Applen IPhone 6 ja 6 Plus sekä iWatch on nyt lanseerattu
Applen IPhone 6 ja 6 Plus sekä iWatch on nyt lanseerattu
Television aamushowssa mies kysyy, että mihin taskuun hän laittaa suurentuneen IPhone 6 Plussan. Nainen vastaa, että lopultakin hän löytää sen käsilaukustaan. Mies kysyy, pitääkö hänen ryhtyä käyttämään käsilaukkua. No way, sanoo iso tummaihoinen mies, joka on entinen ammattiurheilija. Applen uudessa puhelimessa ei ole oikeastaan mitään uutta, jos ei uutta parempaa kameraa ja plussan suurempaa koko lasketa. Kello sen sijaan on hypetyksen mukaan asia, joka muuttaa kellon funktion.
Aikaisemmin puhelin muuttui muuksi kuin puhelimeksi. Nyt on kellon vuoro. Mastercard on jo mukana, kun Appletili tulee – nyt maksaminen helpottuu. Ei tarvita suuria määriä erilaisia pankkikortteja mukana kukkarossa. Olisihan ne ennenkin mahtuuneet kaikki siihen yhden kortin nauhaan, joka kortin takana on, mutta eri toimijat eivät päässeet yksimielisyyteen, kuinka se tehdään. Kello mahdollistaa kaikki terveysasiat – eHealth- ja eMobilesovellutukset voivat toimia henkilökohtaisena ”valmentajana” eri taudeissa. Mahdollisuudet ovat rajattomat terveysmarkkinoilla.
Jenkkifutistähden kohtalo on ratkennut. Tyttöystävänsä tajuttomaksi hissivideossa hakannut mies on irtisanottu, eikä hän enää ikinä pääse takaisin jenkkifutikseen. Jenkkifutis on hirvittävän iso bisness, jonka arvoja ja niitä arvoja kannattavia liikekumppaneita perheväkivalta sotkee pahasti. Entinen tyttöystävä, nykyinen vaimo yrittää sanoa sähköisessä mediassa, että kyse on perheen sisäisestä asiasta, jättäkää meidät rauhaan. Vaimo on sydämistynyt medialle, joka on pahasti vaurioittanut perhettä. Toimittaja näyttää lukuja, miten tavallista perheväkivalta on ja suree Tukholma-syndroomaa. Tukholma-syndrooma tarkoitta sitä, että alistettu ryhtyy puolustamaan alistajaansa.
Tyttöystäväänsä julkisesti hakannut mies kertoo, että monet rukoilevat perheen puolesta. Miehen jenkkifutispaidat ja muut tuotteet saa palauttaa seuran myyntipisteisiin, paikalliset ravintolat tarjoavat ilmaista ruokaa ja juomaa niille, jotka palauttavat miehen nimeä kantavat tuotteet. Nike irtisanoi sopimuksen miehen kanssa. Pahoinpitelylle alkaa oikeasti tulla hintaa, joka laittanee monet amerikkalaiset huippu-urheilijat miettimään tekemisiään. Yksi uusi perheväkivaltaa harjoittanut urheilija on löytynyt, miten hänelle käynee?
Jenkkifutismiehen juristit koettavat sanoa, että videonauhaa ei olisi ehkä voinut edes näyttää, koska se oli jo ratkaistun oikeustapauksen materiaalia. Toimittajat kysyvät, etteikö muka jenkkifutisliitto tiennyt jo aikaisemmin asiasta, miksi ulos vasta nyt kun asia tuli julkiseksi. Valkoinen talo tiedottaa, ettei kukaan todellinen mies lyö naista. Tämän tarinan viimeistä näytöstä ei todellakaan ole vielä näytelty.
Rouva halusi syntypäivälahjaksi liput Broadwayn teatterinäytökseen. Saimme melkein viimeiset liput näytelmään, joka kertoo Broadwaysta – teatterin tekemisestä keskellä New Yorkia. Rouva on hyvistä istumapaikoista ikionnellinen.
