Budapest, vanha itäeurooppalainen kaupunki
Budapest, vanha itäeurooppalainen kaupunki
Olen ensimmäistä kertaa elämässäni Budapestissa, ensimmäinen päivä on takana. Meitä on kolme jo keski-ikäistä miestä, joista yksi on kuuden vuoden aikana 20.kertaa Budapestissa vävynsä ja tyttärensä asunnossa Tonavan rannalla.
Asunto on hieno. Kiertelemme illan katsomassa massiivisia rakennuksia, joita Budapestissa on. On hämmästyttävää, kuinka kahden miljoonan ihmisen kaupungissa ei ole juuri ketään illalla ulkona. Vain turisteja, ainakin missä me kiertelimme.
Ihmiset ovat ystävällisiä. Kun monet kuulevat, että olemme suomalaisia, niin puhe sukulaisuudesta. Geeniperimämme taisi olla enemmän Välimeren alueelta kuin puhe kielisukulaisuudesta, jota humanistit ovat hellineet. En ymmärrä sanaakaan unkaria, eivätkä he varmaan meitäkään.
Söimme ravintolassa gulassikeittoa alkukeittona - koko päivän huonojen ruokailujen jälkeen, kun tulimme kahdella lennolla ensin Varsovaan ja sitten Budapestiin - mikä maistui jumalaiselta. Sitten liha-ateria ankasta, jonka määrästä suurempaankin nälkään tarvitsevainen olisi kyllääntynyt. Ja liha oli hyvää, konstailemattoman hyvää.
Istuimme myös Moskova-aukiolla katukahvilassa, jossa oli paljon nuoria ihmisiä. Enimmäkseen nuoria naisia. Säälämpötila oli 17 astetta ja kova tuuli teki ilmasta aavistuksen kolean, toisaalta paistava aurinko lämmitti. Varsinkin ei-tuulisilla paikoilla.
Kaljuuntumiseni johdosta päälaki palaa helposti auringossa, minkä vuoksi ostimme minulle lakin, jonka kanssamatkustajaherrat valitsivat - heistä se sopi minulle hyvin. Itse en vielä hahmottanut asiaa välttämättä niin, mutta maistelin, hmmm, ehkä, kenties - mutta lakki suojasi kaljua päälakeani joka tapauksessa.
Budapestissa on valtava asuntopula, siksi oli vähän ihmeellistä, että osaa asunnoista ei oltu kunnostettu. Osassa on vieläkin jäljellä toisen maailmansodan jälkeiset ammuskelut. Unkarin historiaan perehtynyt matkanjohtajamme sanoi, että unkarilaiset omistavat asunnon, mutta ei ole asuntoyhtiötä, joka kunnostaisi talon muita osioita. Samaan tapaan kuin Viipurissa, vanhat hienot talot rapistuvat ulkoapäin, ehkä sisältäkin, mikä on sääli.
Vanha rakennuskanta tekee kaupungista hienon. Ne eurooppalaiset kaupungit, joissa rakennukset on kunnostettu ovat tosihienoja. Loistavimpia esimerkkejä on Prahan juutalaiskorttelit, joissa on aivan upeita restauroituja taloja.
Budapestissä on myös hienoja rakennuksia. Parlamenttitalo on Euroopan suurin parlamenttitalo. Iltavalaistuksessa se on kerta kaikkiaan häikäisevä Tonavan rannalla. Tonavan rannan asunnot näyttävät hienolta. Jos olisi polvet kunnossa, niin olisi loistavat lenkkeilymahdollisuudet. Paremmat kuin Roomassa, jossa Tiberin rantoja kiertävät polkupyörätiet ovat upeita paikkpja liikkua.
Maistelimme myös unkarilaista hienoa punaviiniä. Oikeaoppisesti suussa purskutellen suuhun leviää hieno tynnyrissä kypsytetyn viinin maku, mutta Amaronenkaltainen jälkimaku jää puuttumaan. Hienoa viiniä silti. Ja mikä on näille vanhoille kulttuurimaille tyypillistä - näissä ei näe örveltäjiä viinijuomisen lomassa. Humalaista saa hakea, heitä on asunnottomat joita kyllä näkee puistoissa ja penkeillä, joita kaupungissa on paljon.
Budapest on tosisiisti. Tämä kaupunki tarjoaisi aivan loistavan mahdollisuuden parina kutemiseen. Kaikkien edellä mainittujen lisäksi kaupunki on rauhallinen, oikeastaan hämmästyttävän rauhallinen. Kaksistaan kävely vanhassa kulttuurikaupungissa voisi tuoda mihin tahansa suhteeseen nostetta.
Unkarilaiset eivät ole niin kauniita kuin esimerkiksi italialaiset, mutta englantilaisille he pärjäävät mainiosti. Ja minä, joka pidän katsella naisia, joilla on tummat pitkät hiukset - Budapest on mukava on siihen loistava paikka.
Yksi suosikkielokuviani on Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen- varsinkin sen musiikki on taianomaista. Elokuvaa muistellen ja tummia unkarilaisia naisia katsellen mieli alkaa tanssia kevyttä tanssia. Lomatanssia, johon sekoittuu vuorilta kantautuvien mäntyjen tuoksu, lämmin kevättuuli tuo muassaan myös tauon työnteosta. Hetken levähtää. Hetken jolloin kauneus on katsojan silmissä. Kaikki on kaunista ja hyvää.
- Ah, mitä on tuoksut mun ympärilläin, laulaa Maija Hapuoja juuri nyt muistoissani. Valitettavasti Sarmannon ja Hapuojan vinyylilevyä ei kai saa CD:nä. Einon Leinon lauletut tekstit ovat levyllä jääneet mieliin, vaikka ne ovat soineet viimeksi 30 vuotta sitten.
Budapest, sulaudun syliisi, pidä minusta kiinni. Tämän hetken, tämän silmänräpäyksen ja perhosen siiveniskun vertaisen hetken. Perhosen siivenisku iskee tajuntaasi meditaation lailla - se luo rauhallisen ajattomuuden tunteen. Tunteen, jossa ei ole kiire minnekään eikä mihinkään.
17.5.12 Budapest ------------------- Tuulinen Budapest oli kolea myös toisena päivänä. Aamupalan söimme katukahvilassa katsellen työhön rientäviä ihmisiä - kovin moni ei hymyillyt. Oli rentouttavaa juoda lämmin kaakaonsa erilaisten aamuvoileipien kera. Kaunis vaalea nainen, jolla oli pehmeä ääni, koetti löytää yhteistä kieltä. Ei hitustakaan arroganssia palvelussa - se lämmitti kolean tuulisessa aamussa.
