Elämää New Yorkissa marraskuussa 2011
9.11.11
Millaiselta tuntuisi elää New Yorkissa?
Neljättä vuotta peräkkäin New Yorkissa lomalla New Yorkin maratonin aikaan. Monet ystävistä kysyvät, että mikä siinä kaupungissa viehättää. Sitä on vaikea selittää, mutta kirjoitan mitä minulle tulee äkkiä mieleen.
Aamulla voi pujahtaa johonkin kaupungin useista deli-paikoista, eli paikoista, joissa voi nauttia aamiaisen. Kulttuuritarjonnan puolesta kaupungista löytyy tietenkin melkein mitä vain.
Eilen istuttiin Manhattanin kärjessä ja nautittiin auringonpaisteesta. Ihmiset menivät ja tulivat pois Vapaudenpatsaalle vievistä lautoista. Hieman päivänpaistattelua haittasi rottien näkeminen hyppimässä pensaikosta toiseen. Aikaisemmin New Yorkin rottia on tullut tavattua paikallisessa metrossa. Ruuantähteitä ei pitäisi jättää täälläkään. Monista on kiva syöttää lokkeja, joten siinä sivussa rotatkin saavat osansa.
Manhattanin alkuperäisväestöllä eli intiaaneilla on museo aivan Manhattanin eteläkärjessä, siellä voi ihailla intiaanien kädentaitoja. Kärsivällisiä ovat olleet, rvan toiveena olisi käsityöalan ammattilaisena olla vuosi intiaanien opissa.
Wall Streetille ei enää pääse kuvauttamaan itseään, 1 prosentin talousmahtia vastaan mielenosoittavat ovat leiriytyneet telttakyläksi pieneen puistikkoon Wall Streetin lähelle. Vanhoja terveennäköisiä ja ideologisenoloisia hippirouvia kävelee peace-merkki kaulassa, toinen äärilaita on huumeissa olevat juurettomat nuoret. Paikallinen politiikko pitää puheita kyseiselle väelle, ilmapiiri oli kärjistyä, kun yksi mielenosoittaja pidätetään, koska hän ei noudata poliisin kehotuksia. Paul Krugman kirjoittaa protestista paikallisessa aviisissa: 0,01 prosenttia on luku, joka pitää valtaa hallussaan. Jokainen amerikkalainen senaattori on väistämättä miljonääri, mikä varmasti vaikuttaa politiikantekoon.
Suvaitsevaisuus on varmaan New Yorkin mukavimpia puolia - tänne mahtuu pohjoiseurooppalaisen mittapuun mukaan kaikenlaisia ihmisiä. Matkalla tavattu kollega kertoi asuneensa 2,5 vuotta New Yorkissa. Hänen mukaan metrovaunussa on kaikkia maailman ihmisiä, vain yhdestä vaunullisesta löytyy kaikkien mantereiden asukkeja. Metrolla on kaupungissa hyvin helppo liikkua, katujen numerointi, ei nimiä, tekee helpoksi paikallistaa itsensä kartalle, nousipa ylös missä tahansa metrosta.
Tyhmänrohkea kaupungissa ei tietenkään kannata olla, on edelleen alueita, joissa valkoisten ei ole hyvä liikkua, siitä tullaan ystävällisesti muistuttamaan. Queensissä viime vuonna ammuttiin taksikuski. Eräs taksikuski kertoi opiskelevansa taloustieteitä. Hän sanoi, ettei hänellä ole varaa kalliisiin yksityisiin yliopistoihin, mutta julkisen puolen yliopistotkin ovat nykyään aivan hyviä. Niin jos vain olisi nuori, miten paljon mahdollisuuksia New York tarjoaisikaan!
New York on täynnä kauniita latinonaisia, joita vilisee katukuvassa. Mietin naisia katsoessani, että miltähän naiset näyttäisivät ilman meikkejä. Monen naisen ripset näyttävät jo vähän epätodellisilta. Vanhenevan naisen, tai miksi myös miehen osa vertailuissa on hankala. Leikellyt naiset ja botoxhuulet vanhenevalla naisella ovat irvikuvia naisen kauneudesta. Heidän rinnalla vanhenevat hippinaiset ovat todellisia kaunottaria ja terveen elämän todisteita. Siis ne hippinaiset, jotka eivät jääneet laajentamaan tajuntaansa kemikaaleilla.
