Aurinkoisena päivänä avoautolla Oahun saaren pohjoiskärkeen

Honolulussa sataa vettä ja on pilvistä. Torstaiksi oli luvattu 40 % todennäköisyydellä sadetta, minkä vuoksi päätimme nuorimmaiseni kanssa vuokrata avoauton ja ajella ympäri saarta. Enterprise-autovuokraamosta vuokraamisesta tuli melkoinen show, kun tilaus kyllä saatiin sujuvasti hotellin palveluista hoidettua ja avoautomme – mahdollisesti Ford Mustang piti tulla kello 10 aamulla. 
 
Autoa ei kuulunut puoli tuntia sovitun ajan jälkeen, jolloin jo melko tuohtuneena menin tilauksen tehneen kaverin puheille. Hän soitti autovuokraamoon, jonne minun piti mennä henkilökohtaisesti – niin juuri , ei tuotu hotellin eteen, kuten tapa on.
 
No eikun taksilla autovuokraamoon, jossa palvelu oli aluksi aika huonoa, mutta sitten parani syystä tai toisesta. Taksikuluja ei meinattu korvata, mutta sitten kaveri ymmärsi, että niin on varmaan paras saada edes jonkin verran tyytyväinen asiakas. Täytetään papereita, kirjoitetaan nimiä, otetaan vakuutus ja autokin saadaan – joku avo-Chrysler, ei siis Ford Mustangia. Ehkä seuraavalla kerralla, kun tulen Honoluluun. Vaikka rouvan kanssa. Niin sitten on musta Ford Mustang.
 
Paljastusten aika on nyt. Auton vuokraaminen pelotti hieman, koska en ollut ajanut amerikkalaista autoa, jossa on polkimet eri paikoilla kuin meidän eurooppalaisissa autoissa. Siis kytkin ja jarru ovat vaihtaneet paikkaa.
 
Olisin varmaan menestynyt hyvin ohjelmassa Hawaijin huonoin kuski, jos minun matkan tekoa olisi kuvattu ensimmäisen parin sadan metrin osalta. Eikä tässä vielä kaikki, autossa ei ollut mitään navigaattoria eikä edes kunnon karttaa, jota ei edes autovuokraamo antanut, vaan ystävällisesti opastivat ottamaan turistikartan, joka on Hawaijin mainoslehtisen keskellä…
 
Nuorimmaiseni näki minut varmaan noloimmassa tilanteessa ikinä. Isä ei osaa ajaa autoa aluksi, ja olen oikeasti liikenneriski, jonka tyttärenikin kauhistuneena, mutta sanaakaan sanomatta panee emrkille.  Ei ole karttaa, eikä ole oikein tietoa suunnistakaan. Mutta eipä syytä huoleen – olemme lomalla ja tämä on saari, jos ajamme koko ajan suoraan johonkin suuntaan, päädymme ennen pitkää saaren rantoja kiertäville teille.
 
Ja näin kävi, tuli moottoritie ja tuli rantatie. Automaattivaihteisen auton ajaminen on itse asiassa erittäin helppoa, oikeastaan ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin välillä ottaa kaasulta jalan pois, kun edessä on autoja tai pitää pysähtyä. Itse asiassa automaattivaihteinen iso Lincoln voisi olla tosi upea Suomessakin – Lincoln kun hiipii äänettömästi ja pehmeästi, niin kuin kaikki New Yorkin takseissa olleet tietävät. Ajatella, jos olisi upea moottoripyörä, joka kehräisi yhtä hiljaa kuin Lincoln. Sellaista voisi harkita ostettavaksikin. Meluisat moottoripyörät ovat minulle esteettisesti samaa kuin seinätöherrykset eli ns. grafitit. Grafitit ovat täälläkin lähinnä visuaalisesti surkeiden ihmisten tekemiä.

Nyt näkee tatuointeja paljon, niin minusta ne ovat oikeasti suurin osa rumia. Täkäläisessä televisiossa pohditaan, miten lapsia voisi estää ottamasta niitä, kun  myöhemmin mieli voi vaihtua. Ihosyöpä eli melanooma voi jäädä havaitsematta tatuoinnin vuoksi on se riski, jota tatuointeja ottavien on syytä harkita. Ne jotka yleensä jotain tatuoinnin riskejä miettivät.
 
