Alkoholismin myöhäisvaiheet

24.1.2010

Marty Mannin kirjassa Alkoholismi- Mitä se on? Miten siitä voi toipua?[i] todetaan alkoholismin myöhäisoireiden olevan tuskaisen ilmeisiä havaittavaksi kenelle tahansa. Myöhäisvaiheen oireet osoittavat, että jotain kanssaihmisessämme on pelottavan hullusti. Mutta sen sijaan, että se laittaisi hälytysvalot päälle, myöhäisvaiheen alkoholismi saa osakseen vastustajia, epäluuloja, vihaa, ylenkatsomista ja rangaistuksia. Marty Mannin mukaan sen pitäisi herättää myötätuntoa ja apua.


Mitä alkoholismin myöhäisvaiheen oireet ovat?

Alkoholismin myöhäisoireiden aikana alkoholistin käytösoireet ovat siis selviä. Alkoholisti juo nyt elääkseen ja elää nyt juodakseen. Hän ahmii ryyppyjä, pitkin kulauksin, kuolastelee ja aina ryyppää. Alkoholisti ei enää tarvitse syytä ryyppäämiseen. Ryyppääminen on jatkuvaa ja katkeamatonta toimintaa, hän juo aina kun vähänkin olosuhteet sen sallivat. Jotta juomista voisi jatkaa koko ajan, niin alkoholisti ottaa kaikenlaisen valehtelemisen avuksi, hänen on pakko valehdella voidakseen juoda, hänen on pakko juoda elääkseen.

Vanha AA-sanonta kertookin, että mistä tietä, että alkoholisti valehtelee? Hän avaa suunsa. Lause saa oma-apuryhmissä hyväntahtoisen naurun itselleen, alkoholismia tuntemattomat närkästyvät siitä. vastaanotolla potilaan hoitomotivaatiota voi arvioida kun kyseisen asian kertoo huumorilla. Omaiset ja työntekijät kokevat valehtelun erityisen loukkaavana, mutta koetan muistuttaa, että se kuuluu taudin kuvaan, ei siitä pidä suuttua. Aktiivisesti alkoholia käyttävä myöhäisvaiheen alkoholisti puhuu mitä sattuu, hänen puhettaan ei yleensä kannata uskoa, koska hän ei ylleensä tarkoita, mitä hän sanoo.

Ihmisen arvot ja asenteet näkyvät hänen käyttäytymisessään. Jos alkoholistin käytös on muuttunut, uskon häntä, muuten en pidä hänen  hoidon kannalta olennaisimpina sitä, mitä hän puhuu. Jotenkin meidän täytyy hoidollinen yhteistyösuhde aikaiseksi saada, ja siihen tarvitaan yleensä vähän puhetta ja sitäkin  suorempaa puhumista myöhäisvaiheen alkoholistin kanssa.

Myöhäisvaiheessa alkoholisti syö enää harvoin, mikä näkyy hänen laboratoriokoearvoissaan (mm. hemoglobiini laskee matalalle, erytrosyytit kohoavat, trombosyytit vähenevät melko matalaksi, maksa-arvot koholla enemmän tai vähemmän riippuen mitä laatua alkoholia juo, virtsan amylaasit ovat eri tasolla eri juomalaatujen mukaisesti, Ca-ion on poikkeava). Matalasta hemoglobiiniarvosta näkyy, että ”liemiruokinta” on jatkunut ainakin kolme kuukautta. siis alkohoisti vain juo, eikä huolehdi syömisistään.  Jos alkoholisti syö, niin silloin hän syö kuin susi, vaikka muut kyllä yrittävät saada hänet syömään koko ajan.

Pitkän ryyppykauden jälkeen, kun alkoholia ei enää edes pysy sisällä, eli ”ankkuriryyppy” ei pysy sisällä, niin alkoholisteilla on erilaisia keinoja, joilla he koettavat palauttaa ruokailun. He keittävät lihalientä, joku taas kertoo että hapan esim. jugurtti pysyy paremmin sisällä. Monenalisia uskomuksisa on siitä, mikä pysyy sisällä.  Mikäli he eivät saa kavereiltaan lainatuksi rauhoittavia lääkkeitä tai heidän lääkärinsä ei ole rauhoittavia lääkkeitä heille säännölliseksi määrännyt, heidän on usein oireiden tässä vaiheessa pakko lähteä hoitoon.