Ammatin puolesta täällä varmaan riittäisi päihdepsykiatrille töitä. Tapaamani lääkärit eivät pidä juristien tavasta roikkua vastaanoton ulkopuolella ajamassa "potilaan" etuja. Minä haluaisin myös opiskella täällä , vuoden, ehkä kaksikin, jos vain olisi rahaa ja asunto.
Olisi mukava opiskella taloutta tai vaikka yhteiskuntapolitiikkaa tai filosofiaa. Kai sitä varten voisi ottaa lainankin, olisikohan se mahdollista? Viettää välivuosi työelämästä New Yorkissa opiskellen. Niinhän sitä sanotaan, että Amerikka on unelmia varten. Joillakuilla toteutuneita, useimmilla eivät. Ehkä unelmani toteutuu tulevina vuosina, elämässä hyvällä on taipumus tulla sen luokse, joka uskoo hyvään.
10.11.2011
Television säätiedotuksen mukaan New Yorkin marraskuiset päivät ovat poikkeuksellisen lämpimiä. Keskuspuisto eli Central Park on vetänyt paikalle ihmisiä, jotka haluavat nauttia auringonpaisteesta. Lokakuun lopulla New Yorkissa satoi 70 senttiä lunta, mikä myös on poikkeuksellista. Lumi katkoi oksia yli tuhannesta puusta, aiheutti New York Timesin mukaan pahempaa tuhoa kuin Irene-myrsky.
Tarinan mukaan New Yorkin pormestari tyhjennytti Central Parkin narkkareista, niin että kuka tahansa voi viettää aikaa isossa puistossa keskellä New Yorkia. Puisto on mukava paikka pysähtyä, jos asuisi lähellä Central Parkia, niin se olisi loistava paikka lenkkeilylle.
Modernin taiteen museo on iso rakennus, vaikka sisäänmeno museoon tuntuu pieneltä. MoMAssa voi nähdä luonnossa Kandinskin työn,sen kaikkialla näytetyn, se on hieno. Joku lasten ryhmä on opettajansa johdolla tutustumassa tauluun, lapset kertovat, mitä näkevät taulussa. De Koningin näyttely tuntuu töherrykseltä, ehkä vain loppukauden työt alkavat näyttää taiteilijan päässeen johonkin, joka taidetta syvästi tuntemattomalle avautuu. Jason Pollock ei näytä ollenkaan töherrykseltä, vaikka kyllä siinäkin on seinän verran väriä kulutettu. Miro ja Picasso eivät petä, hienoa nähdä työt luonnossa. Rouvan on pakko saada piirrellä syntyneitä ideoitaan luonnosteluvihkoon. MoMA ei jätä rouvan aivoja joutilaaksi.
Yksi huomiotaherättävä yksityiskohta on se, että eri pääkaupunkien taidemuseoissa näkee aivan upeita naisia. Välillä ei tiedä mihin silmänsä laittaisi. Onkohan niin, että jos sinkkumiehenä haluaisi tavata kauniin naisen, niin kannattaisi kiertää modernin taiteen museoita?
MoMA:n myymälässä on hienoja käyttöesineitä- perunankuorimiseen tarkoitettu väline voi olla kaunis. Käyttöesineet voisivat olla kauniita. Sarpaneva ja Aalto ovat päässeet hienoon seuraan MoMAssa.
Pyhäpäivät ovat tulossa tännekin ja televisiossa kysellään, että mitähän ihmiset ostavat lahjaksi pyhäpäivinä, siis kuukausi ennen joulua. Keskuspuiston laidalla on Applen myymälä, paikka on yhtä täynnä ihmisiä kuin MoMAkin. Kaikenlaista laitetta on tarjolla. Kuluttaminen on talouden selkäranka, pörssin indeksit notkahtavat pahiten alaspäin 60 päivään. Italian talousvaikeuksilla spekuloidaan. Entä jos ihmiset eivät ostaisi yhtään uutta laitetta?