Menimme matkanjohtajamme opastamana kiinalaiselle torille, entinen valtava teollisuusalue sisälsi kaikkea kiinalaista ja muuta tavaraa. Matkatoverini ryhtyivät "stailaamaan" minua heteromiesten tapaan: ostin pikkutakin, kengät, vaihdoin paitaa keskellä kauppaa. Takki maksoi noin 20 euroa, kengät kaksi euroa ja paita alle euron.
Kävimme myös Mammutissa, paikallisessa ostoskeskuksessa, jossa hinnat olivat kymmeniä tuhansia florintteja - tavarassa ei välttämättä ollut paljon eroa, mutta hintaerot olivat kymmenkertaiset kiinalaiseen toriin verrattuna.
Voin vain kuvitella, mitä meidän perheen naiset olisivat ajatelleet- kahden neliökilometrin alueella tuhansia vaate-, kosmetiikka-, koru- ja kenkäputiikkia - ja mihin hintaan. Hinnasta tosin on mainittava, että ensimmäinen oli jotakin. sitten kun sanoit ettet halua sitä, hinta laski, lopulta sinulta kysyttiin paljonko haluat maksaa. Tinkiminen saattoi johtaa siihen, että myyjä kulki 100 metriä hihassasi perässä. Alkuperäinen hintapyyntö oli pudonnut ainakin neljäsosaan. Minä en jaksa paljonkaan tinkiä, mutta se on kieltämättä kannattavaa.
Toriretken jälkeen kävimme kääntymässä kämpillä, kunnes suuntasimme vuorille: hyvin rehevälle metsäiselle vuorenrinteelle. Jos nyt vuoresta voi puhua, kun vuori on alle yhden kilometrin korkuinen, mutta joka tapauksessa se eroaa kovasti tasaisesta maastosta.
Lentokoneesta tein yhden hauskan havainnon Unkarista: peltojen reunamilla olevat talot olivat melkein kaikki rakennettu kyliksi. Suomessa olisi kaikki varmasti asuneet erillään. Maasto ei millään tavalla pakottanut rakentamaan kyliksi, minkähän vuoksi talot oli rakennettu niin tiheiksi kyliksi - pelto- ja muuta maata olisi ollut kylliksi tehdä erillisiä rakennuksia.
Budapestin vuorella söimme jälleen gulassikeiton oluen kera. Kyllä keittoruokia pitäisi syödä enemmän - kuuma gulassikeitto on hyvää vatsalle. Syötyämme kävelimme tuulisella vuorella, jossa oli niittymäisiä alueitakin. Loistavaa piknik-aluetta.
Junassa vuorelle monella oli polkupyörät mukana, koska vuorelta oli kymmeniä maastopyöräreittejä alas. Vuorelta alas matkaa kertyy helposti kymmeniä kilometrejä keskellä metsää ja välillä polku vietti alas hyvin jyrkästi.
Vuorelta palasimme takaisin Lasten junalla, johon sananmukaisesti tuli eräältä asemalta koko vaunu täyteen lapsia, jotka pitivät ääntä ja melusivat. Junanlähtöä odottaessamme olimme torkkuneet auringonpaisteessa - hetki oli hiljainen, vain lintujen laulua kuului, tuntui kuin elämä olisi hetkeksi pysähtynyt. No matka rynkyttävässä ja täynnä lasten melua olevassa vaunussa palautti varmasti mieleen, että elämä on tässä ja nyt.
Kuka pitää raitiovaunuista, niin Budapestissa on loistava mahdollisuus matkustaa niillä. Budapestissa on myös manner-Euroopan vanhin metro, jolla aluksi suuntasimme kohti kiinalaista toria. Matkajohtajamme vannotti, että säilyttäkää lippunne, koska niitä saatetaan tarkistaa sekä matkan alkaessa ja loppuessa. Matkanjohtajamme selitti lopulta kadonnutta lippuaan metrosta poistuessa - vain hänen ikänsä pelasti hänet. Tietyn iän ylittäneet saavat ajaa ilmaiseksi julkisilla kulkuneuvoilla...
Palasimme Moskova-aukiolle ja siellä sijaitsevaan ulkoilmakahvilaan. Tuuli edelleen hyvin kylmästi, mutta aurinko lämmitti. Suomessa oli kuulema 25 astetta lämmintä, aivan kesäistä. Siis ilmojen puolesta varmasti mukavampaa kuin Budapestissä, mutta paikan henki ja matkaseurakin voivat olla merkityksellisiä asioita.
Illan kulutimme klassista musiikkia kuunnellen ja maailmaa parantaen tokaijin äärellä. Kuuntelimme toistemme tarinoita elämänvarrelta - mitä oli tullut tehtyä, mikä olisi voinut jäädä tekemättä. Miten sitä eläessään oppii kokemuksistaan, jääräpäisyyttään pitää kiinni tietyistä asenteistaan eikä opi.
Minä iltaunisena väsähdin ja matkakumppanini lähtivät kaupungille. He nukkuvat pitkään aamusta, minä en nuku juuri koskaan pitkään aamusta. Iltaisin minusta ei ole seuraa, jos en ole ehtinyt ottaa päiväunia, kuten en ollut ehtinyt Budapestia kiertäessämme tehdä.
Aamupalalla, jahka matkakumppanini heräävät, kuulen , mitä ovat Budapestissa olevalla saarella touhunneet.
DNA:n yhteydet eivät toimi Unkarissa - en päässyt iPhonella, enkä iPadilla internettiin. Siksi matkatarinani tulee päiviä myöhässä.
Tämäkään päivä ei näytä kovin lämpimältä, mutta matkalla ollessa säätila ei ole ainut asia. Kiinalaiselta torilta voi ostaa vaikka villapaidan, jos paleltaa kovassa tuulessa.
18.5.12 Budapest ----------- Budapestin korkeimmalla on voitonmerkki. Toisen maailmansodan voitonmerkki, joka ylväänä tähyää kohti taivaita. Voitonmerkiltä on hävitty kaikki Neuvostoliittoon viittaava - venäläiset sotilaat ryöstivät kaiken talo talolta kyseisellä kukkulalla ja muuallakin. Venäläisyys ei ole kovassa huudossa näiden vanhempien ihmisten mielessä.
Saksalaisilla oli päämaja autotietunnelissa, jonka päälliset rakennukset pommitettiin maantasalle. Ne kaikki on rakennettu uudelleen. Muualla näkee rakennuksissa vieläkin luodin ja ammusten jälkiä. Niissä rakennuksissa, joita ei ole kunnostettu.
Voitonmerkkikukkulalle johtavat portaat ovat vanhempaa kuin 1940-luvun perua, mutta hyvässä kunnossa. Kukkulalta, jota kai vuoreksi kutsutaan on mahtavat näköalat. Joku bändi kuvasi videotaan todella upeassa kohdassa kukkulaa.
