Alkoholiin sairaasti rakastuminen
Alkoholismiin sairastuminen eli sairaasti alkoholiin rakastuminen
Kaikkien päihteiden osalta pätee vanha sanonta: minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Päihteiden käytön osalta alle 14-vuotiaana alkanut alkoholinkäyttö johtaa 40 % aikuisiässä alkoholiongelmiin, 21-vuotiaana alkoholinkäytön aloittaneilla enää 10 %, 25-vuotiaana vain 1% aikuisiän alkoholiongelmiin. Jos ei aloita, ei alkoholiongelmia itsellä esiinny.
Ihmisen aivot käyvät läpi suuria muutoksia murrosiässä, jossa yleensä alkoholin käyttö aloitetaan. Murrosiässä aivojen neuronien yhteyksistä 50 % hävitetään ja vain ne joita käytetään jäävät. Aivojen hermosolujen välillä tapahtuu elintärkeiden yhteyksien valinta. On tieteellisesti selvää näyttöä siitä, että jos alkoholinkäytön, tupakoinnin ja kannabiksen käytön aloittaa varhain, niin häiritsee aivojen kehitysmahdollisuuksia jopa pysyvästi.
Kaikki päihteet käyttävät hyväkseen aivojen mielihyväjärjestelmää, jota ne hämäävät luulemaan, että kyseessä on elimistöllemme "tarpeellinen" asia. Ihmisen mielihyväjärjestelmä on 200 miljoonaa vuotta vanha aivojen rakennelma. Sisiliskolla on samanlainen mielihyväjärjestelmä kuin ihmisellä. Mielihyväjärjestelmä on "järjen tuolla puolen" eli niin syvällä aivoissa, ettemme voi saada suoraa tietoa sen toiminnasta, vaan epäsuorasti. Tämän vuoksi yleensä mielihyväratansa yliherkistäneelle, eli jostakin asiasta riippuvaiselle, on turha puhua järkeä.
Päihteisiin sairastuminen on sairaasti rakastumista päihteisiin
Ihminen päihdeongelmien pahentumisessa on kysymys periaatteessa rakastumisesta päihteisiin. Rakastumisen ensimmäisessä vaiheessa, ensimmäisten päihdekokeilujen myötä perimän ja ympäristövaikutusten kehittämässä mielihyväradassa, syntyy tuttuudesta, tutusta mielihyvästä. Fysiologisesti tämän tuttuuden pohjalla on vauvan varhaiset ensimmäiset mielihyväkokemukset. Alkoholistiperheestä tulevilla lapsilla, erityisesti pojilla, on mielihyväradan "virittymisessä" jo perinnöllisiä eroja niin, että he rakastuvat päihteisiin helpommin kuin ei-alkoholistiperheistä tulevat lapset. Jos ihmisellä on elämänsä kuluessa ollut riittävästi hyviä mielihyväkokemuksia, ei päihteidenkäyttö tuo mitään erityistä "mielihyvälisää" elämään. Mutta alkoholistiperheen pojilla mielihyväradan perimän selitysosuus alkoholismista ajatellaan suomalaisissa lääketieteellisissä artikkeleissa olevan jopa 40–60%. Mainittakoon että yleisesti ajatellaan elintapojen selittävän 25–30% sairauksista. Nuoret ensimmäisiä päihdekokeiluja suorittaessaan ovat hyvin erilaisessa asemassa päihdesairautensa suhteen.
Monet varhain alkoholisoituneet ihmiset kuvaavat ensimmäistä autuaallista päihdekokemusta hienoin sanoin ja pitkälle alkoholisoiduttuaan tavoittelevat tätä "ensimmäistä humalaa", vaikka se on jo kauan sitten menetetty. Sama pätee ensimmäiseen kannabis-, amfetamiini- ja opiaattipäihtymiseen. Mutta neitsyytensä voi menettää vain kerran.
Tuttu mielihyvä houkuttelee ja sitä mainostajat käyttävät surutta hyväksi. Olutta esimerkiksi mainostetaan Lappeenrannan katukuvassa hyvän maun vuoksi. Kuinkahan moni joisi olutta maun vuoksi, jos alkoholi poistettaisiin? Tutussa mielihyvässä ovat päihtymisen ensitunteet, joiden fysiologinen pohja on ensimmäisissä kylläisyyskokemuksissa.
