Alkoholistin pysyvä raitistuminen vaatii psykologisen tai hengellisen heräämisen
Raitistuminen, alkoholismista herääminen, psykologisena ilmiönä AA-ryhmissä
Harry M Tiebout[i] (HMT)kirjoittaa AA:sta ja AA:ssa toipumisesta vajaa 10 vuotta oma-apuryhmän syntymisen jälkeen Amerikan johtavassa psykiatrilehdessä 1944. Tieboutin mukaan yhden miehen raitistumiskokemus toimi alkuna ryhmälle alkoholisteja.
New Yorkin AA-toimiston tilastot toipuneista alkoholisteista olivat:
1.vuoden lopulla 5 toipunutta
2.vuoden lopulla 15 toipunutta
3. vuoden lopulla 40 toipunutta
4. vuoden lopulla 100 toipunutta
5. vuoden lopulla 400 toipunutta
6. vuoden lopulla 2000 toipunutta
7. vuoden lopulla 8000 toipunutta
AA:ssa raitistui 75 % niistä, jotka sovelsivat oma-apuryhmän metodeja omaan elämäänsä. Tiebout kirjoittaa yleisestä toivon ja rohkaisun ilmapiiristä, joka AA:n oma-apuryhmiä leimaa.
Tiebout kertoo, että hänellä oli naispotilas, joka yritti kovasti raitistua, muttei onnistunut. HMT sai kirjan Nimettömät Alkoholistit[ii], jossa psykiatri Tieboutin mukaan kuvattiin paremmin kuin missään muualla hänen aikaisemmin lukemassaan luonteenhäiriötä, joita alkoholisteilla on. Tiebout oli yrittänyt naisalkoholistin kanssa kaikkea – tuloksetta. Naisalkoholisti luki kirjan, hänestä tuli AA:n aktiivinen jäsen ja mikä Tieboutia hämmästytti suuresti – naisen luonnehäiriö korjaantui AA-ryhmiin osallistumisen mytötä. Naisessa oli, psykiatri Tieboutin havaintojen mukaan, tapahtunut joko uskonnollinen tai hengellinen muutos.
Millainen juova alkoholisti on?
Tieboutin mukaan, hän kirjoittaa siis 1944, alkoholistin luonnehäiriössä on tyypillistä, että hänellä on narsistinen itsekeskeinen ydin, jonka ympärille rakentuu tunne, kaikkivoipuuden tunne. Omnipotenssin eli kaikkivoipuuden tunteen tehtävänä on pitää kasassa, kaikin mahdollisin kustannuksin, minän sisäistä yhtenäisyyttä. Tieboutin aikalainen Sillman oli tutkinut alkoholisteja ja piti heille tyypillisenä piirteenä ”uhmaista yksilöllisyyden korostamista” ja ”suuruudenhulluutta”. Alkoholisti ei siedä rajoituksia kanssaihmisiltä eikä Jumalalta. Alkoholisti haluaa olla oman kohtalonsa herra, minkä aseman hän haluaa säilyttää loppuun saakka.
Alkoholistien on vaikea hyväksyä Jumalaa tai uskontoa. Uskonnon vaatimus yksilölle on tunnustaa Jumalan läsnäolo, mikä on myrkkyä alkoholistille. Mutta toisaalta, Tiebout tähdentää artikkelissaan, jos alkoholisti voi todella hyväksyä häntä itseään suuremman Voiman (AA:ssa puhutaan Korkeamman Voiman, joka on mitä tahansa alkoholisti pitää itseään suurempana)olemassaolon, niin alkoholistin luonteessa tapahtuu tilapäisesti ja ehkä pysyvästi luonteenmuutos. Jos alkoholisti pystyy hyväksymään Korkeimman Voiman olemassaolon ilman kaunaa ja sisäistä taistelua, niin hän ei enää ole tyypillinen alkoholisti. Ja mikä psykiatri Tieboutin mielestä on omituista, jos alkoholisti kykenee säilyttämään tämän sisäisen Korkeamman Voiman hyväksymisen tunteen, niin hän voi ja pysyy raittiina koko loppuelämänsä.
Ystävilleen alkoholisti näyttää tulleen uskoon, mutta psykiatrille kyseessä tuntuu olevan jonkinlainen itsehypnoosin muoto. Riippumatta siitä, miksi alkoholistin tapahtunutta sisäistä muutosta kutsuu, niin sen tapahduttua alkoholisti voi pysyä raittiina.
Tiebout kertoo että naisalkoholistilla oli kaikki alkoholistille tyypilliset piirteet, ennen kuin hän meni AA:han. AA:n myötä hänessä alkoi tapahtua huomattavia luonteenmuutoksia. Aggressiivisuus hävisi, napit vastakkain maailman kanssa – asenne hävisi ja toisten ihmisten motiivien ja asenteiden epäily katosi. Sisäisen jännityksen tilalle tuli rauhan ja tyyneyden tunne. Naisen kasvonpiirteet pehmenivät – hän tuli hyvätahtoisemmaksi ja ystävällisemmäksi. Naisen aikaisemmin kova sisus oli muuttunut viiden vuoden raittiuden seurauksena.
Alkoholistin raitistumisen taustalla on hengellisen voiman herääminen.
Hämmästynyt Tiebout koettaa keksiä selityksen alkoholistin täydelliselle luonteenmuutokselle, jota hän nimittää jonkinlaiseksi uskonnollisen tai hengellisen voiman heräämiseksi.
AA:n perustajan Wilsonin, tai Bill W:n kuten AA:laiset häntä kutsuvat, mukaan AA-ryhmän menestyksen salaisuus alkoholistin raitistumisessa on siinä, kuinka suuresti käy läpi kääntymyksen tai hengellisen aktivoitumisen. Bill W:lle itselleen hengellinen kääntymys oli pikkuhiljaa hiipivä muutos, joka lopulta oli kuitenkin äkillinen kokemus, jossa hän koki täydellisen hengellisen muutoksen itsessään.
Bill W kertoo, että hän tempautui tulvanpadon murtumisen lailla epätoivon kuilusta ekstaattisen ilon ja onnen korkeuksiin, jossa hän viipyi useita tunteja. Tätä tilaa seurasi rauhan, harmonian ja syvän vakaumuksen tunne siitä, että hän on vapautunut lopultakin viinan kahleista.
