Aamu on iltaa viisaampi - aurinkoinen aamu Mauilla, Hawaijilla
Aamu on tosiaan iltaa viisaampi - aurinko paistaa Mauilla
Aamulla herätessä paljastuu koko kauneus. Näköala on huikea - Tyynellemerelle.
Mielikuva Hawaijista: palmut, leuto ja lämmin tuuli, soiva rento musiikki ja viekoitteleva hulahula-tyttö hymyilemässä palaavat.
Ainoastaan musiikki ja viekoitteleva hulahula-tyttö puuttuvat. Yritän kyllä katsella, olisiko viimeksimainittua näkyvissä. Hawaijilla alkuperäisväestöä on vain vähänjäljellä.
Ihailen hienoa maisemaa, joka avautuu. Kaunis, kaunis. Hawaijillekin tullessa täytettiin maahantulokaavake, jossa kysyttiin, miksi olen tulossa Hawaijille.
Listan kärkipäässä ovat naimisiinmeno ja häämatka. Mitähän ihmiset ajattelisivat, jos Suomeen tullessa, kysyttäisiin oletko menossa naimisiin tai oletko tulossa häämatkalle.
Hotellin edessä on kirkko, jossa voi kuulema käydä sanomassa uudelleen kyllä avioliitolleen. Terapiakoulutuksessani kouluttaja Tapani kysyi useasti, miksi avioliittosopimusta ei tosiaan uusita vuosittain - sen verran isosta diilistä on kysymys.
Ei liene kuitenkaan hassumpi idea uusia parisuhdettaan Hawaijilla, jos kukkaro antaa myöten.
Olen pitämässä esitystä yhdessä maailman johtavista sosiaaliteknologian konferensseista aivan upeassa hotellissa, jonka aamu paljastaa. Hintaan saa roiman alennuksen, kun on konferenssissa. Esityksen pitäjänä saa usein myös hyvän huoneen. Esitykseni on kuuleman mukaan tiistaina. Etukäteen ei saa tietoa esityspäivistä kovinkaan paljon. Syy on ymmärrettävä, kuinka moni kuuntelisi luentoja, kun ulkona on niin houkuttelevaa. Useimmat suunnittelisivat päivänsä ohjelman mukaan etukäteen. Siksi en tiedä, kuinka moni kuuntelee esitystä Suomesta, Etelä-Karjalasta.
Musiikkia ei kuulu hotellin aamiaisravintolassa, koska tuulee niin paljon. Lisäksi tilat ovat ilman seiniä, luonto on läsnä. Täysin kaupallistettu, mutta luonto silti - ei luonto mihinkään katoa, ei luontoa voi vangita.
Hotellin vastaanottotilatkin ovat täysin ilman seiniä, tiski on avoimesti rakennuskompleksissa. Ei voi mennä lasikoppiin oleilemaan, eikä oikein tiskinkään takana ole oleskelutilaa, tai sitä on liian paljon.
Täällä ei siis ole ärsyttävää hotellien aamiaismusiikkia. Aamiainen on tarjoilultaan samaa tasoa kuin oikein hyvissä eurooppalaisissa hotelleissa - hinta on kyllä hawaijilainen. 31 euroa. Viisihenkisellä perheellä aamiainen maksaisi 150 euroa. Ja päälle muut ruuat.
Hintataso on sitä luokkaa, että useimmat tekevät sitä, mitä saksalaiset Suomessa - asuvat ehkä hotellissa, mutta ostavat kaikki ruokansa Lidl:stä. Myöhemmin iltapäivällä toinen esityksemme pitäjistä, Jukka tulee perheineen paikalle ja Jukan kanssa menemme Rolex, Vuitton ja muiden pienen rahan liikkeiden jälkeen ABC- markettiin, josta hankin seuraavan aamun aamiaisen. Näköalani on parvekkeeltani sen verran hieno, että aamiainen Hawaijilla ei sisällä mitään jännitystä, mikäli ei pelkää istumista seitsemännen kerroksen parvekkeella.
Hotellin ravintolassa nautitun aamiaisen jälkeen käyn katsomassa rannan paikat ja päätän lähteä rannalle auringonottoon. Sain täkäläisenä yönä jotenkin nukutuksi, joten en ole aivan täysin tolkuistani.
Hawaijin muilla saarilla on satanut useita päiviä, mikä ei ole ollut tavallinen sääilmiö täällä. Ilmastonmuutos on tosiasia, jota ei voi välttää. Jos ns. lomasaarilla alkaa sataa, niin muutokset taloudellisesti ovat hyvin merkittäviä.
Energiankulutus on varmasti valtaisa saarilla. Vastapäätä olevalla saarella näyttää olevan tuulivoimaloita, niitä varmaan voisi olla täällä enemmänkin. Ja varmasti aurinkoenergiaakin täällä riittäisi.
Ruokakaupassa amerikkalainen rouva käy juttusille, kun tunnistaa suomen kielen, jota Jukan kanssa puhumme. Rouva kertoo, että Hawaijilla on kaikki kallistumassa ja töitä on kuulema erittäin vaikea löytää. Bonusjärjestelmänkin rouva lyttää kassalla, kun myyjä sitä minulle selittää antaessaan kuitin ostoksistani. Lappeenrannan Prismassa, jossa itse käyn, ostokset olisivat silti maksaneet ainakin kolmasosan enemmän kuin täällä. Miksi ihmeessä ruoka on Suomessa niin kallista? Selitän rouvalle, että tämä olisi tullut kalliimmaksi kotikaupassani.
