Barceloneta, auringonpalvojien paratiisi
Barceloneta, auringonpalvojan pyhiinvaelluskohde
Kirjoitin tunnin, mutten tallentanut tekstiä ja teksti hävisi bittiavaruuteen. IPadin word-versio ei edes kysynyt tallennetaanko ennen kuin hävitti koko tekstin. Eikun uusiksi tekstiä, harmituksen keskeltä.
Barcelonetassa on uimaranta, jolla on ehkä kymmeniätuhansia ihmisiä. Muokkasin säännön uimarannalla ollessani: nainen on sitä kauniimpi, mitä vähemmän hänellä on päällä. Sääntöön on aina poikkeuksia, kuten alastomana kulkeva vanha mies. Rouva ihailee paikallisten naisten itsetuntoa laittaa bikinit vaikka minkälaisen kehon kanssa. Jos itsetunto on kohdallaan, niin on mielestään aina kaunis, oli sitten vaikka missä mitoissa. Monet suomalaiset naiset yrittävät ajatella näin, mutteivat loppuun asti ajattele niin. Ja yhä enemmän myös miehet.
Tunnen monta miestä ja naista, joka tuntee viehtymystä hienoihin alusvaatteisiin naisten päällä. Minä en kuulu heihin. Minusta alaston on kauniimpi. Yläosattomat nuoret naiset esittelevät kauniita kehojaan ilman kaunoutta. He ottavat miesten ihailevat katseet vastaan, vaikka katsoja ei välttämättä miellyttäisi. Minusta on koomista, kun nainen laittaa kauniin kehonsa näkyville ja sitten paheksuu, että joku häntä tuijottaa. Siis yleisellä uimarannalla, ehkä satojentuhansien ihmisten joukossa? Tietenkään ei pitäisi tuijottaa, mutta joskus ei saa silmiään eroon kauniista naisesta, vaan aina uudestaan häntä tulee vilkaistuksi.
Hotellin siivoojilla on erikoinen tapa varhain lauantai- ja sunnuntaiaamuna tulla koputtelemaan ovelle, jotta pääsisivät siivoamaan. Varmaan heidän aikataulunsa mukaisesti niin olisikin, mutta yleensä hotelleissa on ollut hienotunteisempi tapa kysyä, voiko tulla suorittamaan huonesiivouksen. Kun vastaamme, että myöhemmin, niin kova kolina alkaa kuulua käytävästä ja vieressä olevasta huoltohuoneesta. Tapahtumilla ei ole tietenkään mitään yhteyttä toisiinsa.
Hotellin ilmastointi ei auta yli 30 asteen lämpötilassa. Yöllinen suihku voi hieman ja hetkeksi viilentää hikoilua, mutta kuumuus ei armahda. Unet ovat nyt levottomat, huonosti nukutut ja pätkinäiset. Matkalla kaikki ei välttämättä ole niin kuin toivoo. Jos siihen ei tyydy, niin ehkä ei kannata lähteä matkalle marisemaan. En osaa sanoa olisiko neljän tähden hotellissa asia toiminut, viiden tähden hotellissa varmastikin. Toisaalta hotellissa oleminen ja nukkuminen ovat matkustamisen toissijaisia kohteita, eikä siksi hotellin hintaan kannata matkavaluuttaa tuhlata. Itse matkalla oleminen on tärkeämpää.
Auringonotossa rannalla on muutama huomionarvoinen seikka. Yksi aurinko paistaa kohtisuoraan alas taivaalta, eli jos otat aurinkoa, eli olet pitkälläsi, niin menetät samalla näkymät, tuota... , Välimeren kauniisiin aaltoihin. Eli istuessa palaa jalkaterät, polvet ja hartiat. Aurinko polttelee punaiseksi sieltä ja toinen kohta jää valkoiseksi eli varsin kirjavaa "rusketusta" tulee hankituksi. Useammalla kielellä tulee varoituksia siitä, ettei aurinkoa pidä ottaa liikaa, pitää huolehtia juomisesta ja tulee välttää liiallista alkoholinjuomista. Humalaisia ei varsinaisesti näykään, koska se olisi todella rohkeaa ja tyhmää, jos aikoisi juoda itsensä kovaan känniin tässä kuumuudessa. No varmaan heitäkin on.
Hiekka on niin kuumaa, että jalkapohjat palavat, kun yrittää puikkelehtia ihmispaljouden keskeltä mereen uimaan. Palaneilla ja hellillä jalanpohjilla miljardeja pieniä kiviä sisältävä ranta muodostaa haasteen sekä uimaan mennessä että sieltä palatessa. Kuin juoksuhiekassa mennen tullen, nelivedolla pääsee paremmin rantaan kuin kahdella jalalla, jolloin meinaa kaatua koko ajan.
