattu lautaseen. Salaatteja ei näy. Vastapainoksi voi sanoa, että jos joku haluaa aamiaiseksi syödä tuhdin aamiaisen lihoineen, niin se onnistuu hyvin.
Hyvämakuisia juustoja on, leivässä suomalaiselle on tietenkin toivomista, hedelmiä on runsaasti. Murojen ja myslin sijasta puuro olisi tietenkin mukava asia.
Klaus K:ssa on hyvä aamiainen ja kuntosalikin on mukavampi, mutta tyrskyävä meri puuttuu ja minä vähän inhoan sitä Klaus K:n aamumusiikkia. Kuuntelisin mielelläni klassista musiikkia aamiaisella, mutta se ei kuulune designhotellin konseptiin. Täällä aamiaisella kuuluivat 80-luvun hitit.
Rouva kiinnitti huomiota täkäläisiin tuotteisiin, jotka muistuttivat melkein vintagea. Maailmalla tavallisesti olevia merkkituotteita ei näy. Frankfurtin lentokentällä katsoin Hugo Bossin nahkatakkia - 500 euroa. Päälläni oli pikkutakki, joka on ostettu Budapestista ( 9 euroa), jalassani Levis-farkut New Yorkista ( 29 dollaria) ja Kampista kengät, jotka maksoivat 40 euroa. En siis voi kuvitellakaan maksavani jostain vaatekappaleesta 500 euroa, kirjasarjasta tai urheiluvälineestä taasen helpostikin.
Rouva lopultakin heräsi ja nyt kuntosalille ja aamiaiselle. Sitten sukelletaan tuonne sateen keskelle. Hotellin edestä lähtee bussi, joka vie lähes vanhan kaupunin porteille saakka.
2.4.2013 Dubrovnik
Eilen Dubrovnikissa oli puolipilvinen päivä, välillä aurinko paistoi lämpimästi. Lämpömittari näytti jopa 18 astetta.
Rouva halusi, ettei mennä vielä Vanhaan Kaupunkiin, koska oli pääsiäisen viimeinen pyhäpäivä ja ne kaupat, joihin hän halusi mennä, olisivat kiinni. Niinpä päädyimme kävelemään hotellin ympäristössämme, matkaopaskirjan mukaan suuntasimme paikkaan , jossa olisi tarjolla kiviuunipitsaa ja muuta italialaista.
Korkeuserot ovat huimia katujen välillä, jopa sadan metrin korkeusero ei ole tavaton. Rinteisiin oli rakennettu uusia kerrostaloja, osaa vielä rakennettiin. Täkäläisillä on ihmeellinen tapa ripustaa pyykit roikkumaan ikkunoista talon ulkopuolelle. Luulisi että täällä voisi olla hittituote - vaatteiden kuivatuskaappi.
Sosialismi oli tosi tuhoisaa asenteena rakennuksille ja omaisuudelle yleensä. Hienoja kivitaloja on laskettu rapistumaan. Täkäläisen poukaman läheisyydessä on upea kivitalo, mutta se asenne. Varmaan monet vetoavat rahanpuutteeseen, mutta en usko siihen. Satamassa on renessanssiajalta peräisin oleva rakennus, joka näyttää kaemmalta olevan kunnossa.
Yhdelle ammattikunnalle täällä tuntuisi myös olevan töitä - puutarhureita tarvittaisiin. Voisi kuvitella, että Dubrovnikin kaupunki palkkaisi puutarhureita pitämään rehottavat viheriköt kunnossa. Monen asunnon pihat ovat kuin viidakkoa. Sotaan nämä ihmiset saa yllytettyä, mutta oman pihan kunnossapitämiseen selvästikään ei.
Korkeuseroista johtuen vain yksi polkupyöräilijä nähdään, hänkin pitelee selkäänsä ylösajaessaan. Kaikki liikkuvat autoilla, täälläkin on noita valopäänuoriamiehiä, jotka huudattavat autostereoitaan. Sosialismiin liittyvä piirre lienee myös itsestä huolehtimattomuus, jos kohta ei omakaan keskivartalo näitä siltä, että pitäisi huolta itsestään, mutta nämä ovat nuoria miehiä.