Rouva kysyy, että eikö Suomessa ole nyt kylmä? Vastaan, että kyllä, tähän aikaan vuodesta on miinus 20 Celsiusastetta. Rouva kertoo, että hawaijilaiset nurisevat, jos lämpötila on 16 Celsius-asteen tienoilla. Niinpä.
Yleensä palan aurinkoa ottaessani helposti, nyt koetan laittaa aurinkovoidetta, jonka kerroin on 30 ( hotellihuoneessa on 50-kerroinkin, muttei siinä ole kätevää sumutinta) toistuvasti vajaan tunnin välein.
Käyn Tyynessävaltameressä uimassa muutaman kerran. Kajakkeja, sellaisia puhallettavia olisi vuokrattavissa, mutta en viitsi asiaa kysyä, koska hiekkarannalle ei pääse. Varjoa ja tuolia varaileva nuori nainen sanoo, että tule uudestaan 15-20 minuutin kuluttua - ehkä sitten vapautuu. Menen hyvin hoidetulle nurmikolle, joka on kuin hyvinleikatulla jalkapallokentällä makailisi.
Koetan miettiä, miten esitykseni rakennan, kun aikaa on vain rajallisesti, enkä ehdi kuin muutaman dian näyttää. Siinä aurinkoa ottaessani saan idean valmiiksi, tosin siihen menee koko päivä.
Suomessa valmistelin esitystä jo, mutta kun en tiennyt millaisesta konferenssista on kysymys, niin en tehnyt esitystä valmiiksi. Etukäteen esitystä ei tarvinnut lähettää. Artikkeli aikuisten ADHD:sta ja sen arviointiin ja hoitoon liittyvästä tietokoneohjelmasta, jonka teimme ja jonka vuoksi olemme täällä, tuli hyväksytyksi viime vuoden syksypuolella. 30 % lähetetyistä artikkeleista hyväksytään, olemme siis melko onnekkaita.
Konferenssi alkaa tänään sunnuntaina ja loppuu torstaina. Ehdin siis nähdä vielä sitä ennen muiden esityksiä. Vuorokausirytmini ei ole löytynyt - nukahdan täkäläisessä illassa ja herään keskellä yötä. Olen jo parinkymmenen vuoden ajan nukkunut 4-6 tuntia yössä, joten toimintakykyni kannalta sillä ei ole suurta merkistystä, mihin aikaan vuorokaudesta saan nuo muutamat tunnit nukutuksi. Valitettavasti yksi lapsistani on tainnut periä minun unenlahjani, mutta hän ei taida pärjätä niillä unilla.
Ihmiset huolestuvat siitä, etteivät nuku. Ihmiset väsyvät ja eivät jaksa, siksi he pyytävät lääkäreiltään unilääkkeitä, jotka eivät ongelmaa ratkaise, ainoastaan lykkäävät sitä.
Juuri Suomesta lähtiessäni työterveyslaitos toitotti, että jos et nuku, voi taustalla olla joku mielenterveysongelma. Tavallisimpia ovat masennus, alkoholiongelmat ja stressitilat. En pidä itseäni masentuneena, alkoholiongelmaa minulla ei liene, koska silloin kun en käyttänyt alkoholia ollenkaan, nukuin yhtä hyvin tai yhtä huonosti. Riippuu siitä kuka asiaa määrittelee.
Tiedän kyllä, että runsas alkoholinkäyttö, eli minun mittapuullani jo neljä ravintola-annosta ( noin kolme tuoppia olutta) heikentää uneni laatua, eikä takuulla auta väsymykseeni eikä stressiini. Monet luulevat niin kun jäävät kiinni lyhtkestoiseen rentouttavaan ja humalluttavaan tilaan päihtymyksessä kiinni. Jokailtaisesta oluesta tuleekin tapa ja tavasta riippuvuus, joka ei enää niin helposti irtoakaan pelkällä tahdonvoimalla.
Nurmikolla maatessani ja kuunnellessani lämpimässä tuulessa paikallisten lintujen kuherrusta tulee nälkä. Pelkällä huoneennumerolla voi tilata ruokaa naisilta, jotka kiertävät hotellivieraille tarkoitettuja alueita. Erittäin runsas salaatti ja kivennäisvesi maksaa 25 euroa. Harvoin sitä tosin auringonpaisteessa Hawaijilla syö salaattia ja juo kivennäisvettä, joten menköön.
Näissä rantalomakohteissa huomaa kuinka hyväkroppaisia miehiä ja naisia on olemassa. Samalla voi katsoa itseään parin viimeisen vuoden ajalta, kun ei ole ehtinyt juuri muuta kuin kodin ja työpaikan välillä - autolla parin kilometrin matkaa- kulkea, niin ruokahalut ovat entiset, mutta aikaisempi runsas liikunta on jäänyt pois. Muutamassa vuodessa tulee helposti yli 10 kiloa lisää.