Aamu-urheilun jälkeen menimme erääseen kaupunginosien kauppahalleista ja söimme aterian, jota paikallisetkin nauttivat. Haudutettu kaalin ja lihan seos, en edes yritä kirjoittaa, minkä nimistä se on. Minä en ymmärrä alkuunkaan sitä, että joku väittää meitä sukulaiskieliksi. En ymmärrä mitään muuta sukulaisuutta, kuin että kieltä osaamattomalle se kuulostaa täysin erilaiselta ja käsittämättömältä kuin valtakielet.
Kävimme myös kaupungin kuuluisammassa kauppahallissa, jossa oli liikkeitä aivan mahdottoman paljon. Oli mahdollisuus ostaa hanhenmaksaa tai vaikkapa elävä kala. Me pysähdyimme nauttimaan ruokailun jälkeiset snapsit - maistelimme unkarilaisten suosimaa wilmosia ja katselimme ohikulkijoita, joissa oli suuri osa turisteja, koska hintataso oli taas korkeampi kuin edellisessä paikallisten suosimassa kauppahallissa, jossa ei meidän lisäksi tainut muita turisteja ollakaan.
Halusin nähdä myös turistikadut, jotka näyttivät jo hyvin länsimaisilta. Päivä oli hyvin aurinkoinen ja lämmin. Budapestin Hard Rock- Cafeta laitettiin kuntoon. Kävimme katsomassa kristallia, joka oli hyvin hienoa, eikä mahdottoman kallista. Kun emme ostaneet mitään, myyjä kertoi, että alakerrassa olisi halvempaa kristallia. Hintataso turistikadulla oli kolmin- tai jopa viisinkertainen muualla oleviin hintoihin. Turisti on talouden lypsylehmä.
Meille kolmelle keski-ikäiselle miehelle tarjottiin myös seksiä ostettavaksi. Noin 40-vuotias nainen kaupitteli tyttärensä ikäistä, kenties jopa noin 20-vuotiasta tytärtään. Eräälle seurueestamme oli ensimmäinen kerta, jolloin olisi ollut tarjolla maksullista seksiä. Budapestiin liittyy kuitenkin surullinen tarina seksistä. Eräs englantilaismies joi itsensä tyypilliseen englantilaiseen humalaan ja meni paikalliselle seksiklubille. Kun seksiklubin ovesta menet niin saatat juotua maksamaan mitä tahansa. Englantilaismies kieltäytyi maksamasta pöytään tuotua 400 euron sampanjaa - hänet ammuttiin strippariklubin ulkopuolelle. Tapaus ei ole selvinnyt vuosien kuluessa, ampujaa ei ole vieläkään löydetty. Budapestissa kannattaa siis kiertää kaukaa seksiklubit ja seksinostaminen, koska mitä tahansa voi tapahtua.
Budapest on jaettu eri mafioiden kesken, siksi kadullakäveleminen on turvallista. Mafia ei halua, että heidän bisneksensä kärsivät. Toisaalta sosialismin jäänteinä ihmiset ovat tottuneet korruptioon, joka tapahtuu ovien sisällä. Ehkä sosialismin jälkimainingit tai vanhan kulttuurikaupungin eetos kasvattavat ihmisiä, jotka käyttäytyvät sivistyneesti. En tiedä.
Meillä rapautuu kulttuurimme käyttäytymiskoodeista. Koetimme miettiä keski-ikäiset miehet sitä, että kuka nykyisen median hellimistä miehistä olisi mies, johon mies voisi kasvunsa kuluessa samaistua. Mieleen tuli vain pitkä lista, ketkä eivät ole, eivät tule olemaan tai ehkä joskus: Jyrki, Ike, Paavot, Enbuske - ei heistä ole miehen malliksi. Putous-ohjelmakin tavoitti tyypillisen Archie Bunker-ilmiön, eli sen, miten miehestä ja isästä tehdään naurettava. Robert Bly:n kirja Sibling Society on edelleen kuin pommi tajuntaan. Mies on mennyttä.
Kolmen eri hatun seurueestamme, Herra O kertoi, että he ovat kokoontuneet miesten kesken 35 vuotta. Miehet, joita oli alunperin yli 10, ovat kertoneet täysin avoimesti joka vuosi, mitä heille on tapahtunut kuluneen vuoden aikana. Sihteeri on kirjannut kaiken ylös. Aviossa elävien suomalaisten tarinoita lähes 40 vuoden ajalta - mikä tutkimusaarre. Herra O väitteli kasvatustieteen tohtoriksi talvella. - Ei sitä voi julkaista, siellä on liian intiimiä tietoa perheistämme, Herra O vastasi. Meistä kahdesta muusta miehestä ajatus tuollaisen aineiston hautaamisesta on järjetön. - Kuudesta kahdeksaan tuntiin kuluu istuntoon, jossa kukin mies puhuu sielunsa puhtaaksi. Puheenjohtaja on, mutta hän ei koskaan keskeytä. - Tämä on minun tarinani, siihen mies lopettaa tarinansa.
Herra O kertoi, että kyseisten herrojen naiset yrittivät samanlaista ryhmäistuntomuotoa, mutta pitivät vain kahden vuoden ajan. Naisista ei ollut samanlaiseen. Tyttöjen parikkileikki jatkuu läpi koko naisen elinkaaren.
Miehiä syytetään heidän verkostoistaan, mutta miehet luultavasti sekä biologisesti että kulttuurisesti muodostavat verkostoja, jotka eroavat naisten verkostoista olennaisesti. Jos naisilla yleensä on verkostoja, niin ne keskittynevät hoivan ja auttamisen ympärille. Naiset eivät ehkä muodosta verkostoja, joissa he purkaisivat itseään. Nainen kai kertoo huolensa parhaalle ystävälleen tai terapeutilleen. Mies ei useinkaan etsi terapeuttia, mies voi törmätä terapeuttiin ongelmissaan.
Miksi suurin osa terapiatyötä tekevistä on naisia? Mitä nainen voi ymmärtää miehen elämästä? Useat naiset vastaavat tuntevansa miehen täysin. He ehkä tuntevat , miten mies käyttäytyy, mutta että he tuntisivat miehen ajatukset - sitä en usko.
Budapest olisi loistava paikka taiteilijalle, koska kieli, kulttuuri ja paikka erottaa Suomesta niin paljon, että voi nähdä terävämmin oman kulttuurin. - Kuvataiteilija voisi keskittyä täysin kehittämään teemaa, jonka kimpussa on, sanoi Herra L, joka on myös osa-aika kuvataitelija. - Minustakin paikka olisi loistava vaikkapa seuraavan kirjani kirjoittamista varten, minä vastasin.
