Dubrovnik, mikä paikka se on?
Dubrovnik, mikä paikka se oikein on?
Kun on nähnyt monta kertaa Rooman, käynyt toistuvasti Prahassa, eikä halua mennä Pariisiin, kun se on muuttunut siirtolaisinvaasion myötä kiinnostamattomaksi. Kun on käynyt New Yorkissa puolenkymmentä kertaa, niin minne lomalle?
Kotoa kannattaa lähteä lomalla pois. koska muuten miettiin vain kotiin liittyviä asioita, eikä lepää, koska isossa omakotitalossa on aina jotain laitettavaa, korjattavaa ja suunniteltavaa.
Barcelona? Ei, Madrid ? Ei. Nizza? Ei. On tietenkin riski ajatella, että entisiin sosialistisiin maihin lähtee, koska niissä on vallala samanlainen välinpitämättömyys talojen kunnosta kuin mikä vallitsee pohjois-Suomen ja pohjois-Ruotsin välillä. Ruotsalaisten eduksi - he pitävät rakennuksensa siistinä.
Dubrovnik! Mihin maahan se kuuluu? Entinen Jugoslavia, mutta nyt? Kroatiaan. Jalkapallon ihmemaa, Suker ampuu Kroatian jalkapallon kisoissa pitkälle. Jalkapallo on asia, joka on tärkeä elämässä. Jos haluat kuluttaa aikaasi, niin mikään ei vedä vertoja jalkapallon katsomiselle.
Päätämme lähteä lomalla Dubrovnikiin, josta emme tiedä mitään. Tavallisesti emme panosta hotellin tähtiin, mutta nyt otamme viiden tähden hotellin Adrianmeren rannalta , juuri turistisesonkin alussa. Juuri sen jälkeen kun ihmiset ovat olleet kausityöttöminä, juuri kun alkaa runsaan puolen vuoden aherrus turismin parissa - turismi on ainut oikea ala Dubrovinikissa.
Yön aikana kun ajaa kuutostietä Helsinki-Vantaan lentokentälle, ei ole paljon liikennettä sunnuntain vastaisena yönä - ei juuri ketään tule vastaan. Keskustelemme rouvani kanssa kaikesta mitä on tapahtunut - tunnelman nostattamista, koska vietämme viikon ainoastaan kahdestaan - nyt emme ottaneet yhtään lasta mukaan.
Olemme molemmat vastuullisissa tehtävissä, ja hetki ilman vastuuta, on lomaa.
Omissa töissäni on merkillistä se, että epäsosiaaliset persoonalliset saavat pyörittää ja hypyttää julkista palvelujärjestelmää mielein määrin - julkinen palvelujärjestelmä koettaa miettiä, mitä se on tehnyt väärin. Aivan kuin heikko itsetuntoinen suomalainen vitsissä, jossa on norsu ja viisi eri kansallisuutta. Muut kansallisuudet miettivät, miten he hyödyntävät norsua - suomalainen miettii, mitä se minusta ajattelee. Tämä kaikki verhotaan epämääräiseksi byrokraattisuudeksi, että hoito toteutuu - on merkillistä että väärin tekeminen ei ole enää väärintekemistä.
Se Suomesta tällä erää, Adrian meri pauhaa hotellihuoneen ikkunan takana sateisessa Dubrovnikissa.
Lento Helsingistä Frankfurtiin meni lähinnä nukkumiseksi, mietin kuinka monta kertaa eräs ystävistäni, joka matkustaa työkseen on kulkenut kyseisen kentän läpi. Ja miten hän jaksaa tehdä sitä vuodesta toiseen - minä voisin nauttia vuoden siitä, että vain matkustelisin, mutta että koko ajan. Ei.
Ihmiset puhuivat suuria vieressä, ja silloin keksin kuolemattoman lauseen: " kun vanhempasi ovat kuolleet, niin realisoimme omaisuuden". Lauseen vitsi piilee siinä, että kummankaan meidän vanhemmista ei ole omaisuutta realisoitavaksi, jotain tavallista asunnon ja kesämökin omistusta. Oman asunnon realisoimisella saisi todennäköisesti enemmän. Kieltämättä, jos joku tarjoaisi puolestatoista miljoonasta ylöspäin, niin se panisi meittimään , mitä tehdä tulevaisuutensa kanssa. Minulla on sille suunnitelma, josta rouva ei ole samaa mieltä.