Hoidossa alkoholisti saa automaattisesti vieroitusoireisiinsa ns. bentsokyllästyksen, vaikka CIWA-Ar-asteikkoa käyttämällä voisi laskea alkoholin vieroitusoireiden pistemääristä, tarvitseeko hän todella rauhoittavia lääkkeitä, tai vainpelkästään  oireenmukaista hoitoa: useita litroja rasvatonta maitoa päivässä. Joskus suonensisäinen nestehoito korjaa alkoholistin sekavuutta enemmän kuin muu lääkinnällinen toimi, mutta psykososiaaliseen hoitoon keskittyneissä katkaisuhoitopaikoissa ei ole suonensisäistä nesteytysmahdollisuutta, eikä ensiavun kiireinen päivystäjä mielellään ota alkoholistia jo heitä täynnä olevaan päivystykseen.

Alkoholistille on hyvä antaa ruokaa, jos hän pystyy syömään, häntä on syytä tukea ja rohkaista käymään vieroitusoireet läpi. Alkoholisti voi ehkä tarvita tukilääkitystä pahoinvointiin ja oksenteluun. Alkoholisteilla on krooninen unihäiriö, jonka pysyvä ratkaisu johtaisi varmasti lääketieteen Nobelin palkintoon, sen verran pahasti alkoholi unta haittaa. Yleensä tavanomaisessa katkaisuhoidossa alkoholisti on viikossa ”juomakunnossa”, jos hän niin haluaa, eli voi palata entisen harrastuksen pariin.  Ja monet katkaisuhoidon läpikäyneet haluavat. Kyseessä on krooninen käyttäytymismalli, mikä saa epäilee koko katkaisuhoidon mielekkyyttä.


Lupausten epätoivoisuus, lupaus on viimeinen toivon symboli

Myöhäisvaiheen alkoholisti lupaa: ” En tule enää milloinkaan koskemaan tuohon aineeseen, niin kauan kuin elän.” Tosiasiassa hän ei tässä vaiheessa edes kykene harkitsemaan juomisen lopettamista. Eikä alkoholisti myöhäisvaiheessa edes tiedä eikä välitä siitä, mitä hän sanoo. Yleensä hänellä ei enää ole kenelle lupauksia antaa. Hän epäilee omaa järkeään lupauksissa, mutta LUPAUS on heikko TOIVON symboli. Kun myöhäisvaiheen alkoholisti esittää lupauksen, niin hän uskoo siihen rajattomasti. Hänen täytyymyös  uskoa siihen, ellei hän niin tee, niin hän pelkää oikeasti kuolevansa.

Mutta myöhäisvaiheen alkoholistin usko lopulta järkkyy, ja hän ei kuolekaan. Samalla tavoin kuin rauhoittavista lääkkeistä vieroittautuva, niin alkoholistikin pelkää kuollakseen aluksi, että kuolee jos ei ole alkoholia ja sitten hän pelkää kuollakseen, että jääkin henkiin. Että hänen täytyisi elää selvinpäin. Hän vain juo itsensä humalaan jälleen. Humalaan hän juo itsensä yhä uudelleen ja uudelleen, jotta ei tarvitsisi pohtia em. ongelmaa.

Myöhäisvaiheen alkoholisti on juovuksissa väärään aikaan ja väärässä paikassa. Myöhäisvaiheen alkoholistilla ei yleensä ole kotia, koska oli "ihmistä halveksivaa, jos hänellä oli välitystili, josta hänen vuokransa maksettiin". Nyt kun ei ole enää ihmistä halveksivaa välitystiliä, niin myöhäisvaiheen alkoholisti ei saa asuntoa, koska hänen vuokrarästinsä estävät saamasta keneltäkään asuntoa. Kyllä sosiaali- ja tervysministeriö on viisas ratkaisuissaan. Samat ihmiset puhuvat suulla suuremmalla "asunnottomuudesta".  Tai joshänellä on vielä omaisia, niin hän elää ”suojatussa” eristäytyneessä. Hän saattaa elää siis yhdessä hämmennyksiin ja pelonalaisuuteen joutuneen perheen kanssa. Perhehelvetin ratkaisuksi puoliso voi tuoda hänelle ruokakaupasta oluet, ettei häntä näkyisi julkisesti.


Myöhäisvaiheen alkoholin humala ei enää välttämättä näy kaikille

Myöhäisvaiheen alkoholisti on jo tavallisesti kyennyt esiintymään työssä ja kutsuilla alkoholin vaikutuksen alaisena, niin että hän on vaikuttanut selvältä. Vamman paikkailussa ensiapuklinikalla voi alkometri antaa yllättävän korkean luvun. Kerran minun vastaanotolle tuli poliisin saattamana lähes 80-vuotias mies, joka ajoi matkailuvaunun kanssa, ajamisesta ei olisi huomannut, että mies on yli kahden promillen kännissä, poliisi kertoi. Hänkin ajoi, kuten muut rattijuopot, niin tarkkaan 50 kilometriä tunnissa kuin se on mahdollista 50 km rajoitusalueella. Kollegat kirjoittavat sairauskertomukseen F10.1 alkohoilin haitallinen käyttö, joka tarkoittaa samaa kuin minä kirjoittaisin keuskokuumepotilaalle että nuhakuume.