Bill W:n mukaan 10 % alkoholisteilla on tämäntyyppisiä kääntymiskokemuksia, 90% alkoholisteista muutos tapahtuu pikkuhiljaa ja asteittain, eikä syvän äkillisen kääntymiskokemuksen kautta, AA:n askelia työstäessä. Nopeus, jolla alkoholistin kääntymys tai raitistuminen tapahtuu, ei ennusta toipumisen syvyyttä eikä pysyvyyttä. AA-ohjelman, 12 askeleen ohjelman, noudattaminen auttaa menestykselliseen lopputulokseen.
AA-ryhmissä voi käydä, mutta on eri asia tehdä 12 askeleen ohjelmaa, kuin vain käydä AA-rymissä.
Millainen hengellisen voiman herääminen on?
Bill W, mies joka 30-vuotiaana oli energinen, aikaansaapa ja suuret kyvyt omaava, oli saattanut itsensä tilaan, jossa oli juomisensa täydellisesti maahanlyömä. Viiden vuoden aikana hänen juomisensa aiheuttama alamäki oli ollut estämätön. Kaksi viikkoa ennen viimeistä sairaalajaksoaan Wilson oli käynyt entisen erittäin hyvän juopottelukaverinsa luona. Juopottelukaveri oli raitistunut Oxford-liikkeen kautta. Wilson yritti onnistumatta soveltaa kaverinsa opetuksia ja päätti lopulta mennä hyvin tunnettuun katkaisuhoitopaikkaan selvittämään päänsä, jotta voisi ymmärtää ystävänsä opetuksia. Wilson oli epätoivoinen ja masentunut. Wilson oli niin epätoivoinen ja masentunut, että hän päätti kokeilla ihan mitä tahansa, ihan mitä tahansa, koska hänen juomisensa jatkaminen tarkoitti, että hän joutuisi lopulta loppuelämäkseen valtion mielisairaalaan.
Katkaisuhoitopaikan ensimmäisenä iltana raitistunut, tuo entinen juopottelukaveri kävi kertomassa, millaisilla periaatteilla hän oli onnistunut raitistumaan. Ystävänsä käynnin jälkeen Wilson vajosi vielä syvempään masennukseen, mitä Wilson kuvaa että se oli ” syvä melankolian tunne ja äärimmäinen toivottomuus”. Wilson parahti keskellä syvintä epätoivoaan: ” Jos Jumala on olemassa, niin sallikoon Hänen ilmaista itsensä!”. Tästä syvän epätoivon keskellä tehdystä vilpittömästä rukouksesta Wilsonin uskonnollinen kokemus alkoi. Ei hetkeäkään aikaisemmin, ei ennen kuin hän tuli riittävän nöyräksi, jotta hän pystyi ja kykeni kääntymään Jumalan puoleen ja pyytämään puhtaan nöyrästi apua. Wilsonin omin sanoin, ei ennen kuin hän kykeni luopumaan luottamuksesta omaan kaikkivoipuuteensa.
Kääntymiskokemuksen tapahduttua uhmainen alkoholisti ei enää uhmaa muita eikä maailmaa, vaan hän hyväksyy avun, ohjauksen ja ulkopuolisen kontrollin. Kääntymyksen tapahduttua, alkoholistin löydettyä nöyryytensä, hän vapautuu kielteisistä ja aggressiivisista kokemuksista itseään, toisia ja elämää kohtaan. Löydettyään nöyryytensä kääntymiskokemuksessa alkoholisti ( tai kuka tahansa ,JK:n lisäys) havaitsee olevansa vahvojen myönteisten tunteiden ympäröimä – hän tuntee rakkautta, ystävyyttä, rauhaa ja pysyvää tyytyväisyyttä, mikä on täydellinen vastakohta juomisen aikaiselle levottomuudelle ja ärtyisyydelle. Eikä kääntymyksen, uuden henkisen tilan , tapahduttua ole enää ollenkaan juomisen himoa.Juomisen himo on kuin "poisotettu".
Tiebout kuvaa myös toista alkoholistia, miespuolista alkoholistia
Nelissäkymmenissä oleva mies, perheensä nuorin, oli neuroottisen ja ruumiillisia sairauksia kuvittelevan äidin hemmottelema poika, joka aloitti juomisen murrosiässä. Juomisen alettua nuori mies oppi, että viinan avulla hän kykeni selviytymään sosiaalisista tilanteista. Juomista jatkuikin sitten vuosia eteenpäin, kunnes erään juomisputken jälkeen hänet tuotiin Tieboutin klinikalle. Tiebout kuvaa, että mies myönsi avoimesti alkoholistisen taipumuksensa ja oli vastaanottavainen AA-sanomalle. Kuukauden hoidon jälkeen hänet uloskirjoitettiin, mies uskoi nyt hallitsevansa alkoholinkäyttönsä. 4 kuukauden päästä mies kuitenkin palasi hoitoon taas jatkuvan juopottelun vuoksi. Mies oli edelleen vastaanottavainen tarinalle alkoholistipiirteistään, mutta tällä kerralla edessä oli todellinen taistelu – tosin sama mikä oli käyty aikaisemminkin. Hänen alkoholistiset piirteensä olivat ylipääsemättömänä esteenä hänen psykoterapiansa edistymiselle. Psykoterapian kuluessa mies alkoi taas nappailla alkoholia aina silloin tällöin ja lopulta retkahti täydellisesti, niin että hänet täytyi viedä taas katkaisuhoitoon.
Kuten muutkin alkoholistit katkaisuhoidossa, hän oli aluksi täynnä vilpittömänoloista katumusta, syyllisyyttä ja äärimmäistä nöyryyden tunnetta. Uhmainen alkoholistiluonne oli kuitenkin vain peitelty nuoleskelevan käytöksen alle, missä mielentilassa hän oli täysin varma, ettei hän enää varmasti ottaisi ikinä alkoholia.
Kolmantena päivänä mies sanoi, että hänen täytyy tehdä jotain, tai hänen vanhat alkoholistin tunteensa palaavat, missä hän hän sulkeutuu hoitoyrityksiltä ja unohtaa kaiken kamalan, mitä on juuri juomisen mytötä tapahtunut. Hänen välinpitämättömyys krooniseller alkoholiongelmalleen, aggressiivinen varmuus itsestään ja äärimmäinen puute minkään todellisen nöyryyden tai syyllisyyden tunteen suhteen olivat palaamassa hänen ajatusmaailmaansa. Mies tiesi kokemuksestaan, että sellainen mielentila johti aina lopulta ryyppäämiseen. Mies tiesi, että jos nämä alkoholistin tutut tunnetilat saavuttavat hänet taas, niin edessä on väistämättä juomisputki. Mies tajusi, että hänen täytyy tarrautua sen sijaan tunnetilaan, joka liittyy raitistumishaluun.