50-vuotiaan miehen testosteronipitoisuus on enää puolet 20-vuotiaan miehen testosteronista. Lihakset alkavat roikkua tai poistua, kummin vaan. 70-vuotiaat miehet näyttävät jo melko rupsahtaneilta, mitä lihaksiin tulee.
Ymmärrän hyvin sen, että vanhenevat punttisalilla käyvät miehet haluavat ulkopuolista testosteronia lihasten säilyttämiseen. Itselle on riittänyt luonnollinen testosteronilisä, joka tulee miehelle naisten tuijottelusta. Biologisesti miehen tuijottaessa naista seksuaalisille alueille mies saa testosteronipurskahduksen. Sovinismilla tai sen lievemmällä muodolla naisten tiirailulla on evolutionaarinen ja elossasäilymistä ylläpitävä taustansa.
Katseenvangitsemisella on aina ollut elossasäilymistä tukeva arvonsa. Meillä vanhenevilla miehillä ja naisilla mahdollisuudet pienevät koko ajan. Katse kauniiseen ei silti lakkaa, vaikka ikää tuleekin. Mieli ei sillä tavalla vanhene, eikä mielikuva itsestään, niin kauan kuin ei seiso kokovartalopeilin ääressä ja todista väistämätöntä. Kauneus lipuu ohi joka suunnalta.
Täällä näyttää olevan paljon kaljuja, ei niin hyvässä kunnossa fyysisesti olevia miehiä, joilla on kauniit naiset mukanaan. Ehkä naiset pitävät itsestään enemmän huolta kuin miehet. Toisaalta aika harvoin rikkaalla miehellä on rumaa naista, jos ei niin halua.
Usein kuulee puhuttavan sisäisestä kauneudesta. Tällä auringonpalvontapaikalla jos pitäisi puheen sisäisestä kauneudesta, niin sen täytyisi olla komiikkaa. Puhe sisäisestä kauneudesta ei kuulu tänne, vaikka se kieltämättä näkyy. Hyvin kaunis nainen, joka on mukava, on todella kaunis. En tiedä, varmaan sama pitää paikkansa miesten suhteen - ei ole ihan ensimmäinen juttu agendalla.
Onhan tämä kieltämättä yhdenlaisen unelman toteutumista - minun taustallani pitämässä esitystä korkeatasoisessa kansainvälisessä konferenssissa englanninkielellä Hawaijilla keskellä Suomen synkintä talvea. Kiitolliseksihan tämä vetää. Niin monet ihmiset ovat tehneet tämän matkan mahdolliseksi. Kaikki eivät päässeet paikalle, jotka ovat artikkelinkin ja ohjelman tehneet mahdolliseksi. Kun sitä käy pohtimaan, niin nöyräksihän tämä vetää.
Ehkä ihminen tulee sisäisesti kauniiksi kiitollisuudesta ja nöyryydestä. Kiitollisuuden syö pois kateus ja itsensä arvottomaksi kokeminen. Nöyryyden syö pois omahyväisyys ja itsekeskeisyys.
Jos ihminen ei saa mitään sitä, mitä hän haluaa, niin ihminen koko ajan vaillinaiseksi ja tyytymättömäksi. On kuin koko ajan puuttuisi jotain, jota voi vaikka ostelemalla yrittää täyttää. Sisäinen tyytymättömyys ei täyty ulkoapäin. Vain sillä, että on tyytyväinen siihen, mitä hänellä kulloinkin on, hän voi olla onnellinen. Olipa hän täysin köyhä tai upporikas.
Nykyinen länsimainen yhteiskunta luo meille tarpeita, joita meillä ei ole olemassakaan. Tuo lause kuulostaa erityisen hyvältä, kun katselen parvekkeeltani valaitten suihkauksia ja jokunen peräevän loiskahduskin näkyy Tyynenvaltameren rannassa. Niin mitä olinkaan sanomassa?
On helppo olla nöyrä, kun sinulla on mitä tarvitset ja olet itseesi tyytyväinen. Päihdeongelmissa kun ihminen alkaa haluta vain omaansa muista välittämättä, niin nöyryys katoaa tyystin. Tämä lienee yksi perustavanlaatuisimpia päihdeongelmaisten inhoamisen syitä.
Arvomaailmamme on mennyt itsekkääseen suuntaan. Kaikista eniten tulemme kärsimään luonnolle aiheuttamistamme itsekkyyksistä, eikä siihen enää mene kauan.
Kuningas Elisabeth ja presidentti Niinistö molemmat, hyvintoimeentulevina kansalaisina, huomauttivat pankkimaailmaa ja yleistä ahneutta vastaan. Niinistö teki loistavan eleen, vähentää 20 % palkkaansa - tosin verovapaata sellaista. Kuinka moni meistä olisi valmis laskemaan palkkaansa? Laskisinko minä palkkaani niin ettei minulla olisi enää varaa matkusteluun, joka on luonnolle haitallista ja monelle täysin tavoittamatonta ylellisyyttä? En tiedä haluaisinko. Olisi tavallista perustella, että muut ovat rikkaampia, enkä edes kuulu tuohon prosenttiliikkeen ( oikeammin promilleliikkeen) vainoamaan omistavaan luokkaan? Paljonko on kullekin kohtuullisesti? Niinistö jätti viisaasti vastaamatta, hänen tapauksessaan tämän verran.