Meren rantaan saapuminen oli upeaa. Tyyni valtameri, ulappa jossa ei näy kuin vettä ja maisemat upeat kuin taulussa ajelisi. Olimme päätyneet matkallamme kohti saaren pohjoispäätä, ohitimme Pearl Harbourin ja ajelimme läpi upeiden maisemien ja hyvin köyhien asuinalueiden läpi. Nuorimmaiseni kuvasi niin että kameran moottori surrasi.
 
Jos saa sanoa, niin voin kertoa, että upealta tuntui ajella isolla avoautolla upeassa maisemassa ilman että oli aihetta ollaan missään muualla juuri sillä hetkellä – tunnelma oli aika lähellä vapauden kliimaksia. Ehkä jos tilannetta haluaisi parannella, niin jos olisin ollut 30 vuotta nuorempi, mukavan naisen kanssa kaksistaan matkassa. Tosin silloin minulla ei olisi ollut rahaa toteuttaa matkaa. Ei niin, etteikö 13-vuotias tyttäreni ollut hyvää seuraa juuri nyt yli 50-vuotiaana miehenä. Ja ei niin, etteikö yli 50-vuotiaanakin voisi tuosta vapauden tunteesta naisen kanssa nauttia. Joka tapauksessa autoajelu oli kokemus, jota ystäväni oli suositellut, eikä turhaan.
 
Kaikilla keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla ihmisillä on mielessään mielikuva James Deanista, joka porhaltaa matkoihinsa…
 
Autojen hinnat ovat aivan toista luokkaa täällä, kuin esimerkiksi Suomessa. Uusi 300-sarjan BMW maksaa noin 30 000 dollaria. Eli täällä 50 000 eurolla saa jo todella hienon auton, jos autot jollekin jotakin merkitsevät. Se iso hiljainen Lincoln kiehtoisi, mutta Jukka kertoo sen syövän hirvittävästi bensiiniä, minkä vuoksi hinta Suomessa olisi järjetön useimmille ostajille.
 
Kannabiskauppa on räjähtänyt Coloradossa
 
Television uutisia hallitsee uutinen kannabiksen ostomahdollisuudesta apteekista, ei edes kaikista vielä. Yli 21-vuotias voi ostaa omaan käyttöön, mutta lakien mukaan sitä ei polttaa kadulla, puistossa eikä julkisissa paikoissa. Siis ainoastaan kotona. Käyttämisen ehtona on noin ylipäätään lakien mukainen eläminen. Kannabismäärä on pieni ja se maksaa yli 200 dollaria. Ympäri Amerikkaa kannabisuskovaiset ovat matkanneet luvattuun maahan – Wyomingin viranomaiset ovat ilmoittaneet, että rajalla lähtee pois, olkoon vaikka kuinka laillinen muualla.
 
Lääketieteellistä kannabisasiantuntijaa Guptaa haastatellaan uutisissa riippuvuudesta, ongelmista ja mitä nyt tilanteesta. Gupta sanoo, ettei kannabista voi suositella kehittyville aivoille, koska se alentaa mahdollisesti älykkyysosamäärää jonka muuten voisi saavuttaa. Siis vaikka sitä saa ostaa 21-vuotiaana, niin ehkä 26-vuotiaana olisi oikeampi lääketieteellinen ikä.
Ja ensimmäiset tapaukset, joissa alle kouluikäiset lapset ovat syöneet tuota markkinoille tullutta kannabista, on tuotu ensiapuun.
 
Uutisissa on toinenkin hauska uutinen, jossa oman kuolemansa lavastanut pankkiiri, joka kavalsi 20 miljoonaa dollaria tavallisten ihmisten rahoja, on löydetty elävänä toisesta osavaltiosta. Kannabisviljelmää oli siellä kasvatellut. Entinen pankkiiri, nykyinen kannabisviljelijä joutuu oikeuteen molemmista tekosistaan.
 
Päivän lopuksi käväisemme myös kuluttajan kirkoissa
 
Kun ajamme avoautolla pois saaren pohjoispäästä, niin pieni sadekuuro yllättää meidät, joten pysähdymme moottoritien laitaan ja ylimenevän tien alle laittamaan katon päälle. Nuorimmaiseni osaa loistavasti toimia kartanlukijanani tuosta mainoslehtisestä niin, että löydämme helposti hotellillemme. Suurin huojennus, kun voimme luovuttaa auton hotellin garconeille eli noille nuorille miehille, jotka vievät autoja hotellin parkkihalliin.
 