Seuraavana päivänä mies tulee terapiakeskusteluun ja kertoo, että nyt hän on löytänyt sen, mitä hän raitistumisessaan on etsinyt. Mies kuvaa edellisen illan tapahtumia, joita Tiebout kutsuu ”psykologiseksi heräämiseksi”. Mies kertoo yhtäkkiä ymmärtäneensä itseään persoonana. Tämä tapahtui hänen kertomansa mukaan edellisenä iltana klo 23 ja sen jälkeen hän makasi sängyssään valveilla aamuneljään saakka ymmärtääkseen äkillisen oivalluksensa itsestään alkoholistina. Hän näki itsensä, millainen hän on aina ollut ja millaiseksi hänen tulisi muuttua, jos hän halusi pysyä raittiina loppuelämänsä. Mies oli muuttunut yhdessä yössä täydellisen itsekeskeisestä ja vain oman näkökulmansa näkevästä alkoholistista kypsäksi ja objektiiviseksi itsensä ja elämänsä ymmärtäväksi mieheksi. Yhdessä yössä.
Jälkikäteen oli helppo havaita, Tiebout muistuttaa, että mies oli tullut tietoiseksi perustavaalaatua olevasta alkoholistin itsekeskeisyydestään. Ensimmäistä kertaa elämässä hän oli kyennyt tunkeutumaan omien järkeilyjensä ja puolustusreaktioidensa julkisivun taakse sekä samalla nähnyt, että hän oli aina laittanut itsensä ensimmäiseksi kaikissa tilanteissa. Hän oli ollut täydellisen tietämätön siitä, että maailmassa oli muitakin ihmisiä kuin hän, silloinkin kuin nämä muut ihmiset eivät häiritse hänen juomistaan. Viimeksi mainitussa tilanteessa mies oli ainoan kerran tietoinen, että universiumissa oli muitakin kuin hän.
Kääntymyksen, psykologisen heräämisen, tapahduttua mies tiesi, ettei maailma pyörinyt vain hänen ympärillään. Nyt mies kykeni näkemään, että hän oli vain yksi pienen pieni ihminen maailmassa, joka oli täynnä muita itsestä erillisiä ihmisiä. Hän kykeni jakamaan elämänsä toisten ihmisten kanssa. Hänen ei enää tarvinnut alkoholistin lailla hallita ja taistella hallitakseen muita ihmisiä. Hän saattoi rentoutua ja ottaa asiat rennosti.
- Miksi, tohtori, tiedättekö, minä olen ollut huijari koko elämäni ajan, enkä ole koskaan tiennyt sitä. Kuvittelin aina, että olen ollut kiinnostunut ihmisistä, mutta se ei ole totta. En ollut kiinnostunut äidistäni persoonana, joka on sairas. En ole tajunnut, että hän on henkilö, joka saattaa elämässään kärsiä. Ajattelin vain sitä, mitä minulle itselleni tapahtuu, kun hän on poissa. Ihmiset puhuivat minusta ahkerana ja esimerkillisenä poikana – ja minä uskoin sen. Mutta siinä tarinassa ei ollut mikään totta. Olin vain ahdistunut ja halusin pitää hänet lähelläni, koska hän sai minut tuntemaan oloni paremmaksi. Hän ei koskaan arvostellut minua ja hän sai minut tuntemaan, teinpä mitä tahansa, että se oli ok.
Mies alkoi kääntymyksensä jälkeen puhua kokemuksistaan ihmisten kanssa.
- Tiedättekö tohtori, minä alan tuntea ihmiset läheisemmiksi. Minä pystyn ajattelemaan heitä joskus. Ja minun on helpompi olla ihmisten kanssa. Ehkä siksi, etten enää ajattele, että he taistelevat kanssani, koska en enää itse tunne tarvetta taistella heidän kanssaan. Nykyään ajattelen, että he saattavat todella jopa pitää minusta.
Potilaan ajattelu elämästään oli ensi kertaa aikuisen todenmukaista, objektiivista. Totuudenmukaisuuden lisäksi hänen mielentilansa oli muuttunut.
- Tunnen oloni mahtavaksi, mutta en samalla tavalla kuin juodessa. Oloni on hyvin erilainen kuin juodessa. Tunnen tyyneyttä, en jännittyneisyyttä enkä sitä, että minun täytyisi ryntäillä ympäriinsä. Olen tyytyväisempi jäädessäni paikalleni, enkä ole niin huolestunut asioista. Olen rentoutunut, ja silti tunnen olevani parempi selviytymään elämästäni kuin ennen juodessani.
- Olen alkanut ajatella Jumalasta eri tavalla. Minua ei haittaa ajatus siitä, että joku tuolla ylhäällä johtaa asioita minun puolestani. Tavallaan olen iloinen siitä, että voin tuntea, että on joku Korkeampi Olento, joka huolehtii siitä, että asiat sujuvat oikein. Ehkä tämä on se tunne, josta ne muut puhuvat hengellisenä tunteena. Mutta oli se mitä tahansa, toivon, että se säilyy, koska en ole koskaan tuntenut aikoihin oloani näin rauhalliseksi.
Tiebout muistuttaa, että vaikka alkoholistipotilas puhuu Jumalasta, niin samalla hän lakkaa ylläpitämästä individualismiaan, äärimmäistä yksilöllisyyttään, mikä mahdollistaa sen, että hän voi lopultakin rentoutua ja nauttia elämästä hiljaisella ja kuitenkin nautittavalla tavalla. ( Miettikää kuinka yksilöllisyyden korostaminen on yhteiskunnassa muuttunut 1940-luvulta 2010-luvulle, JK:n lisäys).
Totuudenmukaisuus ja mielentilanmuutos auttoivat miestä pysymään raittiina. Miehellä on todellinen rauha sisällään, kun hänen ei tarvitse taistella mielessään viinanjuontia vastaan. Mies on ajatuksiltaan raittiina, ei vain kuivilla viinasta.
Raitistuminen vaatii hengellisen (ja/tai psykologisen) heräämisen
10 % alkoholisteista tapahtui 1940-luvun Amerikassa nopea herääminen, toipuminen alkoholismista. 90 % alkoholisteista herääminen tapahtui hitaammin, ajatusta kypsyttelemällä. Riippumatta hengellisen heräämisen nopeudesta alkoholistit oma-apuryhmässä, AA:ssa, saavuttivat lopulta mielelleen rauhan ja harmonian. Alkoholistiluonteen narsismi suli pois AA-ryhmissä, 12 askeleen ohjelman toteuttamisen myötä juovan alkoholistin tilalle tuli kypsempi ja totuudenmukaisempi aikuinen henkilö, joka kykeni kohtaamaan elämäntilanteensa myönteisesti ja ilman pakenemista alkoholiin.
