Alicen kahvilan salaatti on todella herkullista
Alicen kahvilan salaatti on todella herkullista
73.kadulla sijaitseva Alicen kahvila on kahden naisen perustama yritys, jonka meidän keskimmäinen lapsemme viime kerralla oli etsinyt paikaksi, jossa pitää New Yorkissa käydä. On ole välttämättä salaattien suuri ystävä, mutta täällä salaattiannos on todella hyvä. Paikalla on paljon nuoria ihmisiä, joilla on hauskaa. Kahvilassa ei ole alkoholia tarjolla. Erilaisia teelaatuja on runsaasti, minä valitsen hauskan nimen perusteella: Herbal detox, eli yrteillä puhdistautuminen. Juon viisi kupillista tuota teetä, täytyy ryhtyä odottamaan puhdistautumishetkeä.
Metrossa otamme express-metron joka menee yli 100. kadulle Harlemiin saakka, emme nouse maanpinnalle vaan vaihdamme metrolla saman tien takaisin. Eräs taksikuski sanoi kerran, ettei ehkä kannata valkoisena kävellä Harlemissa.
Rouva halusi käydä tuossa Alice-kuppilassa, minä halusin käydä Apple-kaupassa, joka sijaitsee samalla suunnalla Keskuspuiston kulmalla. Apple 6 eikä Apple 6 plussaa ole kaupassa näytillä vielä. Olisin saattanut vaikka ostaakin jos olisi ollut. Heräteosotos. Ehkä on Applelta viisastakin hypettää ja keskusteluttaa, koska niillä voi nostaa osakekursseja, jos tuote onkin huono. Kaupassa olisi ollut erilaista eHealth- ja eMobiletuotetta tarjolla. Voisi seurata itsestään ihan kaikkea. Insinöörin ja anorektikon unelma?
Istumme keskuspuistossa, koska aurinko paistaa lämpimästi, eikä ole oikeastaan kiire minnekään. Kävelemme puiston läpi Columbus Circlelle tuohon supermarkettiin, josta saa mitä tahansa. Amerikasta on aina ollut tapana tuoda pähkinävoita, joten ostamme sitäkin tuliaisiksi. Sushia voisi syödä. Rouva ottaa kuvan salaattipuolelta, koska tuoretta ainesta minkä tahansa ruuan tekoon olisi tarjolla. Taas jono menee nopeasti. Systeemi soveltuisi hyvin Suomeenkin, vaikka Lidliin, jossa venäläiset perinteisesti etuilevat ja varailevat paikkoja.
Sukulaispojalle on luvattu tuoda New York Rangers-tuotteita ja käymme Madison Square Gardenin kaupassa etsimässä, mitä sopivaa voisimme löytää. Ostamme jotain tuliaisia muillekin kaupasta. Meitä houkutellaan opastetulle kierrokselle, mutta se ei nyt kiinnosta.
Uutisissa kerrotaan, että tyttöystävänsä hakkaamisesta kasinon videossa tunnetuksi tullut Ray Rice on tullut uskoon. NFL:n johtajaa ei enää savusteta niin kovasti mediassa. Naisten oikeuksien naisjohtaja koettaa puhua, ettei perheväkivalta ole vain hetken uutinen, vaan elettyä todellisuutta monelle naiselle joka päivä. Äänenpainoja entisiltä suurilta pelaajilta alkaa kuulua, että nuoren miehen pitäisi antaa pelata. Kaikki tekevät elämässään joskus virheitä. Odotamme uutisnäytöksen seuraavaa kohtausta…
Eilen kävimme myös Little Italyssä italialaisen ruuan markkinoilla. Ostamme sämpylän, jossa on mausteinen italialainen makkara, sellainen reilu 20 senttinen ja erittäin paljon sipulia ja kasviksia. Kumpikaan meistä ei jaksa syödä sämpylää loppuun. Tunnelma Litlle Italyssä on riehakas, mutta kukaan ei tappele kenenkään kanssa. Ei ainakaan siihen aikaan kun me siellä olimme illasta.