Sen verran ponnistusta retki on vaatinut, että nukahdan pariksi tunniksi, jonka aikana nuorimmaiseni dokumentoi, että kuorsaan kohtalaisesti. Näin on, väsyneenä kuorsaan, mikä muuten saattaa unilääketieteen viimeisimmän seminaaripäivien annin perusteella mahdollisiin unisairauksiin.
 
Jukka kysyi lähtisimmekö shoppailemaan ja nuorimmaisenikin saan houkuteltua mukaan. Jukan tyttäret ovat Honolulun shoppailun asiantuntijoita ja kierrättävät lastani isossa kauppakeskuksessa, kun vettä sataa todella roimasti. Tyttäreni on mielissään ostoksistaan, joita tekee. Kun nuorimmaiseni on räplännyt Apple-puhelintaan koko matkan ajan, ostan hänelle mini-Padin, mikä ilahduttaa häntä suuresti. Kyseinen laite on huomattavasti halvempi täällä kuin Suomessa.
 
Itse ostan itselleni uudet Lacosten kävelykengät ja vääränkokoisen turvallisuuskalvon Maciini. Kyseinen kalvo estää sivusta näkemästä, mitä tietokoneella tehdään. Muistin tietokoneen tuumakoon väärin.
 
Otamme ennen paluuta hotellille erittäin runsaasta määrästä pikaruokapaikkoja, joka on tuon kauppakeskuksen alakerrassa, itsellemme pikaruuat. Kiinalaisessa ennustuskeksissä on teksti, joka muistuttaa minua näkökulman vaihtamisen tärkeydestä.
 
Näkökulman vaihtamisen taitoa voi harjoitella päivittäin
 
Mattila ( 2011, 88) kertoo kirjassaan esimerkin sovittelijoiden työstä hyökkäävän väitteenesittäjän kanssa:
 
Alkuperäinen väite: ” Etkö keksi mitään parempaa kuin tuollaisen ehdotuksen, joka ei koskaan voi toteutua?”
Uudelleenmääritelty väite: ” Tuossa on ideaa. Miten voisit parantaa sitä niin, että se voisi mennä läpi?”
 
Sovittelussa kiistan osapuolilla on yleensä oma subjektiivinen yksilöllinen ymmärryksensä kiistakysymyksistä ja konfliktin syistä. Varmin tapa lukita asemat toisen ihmisen kanssa riitatilanteessa on kertoa hänelle, minkä motiivin vuoksi hän tekee sitä, mitä hän tekee. Kyseessä on ns. motiivitulkinta, jolla saa varmasti tiukasti solmuun kiinni minkä tahansa väittelyn. Sinänsä koomista on, että psykiatriassa on paljon ns. totuuksia, miksi ihminen käyttäytyy niin kuin käyttäytyy.
 
Skeematerapian ajatuksena on , että on olemassa 18 erilaista skeemaa, jotka latautuvat eri tilanteissa. Jeffrey Youngin nimi on skeematerapian yhteydessä usein mainittu, mutta skeemakäsite on jo Immanuel Kantilla. Kant puhui skeemoista välittävinä representaatioina, jotka kytkevät partikulaariset aistihavainnoista tulevat kuvat abstrakteihin mielen kategorioihin. Eli suomeksi jotain sellaista, että yksittäiset aistihavainnot liittyvät noiden skeemojen välityksellä mielen muodostamiin luokituksiin. Kehyksiä, joilla ihmiset kehystävät havaintojaan on miljoonia, joten toisen ihmisen sielunelämän tarkka tuntemus lienee täysin mahdotonta. Toinen ihminen on loputtoman tavoittamattomissa, jos aikoo tietää tarkasti, miksi toinen ihminen toimii, niin kuin toimii.
 
Filosofi Dreyfus on lisäksi painottanut, että ennakkoymmärrys tai ennakkoluulot tai kehykset, jotka tuomme eri tilanteisiin, joita koetamme ymmärtää, eivät tavallisesti ole täysin tietoisia meille. Mutta aina kun toteamme ennakko-oletuksemme vääräksi, skeemamme/kehyksemme voivat muuttua – me opimme ( Mattila 2001, 92/ Arbib 1985, 37). Olivat nuo skeemamme muotoutuneet miten ja milloin tahansa, uudelleen määrittely tulevaisuutta silmällä pitäen on se ratkaisu, mitä lyhytterapia tehokkaasti tarjoaa.
 