Wilsonin mukaan kaikki, jotka käyvät ja pysyvät raittiina AA-ryhmissä, käyvät läpi samantyyoppisen persoonallisuuden muutoksen. He menettävät juovan alkoholistin narsistisen luonteenpiirteen pysyvästi, tai muussa tapauksessa 12 askeleen ohjelma toimii henkilöllä vain osittain.
Tiebout muistuttaa, että on eri asia omata todellinen, emotionaalinen hengellinen tunne kuin omata epämääräinen, hapuileva, epäilevä ja älyllinen uskomus hengellisestä tunteesta. Ellei alkoholisti kykene alistumaan Korkeimmalle Voimalle, niin on vain ajankysymys, koska itsekeskeinen alkoholistin narsistiluonne palaa ja alkoholisti juo seuraavan kerran.
Useimmat alkoholistit, jotka seuraavat 12 askeleen ohjelmaa ja saavuttavat riittävän hengellisen kääntymyksen tilan, eivät koe sitä äkillisenä hengellisenä heräämisenä. He muutuvat pikkuhiljaa, mutta varmasti ja kypsyvät hengelliseen tilaan, jossa alkoholistit tunnistavat muutoksensa. Hämmästykseen useimmat toipuneet alkoholistit löytävät uuden näkökulmansa itseensä ja elämään hyvin hengellisessä värityksessä.
AA kehittää alkoholistille hengellisen tilan, joka toimii itsekeskeisen alkoholistiluonteen neutralisoijana. Jos ja kun tämä kääntymyksen hengellinen tila tulee täysiin liitetyksi elämän uusiin tapoihin, niin alkoholisti pysyy raittiina.
Wilsonin mukaan kääntymyksen, uuden hengellisen tilan sisäistäminen vie vuosia. Mikäli 6 kuukauden aikana AA-ryhmässä käymisestä alkoholistissa ei näy muutoksia persoonallisuuden rakenteessa, niin alkoholistin persoonallisuus todennäköisesti palaa taas vallitsevaksi. Ellei AA:n hengellinen sysäys vaikuta alkoholistin persoonallisuuden syvempään rakenteeseen, niin ei 12 askeleen ohjelmalla saada alkoholistiin pysyvää vaikutusta. Tyypillinen muutos alkoholistista toipuvaksi alkoholistiksi AA-ryhmissä tapahtuu ilman psykiatrin apua.
Wilsonin mielestä alkoholistin pitää saavuttaa objektiivisuus ja kypsyys, muutoin hän ei pysy pysyvästi raittiina.
Tieboutin mielestä AA-ryhmien, siis vajaa 10 vuotta niiden syntymisen jälkeen, ansio on siinä, että AA-ryhmät käyttävät hengellistä voimaa saadakseen aikaiseksi alkoholistin raitistumisen, hengellisen heräämisen ja hyökätäkseen ryhmässä olemalla alkoholistin perustavaalaatua olevaa narsismia vastaan. Narsismin kitkemisen myötä alkoholisti kasvaa ja kypsyy henkisesti ihmisenä. Alkoholistin kielteisyys ja vihamielisyys muita ja maailmaa kohtaan häviävät sekä alkoholistin uhmaisuus häviävät, niin että toipuva alkoholisti voi elää sulassa sovussa itsensä ja maailman kanssa.
Tiebout sanoo, että hänen aikanaan psykiatriassa 1944 ei ollut muita kuin puhtaasti emotionaalisia hoitoja. Jos mikään persoonallisnen muutos ei liity kiinteästi alkoholistin mieleen tai älyyn, niin alkoholistin parantumista on syytä epäillä. AA:ssa toimiva hengellisyys neutralisoi alkoholistin narsismin, mikä tuottaa kokemuksellisen synteesin alkoholistille– kääntymisen, hengellisen heräämisen ja raitistumisen.
Wilson kuvaa omaa hengellistä heräämistään raittiuteen: ” Se oli kuin suuri kaiken yhdistävä kokemus, jossa kaikki tuli minulle ensimmäistä kertaa selväksi. Oli kuin suuri pilvi olisi väistynyt ja kuvailematon valaistumisen tunne saavutti minut”. Tiebout kertoo erään potilaan kuvanneen raitistumista, hengellistä heräämistään: Nyt tunnen vihdoinkin olevani yhtenä kappaleena. Minua ei revitä koko ajan eri suuntiin. Potilas pystyi hengellisen heräämisensä jälkeen keskustelemaan elämänsä aikaisemmista asioista ja välttämään uusien ongelmien syntymistä. Rehellisyyden synnyttyä kääntymiskokemuksen jälkeen kyseinen potilas kykeni ensi kertaa elämässään menemään rehellisiin töihin.
Tiebout lopettaa artikkelinsa siihen, että psykiatreilla olisi opittavana AA:sta. Psykiatrit mielellään hoitavat potilaiden emotionaalisia ongelmia, mutta psykiatrit ryhmänä itse eivät luota emootioihin ja psykiatrit ovat enimmäkseen älyllisiä. Psykiatrit ovat itsetietoisia ja hieman häpeissään, kun he tuntevat emootioita. Konferensseissa psykiatrit pyytävät anteeksi, jos luulevat toisten kollegoiden pitävän heidän metodejaan liian emotionaalisena. Ne kollegat, joita tällainen psykiatrinen perinne ei kahlitse, saavuttavat tuloksia, jotka ovat perinteisiltä psykiatreilta kiellettyjä. Tiebout suosittaa, että me psykiatrit avoimin mielin ja riittävällä panostuksella tutkisimme, viisaasti tiedemiehinä, muiden aikaansaannoksia. Voi olla, että meillä psykiatreilla on alkoholismin kääntymyskokemuksen, hengellisen heräämisen, kohdalla suuremmat suomut silmillämme, kuin mitä suostumme myöntymään.
Alkoholismi vaatii psykologisesti ja hengellisesti täydellisen antautumisen alkoholismille, ei vain mukautumista alkoholin aiheuttamiin haittoihin. Ilman täydellistä psykologista ja hengellistä heräämistä alkoholistille kyseessä on vain osittainen alkoholismista toipuminen, johon kuuluu toistuvia retkahduksia ja vain alkoholihaittojen minimointia, ei toivottua alkoholihaittojen loppumista elämässä.