Ryhdyn katsomaan moneltako meidän lentomme lauantaina lähtee ja yllätys, yllätys – se lähteekin vasta sunnuntaina. Hups. Soitan Ebookerisille, jonne maksan kalliin puhelun, mutta en saa mitään apua asiaan, jota kysyin. Eli voiko sunnuntain lennon vaihtaa lauantaille, he käskevät soittaa lentoyhtiöön, eli olisin voinut soittaa suoraan sinne, enkä tehdä kallista puhelinlaskua. Täytyy muistaa seuraavaa lentoa ottaessa, että harkitsen muuta kuin Ebookersia lennon ja matkan tilaamiseen.
Seuraavaksi soitan hotellin vastaanottoon ja kysyn, että onko mahdollista yöpyä ylimääräinen yö huoneessa, jossa olemme jo viikon olleet. Asia on ratkaistu kahdessa minuutissa – kyllä voi ja samassa huoneessa. Hiltonissa palvelu pelaa.
Rouva muistuttaa, että olen tullut viime aikoina melko huolettomaksi. Luotan että kaikki asiat elämässä järjestyvät, enkä murehdi liikoja. Minä elän "kuin kannettuna olisin elämässä". Ja miksi en, koska aina vaikeatkin asiat ovat ratkenneet tavalla tai toisella. Ei aina niin kuin olisin itse toivonut, mutta tavalla, jonka ehkä ansaitsen valintojeni seurauksena.
Rouva miettii, mitä hänen piti tehdä maanantaina. Olemme maanantaiaamuna aikataulun mukaan Helsingissä, joten rouva ehtii iltapäivän tapaamiseen Lappeenrannan lähikaupunkiin.
Suomesta tulee viestiä, että taas Eurojackpotin päävoitto on tullut Suomeen. Aluksi tietysti miettii, että onko se tullut meidän työporukalle, mutta aamun valkeneminen paljastaa, että pohjoisespoolaisen veikkaajan huolet rahan riittävyydestä ovat päättyneet. Karhumäellekin Imatralle menee voittona 173 000 euroa. Jos miettii, kuinka todennäköistä on voittaa Eurojackpotin päävoitto, niin aika vähän. Lähes 1/ 59 miljoonaan todennäköisyyteen. 5 päänumeroa ( 1:stä 50:een) ja kaksi tähtinumeroa ( 1:stä 8:aan). 35 riviä ( siis 70 eurolla) täyttämällä, periaatteessa, pitäisi voittaa jotakin. Siis pienin voitto edes. Espoolainen on siis todella onnekas.
Oikea numero Voiton todennäköisyys
5 + 2 1 / 59.325.280
5 + 1 1 / 4.943.773
5 + 0 1 / 3.955.019
4 + 2 1 / 263.668
4 + 1 1 / 21.972
4 + 0 1 / 17.578
3 + 2 1 / 5.992
3 + 1 1 / 499
2 + 2 1 / 418
3 + 0 1 / 399
1 + 2 1 / 80
2 + 1 1 / 35
(lähde: www.euro-jackpot.net/fi/eurojackpot-palkinnot.asp)
Täällä New Yorkissa tänään arvotaan potti, joka päävoitto on 149 miljoonaa dollaria, rahallinen arvo on hieman vähemmän verojen ja muiden maksujen jälkeen. Paikallisen arvonnan sivuilla kerrotaan, mikä on todennäköisyys voittaa 5 (numerot 1:stä 59:ään)+1(powerball, numerot 1:stä 35:een) – numeron arvonnassa. 55 riviä täyttämällä pitäisi voittaa jotakin. Kukaan joka ymmärtää matematiikkaa syvästi, ei pelaa erilaisia lottoja.