Lentokoneessa matkalla Frankfurtista Dubrovnikiin, Croatian Airlineislla, pyysin sämpylän, siis niiden entisaikojen ruoka-annosten tilalla olevien makupalojen, kanssa punaviiniä. Sovittiin että rouva ottaa valkoviiniä. Suurin osa koneen matkustajista otti valkoviiniä, minä ajattelin hondamiehenä ottaa punaviiniä - ja se oli jotenkin kypsymättömänoloista, sellaista tunkkaista, joka kyllä tuntuu suussa jälkimakuna, mutta miettiessäsi, mikä jälkimaku on, niin ensimmäinen mieleesi tukeva assosiaatio liittyy homeeseen. Sämpylän kanssa tullut jälkiruoka, jota aluksi arvuuttelimme, oliko se leipää vai pullaa, osoittautui makeaksi jälkiruuaksi, jonka homeen mausta ei voinut erehtyä. En ole varma, josko se kuului siihen aidosti, vai oliko kyseessä se, että tuote oli pilalla.
Rouva esitti, minulle kysymyksen, koska ei pitänyt valkoviinin mausta, että haluanko valkoviiniä. Ja ennen kuin ehdin vastata, kaatoi valkoviinilasin itsensä ja minun päälle. Alkuhämmästyksen jälkeen nauroimme makeasti, että kun rouva yrittää seuraavan kerran tarjota minulle valkoviiniä, niin pidän varani. Nauroimme ja nauroimme asialle.
Lentokentällä katsoimme minkälaisia ilmoja on muualla - Afrikansarvi oli ainut paikka, jossa oli tosi lämmintä. Se nyt ei kuitenkaan innosta matkailemaan sinne. Praha, jossa olmme joinakin keväinä käyneet - yksi astetta lämmintä. Dubrovnik 13 astetta ja sadetta.
Minä haluaisin asua meren äärellä, jos voisin sen valita. Haluaisin asua kalliolla, johon tyrskyt löisivät. Kroatia ei ole yhtään hullumpi paikka sen toteuttamiselle.
Taksikuskin kanssa juttelin, kun tulimme lentokentältä hotelliimme - tavalliset ihmiset ansaitsevat 1000 euroa nettona kuukaudessa. Adrianmeren helmen, Dubrovnikin Vanhan Kaupungin alueella neliömetri maksaa 2000 euroa, taksimiehen mukaan. Eli täälläkin ihmiset maksavat asuntojaan elämänsä.
Lentokentältä hotellille näki, että paljon uutta rakennettiin, mutta näki myös, että ihmiset asuivat asunnoissa, jotka olivat romahduspisteessä. Se on sitä sosialistista toivottomuutta. Rouvan mielestä asunnot muistuttavat Puolan asuntoja, yhtä hoitamattomia.
Kroatiassa on yksi virallinen kieli, jota ei ymmärrä ollenkaan. Ei oikeastaan ensimmäistäkään sanaa. Saa nähdä, mitää viikko tuo tullessaan - kuntosali kuulema on, spa-jutu on, erilaisia hoitoja, joiden hinnat tuntuvat aika suurilta täkäläiseen hintatasoon nähden. Hotellin arvioon joku englantilainen oli laittanut, että vähän hintavaa on. Kokeillaan nyt tämmöistäkin, olen jo pitkän aikaa halunnut kokeilla jalkahoitoja ja muita hoitoja. Klassinen ruotsalainen hieronta on heti thai-hieronnan jälkeen listalla, mikähän ne erottaa toisistaan.
Lentokentältä ostettu shampanja, Laurent-Perrier, on melko hyvää. Aloitamme rouvan kanssa nostamalla shampanjamaljat, ennen kuin lähdemme kokeilemaan yhtä hotellin kolmesta ravintolasta.
Paikallinen televisio näyttää ohjelmaa Jeesuksen viimeisistä päivistä. Täällä ei ole dubattu elokuvia. Taksikuski sanoikin, että kroatilalaiset puhuvat hyvää englantia.
Ehkä se loma alkaa tästä.