Miltonin ja MRI:n kehittämässä psykoterapiassa uudelleenmäärittelyn rooli on keskeisen tärkeä.
-       Taitava kliinikko kuuntelee huolellisesti asiakkaitaan kunnioittaen ja uteliaana tietäen, että jokaista tapahtumaa voi tarkastella monesta näkökulmasta. Hän ymmärtää, ettei terapiassa ole kysymys ongelmien poistamisesta.
-       Sen sijaan psykoterapia on se konteksti, jonka terapeutti tarjoaa asiakkaalle uusien merkitysten kehittelemiseen ja jossa etsitään uusia tapoja nähdä ne visaiset ongelmat, jotka toivat asiakkaan terapeutin luo.
-       Terapeutti avaa kysymyksiä asettamalla mahdollisuuden löytää uusia tapoja nähdä asiakkaan ongelmat. Näin alkaa ratkaisujen rakentaminen.
-       Terapeutti ottaa ´not-knowing´- asenteen, ei-hierarkkisen ja fasilitoivan ( so. helpottavan) roolin, ja tekee siten asiakkaalle luoda ratkaisun, joka sopii asiakkaan elämäntapaan ( Mattila 2011, 96/Berg, 1994b,13).
 
 Uudelleenmäärittelyä on ratkaisukeskeisessä terapiassa ns. ensimmäisen istunnon interventio, joka on huolellisesti muotoiltu ja annetaan ensimmäisen istunnon lopussa.
 
-       ”Tämän ja seuraavan tapaamisemme välillä toivon, että kiinnitätte huomiota, niin että osaatte kertoa seuraavalla kerralla, mitä sellaista tapahtuu ( valitse yksi: perheessänne, elämässänne, avioliitossanne, suhteessanne), jonka haluaisitte jatkuvan tulevaisuudessakin.” ( De Shazer, 1985,137)
 
Tämän muotoilun tarkoituksena on asiakkaiden huomion kääntäminen menneisyydestä nykyhetken ja tulevaisuuden suuntaan. Se synnyttää myös ennakko-odotuksia ja näin tavallaan valmistaa heitä muutokseen ( De Shazer, 1985,137).
 
Näkökulman vaihtaminen on tapa muotoilla positiivinen vaihtoehtoinen tulkinta ongelmakäyttäytymisestä ( Alex Molnar & Barbara Lindqvist). Ongelmatilanteen voi nähdä ´haasteena´ tai ´kasvun mahdollisuutena´ tai ´osana elämää, josta ei tarvitse olla huolissaan´, sen sijaan, että puhutaan  ”ongelmasta” ( Bill O´Hanlon). Lyhytterapeutit koettavat muuttaa asiakkaan näkemyksiä ´ongelmallisesta tilanteestaan´.
 
Mikään ”ongelma” ei ole aina ja kaikkialla olemassa ongelmana. Ongelman miettimistä mielenkiintoisempaa ja terapeuttisesti tuloksellisempaa on miettiä sitä, mitä tapahtuu silloin kun kyseinen ongelma ei ole.
 
Kun ei olekaan ongelmaa perheessä, elämässä, avioliitossa tai suhteessa, niin MITÄ JUURI SILLOIN TAPAHTUU? Koska kun ongelmaa ei ole olemassa, niin se on ratkaistu. Kysymys kuuluukin, että ratkaisutilanne ( jolloin ongelmaa ei ole) syntyykö se jotenkin spontaanisti tiedostamatta vai voisiko sen tai ainakin osan siitä saada itse aikaiseksi?
 
Eli sillä, mitä ennen on tapahtunut, sinun tai minun perheessä, elämässä, avioliitossa tai suhteessa aikaisemmin tai vaikkapa edeltävissä sukupolvissa, ei ole kovinkaan suurta mielenkiintoa, jos pelkkiä ongelmanratkaisuja haetaan, mikä on useimmiten täysin riittävä interventio tavallisille ihmisille. Ongelmaton tulevaisuus lyhytterapiassa on paljon kiinnostavampi kuin erilaisten riitojen ja konfliktien arkeologia.
 