Toisella New Yorkin matkallemme kävimme Juniors-ravintolassa syömässä Devil´s cheesecaken, siis juustokakun, jossa ei aineksissa ole pihistelty. Nyt syömme samassa ravintolassa lounaan, eikä nekään annokset mitään minigourmet-annoksia ole. Kaikkea ei voi eikä jaksa syödä – se juustokakku on edelleen yhtä hyvää. Komea nuori mies palvelee niin, että koko tapahtumasta jää hyvä ja mukava olo.
Ilma on viileämpi kuin aikaisempina päivinä, kun istun enimmäkseen ulkosalla, kun rouva kiertelee Times Squaren kauppoja. Teen sitä, mistä pidän eniten suurkaupungissa – ihmisten katselemisesta. Voisin varmaan katsella ihmisiä työkseni. Forever 21 – kaupassa, joka on siis tarkoitettu nuorille naisille, rouva etsii tyttärillemme sopivia vaatteita. Katselen kaupassa naisia, jotka ehkä haluaisivat olla aina ”forever 21”. Osa heistä on ehkä jo 60-vuotiaita, eikä kaikilla ole tyttäriä mukana. Forever Young -kappaleessa haikallaan ikuista nuoruutta.
Televisiossa, siinä joka meni rikki yhtäkkiä hotellihuoneessa, näytettiin mainosta, jossa 60-vuotiaat naiset näyttävät, kuinka heidän kaksoisleukansa ja silmäpussit hävisivät kauneuskirurgian myötä – ja kuinka paljon hyvää palautetta he ovat saaneet siitä, kuinka nuorelta he näyttävät.
Nyky-yhteiskunnan pakkomielle, jossa on näytettävä nuorelta, vaikka olisi 60-vuotias, on kova haaste, koska elimistö pyrkii väkisin säilömään kaiken energian, jonka se saa. Toisen maailmansodan aikaan Hollannissa selvisivät hengissä ne, jotka pystyivät täthän kaikkein parhaiten. Heillä on jälkeläisiä, muilla ei. Juniorsin juustokakku menee laardina suoraan lantioille, rouva julistaa kun haluaa maistaa omenapiirakkansa sijaan juustokakkuani.
Jos laihduttaa, niin se aiheuttaa sen, että mahan mikrobikanta köyhtyy ja lihoo vielä helpommin, kirjoitti vastikään Scinetific American. Laihduttaa voi 60-vuotiaana vain kerran ja se kannattaa säästää terveysongelmia varten. Seuraavissa laiduttamisissa alkaa kaikille laihduttajille tuttu jojo-ilmiö - mitä useammin laihdutat, sen nopeammin lihot takasin.
Laihduttamisessa ei ole oikeastaan mitään järkeä, ruokavalionsa pysyvässä muuttamisessa on.
Kyllä painon saa pidettyä kurissa, mutta se vaatii itsekuria ja kieltäytymistä. Prisman kassan liukuhihnalla ei enää näy oluita, makeisia ja leivonnaisia eikä muitakaan aineita, jotka ovat periaatteessa aivan turhia. Alkoholin pois jättäminen laihduttaisi useimmat suomalaiset itsestään. Ihminen eläisi hyvin, vaikka ei niitä käyttäisi ollenkaan edellämainittuja aineksia. Elämänlaadusta puhuttaessa voisi olla vähän epämukavampaa. Sitoutuisiko koko elämän kestävään kieltäymykseen? Tiedetään, että jos aina syödessä jää hieman nälkäiseksi, niin paino pysyy kurissa. Ei siis olisi sitä kylläistä ja kiitollista oloa, joka hyvän aterian jälkeen tulee. Kuka sellaista elämää haluaa? Monet New Yorkissa, jossa ulkonäöllä on väliä.
Rouvan mielestä newyorkilaiset muistuttavat siinä mielessä eurooppalaisia, ettei täällä ole niin yliampuvaa ulkonäköasiaa, kuin periamerikkalaisessa kuvassa voisi miettiä. Meikkaus ei ole yliampuvaa, ripset eivät ole niin pitkät, ettei silmiä jaksa pitää auki. Mutta se epävarmuus asuu ihmisen sisällä, ettei ole riittävän hyvä siihen, että toinen ihminen voisi pitää minusta. Sisäinen kauneus ei todellakaan riitä.