Numerot osuvat Voitto Todennäköisyys voittaa
5 + Powerball Jackpot 1 / 175,223,510
5 $1,000,000 1 / 5,153,632
4 + Powerball $10,000 1 / 648,975
4 $100 1 / 19,087
3 + Powerball $100 1 / 12,244
3 $7 1 / 360
2 + Powerball $7 1 / 706
1 + Powerball $4 1 / 110
Powerball only $4 1 /55
(lähde: www.lotteryusa.com/powerball/)
Ruotsissa Lottoarvonnassa näkyy, kuinka monta riviä on jäljellä, kun uusi pallo numeroineen on tullut, mikä olisi hyvä juttu Suomessakin, koska se opettaisi tilastotiedettä samaan tapaan kuin tekstitys on opettanut sisälukutaitoa.
Siis meillä on minun huolettomuuden vuoksi yksi ylimääräinen päivä New Yorkissa, minkä voimme kuluttaa ympäri kaupunkia taas pyöriskellen. Ostamisten suhteen on tullut vaativammaksi matkustelun lisääntymisen myötä. Ensimmäisenä miettii, että tarvitsenko todella tuota, mitä nyt haluaisin ostaa. Onko ostos vielä ylihuomenna tai viikon päästä yhtä haluttava. Yleensä ei ole. Vaatteita nyttenkin on ollut mukana hyvin vähän, osaa ei ole taaskaan tullut käytetyksi. Toisaalta vanhat alusvaatteet jäävät aina matkustuspaikkakunnalle, eli alusvaatteet vaihtuvat melko tiuhaan, kuten kuuluukin.
Arkisten päätösten vaikutukset ovat elämässä pitkälle kantavia, vaikka monet ihmiset miettivät, miksi eteen ilmestyy vaikka minkälaisia vaikeuksia. Elämässä tapahtuu asioita, joille ei voi mitään, mutta silti suurin osa elämämme valinnoista voimme valita. Voimme tehdä joko hyviä tai huonoja päätöksiä. Ja kantaa niiden seuraukset. Useat ihmiset käyvät valittamaan, kun ovat valinneet väärin, että jonkun muun pitäisi kantaa hänen väärien valintojensa seuraukset. Eivätkä he opi koskaan ottamaan vastuusta, joka on itse asiassa paljon vapauttavampaa kuin toisten niskoille asioiden sälyttäminen.
Katselin kiinalaisen tavaran kaupassa kirjaa, joka oli kirjoitettu samurain koodista. Ostin silti pari muuta kirjaa – toinen oli I Chingin uusi käännös ja toinen vertaili Jeesuksen, Krisnan, Laotsen ja Kungfutsen ajatuksia, joten samuraikoodi- kirja jäi.
Luin vastikään yhden kirjan samuraiden elämästä Japanissa. Samurait eivät valittaneet kohtalostaan, se ei kuulunut heidän koodiinsa. Luin kaupassa samuraikoodi-kirjasta, ettei asioista puhuttu edes vaimoille, tyttöystäville eikä sukulaisille. Ei valitettu kurjuuttaan edes lähimmäisilleen, mikä on joskus kyllä mukavaa, mutta harvemmin se johtaa mihinkään rakentavaan. Ehkä silloin kun saa selventää turhautumistaan tai muuta tunnetilaa, joka häiritsee, kumppanilleen joka tukee ja samalla ei laske liian helpolla. Eli ei esimerkiksi omaiset lähde mukaan valitukseen, josta on itse syypäänä.
Tapaan työssäni päihdeongelmaisten kanssa paljon käyttäytymistä, jossa yritetään omat ongelmat sysätä toisten syyksi. On potilaan suurinta kunnioitusta tuolloin laittaa potilas vastuuseen omista asioistaan. Useimmat jotka suostuvat siihen, myös pystyvät siihen, vaikka alku näyttäisi miten mahdottomalta.He saavat usein kadottamansa itsekunnioituksen takaisin. Ajan myötä myös muiden kunnioituksen, jonka ovat menettäneet.