Hallitseva luokka ei ole kai koskaan vapaaehtoisesti luopunut eduistaan. Vallankumouksistakin on aika. Vasemmistolaisten epä-älylliset ja elämälle epärehelliset mielipiteet eivät tilannetta ratkaise. Demarit ansaitsevat yhtä paljon kuin kokoomuslaiset.
Paikka jossa kasvoin lapsuuteni ja nuoruuteni oli selkeä luokkayhteiskunta. Oli olemassa herrojen lapset ja työläisten lapset - en tiedä, mikä minussa oli, mutta viihdyin oikein hyvin herrojen lasten kanssa. Hannu, joka valmistui isänsä tavoin diplomi-insinööriksi, vastasi minulle kerran, että tunne oli molemminpuolinen - hän piti minua älykkäänä.
Varmaan herravihalla koetetaan tulevissa vaaleissa ratsastaa taas. Kun ei oikein ole mitään kunnon sisältöä, niin affektien nostattaminen on yritys saada kansa liikkeelle. Mutta suomalaisilla on vielä tallella sydämen sivistys - sitä todistaa demareitten täysin yhteiskunnallisen tilanteen väärinlukeminen Oiva Lothanderin vaalimainoksessa.
Suomalainen arvostaa vielä herraa, jos herra on arvostuksensa ansaitseva. Niinistön suosio todistaa sen.
Minuakin opetettiin kotona vihaamaan herroja, tai oikeammin sitä, mitä heillä on ja itsellä ei ole. Minulla opetettiin kotona kateutta. Minua kohtaan jotkut tuntevat kateutta ja jotkut jopa tuota herravihaa - minusta se on tragikoomista, koska olen syntyjäni työläispoika, joka on kasvanut työläiskorttelissa.
- Sinä et ole enää vuosiin ollut työläinen, lohkaisi suureen ääneen ystäväni 50-vuotispäivilläni, kun vanhoja muisteltiin. Hän on tuntenut minut 7-vuotiaasta hulikaanista saakka.
- Sinä olet etuoikeutettujen joukossa, ja se on minusta sinulle ihan oikein, ystäväni jatkaa naureskellen.
- Ei saatu kuin sata metriä etumatkaa, veistelee pikkuveljeni, sinä et ole saanut mitään ilmaiseksi, olet kaiken tehnyt ihan itse.
Pikkuveljen, joka siis pian täyttää 50, mutta on siis aina pikkuveli, mukaan perimme kuitenkin tietyn piirteen työläisyydestä - oikeudenmukaisuuden tajun. Saman mistä Niinistö muistutti uuden vuoden puheessaan.
Minun on kyllä myönnettävä, että mitä isompia herroja olen tavannut, niin sitä hienoimpia ihmisiä olen tavannut. Enkä usko, että vaikka kuinka "manageriaalinen" johtaja onkin, niin harvoin olen mitään kusipäitä tavannut.
Työpaikan ongelmista puhutaan - ja kun tunnen molemmat puolet suht koht hyvin sekä työläisyyden että etuoikeutuksellisuuden - niin aika usein jää kokonaan puhumatta työntekijöiden omat ongelmat, jotka lakaistaan johonkin leadershipin hyminään. Ei helvetti, ilman johtamista ei synny hyvää työyhteisöä. Hyvällä leadershipillä voi syntyä työyhteisö, joka ei tuota muuta kuin henkilökohtaisia ongelmia.
Ystäväni, joka väittää, etten ole enää ollut työläinen vuosikymmeniin, tekee työkseen työyhteisövalmmenusta ja hän jaksaa uskoa leadershipiin tai oikeammin coachingiin.
Esityksessäni täällä Hawaijilla aion ottaa puheeksi työyhteisöjen huonon johtamisen, managementin ongelmana. Työyhteisöjen tuottavuuden ongelmat, jotka johtuvat pääasiallisesti edellä mainitusta ja toimintojen strukturoinnista - sisältöongelmat, joista myös pidetään kovasti melua, onnistuvat kyllä, jos em. ovat kunnossa. Sisällöntuotto on ehkä kuitenkin helpointa koko hommassa. Sisällön maastouttaminen on vaikeampaa kuin työyhteisöongelmat, tuottavuuden ja vaikuttavuuden ongelmat.
Aurinko nousee parin tunnin kuluttua Hawaijilla, kohta minä käyn meressä aamu-uinnilla ja tulen parvekkeelleni syömään aamiaista yksin. Kukaan ei tarvitse minua tänään, on perheenisän ja työyhteisönsä johtajan vapaa-aamu.
Puolenpäivän jälkeen näen mistä kaikkialta tänne on ihmisiä tullut. Kuka ties tapaan ihmisiä, jotka taas muuttavat minun elämänsuunnitelmiani tai sitten en. Elämä on siitä merkillinen luomus, että yhden ihmisen tapaaminen voi muuttaa elämänsuunnitemiasi hyvin merkittävällä tavalla.
Minun mieleni tekevi ja on avoin, olen Suomesta ja ylpeä siitä. Mennään katsomaan ja kuuntelemaan, mitä muut ovat keksineet ja nappaamaan jos heillä on oikein hyviä ideoita.