19.5.12 Budapest ------------------------------ Suuntasimme lauantaiaamuna kohti Keletin metroasemaa, josta menimme kiinalaiselle torille vielä kerran, tuliaisia hankkimaan. Nyt ilma oli lämmin, eikä tuullut koleasti. Ihmisiäkin oli enemmän paikalla naisten taivaassa, siis paikassa jossa vaatteita, kenkiä ja kosmetiikkaa silminkantamattomiin. Torilta saa tavaraa huomattavasti halvemmalla kuin muualta Budapestista, minkä vuoksi paikallisiakin näkyi runsaasti. Turisteja ei ollut paljonkaan.
Kävimme katsomassa maalaisten markkinoilla, mitä siellä oli. Maistelimme makkaraa, joka poltti suussa kauan. Ja söimme kevään ensimmäiset mansikat, jotka maistuivat oikein hyviltä. Päätimme syödä pizzat, koska koko matkan aikana emme olleet vielä syöneet ns. tavallisia ravintolaruokia. Otin tosin unkarilaisen pizzan.
Varasimme pöydän baarista Mestarien liigan loppuottelua varten ja menimme kämpille. Oikeastaan sen vuoksi, että minä iltaunisena jaksaisin pysyä valveilla ottelun ajan.
Menimme Margitin saarelle, jossa paikalliset tapaavat käydä piknikillä. Vehreä keidas keskellä Budapestiä. Tartanirata kiertää koko saarta ympäri, joten lenkkeilijöille on aivan loistava alusta juosta. Juoksijoita olikin, tyylejä oli monenlaisia - yllättävän huonoliikkeisiä juoksijoita oli suurin osa. Onkohan täälläkin koululiikunta vähissä?
Margitin saarella kasvaa plataanipuu, jonka ympärysmitta on kuusi metriä ja 35 senttiä. Puun ikä täytyy olla siis satoja vuosia.
Margitin saarella ei näy ainuttakaan humalassa örveltäjää, puistoa eivät ole vallanneet alkoholistit eivätkä narkkarit. Siellä liikkuvat kaikenikäiset sulassa sovussa keskenään. Toki alkoholia puistossa nautitaan, muttei se näy ihmisten ääliömäisenä käyttäytymisenä. Taisi siellä vesipiipunkin kanssa iltaa viettää, muttei hänestä ja hänen kumppanistaan muille riesaa ollut. Mihin suomalainen humalassa örvellys perustuu?
Margitin saaren jälkeen olikin jo Mestarien liigan loppuottelun vuoro. Menimme meille varattuun pöytään baarissa, mutta musiikkimekastus oli sitä luokkaa, ettei siitä tulisi nautinnollista jalkapalloiltaa - selostusta tuskin kuulisi. Sitten olikin pohtiminen, missä jalkapallo-ottelun voisi nähdä, kun kämpillä televisio ei ollut yhteydessä kanaviin.
Päätimme mennä läheisen hotellin aulaan ja kysyä sieltä mahdollisuutta katsoa peliä. Se oli mahdollista, kun hotellin baarista osti kolme kertaa kalliimpaa olutta kuin muualta. Katselimme peliä yhdessä saksalaisten nuorten kanssa - yllätys, yllätys, suurin osa heistä kannatti Chelseaa. muuten tylsä peli itsessään tarjosi dramatiikkaa viimeisen kymmenen minuutin aikana ja rangaistuspotkukilpailussa.
Saksalaisvanhemmat joivat aulassa omia juomiaan - tapa, jota on vaikea käsittää. Hotellin henkilökunta ei siitä huomauttanut, mutta me olimme närkästyneitä, koska kyseessä oli korkeintaan kymmenen euron kustannus. - Noin ne saksalaiset aina käyttäytyivät, matkakumppanini sanoi.
Bayern Munchen hävisi pelin, kun viimeinen ampuja ampui tolppaan. Drogba, joka pelin aikana oli kiittänyt taivaalle tasoitusmaaliaan, sai upottaa saksalaisten unelman. Cech otti maalissa kiinni toisella puoliajalla Robbenin rankkarin, jonka juuri Drogba oli aiheuttanut. Drogba meni maalin tehtyään suoraan kiittämään Cechiä - hänen sydämeltään oli kivi pudonnut ja hän pääsi nauttimaan voittajan riemusta.
Kävelimme hotellilta kämpille pimeässä ja lämpimässä Budapestin yössä - kesä oli tullut, kun lyhythihaisessa paidassa saattoi kävellä tuntien kesän ihollaan. Pensaat ja kukat olivat puhjenneet kukkaan, sillä huumaava tuoksu täytti sieraimet.
Budapest, nyt tiedän, mitä tarkoittaa Budapest mielessäni. Olin ensimmäistä kertaa vanhassa kulttuurikaupungissa, jossa vanha taksikuski haikaili unkarilaisia skoottereita ja kuorma-autoja, jotka olivat "Superb!". Taksin ikkunasta avautui hotellirakennus, jonka kommunistit aloittivat - nyt suuri betonimassa raunioituu. Veikö joku rahat vai miksi rakennuksen valmistuminen keskeytyi, sitä ei voinut taksikuskin kanssa keskustella, kun ei ollut yhteistä kieltä.
Unkarilaiset ovat hyvin ylpeä kansa, joka paikassa on Unkarin lippu. Mihin kansallistunne perustuu, niin se ei avautunut ensimmäisellä Budapestin matkalla. Budapest on muuttumassa Euroopan itäisestä kaupungista länsimaiseksi kaupungiksi. Unkaria haukutaan Urbastaaniksi johtajansa mukaan. Unkarilla, kuten Venäjälläkin, on vielä pitkä matka demokratiaan. Toistaiseksi Budapest on eurooppalainen kaupunki, joka on suomalaiseen hintatasoon nähden halpa, vaan kuinka kauan?
Sunnuntaiaamuna valmistaudumme kotimatkaan. Suora edestakaisinen lento Budapestiin Finnairilla maksaa noin tuhat euroa, mikä on järkyttävä hinta. Halpalentoyhtiöiden lennoilla kolme henkilöä matkustaa samalla hinnalla Budapestiin. Jos osaa käydä oikeissa paikoissa, siis kaukana turistikaduilta, niin eläminen Budapestissa on vielä halpaa.
Jos haluaisi tehdä romanttisen matkan jonkun kanssa, Budapest on siihen hyvä vaihtoehto. Kielestä ei ymmärrä sanaakaan, jos pysyy poissa turistirysistä, voi olla melkein kaksistaan kahden miljoonan budapestilaisen kanssa. Kevään ruusut tuoksuvat lupauksille kaikesta ihanasta.