Juha Kemppinen 2.9.2010
Harry M Tiebout[i] (HMT)kirjoittaa AA:sta ja AA:ssa toipumisesta vajaa 10 vuotta oma-apuryhmän syntymisen jälkeen Amerikan johtavassa psykiatrilehdessä 1944. Tieboutin mukaan yhden miehen raitistumiskokemus toimi alkuna ryhmälle alkoholisteja.
New Yorkin AA-toimiston tilastot toipuneista alkoholisteista olivat:
1.vuoden lopulla 5 toipunutta
2.vuoden lopulla 15 toipunutta
3. vuoden lopulla 40 toipunutta
4. vuoden lopulla 100 toipunutta
5. vuoden lopulla 400 toipunutta
6. vuoden lopulla 2000 toipunutta
7. vuoden lopulla 8000 toipunutta
AA:ssa raitistui 75 % niistä, jotka sovelsivat oma-apuryhmän metodeja omaan elämäänsä. Tiebout kirjoittaa yleisestä toivon ja rohkaisun ilmapiiristä, joka AA:n oma-apuryhmiä leimaa.
Tiebout kertoo, että hänellä oli naispotilas, joka yritti kovasti raitistua, muttei onnistunut. HMT sai kirjan Nimettömät Alkoholistit[ii], jossa psykiatri Tieboutin mukaan kuvattiin paremmin kuin missään muualla hänen aikaisemmin lukemassaan luonteenhäiriötä, joita alkoholisteilla on. Tiebout oli yrittänyt naisalkoholistin kanssa kaikkea – tuloksetta. Naisalkoholisti luki kirjan, hänestä tuli AA:n aktiivinen jäsen ja mikä Tieboutia hämmästytti suuresti – naisen luonnehäiriö korjaantui AA-ryhmiin osallistumisen mytötä. Naisessa oli, psykiatri Tieboutin havaintojen mukaan, tapahtunut joko uskonnollinen tai hengellinen muutos.
Millainen juova alkoholisti on?
Tieboutin mukaan, hän kirjoittaa siis 1944, alkoholistin luonnehäiriössä on tyypillistä, että hänellä on narsistinen itsekeskeinen ydin, jonka ympärille rakentuu tunne, kaikkivoipuuden tunne. Omnipotenssin eli kaikkivoipuuden tunteen tehtävänä on pitää kasassa, kaikin mahdollisin kustannuksin, minän sisäistä yhtenäisyyttä. Tieboutin aikalainen Sillman oli tutkinut alkoholisteja ja piti heille tyypillisenä piirteenä ”uhmaista yksilöllisyyden korostamista” ja ”suuruudenhulluutta”. Alkoholisti ei siedä rajoituksia kanssaihmisiltä eikä Jumalalta. Alkoholisti haluaa olla oman kohtalonsa herra, minkä aseman hän haluaa säilyttää loppuun saakka.
Alkoholistien on vaikea hyväksyä Jumalaa tai uskontoa. Uskonnon vaatimus yksilölle on tunnustaa Jumalan läsnäolo, mikä on myrkkyä alkoholistille. Mutta toisaalta, Tiebout tähdentää artikkelissaan, jos alkoholisti voi todella hyväksyä häntä itseään suuremman Voiman (AA:ssa puhutaan Korkeamman Voiman, joka on mitä tahansa alkoholisti pitää itseään suurempana)olemassaolon, niin alkoholistin luonteessa tapahtuu tilapäisesti ja ehkä pysyvästi luonteenmuutos. Jos alkoholisti pystyy hyväksymään Korkeimman Voiman olemassaolon ilman kaunaa ja sisäistä taistelua, niin hän ei enää ole tyypillinen alkoholisti. Ja mikä psykiatri Tieboutin mielestä on omituista, jos alkoholisti kykenee säilyttämään tämän sisäisen Korkeamman Voiman hyväksymisen tunteen, niin hän voi ja pysyy raittiina koko loppuelämänsä.
Ystävilleen alkoholisti näyttää tulleen uskoon, mutta psykiatrille kyseessä tuntuu olevan jonkinlainen itsehypnoosin muoto. Riippumatta siitä, miksi alkoholistin tapahtunutta sisäistä muutosta kutsuu, niin sen tapahduttua alkoholisti voi pysyä raittiina.
Tiebout kertoo että naisalkoholistilla oli kaikki alkoholistille tyypilliset piirteet, ennen kuin hän meni AA:han. AA:n myötä hänessä alkoi tapahtua huomattavia luonteenmuutoksia. Aggressiivisuus hävisi, napit vastakkain maailman kanssa – asenne hävisi ja toisten ihmisten motiivien ja asenteiden epäily katosi. Sisäisen jännityksen tilalle tuli rauhan ja tyyneyden tunne. Naisen kasvonpiirteet pehmenivät – hän tuli hyvätahtoisemmaksi ja ystävällisemmäksi. Naisen aikaisemmin kova sisus oli muuttunut viiden vuoden raittiuden seurauksena.
Alkoholistin raitistumisen taustalla on hengellisen voiman herääminen.
Hämmästynyt Tiebout koettaa keksiä selityksen alkoholistin täydelliselle luonteenmuutokselle, jota hän nimittää jonkinlaiseksi uskonnollisen tai hengellisen voiman heräämiseksi.
AA:n perustajan Wilsonin, tai Bill W:n kuten AA:laiset häntä kutsuvat, mukaan AA-ryhmän menestyksen salaisuus alkoholistin raitistumisessa on siinä, kuinka suuresti käy läpi kääntymyksen tai hengellisen aktivoitumisen. Bill W:lle itselleen hengellinen kääntymys oli pikkuhiljaa hiipivä muutos, joka lopulta oli kuitenkin äkillinen kokemus, jossa hän koki täydellisen hengellisen muutoksen itsessään.
Bill W kertoo, että hän tempautui tulvanpadon murtumisen lailla epätoivon kuilusta ekstaattisen ilon ja onnen korkeuksiin, jossa hän viipyi useita tunteja. Tätä tilaa seurasi rauhan, harmonian ja syvän vakaumuksen tunne siitä, että hän on vapautunut lopultakin viinan kahleista.
Bill W:n mukaan 10 % alkoholisteilla on tämäntyyppisiä kääntymiskokemuksia, 90% alkoholisteista muutos tapahtuu pikkuhiljaa ja asteittain, eikä syvän äkillisen kääntymiskokemuksen kautta, AA:n askelia työstäessä. Nopeus, jolla alkoholistin kääntymys tai raitistuminen tapahtuu, ei ennusta toipumisen syvyyttä eikä pysyvyyttä. AA-ohjelman, 12 askeleen ohjelman, noudattaminen auttaa menestykselliseen lopputulokseen.