Näennäisestä selvyydestään huolimatta on olemassa eräs merkki, joka paljastaa tottuneelle myöhäisvaiheen alkoholistin. Kehollinen merkki on kummallinen haju, ei hengityksen viinan huuru, vaan koko kehon haju: makean hapan löyhkäys. Sen kun kerran tunnistanut, tunnistaa aina alkoholistin. Vähän samaan tapaan kroonisesti amfetamiinia käyttävillä on oma ominaislemu. josta entinen käyttäjä tunnistaa, että vieressä on amfetamiinin käyttäjä tai että puolison on käyttänyt poretta pyhistä lupauksistaan huolimatta.

Päihdelääkärikin voi yleisessä saunassa istuessaan tunnistaa saunassa olevan alkoholistin monesta kehon merkistä, mm. siitä ettei myöhäisvaiheen alkoholistin alavartalo hikoile juuri lainkaan. Puolisot tietävät saman siitä, että alkoholistin vieroitusoireissa he joutuvat vaihtamaan sängyn lakanat tiheään hänen runsaan hikoilunsa vuoksi. Mutta ken on oppinut kehon makean happamen löyhkän tunnistamaan, ei voi siitä erehtyä. Sen avulla voi myöhäisvaiheen alkoholistin tunnistaa silloinkin, kun muuta tai aikaisempaa tietoa ei ole käytössä.


Juomaputket ovat tulleet tavaksi

Myöhäisvaiheen alkoholistille tulee juominkeja, usean päivän tai viikon juomisia, niitä sattuu milloin tahansa, kuukaudesta tai ajankohdasta riippumatta. Usein juomista määrittää vain se, kenen korvauksia milloinkin juodaan tai miten trokarilla olevalla pankkikortilla voi saada alkoholia.

Hauskin tarina on se, että eräällä trokarilla oli tili itselleen sosiaalitoimistossa ja lisäksi ainakin kuuden muun henkilön sosiaalisetuuksina saadut korvaukset menivät samalle tilille. Viinavelat ovat tavallisia tässä vaiheessa, kerran trokari tuli hakemaan juotettavansa katkaisuhoidosta, jotta hänen laiton rahantekemisensä ei ehtyisi. Alkoholistit eivät anna ilmi näitä trokareita, vaikka nimettömänä he hyvin sen voisivatkin tehdä.

Alkoholistin juominen vaihtelee rahallisen ja fyysisen kestokyvyn mukaan muutamasta päivästä viikkoihin. Alkoholistit monesti käyvät hakemassa ruokansa seurakuntien ruoka-avusta, koska ruokaa ei ole, kun rahat ovat menneet, mihin ovat menneet.

Myöhäisvaiheen alkoholistille aamu- ja krapularyypyt ovat välttämättömyys, jotta hän pääsisi edes jotenkin jalkeille, samaan tapaan kuin opiaattiriippuvaisille Rivatril ja amfetamiininkäyttäjille Xanor.

Alkoholistilla on kuiville vetäytymisen jaksoja, mutta hän ei enää voi pysyä kuivilla ilman laitoksessa tapahtuvaa katkaisuhoitoa.  AUDIT-pisteet ovat yli 30 pistettä.  Hoidon seurauksena voi olla pitkiäkin jaksoja, jolloin alkoholisti on kuivilla, vaan ei raiittina. Alkoholisti uskoo pysyvänsä ”jatkuvasti kuivilla”.

Ensimmäisen kolmen kuukauden aikana alkoholisti näkee jatkuvasti unia, että on juomassa ja retkahtanut – ja on onnellinen herätessään, ettei näin ole käynyt kuin unessa. Sen vuoksi 90 päivää joka päivää AA:ssa olisivat tärkeitä raittiuden säilyttämiseksi. A-klinikalla käydään viikon-  4 viikon välein, siis 12- 3 kertaa 90 päivän aikana.

Kuuden kuukauden kohdalla alkoholisti alkaa uskoa, ettei hänen oikeastaan olekaan alkoholisti ja voi juoda, kuten muutkin alkoholin käyttäjät. Myöhäisvaiheen alkoholisti on hämmentyneempi ja kiihtyneempi kuin kukaan muu siitä, että sortuukin juomaan. Joskus hän tuntee olevansa pakotettu juomaan.


Juomattomuuden myötä alkaa vanha itseys paljastua, kuin raunioiden keskeltä

Myöhäisvaiheen alkoholisti, jos hän on yhden vuoden juomatta, niin hänelle alkaa selvitä, kuka hän oikeastaan nykyään on. Jos hän tekee vuoden ajan säännöllisesti askelia AA:ssa, eikä vain ”kerhoile” kertomassa juttujaan, niin hän alkaa saada 12 askeleesta irti paljon.