Vaatemainoksissa ei näy meitä keski-ikäisiä, hieman pönäköitä ihmisiä. Rouvakin valittelee, että jos olisi vähän hoikempi, niin kuinka paljon enemmän vaatevalintoja voisi tehdä. Amerikkalaiset lihovat vauhdilla, joka paikassa näkyy, että monta kaloria kyseinen annos on. Silti television mainoksissa ei näy lihaville tehtyjä vaatteita, kai niitäkin joku osaa tehdä?
On oikeastaan tragikoomista, että naiset komistautuvat toisiaan varten.Useimmat miehet eivät huomaa naisen uusia vaatteita. Rouva on hyvin tietoinen jopa miesten vaatteista. Miehillä on pukujen leikkauksissa muutoksia - kiiltävää ja tiukaksi leikattua pukua näkyy paljon. Jos ei ole oikeankokoinen, niin näky ei ole oikein kaunis. Kun istun Broadwayn varrella ja pöydälläni edessäni on vaaleanpunainen Victoria Secret- paperipussi, niin saan osaksi hyväksyviä katseita. Useimmille kyseinen paperipussi tarkoittaa naisten hienoja alusvaatteita, vaikka minä en ole ikinä ymmärtänyt hienojen alusvaatteiden perään. Minusta alastomuus on paljon kauniimpaa, mutta tuo paperipussi edessäni herättää ihmisten fantasiat alusvaatteiden suuntaan. Varo vaan, ettei joku homoseksuaali tule juttusille, rouva pilailee, kun kieriskelen fantasiassa, että odotan naisseuralaistani Victoria Secret-lahja edessäni.
Eräs lapsistamme on erityisen lahjakas taiteellisesti. Hän on tilannut taitelijavälinekaupasta listan verran tuotteita, joita hän haluaa. Käymme kaupassa etsimässä tilauslistan tuotteet, kaikkia tuotteita ei enää ole, joita kyseinen nuori nainen oli pari vuotta sitten mukanamme valitsemassa.
Samainen nuori neiti on tilannut myös teetä kaupasta, jossa kävimme silloin edellisellä kerralla. Hänen suosikkiteensä on tilapäisesti loppu, muutkin pitävät siitä, mutta hyllyjä täyttävä nainen sanoo, että sitä tulee loppuviikosta. Rouva kertoo, että tulemme loppuviikosta uudelleen.
Juomme samaisessa teekaupassa teet. Tilaan vihreää teetä, laatuja on kymmeniä, eri maista maailmalta. Minulla on muistikuva, että vihreä tee on terveellistä. Rouva ottaa mustaa teetä, mikä minusta on paremman makuista. Luulen että olen enemmän mustan kuin vihreän teen ystävä, oli sitten terveellistä tai ei.
Rouva käy vielä muutamassa kaupassa, istuskelen kauppojen ulkopuolella, kun minulle tullaan myymään kannabista. Ei voisi vähempää kiinnostaa. Sivukaduilla pössyttelijät tupruttelevat jointtejaan, kun kävelemme ohi kohti hotelliamme. Ilta alkaa tummentua, kun aurinko laskee.
Hotellihuoneessamme soitan vastaanottoon, ettei televisiomme toimi – yhtä äkkiä ruutuun tuli ilmoitus, että ”No signal”. Puolessa tunnissa meille on vaihdettu uusi televisio, jota voimme katsoa ennen kuin nukahdan. Applen puhelimesta käydään keskustelua. Useimmat hämmästelevät, ettei mitään uutta ole, mutta kertovat olevansa ” Apple man” tai ”Apple woman” – ovat aika tarkkoja siitä, etteivät vaan vahingossakaan heikennä omia mahdollisuuksiaan mainoksiin.
Kaupallisilla kanavilla ei ole mainoksia. Minulla on Suomessa yksi kaupallinen kanava, josta katselen lähinnä Englannin liigaa. Siellä ei ole sarjoissakaan kesken ohjelman mainoksia, kuten amerikkalaisessa julkisessa televisiossa. Mainokset ovat ärsyttäviä, mutta ei taida olla ensimmäistäkään kanavaa, jossa ei olisi mainoksia. Mitenhän aitoamerikkalainen suhtautuisi, jos ei olisi mainoksia, joita hän on tottunut pienestä pitäen katsomaan?