Päihteisiin sairastumisen toisessa vaiheessa tullaan ns. ajattomuusvaiheeseen. Ajattomuusvaiheessa ihminen ei muista aikaa, jolloin ei käyttänyt päihdettä. Onko sellaista aikaa ollutkaan, kuten mainostaja aikanaan kysyi " mitäs me pantiin leivän päälle ennen kuin oli Floraa?". Päihtymisen toisessa vaiheessa ihmisen päihdeongelma alkaa ilmetä erilaisina vahinkoina, unohtamisina, ylilyömisinä ja käyttäytymisen poikkeavuuksina. Päihteisiin sairastunut ihminen pyrkii etsimään selityksiä toilailuilleen. Miksi mursi nilkkansa humalassa, miksi sai haavan päähänsä jne. Ihminen ja monet hänen ystävänsä saattavat uskoa päihdeongelmaisen selityksiä ongelmalleen. Päihdeongelmaisen täytyy itse uskoa niihin lujasti, koska muutoin on pakko miettiä mikä minulla on pielessä. Päihdeongelmaisen valkoiset valheet saavat kaveripiirissä hymähdyksiä aikaiseksi. Vanhat ystävät alkavat pikkuhiljaa vältellä toilailevaa ystäväänsä. Omaiset ja sukulaiset häpeävät päihdeongelmaisen töppäilyä. Päihdeongelmainen alkaa suojautua eri tempuilla paljastumistaan vastaan.
Päihteisiin sairaasti rakastumisen kolmannessa vaiheessa päihdeongelmainen alkaa kaivata päihtymiskokemusta niin paljon, ettei koe olevansa kokonainen, eheä eikä täydellinen ilman päihdeannostaan. Parisuhde ei ole enää niin tärkeä, ei päihdeongelmainen enää jaksa huolehtia päivittäistä velvollisuuksistaan ilman sanomista, huomauttamista ja muistuttamista. Päihdeongelmainen väittää sanojien olevan ikävää seuraa ja alkaa siirtyä ymmärtäjiensä ja kaltaistensa seuraan. Eli hän siirtyy olohuoneen sohvalta baarin tuoliin ja tuttuun porukkaan, joka ei arvostele eikä huomauttele ja on ystävällinen, ainakin silloin kun on rahaa ja juomaa tarjottavaksi.
harrastukset alkavat jäädä, oikeastaan tärkeätä on vain saada töiden jälkeen, päivän aikana mennään "rakkaan" eli päihteen luo. Yleensä alkoholistille alkaa ilmaantua putkaan joutumisen lisäksi rattijuopumustuomioita. Ensimmäiset käräjät ovat kova paikka useimmille alkoholisteille, toiset eivät enää.
Puoliso alkaa yleensä viimeistään tässä vaiheessa tulla hyvin "mustasukkaiseksi" päihteelle ja yrittää riitelemällä, ostamalla juomia kotiin tai olemalla oikein priimapuoliso ( laihduttaa, lihottaa, vaihtaa hiusten väriä, tekee oikeaa ruokaa , hoitaa kotona kaiken, palvelee ja suostuu mitä ihmeellisimpiin puolisonsa pyyntöihin seksissäkin, koska muutoin hän saattaa haukkua puolisoaan lihavaksi, rumaksi, huoraksi tms.).. Mutta päihdeongelmainen on vaihtanut läheisyyden mielihyvään, mitä puoliso ei yleensä halua uskoa, vaikka omin silmin päihdeongelmaisen käyttäytymisestä näkee.
Erittäin harvoin päihdeongelmaisen puolisot hakevat apua itselleen, esim. Al-Anon-ryhmistä, lääkäriltään jne. On suuri häpeä, jos meidän perheessä on päihdeongelmainen. On vaikea myöntää unelmiensa romahtaminen, joka saattaa tarkoittaa omakotitalon myymistä, uuden asunnon etsintää ja ystäville sekä työtovereille tilanteen paljastumista ja kertomista. Päihdeongelmainen ottaa tästä puolison pelosta kaiken irti ja riuduttaa tätä kaikkien taiteen ja puolison heikkouksien tuntemusten perusteella.
Lapset ovat jo kauan voineet huonosti tämän vaiheen alkoholistiperheessä. Lapsille voi tehdä terveydenhuollossa seulontatestejä, joilla asian voi todeta. Esim. CAST-testi on ollut käytössä 1980-luvulta saakka, mutta vain harvat sitä käyttävät.
Jones ja Pilat ovat kehittäneet lyhennetyn testin CAST:sta, ns. CAST-6 testin.