Toinen helmasynti siihen, ettei hän ota 12 askelta vakavasti on kummittamisen patologinen velipuoli ”kullittaminen”. Mieöstäni naiset tarvitsevat omat ryhmänsä (sekaryhmiä on myös tietysti), koska heillä on sellaisia kokemuksia, joita ei voi tai halua jakaa sekaryhmässä. Naisalkoholistin kertomus siitä, että on tullut seksuaalisesti hyväksikäytetyksi, kuulostaa erilaiselta miehen ja naisen korvissa. Eräs naisalkoholisti ilmaisi asian hyvin, kun hän sanoi, että se on suurin piirtein samaa kuin miesalkoholisti ryhmässä kertoisi, että häntä on pantu perseeseen hänen sammuessaan muutaman miehen toimesta.

Noin viisi vuotta raittiina olleet alkoholistit tulevat monesti vastaanotolleni ihmettelemään, että mikä heillä oikein on: he ovat raittiina, työ-, perhe- ja raha-asiat ovat kunnossa, mutta elämä tuntuu tyhjältä ja masentavalta. Tämä on hämmentävää. Tässä vaiheessa heille alkaa raittiuden myötä väkisin paljastua se, mistä suvusta he tulevat, he alkavat ymmärtää oman  sukukronikkaansa syvästi – ja tämän avauduttua ja sen askelien myötä ymmärrettyä he voivat taas paremmin. Usein tehtäväkseni jää muistella 12 askeleesta, mikä sopisi tähän hetkeen, askelee jotka he hyvin osaavatkin. Joskus he taas eivät voi edes kummilleen kertoa kaikkia asioita, joita me sitten muutaman käynnin verran pohdimme. Yleensä se, että palaa tekemään 12 askelta aina uudestaan auttaa kaikissa tilanteissa, mutta vuosien jälkeen voi tarvita jonkun ulkopuolisen, vaikkapa päihdepsykiatrin vakuutteluja, että näin se vain on. On oikeastaan hämästyttävää, miten 12 askelta näyttävät aina uudelta, kun ne tekee uudestaan.


Ilman hoitoa myöhäisvaiheen alkoholisti ei toivu

Hoidotta myöhäisvaiheen alkoholisti juo elääkseen ja elää juodakseen. Jos hän yrittää olla juomatta, niin hänen kätensä saattavat vapista niin, ettei hän kykene itse syömään. Hän ei pysty ajamaan partaansa. Hän ei pysty hoitamaan asioitaan, koska ei kykene kirjoittamaan mihinkään mitään tärinän vuoksi ja lisäksi häntä hävettää tilan paljastuminen muille. Hän ei voi tehdä mitään, mikä vaatii varmaa kättä. Alkoholistit ovat hyvin usein kädentaitoa vaativissa ammateissa.

Alkoholistit alkavat kertoa saavansa paniikkikohtauksia ihmisjoukoissa. Hän selittää juomisensa syyksi sen, ettei hän enää voi kestää krapulaa tai hän todella menettää järkensä. Hän juo, koska ei voi elää ilman sitä – ja se on todella sitä, mitä hän ajattelee. Vaikka hoidettuna vieroitusoireet menevät viikossa ohi, univaikeudet voivat jatkua pitkäänkin raitistumisen jälkeen. Myöhäisvaiheen alkoholistinen käyttäytyminen johtuu sekä psykologisista että fyysisistä uskomuksista eli pakoista, joita alkoholistilla on. Pakoista, joita hän ei usko hallitsevansa. mutta ehkä alkoholi auttaa. Tosin ei ole aikaisemmin auttanut, mutta jos tällä kerralla...

Myöhäisvaiheen alkoholistilla on oireinaan ärtyisyyttä ja äänen korottamista ja alinomaa esiintyviä tunnepohjaisia vastaväitteitä, riippumatta siitä juoko asianomainen vai ei. Aikaisemmassa keskivaiheessa alkoholisti on tunneherkkä yleensä vain kännissä, myöhäisvaiheessa kokonaiskäyttäytyminen on tunneherkkää. Aivan yhtä tunneherkkää on koko suomalainen yleinen alkoholipoliittinen keskustelu. Kun alkoholia koskevassa hallinnossa on niin paljon oman alkoholiongelman ratkaisemattomia ihmisiä, on itse asiassa tragikoomista seurata alkoholipoliittista keskustelua.