Uutisissa kerrotaan, kuinka 70 prosenttia väärennetyistä pienosista, joita käytetään mm. armeijan helikoptereissa ja esim. avaruussukkulassa, tuotetaan Kiinassa. Kiinan hallitus ei tee asialle uutisen mukaan mitään. 2 dollarin väärennetty osa voi romuttaa miljardeja maksavan avaruussukkulan. Venäjän laukaisemalla raketilla on kolme päivää aikaa löytää radalleen, ennen kuin patterit tyhjenevät. Kuinkahan moni amerikkalainen osaa erottaa politiikan uutisenteosta?
Televisiossa mainostetaan runsaasti sairauksia, niiden hoitoa vakuutuksille perustuvassa hoitojärjestelmässä ja tavallisia lääkkeitä. Juristit mainostavat, että voi saada korvausta sairauksista, vaikka on tupakoinutkin. Tuntuu oudolta ajatella, että juristi ja lääkäri olisivat jotenkin toistensa vihollisia. Niin elantonsa hankkimiseen kaikki keinot ovat sallittuja.
Puhelin- ja muiden laitteiden sopimuksia mainostetaan myös paljon niillä 30 kanavalla, jotka jaksan selailla läpi. Täällä voi saada SIM-korttivapaan 4G-puhelimen, eikä ole pakkonaimakauppaa tietyn puhelinvälittäjän kanssa. Kunnollista dokumenttia ei tule kanavilta. Niin noin 100 dollarilla kuukaudessa saa kanavapaketit ja rajattoman puhelinajan sekä liikkuvan netin eri laitteisiin. 1200 dollaria per perhe vuodessa tuohon kaikkeen on aika paljon.
Aikaero New Yorkissa on seitsemän tuntia Suomeen, minulle joka nukkuu Suomessa iltayöstä 4-6 tuntia, niin jet lag on tosi hankala. New York-viikon aikana unet voivat jäädä hyvin vähiin, ensimmäisellä kerralla nukuin vain vajaa 10 tuntia koko viikko. Nyt nukkuu jo enemmän, univalverytmin paras keino kuulema on se, että paastoaa lentäessä tänne ja sitten alkaa syödä täkäläisen aikataulun mukaan. Ei toimi minulla. Katkonaisen unen myötä näen mitä hulluimpia unia. Osassa niissä tuntuu olevan oivallusta. Osa on kuin Salvador Dalin taulut- umpihulluja. Ehkä New York on kuin uni.
11.11.11
Olimme New Yorkissa, kun Obama valittiin presidentiksi, ihmiset olivat iloisia muutoksesta. Kahviloiden työntekijät kertoivat innoissaan muutoksesta, joka nyt alkaa. Terveydenhuolto tulisi kaikkien ulottuville- ei ole tullut. Uutisissa kerrotaan, että lakituvassa pohditaan, onko lakialoite laillinen. Lakia on yritetty estää millä hyvänsä, esimerkiksi sillä, että se tuhoaa talouden.
Obaman taloushallinnosta vastaavat samat miehet, jotka olivat taloutta romahduttamassa, Amerikka ei ole Japani johtamisen maana. Di Caprio näyttelee Eastwoodin filmissä CIA:n pitkäaikaista johtajaa, elokuvaa mainostetaan otsikolla " Tieto on valtaa". Valta on näkymätöntä taloudessa, toisin on muualla. Amerikkalaisessa jalkapallossa on paljastunut nuorten poikien hyväksikäyttötapaus- miehen kuva on selvästi esillä. Koulubussia humalassa kuljettanut yli 40-vuotias nainen on kuvallaan esillä uutisissa. Mitenhän kävisi, jos meillä Suomessa olisi kuvalla joukkoliikenteen rattijuopot esillä? Täällä on myös kirjaston johtajan rattijuopumus selvästi esillä, 0,18 promillea.
