Aamulla kylmä ja illalla lämmin - New Yorkin ilmasto marraskuussa
Aamulla kylmä ja illalla lämmin – New Yorkin ilmasto marraskuussa
Aamulla käymme lähidelissä syömässä. Rouva olisi halunnut noita erilaisia leipiä, mutta jono oli pitkä ja aitoamerikkalaiseen tapaan vähän tehoton. Frank Price kirjoitti 1980-luvulla ” First time Right”-kirjansa, jossa hän sanoi, etteivät englantilaiset ole oppineet niin tekemään ja siksi jäävät jälkeen muista maista.
New York Times kirjoitti, että Toyota alkaa rakentaa lippulaivaansa Lexusta Amerikassa. Amerikkaan syntyy suuri tehdas, jonka yhtenä etuna on, kun rakennetaan näitä parempia autoja, mm. se, etteivät työntekijät kuulu ammattiliittoihin. Ranskahan on esimerkkinä aivan päinvastaisesta, siellä ei bisnestä uskalla edes aloittaa, ennen kuin on jo joku selvittely edessä.
Päätämme siis ottaa vain sellaista, jonka voi ottaa suoraan hyllystä ja maksaa suoraan kassalle. Palvelu on yleensä aina täällä ystävällistä, joskin tehotonta sekin. Aamupalan syötyämme päätimme käydä Madison Square Gardenissa metsästämässä lippuja illan otteluun. Yksi lippu oli jäljellä maalintakana – 163 dollaria ( eli melkein sama euroissa). Emme siis nähneet Rangersin matsia tällä kertaa, koska tällä viikolla ei ole muita matseja. Rouva halusi vielä kuvauttaa itsensä Henrik Lundqvistin kanssa, koska oli rouva mielestä komein. Minä sentään kuvasin itseni Rich Nashin kuvan vieressä.
Sitten päätimme lähteä kävellen Broadwayta 32.kadun tasolta Manhattanin eteläkärkeä kohti. Minun kolmijalkatuoli oli tarpeen, kun rouvani ja nuorimmaiseni kiersivät kauppoja. Minä istuin kolmijalkatuolillani ihmisiä katsellen. Ilma oli todella kolea ja tuuli kylmästi. Pitkät kalsarit ja pipo olivat tarpeen. Kävelin ohi sekä 14.kadun NYC:n yliopiston kirjakaupan ja 12. kadun Strandin kirjakaupan.
En halunnut vain pistäytyä kirjakaupassa,koska se kestää takuulla yhtä kauan kuin naisten käynti Hollisterissa tai Zarassa. Levis-kaupassa en voinut käsittää, että kun ostaa valmiiksi rikkinäiset Boyfriend-farkut, niin ne ovat puolet kalliimpia kuin ehjät farkut? Ja kuulema kyseiset rikkinäiset farkut maksavat Suomessa 150 euroa. Muotivillitykset ovat välillä täysin hullutusta. Jotain naiset löysivät itselleen, minäkin sain mustat Levikset noin 40 eurolla. Sinisiä minun kokoa ei ollut, joten ongelma on vähän sama kuin kengissä, jossa numerot 42-43 ovat aina menneet alennusmyyntikorista, koska ovat yleisimpiä numeroita.
Kadulla istuessani näin jälleen tosi upeita naisia, osalla oli sääret paljaana, mikä tietysti näytti hyvältä, mutta kylmä tuuli ja ilma huomioiden täytyi olla jonkinlaista kärsimystä. Kauneuden takia täytyy kärsiä, niinhän se meni.
Minulla oli niin kylmä välillä odottaessani, että ostin pretzel- tai jotain sinne päin nimisen makkaran kera olevan kadunkulmasyömingin. Oli mausteista, mutta niin mausteista kuin illalla kiinalaisessa, jossa otin lammasta, joka oli listan mukaan ”spicy”, yhden chilin merkinnällä. Sitten kyseisen ruuan edessä oli joku sana josta en tiennyt mitä se tarkoittaa. Se tarkoitti chilissä maustettua. En ole ikinä syönyt mitään niin tulista, ensimmäisten syömäpuikollisten jälkeen tunsin, että jotain menee suussa, mutta jos olisi pitänyt kertoa miltä se maistuu, niin en tiedä. Mutta yksi hyvä puoli siinä oli, rouva ei halunnut tapansa mukaan maistaa, miltä minun ruoka maistuu. Sain syödä yksin, mutta täytyy myöntää, että aika paljon chilejä jäi lautaselle.