Täydellinen humalatila on suurimman osan aikaa alkoholistin vallitseva olotila, vaikka se ei välttämättä hänestä näy.  Samaan tapaan kuin ei opiaattiriippuvuuskaan näy opiaattiriippuvaiselta, jos hänellä on buprenorfiininsa. Lyhyinä selvinä kausina loppuvaiheen alkohiolistin omaiset voivat nähdä vilauksen entisestä, ennen päihdeongelmaa olleesta alkoholistin persoonallisuudesta. Mutta nämä ovat ihmisiä, jotka ovat tunteneet hänet pitkältä ajalta, muille hän on yleensä alkoholisti nro 458 tai opiaattiriippuvainen nro 42. Uudet ihmiset joiden kanssa he alkavat seurustella tai asua, voivat aluksi nähdä heistä pilkahduksen tästä entisestä ja todellisesta minästä, joka pian haihtuu myöhäisvaiheen päihdekäyttäytymisen myötä.


Myöhäisvaiheen alkoholisteja on työnhakijoissa paljon, työkyvynarvioissa 50%

Myöhäisvaiheen alkoholistin suhtautuminen työntekoon on lopullisesti muuttunut. Hän jättää työpaikkansa ylpeänä edesottamuksiaan puolustellen. Työpaikalla häntä voivat suojella työtoverit tai lähimmät esimiehet henkilökohtaisen mieltymyksen tai pelkästään myötätunnon tai joskus perheen taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi. Selvinä välikausina hänelle annetaan loputon määrä mahdollisuuksia ”vielä yhteen tilaisuuteen”. Työpaikkojen hoitoonohjaamiskuvioissa on tavallista, että kun ollut pari vuotta tyrimättä, saa ”uuden mahdollisuuden”. Lopulla mitään työtä ei ole tarjolla. Yli 10 vuotta alkoholistien työkyvynarvioita tehneenä voin sanoa, että jopa 50% työvoimatoimiston pitkäaikaistyöttömistä on ongelmissa alkoholin tai muun päihteen kanssa. Tämä on epäinhimillistä 0900-peliä, mutta kukaan ei puutu siihen, koska myöhäisvaiheen alkoholistilla ei ole oikeasti puolustajia. Minä olen käynyt eduskunnassa kolme kertaa asiasta puhumassa, mutta siellä on kiireellisimipiä asioita hoidettavana.

Työttömyys aiheuttaa äärettömän epämiellyttävän oireen, myöhäisvaiheen alkoholistin täytyy ”hankkia” rahaa jostakin juomiseen mahdollisilla ja kaikilla mahdottomillakin keinoilla. Pikavipeillä ja vuokran maksamatta jättämisellä voi myöhäisvaiheen alkoholisti tai muu päihdeongelmainen luottotietonsa pilata – eikä sen jälkeen saa enää vuokra-asuntoa kunnalta.

Rahan lainaaminen muuttuu pihistämiseksi, hänellä ei ole tarkoitustakaan maksa lupaansa takaisin. puolison taskut ja lompakot on tyhjetty, perheen yhteistä omaisuutta ja muidenkin (esim. kapakasta on menty yhdessä ryyppäämään jonkun onnettoman asuntoon, joka on myöhemmin putsattu). Rahalla ei näytä olevan myöhäisvaiheen alkoholistille muuta merkitystä kuin että kuinka paljon sillä alkoholia saa. Alkuvaiheen amfetamiinin käyttäjälle on tärkeää, että hänellä on viimeisen muodin mukaiset vaatteet, loppuvaiheen amfetamiinin käyttäjälle raha merkitsee mahdollisuutta saada vielä kiksit. Alkoholisti ajattelee ikään kuin, että toisillakin oleva raha tavallaan kuuluu hänelle, koska hän tarvitsee sitä enemmän. On oikeastaan ihmeellistä, ettei sosiaalitoimisto anna sitä automaattisesti, vaan sen eteen pitää tehdä jotain.

Hän ei välitä siitä, mitä se tarkoittaa rahan menettävälle.  Alkoholistit osaavat kadulla kysyä nätisti oikealla tavalla oikealta henkilöltä, että saisiko rahaa bussilippuun tms (s.o juomiseen).  Säyseäkin myöhäisvaiheen alkoholisti voi muuttua väkivaltaiseksi puolisolleen, jos hän ei rahaa saa. Mihin muuhun vaimo muka voi rahaa tarvita. Huumevelkoja eivät dealereiden torpedot voi jättää perimättä, jottei huumevelan pelotevaikutus häviäisi. Leather jacket rules!


Alkoholistin puolison kannattaa tutustua AL-Anoniin ja alkoholistin lasten AAL:ään

Myöhäisvaiheen alkoholisti näkee perheensä vaipuvan puutteenalaisuuteen ja ponnistelee eteenpäin alkoholistin aiheuttamasta taakasta huolimatta. Alkoholisti suhtautuu tähän kaikkeen välinpitämättömästi tai ainakin tapojaan muuttamatta.