Budapest 20.5.12
Olen ensimmäistä kertaa elämässäni Budapestissa, ensimmäinen päivä on takana. Meitä on kolme jo keski-ikäistä miestä, joista yksi on kuuden vuoden aikana 20.kertaa Budapestissa vävynsä ja tyttärensä asunnossa Tonavan rannalla.
Asunto on hieno. Kiertelemme illan katsomassa massiivisia rakennuksia, joita Budapestissa on. On hämmästyttävää, kuinka kahden miljoonan ihmisen kaupungissa ei ole juuri ketään illalla ulkona. Vain turisteja, ainakin missä me kiertelimme.
Ihmiset ovat ystävällisiä. Kun monet kuulevat, että olemme suomalaisia, niin puhe sukulaisuudesta. Geeniperimämme taisi olla enemmän Välimeren alueelta kuin puhe kielisukulaisuudesta, jota humanistit ovat hellineet. En ymmärrä sanaakaan unkaria, eivätkä he varmaan meitäkään.
Söimme ravintolassa gulassikeittoa alkukeittona - koko päivän huonojen ruokailujen jälkeen, kun tulimme kahdella lennolla ensin Varsovaan ja sitten Budapestiin - mikä maistui jumalaiselta. Sitten liha-ateria ankasta, jonka määrästä suurempaankin nälkään tarvitsevainen olisi kyllääntynyt. Ja liha oli hyvää, konstailemattoman hyvää.
Istuimme myös Moskova-aukiolla katukahvilassa, jossa oli paljon nuoria ihmisiä. Enimmäkseen nuoria naisia. Säälämpötila oli 17 astetta ja kova tuuli teki ilmasta aavistuksen kolean, toisaalta paistava aurinko lämmitti. Varsinkin ei-tuulisilla paikoilla.
Kaljuuntumiseni johdosta päälaki palaa helposti auringossa, minkä vuoksi ostimme minulle lakin, jonka kanssamatkustajaherrat valitsivat - heistä se sopi minulle hyvin. Itse en vielä hahmottanut asiaa välttämättä niin, mutta maistelin, hmmm, ehkä, kenties - mutta lakki suojasi kaljua päälakeani joka tapauksessa.
Budapestissa on valtava asuntopula, siksi oli vähän ihmeellistä, että osaa asunnoista ei oltu kunnostettu. Osassa on vieläkin jäljellä toisen maailmansodan jälkeiset ammuskelut. Unkarin historiaan perehtynyt matkanjohtajamme sanoi, että unkarilaiset omistavat asunnon, mutta ei ole asuntoyhtiötä, joka kunnostaisi talon muita osioita. Samaan tapaan kuin Viipurissa, vanhat hienot talot rapistuvat ulkoapäin, ehkä sisältäkin, mikä on sääli.
Vanha rakennuskanta tekee kaupungista hienon. Ne eurooppalaiset kaupungit, joissa rakennukset on kunnostettu ovat tosihienoja. Loistavimpia esimerkkejä on Prahan juutalaiskorttelit, joissa on aivan upeita restauroituja taloja.
Budapestissä on myös hienoja rakennuksia. Parlamenttitalo on Euroopan suurin parlamenttitalo. Iltavalaistuksessa se on kerta kaikkiaan häikäisevä Tonavan rannalla. Tonavan rannan asunnot näyttävät hienolta. Jos olisi polvet kunnossa, niin olisi loistavat lenkkeilymahdollisuudet. Paremmat kuin Roomassa, jossa Tiberin rantoja kiertävät polkupyörätiet ovat upeita paikkpja liikkua.
Maistelimme myös unkarilaista hienoa punaviiniä. Oikeaoppisesti suussa purskutellen suuhun leviää hieno tynnyrissä kypsytetyn viinin maku, mutta Amaronenkaltainen jälkimaku jää puuttumaan. Hienoa viiniä silti. Ja mikä on näille vanhoille kulttuurimaille tyypillistä - näissä ei näe örveltäjiä viinijuomisen lomassa. Humalaista saa hakea, heitä on asunnottomat joita kyllä näkee puistoissa ja penkeillä, joita kaupungissa on paljon.
Budapest on tosisiisti. Tämä kaupunki tarjoaisi aivan loistavan mahdollisuuden parina kutemiseen. Kaikkien edellä mainittujen lisäksi kaupunki on rauhallinen, oikeastaan hämmästyttävän rauhallinen. Kaksistaan kävely vanhassa kulttuurikaupungissa voisi tuoda mihin tahansa suhteeseen nostetta.
Unkarilaiset eivät ole niin kauniita kuin esimerkiksi italialaiset, mutta englantilaisille he pärjäävät mainiosti. Ja minä, joka pidän katsella naisia, joilla on tummat pitkät hiukset - Budapest on mukava on siihen loistava paikka.
Yksi suosikkielokuviani on Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen- varsinkin sen musiikki on taianomaista. Elokuvaa muistellen ja tummia unkarilaisia naisia katsellen mieli alkaa tanssia kevyttä tanssia. Lomatanssia, johon sekoittuu vuorilta kantautuvien mäntyjen tuoksu, lämmin kevättuuli tuo muassaan myös tauon työnteosta. Hetken levähtää. Hetken jolloin kauneus on katsojan silmissä. Kaikki on kaunista ja hyvää.
- Ah, mitä on tuoksut mun ympärilläin, laulaa Maija Hapuoja juuri nyt muistoissani. Valitettavasti Sarmannon ja Hapuojan vinyylilevyä ei kai saa CD:nä. Einon Leinon lauletut tekstit ovat levyllä jääneet mieliin, vaikka ne ovat soineet viimeksi 30 vuotta sitten.
Budapest, sulaudun syliisi, pidä minusta kiinni. Tämän hetken, tämän silmänräpäyksen ja perhosen siiveniskun vertaisen hetken. Perhosen siivenisku iskee tajuntaasi meditaation lailla - se luo rauhallisen ajattomuuden tunteen. Tunteen, jossa ei ole kiire minnekään eikä mihinkään.
17.5.12 Budapest ------------------- Tuulinen Budapest oli kolea myös toisena päivänä. Aamupalan söimme katukahvilassa katsellen työhön rientäviä ihmisiä - kovin moni ei hymyillyt. Oli rentouttavaa juoda lämmin kaakaonsa erilaisten aamuvoileipien kera. Kaunis vaalea nainen, jolla oli pehmeä ääni, koetti löytää yhteistä kieltä. Ei hitustakaan arroganssia palvelussa - se lämmitti kolean tuulisessa aamussa.