Tuossa meren toisella puolen on Italia, jossa ollaan aivan päinvastaisessa trendissä. Täällä on jotakin pohjoiskarjalaista itsestä huolehtimattomuutta. Ennen matkallelähtöämme pikkuveljeni soitti, että Kari oli kuollut. Minun piti aluksi miettiä, kuka Kari, kunnes muistin yläasteella olleen luokkatoverini. Voitimme yhdessä Terveet Ympyrät - koripalloturnauksen. Nyt Kari oli juonut itsensä hengiltä.
Dubrovnikissa on taksikuskin mukaan 45 000 asukasta. Tavallaan tämä on pikkukaupunki. En tiedä paljonko turisteja täällä käy sesonkiaikana, paljon varmaankin.
Olemme kiivenneet katuja ja saapuneet paikalle, jossa pitäisi olla Mamma Mia-niminen ruokapaikka. Ei ole edes minkäänlaista kylttiä, että tässä olisi sellainen. Ostin matkaoppaan edellisenä päivänä, kun matkalle lähdimme paikallisesta kirjakaupasta. Epäily oli herännyt jo kivutessamme ylös mäkisiä teitä, koska juurikaan baareja eikä ruokapaikkoja ollut.
Ehdotan rouvalle, että suuntaamme kohti satamaa, ehkä sieltä löytyy joku ruokapaikka. Satamassa on loistavia laivoja, jotka kuljettavat turisteja ympäri rannikkoa ja viereisille saarille. Sitten kun turismikausi alkaa- yhdessä laivan kyltissä lukee, että 1.5.13 alkaen.
Istumme sataman penkillä ja katselemme ohikulkevia ihmisiä. Aurinko lämmittää välillä kuin kesä olisi. Veneet ja laivat poijuineen heiluvat meren tahdissa. Ihmisiä ei ole mitenkään runsaasti. Jotkut miehet käyvät autokauppaa, en ostaisi keneltäkään heiltä autoa pelkän ulkomuodon takia. He ovat kuin niistä mustavalkoisista elokuvista, joissa satama-alueella olevat rikolliset kuvataan - tummanpuhuvia, vihaisenvaarallisia ja ulkomuodoltaan hoitamattomia.
Löydämme lopulta pizzapaikan, jossa on pöytiä runsaasti ulkona ja sisällä, eli varmaan täällä on joskus porukkaakin. Kaksi pitsaa ja runsaat juomat maksavat vähemmän kuin viiden tähden hotellin ravintolan viinipullo. Hotellin ravintolan illallishinta on sama, jonka Suomessa joutuu pulittamaan aivan tavallisesta ruokapaikasta ilman mitään muita näkymiä kuin vastapäisen rakennuksen seinä.
Kieltämättä viiden tähden hotelli maksaa aivan eri hinnan kahden kuukauden kuluttua, nyt se on halpa ja rauhallinen. Hotellin oheistuotteet tuovat rahaa tekijöilleen, oman kehon hoito maksaa paljon. Rouva pitää rauhallisuudesta ja viileys sopii hänelle hyvin, minä pitäisin lämpimästä ja siitä, että olisi paljon ihmisiä.
Kävelimme eilen hotellin edustalla rannalla katsoen paikkoja. Rantaan vietti portaita, joista pääsee mereen saakka. Meren aallot olivat ainakin vielä niin voimakkaita, ettei siellä uimaan pysty. Ulkouima-altaat olivat kiinni, mikä toi mieleen hullujenhuonevitsin, jossa potilas kirjoittaa kotiin, että hyppäsin viidestä metristä ja ensi viikolla on vielä mukavampaa, kun saadaan siihen altaaseen vettä.
Alle 5-vuotiailla pitää olla vaipat, kehottaa ohje seinässä. Kestääköhän näillä niin kauan oppia kuivaksi ja pyytää wc:hen hädälleen. Kävellessämme rantaa pitkin kuuluu kuin ukkosen jyrinää, katselen ylös taivaalle, jossa lähestyvät pilvet ovat tummia. Mutta kun kävelemme lähemmäksi, näkyy kuinka meri on rikkonut yhden hotellin tekemän tasanteen ja sieltä kuuluvat nuo jyrähtelevät äänet.