31.3.2013 Dubrovnik
Kun on nähnyt monta kertaa Rooman, käynyt toistuvasti Prahassa, eikä halua mennä Pariisiin, kun se on muuttunut siirtolaisinvaasion myötä kiinnostamattomaksi. Kun on käynyt New Yorkissa puolenkymmentä kertaa, niin minne lomalle?
Kotoa kannattaa lähteä lomalla pois. koska muuten miettiin vain kotiin liittyviä asioita, eikä lepää, koska isossa omakotitalossa on aina jotain laitettavaa, korjattavaa ja suunniteltavaa.
Barcelona? Ei, Madrid ? Ei. Nizza? Ei. On tietenkin riski ajatella, että entisiin sosialistisiin maihin lähtee, koska niissä on vallala samanlainen välinpitämättömyys talojen kunnosta kuin mikä vallitsee pohjois-Suomen ja pohjois-Ruotsin välillä. Ruotsalaisten eduksi - he pitävät rakennuksensa siistinä.
Dubrovnik! Mihin maahan se kuuluu? Entinen Jugoslavia, mutta nyt? Kroatiaan. Jalkapallon ihmemaa, Suker ampuu Kroatian jalkapallon kisoissa pitkälle. Jalkapallo on asia, joka on tärkeä elämässä. Jos haluat kuluttaa aikaasi, niin mikään ei vedä vertoja jalkapallon katsomiselle.
Päätämme lähteä lomalla Dubrovnikiin, josta emme tiedä mitään. Tavallisesti emme panosta hotellin tähtiin, mutta nyt otamme viiden tähden hotellin Adrianmeren rannalta , juuri turistisesonkin alussa. Juuri sen jälkeen kun ihmiset ovat olleet kausityöttöminä, juuri kun alkaa runsaan puolen vuoden aherrus turismin parissa - turismi on ainut oikea ala Dubrovinikissa.
Yön aikana kun ajaa kuutostietä Helsinki-Vantaan lentokentälle, ei ole paljon liikennettä sunnuntain vastaisena yönä - ei juuri ketään tule vastaan. Keskustelemme rouvani kanssa kaikesta mitä on tapahtunut - tunnelman nostattamista, koska vietämme viikon ainoastaan kahdestaan - nyt emme ottaneet yhtään lasta mukaan.
Olemme molemmat vastuullisissa tehtävissä, ja hetki ilman vastuuta, on lomaa.
Omissa töissäni on merkillistä se, että epäsosiaaliset persoonalliset saavat pyörittää ja hypyttää julkista palvelujärjestelmää mielein määrin - julkinen palvelujärjestelmä koettaa miettiä, mitä se on tehnyt väärin. Aivan kuin heikko itsetuntoinen suomalainen vitsissä, jossa on norsu ja viisi eri kansallisuutta. Muut kansallisuudet miettivät, miten he hyödyntävät norsua - suomalainen miettii, mitä se minusta ajattelee. Tämä kaikki verhotaan epämääräiseksi byrokraattisuudeksi, että hoito toteutuu - on merkillistä että väärin tekeminen ei ole enää väärintekemistä.
Se Suomesta tällä erää, Adrian meri pauhaa hotellihuoneen ikkunan takana sateisessa Dubrovnikissa.
Lento Helsingistä Frankfurtiin meni lähinnä nukkumiseksi, mietin kuinka monta kertaa eräs ystävistäni, joka matkustaa työkseen on kulkenut kyseisen kentän läpi. Ja miten hän jaksaa tehdä sitä vuodesta toiseen - minä voisin nauttia vuoden siitä, että vain matkustelisin, mutta että koko ajan. Ei.
Ihmiset puhuivat suuria vieressä, ja silloin keksin kuolemattoman lauseen: " kun vanhempasi ovat kuolleet, niin realisoimme omaisuuden". Lauseen vitsi piilee siinä, että kummankaan meidän vanhemmista ei ole omaisuutta realisoitavaksi, jotain tavallista asunnon ja kesämökin omistusta. Oman asunnon realisoimisella saisi todennäköisesti enemmän. Kieltämättä, jos joku tarjoaisi puolestatoista miljoonasta ylöspäin, niin se panisi meittimään , mitä tehdä tulevaisuutensa kanssa. Minulla on sille suunnitelma, josta rouva ei ole samaa mieltä.