Aika harvat ihmiset käyvät uimassa, monet ihmiset vaikuttavat siltä, että merivesi on liian kylmää. Päinvastoin, se on oikeasti viilentää. Tosin merenjälkeinen kylmä suihku on vielä vilvoittavampi.
Useat eivät ota edes aurinkoa, vaan oleilevat perheen ja suvun kera rannalla. Se on yksi tapa olla. Opiskeluaikainen ystäväni asuu Barcelonassa, tai hänellä on asunto myös Barcelonassa. Tai on ollut ainakin puolentoista vuoden ajan. Hän on soittaessaan hieman päihtyneen oloinen, koska on viettänyt aamupäivää rannalla ystäviensä kera.
- Minulla kuoli isä kun olin 10-vuotias, äiti kuoli viime talvena 87-vuotiaana, minulla kuoli mies kahden avioliittovuoden jälkeen, minulla kuoli kissa, minulla kuoli koira, ystäväni luettelee elämäntarinaansa rouvalleni, joka kysyy hänen elämästään.
Hän on perheen ainut lapsi. Hän puhuu suomea, ruotsia, englantia, saksaa, ranskaa ja on suorittanut yliopistotutkinnon venäjästä Suomessa. Hän opettelee nyt espanjaa. Hän on työskennellyt it-alalla ja nyt on joutunut irtisanotuksi työstään. Taloudellinen turvallisuus on vuodeksi irtisanomisen myötä kunnossa, sitten hän ei tiedä mitä hän tekee.
- Kyllä eläminen on Barcelonassa halvempaa kuin Suomessa, kaupunki on suomalaiselle kukkarolle suopea, mutta kaikki on kallistumassa, ystäväni, oman elämänsä sankari, kertoo Barcelonasta.
Illallisella yritämme tavoitella hänen suosittelemaa Hanoi-ravintolaa,mutta se ei ole auki. Menemme sichuanilaiseen ravintolaan lähistöllä, jossa perun kaikki puheeni kiinalaisten ravintoloiden pienistä annoksista. Ruokaa on niin paljon, ettei edes "köyhästä kodista oleva" kirjoittajakaan syö lautastaan tyhjäksi. Ja ruoka on todella hyvää. Koko lysti maksaa kolmelle henkilölle vain runsaat 60 euroa.
Matka alkaa tulla päätöstään kohden. Tänään olemme lähdössä pois. Kuin ilmoitimme kavereille menevämmme Barceloonaan, niin kaikki varoittivat taskuvarkaista - nyt emme kohdanneet heitä, mutta mukavan Barcelonan, josta kukaan ei puhunut. Ystävällisen ja huomaavaisen, totta kai kaikki yrittävät kusettaa turistia - yhdestä kaupasta lähdimme pois koska aikoi pyydä t-paitoja kaksinkertaisella hinnalla. Lopulta kaveri tarttuu hihasta kiinni ja sanoo myyvänsä 5 eurolla paidat, jotka maksoivat aluksi 30 euroa. Menemme pois, jääköön mieleen, että kaikki turistit eivät halua maksaa mitä tahansa pyydetään.
Barcelonassa on loistava ilmasto, meitä suosivat erittääin hyvät säät, irtiotto lomalle työelämästä onnistui loistavasti. Barcelonaan voi hyvin mennä uudestaankin. Paikkaa voi hyvin suositella vaikka pidennettyä viikonloppua varten. Elo on halvempaa kuin esimerkiksi viikonloppu Helsingissä tai Tukholmassa.
James Davies kirjoittaa kirjassaan Cracked- Why Psychiatry Is Doing More Harm Than Good ( 2013) kulttuuri-imperialismista, jota psykiatria harjoittaa kaikkia maita kohtaan. Psykiatria tautiluokittelunsa johdosta muuttaa käsityksiä, joita eri kansoilla on kärsimyksistä ja yleensä elämän merkityksistä. Psykiatria ei ole dialogissa muiden kärsimyskäsitysten kanssa, vaan kolonialisoi omat - mielisairaudet ovat biologisia sairauksia, joihin tarvitaan lääke - ajatuksensa kärsimyksestä kaikille maailman ihmisille. Lopulta biomedikalisaation ajatus läpäisee koko maapallon - Japanissa ei edes ollut sanoja lievälle ja keskivaikealle depressiolle, mutta lääkefirma järjesti Japaniin suuren konferenssin, johon pyydettiin maailman johtavia kulttuurintutkijoita, joille järjestettiin oltavat ja joihin eräällä professorilla ei olisi ikinä oman tulotasonsa vuoksi varaa, kertomaan mitä he tietävät esimerkiksi Japanin kulttuurista.