Mainostamisessa ja vaalikamppailussa täällä käytetään toisen mustamaalausta hyväksi, musta presidenttiehdokas on esittänyt erään naisen mukaan seksiehdotuksen, jotta nainen pääsisi mukaan hänen kampanjaansa. Tapahtuma on 1990-luvulta, nyt väitellään kumpi puhuu totta, uutisille kyseessä on " developing story".
Nettiyhteyksiä kauppaavista yrityksistä toinen kertoo vastustajansa tutkimusten mukaan toteuttavan 60 % nettinopeuslupauksensa, heidän oma pitää lähes 100%. Kuinka paljon mainoksissa saa valehdella? En tiedä paljonko mainoksissa pitää olla totta, jotta jotakin saa mainostaa.
En pidä itseäni New York-asiantuntijana, vaan kerron satunnaisen matkaajan näkemyksiä.
Hotellin varaaminen New Yorkista on helppoa, mutta alle kolmen tähden hotellia ei kannata valita. Hotellit hankkivat kuvaajia, jotka laittavat nettiin hienoja kuvia. Täälläkin käydään toisten hotellien arvioihin tekemässä huonoja arvioita.
Olemme useissa kaupungeissa tottuneet käyttämään huoneistoja, joita saa varata eri toimittajilta. Interhome ei ole tähän mennessä pettänyt lupauksiaan.
Kerran varasimme kattohuoneiston New Yorkiin erään toisen palveluntarjoajan kautta. Etumaksu piti maksaa hyvissä ajoin, mutta päivää ennen lähtöämme tuli ilmoitus, että huoneistossa on tapahtunut vesivahinko, nyt ei pääsekään. Koko perheelle piti etsiä päivässä työpäivän lomassa uutta asuinpaikkaa. Rahat sai takaisin tekemällä poliisi-ilmoituksen Suomessa ja uhkaamalla italianamerikkalaista antiikkikauppiasta, että hänet tullaan poliisi-ilmoituksen mukaisesti pidättämään lentokentällä, jos hän tulee Eurooppaan.
Tilalle saatu hienolta kuulostava exclusive-huoneisto paljastui melko kälyiseksi huoneistoksi. Hotellitähdistä kannattaa siis maksaa New Yorkissa. Jos on aktiivinen matkaaja, niin hotellihuoneessa ei tule paljon vietettyä aikaa, eikä niillä tähdillä silloin virkaa ole.
Olemme aina olleet eri hotellissa ja eri puolella Manhattania. Nyt kun matkailusta häviää palveleminen, kaikki tapahtuu itsetsekkauksena matkan varaamisesta lentokenttätoimenpiteisiin saakka, niin nykyisessä hotellissamme pyritään vastaanotosta selvästi eroon- itsebookkausella saa hotelliavaimiin saakka kaiken. Nuorille jotka ovat tottuneet koneiden kanssa elämään, muutos tarkoittaa vapautta. Muistan useimpien kielien opiskeluja aloittaessa harjoitellun sitä, kuinka käyttäydytään hotellin vastaanotossa. Sellaista ei varmaan enää opetella. Toisaalta nykyisessä hotellissa on ensi matkoillamme New Yorkissa hävinnyt tavaraa huoneesta. Reklamaatio ei ole johtanut viikon aikana mihinkään.
Amerikkalainen tapa tervehtiä kaupassa kysymällä kuinka voit, on miellyttävä, vaikkei mitään keskustelua aiheesta odoteta aloitettavan. Myös kohtelias "Sir" tuntuu mukavalta huomaavaisuudelta. Voi olla, että useimmat suomalaiset kokevat sen kiusallisena, koska emme osaa arvostaa itseämme.
Kävimme eilen ostoksilla, mitä jotkut ystävistämme pitävät mukavimpana asiana New Yorkissa. Kyllä ostospaikkoja riittää. Todennäköisesti sain rusketuksen kasvoihini, kun odottelin kauppojen ulkopuolella rouvani ostosreissuja. Rouva ei ole mikään himoshoppaaja, mutta kuulema kaikkea mukavaa lähimmäisille ja itselle löytyi.