5.1.2013 Maui, Hawaiji
Aamulla herätessä paljastuu koko kauneus. Näköala on huikea - Tyynellemerelle.
Mielikuva Hawaijista: palmut, leuto ja lämmin tuuli, soiva rento musiikki ja viekoitteleva hulahula-tyttö hymyilemässä palaavat.
Ainoastaan musiikki ja viekoitteleva hulahula-tyttö puuttuvat. Yritän kyllä katsella, olisiko viimeksimainittua näkyvissä. Hawaijilla alkuperäisväestöä on vain vähänjäljellä.
Ihailen hienoa maisemaa, joka avautuu. Kaunis, kaunis. Hawaijillekin tullessa täytettiin maahantulokaavake, jossa kysyttiin, miksi olen tulossa Hawaijille.
Listan kärkipäässä ovat naimisiinmeno ja häämatka. Mitähän ihmiset ajattelisivat, jos Suomeen tullessa, kysyttäisiin oletko menossa naimisiin tai oletko tulossa häämatkalle.
Hotellin edessä on kirkko, jossa voi kuulema käydä sanomassa uudelleen kyllä avioliitolleen. Terapiakoulutuksessani kouluttaja Tapani kysyi useasti, miksi avioliittosopimusta ei tosiaan uusita vuosittain - sen verran isosta diilistä on kysymys.
Ei liene kuitenkaan hassumpi idea uusia parisuhdettaan Hawaijilla, jos kukkaro antaa myöten.
Olen pitämässä esitystä yhdessä maailman johtavista sosiaaliteknologian konferensseista aivan upeassa hotellissa, jonka aamu paljastaa. Hintaan saa roiman alennuksen, kun on konferenssissa. Esityksen pitäjänä saa usein myös hyvän huoneen. Esitykseni on kuuleman mukaan tiistaina. Etukäteen ei saa tietoa esityspäivistä kovinkaan paljon. Syy on ymmärrettävä, kuinka moni kuuntelisi luentoja, kun ulkona on niin houkuttelevaa. Useimmat suunnittelisivat päivänsä ohjelman mukaan etukäteen. Siksi en tiedä, kuinka moni kuuntelee esitystä Suomesta, Etelä-Karjalasta.
Musiikkia ei kuulu hotellin aamiaisravintolassa, koska tuulee niin paljon. Lisäksi tilat ovat ilman seiniä, luonto on läsnä. Täysin kaupallistettu, mutta luonto silti - ei luonto mihinkään katoa, ei luontoa voi vangita.
Hotellin vastaanottotilatkin ovat täysin ilman seiniä, tiski on avoimesti rakennuskompleksissa. Ei voi mennä lasikoppiin oleilemaan, eikä oikein tiskinkään takana ole oleskelutilaa, tai sitä on liian paljon.
Täällä ei siis ole ärsyttävää hotellien aamiaismusiikkia. Aamiainen on tarjoilultaan samaa tasoa kuin oikein hyvissä eurooppalaisissa hotelleissa - hinta on kyllä hawaijilainen. 31 euroa. Viisihenkisellä perheellä aamiainen maksaisi 150 euroa. Ja päälle muut ruuat.
Hintataso on sitä luokkaa, että useimmat tekevät sitä, mitä saksalaiset Suomessa - asuvat ehkä hotellissa, mutta ostavat kaikki ruokansa Lidl:stä. Myöhemmin iltapäivällä toinen esityksemme pitäjistä, Jukka tulee perheineen paikalle ja Jukan kanssa menemme Rolex, Vuitton ja muiden pienen rahan liikkeiden jälkeen ABC- markettiin, josta hankin seuraavan aamun aamiaisen. Näköalani on parvekkeeltani sen verran hieno, että aamiainen Hawaijilla ei sisällä mitään jännitystä, mikäli ei pelkää istumista seitsemännen kerroksen parvekkeella.
Hotellin ravintolassa nautitun aamiaisen jälkeen käyn katsomassa rannan paikat ja päätän lähteä rannalle auringonottoon. Sain täkäläisenä yönä jotenkin nukutuksi, joten en ole aivan täysin tolkuistani.
Hawaijin muilla saarilla on satanut useita päiviä, mikä ei ole ollut tavallinen sääilmiö täällä. Ilmastonmuutos on tosiasia, jota ei voi välttää. Jos ns. lomasaarilla alkaa sataa, niin muutokset taloudellisesti ovat hyvin merkittäviä.
Energiankulutus on varmasti valtaisa saarilla. Vastapäätä olevalla saarella näyttää olevan tuulivoimaloita, niitä varmaan voisi olla täällä enemmänkin. Ja varmasti aurinkoenergiaakin täällä riittäisi.
Ruokakaupassa amerikkalainen rouva käy juttusille, kun tunnistaa suomen kielen, jota Jukan kanssa puhumme. Rouva kertoo, että Hawaijilla on kaikki kallistumassa ja töitä on kuulema erittäin vaikea löytää. Bonusjärjestelmänkin rouva lyttää kassalla, kun myyjä sitä minulle selittää antaessaan kuitin ostoksistani. Lappeenrannan Prismassa, jossa itse käyn, ostokset olisivat silti maksaneet ainakin kolmasosan enemmän kuin täällä. Miksi ihmeessä ruoka on Suomessa niin kallista? Selitän rouvalle, että tämä olisi tullut kalliimmaksi kotikaupassani.