AA-ryhmissä voi käydä, mutta on eri asia tehdä 12 askeleen ohjelmaa, kuin vain käydä AA-rymissä.
Millainen hengellisen voiman herääminen on?
Bill W, mies joka 30-vuotiaana oli energinen, aikaansaapa ja suuret kyvyt omaava, oli saattanut itsensä tilaan, jossa oli juomisensa täydellisesti maahanlyömä. Viiden vuoden aikana hänen juomisensa aiheuttama alamäki oli ollut estämätön. Kaksi viikkoa ennen viimeistä sairaalajaksoaan Wilson oli käynyt entisen erittäin hyvän juopottelukaverinsa luona. Juopottelukaveri oli raitistunut Oxford-liikkeen kautta. Wilson yritti onnistumatta soveltaa kaverinsa opetuksia ja päätti lopulta mennä hyvin tunnettuun katkaisuhoitopaikkaan selvittämään päänsä, jotta voisi ymmärtää ystävänsä opetuksia. Wilson oli epätoivoinen ja masentunut. Wilson oli niin epätoivoinen ja masentunut, että hän päätti kokeilla ihan mitä tahansa, ihan mitä tahansa, koska hänen juomisensa jatkaminen tarkoitti, että hän joutuisi lopulta loppuelämäkseen valtion mielisairaalaan.
Katkaisuhoitopaikan ensimmäisenä iltana raitistunut, tuo entinen juopottelukaveri kävi kertomassa, millaisilla periaatteilla hän oli onnistunut raitistumaan. Ystävänsä käynnin jälkeen Wilson vajosi vielä syvempään masennukseen, mitä Wilson kuvaa että se oli ” syvä melankolian tunne ja äärimmäinen toivottomuus”. Wilson parahti keskellä syvintä epätoivoaan: ” Jos Jumala on olemassa, niin sallikoon Hänen ilmaista itsensä!”. Tästä syvän epätoivon keskellä tehdystä vilpittömästä rukouksesta Wilsonin uskonnollinen kokemus alkoi. Ei hetkeäkään aikaisemmin, ei ennen kuin hän tuli riittävän nöyräksi, jotta hän pystyi ja kykeni kääntymään Jumalan puoleen ja pyytämään puhtaan nöyrästi apua. Wilsonin omin sanoin, ei ennen kuin hän kykeni luopumaan luottamuksesta omaan kaikkivoipuuteensa.
Kääntymiskokemuksen tapahduttua uhmainen alkoholisti ei enää uhmaa muita eikä maailmaa, vaan hän hyväksyy avun, ohjauksen ja ulkopuolisen kontrollin. Kääntymyksen tapahduttua, alkoholistin löydettyä nöyryytensä, hän vapautuu kielteisistä ja aggressiivisista kokemuksista itseään, toisia ja elämää kohtaan. Löydettyään nöyryytensä kääntymiskokemuksessa alkoholisti ( tai kuka tahansa ,JK:n lisäys) havaitsee olevansa vahvojen myönteisten tunteiden ympäröimä – hän tuntee rakkautta, ystävyyttä, rauhaa ja pysyvää tyytyväisyyttä, mikä on täydellinen vastakohta juomisen aikaiselle levottomuudelle ja ärtyisyydelle. Eikä kääntymyksen, uuden henkisen tilan , tapahduttua ole enää ollenkaan juomisen himoa.Juomisen himo on kuin "poisotettu".
Tiebout kuvaa myös toista alkoholistia, miespuolista alkoholistia
Nelissäkymmenissä oleva mies, perheensä nuorin, oli neuroottisen ja ruumiillisia sairauksia kuvittelevan äidin hemmottelema poika, joka aloitti juomisen murrosiässä. Juomisen alettua nuori mies oppi, että viinan avulla hän kykeni selviytymään sosiaalisista tilanteista. Juomista jatkuikin sitten vuosia eteenpäin, kunnes erään juomisputken jälkeen hänet tuotiin Tieboutin klinikalle. Tiebout kuvaa, että mies myönsi avoimesti alkoholistisen taipumuksensa ja oli vastaanottavainen AA-sanomalle. Kuukauden hoidon jälkeen hänet uloskirjoitettiin, mies uskoi nyt hallitsevansa alkoholinkäyttönsä. 4 kuukauden päästä mies kuitenkin palasi hoitoon taas jatkuvan juopottelun vuoksi. Mies oli edelleen vastaanottavainen tarinalle alkoholistipiirteistään, mutta tällä kerralla edessä oli todellinen taistelu – tosin sama mikä oli käyty aikaisemminkin. Hänen alkoholistiset piirteensä olivat ylipääsemättömänä esteenä hänen psykoterapiansa edistymiselle. Psykoterapian kuluessa mies alkoi taas nappailla alkoholia aina silloin tällöin ja lopulta retkahti täydellisesti, niin että hänet täytyi viedä taas katkaisuhoitoon.
Kuten muutkin alkoholistit katkaisuhoidossa, hän oli aluksi täynnä vilpittömänoloista katumusta, syyllisyyttä ja äärimmäistä nöyryyden tunnetta. Uhmainen alkoholistiluonne oli kuitenkin vain peitelty nuoleskelevan käytöksen alle, missä mielentilassa hän oli täysin varma, ettei hän enää varmasti ottaisi ikinä alkoholia.
Kolmantena päivänä mies sanoi, että hänen täytyy tehdä jotain, tai hänen vanhat alkoholistin tunteensa palaavat, missä hän hän sulkeutuu hoitoyrityksiltä ja unohtaa kaiken kamalan, mitä on juuri juomisen mytötä tapahtunut. Hänen välinpitämättömyys krooniseller alkoholiongelmalleen, aggressiivinen varmuus itsestään ja äärimmäinen puute minkään todellisen nöyryyden tai syyllisyyden tunteen suhteen olivat palaamassa hänen ajatusmaailmaansa. Mies tiesi kokemuksestaan, että sellainen mielentila johti aina lopulta ryyppäämiseen. Mies tiesi, että jos nämä alkoholistin tutut tunnetilat saavuttavat hänet taas, niin edessä on väistämättä juomisputki. Mies tajusi, että hänen täytyy tarrautua sen sijaan tunnetilaan, joka liittyy raitistumishaluun.