Minä itse taas rakastan kirjoja yli kaiken, voin viettää itse helposti tunteja tutkimalla mitä kaikkea New York Universityn kirjakaupassa on myynnissä, kassalla nainen kysyy,että ovatko nämä kurssikirjoja- kumpa siis olisivatkin.
Matkoilta ei oikeastaan enää osta erityistä rihkamaa tai t-paitoja, joita on jo vaatehyllyssä ennestään enimmäkseen käyttämättömänä. Matkoilta ostetaan vaatteita ja kenkiä, joita voi olla vain yhdet kerrallaan päällä. Jotta kaikki vaatteet voisi käyttää, niin pitäisi toimia kuin Anneli Sari konsertissaan- jokaiseen kappaleeseen pitäisi vaihtaa uusi asu päälle. Miehet yleensä pitävät samoja vaatteita useina päivinä peräkkäin - alusvaatteet on tietenkin syytä vaihtaa päivittäin, mitä kaikki miehet eivät tee. Kaupan ulkopuolella istuessani eräs New Yorkin kodittomista kulki ohitseni, päihdelääkärin työssä on oppinut tunnistamaan hajun, joka syntyy kun virtsaa ja ulostaa housuihinsa. Katselin kun mies laahusti pitkin Broadwayta ylös taustalla merkkivaatteiden valomainokset.
Matkoilla melkein mukavinta on ruokakulttuuriin tutustuminen, keväällä kun olimme tuttavapariskunnan kanssa Roomassa, niin tutustuimme italialaisiin ruokiin ja viineihin, koska eräs matkakumppaneistamme oli viinien harrastaja. New Yorkissa viinit eivät tule ensimmäiseksi mieleen ja New Yorkin italialaiset ravintolat ovat enimmäkseen tuottaneet pettymyksen. Chinatownissa eli New Yorkin kiinalaiskorttelissa on hyviä etnisiä ravintoloita, joista saa hyvää ruokaa halvalla, eikä annokset lopu kesken. Kävimme eilen vietnamilaisessa ravintolassa, jossa olemme käyneet ennenkin. Ruokaelämys on aina miellyttävä tuossa paikassa. Olemme merkinneet karttakirjoihimme paikkoja, joissa on ollut hyvää ruokaa kohtuulliselle budjetille. New Yorkissa voi saada usein huonoakin ruokaa. Suosittelen etnisiä ravintoloita, koska niissä ei ole pettymystä matkoilla tullut - ruoka on aina ollut hyvää.
Nyt kun useampina päivinä olen istunut New Yorkissa kauppojen ulkopuolella ja katsonut ohikulkevia ihmisiä, niin sisälle on syntynyt erityisen meditatiivinen tila. Luulen, että kokemus johtuu siitä, ettei ole mitään vaatimuksia toisilta eikä itseltä. Matkoilla pääsee irti kiihkeästä työntekemisen eetoksesta. Luulen, että aivojeni peilineuronit nauttivat nähdä ihmisten toimeliaana suuntaavan tekemisiinsä, samalla kun voi vain istua ja olla. Kukaan ei tunne minua, eri kielien paljoudesta kuuluu harvoin suomea tai ruotsia, jotka katkaisevat meditatiivisen olotilan. Baabelin tornin kielet soljuvat päässä ajatusten niihin tarttumatta. Ihmisiä voi seurata tuntikausia, koska voi katsoa tai olla katsomatta.
Aivotutkimusten mukaan mies biologisesti katsoo naista tietyllä tavalla, tutkimusten mukaan vanhenevan miehen naisten katsominen nostaa hänen testosteronitasoa. 50-vuotiaalla miehellä on vain puolet 20-vuotiaan miehen testosteronitasosta. Osa vanhenevistä miehistä kokee helpotuksena sen, ettei enää mieli askartele koko ajan naisissa, osalle miehistä oma vanheneminen ja parasta ennen-kerhoon siirtyminen on vaikea osa miehen luopumista.