Lentokoneessa matkalla Frankfurtista Dubrovnikiin, Croatian Airlineislla, pyysin sämpylän, siis niiden entisaikojen ruoka-annosten tilalla olevien makupalojen, kanssa punaviiniä. Sovittiin että rouva ottaa valkoviiniä. Suurin osa koneen matkustajista otti valkoviiniä, minä ajattelin hondamiehenä ottaa punaviiniä - ja se oli jotenkin kypsymättömänoloista, sellaista tunkkaista, joka kyllä tuntuu suussa jälkimakuna, mutta miettiessäsi, mikä jälkimaku on, niin ensimmäinen mieleesi tukeva assosiaatio liittyy homeeseen. Sämpylän kanssa tullut jälkiruoka, jota aluksi arvuuttelimme, oliko se leipää vai pullaa, osoittautui makeaksi jälkiruuaksi, jonka homeen mausta ei voinut erehtyä. En ole varma, josko se kuului siihen aidosti, vai oliko kyseessä se, että tuote oli pilalla.
Rouva esitti, minulle kysymyksen, koska ei pitänyt valkoviinin mausta, että haluanko valkoviiniä. Ja ennen kuin ehdin vastata, kaatoi valkoviinilasin itsensä ja minun päälle. Alkuhämmästyksen jälkeen nauroimme makeasti, että kun rouva yrittää seuraavan kerran tarjota minulle valkoviiniä, niin pidän varani. Nauroimme ja nauroimme asialle.
Lentokentällä katsoimme minkälaisia ilmoja on muualla - Afrikansarvi oli ainut paikka, jossa oli tosi lämmintä. Se nyt ei kuitenkaan innosta matkailemaan sinne. Praha, jossa olmme joinakin keväinä käyneet - yksi astetta lämmintä. Dubrovnik 13 astetta ja sadetta.
Minä haluaisin asua meren äärellä, jos voisin sen valita. Haluaisin asua kalliolla, johon tyrskyt löisivät. Kroatia ei ole yhtään hullumpi paikka sen toteuttamiselle.
Taksikuskin kanssa juttelin, kun tulimme lentokentältä hotelliimme - tavalliset ihmiset ansaitsevat 1000 euroa nettona kuukaudessa. Adrianmeren helmen, Dubrovnikin Vanhan Kaupungin alueella neliömetri maksaa 2000 euroa, taksimiehen mukaan. Eli täälläkin ihmiset maksavat asuntojaan elämänsä.
Lentokentältä hotellille näki, että paljon uutta rakennettiin, mutta näki myös, että ihmiset asuivat asunnoissa, jotka olivat romahduspisteessä. Se on sitä sosialistista toivottomuutta. Rouvan mielestä asunnot muistuttavat Puolan asuntoja, yhtä hoitamattomia.
Kroatiassa on yksi virallinen kieli, jota ei ymmärrä ollenkaan. Ei oikeastaan ensimmäistäkään sanaa. Saa nähdä, mitää viikko tuo tullessaan - kuntosali kuulema on, spa-jutu on, erilaisia hoitoja, joiden hinnat tuntuvat aika suurilta täkäläiseen hintatasoon nähden. Hotellin arvioon joku englantilainen oli laittanut, että vähän hintavaa on. Kokeillaan nyt tämmöistäkin, olen jo pitkän aikaa halunnut kokeilla jalkahoitoja ja muita hoitoja. Klassinen ruotsalainen hieronta on heti thai-hieronnan jälkeen listalla, mikähän ne erottaa toisistaan.
Lentokentältä ostettu shampanja, Laurent-Perrier, on melko hyvää. Aloitamme rouvan kanssa nostamalla shampanjamaljat, ennen kuin lähdemme kokeilemaan yhtä hotellin kolmesta ravintolasta.
Paikallinen televisio näyttää ohjelmaa Jeesuksen viimeisistä päivistä. Täällä ei ole dubattu elokuvia. Taksikuski sanoikin, että kroatilalaiset puhuvat hyvää englantia.
Ehkä se loma alkaa tästä.
31.3.2013 Dubrovnik