Seuraavana päivänä mies tulee terapiakeskusteluun ja kertoo, että nyt hän on löytänyt sen, mitä hän raitistumisessaan on etsinyt. Mies kuvaa edellisen illan tapahtumia, joita Tiebout kutsuu ”psykologiseksi heräämiseksi”. Mies kertoo yhtäkkiä ymmärtäneensä itseään persoonana. Tämä tapahtui hänen kertomansa mukaan edellisenä iltana klo 23 ja sen jälkeen hän makasi sängyssään valveilla aamuneljään saakka ymmärtääkseen äkillisen oivalluksensa itsestään alkoholistina. Hän näki itsensä, millainen hän on aina ollut ja millaiseksi hänen tulisi muuttua, jos hän halusi pysyä raittiina loppuelämänsä. Mies oli muuttunut yhdessä yössä täydellisen itsekeskeisestä ja vain oman näkökulmansa näkevästä alkoholistista kypsäksi ja objektiiviseksi itsensä ja elämänsä ymmärtäväksi mieheksi. Yhdessä yössä.
Jälkikäteen oli helppo havaita, Tiebout muistuttaa, että mies oli tullut tietoiseksi perustavaalaatua olevasta alkoholistin itsekeskeisyydestään. Ensimmäistä kertaa elämässä hän oli kyennyt tunkeutumaan omien järkeilyjensä ja puolustusreaktioidensa julkisivun taakse sekä samalla nähnyt, että hän oli aina laittanut itsensä ensimmäiseksi kaikissa tilanteissa. Hän oli ollut täydellisen tietämätön siitä, että maailmassa oli muitakin ihmisiä kuin hän, silloinkin kuin nämä muut ihmiset eivät häiritse hänen juomistaan. Viimeksi mainitussa tilanteessa mies oli ainoan kerran tietoinen, että universiumissa oli muitakin kuin hän.
Kääntymyksen, psykologisen heräämisen, tapahduttua mies tiesi, ettei maailma pyörinyt vain hänen ympärillään. Nyt mies kykeni näkemään, että hän oli vain yksi pienen pieni ihminen maailmassa, joka oli täynnä muita itsestä erillisiä ihmisiä. Hän kykeni jakamaan elämänsä toisten ihmisten kanssa. Hänen ei enää tarvinnut alkoholistin lailla hallita ja taistella hallitakseen muita ihmisiä. Hän saattoi rentoutua ja ottaa asiat rennosti.
- Miksi, tohtori, tiedättekö, minä olen ollut huijari koko elämäni ajan, enkä ole koskaan tiennyt sitä. Kuvittelin aina, että olen ollut kiinnostunut ihmisistä, mutta se ei ole totta. En ollut kiinnostunut äidistäni persoonana, joka on sairas. En ole tajunnut, että hän on henkilö, joka saattaa elämässään kärsiä. Ajattelin vain sitä, mitä minulle itselleni tapahtuu, kun hän on poissa. Ihmiset puhuivat minusta ahkerana ja esimerkillisenä poikana – ja minä uskoin sen. Mutta siinä tarinassa ei ollut mikään totta. Olin vain ahdistunut ja halusin pitää hänet lähelläni, koska hän sai minut tuntemaan oloni paremmaksi. Hän ei koskaan arvostellut minua ja hän sai minut tuntemaan, teinpä mitä tahansa, että se oli ok.
Mies alkoi kääntymyksensä jälkeen puhua kokemuksistaan ihmisten kanssa.
- Tiedättekö tohtori, minä alan tuntea ihmiset läheisemmiksi. Minä pystyn ajattelemaan heitä joskus. Ja minun on helpompi olla ihmisten kanssa. Ehkä siksi, etten enää ajattele, että he taistelevat kanssani, koska en enää itse tunne tarvetta taistella heidän kanssaan. Nykyään ajattelen, että he saattavat todella jopa pitää minusta.
Potilaan ajattelu elämästään oli ensi kertaa aikuisen todenmukaista, objektiivista. Totuudenmukaisuuden lisäksi hänen mielentilansa oli muuttunut.
- Tunnen oloni mahtavaksi, mutta en samalla tavalla kuin juodessa. Oloni on hyvin erilainen kuin juodessa. Tunnen tyyneyttä, en jännittyneisyyttä enkä sitä, että minun täytyisi ryntäillä ympäriinsä. Olen tyytyväisempi jäädessäni paikalleni, enkä ole niin huolestunut asioista. Olen rentoutunut, ja silti tunnen olevani parempi selviytymään elämästäni kuin ennen juodessani.
- Olen alkanut ajatella Jumalasta eri tavalla. Minua ei haittaa ajatus siitä, että joku tuolla ylhäällä johtaa asioita minun puolestani. Tavallaan olen iloinen siitä, että voin tuntea, että on joku Korkeampi Olento, joka huolehtii siitä, että asiat sujuvat oikein. Ehkä tämä on se tunne, josta ne muut puhuvat hengellisenä tunteena. Mutta oli se mitä tahansa, toivon, että se säilyy, koska en ole koskaan tuntenut aikoihin oloani näin rauhalliseksi.
Tiebout muistuttaa, että vaikka alkoholistipotilas puhuu Jumalasta, niin samalla hän lakkaa ylläpitämästä individualismiaan, äärimmäistä yksilöllisyyttään, mikä mahdollistaa sen, että hän voi lopultakin rentoutua ja nauttia elämästä hiljaisella ja kuitenkin nautittavalla tavalla. ( Miettikää kuinka yksilöllisyyden korostaminen on yhteiskunnassa muuttunut 1940-luvulta 2010-luvulle, JK:n lisäys).
Totuudenmukaisuus ja mielentilanmuutos auttoivat miestä pysymään raittiina. Miehellä on todellinen rauha sisällään, kun hänen ei tarvitse taistella mielessään viinanjuontia vastaan. Mies on ajatuksiltaan raittiina, ei vain kuivilla viinasta.
Raitistuminen vaatii hengellisen (ja/tai psykologisen) heräämisen
10 % alkoholisteista tapahtui 1940-luvun Amerikassa nopea herääminen, toipuminen alkoholismista. 90 % alkoholisteista herääminen tapahtui hitaammin, ajatusta kypsyttelemällä. Riippumatta hengellisen heräämisen nopeudesta alkoholistit oma-apuryhmässä, AA:ssa, saavuttivat lopulta mielelleen rauhan ja harmonian. Alkoholistiluonteen narsismi suli pois AA-ryhmissä, 12 askeleen ohjelman toteuttamisen myötä juovan alkoholistin tilalle tuli kypsempi ja totuudenmukaisempi aikuinen henkilö, joka kykeni kohtaamaan elämäntilanteensa myönteisesti ja ilman pakenemista alkoholiin.