Minulla on yksi tapa, mielestäni hauska tapa New Yorkissa. Ostan Broadwayn varrelta katukioskista aina paikallisten arpajaisten arvan. Powerballissa, jota voi pelata Suomessakin netissä ( en tiedä onko feikkisaitti, joka kerää vain rahat), vaikka itse arvonnassa sanotaan, ettei sitä voi ostaa Amerikan ulkopuolella. Nyt voittona on 127 miljoonaa dollaria, joka arvotaan tänään. Se on minun versioni amerikkalaisesta unelmasta. Tuosta 127 miljoonasta ei ole maksettu veroja, kuten Suomen veikkauksissa on, eli siitä miinustettaisiin verot, jotka eivät ole suomalaisten verojen tasoa. Usein rahan saa joko kerralla, jolloin sitä saa vähemmän kuin jos valitsee, että aina vuosittain saa tietyn summan. En edes tiedä mitä tapahtuisi, jos todella joskus jotain voittaisin. Ehkä se sitten selviäisi, mitä silloin pitäisi tehdä.
Monet meistä unelmoivat raha-arpajaisten poteista, jotka vapauttaisivat meidät arkityön pakosta. Todennäköisyydet ovat hyvin pieniä, Jos sen kaiken rahan, mitä ihmiset laittavat lottoamiseen, ihmiset laittaisivat säästöön tai vaikkapa osakkeisiin vuosien kuluessa, niin silloin saattaisikin olla eläkerahapotti valmiina. Harvalla kolmekymmenvuotiaalla on ajatusta eläkkeestä ja monella ei ole edes pientä ylimääräistä rahaa, jota laittaa sivuun.
Jos laittaisi kaksi euroa päivässä tai 14 euroa viikossa sivuun 30-vuotiaasta 65-vuotiaaksi, niin ”eläkeiässä” olisi kasassa 25 550 euroa, siis aika vähän eläkeajaksi noin keskimäärin. Jos olisi varaa laittaa satanen viikossa sivuun, niin olisi kasassa 156 000 euroa 65-vuotiaana, millä jo eläkepäiviä paremmin viettäisikin. Inflaatio- ja muut asiat söisivät varmaan tuon sijoituksen rahallisen arvon pois, ainakin osin. Siksi sijoittamalla voisi saada paremman tuoton, houkuttelevat pankit ja sijoitusneuvojat. Mutta koska sijoittaminen täytyy olla suurelta osin nollasummapeliä, jossa jos joku voitta, niin toisen täytyy hävitä, niin suuremman osan täytyy hävitä sijoittamansa rahat, jotta joku voittaisi.
Televisiossa täällä New Yorkissa lakifirma mainostaa, että sinulla voi olla oikeus sosiaalietuuteen, ota meihin yhteyttä. Et maksa mitään, jos emme voita tapaustasi. Jos voitat, niin veloitamme osan sosiaalietuudestasi. Tarjous on houkutteleva, sillä useimmilla ei ole kykyä eikä ymmärrystä vaatia sosiaalietuuksiaan. Ja viranomaisille voi olla hankalampaa kieltäytyä, jos takana on lakifirma.
Toisaalta myös viranomaisilla pitäisi olla käytössään näitä ”lieroja lakimiehiä”, jotka tietävät, miten asioita junaillaan, sillä niin paljon turhaa vaivaa kuluu ”minulle kuuluvien oikeuksien” selvittämiseen ilman, että virkamies saa siitä mitään korvausta. Suomessa ihminen voi teetättää kyselyillään niin paljon viranomaistyötä kuin haluaa ilman että joutuu korvaamaan mitään aiheettomasta kyselystään. Eikä hänen mielenterveyttään pakoteta tutkittavaksi, mistä saattaisi olla kaikille hyötyä.
Ihmisillä on nykymaailmassa vain oikeuksia, eikä velvollisuuksia lainkaan – ainakaan lakiin kirjoitettuna. Eräs ministeriön juristi Suomessa valitteli, että niitä velvollisuuksia on paljon vaikeampi kuin oikeuksia kirjoittaa lakitekstiin. Noinkohan.