Kun tulimme pois kiinalaisesta, niin poikkesimme parissa kaupassa, jotka ovat paikallisia. Sekatavarakauppa aivan kivenheiton päässä sisälsi kaikkea ja selvästi halvempaan hintaan, mitä noissa merkkiliikkeissä. Lisäksi yhden kaupan ikkunassa mainostettiin että CD:t, DVD:t ja kirjat maksavat alkaen yhden dollarin. Sisältä liikkeestä paljastui suuri kirjakauppa noiden levyjen lisäksi. Alan kirjallisuuden kohdalla parin vuoden takaiset neuropsykoanalyysin kirjat olivat noin viisi euroa. Kaikki suuret nimet. Oli Fonagya, Solms:ia jne. Sosiologian kirjoista oli Baudrillardin kirja simulaatiosta. Business-kirjoissa oli kaikenlaista, muttei oikein mitään , joka olisi noussut mieleen. Yhden tilastotieteen Dummies-kirjan ostin viidellä dollarilla. Ja sitten kirjan, jota olin kaivannut. Kunfutsen teosten käännöksiä ei ole monesti tullut vastaan. Nyt tuli ja aivan kuin Egyptiläisten kuolleitten kirjassa, alkuperäistekstit ovat mukana. Ei niin että osaisin kiinaksi muuta kuin kiittää noilta 1980-luvun reppumatkoiltani, mutta silti, enhän osaa hieroglyfejäkään tulkita.
Jos olisimme saaneet liput New York Rangersin matsiin, niin samalla hetkellä, kun ottelu alkoi nukahdin. Heräsin keskellä täkäläistä yötä, kuten tapani on, nukun tavallisesti 4-5 tuntia yössä. Mutta käytyäni vessassa, nukahdin uudelleen ja nukuin toiset neljä tuntia. Näin hassuja unia, joissa yöasussani näin kuin neljä autoa oli ajanut kolarin lapsuudenkotini lähellä olevaan kuusikkoon. Juoksin autojen luo ja näin, että niissä oli loukkaantuneita tai kuolleita ihmisiä, huusin nuorimmaiselleni, että soittaa ambulanssin, samalla koetin kiirehtiä auttamaan noita ihmisiä, jotka vielä olivat hengissä.
Kun olimme noissa paikallisissa sekatavarataloissa, niin siellä oli automaatti, jolla saattoi osallistua Powerballiin ja New York Millionin arvontaan. Minulla on tapana, joka kerta New Yorkissa käydessäni ostaa noita lippuja. Sellainen fantasia, jossa kadunkulman myyjältä ostettu lippu tuo loppuelämän rahat. Amerikkalainen unelma. En itse asiassa tiedä, kuinka monelle niin on käynyt. Tilastollisestihan on melkein sama kuin polttaisi nuo rahat, jotka laittaa powerballiin, lottoon, eurojackpotiin tms.
Jos jokainen veikkaaja sijoittaisi nuoruudestaan lähtien kaikki pelaamansa rahat tilille, niin monella olisi eläkeiän rahat käsissään eläköidyttyään. Minulle tulee monesti kutsu tulla erilaisiin sijoitusiltoihin, mutta ei ole ollut halua, koska tilanne on sama kuin veikkaamisessakin – piensijoittajat maksavat koko lystin. Edelleen kaipaisin telkkariin arvontaan sitä tapaa, minkä näin Ruotsissa – aina kuin lottopallo tulee, niin sen jälkeen tulee näkyville, kuinka monta riviä on jäljellä. Ihmiset näkisivät, kuinka vähän voittaa lopulta. Siksi ymmärtää kaikki pyramidihuijaukset ja muut huijaukset, joissa rahansa saa varmemmin.