Olin 1988 miehiä käsittelevässä luentopäivässä käytännönfilosofi Timo Airaksisen luennolla, jossa filosofi luetteli miehen elämänvaiheita. Hän kertoi ja perusteli, että mies on ensimmäisen kerran itsenäinen 50-vuotiaana. Ajatus tuntui naurettavalta nuoruutensa uhkussa olevasta miehestä. Hänen perustelunsa tuntuvat tänä päivänä New Yorkissa osuvilta. Itsenäinen mies, lopultakin. Kuinka vapauttavan kaunis marraskuinen päivä New Yorkissa voi ollakaan. Ehdottomasti meditatiivinen tila.
12.11.11
Alunperin Iso-Britanniassa vietetty 1. maailmansodan muistopäivä on levinnyt myös Yhdysvaltoihin ns. Veteraanien päiväksi. Uutisissa 110-vuotias elossaoleva sotaveteraani 1. maailmansodasta tiivisti sotaa koskevan diplomatian olennaiseen : " On hyvä että keskustelu kiistaosapuolten kesken jatkuu, sitten kun keskustelu lakkaa, alkavat ongelmat".
Katselimme rouvan kanssa Veteraanipäivän paraatia kaupunginkirjaston portailta, erittäin tuulisessa ja kylmenevässä New Yorkissa. En kyllä ymmärtänyt, mitä ihmettä ensimmäisenä tulevat moottoripyörät ja niiden omistajat tekivät veteraaniparatiisissa. Uutisissa kerrottiin, että 850 000 sotaveteraania on työttömänä, eikä heillä varmasti ole varaa kyseisiin mopoihin. Paraatielämys muutenkin lässähti, koska se oli huonosti organisoitu- paraati pysähteli, takelteli, ei edennyt. Rouva odotti lentokoneiden ylilentoa venäläiseen malliin, aurinko tuli välillä esiin pilvien ja pilvenpiirtäjien välistä ja se ainakin lämmitti hetken.
Uutisissa puitiin edelleen amerikkalaisen jalkapallojoukkueen nuorten poikien hyväksikäyttötapahtumaa, joka oli tullut valmennuksesta vastaavien henkilöiden tietoon jo 2002. Kyseisen osavaltion lakien mukaan on rikollista jättää asiasta ilmoittamatta eli tv-uutisten lakiasiantuntijan mukaan syyte on mahdollinen myös niille, jotka asiasta tiesivät. Opiskelijat mellakoivat kyseisessä yliopistossa asian tiimoilta. Mietin, miten asia vaikuttaa niissä perheissä, joissa samaa tapahtuu. Lasten hyväksikäyttöä väitetään tapahtuvan paljon. Miten hyväksikäyttöön syyllistyvät ihmiset voisi tunnistaa? Yksi kirja, jota silmäilin käsitteli asiaa. Erityistä huomiota tulee kiinnittää niiden ihmisten ominaisuuksiin, jotka yleensä työskentelevät nuorten kanssa, rikosrekisteriote työhaastattelussa on hyvä alku.
Suomessa on paljastunut, että joillakin venäläislääkäreillä on tekaistu lääkärinopintokirja. Lääkäripalstalla käydyn keskustelun mukaan mitä lähemmäksi Uralia mentiin, sitä heikommin asiaa pystyttiin tarkastamaan Suomesta. Lääkärit kysyvät palstalla, että mikä on entisen TEO:n ja nykyisen Valviran vastaavien henkilöiden vastuu. Ylilääkäreitä on syyllistetty siitä, etteivät he riittävästi tarkistaneet asiaa valelääkärijutuissa. Valvira aikoo tarkistaa kaikkien 20 viimeisen vuoden aikana Suomessa työskennelleiden venäläislääkärien taustat. En tiedä, olisiko se edes Usassa mahdollista, koska juristit hyeenana yrittävät hyötyä mistä tahansa lääkärin tekemästä virheestä. Juristit voivat haastaa potilaan saaman leikkausvideon ja siinä havaitun virheen perusteella leikanneen lääkärin oikeuteen.