Lääkefirma oli ottamassa oppia, koska oli hävinnyt masennuslääkekampanjan Argentiinassa 1990-luvun laman aikana. Paikallinen lääkefirma osasi myydä paremmin väestölle ja psykiatreille sen että globalisaatio aiheuttaa kärsimystä, jota on hoidettava masennuslääkkeellä. Paikallinen firma möi täysin samaa lääkettä, mutta oli paljon tuloksekkaampi. Nyt sama firma ei halunnut tehdä samaa virhettä, että myi ei-kulttuurisensitiivistä informaatiota tuotteestaan, Japanissa. Lääkefirma oli oppinut läksynsä, se myi parissa vuodessa japanilaisille, joilla ei ollut alunperin edes sanoja lievälle ja keskivaikealle depressiolle miljoonilla dollareilla masennuslääkettä, koska "voit tietämättäsi kärsiä masennuksesta, älä kärsi yksin, siihen voi syödä pilleriä, joka tekee sinut taas iloiseksi". Tavallisten japanilaisten elämä kolonialisoitui amerikkalaisella biomedikalisaation ajatuksella ilman että vanhat japanilaiset perinteet olisivat auttaneet tavallisten kärsimysten kohdatessa.
Miksi sitten psykiatrian kulttuuri-imperialismi onnistuu? Daviesin mielestä syynä on se, että psykiatria on tehnyt epäpyhän allianssin lääketeollisuuden kanssa. Yhdessä ne kykenevät ja pystyvät luomaan myyttejä, jotka tulevat yleismaailmallisiksi totuuksiksi. Psykiatria luo vahvoja maailmanselitysmyyttejä nykyaikaan yhdessä lääketeollisuuden kanssa. Psykiatria makaa siis Prokusteen vuoteessa lääketeollisuuden kanssa saadakseen pitää määrittelyvallan inhimillisen kärsimyksen biomedikaalisen myytin suhteen.
Lääkärit, terveyskeskuslääkärit hoitavat mielellään ensin potilaan akuutin vaivan, sitten kroonisen vaivan, ehkä kuuntelevat psykologisia huolia, mutteivat missään nimessä halua edes kuulla sosiaalisia syitä, kertoo eräs lääketieteen professori Daviesin kirjassa.
- Biopsykososiaalinen malli on vain sellaista välttämätöntä retoriikkaa, jota puhutaan juhlapuheissa, sillä ei ole mitään tekemistä arkitodellisuuden kanssa, professori jatkaa. Davies haluaisi tarjota suomalaista "Avoin dialogi"- mallia ratkaisuksi ongelmaan. Itse asiassa Davies päättää kirjansa siihen, että Länsi-Pohjan malli voi toimia vallankumouksena koko psykiatriassa. Länis-Pohjaan luulisi olevan pian maailmalta pyhiinvaellusmatkaajia, jos Daviesin kirjaa useimmat, kuten tekijä itse toivoo, lukisivat. Davies ei tuo Sartrea paikalle, mutta Peter Bregginin ja ennen kuolemaansa Thomas Szaszin, joka toteaa, ettei Jumala tarkoittanut, että elämä on piknikki, jossa on aina hauskaa. Elämään kuuluu kärsimys ja vastoinkäymiset.
Davies jatkaa tarinalla, jossa ääniä kuuleva nainen yrittää saada apua psykiatrialta, mutta tulee vain epätoivoisemmaksi, kun mikään lääke ei auta ja hänet on vielä diagnosoitu skitsofreenikoksi. Lopulta hän on aivan itsemurhan partaalla, kunnes kuulee psykologin (!) kertovan, että Antiikin Kreikassa äänten kuuleminen tarkoitti, että sai jumalilta viestejä. Nainen tulee selityksestä niin iloiseksi, että paranee siltä istumalta, ottaa vuoteensa ja käy. Davies kertoo kyllä, ettei tämäkään Antiikin Kreikka -selitys sisällä tieteellistä evidenssiä, mutta tässä kohtaa se käy.
Minulla on parikin potilasta, joiden ääntenkuulumiseen ei lääkkeet auta. Toinen
on töissä ja toinen eläkkeellä. Molemmat ovat mukavia ihmisiä ja heillä molemmilla on psykiatrinen diagnoosi: skitsofrenia. En haluaisi vaihtaa heidän luokitustaan esim. että hän on Muinaisen Antiikin Kreikan jumalten ääniä kuuleva potilas. Koko psykiatrinen diagnostinen järjestelmä yrittää päästä eroon idiosynkrasiasta, joka liittyisi siihen että jokainen psykiatri ja potilas voisi valita itselleen sopivan selityksen taudilleen. Meillä oli käytössä ennen DSM:ää juuri sellainen järjestelmä, enkä usko että potilaiden hoito oli tuolloin paremmalla tolalla.