Kotona vessanpöntöllä ( meillä on kolme wc:tä, joten en estä muiden wc:ssä käyntiä) luen nykyisin Chip Heathin ja Dan Heathin kirjaa Decisive: How to Make Better Choices in Life and Work (2013), jossa kerrotaan arkipäivän päätöksenteosta. Jos nyt muistan oikein, niin siinä oli olemassa sääntö 1/10/100 tai jotain sinne päin. Eli päätöstä ostaa joku vaatekappale tai esine mietitään, miltä päätös tuntuu tunnin, päivän tai vaikkapa kuukauden tai vuoden kuluttua ja sama lukujen 10 ja 100 suhteen, niiden petaus vain muuttuu. Ehkä en ole elossa sadan vuoden kuluttua, joten se ei ehkä ole relevantti asia. Kirja kertoo yleensä valitsemisesta ja on mukavaa luettavaa. Wc-pöntölläkin.
Päivä on pilvinen. Sääennustajat, jotka myös ovat uutisissa kertomassa 20 sekunnin asiaansa, vitsailevat, että heinäkuu on palannut syyskuulle, eli ei tämä lämpö taida olla tavallista täälläkään. Sadetta ei ole ollut koko viikolla. Tai ainakaan niinä hetkinä kun olemme kaupungilla kävelleet. Ja olemme kävelleet tosi paljon.
Minun pitäisi huomiseen mennessä saada yksi esityksistäni, jonka aion pitää Oulussa ja Jyväskylässä lähtemään eteenpäin. Huomiseksi on olemassa ensimmäinen deadline loman jälkeen. Ajatusta esityksestä olen kehitellyt koko viikon lukiessani, joten toivon, että saan esityksen puristettua selkeäksi. Yleensä en jaksa iteroida tai editoida esitystä riittävästi, minkä vuoksi ne ovat usein tarpeettoman pitkiä ja yksityiskohtaiaisia.
Ennen vanhaan kun piti kirjoittaa koneella, eikä ollut mahdollisuutta korjata niin helposti kuin nykyään, niin piti loppuun asti miettiä, mitä kirjoittaa. Nyt voi kirjoittaa tajunnanvirtatekniikalla. Monet kirjoitusoppaat painottavat kirjoittamisen hiomista, jota useimmat meistä eivät jaksa tehdä. Kaikki tuo vaatii itsekuria, joka on kaikenkaikkiaan elämän helppouden myötä vähenynyt. Nyt useimmilla ihmisillä on vaikeuksia ryhtyä mihin tahansa ponnistukseen, jossa pitäisi voittaa taipumuksensa laiskotteluun ja helpolla pääsemiseen.
Tietenkin olisi hienoa, että teksti olisi itsestään jotain yhtä hiottua kuin vaikka Jouko Tyyrillä, mutta silloin tietenkin sitä tekisi työkseen, johon olisi opiskellut pidemmän aikaa. Muistan kun lääketieteen opiskeluaikana kerrottiin yhdestä professorista, että hänen artikkelit menevät yhdellä kertaa läpi. Kerran hän kertoi luennolla tekniikastaan - hän kirjoitti artikkelia mielessään valmiiksi. Vähän samaan tapaan kuin Solženitsyn kirjoitti mielessään romaaneja venäjällä vangittuna ollessaan. Hän kertoi sen vuoksi selvinneensä leireiltä hengissä.
Jos siis voitan tänään sen 149 miljoonaa dollaria, jonka todennäköisyys oli siis noin kolme kertaa vaikeampi kuin Eurojackpotissa, niin sitten omistaudun kirjoitusharjoituksille a la Tyyri. Ja opettelen professorin tavan kirjoittaa. Kyseinen professori taisi myöhemmin jäädä kiinni rahaepäselvyyksistä. Ei kyseinen professori ei ollut neurologian professori, jonka kuuluisat rahasotkut olivat näyttävästi Suomessa esillä.
Rouvani on taas herännyt. Aamupalalle ja kaupungille siis. Kohti uusia seikkailuja New Yorkissa. Ehkä tänään on kokonainen viimeinen päivä New Yorkissa. Ehkä minäkin olen tänään satumaisen onnekas. Itse asiassa monella tapaa olenkin, jos oikein pysähdyn elämääni miettimään.