10.9.2014 New Yorkissa
Television aamushowssa mies kysyy, että mihin taskuun hän laittaa suurentuneen IPhone 6 Plussan. Nainen vastaa, että lopultakin hän löytää sen käsilaukustaan. Mies kysyy, pitääkö hänen ryhtyä käyttämään käsilaukkua. No way, sanoo iso tummaihoinen mies, joka on entinen ammattiurheilija. Applen uudessa puhelimessa ei ole oikeastaan mitään uutta, jos ei uutta parempaa kameraa ja plussan suurempaa koko lasketa. Kello sen sijaan on hypetyksen mukaan asia, joka muuttaa kellon funktion.
Aikaisemmin puhelin muuttui muuksi kuin puhelimeksi. Nyt on kellon vuoro. Mastercard on jo mukana, kun Appletili tulee – nyt maksaminen helpottuu. Ei tarvita suuria määriä erilaisia pankkikortteja mukana kukkarossa. Olisihan ne ennenkin mahtuuneet kaikki siihen yhden kortin nauhaan, joka kortin takana on, mutta eri toimijat eivät päässeet yksimielisyyteen, kuinka se tehdään. Kello mahdollistaa kaikki terveysasiat – eHealth- ja eMobilesovellutukset voivat toimia henkilökohtaisena ”valmentajana” eri taudeissa. Mahdollisuudet ovat rajattomat terveysmarkkinoilla.
Jenkkifutistähden kohtalo on ratkennut. Tyttöystävänsä tajuttomaksi hissivideossa hakannut mies on irtisanottu, eikä hän enää ikinä pääse takaisin jenkkifutikseen. Jenkkifutis on hirvittävän iso bisness, jonka arvoja ja niitä arvoja kannattavia liikekumppaneita perheväkivalta sotkee pahasti. Entinen tyttöystävä, nykyinen vaimo yrittää sanoa sähköisessä mediassa, että kyse on perheen sisäisestä asiasta, jättäkää meidät rauhaan. Vaimo on sydämistynyt medialle, joka on pahasti vaurioittanut perhettä. Toimittaja näyttää lukuja, miten tavallista perheväkivalta on ja suree Tukholma-syndroomaa. Tukholma-syndrooma tarkoitta sitä, että alistettu ryhtyy puolustamaan alistajaansa.
Tyttöystäväänsä julkisesti hakannut mies kertoo, että monet rukoilevat perheen puolesta. Miehen jenkkifutispaidat ja muut tuotteet saa palauttaa seuran myyntipisteisiin, paikalliset ravintolat tarjoavat ilmaista ruokaa ja juomaa niille, jotka palauttavat miehen nimeä kantavat tuotteet. Nike irtisanoi sopimuksen miehen kanssa. Pahoinpitelylle alkaa oikeasti tulla hintaa, joka laittanee monet amerikkalaiset huippu-urheilijat miettimään tekemisiään. Yksi uusi perheväkivaltaa harjoittanut urheilija on löytynyt, miten hänelle käynee?
Jenkkifutismiehen juristit koettavat sanoa, että videonauhaa ei olisi ehkä voinut edes näyttää, koska se oli jo ratkaistun oikeustapauksen materiaalia. Toimittajat kysyvät, etteikö muka jenkkifutisliitto tiennyt jo aikaisemmin asiasta, miksi ulos vasta nyt kun asia tuli julkiseksi. Valkoinen talo tiedottaa, ettei kukaan todellinen mies lyö naista. Tämän tarinan viimeistä näytöstä ei todellakaan ole vielä näytelty.
Rouva halusi syntypäivälahjaksi liput Broadwayn teatterinäytökseen. Saimme melkein viimeiset liput näytelmään, joka kertoo Broadwaysta – teatterin tekemisestä keskellä New Yorkia. Rouva on hyvistä istumapaikoista ikionnellinen.
Toisella New Yorkin matkallemme kävimme Juniors-ravintolassa syömässä Devil´s cheesecaken, siis juustokakun, jossa ei aineksissa ole pihistelty. Nyt syömme samassa ravintolassa lounaan, eikä nekään annokset mitään minigourmet-annoksia ole. Kaikkea ei voi eikä jaksa syödä – se juustokakku on edelleen yhtä hyvää. Komea nuori mies palvelee niin, että koko tapahtumasta jää hyvä ja mukava olo.