Meillä oli psykiatrian historiassa omia selitysmallejaan muodostavia suuria egoja, jotka saattoivat jo haistaa, kun skitsofreenikko tuli huoneeseen. Heidän selityksiään selittämään tarvittiin erillinen kastipapisto, joka koulutettiin tietyn noviisijärjestelmän kautta ja se oli kaukana avoimesta dialogista, josta se saattoi kyllä puhua suurestikin. Minä otan mielummin vaikka kaikille avoimen kulttuuri-imperialistisen käsityksen kärsimyksestä, kuin sen aikaisemman sofistikoituneen hölynpölyn, mitä minäkin opiskelin psykiatrian alkuaikoina.
Toisaalta voin hyvin jättää pois koko psykiatrisen diagnostisen järjestelmän, jos minun ei tarvitse huolehtia juridisesta tehtävästäni, että sairauskertomus on jonnekin kirjattu yhteisesti sovitulla ( siis DSM tai ICD) tavalla, eikä minun tarvitse todistaa ensimmäistäkään todistusta, johon etuuden saamiseksi tarvitaan psykiatrinen diagnoosi, jonka perustelut kuka tahansa voi kirjoitetusta tekstistäni todeta. Kulttuuri-imperialismi on tässä mielessä tosi syvässä, mutta ratkaisukeskeiselle terapeutille ei ole ongelma työskennellä ilman diagnooseja tai ilman ihmisen henkilöhistoriallista tietoa. Voimme ratkaista vain sen ongelman, johon ihminen hakee apua. Psykiatrinen vallankumous saa odottaa. Ihmiset hakevat joka tapauksessa apua vaivoihinsa, olipa edessä poppamies menneestä tai nykyisyydestä.
Davies toivoo, että koko psykiatria myllerrettäisiin opiskeluista lähtien uusiksi, taloussuhteet tulisivat nettiin online-näkyviksi ( eli miten rahavirrat kulkevat psykiatrian ja lääketeollisuuden välillä). Tuleekohan samalla muukin yritystoiminta läpinäkyväksi kytköksiltään? Olisi aivan upeata nähdä netistä suomalaisen talouselämän ihmisten keskinäiset sukulais- ja verkottumissuhteet, jos Daviesin unelma toteutuisi. Davies väläyttelee myös kapitalismi-korttia, joka jää ohueksi.
- Minulla ei ole helppoa vastausta, mitä pitäisi tehdä "suurelle määrälle huolestuneita, jotka voivat hyvin" ja jotka nyt luottavat psykiatrisiin lääkkeisiin, vastaa psykiatri Pat Bracken.
Davies kertoo, että antipsykootit ovat syynä siihen, että ihmiset retkahtavat yhä uudestaan psykoosiin. Dopamiinisalpauksen johdosta dopamiinireseptoreiden määrä lisääntyy ja aivot tulevat yliherkäksi dopamiinille, jos psykoottinen yrittää välttää psykoosilääkkeen pois, niin tämän mekanismin kautta he joutuvat ei-lääkittyjä useammin sairaalaan takaisin, eivät toivu eivätkä työllisty. Länsi-Pohjassa kehitetyn mallin avulla, jossa antipsykootteja käytetään vain vähän, 85% on töissä tai koulussa 5 viiden vuoden kuluttua psykoosista ja vain 20% on antipsykootti käytössä. Onnea vain Länsi-Pohjan tutulle kollegalle, Daviesin mielestä teillä on seuraava suuri Suomen vientituote hallussanne. Jos saatte kotiutettua vaikka muutaman miljardin lääkefirmojen tuloksesta, niin Länsi-Pohjassa on loistava tulevaisuus.
Espanjalaiset yrittävät varmaan torjua angloamerikkalaista invaasiota sillä, että dubbaavat kaikki elokuvat ja sarjat, mutta sitä kautta tilanne ei parane englannin osaamisen suhteen. Harva osaa kaupoissa ja muualla englantia hyvin.
- Tilanne on sama kuin oli vähän aikaa sitten Venäjällä, nuoret opettelevat puhumaan englantia, vastaa Barcelonassa asuva ystäväni.
Kehitän uuden perinteen Barcelonaan. Roomassa käydään kolmen kolikon lähteellä, jotta päästään Roomaan uudestaan. Barcelonassa juodaan vettä tietystä paikasta, jotta päästään uudestaan. Minun uusi perinteeni on se, että voitin La Primitiva-arpajaisissa viisi euroa, jotka sijoitan ja tuplaan uuteen kuponkiin, jossa voi voittaa 58 miljoonaa euroa eli jos voitan, voin hyvinkin palata Barcelonaan, vaikka pidemmäksikin aikaa.
Air Baltic halpalentofirma rahastaa erilaisilla maksuilla, niin että olisi hyvä tietää kokonaishinta, joka siitä syntyy. Ehkä se ei enää sen jälkeen ole halpalentofirma. Mutta Lappeenrannan kentällä paluu lomamatkalta oli loistava kokemus, kaikki toimi nopeasti ja kotiin pääsi pikaisesti nukkumaan matkustamisen jälkeen.