Rouva kysyy, että eikö Suomessa ole nyt kylmä? Vastaan, että kyllä, tähän aikaan vuodesta on miinus 20 Celsiusastetta. Rouva kertoo, että hawaijilaiset nurisevat, jos lämpötila on 16 Celsius-asteen tienoilla. Niinpä.
Yleensä palan aurinkoa ottaessani helposti, nyt koetan laittaa aurinkovoidetta, jonka kerroin on 30 ( hotellihuoneessa on 50-kerroinkin, muttei siinä ole kätevää sumutinta) toistuvasti vajaan tunnin välein.
Käyn Tyynessävaltameressä uimassa muutaman kerran. Kajakkeja, sellaisia puhallettavia olisi vuokrattavissa, mutta en viitsi asiaa kysyä, koska hiekkarannalle ei pääse. Varjoa ja tuolia varaileva nuori nainen sanoo, että tule uudestaan 15-20 minuutin kuluttua - ehkä sitten vapautuu. Menen hyvin hoidetulle nurmikolle, joka on kuin hyvinleikatulla jalkapallokentällä makailisi.
Koetan miettiä, miten esitykseni rakennan, kun aikaa on vain rajallisesti, enkä ehdi kuin muutaman dian näyttää. Siinä aurinkoa ottaessani saan idean valmiiksi, tosin siihen menee koko päivä.
Suomessa valmistelin esitystä jo, mutta kun en tiennyt millaisesta konferenssista on kysymys, niin en tehnyt esitystä valmiiksi. Etukäteen esitystä ei tarvinnut lähettää. Artikkeli aikuisten ADHD:sta ja sen arviointiin ja hoitoon liittyvästä tietokoneohjelmasta, jonka teimme ja jonka vuoksi olemme täällä, tuli hyväksytyksi viime vuoden syksypuolella. 30 % lähetetyistä artikkeleista hyväksytään, olemme siis melko onnekkaita.
Konferenssi alkaa tänään sunnuntaina ja loppuu torstaina. Ehdin siis nähdä vielä sitä ennen muiden esityksiä. Vuorokausirytmini ei ole löytynyt - nukahdan täkäläisessä illassa ja herään keskellä yötä. Olen jo parinkymmenen vuoden ajan nukkunut 4-6 tuntia yössä, joten toimintakykyni kannalta sillä ei ole suurta merkistystä, mihin aikaan vuorokaudesta saan nuo muutamat tunnit nukutuksi. Valitettavasti yksi lapsistani on tainnut periä minun unenlahjani, mutta hän ei taida pärjätä niillä unilla.
Ihmiset huolestuvat siitä, etteivät nuku. Ihmiset väsyvät ja eivät jaksa, siksi he pyytävät lääkäreiltään unilääkkeitä, jotka eivät ongelmaa ratkaise, ainoastaan lykkäävät sitä.
Juuri Suomesta lähtiessäni työterveyslaitos toitotti, että jos et nuku, voi taustalla olla joku mielenterveysongelma. Tavallisimpia ovat masennus, alkoholiongelmat ja stressitilat. En pidä itseäni masentuneena, alkoholiongelmaa minulla ei liene, koska silloin kun en käyttänyt alkoholia ollenkaan, nukuin yhtä hyvin tai yhtä huonosti. Riippuu siitä kuka asiaa määrittelee.
Tiedän kyllä, että runsas alkoholinkäyttö, eli minun mittapuullani jo neljä ravintola-annosta ( noin kolme tuoppia olutta) heikentää uneni laatua, eikä takuulla auta väsymykseeni eikä stressiini. Monet luulevat niin kun jäävät kiinni lyhtkestoiseen rentouttavaan ja humalluttavaan tilaan päihtymyksessä kiinni. Jokailtaisesta oluesta tuleekin tapa ja tavasta riippuvuus, joka ei enää niin helposti irtoakaan pelkällä tahdonvoimalla.
Nurmikolla maatessani ja kuunnellessani lämpimässä tuulessa paikallisten lintujen kuherrusta tulee nälkä. Pelkällä huoneennumerolla voi tilata ruokaa naisilta, jotka kiertävät hotellivieraille tarkoitettuja alueita. Erittäin runsas salaatti ja kivennäisvesi maksaa 25 euroa. Harvoin sitä tosin auringonpaisteessa Hawaijilla syö salaattia ja juo kivennäisvettä, joten menköön.
Näissä rantalomakohteissa huomaa kuinka hyväkroppaisia miehiä ja naisia on olemassa. Samalla voi katsoa itseään parin viimeisen vuoden ajalta, kun ei ole ehtinyt juuri muuta kuin kodin ja työpaikan välillä - autolla parin kilometrin matkaa- kulkea, niin ruokahalut ovat entiset, mutta aikaisempi runsas liikunta on jäänyt pois. Muutamassa vuodessa tulee helposti yli 10 kiloa lisää.