Ilma on viileämpi kuin aikaisempina päivinä, kun istun enimmäkseen ulkosalla, kun rouva kiertelee Times Squaren kauppoja. Teen sitä, mistä pidän eniten suurkaupungissa – ihmisten katselemisesta. Voisin varmaan katsella ihmisiä työkseni. Forever 21 – kaupassa, joka on siis tarkoitettu nuorille naisille, rouva etsii tyttärillemme sopivia vaatteita. Katselen kaupassa naisia, jotka ehkä haluaisivat olla aina ”forever 21”. Osa heistä on ehkä jo 60-vuotiaita, eikä kaikilla ole tyttäriä mukana. Forever Young -kappaleessa haikallaan ikuista nuoruutta.
Televisiossa, siinä joka meni rikki yhtäkkiä hotellihuoneessa, näytettiin mainosta, jossa 60-vuotiaat naiset näyttävät, kuinka heidän kaksoisleukansa ja silmäpussit hävisivät kauneuskirurgian myötä – ja kuinka paljon hyvää palautetta he ovat saaneet siitä, kuinka nuorelta he näyttävät.
Nyky-yhteiskunnan pakkomielle, jossa on näytettävä nuorelta, vaikka olisi 60-vuotias, on kova haaste, koska elimistö pyrkii väkisin säilömään kaiken energian, jonka se saa. Toisen maailmansodan aikaan Hollannissa selvisivät hengissä ne, jotka pystyivät täthän kaikkein parhaiten. Heillä on jälkeläisiä, muilla ei. Juniorsin juustokakku menee laardina suoraan lantioille, rouva julistaa kun haluaa maistaa omenapiirakkansa sijaan juustokakkuani.
Jos laihduttaa, niin se aiheuttaa sen, että mahan mikrobikanta köyhtyy ja lihoo vielä helpommin, kirjoitti vastikään Scinetific American. Laihduttaa voi 60-vuotiaana vain kerran ja se kannattaa säästää terveysongelmia varten. Seuraavissa laiduttamisissa alkaa kaikille laihduttajille tuttu jojo-ilmiö - mitä useammin laihdutat, sen nopeammin lihot takasin.
Laihduttamisessa ei ole oikeastaan mitään järkeä, ruokavalionsa pysyvässä muuttamisessa on.
Kyllä painon saa pidettyä kurissa, mutta se vaatii itsekuria ja kieltäytymistä. Prisman kassan liukuhihnalla ei enää näy oluita, makeisia ja leivonnaisia eikä muitakaan aineita, jotka ovat periaatteessa aivan turhia. Alkoholin pois jättäminen laihduttaisi useimmat suomalaiset itsestään. Ihminen eläisi hyvin, vaikka ei niitä käyttäisi ollenkaan edellämainittuja aineksia. Elämänlaadusta puhuttaessa voisi olla vähän epämukavampaa. Sitoutuisiko koko elämän kestävään kieltäymykseen? Tiedetään, että jos aina syödessä jää hieman nälkäiseksi, niin paino pysyy kurissa. Ei siis olisi sitä kylläistä ja kiitollista oloa, joka hyvän aterian jälkeen tulee. Kuka sellaista elämää haluaa? Monet New Yorkissa, jossa ulkonäöllä on väliä.
Rouvan mielestä newyorkilaiset muistuttavat siinä mielessä eurooppalaisia, ettei täällä ole niin yliampuvaa ulkonäköasiaa, kuin periamerikkalaisessa kuvassa voisi miettiä. Meikkaus ei ole yliampuvaa, ripset eivät ole niin pitkät, ettei silmiä jaksa pitää auki. Mutta se epävarmuus asuu ihmisen sisällä, ettei ole riittävän hyvä siihen, että toinen ihminen voisi pitää minusta. Sisäinen kauneus ei todellakaan riitä.