8.7. 2013 Barcelonan lentokentällä
ja 9.7.2013 omassa kirjastossani
Kirjoitin tunnin, mutten tallentanut tekstiä ja teksti hävisi bittiavaruuteen. IPadin word-versio ei edes kysynyt tallennetaanko ennen kuin hävitti koko tekstin. Eikun uusiksi tekstiä, harmituksen keskeltä.
Barcelonetassa on uimaranta, jolla on ehkä kymmeniätuhansia ihmisiä. Muokkasin säännön uimarannalla ollessani: nainen on sitä kauniimpi, mitä vähemmän hänellä on päällä. Sääntöön on aina poikkeuksia, kuten alastomana kulkeva vanha mies. Rouva ihailee paikallisten naisten itsetuntoa laittaa bikinit vaikka minkälaisen kehon kanssa. Jos itsetunto on kohdallaan, niin on mielestään aina kaunis, oli sitten vaikka missä mitoissa. Monet suomalaiset naiset yrittävät ajatella näin, mutteivat loppuun asti ajattele niin. Ja yhä enemmän myös miehet.
Tunnen monta miestä ja naista, joka tuntee viehtymystä hienoihin alusvaatteisiin naisten päällä. Minä en kuulu heihin. Minusta alaston on kauniimpi. Yläosattomat nuoret naiset esittelevät kauniita kehojaan ilman kaunoutta. He ottavat miesten ihailevat katseet vastaan, vaikka katsoja ei välttämättä miellyttäisi. Minusta on koomista, kun nainen laittaa kauniin kehonsa näkyville ja sitten paheksuu, että joku häntä tuijottaa. Siis yleisellä uimarannalla, ehkä satojentuhansien ihmisten joukossa? Tietenkään ei pitäisi tuijottaa, mutta joskus ei saa silmiään eroon kauniista naisesta, vaan aina uudestaan häntä tulee vilkaistuksi.
Hotellin siivoojilla on erikoinen tapa varhain lauantai- ja sunnuntaiaamuna tulla koputtelemaan ovelle, jotta pääsisivät siivoamaan. Varmaan heidän aikataulunsa mukaisesti niin olisikin, mutta yleensä hotelleissa on ollut hienotunteisempi tapa kysyä, voiko tulla suorittamaan huonesiivouksen. Kun vastaamme, että myöhemmin, niin kova kolina alkaa kuulua käytävästä ja vieressä olevasta huoltohuoneesta. Tapahtumilla ei ole tietenkään mitään yhteyttä toisiinsa.
Hotellin ilmastointi ei auta yli 30 asteen lämpötilassa. Yöllinen suihku voi hieman ja hetkeksi viilentää hikoilua, mutta kuumuus ei armahda. Unet ovat nyt levottomat, huonosti nukutut ja pätkinäiset. Matkalla kaikki ei välttämättä ole niin kuin toivoo. Jos siihen ei tyydy, niin ehkä ei kannata lähteä matkalle marisemaan. En osaa sanoa olisiko neljän tähden hotellissa asia toiminut, viiden tähden hotellissa varmastikin. Toisaalta hotellissa oleminen ja nukkuminen ovat matkustamisen toissijaisia kohteita, eikä siksi hotellin hintaan kannata matkavaluuttaa tuhlata. Itse matkalla oleminen on tärkeämpää.
Auringonotossa rannalla on muutama huomionarvoinen seikka. Yksi aurinko paistaa kohtisuoraan alas taivaalta, eli jos otat aurinkoa, eli olet pitkälläsi, niin menetät samalla näkymät, tuota... , Välimeren kauniisiin aaltoihin. Eli istuessa palaa jalkaterät, polvet ja hartiat. Aurinko polttelee punaiseksi sieltä ja toinen kohta jää valkoiseksi eli varsin kirjavaa "rusketusta" tulee hankituksi. Useammalla kielellä tulee varoituksia siitä, ettei aurinkoa pidä ottaa liikaa, pitää huolehtia juomisesta ja tulee välttää liiallista alkoholinjuomista. Humalaisia ei varsinaisesti näykään, koska se olisi todella rohkeaa ja tyhmää, jos aikoisi juoda itsensä kovaan känniin tässä kuumuudessa. No varmaan heitäkin on.
Hiekka on niin kuumaa, että jalkapohjat palavat, kun yrittää puikkelehtia ihmispaljouden keskeltä mereen uimaan. Palaneilla ja hellillä jalanpohjilla miljardeja pieniä kiviä sisältävä ranta muodostaa haasteen sekä uimaan mennessä että sieltä palatessa. Kuin juoksuhiekassa mennen tullen, nelivedolla pääsee paremmin rantaan kuin kahdella jalalla, jolloin meinaa kaatua koko ajan.
Aika harvat ihmiset käyvät uimassa, monet ihmiset vaikuttavat siltä, että merivesi on liian kylmää. Päinvastoin, se on oikeasti viilentää. Tosin merenjälkeinen kylmä suihku on vielä vilvoittavampi.