13.9.2014 New York
73.kadulla sijaitseva Alicen kahvila on kahden naisen perustama yritys, jonka meidän keskimmäinen lapsemme viime kerralla oli etsinyt paikaksi, jossa pitää New Yorkissa käydä. On ole välttämättä salaattien suuri ystävä, mutta täällä salaattiannos on todella hyvä. Paikalla on paljon nuoria ihmisiä, joilla on hauskaa. Kahvilassa ei ole alkoholia tarjolla. Erilaisia teelaatuja on runsaasti, minä valitsen hauskan nimen perusteella: Herbal detox, eli yrteillä puhdistautuminen. Juon viisi kupillista tuota teetä, täytyy ryhtyä odottamaan puhdistautumishetkeä.
Metrossa otamme express-metron joka menee yli 100. kadulle Harlemiin saakka, emme nouse maanpinnalle vaan vaihdamme metrolla saman tien takaisin. Eräs taksikuski sanoi kerran, ettei ehkä kannata valkoisena kävellä Harlemissa.
Rouva halusi käydä tuossa Alice-kuppilassa, minä halusin käydä Apple-kaupassa, joka sijaitsee samalla suunnalla Keskuspuiston kulmalla. Apple 6 eikä Apple 6 plussaa ole kaupassa näytillä vielä. Olisin saattanut vaikka ostaakin jos olisi ollut. Heräteosotos. Ehkä on Applelta viisastakin hypettää ja keskusteluttaa, koska niillä voi nostaa osakekursseja, jos tuote onkin huono. Kaupassa olisi ollut erilaista eHealth- ja eMobiletuotetta tarjolla. Voisi seurata itsestään ihan kaikkea. Insinöörin ja anorektikon unelma?
Istumme keskuspuistossa, koska aurinko paistaa lämpimästi, eikä ole oikeastaan kiire minnekään. Kävelemme puiston läpi Columbus Circlelle tuohon supermarkettiin, josta saa mitä tahansa. Amerikasta on aina ollut tapana tuoda pähkinävoita, joten ostamme sitäkin tuliaisiksi. Sushia voisi syödä. Rouva ottaa kuvan salaattipuolelta, koska tuoretta ainesta minkä tahansa ruuan tekoon olisi tarjolla. Taas jono menee nopeasti. Systeemi soveltuisi hyvin Suomeenkin, vaikka Lidliin, jossa venäläiset perinteisesti etuilevat ja varailevat paikkoja.
Sukulaispojalle on luvattu tuoda New York Rangers-tuotteita ja käymme Madison Square Gardenin kaupassa etsimässä, mitä sopivaa voisimme löytää. Ostamme jotain tuliaisia muillekin kaupasta. Meitä houkutellaan opastetulle kierrokselle, mutta se ei nyt kiinnosta.
Uutisissa kerrotaan, että tyttöystävänsä hakkaamisesta kasinon videossa tunnetuksi tullut Ray Rice on tullut uskoon. NFL:n johtajaa ei enää savusteta niin kovasti mediassa. Naisten oikeuksien naisjohtaja koettaa puhua, ettei perheväkivalta ole vain hetken uutinen, vaan elettyä todellisuutta monelle naiselle joka päivä. Äänenpainoja entisiltä suurilta pelaajilta alkaa kuulua, että nuoren miehen pitäisi antaa pelata. Kaikki tekevät elämässään joskus virheitä. Odotamme uutisnäytöksen seuraavaa kohtausta…
Eilen kävimme myös Little Italyssä italialaisen ruuan markkinoilla. Ostamme sämpylän, jossa on mausteinen italialainen makkara, sellainen reilu 20 senttinen ja erittäin paljon sipulia ja kasviksia. Kumpikaan meistä ei jaksa syödä sämpylää loppuun. Tunnelma Litlle Italyssä on riehakas, mutta kukaan ei tappele kenenkään kanssa. Ei ainakaan siihen aikaan kun me siellä olimme illasta.