Ben Furman ja Tapani Ahola kirjassaan Solution Talk ( osin samaa voi lukea vaikka suomenkielisestä kirjasta Terapiasta Ratkaisuihin) korostavat tulevaisuuspuheen merkitystä:
-       Positiivisten tulevaisuusvisioiden pohtiminen voi olla monin tavoin hyödyllistä. Se antaa ihmisille jotakin tavoiteltavaa, vahvistaa optimismia ja auttaa asettamaan tavoitteita.
-       Positiivisten tulevaisuusvisioiden avulla voimme nähdä menneisyyden resurssina, tunnistaa ja antaa arvoa edistykselle, joka on jo tapahtunut, nähdä toiset ihmiset liittolaisina eikä vastustajina ja nähdä ongelmat koettelemuksina, jotka voivat auttaa meitä saavuttamaan tavoitteemme. ( Mattila 2011,100/ Furman & Ahola, 1992, 106)
 
Mattila ja Ahola, jotka toimivat ratkaisukeskeisen terapiakoulutukseni ohjaajina, antoivat ehkä suurimman lahjan minulle siinä, että sain palata olemaan se onnellinen ja elämään useimmiten myönteisesti suhtautuva ihminen, joka olin ollut, mutta minkä olin johonkin välillä hukannut. Terapiakoulutus oli hauskaa, terapiakoulutuspäivät olivat hauskoja, koska varsinkin Ahola oli mitä loistavin saamaan ihmisissä esille PIILOILON.
 
Perinteinen psykoterapia etsii ihmisistä helposti heikkouksia, puutteita ja vikoja. Israelilainen ratkaisukeskeinen psykoterapeutti kutsuu amerikkalaista psykiatrista luokittelujärjestelmää DSM:ää (Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders, josta on vastikään DSM-5 ilmestynyt) nimellä Dark Side of Man ( Ihmisen Pimeät Puolet).
 
Piiloilo on se väijyvä piirre ihmisessä, todennäköisesti geneettinen hyvänlaatuinen sukurasitus, joka aiheuttaa sellaisen olon, että on mukava istua Waikiki Beach rannalla Honolulussa, vaikka se saattaa herättää muissa ihmisissä muunlaisiakin reaktioita.
 
Piiloilo on sellainen vastustamaton voima, että ihan väkisin hymyilyttää, vaikka kuinka yrittäisi sitä vastustaa. Lyhytpsykoterapiaa tehdessäni olen huomannut, että melkein kaikilla ihmisillä on samanlainen piiloilo kuin minulla olemassa.
 
Harmikseni olen huomannut, että ihmiset käyttävät silti suuren osan ajastaan ruokkiakseen  piilokateutta, piilovihaa, piilosurua, piiloaggressiota, piiloahdistusta, piilomasennusta, piilopillereitä ja piilojuomista, piilosuhteita ja muita kielteisiä asioita, joten se piiloilo, piilo-onnellisuus, piiloharmonia ja piiloautuus eivät pääse oikein esille.
 
Jo intiaanit tiesivät sen, että ihmisillä on sielussaan ja mielissään vihainen susi ja onnellinen susi – ja se kumpi ruokittiin pääsi voitolle.
 
Vielä on pari tuntia ennen kuin aurinko nousee Honolulussa, meidän viimeinen päivä täällä, koska lauantaina siirrymme Konalle, jossa väitöskirjan artikkelin julkaisemiseen liittyvä seminaari alkaa. Lyhyt loma loppuu ja alkaa taas työt. Tosin työympäristö on tällä kerralla niin miellyttävä, että ihan väistämättä hymyilyttää. Jos vielä olisi viikon verran aurinkoisia päiviä, niin kesällä syntyneenä tuntisin taas kuin uudesti syntyväni.
 
Minulle aurinko merkitsee syvää sisäistä ravintoa, jonka turvin jaksan taas. Jukan kanssa eilen puhuttiin, että jos eläkkeelle asti eletään ja joku sen eläkkeen vielä pystyy nykyisessä huoltosuhteen huononemisessa maksamaan, niin miksi jäisi Suomeen olemaan, jossa on niin usein pimeää, märkää ja koleaa.
 
Autoajelulla näki eilen hienoja paikkoja, joissa ei kovin kaksinen asumus tarvitsisi olla, jotta siellä voisi aikaansa viettää. Maahanmuuttodokumenteista ja muusta en tiedä mitään, mutta ne arkiset huolet eivät kuulu tulevaisuuden unelmaan, jossa kaikki on ratkaistavissa.

Entäs jos tosiaan asuisi vaikka Honolulussa tai jollain muulla Hawaijin saarella tulevaisuudessa? Samaa miettivät sadattuhannet pitkäikäiset japanilaiset.

3.1.2014 Honolulussa