Useat eivät ota edes aurinkoa, vaan oleilevat perheen ja suvun kera rannalla. Se on yksi tapa olla. Opiskeluaikainen ystäväni asuu Barcelonassa, tai hänellä on asunto myös Barcelonassa. Tai on ollut ainakin puolentoista vuoden ajan. Hän on soittaessaan hieman päihtyneen oloinen, koska on viettänyt aamupäivää rannalla ystäviensä kera.
- Minulla kuoli isä kun olin 10-vuotias, äiti kuoli viime talvena 87-vuotiaana, minulla kuoli mies kahden avioliittovuoden jälkeen, minulla kuoli kissa, minulla kuoli koira, ystäväni luettelee elämäntarinaansa rouvalleni, joka kysyy hänen elämästään.
Hän on perheen ainut lapsi. Hän puhuu suomea, ruotsia, englantia, saksaa, ranskaa ja on suorittanut yliopistotutkinnon venäjästä Suomessa. Hän opettelee nyt espanjaa. Hän on työskennellyt it-alalla ja nyt on joutunut irtisanotuksi työstään. Taloudellinen turvallisuus on vuodeksi irtisanomisen myötä kunnossa, sitten hän ei tiedä mitä hän tekee.
- Kyllä eläminen on Barcelonassa halvempaa kuin Suomessa, kaupunki on suomalaiselle kukkarolle suopea, mutta kaikki on kallistumassa, ystäväni, oman elämänsä sankari, kertoo Barcelonasta.
Illallisella yritämme tavoitella hänen suosittelemaa Hanoi-ravintolaa,mutta se ei ole auki. Menemme sichuanilaiseen ravintolaan lähistöllä, jossa perun kaikki puheeni kiinalaisten ravintoloiden pienistä annoksista. Ruokaa on niin paljon, ettei edes "köyhästä kodista oleva" kirjoittajakaan syö lautastaan tyhjäksi. Ja ruoka on todella hyvää. Koko lysti maksaa kolmelle henkilölle vain runsaat 60 euroa.
Matka alkaa tulla päätöstään kohden. Tänään olemme lähdössä pois. Kuin ilmoitimme kavereille menevämmme Barceloonaan, niin kaikki varoittivat taskuvarkaista - nyt emme kohdanneet heitä, mutta mukavan Barcelonan, josta kukaan ei puhunut. Ystävällisen ja huomaavaisen, totta kai kaikki yrittävät kusettaa turistia - yhdestä kaupasta lähdimme pois koska aikoi pyydä t-paitoja kaksinkertaisella hinnalla. Lopulta kaveri tarttuu hihasta kiinni ja sanoo myyvänsä 5 eurolla paidat, jotka maksoivat aluksi 30 euroa. Menemme pois, jääköön mieleen, että kaikki turistit eivät halua maksaa mitä tahansa pyydetään.
Barcelonassa on loistava ilmasto, meitä suosivat erittääin hyvät säät, irtiotto lomalle työelämästä onnistui loistavasti. Barcelonaan voi hyvin mennä uudestaankin. Paikkaa voi hyvin suositella vaikka pidennettyä viikonloppua varten. Elo on halvempaa kuin esimerkiksi viikonloppu Helsingissä tai Tukholmassa.
James Davies kirjoittaa kirjassaan Cracked- Why Psychiatry Is Doing More Harm Than Good ( 2013) kulttuuri-imperialismista, jota psykiatria harjoittaa kaikkia maita kohtaan. Psykiatria tautiluokittelunsa johdosta muuttaa käsityksiä, joita eri kansoilla on kärsimyksistä ja yleensä elämän merkityksistä. Psykiatria ei ole dialogissa muiden kärsimyskäsitysten kanssa, vaan kolonialisoi omat - mielisairaudet ovat biologisia sairauksia, joihin tarvitaan lääke - ajatuksensa kärsimyksestä kaikille maailman ihmisille. Lopulta biomedikalisaation ajatus läpäisee koko maapallon - Japanissa ei edes ollut sanoja lievälle ja keskivaikealle depressiolle, mutta lääkefirma järjesti Japaniin suuren konferenssin, johon pyydettiin maailman johtavia kulttuurintutkijoita, joille järjestettiin oltavat ja joihin eräällä professorilla ei olisi ikinä oman tulotasonsa vuoksi varaa, kertomaan mitä he tietävät esimerkiksi Japanin kulttuurista.