Vaatemainoksissa ei näy meitä keski-ikäisiä, hieman pönäköitä ihmisiä. Rouvakin valittelee, että jos olisi vähän hoikempi, niin kuinka paljon enemmän vaatevalintoja voisi tehdä. Amerikkalaiset lihovat vauhdilla, joka paikassa näkyy, että monta kaloria kyseinen annos on. Silti television mainoksissa ei näy lihaville tehtyjä vaatteita, kai niitäkin joku osaa tehdä?
On oikeastaan tragikoomista, että naiset komistautuvat toisiaan varten.Useimmat miehet eivät huomaa naisen uusia vaatteita. Rouva on hyvin tietoinen jopa miesten vaatteista. Miehillä on pukujen leikkauksissa muutoksia - kiiltävää ja tiukaksi leikattua pukua näkyy paljon. Jos ei ole oikeankokoinen, niin näky ei ole oikein kaunis. Kun istun Broadwayn varrella ja pöydälläni edessäni on vaaleanpunainen Victoria Secret- paperipussi, niin saan osaksi hyväksyviä katseita. Useimmille kyseinen paperipussi tarkoittaa naisten hienoja alusvaatteita, vaikka minä en ole ikinä ymmärtänyt hienojen alusvaatteiden perään. Minusta alastomuus on paljon kauniimpaa, mutta tuo paperipussi edessäni herättää ihmisten fantasiat alusvaatteiden suuntaan. Varo vaan, ettei joku homoseksuaali tule juttusille, rouva pilailee, kun kieriskelen fantasiassa, että odotan naisseuralaistani Victoria Secret-lahja edessäni.
Eräs lapsistamme on erityisen lahjakas taiteellisesti. Hän on tilannut taitelijavälinekaupasta listan verran tuotteita, joita hän haluaa. Käymme kaupassa etsimässä tilauslistan tuotteet, kaikkia tuotteita ei enää ole, joita kyseinen nuori nainen oli pari vuotta sitten mukanamme valitsemassa.
Samainen nuori neiti on tilannut myös teetä kaupasta, jossa kävimme silloin edellisellä kerralla. Hänen suosikkiteensä on tilapäisesti loppu, muutkin pitävät siitä, mutta hyllyjä täyttävä nainen sanoo, että sitä tulee loppuviikosta. Rouva kertoo, että tulemme loppuviikosta uudelleen.
Juomme samaisessa teekaupassa teet. Tilaan vihreää teetä, laatuja on kymmeniä, eri maista maailmalta. Minulla on muistikuva, että vihreä tee on terveellistä. Rouva ottaa mustaa teetä, mikä minusta on paremman makuista. Luulen että olen enemmän mustan kuin vihreän teen ystävä, oli sitten terveellistä tai ei.
Rouva käy vielä muutamassa kaupassa, istuskelen kauppojen ulkopuolella, kun minulle tullaan myymään kannabista. Ei voisi vähempää kiinnostaa. Sivukaduilla pössyttelijät tupruttelevat jointtejaan, kun kävelemme ohi kohti hotelliamme. Ilta alkaa tummentua, kun aurinko laskee.
Hotellihuoneessamme soitan vastaanottoon, ettei televisiomme toimi – yhtä äkkiä ruutuun tuli ilmoitus, että ”No signal”. Puolessa tunnissa meille on vaihdettu uusi televisio, jota voimme katsoa ennen kuin nukahdan. Applen puhelimesta käydään keskustelua. Useimmat hämmästelevät, ettei mitään uutta ole, mutta kertovat olevansa ” Apple man” tai ”Apple woman” – ovat aika tarkkoja siitä, etteivät vaan vahingossakaan heikennä omia mahdollisuuksiaan mainoksiin.
Kaupallisilla kanavilla ei ole mainoksia. Minulla on Suomessa yksi kaupallinen kanava, josta katselen lähinnä Englannin liigaa. Siellä ei ole sarjoissakaan kesken ohjelman mainoksia, kuten amerikkalaisessa julkisessa televisiossa. Mainokset ovat ärsyttäviä, mutta ei taida olla ensimmäistäkään kanavaa, jossa ei olisi mainoksia. Mitenhän aitoamerikkalainen suhtautuisi, jos ei olisi mainoksia, joita hän on tottunut pienestä pitäen katsomaan?