Wilsonin mukaan kaikki, jotka käyvät ja pysyvät raittiina AA-ryhmissä, käyvät läpi samantyyoppisen persoonallisuuden muutoksen. He menettävät juovan alkoholistin narsistisen luonteenpiirteen pysyvästi, tai muussa tapauksessa 12 askeleen ohjelma toimii henkilöllä vain osittain.
Tiebout muistuttaa, että on eri asia omata todellinen, emotionaalinen hengellinen tunne kuin omata epämääräinen, hapuileva, epäilevä ja älyllinen uskomus hengellisestä tunteesta. Ellei alkoholisti kykene alistumaan Korkeimmalle Voimalle, niin on vain ajankysymys, koska itsekeskeinen alkoholistin narsistiluonne palaa ja alkoholisti juo seuraavan kerran.
Useimmat alkoholistit, jotka seuraavat 12 askeleen ohjelmaa ja saavuttavat riittävän hengellisen kääntymyksen tilan, eivät koe sitä äkillisenä hengellisenä heräämisenä. He muutuvat pikkuhiljaa, mutta varmasti ja kypsyvät hengelliseen tilaan, jossa alkoholistit tunnistavat muutoksensa. Hämmästykseen useimmat toipuneet alkoholistit löytävät uuden näkökulmansa itseensä ja elämään hyvin hengellisessä värityksessä.
AA kehittää alkoholistille hengellisen tilan, joka toimii itsekeskeisen alkoholistiluonteen neutralisoijana. Jos ja kun tämä kääntymyksen hengellinen tila tulee täysiin liitetyksi elämän uusiin tapoihin, niin alkoholisti pysyy raittiina.
Wilsonin mukaan kääntymyksen, uuden hengellisen tilan sisäistäminen vie vuosia. Mikäli 6 kuukauden aikana AA-ryhmässä käymisestä alkoholistissa ei näy muutoksia persoonallisuuden rakenteessa, niin alkoholistin persoonallisuus todennäköisesti palaa taas vallitsevaksi. Ellei AA:n hengellinen sysäys vaikuta alkoholistin persoonallisuuden syvempään rakenteeseen, niin ei 12 askeleen ohjelmalla saada alkoholistiin pysyvää vaikutusta. Tyypillinen muutos alkoholistista toipuvaksi alkoholistiksi AA-ryhmissä tapahtuu ilman psykiatrin apua.
Wilsonin mielestä alkoholistin pitää saavuttaa objektiivisuus ja kypsyys, muutoin hän ei pysy pysyvästi raittiina.
Tieboutin mielestä AA-ryhmien, siis vajaa 10 vuotta niiden syntymisen jälkeen, ansio on siinä, että AA-ryhmät käyttävät hengellistä voimaa saadakseen aikaiseksi alkoholistin raitistumisen, hengellisen heräämisen ja hyökätäkseen ryhmässä olemalla alkoholistin perustavaalaatua olevaa narsismia vastaan. Narsismin kitkemisen myötä alkoholisti kasvaa ja kypsyy henkisesti ihmisenä. Alkoholistin kielteisyys ja vihamielisyys muita ja maailmaa kohtaan häviävät sekä alkoholistin uhmaisuus häviävät, niin että toipuva alkoholisti voi elää sulassa sovussa itsensä ja maailman kanssa.
Tiebout sanoo, että hänen aikanaan psykiatriassa 1944 ei ollut muita kuin puhtaasti emotionaalisia hoitoja. Jos mikään persoonallisnen muutos ei liity kiinteästi alkoholistin mieleen tai älyyn, niin alkoholistin parantumista on syytä epäillä. AA:ssa toimiva hengellisyys neutralisoi alkoholistin narsismin, mikä tuottaa kokemuksellisen synteesin alkoholistille– kääntymisen, hengellisen heräämisen ja raitistumisen.
Wilson kuvaa omaa hengellistä heräämistään raittiuteen: ” Se oli kuin suuri kaiken yhdistävä kokemus, jossa kaikki tuli minulle ensimmäistä kertaa selväksi. Oli kuin suuri pilvi olisi väistynyt ja kuvailematon valaistumisen tunne saavutti minut”. Tiebout kertoo erään potilaan kuvanneen raitistumista, hengellistä heräämistään: Nyt tunnen vihdoinkin olevani yhtenä kappaleena. Minua ei revitä koko ajan eri suuntiin. Potilas pystyi hengellisen heräämisensä jälkeen keskustelemaan elämänsä aikaisemmista asioista ja välttämään uusien ongelmien syntymistä. Rehellisyyden synnyttyä kääntymiskokemuksen jälkeen kyseinen potilas kykeni ensi kertaa elämässään menemään rehellisiin töihin.
Tiebout lopettaa artikkelinsa siihen, että psykiatreilla olisi opittavana AA:sta. Psykiatrit mielellään hoitavat potilaiden emotionaalisia ongelmia, mutta psykiatrit ryhmänä itse eivät luota emootioihin ja psykiatrit ovat enimmäkseen älyllisiä. Psykiatrit ovat itsetietoisia ja hieman häpeissään, kun he tuntevat emootioita. Konferensseissa psykiatrit pyytävät anteeksi, jos luulevat toisten kollegoiden pitävän heidän metodejaan liian emotionaalisena. Ne kollegat, joita tällainen psykiatrinen perinne ei kahlitse, saavuttavat tuloksia, jotka ovat perinteisiltä psykiatreilta kiellettyjä. Tiebout suosittaa, että me psykiatrit avoimin mielin ja riittävällä panostuksella tutkisimme, viisaasti tiedemiehinä, muiden aikaansaannoksia. Voi olla, että meillä psykiatreilla on alkoholismin kääntymyskokemuksen, hengellisen heräämisen, kohdalla suuremmat suomut silmillämme, kuin mitä suostumme myöntymään.
Alkoholismi vaatii psykologisesti ja hengellisesti täydellisen antautumisen alkoholismille, ei vain mukautumista alkoholin aiheuttamiin haittoihin. Ilman täydellistä psykologista ja hengellistä heräämistä alkoholistille kyseessä on vain osittainen alkoholismista toipuminen, johon kuuluu toistuvia retkahduksia ja vain alkoholihaittojen minimointia, ei toivottua alkoholihaittojen loppumista elämässä.
Juha Kemppinen 2.9.2010