50-vuotiaan miehen testosteronipitoisuus on enää puolet 20-vuotiaan miehen testosteronista. Lihakset alkavat roikkua tai poistua, kummin vaan. 70-vuotiaat miehet näyttävät jo melko rupsahtaneilta, mitä lihaksiin tulee.
Ymmärrän hyvin sen, että vanhenevat punttisalilla käyvät miehet haluavat ulkopuolista testosteronia lihasten säilyttämiseen. Itselle on riittänyt luonnollinen testosteronilisä, joka tulee miehelle naisten tuijottelusta. Biologisesti miehen tuijottaessa naista seksuaalisille alueille mies saa testosteronipurskahduksen. Sovinismilla tai sen lievemmällä muodolla naisten tiirailulla on evolutionaarinen ja elossasäilymistä ylläpitävä taustansa.
Katseenvangitsemisella on aina ollut elossasäilymistä tukeva arvonsa. Meillä vanhenevilla miehillä ja naisilla mahdollisuudet pienevät koko ajan. Katse kauniiseen ei silti lakkaa, vaikka ikää tuleekin. Mieli ei sillä tavalla vanhene, eikä mielikuva itsestään, niin kauan kuin ei seiso kokovartalopeilin ääressä ja todista väistämätöntä. Kauneus lipuu ohi joka suunnalta.
Täällä näyttää olevan paljon kaljuja, ei niin hyvässä kunnossa fyysisesti olevia miehiä, joilla on kauniit naiset mukanaan. Ehkä naiset pitävät itsestään enemmän huolta kuin miehet. Toisaalta aika harvoin rikkaalla miehellä on rumaa naista, jos ei niin halua.
Usein kuulee puhuttavan sisäisestä kauneudesta. Tällä auringonpalvontapaikalla jos pitäisi puheen sisäisestä kauneudesta, niin sen täytyisi olla komiikkaa. Puhe sisäisestä kauneudesta ei kuulu tänne, vaikka se kieltämättä näkyy. Hyvin kaunis nainen, joka on mukava, on todella kaunis. En tiedä, varmaan sama pitää paikkansa miesten suhteen - ei ole ihan ensimmäinen juttu agendalla.
Onhan tämä kieltämättä yhdenlaisen unelman toteutumista - minun taustallani pitämässä esitystä korkeatasoisessa kansainvälisessä konferenssissa englanninkielellä Hawaijilla keskellä Suomen synkintä talvea. Kiitolliseksihan tämä vetää. Niin monet ihmiset ovat tehneet tämän matkan mahdolliseksi. Kaikki eivät päässeet paikalle, jotka ovat artikkelinkin ja ohjelman tehneet mahdolliseksi. Kun sitä käy pohtimaan, niin nöyräksihän tämä vetää.
Ehkä ihminen tulee sisäisesti kauniiksi kiitollisuudesta ja nöyryydestä. Kiitollisuuden syö pois kateus ja itsensä arvottomaksi kokeminen. Nöyryyden syö pois omahyväisyys ja itsekeskeisyys.
Jos ihminen ei saa mitään sitä, mitä hän haluaa, niin ihminen koko ajan vaillinaiseksi ja tyytymättömäksi. On kuin koko ajan puuttuisi jotain, jota voi vaikka ostelemalla yrittää täyttää. Sisäinen tyytymättömyys ei täyty ulkoapäin. Vain sillä, että on tyytyväinen siihen, mitä hänellä kulloinkin on, hän voi olla onnellinen. Olipa hän täysin köyhä tai upporikas.
Nykyinen länsimainen yhteiskunta luo meille tarpeita, joita meillä ei ole olemassakaan. Tuo lause kuulostaa erityisen hyvältä, kun katselen parvekkeeltani valaitten suihkauksia ja jokunen peräevän loiskahduskin näkyy Tyynenvaltameren rannassa. Niin mitä olinkaan sanomassa?
On helppo olla nöyrä, kun sinulla on mitä tarvitset ja olet itseesi tyytyväinen. Päihdeongelmissa kun ihminen alkaa haluta vain omaansa muista välittämättä, niin nöyryys katoaa tyystin. Tämä lienee yksi perustavanlaatuisimpia päihdeongelmaisten inhoamisen syitä.
Arvomaailmamme on mennyt itsekkääseen suuntaan. Kaikista eniten tulemme kärsimään luonnolle aiheuttamistamme itsekkyyksistä, eikä siihen enää mene kauan.
Kuningas Elisabeth ja presidentti Niinistö molemmat, hyvintoimeentulevina kansalaisina, huomauttivat pankkimaailmaa ja yleistä ahneutta vastaan. Niinistö teki loistavan eleen, vähentää 20 % palkkaansa - tosin verovapaata sellaista. Kuinka moni meistä olisi valmis laskemaan palkkaansa? Laskisinko minä palkkaani niin ettei minulla olisi enää varaa matkusteluun, joka on luonnolle haitallista ja monelle täysin tavoittamatonta ylellisyyttä? En tiedä haluaisinko. Olisi tavallista perustella, että muut ovat rikkaampia, enkä edes kuulu tuohon prosenttiliikkeen ( oikeammin promilleliikkeen) vainoamaan omistavaan luokkaan? Paljonko on kullekin kohtuullisesti? Niinistö jätti viisaasti vastaamatta, hänen tapauksessaan tämän verran.