1. Oletko koskaan ajatellut että toisella vanhemmallasi on alkoholiongelma?
2. Oletko koskaan rohkaissut vanhempaasi lopettamaan juomisen?
3. Oletko koskaan väitellyt tai tapellut vanhempasi kanssa, kun hän on juonut?
4. Oletko koskaan kuullut vanhempiesi tappelevan kun toinen vanhemmista on humalassa?
5. Oletko koskaan halunnut piilottaa tai tyhjentää vanhempiesi alkoholijuomia?
6. Oletko koskaan toivonut että vanhempasi lopettaisi juomisen?
(Pisteytys: Yli 3 Kyllä-vastausta – todennäköisesti alkoholistin lapsi)
Päihdeongelman neljännessä vaiheessa alkoholisti tulee elinehto vaihteeseen alkoholismissaan. Hänellä on yleensä toistuvia vammoja ja hän on tuttu näky sairaalan ensiavussa. Riippuen juoduista alkoholimääristä ja – laaduista alkoholistilla on erilaisia alkoholismin loppuvaiheen sairauksia:
toistuvia eteisvärinäkohtauksia, toistuvia haimatulehduksia, viinakramppeja ja juoppohulluuskohtauksia. Sairaalan eri osastoille hoidettavaksi joutuessaan hän menee 3.-4.päivänä yllättäen sekavaksi, koska alkoholia ei elimistössä. Yleensä hän on myös työpaikkansa menettänyt ja hän on toistuvasti päihdehuollon yksikössä hoidettavana. Puoliso on lopultakin saanut tarpeekseen alkoholistin juomisesta ja lähtenyt lapsineen muualle tai ryhtynyt juomaan yhdessä puolisonsa kanssa. Alkoholisti ei maksa vuokriaan, koska välitystiliä ei enää saa sosiaalitoimessa käyttää automaattisesti ja niin hänet häädetään asunnostaan. Ja kun hänellä on maksamattomia vuokria, ei hän saa uutta asuntoa. Osa alkoholisteista päätyy asunnottomaksi.
Alkoholisti on nyt 4 A:n alkoholisti: ajokortiton, ammatiton, akaton ja asunnoton. Alkoholistit kuolevat yleensä 45–55- vuotiaina, jos eivät vietä pidempiä aikoja esim. vankilassa tai muissa laitoksissa.
”Ihmisen käyttäytymisessä ei tapahdu muutosta, ellei hänen arvomaailmansa muutu. Hän ei valitse toisin, ellei hän riittävän syvällisesti halua toisia asioita elämäänsä. Sen tähden hänen käyttäytymisensä ei muutu hyvistä aikeista ja lupauksista huolimatta.” (Tommy Hellsten, 2001,155 Saat sen mistä luovut).
Alkoholismiin kuolleesta vanhemmastaan alkoholistien aikuiset lapset kärsivät koko ikänsä. Alkoholistien aikuisilla lapsilla on heille tyypillisiä oireita, jotka vaikeuttavat heidän elämäänsä aikuisena, vaikka he eivät joisikaan.
Woititz nimesi kirjassaan (Janet G. Woititz : Irti Noidankehästä- Alkoholistien Aikuiset Lapset
1983, suom. 1989 Hannu Savolainen) tavallisia alkoholistien aikuisten lasten (AAL) piirteitä:
1. Alkoholistien aikuisten lasten käsitys normaalista käyttäytymisestä perustuu arvauksiin.
2. Heidän on vaikea toteuttaa jokin suunnitelma alusta loppuun saakka.
3. He valehtelevat silloinkin, kun olisi aivan yhtä helppoa puhua totta.
4. He arvostelevat itseään armottomasti.
5. Heidän on vaikea pitää hauskaa.
6. He suhtautuvat itseensä hyvin vakavasti.
7. Heillä on vaikeuksia läheisissä ihmissuhteissaan.
8. He reagoivat kohtuuttoman voimakkaasti muutoksiin, joille eivät voi mitään.
9. He hakevat alituisesti hyväksyntää ja tunnustusta.
10. He tavallisesti tuntevat olevansa erilaisia kuin muut ihmiset.
11. He ovat erityisen vastuuntuntoisia tai erityisen vastuuttomia.
12. He ovat äärimmäisen lojaaleja silloinkin kun on ilmiselvää, että lojaalisuus ei ole paikallaan.
13. He ovat impulsiivisia.
14. He ovat taipuvaisia takertumaan johonkin toimintamalliin harkitsematta vakavasti vaihtoehtoisia käyttäytymistapoja tai mahdollisia seurauksia.
15. He joutuvat impulsiivisuutensa vuoksi hämmennykseen, itseinhoon ja elämäntilanteen hallinnan menettämiseen.
16. Heillä menee kohtuuttoman paljon aikaa sotkujen selvittämiseen.
Käytännön psykiatrina törmää suureen määrään alkoholistien lapsia, joilla on lisääntyneessä määrin psyykkistä sairastamista. Kaikki alkoholistien lapset eivät tietenkään omaa kaikkia Woititzin mainitsemia piirteitä, mutta hyvin yleisiä ne ovat.
Juha Kemppinen, 2004