Suuri osa psykiatrin potilaista tulee Suomessa alkoholistiperheistä, mutta sitä ei saa sanoa ääneen, koska se olisi eimaavaa. Hän, alkoholisti, näyttää tunteitaan vain herkkinä hetkinä baarissa tapaamalleen uudelle tuttavuudelle, ”koska humalassa kaikki on kaunista”.Who cares?

Jos alkoholistilla on ollut suhde seurakuntaan, se lakkaa myöhäisvaiheessa.

Myöhäisvaiheen alkoholisti ei ole tietoinen ajasta. Harvoin hän tietää, mitä kello on, mikä päivä on, koska ne eivät merkitse hänelle mitään. Maailma sovinnaisuuksineen ja lakeineen, esimerkiksi se, että hän puhuu nätisti jotain kassalla olevalle työntekijälle kaupassa, on luisumassa pois. Entinen mies tai nainen, joka hän oli ennen alkoholin käyttöä, entinen persoonallisuus on hukkumassa päihdepersoonallisuuden alle. Entisestä Matista tulee alkoholisti nro 567 tai alkoholisti yleensä, vaikka ryyppyporukka tunteekin hänen persoonalliset piirteensä. Mutta häntä arvioidaan vain alkoholistien heimoon kuuluvana jäsenenä. Maailma arvostelee ihmistä ennen kaikkea hänen käyttäytymisensä perusteella.  ” Hitunen selvää tietoa tekisi suhteellisen helposti jokaisen todeta ja ymmärtää alkoholistin tahattoman ja avuttoman tilan ja siten auttaa häntä itsensä auttamisessa”, Marty Mann toteaa.


Myöhäisvaiheen alkoholistin pakontunne on painava seuralainen

Myöhäisvaiheen alkoholismin huomattavin psykologinen piirre on ylivoimainen pakontunne. Pakontunne on alituisena seuralaisena, joi myöhäisvaiheen alkoholisti tai ei. Hänen elämänsä rakentuu juomisen ympärille. Säännöstelystä ei ole enää puhettakaan. Hänellä ei ole enää mitään  asennetta juomisen suhteen, hän on välinpitämätön juomisen suhteen.

Juopotteleva elämäntyyli on hänen luonnollisin tyyli nyt. Juominen ei ole enää vältettävissä. Tämän hyväksymiseen liittyy häpeän ja syvän rappion tunteet. Hän voi turruttaa kaikki ne tunteet, joita hänellä on joskus ollut.

Kerran minulla oli vastaanotolla alkoholisti, jonka olin tuntenut tuolloin 15 vuotta. Viimeisinä vuosina hänellä oli tapana tulla hoitoon 3-4 kuukauden juomisen jälkeen hyvin huonossa kunnossa. Kysyin häneltä erään tällaisen jakson jälkeen, että onko elämässä mitään, mikä voisi olla tärkeämpää kuin hänen juomisensa, hän vastasi, että on. Hän kertoi, että hänellä on 12-vuotias tyttö, joka on juomista tärkeämpi. pidimme keskustelun siitä, että ihminen käyttäytymisellään valitsee sen, mikä hänelle on oikeasti tärkeätä. Sovimme, että koska hänellä on eteisessä iso peili, niin hän laittaa siihen erittäin ison kuvan tyttärestään ja joka kerta kun hän on lähdössä ulos ovesta, niin hän selittää tytärtä esittävälle kuvalle, miksi hän on menossa juomaan. Hänen ei tarvitse kertoa sitä kenellekään muulle – valokuvan asettamisen jälkeen mies oli ensimmäistä kertaa 15 vuoteen yli 6kk raittiina. En tiedä, mitä hänelle kuuluu tänään, koska vaihdoin työpaikkaa, hänen vielä ollessa raittiina.

Myöhäisvaiheen alkoholisti ei juuri myönnä juomista tai siihen liittyvää käyttäytymistä, eikä osallistu sitä koskevaan keskusteluun vapaaehtoisesti. Aamukrapulaa ei suvaita, aamujuominen on sääntö. Kahden tai kolmen päivän voimanmenetyksiä ei pidetä krapulana. Minulla on tapana kysyä, kuinka monentena päivänä alkoholistin jalat kantavat, mikä antaa kuvaa alkoholismin vaikeusasteesta. Mitä pitempi aika jaloille pääsemiseen kuluu, sitä vaikeammasta alkoholismista on kysymys. Yölliset kauhutilat alkoholisti sanoo painajaisiksi, vaikka hän ei tiedä sattuivatko ne asiat unessa vai valveilla. Eräs ääniä kuuluut alkoholisti kertoi, että jos hänen koiransa ei haukkunut, niin ovikello ei ole soinut,vaan hän oli kuullut ääniä eikä pihalle ole tullut ketään, vaikka hän itse olisi ovikellon soiton, selvää puhetta, auton tulemisen talonpihaan yms. kuullut.