Hallitseva luokka ei ole kai koskaan vapaaehtoisesti luopunut eduistaan. Vallankumouksistakin on aika. Vasemmistolaisten epä-älylliset ja elämälle epärehelliset mielipiteet eivät tilannetta ratkaise. Demarit ansaitsevat yhtä paljon kuin kokoomuslaiset.
Paikka jossa kasvoin lapsuuteni ja nuoruuteni oli selkeä luokkayhteiskunta. Oli olemassa herrojen lapset ja työläisten lapset - en tiedä, mikä minussa oli, mutta viihdyin oikein hyvin herrojen lasten kanssa. Hannu, joka valmistui isänsä tavoin diplomi-insinööriksi, vastasi minulle kerran, että tunne oli molemminpuolinen - hän piti minua älykkäänä.
Varmaan herravihalla koetetaan tulevissa vaaleissa ratsastaa taas. Kun ei oikein ole mitään kunnon sisältöä, niin affektien nostattaminen on yritys saada kansa liikkeelle. Mutta suomalaisilla on vielä tallella sydämen sivistys - sitä todistaa demareitten täysin yhteiskunnallisen tilanteen väärinlukeminen Oiva Lothanderin vaalimainoksessa.
Suomalainen arvostaa vielä herraa, jos herra on arvostuksensa ansaitseva. Niinistön suosio todistaa sen.
Minuakin opetettiin kotona vihaamaan herroja, tai oikeammin sitä, mitä heillä on ja itsellä ei ole. Minulla opetettiin kotona kateutta. Minua kohtaan jotkut tuntevat kateutta ja jotkut jopa tuota herravihaa - minusta se on tragikoomista, koska olen syntyjäni työläispoika, joka on kasvanut työläiskorttelissa.
- Sinä et ole enää vuosiin ollut työläinen, lohkaisi suureen ääneen ystäväni 50-vuotispäivilläni, kun vanhoja muisteltiin. Hän on tuntenut minut 7-vuotiaasta hulikaanista saakka.
- Sinä olet etuoikeutettujen joukossa, ja se on minusta sinulle ihan oikein, ystäväni jatkaa naureskellen.
- Ei saatu kuin sata metriä etumatkaa, veistelee pikkuveljeni, sinä et ole saanut mitään ilmaiseksi, olet kaiken tehnyt ihan itse.
Pikkuveljen, joka siis pian täyttää 50, mutta on siis aina pikkuveli, mukaan perimme kuitenkin tietyn piirteen työläisyydestä - oikeudenmukaisuuden tajun. Saman mistä Niinistö muistutti uuden vuoden puheessaan.
Minun on kyllä myönnettävä, että mitä isompia herroja olen tavannut, niin sitä hienoimpia ihmisiä olen tavannut. Enkä usko, että vaikka kuinka "manageriaalinen" johtaja onkin, niin harvoin olen mitään kusipäitä tavannut.
Työpaikan ongelmista puhutaan - ja kun tunnen molemmat puolet suht koht hyvin sekä työläisyyden että etuoikeutuksellisuuden - niin aika usein jää kokonaan puhumatta työntekijöiden omat ongelmat, jotka lakaistaan johonkin leadershipin hyminään. Ei helvetti, ilman johtamista ei synny hyvää työyhteisöä. Hyvällä leadershipillä voi syntyä työyhteisö, joka ei tuota muuta kuin henkilökohtaisia ongelmia.
Ystäväni, joka väittää, etten ole enää ollut työläinen vuosikymmeniin, tekee työkseen työyhteisövalmmenusta ja hän jaksaa uskoa leadershipiin tai oikeammin coachingiin.
Esityksessäni täällä Hawaijilla aion ottaa puheeksi työyhteisöjen huonon johtamisen, managementin ongelmana. Työyhteisöjen tuottavuuden ongelmat, jotka johtuvat pääasiallisesti edellä mainitusta ja toimintojen strukturoinnista - sisältöongelmat, joista myös pidetään kovasti melua, onnistuvat kyllä, jos em. ovat kunnossa. Sisällöntuotto on ehkä kuitenkin helpointa koko hommassa. Sisällön maastouttaminen on vaikeampaa kuin työyhteisöongelmat, tuottavuuden ja vaikuttavuuden ongelmat.
Aurinko nousee parin tunnin kuluttua Hawaijilla, kohta minä käyn meressä aamu-uinnilla ja tulen parvekkeelleni syömään aamiaista yksin. Kukaan ei tarvitse minua tänään, on perheenisän ja työyhteisönsä johtajan vapaa-aamu.
Puolenpäivän jälkeen näen mistä kaikkialta tänne on ihmisiä tullut. Kuka ties tapaan ihmisiä, jotka taas muuttavat minun elämänsuunnitelmiani tai sitten en. Elämä on siitä merkillinen luomus, että yhden ihmisen tapaaminen voi muuttaa elämänsuunnitemiasi hyvin merkittävällä tavalla.
Minun mieleni tekevi ja on avoin, olen Suomesta ja ylpeä siitä. Mennään katsomaan ja kuuntelemaan, mitä muut ovat keksineet ja nappaamaan jos heillä on oikein hyviä ideoita.
5.1.2013 Maui, Hawaiji