Ryhdyn katsomaan moneltako meidän lentomme lauantaina lähtee ja yllätys, yllätys – se lähteekin vasta sunnuntaina. Hups. Soitan Ebookerisille, jonne maksan kalliin puhelun, mutta en saa mitään apua asiaan, jota kysyin. Eli voiko sunnuntain lennon vaihtaa lauantaille, he käskevät soittaa lentoyhtiöön, eli olisin voinut soittaa suoraan sinne, enkä tehdä kallista puhelinlaskua. Täytyy muistaa seuraavaa lentoa ottaessa, että harkitsen muuta kuin Ebookersia lennon ja matkan tilaamiseen.
Seuraavaksi soitan hotellin vastaanottoon ja kysyn, että onko mahdollista yöpyä ylimääräinen yö huoneessa, jossa olemme jo viikon olleet. Asia on ratkaistu kahdessa minuutissa – kyllä voi ja samassa huoneessa. Hiltonissa palvelu pelaa.
Rouva muistuttaa, että olen tullut viime aikoina melko huolettomaksi. Luotan että kaikki asiat elämässä järjestyvät, enkä murehdi liikoja. Minä elän "kuin kannettuna olisin elämässä". Ja miksi en, koska aina vaikeatkin asiat ovat ratkenneet tavalla tai toisella. Ei aina niin kuin olisin itse toivonut, mutta tavalla, jonka ehkä ansaitsen valintojeni seurauksena.
Rouva miettii, mitä hänen piti tehdä maanantaina. Olemme maanantaiaamuna aikataulun mukaan Helsingissä, joten rouva ehtii iltapäivän tapaamiseen Lappeenrannan lähikaupunkiin.
Suomesta tulee viestiä, että taas Eurojackpotin päävoitto on tullut Suomeen. Aluksi tietysti miettii, että onko se tullut meidän työporukalle, mutta aamun valkeneminen paljastaa, että pohjoisespoolaisen veikkaajan huolet rahan riittävyydestä ovat päättyneet. Karhumäellekin Imatralle menee voittona 173 000 euroa. Jos miettii, kuinka todennäköistä on voittaa Eurojackpotin päävoitto, niin aika vähän. Lähes 1/ 59 miljoonaan todennäköisyyteen. 5 päänumeroa ( 1:stä 50:een) ja kaksi tähtinumeroa ( 1:stä 8:aan). 35 riviä ( siis 70 eurolla) täyttämällä, periaatteessa, pitäisi voittaa jotakin. Siis pienin voitto edes. Espoolainen on siis todella onnekas.
Oikea numero Voiton todennäköisyys
5 + 2 1 / 59.325.280
5 + 1 1 / 4.943.773
5 + 0 1 / 3.955.019
4 + 2 1 / 263.668
4 + 1 1 / 21.972
4 + 0 1 / 17.578
3 + 2 1 / 5.992
3 + 1 1 / 499
2 + 2 1 / 418
3 + 0 1 / 399
1 + 2 1 / 80
2 + 1 1 / 35
(lähde: www.euro-jackpot.net/fi/eurojackpot-palkinnot.asp)
Täällä New Yorkissa tänään arvotaan potti, joka päävoitto on 149 miljoonaa dollaria, rahallinen arvo on hieman vähemmän verojen ja muiden maksujen jälkeen. Paikallisen arvonnan sivuilla kerrotaan, mikä on todennäköisyys voittaa 5 (numerot 1:stä 59:ään)+1(powerball, numerot 1:stä 35:een) – numeron arvonnassa. 55 riviä täyttämällä pitäisi voittaa jotakin. Kukaan joka ymmärtää matematiikkaa syvästi, ei pelaa erilaisia lottoja.