Hänestä tulee epätoivoisen suureellinen, vaikka hänen tilansa on aivan päinvastainen. Vaikka hän on kykenemätön ja alemmuudentuntoinen, niin hän ilmoittaa lähtevänsä vain Suomen parhaaseen hoitoon ja vain Suomen parhaan lääkärin hoidettavaksi. Mihinkään muuhun hän ei pyhästi suostu.


Myöhäisvaiheen alkoholisti on yksin tynnyrinsä sisällä, tynnyrissä jossa on kahva vain sisäpuolella

Myöhäisvaiheen alkoholisti on eristäytynyt, eikä hän tunne kuuluvansa mihinkään. Hän pyörii vain alkoholistiporukoissa kaupunkien julkisimmilla (?) paikoilla. Naisalkoholistit enimmäkseen karttavat seuraa ja juovat kotonaan.  Lyhyen raittiiden jaksojen , rahan puutteessa tai muuten, aikana alkoholisti ajattelee, että kun hän humaltuu ikään kuin samaan tapaan kuin muut alkoholin käyttäjät, niin hän voi taas juoda ”samaan tapaan kuin muut” – ja retkahtaa taas. Alkoholisti unohtaa sen seikan, että muut ihmiset eivät välttämättä tarvitse alkoholia hyvänolontunteen saavuttamiseksi. Sellainen olotila on myöhäisvaiheen alkoholistille käsittämätön, eikä hän todellakaan usko siihen. Mietipä hetki suomalaisten alkoholiin liittyviä asenteita! Tämä näkökanta on eräs suurimpia toipumisen esteitä.

Alkoholistin on yksinkertaisesti vaikea tulla vakuuttuneeksi siitä, että hän yleensä koskaan saattaisi tuntea olonsa hyväksi ja pystyisi nauttimaan elämästä ilman viinaa. Juomattomuus ei ole alkoholistille pitkään aikaan tuonut hyvänolontunnetta tai todellista iloa. Hänelle juomattomuus on ollut taukoamatonta taistelua pakonomaista juomisen tunnetta vastaan tai alituisia turtumuksen kausia. Sen seikan vakuuttaminen alkoholistille, että siedettävän ja vieläpä iloa tuottavan elämän saavuttaminen ilman alkoholia on mahdollista. Siitä muodostuu ensimmäinen tehtävä jokaiselle, joka yrittää auttaa alkoholistia. Juomattomuudessa olisi muka jotain hienoa.

Joskus on ihmeellistä kuunnella raitistuneen alkoholistin kertomusta Luojan lahjana herätä uuteen aamuun selvin päin – että kupillinen kahvia voikin maistua hyvältä! Pienet arkiset asiat ovat raitistuneelle alkoholistille uskomattomia pieniä juhlahetkiä ilman alkoholia.

Myöhäisvaiheen alkoholistin täytyy juoda koko ajan, koska jo promillemäärän laskeminen kahdesta yhteen, saa hänelle pahat krapulaoireet aikaiseksi. Juomisen aloittamiseen liittyy ehkä noin 15 minuutin jakso juomista ja sitä edeltävä jakso juomisesta hekumoimista, mitkä ovat entisen nuoren ihmisen nousuhumalan haikuja. Enimmäkseen viinanjuonti on nykyään ”itkuviinaa”, alkoholin vieroitusoireita ja kroonista mielialan laskua vastaan taistelua. Mikäli tahansa alkoholituote käy juotavaksi, vaikkapa käsidesi ensiapuklinikan vessasta. Krapula on kuin unenomainen kauhutila, jonka saa vain juomalla pois. Herääminen voi tapahtua mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Aamuryypyt ovat fyysinen välttämättömyys, ilman niitä myöhäisvaiheen alkoholisti ei pääse liikkeelle. Ilman juomista hänellä on kova huimaus, ankara pahoinvointi. häilyvä näkö, tärisyttävät puistatukset ja joskus jopa ääniharhoja. Hän ei voi seistä pystyssä, koska hänen jalkansa ovat liian heikot kannattamaan häntä.