Todennäköisesti jos sallittu yrittäjä tyytyisi pienempiin katteisiin, niin Veikkauksen monopolin voisi Suomessakin murtaa. Eli jos voitot palautuisivat pienistä voitoista enemmän, mutta sitten tarvittaisiin hyvää matemaatikkoa laskemaan kuinka se tehdään. Tavallisestihan rahaa saavat itselleen helpoiten ne, jotka tuntevat niitä, jotka rahaa jakavat. Sulle mulle toimii. Ja kuten Leijonan luolassa - ohjelma kertoo, jos sinulla on hyvä ja tuottava idea, isompi ostaa sen pois.
Tänään maanantaina aiomme käydä varmaankin outlet-myymälöissä Manhattanin ulkopuolella. Eilinen New York Times- nippu maksoi viisi dollaria ja painoi ainakin kaksi kolme kiloa. Aivan toista kuin Lappeenrannan paikallisia ilmaislehtiäkin ohuempi tiistain Etelä-Saimaa. Kun ihmettelin myyjälle, että ompa paljon, niin hän sanoi, että on paljon lukemista.
Elokuussa Uudessa-Seelannissa meillä oli hotellissa kolme eri huonetta, joten saatoin lukea kaikessa rauhassa. Nyt me olemme yhdessä isossa huoneessa, joten minun täytyy odottaa, että nuo kaksi muuta heräävät, eli parin tunnin kuluttua. Harmi, etten ottanut yhtä lukulampuistani mukaan, niin olisin voinut lukea nytkin. Tämän iPadin valossa voi kyllä kirjoittaa, muttei oikein lukea.
iPadista on tullut uusi versio, Gigantissa oli jo myynnissä wifi-versoinen, mutta sitä jossa on myös nettiversio. Täälläkin oli kaupoissa käytettyjä iPadeja ja muuta elektroniikka tarjolla. Giganttiinkin voisi myydä vanhoja laitteitaan, mikä on kierrätyksen kannalta hyvä asia. Minun iPad on vanha, niitä ensimmäisiä joka tuli, joten voisi olla aika vaihtaa se uudempaan. Täytyy katsoa paljollako täällä se on tarjolla. iPhone 6 plussakin kiinnostaisi.
16.11.15 New York
Aamulla käymme lähidelissä syömässä. Rouva olisi halunnut noita erilaisia leipiä, mutta jono oli pitkä ja aitoamerikkalaiseen tapaan vähän tehoton. Frank Price kirjoitti 1980-luvulla ” First time Right”-kirjansa, jossa hän sanoi, etteivät englantilaiset ole oppineet niin tekemään ja siksi jäävät jälkeen muista maista.
New York Times kirjoitti, että Toyota alkaa rakentaa lippulaivaansa Lexusta Amerikassa. Amerikkaan syntyy suuri tehdas, jonka yhtenä etuna on, kun rakennetaan näitä parempia autoja, mm. se, etteivät työntekijät kuulu ammattiliittoihin. Ranskahan on esimerkkinä aivan päinvastaisesta, siellä ei bisnestä uskalla edes aloittaa, ennen kuin on jo joku selvittely edessä.
Päätämme siis ottaa vain sellaista, jonka voi ottaa suoraan hyllystä ja maksaa suoraan kassalle. Palvelu on yleensä aina täällä ystävällistä, joskin tehotonta sekin. Aamupalan syötyämme päätimme käydä Madison Square Gardenissa metsästämässä lippuja illan otteluun. Yksi lippu oli jäljellä maalintakana – 163 dollaria ( eli melkein sama euroissa). Emme siis nähneet Rangersin matsia tällä kertaa, koska tällä viikolla ei ole muita matseja. Rouva halusi vielä kuvauttaa itsensä Henrik Lundqvistin kanssa, koska oli rouva mielestä komein. Minä sentään kuvasin itseni Rich Nashin kuvan vieressä.
Sitten päätimme lähteä kävellen Broadwayta 32.kadun tasolta Manhattanin eteläkärkeä kohti. Minun kolmijalkatuoli oli tarpeen, kun rouvani ja nuorimmaiseni kiersivät kauppoja. Minä istuin kolmijalkatuolillani ihmisiä katsellen. Ilma oli todella kolea ja tuuli kylmästi. Pitkät kalsarit ja pipo olivat tarpeen. Kävelin ohi sekä 14.kadun NYC:n yliopiston kirjakaupan ja 12. kadun Strandin kirjakaupan.