Lääkefirma oli ottamassa oppia, koska oli hävinnyt masennuslääkekampanjan Argentiinassa 1990-luvun laman aikana. Paikallinen lääkefirma osasi myydä paremmin väestölle ja psykiatreille sen että globalisaatio aiheuttaa kärsimystä, jota on hoidettava masennuslääkkeellä. Paikallinen firma möi täysin samaa lääkettä, mutta oli paljon tuloksekkaampi. Nyt sama firma ei halunnut tehdä samaa virhettä, että myi ei-kulttuurisensitiivistä informaatiota tuotteestaan, Japanissa. Lääkefirma oli oppinut läksynsä, se myi parissa vuodessa japanilaisille, joilla ei ollut alunperin edes sanoja lievälle ja keskivaikealle depressiolle miljoonilla dollareilla masennuslääkettä, koska "voit tietämättäsi kärsiä masennuksesta, älä kärsi yksin, siihen voi syödä pilleriä, joka tekee sinut taas iloiseksi". Tavallisten japanilaisten elämä kolonialisoitui amerikkalaisella biomedikalisaation ajatuksella ilman että vanhat japanilaiset perinteet olisivat auttaneet tavallisten kärsimysten kohdatessa.
Miksi sitten psykiatrian kulttuuri-imperialismi onnistuu? Daviesin mielestä syynä on se, että psykiatria on tehnyt epäpyhän allianssin lääketeollisuuden kanssa. Yhdessä ne kykenevät ja pystyvät luomaan myyttejä, jotka tulevat yleismaailmallisiksi totuuksiksi. Psykiatria luo vahvoja maailmanselitysmyyttejä nykyaikaan yhdessä lääketeollisuuden kanssa. Psykiatria makaa siis Prokusteen vuoteessa lääketeollisuuden kanssa saadakseen pitää määrittelyvallan inhimillisen kärsimyksen biomedikaalisen myytin suhteen.
Lääkärit, terveyskeskuslääkärit hoitavat mielellään ensin potilaan akuutin vaivan, sitten kroonisen vaivan, ehkä kuuntelevat psykologisia huolia, mutteivat missään nimessä halua edes kuulla sosiaalisia syitä, kertoo eräs lääketieteen professori Daviesin kirjassa.
- Biopsykososiaalinen malli on vain sellaista välttämätöntä retoriikkaa, jota puhutaan juhlapuheissa, sillä ei ole mitään tekemistä arkitodellisuuden kanssa, professori jatkaa. Davies haluaisi tarjota suomalaista "Avoin dialogi"- mallia ratkaisuksi ongelmaan. Itse asiassa Davies päättää kirjansa siihen, että Länsi-Pohjan malli voi toimia vallankumouksena koko psykiatriassa. Länis-Pohjaan luulisi olevan pian maailmalta pyhiinvaellusmatkaajia, jos Daviesin kirjaa useimmat, kuten tekijä itse toivoo, lukisivat. Davies ei tuo Sartrea paikalle, mutta Peter Bregginin ja ennen kuolemaansa Thomas Szaszin, joka toteaa, ettei Jumala tarkoittanut, että elämä on piknikki, jossa on aina hauskaa. Elämään kuuluu kärsimys ja vastoinkäymiset.
Davies jatkaa tarinalla, jossa ääniä kuuleva nainen yrittää saada apua psykiatrialta, mutta tulee vain epätoivoisemmaksi, kun mikään lääke ei auta ja hänet on vielä diagnosoitu skitsofreenikoksi. Lopulta hän on aivan itsemurhan partaalla, kunnes kuulee psykologin (!) kertovan, että Antiikin Kreikassa äänten kuuleminen tarkoitti, että sai jumalilta viestejä. Nainen tulee selityksestä niin iloiseksi, että paranee siltä istumalta, ottaa vuoteensa ja käy. Davies kertoo kyllä, ettei tämäkään Antiikin Kreikka -selitys sisällä tieteellistä evidenssiä, mutta tässä kohtaa se käy.
Minulla on parikin potilasta, joiden ääntenkuulumiseen ei lääkkeet auta. Toinen
on töissä ja toinen eläkkeellä. Molemmat ovat mukavia ihmisiä ja heillä molemmilla on psykiatrinen diagnoosi: skitsofrenia. En haluaisi vaihtaa heidän luokitustaan esim. että hän on Muinaisen Antiikin Kreikan jumalten ääniä kuuleva potilas. Koko psykiatrinen diagnostinen järjestelmä yrittää päästä eroon idiosynkrasiasta, joka liittyisi siihen että jokainen psykiatri ja potilas voisi valita itselleen sopivan selityksen taudilleen. Meillä oli käytössä ennen DSM:ää juuri sellainen järjestelmä, enkä usko että potilaiden hoito oli tuolloin paremmalla tolalla.
Meillä oli psykiatrian historiassa omia selitysmallejaan muodostavia suuria egoja, jotka saattoivat jo haistaa, kun skitsofreenikko tuli huoneeseen. Heidän selityksiään selittämään tarvittiin erillinen kastipapisto, joka koulutettiin tietyn noviisijärjestelmän kautta ja se oli kaukana avoimesta dialogista, josta se saattoi kyllä puhua suurestikin. Minä otan mielummin vaikka kaikille avoimen kulttuuri-imperialistisen käsityksen kärsimyksestä, kuin sen aikaisemman sofistikoituneen hölynpölyn, mitä minäkin opiskelin psykiatrian alkuaikoina.