Täällä käytävät on aseteltu pienillä kivillä, jotka ovat nytten hujan hajan käytävällä. Meri lienee pauhannut kovemminkin kuin tänään. Hotellin puutarhassa alkavat kukat kukkia - liljat ovat jo avanneet loistonsa. Kirsikkapuussa on vaaleanpunaiset lehdet. Täällä on selvästikin puutarhuri, joka huolehtii viheralueista.
Yöllä oli hyvin pimeää, nyt kun aamu valkenee, niin sataa vettä. Meri tyrskyää edelleen rentouttavasti. Tummanharmaat pilvet peittävät tiiviisti taivaan kannen. Näkymä on sellainen kuin vain vesisateinen päivä olla voi - oli synkkä ja myrskyinen yö ja siltä päiväkin näyttää.
Rouvalla ei ole huolia. Hän voi nukkua niin pitkään kuin haluaa, ei tarvitse ulkoiluttaa koiraa, johon muut eivät ole mitenkään innokkaita. Ei muitakaan perheenäidin jokapäiväisiä huolia - lomat tarjoavat mahdollisuuden katkaista hetkeksi arjen rutiinit, joita on mahdoton pysäyttää päässään, jos lomaksi jää kotiin.
Todellisen loman tästä tekee se, ettei ymmärrä paikallista kieltä ollenkaan.
Minä olen aina herännyt varhain, paljon aikaisemmin kuin muut. Luultavasti siksi minun on pitänyt miettiä, kuinka viihdyttää itseäni. En nyt ottanut kuin muutaman kirjan mukaan. Minulla on aina kirjoja mukanani, kun matkustan. Hammasharjan saa ostettua mistä vaan, hyvää kirjaa ei.
Ajattelin etten ota työhön tai väitöskirjaan liittyviä kirjoja mukaan, että olen vaan. Lentokentällä Frankfurtissa ei ollut kirjaa, jonka olisin halunnut ostaa. tavallisesti ostan useampia pokkareita - nyt ei ollut sopivaa.
Kaipaan oikeastaan kunnon kirjaa. Ajattelin ottaa mukaan Dostojevskin kirjan Kaksoisolento, joka oli nyt suomennettu. Kesämökillä tällainen sateinen päivä olisi oiva kirjanlukupäivä.
Tänään menemme sitten sateiseen Vanhaan kaupunkiin. Rouva halusi ennen aamiaista, joka on hotellissa loistavan runsas, käydä kuntosalilla.
Aamiaisen suhteen pätee kyllä erään ystäväni viisaus, että ainut vihannes "itämailla" on kukka, joka on maalattu lautaseen. Salaatteja ei näy. Vastapainoksi voi sanoa, että jos joku haluaa aamiaiseksi syödä tuhdin aamiaisen lihoineen, niin se onnistuu hyvin.
Hyvämakuisia juustoja on, leivässä suomalaiselle on tietenkin toivomista, hedelmiä on runsaasti. Murojen ja myslin sijasta puuro olisi tietenkin mukava asia.
Klaus K:ssa on hyvä aamiainen ja kuntosalikin on mukavampi, mutta tyrskyävä meri puuttuu ja minä vähän inhoan sitä Klaus K:n aamumusiikkia. Kuuntelisin mielelläni klassista musiikkia aamiaisella, mutta se ei kuulune designhotellin konseptiin. Täällä aamiaisella kuuluivat 80-luvun hitit.
Rouva kiinnitti huomiota täkäläisiin tuotteisiin, jotka muistuttivat melkein vintagea. Maailmalla tavallisesti olevia merkkituotteita ei näy. Frankfurtin lentokentällä katsoin Hugo Bossin nahkatakkia - 500 euroa. Päälläni oli pikkutakki, joka on ostettu Budapestista ( 9 euroa), jalassani Levis-farkut New Yorkista ( 29 dollaria) ja Kampista kengät, jotka maksoivat 40 euroa. En siis voi kuvitellakaan maksavani jostain vaatekappaleesta 500 euroa, kirjasarjasta tai urheiluvälineestä taasen helpostikin.
Rouva lopultakin heräsi ja nyt kuntosalille ja aamiaiselle. Sitten sukelletaan tuonne sateen keskelle. Hotellin edestä lähtee bussi, joka vie lähes vanhan kaupunin porteille saakka.
2.4.2013 Dubrovnik