Menimme matkanjohtajamme opastamana kiinalaiselle torille, entinen valtava teollisuusalue sisälsi kaikkea kiinalaista ja muuta tavaraa. Matkatoverini ryhtyivät "stailaamaan" minua heteromiesten tapaan: ostin pikkutakin, kengät, vaihdoin paitaa keskellä kauppaa. Takki maksoi noin 20 euroa, kengät kaksi euroa ja paita alle euron.
Kävimme myös Mammutissa, paikallisessa ostoskeskuksessa, jossa hinnat olivat kymmeniä tuhansia florintteja - tavarassa ei välttämättä ollut paljon eroa, mutta hintaerot olivat kymmenkertaiset kiinalaiseen toriin verrattuna.
Voin vain kuvitella, mitä meidän perheen naiset olisivat ajatelleet- kahden neliökilometrin alueella tuhansia vaate-, kosmetiikka-, koru- ja kenkäputiikkia - ja mihin hintaan. Hinnasta tosin on mainittava, että ensimmäinen oli jotakin. sitten kun sanoit ettet halua sitä, hinta laski, lopulta sinulta kysyttiin paljonko haluat maksaa. Tinkiminen saattoi johtaa siihen, että myyjä kulki 100 metriä hihassasi perässä. Alkuperäinen hintapyyntö oli pudonnut ainakin neljäsosaan. Minä en jaksa paljonkaan tinkiä, mutta se on kieltämättä kannattavaa.
Toriretken jälkeen kävimme kääntymässä kämpillä, kunnes suuntasimme vuorille: hyvin rehevälle metsäiselle vuorenrinteelle. Jos nyt vuoresta voi puhua, kun vuori on alle yhden kilometrin korkuinen, mutta joka tapauksessa se eroaa kovasti tasaisesta maastosta.
Lentokoneesta tein yhden hauskan havainnon Unkarista: peltojen reunamilla olevat talot olivat melkein kaikki rakennettu kyliksi. Suomessa olisi kaikki varmasti asuneet erillään. Maasto ei millään tavalla pakottanut rakentamaan kyliksi, minkähän vuoksi talot oli rakennettu niin tiheiksi kyliksi - pelto- ja muuta maata olisi ollut kylliksi tehdä erillisiä rakennuksia.
Budapestin vuorella söimme jälleen gulassikeiton oluen kera. Kyllä keittoruokia pitäisi syödä enemmän - kuuma gulassikeitto on hyvää vatsalle. Syötyämme kävelimme tuulisella vuorella, jossa oli niittymäisiä alueitakin. Loistavaa piknik-aluetta.
Junassa vuorelle monella oli polkupyörät mukana, koska vuorelta oli kymmeniä maastopyöräreittejä alas. Vuorelta alas matkaa kertyy helposti kymmeniä kilometrejä keskellä metsää ja välillä polku vietti alas hyvin jyrkästi.
Vuorelta palasimme takaisin Lasten junalla, johon sananmukaisesti tuli eräältä asemalta koko vaunu täyteen lapsia, jotka pitivät ääntä ja melusivat. Junanlähtöä odottaessamme olimme torkkuneet auringonpaisteessa - hetki oli hiljainen, vain lintujen laulua kuului, tuntui kuin elämä olisi hetkeksi pysähtynyt. No matka rynkyttävässä ja täynnä lasten melua olevassa vaunussa palautti varmasti mieleen, että elämä on tässä ja nyt.
Kuka pitää raitiovaunuista, niin Budapestissa on loistava mahdollisuus matkustaa niillä. Budapestissa on myös manner-Euroopan vanhin metro, jolla aluksi suuntasimme kohti kiinalaista toria. Matkajohtajamme vannotti, että säilyttäkää lippunne, koska niitä saatetaan tarkistaa sekä matkan alkaessa ja loppuessa. Matkanjohtajamme selitti lopulta kadonnutta lippuaan metrosta poistuessa - vain hänen ikänsä pelasti hänet. Tietyn iän ylittäneet saavat ajaa ilmaiseksi julkisilla kulkuneuvoilla...
Palasimme Moskova-aukiolle ja siellä sijaitsevaan ulkoilmakahvilaan. Tuuli edelleen hyvin kylmästi, mutta aurinko lämmitti. Suomessa oli kuulema 25 astetta lämmintä, aivan kesäistä. Siis ilmojen puolesta varmasti mukavampaa kuin Budapestissä, mutta paikan henki ja matkaseurakin voivat olla merkityksellisiä asioita.
Illan kulutimme klassista musiikkia kuunnellen ja maailmaa parantaen tokaijin äärellä. Kuuntelimme toistemme tarinoita elämänvarrelta - mitä oli tullut tehtyä, mikä olisi voinut jäädä tekemättä. Miten sitä eläessään oppii kokemuksistaan, jääräpäisyyttään pitää kiinni tietyistä asenteistaan eikä opi.
Minä iltaunisena väsähdin ja matkakumppanini lähtivät kaupungille. He nukkuvat pitkään aamusta, minä en nuku juuri koskaan pitkään aamusta. Iltaisin minusta ei ole seuraa, jos en ole ehtinyt ottaa päiväunia, kuten en ollut ehtinyt Budapestia kiertäessämme tehdä.
Aamupalalla, jahka matkakumppanini heräävät, kuulen , mitä ovat Budapestissa olevalla saarella touhunneet.
DNA:n yhteydet eivät toimi Unkarissa - en päässyt iPhonella, enkä iPadilla internettiin. Siksi matkatarinani tulee päiviä myöhässä.
Tämäkään päivä ei näytä kovin lämpimältä, mutta matkalla ollessa säätila ei ole ainut asia. Kiinalaiselta torilta voi ostaa vaikka villapaidan, jos paleltaa kovassa tuulessa.
18.5.12 Budapest ----------- Budapestin korkeimmalla on voitonmerkki. Toisen maailmansodan voitonmerkki, joka ylväänä tähyää kohti taivaita. Voitonmerkiltä on hävitty kaikki Neuvostoliittoon viittaava - venäläiset sotilaat ryöstivät kaiken talo talolta kyseisellä kukkulalla ja muuallakin. Venäläisyys ei ole kovassa huudossa näiden vanhempien ihmisten mielessä.
Saksalaisilla oli päämaja autotietunnelissa, jonka päälliset rakennukset pommitettiin maantasalle. Ne kaikki on rakennettu uudelleen. Muualla näkee rakennuksissa vieläkin luodin ja ammusten jälkiä. Niissä rakennuksissa, joita ei ole kunnostettu.
Voitonmerkkikukkulalle johtavat portaat ovat vanhempaa kuin 1940-luvun perua, mutta hyvässä kunnossa. Kukkulalta, jota kai vuoreksi kutsutaan on mahtavat näköalat. Joku bändi kuvasi videotaan todella upeassa kohdassa kukkulaa.