Jos ihminen ei syö, niin hänen reisissä on yleensä paljon lihasta, joita elimistö käyttää hätätilassa ravinnokseen, joskus jopa munuaiskohtaukseen johtavan määrän elimistön omaa kudosta. Tällöin alkoholistin virtsa on punaista. Vastaanotolla alkoholisti tarvitsee heikentyvien lihasten vuoksi vanhusten tavoin ottaa tukea käsinojista tuolista ylös noustessaan. Alkoholisti ei voi johonkin nojatenkaan ajaa partaansa tai pestä hampaitaan, koska hänen kätensä vapisevat liikaa pidelläkseen esineitä. Lisäksi hänen kädet nykivät säätelemättömästi. Sekakäyttäjillä ja heidän kaatumisen aiheuttamilla päänvammaisilla on usein myös kouristuksia.


Myöhäisvaiheen alkoholistin ruumiillinen kunto rapistuu ja kuolemakin on välillä ihan lähellä

Pahoinvoinnit ovat pulma, koska aamun ankkuriryyppykään ei pysy sisällä. Alkoholisti hyväksyy yksinkertaisesti kauhistuttavan ja kamalta tuntuvan kalliiden alkuryyppyjen hukkaanmenon, kunnes yksi ryyppy pysyy sisällä. Kun se pysyy, niin juomista voi taas jatkaa – ja varmasti huomenaamulla lopettaa, kun ensin loiventaa. Pahoinvointiahänelle voi tulla mihin aikaan päivästä tahansa, oksentamisen voimasta voi ruokatorven alaosassa olevat alkoholismin aiheuttamat ”suonikohjut” revetä ja alkoholisti oksentaa runsaasti kirkasta verta.

Muistinmenetykset ovat jatkuvia ja viimeistään tässä vaiheessa alkoholistin alkaa satuilla, eli täyttää muistamattomia asioita mitä mielenkiintoisimmilla tarinoilla.

Myöhäisvaiheen alkoholisti sammuu muutamaksi tunniksi, hän ei nuku, koska alkoholi ei mahdollista syvää unta. Uni on sammuneena olemista. Krooniset univaikeudet ovat jatkuva seuralainen, joka väsyttää ja uuvuttaa. Herätessään alkoholistilla alkaa Juicen laulun sanoin 15.yö painajaisineen. Alkoholia etsitään mistä vain – trokarin puhelinnumero on helpoin keino hankkia alkoholia mihin aikaan päivästä tahansa. Alkoholisti ei voi enää inhimillisesti ilman alkoholia. Alkoholisti alkaa halveksia alkoholismiaan, mutta ei yksin pysty murtamaan alkoholismin kahleitaan. Silti alkoholisti haluaa salata häpeällisen tilansa: hän on avuton ja toivoton.

On oikeastaan hämmästyttävää päihdepsykiatrina nähdä se mielen voima ja kuinka suurta helpotusta voi 12 askeleen 1.askeleen hyväksyminen voi tehdä. ”Myönsimme, että olimme voimattomia alkoholin suhteen” lauseen hyväksyminen muistuttaa minua Edvin Laineen Tuntemattoman sotilaan loppukohtauksesta: sodan pauhu on lakannut ja yhtäkkiä lintu laulaa kirkkaana rauhan päivänä.


Päihdelääketieteen oppikirjat kirjoittavat että 80% toipuu itsekseen alkoholismista - minä en ole sitä nähnyt 20 vuoden aikana - ehkä minulle tulee niitäkin potilaita

Minun ohjeeni on, mene alkoholisti AA:han ja käy siellä 90 päivää, käy joka päivä ryhmässä, jotta tiedät mistä alkoholismissa on kysymys.

Päihdepsykiatrina kuulen juttuja, joissa alkoholistit kertovat etteivät halua tai voi mennä AA-ryhmään. kuulen kuinka he moittivat AA:ta, minulla on tapana sanoa: Jos minä menen kirkkoon rukoilemaan, en minä voi viereiselle kaverille sanoa, että kuule, minusta sinä rukoilet väärin!.  Jos sairastaa alkoholismin lisäksi sairastaa skitsofreniaa, niin voi olla että tavallinen AA-ryhmä ei sovi. Olisi hyvä olla , kuten maailmalla kaksoisdiagnoosiryhmisä.  EI AA kaikille alkoholisteille sovi, eikä AA[ii] sitä väitäkään, mutta sitä alkoholistin kannattaa kokeilla, sillä siellä on tämänhetken johdonmukaisin tieto alkoholismista ja siitä toipumisesta. Virallinen hoitojärjestelmä muistuttaa, kuten eräs alkoholisti sanoikin, hoitoflipperiä. Valitettavasti, koska hoitojaärjestelmässä on joissakin hoitopaikoissa jopa 60% oma hoitamaton päihdeongelma.

---

[i]Mann, Marty, Alkoholismi- Mitä se on? Miten siitä voi toipua? (New Primer on Alcoholism, 1958), 1962, Porvoo: WSOY.

[ii] www.aa.fi