En halunnut vain pistäytyä kirjakaupassa,koska se kestää takuulla yhtä kauan kuin naisten käynti Hollisterissa tai Zarassa. Levis-kaupassa en voinut käsittää, että kun ostaa valmiiksi rikkinäiset Boyfriend-farkut, niin ne ovat puolet kalliimpia kuin ehjät farkut? Ja kuulema kyseiset rikkinäiset farkut maksavat Suomessa 150 euroa. Muotivillitykset ovat välillä täysin hullutusta. Jotain naiset löysivät itselleen, minäkin sain mustat Levikset noin 40 eurolla. Sinisiä minun kokoa ei ollut, joten ongelma on vähän sama kuin kengissä, jossa numerot 42-43 ovat aina menneet alennusmyyntikorista, koska ovat yleisimpiä numeroita.
Kadulla istuessani näin jälleen tosi upeita naisia, osalla oli sääret paljaana, mikä tietysti näytti hyvältä, mutta kylmä tuuli ja ilma huomioiden täytyi olla jonkinlaista kärsimystä. Kauneuden takia täytyy kärsiä, niinhän se meni.
Minulla oli niin kylmä välillä odottaessani, että ostin pretzel- tai jotain sinne päin nimisen makkaran kera olevan kadunkulmasyömingin. Oli mausteista, mutta niin mausteista kuin illalla kiinalaisessa, jossa otin lammasta, joka oli listan mukaan ”spicy”, yhden chilin merkinnällä. Sitten kyseisen ruuan edessä oli joku sana josta en tiennyt mitä se tarkoittaa. Se tarkoitti chilissä maustettua. En ole ikinä syönyt mitään niin tulista, ensimmäisten syömäpuikollisten jälkeen tunsin, että jotain menee suussa, mutta jos olisi pitänyt kertoa miltä se maistuu, niin en tiedä. Mutta yksi hyvä puoli siinä oli, rouva ei halunnut tapansa mukaan maistaa, miltä minun ruoka maistuu. Sain syödä yksin, mutta täytyy myöntää, että aika paljon chilejä jäi lautaselle.
Kun tulimme pois kiinalaisesta, niin poikkesimme parissa kaupassa, jotka ovat paikallisia. Sekatavarakauppa aivan kivenheiton päässä sisälsi kaikkea ja selvästi halvempaan hintaan, mitä noissa merkkiliikkeissä. Lisäksi yhden kaupan ikkunassa mainostettiin että CD:t, DVD:t ja kirjat maksavat alkaen yhden dollarin. Sisältä liikkeestä paljastui suuri kirjakauppa noiden levyjen lisäksi. Alan kirjallisuuden kohdalla parin vuoden takaiset neuropsykoanalyysin kirjat olivat noin viisi euroa. Kaikki suuret nimet. Oli Fonagya, Solms:ia jne. Sosiologian kirjoista oli Baudrillardin kirja simulaatiosta. Business-kirjoissa oli kaikenlaista, muttei oikein mitään , joka olisi noussut mieleen. Yhden tilastotieteen Dummies-kirjan ostin viidellä dollarilla. Ja sitten kirjan, jota olin kaivannut. Kunfutsen teosten käännöksiä ei ole monesti tullut vastaan. Nyt tuli ja aivan kuin Egyptiläisten kuolleitten kirjassa, alkuperäistekstit ovat mukana. Ei niin että osaisin kiinaksi muuta kuin kiittää noilta 1980-luvun reppumatkoiltani, mutta silti, enhän osaa hieroglyfejäkään tulkita.