Aamu-urheilun jälkeen menimme erääseen kaupunginosien kauppahalleista ja söimme aterian, jota paikallisetkin nauttivat. Haudutettu kaalin ja lihan seos, en edes yritä kirjoittaa, minkä nimistä se on. Minä en ymmärrä alkuunkaan sitä, että joku väittää meitä sukulaiskieliksi. En ymmärrä mitään muuta sukulaisuutta, kuin että kieltä osaamattomalle se kuulostaa täysin erilaiselta ja käsittämättömältä kuin valtakielet.
Kävimme myös kaupungin kuuluisammassa kauppahallissa, jossa oli liikkeitä aivan mahdottoman paljon. Oli mahdollisuus ostaa hanhenmaksaa tai vaikkapa elävä kala. Me pysähdyimme nauttimaan ruokailun jälkeiset snapsit - maistelimme unkarilaisten suosimaa wilmosia ja katselimme ohikulkijoita, joissa oli suuri osa turisteja, koska hintataso oli taas korkeampi kuin edellisessä paikallisten suosimassa kauppahallissa, jossa ei meidän lisäksi tainut muita turisteja ollakaan.
Halusin nähdä myös turistikadut, jotka näyttivät jo hyvin länsimaisilta. Päivä oli hyvin aurinkoinen ja lämmin. Budapestin Hard Rock- Cafeta laitettiin kuntoon. Kävimme katsomassa kristallia, joka oli hyvin hienoa, eikä mahdottoman kallista. Kun emme ostaneet mitään, myyjä kertoi, että alakerrassa olisi halvempaa kristallia. Hintataso turistikadulla oli kolmin- tai jopa viisinkertainen muualla oleviin hintoihin. Turisti on talouden lypsylehmä.
Meille kolmelle keski-ikäiselle miehelle tarjottiin myös seksiä ostettavaksi. Noin 40-vuotias nainen kaupitteli tyttärensä ikäistä, kenties jopa noin 20-vuotiasta tytärtään. Eräälle seurueestamme oli ensimmäinen kerta, jolloin olisi ollut tarjolla maksullista seksiä. Budapestiin liittyy kuitenkin surullinen tarina seksistä. Eräs englantilaismies joi itsensä tyypilliseen englantilaiseen humalaan ja meni paikalliselle seksiklubille. Kun seksiklubin ovesta menet niin saatat juotua maksamaan mitä tahansa. Englantilaismies kieltäytyi maksamasta pöytään tuotua 400 euron sampanjaa - hänet ammuttiin strippariklubin ulkopuolelle. Tapaus ei ole selvinnyt vuosien kuluessa, ampujaa ei ole vieläkään löydetty. Budapestissa kannattaa siis kiertää kaukaa seksiklubit ja seksinostaminen, koska mitä tahansa voi tapahtua.
Budapest on jaettu eri mafioiden kesken, siksi kadullakäveleminen on turvallista. Mafia ei halua, että heidän bisneksensä kärsivät. Toisaalta sosialismin jäänteinä ihmiset ovat tottuneet korruptioon, joka tapahtuu ovien sisällä. Ehkä sosialismin jälkimainingit tai vanhan kulttuurikaupungin eetos kasvattavat ihmisiä, jotka käyttäytyvät sivistyneesti. En tiedä.
Meillä rapautuu kulttuurimme käyttäytymiskoodeista. Koetimme miettiä keski-ikäiset miehet sitä, että kuka nykyisen median hellimistä miehistä olisi mies, johon mies voisi kasvunsa kuluessa samaistua. Mieleen tuli vain pitkä lista, ketkä eivät ole, eivät tule olemaan tai ehkä joskus: Jyrki, Ike, Paavot, Enbuske - ei heistä ole miehen malliksi. Putous-ohjelmakin tavoitti tyypillisen Archie Bunker-ilmiön, eli sen, miten miehestä ja isästä tehdään naurettava. Robert Bly:n kirja Sibling Society on edelleen kuin pommi tajuntaan. Mies on mennyttä.
Kolmen eri hatun seurueestamme, Herra O kertoi, että he ovat kokoontuneet miesten kesken 35 vuotta. Miehet, joita oli alunperin yli 10, ovat kertoneet täysin avoimesti joka vuosi, mitä heille on tapahtunut kuluneen vuoden aikana. Sihteeri on kirjannut kaiken ylös. Aviossa elävien suomalaisten tarinoita lähes 40 vuoden ajalta - mikä tutkimusaarre. Herra O väitteli kasvatustieteen tohtoriksi talvella. - Ei sitä voi julkaista, siellä on liian intiimiä tietoa perheistämme, Herra O vastasi. Meistä kahdesta muusta miehestä ajatus tuollaisen aineiston hautaamisesta on järjetön. - Kuudesta kahdeksaan tuntiin kuluu istuntoon, jossa kukin mies puhuu sielunsa puhtaaksi. Puheenjohtaja on, mutta hän ei koskaan keskeytä. - Tämä on minun tarinani, siihen mies lopettaa tarinansa.
Herra O kertoi, että kyseisten herrojen naiset yrittivät samanlaista ryhmäistuntomuotoa, mutta pitivät vain kahden vuoden ajan. Naisista ei ollut samanlaiseen. Tyttöjen parikkileikki jatkuu läpi koko naisen elinkaaren.
Miehiä syytetään heidän verkostoistaan, mutta miehet luultavasti sekä biologisesti että kulttuurisesti muodostavat verkostoja, jotka eroavat naisten verkostoista olennaisesti. Jos naisilla yleensä on verkostoja, niin ne keskittynevät hoivan ja auttamisen ympärille. Naiset eivät ehkä muodosta verkostoja, joissa he purkaisivat itseään. Nainen kai kertoo huolensa parhaalle ystävälleen tai terapeutilleen. Mies ei useinkaan etsi terapeuttia, mies voi törmätä terapeuttiin ongelmissaan.
Miksi suurin osa terapiatyötä tekevistä on naisia? Mitä nainen voi ymmärtää miehen elämästä? Useat naiset vastaavat tuntevansa miehen täysin. He ehkä tuntevat , miten mies käyttäytyy, mutta että he tuntisivat miehen ajatukset - sitä en usko.
Budapest olisi loistava paikka taiteilijalle, koska kieli, kulttuuri ja paikka erottaa Suomesta niin paljon, että voi nähdä terävämmin oman kulttuurin. - Kuvataiteilija voisi keskittyä täysin kehittämään teemaa, jonka kimpussa on, sanoi Herra L, joka on myös osa-aika kuvataitelija. - Minustakin paikka olisi loistava vaikkapa seuraavan kirjani kirjoittamista varten, minä vastasin.