Minulla on yksi tapa, mielestäni hauska tapa New Yorkissa. Ostan Broadwayn varrelta katukioskista aina paikallisten arpajaisten arvan. Powerballissa, jota voi pelata Suomessakin netissä ( en tiedä onko feikkisaitti, joka kerää vain rahat), vaikka itse arvonnassa sanotaan, ettei sitä voi ostaa Amerikan ulkopuolella. Nyt voittona on 127 miljoonaa dollaria, joka arvotaan tänään. Se on minun versioni amerikkalaisesta unelmasta. Tuosta 127 miljoonasta ei ole maksettu veroja, kuten Suomen veikkauksissa on, eli siitä miinustettaisiin verot, jotka eivät ole suomalaisten verojen tasoa. Usein rahan saa joko kerralla, jolloin sitä saa vähemmän kuin jos valitsee, että aina vuosittain saa tietyn summan. En edes tiedä mitä tapahtuisi, jos todella joskus jotain voittaisin. Ehkä se sitten selviäisi, mitä silloin pitäisi tehdä.
Monet meistä unelmoivat raha-arpajaisten poteista, jotka vapauttaisivat meidät arkityön pakosta. Todennäköisyydet ovat hyvin pieniä, Jos sen kaiken rahan, mitä ihmiset laittavat lottoamiseen, ihmiset laittaisivat säästöön tai vaikkapa osakkeisiin vuosien kuluessa, niin silloin saattaisikin olla eläkerahapotti valmiina. Harvalla kolmekymmenvuotiaalla on ajatusta eläkkeestä ja monella ei ole edes pientä ylimääräistä rahaa, jota laittaa sivuun.
Jos laittaisi kaksi euroa päivässä tai 14 euroa viikossa sivuun 30-vuotiaasta 65-vuotiaaksi, niin ”eläkeiässä” olisi kasassa 25 550 euroa, siis aika vähän eläkeajaksi noin keskimäärin. Jos olisi varaa laittaa satanen viikossa sivuun, niin olisi kasassa 156 000 euroa 65-vuotiaana, millä jo eläkepäiviä paremmin viettäisikin. Inflaatio- ja muut asiat söisivät varmaan tuon sijoituksen rahallisen arvon pois, ainakin osin. Siksi sijoittamalla voisi saada paremman tuoton, houkuttelevat pankit ja sijoitusneuvojat. Mutta koska sijoittaminen täytyy olla suurelta osin nollasummapeliä, jossa jos joku voitta, niin toisen täytyy hävitä, niin suuremman osan täytyy hävitä sijoittamansa rahat, jotta joku voittaisi.
Televisiossa täällä New Yorkissa lakifirma mainostaa, että sinulla voi olla oikeus sosiaalietuuteen, ota meihin yhteyttä. Et maksa mitään, jos emme voita tapaustasi. Jos voitat, niin veloitamme osan sosiaalietuudestasi. Tarjous on houkutteleva, sillä useimmilla ei ole kykyä eikä ymmärrystä vaatia sosiaalietuuksiaan. Ja viranomaisille voi olla hankalampaa kieltäytyä, jos takana on lakifirma.
Toisaalta myös viranomaisilla pitäisi olla käytössään näitä ”lieroja lakimiehiä”, jotka tietävät, miten asioita junaillaan, sillä niin paljon turhaa vaivaa kuluu ”minulle kuuluvien oikeuksien” selvittämiseen ilman, että virkamies saa siitä mitään korvausta. Suomessa ihminen voi teetättää kyselyillään niin paljon viranomaistyötä kuin haluaa ilman että joutuu korvaamaan mitään aiheettomasta kyselystään. Eikä hänen mielenterveyttään pakoteta tutkittavaksi, mistä saattaisi olla kaikille hyötyä.
Ihmisillä on nykymaailmassa vain oikeuksia, eikä velvollisuuksia lainkaan – ainakaan lakiin kirjoitettuna. Eräs ministeriön juristi Suomessa valitteli, että niitä velvollisuuksia on paljon vaikeampi kuin oikeuksia kirjoittaa lakitekstiin. Noinkohan.
10.9.2014 New Yorkissa