Jos olisimme saaneet liput New York Rangersin matsiin, niin samalla hetkellä, kun ottelu alkoi nukahdin. Heräsin keskellä täkäläistä yötä, kuten tapani on, nukun tavallisesti 4-5 tuntia yössä. Mutta käytyäni vessassa, nukahdin uudelleen ja nukuin toiset neljä tuntia. Näin hassuja unia, joissa yöasussani näin kuin neljä autoa oli ajanut kolarin lapsuudenkotini lähellä olevaan kuusikkoon. Juoksin autojen luo ja näin, että niissä oli loukkaantuneita tai kuolleita ihmisiä, huusin nuorimmaiselleni, että soittaa ambulanssin, samalla koetin kiirehtiä auttamaan noita ihmisiä, jotka vielä olivat hengissä.
Kun olimme noissa paikallisissa sekatavarataloissa, niin siellä oli automaatti, jolla saattoi osallistua Powerballiin ja New York Millionin arvontaan. Minulla on tapana, joka kerta New Yorkissa käydessäni ostaa noita lippuja. Sellainen fantasia, jossa kadunkulman myyjältä ostettu lippu tuo loppuelämän rahat. Amerikkalainen unelma. En itse asiassa tiedä, kuinka monelle niin on käynyt. Tilastollisestihan on melkein sama kuin polttaisi nuo rahat, jotka laittaa powerballiin, lottoon, eurojackpotiin tms.
Jos jokainen veikkaaja sijoittaisi nuoruudestaan lähtien kaikki pelaamansa rahat tilille, niin monella olisi eläkeiän rahat käsissään eläköidyttyään. Minulle tulee monesti kutsu tulla erilaisiin sijoitusiltoihin, mutta ei ole ollut halua, koska tilanne on sama kuin veikkaamisessakin – piensijoittajat maksavat koko lystin. Edelleen kaipaisin telkkariin arvontaan sitä tapaa, minkä näin Ruotsissa – aina kuin lottopallo tulee, niin sen jälkeen tulee näkyville, kuinka monta riviä on jäljellä. Ihmiset näkisivät, kuinka vähän voittaa lopulta. Siksi ymmärtää kaikki pyramidihuijaukset ja muut huijaukset, joissa rahansa saa varmemmin.
Todennäköisesti jos sallittu yrittäjä tyytyisi pienempiin katteisiin, niin Veikkauksen monopolin voisi Suomessakin murtaa. Eli jos voitot palautuisivat pienistä voitoista enemmän, mutta sitten tarvittaisiin hyvää matemaatikkoa laskemaan kuinka se tehdään. Tavallisestihan rahaa saavat itselleen helpoiten ne, jotka tuntevat niitä, jotka rahaa jakavat. Sulle mulle toimii. Ja kuten Leijonan luolassa - ohjelma kertoo, jos sinulla on hyvä ja tuottava idea, isompi ostaa sen pois.
Tänään maanantaina aiomme käydä varmaankin outlet-myymälöissä Manhattanin ulkopuolella. Eilinen New York Times- nippu maksoi viisi dollaria ja painoi ainakin kaksi kolme kiloa. Aivan toista kuin Lappeenrannan paikallisia ilmaislehtiäkin ohuempi tiistain Etelä-Saimaa. Kun ihmettelin myyjälle, että ompa paljon, niin hän sanoi, että on paljon lukemista.
Elokuussa Uudessa-Seelannissa meillä oli hotellissa kolme eri huonetta, joten saatoin lukea kaikessa rauhassa. Nyt me olemme yhdessä isossa huoneessa, joten minun täytyy odottaa, että nuo kaksi muuta heräävät, eli parin tunnin kuluttua. Harmi, etten ottanut yhtä lukulampuistani mukaan, niin olisin voinut lukea nytkin. Tämän iPadin valossa voi kyllä kirjoittaa, muttei oikein lukea.
iPadista on tullut uusi versio, Gigantissa oli jo myynnissä wifi-versoinen, mutta sitä jossa on myös nettiversio. Täälläkin oli kaupoissa käytettyjä iPadeja ja muuta elektroniikka tarjolla. Giganttiinkin voisi myydä vanhoja laitteitaan, mikä on kierrätyksen kannalta hyvä asia. Minun iPad on vanha, niitä ensimmäisiä joka tuli, joten voisi olla aika vaihtaa se uudempaan. Täytyy katsoa paljollako täällä se on tarjolla. iPhone 6 plussakin kiinnostaisi.
16.11.15 New York