19.5.12 Budapest ------------------------------ Suuntasimme lauantaiaamuna kohti Keletin metroasemaa, josta menimme kiinalaiselle torille vielä kerran, tuliaisia hankkimaan. Nyt ilma oli lämmin, eikä tuullut koleasti. Ihmisiäkin oli enemmän paikalla naisten taivaassa, siis paikassa jossa vaatteita, kenkiä ja kosmetiikkaa silminkantamattomiin. Torilta saa tavaraa huomattavasti halvemmalla kuin muualta Budapestista, minkä vuoksi paikallisiakin näkyi runsaasti. Turisteja ei ollut paljonkaan.
Kävimme katsomassa maalaisten markkinoilla, mitä siellä oli. Maistelimme makkaraa, joka poltti suussa kauan. Ja söimme kevään ensimmäiset mansikat, jotka maistuivat oikein hyviltä. Päätimme syödä pizzat, koska koko matkan aikana emme olleet vielä syöneet ns. tavallisia ravintolaruokia. Otin tosin unkarilaisen pizzan.
Varasimme pöydän baarista Mestarien liigan loppuottelua varten ja menimme kämpille. Oikeastaan sen vuoksi, että minä iltaunisena jaksaisin pysyä valveilla ottelun ajan.
Menimme Margitin saarelle, jossa paikalliset tapaavat käydä piknikillä. Vehreä keidas keskellä Budapestiä. Tartanirata kiertää koko saarta ympäri, joten lenkkeilijöille on aivan loistava alusta juosta. Juoksijoita olikin, tyylejä oli monenlaisia - yllättävän huonoliikkeisiä juoksijoita oli suurin osa. Onkohan täälläkin koululiikunta vähissä?
Margitin saarella kasvaa plataanipuu, jonka ympärysmitta on kuusi metriä ja 35 senttiä. Puun ikä täytyy olla siis satoja vuosia.
Margitin saarella ei näy ainuttakaan humalassa örveltäjää, puistoa eivät ole vallanneet alkoholistit eivätkä narkkarit. Siellä liikkuvat kaikenikäiset sulassa sovussa keskenään. Toki alkoholia puistossa nautitaan, muttei se näy ihmisten ääliömäisenä käyttäytymisenä. Taisi siellä vesipiipunkin kanssa iltaa viettää, muttei hänestä ja hänen kumppanistaan muille riesaa ollut. Mihin suomalainen humalassa örvellys perustuu?
Margitin saaren jälkeen olikin jo Mestarien liigan loppuottelun vuoro. Menimme meille varattuun pöytään baarissa, mutta musiikkimekastus oli sitä luokkaa, ettei siitä tulisi nautinnollista jalkapalloiltaa - selostusta tuskin kuulisi. Sitten olikin pohtiminen, missä jalkapallo-ottelun voisi nähdä, kun kämpillä televisio ei ollut yhteydessä kanaviin.
Päätimme mennä läheisen hotellin aulaan ja kysyä sieltä mahdollisuutta katsoa peliä. Se oli mahdollista, kun hotellin baarista osti kolme kertaa kalliimpaa olutta kuin muualta. Katselimme peliä yhdessä saksalaisten nuorten kanssa - yllätys, yllätys, suurin osa heistä kannatti Chelseaa. muuten tylsä peli itsessään tarjosi dramatiikkaa viimeisen kymmenen minuutin aikana ja rangaistuspotkukilpailussa.
Saksalaisvanhemmat joivat aulassa omia juomiaan - tapa, jota on vaikea käsittää. Hotellin henkilökunta ei siitä huomauttanut, mutta me olimme närkästyneitä, koska kyseessä oli korkeintaan kymmenen euron kustannus. - Noin ne saksalaiset aina käyttäytyivät, matkakumppanini sanoi.
Bayern Munchen hävisi pelin, kun viimeinen ampuja ampui tolppaan. Drogba, joka pelin aikana oli kiittänyt taivaalle tasoitusmaaliaan, sai upottaa saksalaisten unelman. Cech otti maalissa kiinni toisella puoliajalla Robbenin rankkarin, jonka juuri Drogba oli aiheuttanut. Drogba meni maalin tehtyään suoraan kiittämään Cechiä - hänen sydämeltään oli kivi pudonnut ja hän pääsi nauttimaan voittajan riemusta.
Kävelimme hotellilta kämpille pimeässä ja lämpimässä Budapestin yössä - kesä oli tullut, kun lyhythihaisessa paidassa saattoi kävellä tuntien kesän ihollaan. Pensaat ja kukat olivat puhjenneet kukkaan, sillä huumaava tuoksu täytti sieraimet.
Budapest, nyt tiedän, mitä tarkoittaa Budapest mielessäni. Olin ensimmäistä kertaa vanhassa kulttuurikaupungissa, jossa vanha taksikuski haikaili unkarilaisia skoottereita ja kuorma-autoja, jotka olivat "Superb!". Taksin ikkunasta avautui hotellirakennus, jonka kommunistit aloittivat - nyt suuri betonimassa raunioituu. Veikö joku rahat vai miksi rakennuksen valmistuminen keskeytyi, sitä ei voinut taksikuskin kanssa keskustella, kun ei ollut yhteistä kieltä.
Unkarilaiset ovat hyvin ylpeä kansa, joka paikassa on Unkarin lippu. Mihin kansallistunne perustuu, niin se ei avautunut ensimmäisellä Budapestin matkalla. Budapest on muuttumassa Euroopan itäisestä kaupungista länsimaiseksi kaupungiksi. Unkaria haukutaan Urbastaaniksi johtajansa mukaan. Unkarilla, kuten Venäjälläkin, on vielä pitkä matka demokratiaan. Toistaiseksi Budapest on eurooppalainen kaupunki, joka on suomalaiseen hintatasoon nähden halpa, vaan kuinka kauan?
Sunnuntaiaamuna valmistaudumme kotimatkaan. Suora edestakaisinen lento Budapestiin Finnairilla maksaa noin tuhat euroa, mikä on järkyttävä hinta. Halpalentoyhtiöiden lennoilla kolme henkilöä matkustaa samalla hinnalla Budapestiin. Jos osaa käydä oikeissa paikoissa, siis kaukana turistikaduilta, niin eläminen Budapestissa on vielä halpaa.
Jos haluaisi tehdä romanttisen matkan jonkun kanssa, Budapest on siihen hyvä vaihtoehto. Kielestä ei ymmärrä sanaakaan, jos pysyy poissa turistirysistä, voi olla melkein kaksistaan kahden miljoonan budapestilaisen kanssa. Kevään ruusut tuoksuvat lupauksille kaikesta ihanasta.
Budapest 20.5.12