Toisaalta voin hyvin jättää pois koko psykiatrisen diagnostisen järjestelmän, jos minun ei tarvitse huolehtia juridisesta tehtävästäni, että sairauskertomus on jonnekin kirjattu yhteisesti sovitulla ( siis DSM tai ICD) tavalla, eikä minun tarvitse todistaa ensimmäistäkään todistusta, johon etuuden saamiseksi tarvitaan psykiatrinen diagnoosi, jonka perustelut kuka tahansa voi kirjoitetusta tekstistäni todeta. Kulttuuri-imperialismi on tässä mielessä tosi syvässä, mutta ratkaisukeskeiselle terapeutille ei ole ongelma työskennellä ilman diagnooseja tai ilman ihmisen henkilöhistoriallista tietoa. Voimme ratkaista vain sen ongelman, johon ihminen hakee apua. Psykiatrinen vallankumous saa odottaa. Ihmiset hakevat joka tapauksessa apua vaivoihinsa, olipa edessä poppamies menneestä tai nykyisyydestä.
Davies toivoo, että koko psykiatria myllerrettäisiin opiskeluista lähtien uusiksi, taloussuhteet tulisivat nettiin online-näkyviksi ( eli miten rahavirrat kulkevat psykiatrian ja lääketeollisuuden välillä). Tuleekohan samalla muukin yritystoiminta läpinäkyväksi kytköksiltään? Olisi aivan upeata nähdä netistä suomalaisen talouselämän ihmisten keskinäiset sukulais- ja verkottumissuhteet, jos Daviesin unelma toteutuisi. Davies väläyttelee myös kapitalismi-korttia, joka jää ohueksi.
- Minulla ei ole helppoa vastausta, mitä pitäisi tehdä "suurelle määrälle huolestuneita, jotka voivat hyvin" ja jotka nyt luottavat psykiatrisiin lääkkeisiin, vastaa psykiatri Pat Bracken.
Davies kertoo, että antipsykootit ovat syynä siihen, että ihmiset retkahtavat yhä uudestaan psykoosiin. Dopamiinisalpauksen johdosta dopamiinireseptoreiden määrä lisääntyy ja aivot tulevat yliherkäksi dopamiinille, jos psykoottinen yrittää välttää psykoosilääkkeen pois, niin tämän mekanismin kautta he joutuvat ei-lääkittyjä useammin sairaalaan takaisin, eivät toivu eivätkä työllisty. Länsi-Pohjassa kehitetyn mallin avulla, jossa antipsykootteja käytetään vain vähän, 85% on töissä tai koulussa 5 viiden vuoden kuluttua psykoosista ja vain 20% on antipsykootti käytössä. Onnea vain Länsi-Pohjan tutulle kollegalle, Daviesin mielestä teillä on seuraava suuri Suomen vientituote hallussanne. Jos saatte kotiutettua vaikka muutaman miljardin lääkefirmojen tuloksesta, niin Länsi-Pohjassa on loistava tulevaisuus.
Espanjalaiset yrittävät varmaan torjua angloamerikkalaista invaasiota sillä, että dubbaavat kaikki elokuvat ja sarjat, mutta sitä kautta tilanne ei parane englannin osaamisen suhteen. Harva osaa kaupoissa ja muualla englantia hyvin.
- Tilanne on sama kuin oli vähän aikaa sitten Venäjällä, nuoret opettelevat puhumaan englantia, vastaa Barcelonassa asuva ystäväni.
Kehitän uuden perinteen Barcelonaan. Roomassa käydään kolmen kolikon lähteellä, jotta päästään Roomaan uudestaan. Barcelonassa juodaan vettä tietystä paikasta, jotta päästään uudestaan. Minun uusi perinteeni on se, että voitin La Primitiva-arpajaisissa viisi euroa, jotka sijoitan ja tuplaan uuteen kuponkiin, jossa voi voittaa 58 miljoonaa euroa eli jos voitan, voin hyvinkin palata Barcelonaan, vaikka pidemmäksikin aikaa.
Air Baltic halpalentofirma rahastaa erilaisilla maksuilla, niin että olisi hyvä tietää kokonaishinta, joka siitä syntyy. Ehkä se ei enää sen jälkeen ole halpalentofirma. Mutta Lappeenrannan kentällä paluu lomamatkalta oli loistava kokemus, kaikki toimi nopeasti ja kotiin pääsi pikaisesti nukkumaan matkustamisen jälkeen.
8.7. 2013 Barcelonan lentokentällä
ja 9.7.2013 omassa kirjastossani