Numerot osuvat Voitto Todennäköisyys voittaa
5 + Powerball Jackpot 1 / 175,223,510
5 $1,000,000 1 / 5,153,632
4 + Powerball $10,000 1 / 648,975
4 $100 1 / 19,087
3 + Powerball $100 1 / 12,244
3 $7 1 / 360
2 + Powerball $7 1 / 706
1 + Powerball $4 1 / 110
Powerball only $4 1 /55
(lähde: www.lotteryusa.com/powerball/)
Ruotsissa Lottoarvonnassa näkyy, kuinka monta riviä on jäljellä, kun uusi pallo numeroineen on tullut, mikä olisi hyvä juttu Suomessakin, koska se opettaisi tilastotiedettä samaan tapaan kuin tekstitys on opettanut sisälukutaitoa.
Siis meillä on minun huolettomuuden vuoksi yksi ylimääräinen päivä New Yorkissa, minkä voimme kuluttaa ympäri kaupunkia taas pyöriskellen. Ostamisten suhteen on tullut vaativammaksi matkustelun lisääntymisen myötä. Ensimmäisenä miettii, että tarvitsenko todella tuota, mitä nyt haluaisin ostaa. Onko ostos vielä ylihuomenna tai viikon päästä yhtä haluttava. Yleensä ei ole. Vaatteita nyttenkin on ollut mukana hyvin vähän, osaa ei ole taaskaan tullut käytetyksi. Toisaalta vanhat alusvaatteet jäävät aina matkustuspaikkakunnalle, eli alusvaatteet vaihtuvat melko tiuhaan, kuten kuuluukin.
Arkisten päätösten vaikutukset ovat elämässä pitkälle kantavia, vaikka monet ihmiset miettivät, miksi eteen ilmestyy vaikka minkälaisia vaikeuksia. Elämässä tapahtuu asioita, joille ei voi mitään, mutta silti suurin osa elämämme valinnoista voimme valita. Voimme tehdä joko hyviä tai huonoja päätöksiä. Ja kantaa niiden seuraukset. Useat ihmiset käyvät valittamaan, kun ovat valinneet väärin, että jonkun muun pitäisi kantaa hänen väärien valintojensa seuraukset. Eivätkä he opi koskaan ottamaan vastuusta, joka on itse asiassa paljon vapauttavampaa kuin toisten niskoille asioiden sälyttäminen.
Katselin kiinalaisen tavaran kaupassa kirjaa, joka oli kirjoitettu samurain koodista. Ostin silti pari muuta kirjaa – toinen oli I Chingin uusi käännös ja toinen vertaili Jeesuksen, Krisnan, Laotsen ja Kungfutsen ajatuksia, joten samuraikoodi- kirja jäi.
Luin vastikään yhden kirjan samuraiden elämästä Japanissa. Samurait eivät valittaneet kohtalostaan, se ei kuulunut heidän koodiinsa. Luin kaupassa samuraikoodi-kirjasta, ettei asioista puhuttu edes vaimoille, tyttöystäville eikä sukulaisille. Ei valitettu kurjuuttaan edes lähimmäisilleen, mikä on joskus kyllä mukavaa, mutta harvemmin se johtaa mihinkään rakentavaan. Ehkä silloin kun saa selventää turhautumistaan tai muuta tunnetilaa, joka häiritsee, kumppanilleen joka tukee ja samalla ei laske liian helpolla. Eli ei esimerkiksi omaiset lähde mukaan valitukseen, josta on itse syypäänä.
Tapaan työssäni päihdeongelmaisten kanssa paljon käyttäytymistä, jossa yritetään omat ongelmat sysätä toisten syyksi. On potilaan suurinta kunnioitusta tuolloin laittaa potilas vastuuseen omista asioistaan. Useimmat jotka suostuvat siihen, myös pystyvät siihen, vaikka alku näyttäisi miten mahdottomalta.He saavat usein kadottamansa itsekunnioituksen takaisin. Ajan myötä myös muiden kunnioituksen, jonka ovat menettäneet.
Kotona vessanpöntöllä ( meillä on kolme wc:tä, joten en estä muiden wc:ssä käyntiä) luen nykyisin Chip Heathin ja Dan Heathin kirjaa Decisive: How to Make Better Choices in Life and Work (2013), jossa kerrotaan arkipäivän päätöksenteosta. Jos nyt muistan oikein, niin siinä oli olemassa sääntö 1/10/100 tai jotain sinne päin. Eli päätöstä ostaa joku vaatekappale tai esine mietitään, miltä päätös tuntuu tunnin, päivän tai vaikkapa kuukauden tai vuoden kuluttua ja sama lukujen 10 ja 100 suhteen, niiden petaus vain muuttuu. Ehkä en ole elossa sadan vuoden kuluttua, joten se ei ehkä ole relevantti asia. Kirja kertoo yleensä valitsemisesta ja on mukavaa luettavaa. Wc-pöntölläkin.
Päivä on pilvinen. Sääennustajat, jotka myös ovat uutisissa kertomassa 20 sekunnin asiaansa, vitsailevat, että heinäkuu on palannut syyskuulle, eli ei tämä lämpö taida olla tavallista täälläkään. Sadetta ei ole ollut koko viikolla. Tai ainakaan niinä hetkinä kun olemme kaupungilla kävelleet. Ja olemme kävelleet tosi paljon.
Minun pitäisi huomiseen mennessä saada yksi esityksistäni, jonka aion pitää Oulussa ja Jyväskylässä lähtemään eteenpäin. Huomiseksi on olemassa ensimmäinen deadline loman jälkeen. Ajatusta esityksestä olen kehitellyt koko viikon lukiessani, joten toivon, että saan esityksen puristettua selkeäksi. Yleensä en jaksa iteroida tai editoida esitystä riittävästi, minkä vuoksi ne ovat usein tarpeettoman pitkiä ja yksityiskohtaiaisia.
Ennen vanhaan kun piti kirjoittaa koneella, eikä ollut mahdollisuutta korjata niin helposti kuin nykyään, niin piti loppuun asti miettiä, mitä kirjoittaa. Nyt voi kirjoittaa tajunnanvirtatekniikalla. Monet kirjoitusoppaat painottavat kirjoittamisen hiomista, jota useimmat meistä eivät jaksa tehdä. Kaikki tuo vaatii itsekuria, joka on kaikenkaikkiaan elämän helppouden myötä vähenynyt. Nyt useimmilla ihmisillä on vaikeuksia ryhtyä mihin tahansa ponnistukseen, jossa pitäisi voittaa taipumuksensa laiskotteluun ja helpolla pääsemiseen.
Tietenkin olisi hienoa, että teksti olisi itsestään jotain yhtä hiottua kuin vaikka Jouko Tyyrillä, mutta silloin tietenkin sitä tekisi työkseen, johon olisi opiskellut pidemmän aikaa. Muistan kun lääketieteen opiskeluaikana kerrottiin yhdestä professorista, että hänen artikkelit menevät yhdellä kertaa läpi. Kerran hän kertoi luennolla tekniikastaan - hän kirjoitti artikkelia mielessään valmiiksi. Vähän samaan tapaan kuin Solženitsyn kirjoitti mielessään romaaneja venäjällä vangittuna ollessaan. Hän kertoi sen vuoksi selvinneensä leireiltä hengissä.
Jos siis voitan tänään sen 149 miljoonaa dollaria, jonka todennäköisyys oli siis noin kolme kertaa vaikeampi kuin Eurojackpotissa, niin sitten omistaudun kirjoitusharjoituksille a la Tyyri. Ja opettelen professorin tavan kirjoittaa. Kyseinen professori taisi myöhemmin jäädä kiinni rahaepäselvyyksistä. Ei kyseinen professori ei ollut neurologian professori, jonka kuuluisat rahasotkut olivat näyttävästi Suomessa esillä.
Rouvani on taas herännyt. Aamupalalle ja kaupungille siis. Kohti uusia seikkailuja New Yorkissa. Ehkä tänään on kokonainen viimeinen päivä New Yorkissa. Ehkä minäkin olen tänään satumaisen onnekas. Itse asiassa monella tapaa olenkin, jos oikein pysähdyn elämääni miettimään.
13.9.2014 New York