Psykology Today käsittelee uusimmassa numerossaan tervettä ja sairasta paranoiaa. Suomessa jos potilaalla on kaksi samanaikaista kantelua tai valitusta vireillä, on syytä tarkistaa, ettei kyseessä ole epäluuloinen persoonallisuus. Ylilääkärit vastailevat Suomessakin selvästi psyykkisesti sairaiden kanteluihin, jotka jatkuvat vuosikausia ilman, että valittajan psyykkinen sairaus todettaisiin ja hoidettaisiin. Monesti tilannetta seuratessa tuntuu, että missä on terve järki.
Greenwich Villagessa on itseään ei-imperialistiseksi mainostava kirjakauppa, joka on mainittu turistioppaassa. Luulen että on ns. second hand- kirjakauppa, josta saa käytettyjä kirjoja. Ei ole, mutta muuten mielenkiintoisia kirjoja siellä on. Ostan Huxleyn Brave New Worldin uuden painoksen.
Rouva istui kirjaa lukemassa Greenwich Villagella eräänlaisella plaza-alueella sillä aikaa, kun kävin parturissa. Rouva sai heti keskusteluseuraa paikallisista miehistä. Minä taasen istuin eilen New Yorkin yliopiston kirjakaupan kahvilassa ostettuani kirjoja, enkä saanut juttuseuraa. Kyseessä on siis täydellinen sukupuolinen syrjintä, tai sitten alkaa tulla siihen ikään, jolloin ulkonäkö alkaa suojella yhteydenotoilta. Kahvilassa on kyllä minuakin iäkkäämpiä henkilöitä.
Odottaessani rouvaa ostoksiltaan luin kirjaa Sigmund Freudin kuolemasta ja hänen psykologisen perintönsä merkityksestä. Kirja oli hyvin mielenkiintoinen, koska kertoi samaan aikaan Wienissä asuneista vanhenevasta Freudista ja nuoresta asunnottomasta, asunnottomien nuorten miesten asuntolassa asuneesta ja kiihkeitä puheita pitäneestä Hitleristä. Yliopiston kirjakaupan psykologian hyllyssä ei ollut montaa teosta, joka olisi suhtautunut kriittisesti Freudin perintöön.
Harmittelin kun en voinut enää ostaa paria neurotieteitä käsittelevää mielenkiintoista kirjaa. Katselin ympärilleni ja kuuntelin samalla, mistä yliopistonuoret juttelivat. Seurusteluun ja toisen treffeille pyytelemiseen liittyviä juttuja kerrottiin. Miesten aivoja käsittelevässä uudehkossa kirjassa naiskirjoittaja kirjoittaa oivaltavasti, että naiset eivät tiedäkään, miten suuren biologisen riskin nuori mies ottaa kysyessään naista treffeille. Viereisessä pöydässä on kyllä menossa täysin päinvastainen sessio, nuori nainen koettaa saada treffeille vastahakoisen nuoren miehen. Niin ajat ovat muuttuneet.
Kahvilassa työskenteli kolme varmaankin opiskelijanuorta, palvelu oli hidasta, leppoisaa ja tehotonta, toisaalta minulla ei ollut kiirettä. Nuoren maailman näköistä toimintaa, ehkä tähän kahvilaan juuri sopivaa.
New Yorkissa amerikkalaisilla on vielä paljon opittavaa palvelun sujuvuudessa ja nopeudessa aasialaisilta. Kiinalaisessa ravintolassa palvelua ei tarvitse odottaa, palvelu on nopeaa ja tehokasta, ehkei niin kohteliasta. Oikeastaan on yllättävää, että suurten kauppojen palvelu on noinkin hidasta ja tehotonta, mitä se on. Suositussa vaatekaupassa 21:ssa tulee mieleen, että ovatko kaikki myyjät kognitiiviselta tasoltaan ihan normaaleja. Toisaalta heillä on varmaan joka päivä tuhansia asiakaskontakteja, voi olla että laiskamaisella hitaudella he suojaavat itseään päivittäisten kontaktien aiheuttamalta uupumiseltä. On myös niin, että asiakaspalvelutehtäviin ei pidä hakeutua, eikä palkata sellaista ihmistä, joka ei pidä ihmiskontakteista.
Tämänkertainen New Yorkin matka on päättymässä. Jos loman tarkoitus on katkaista työeetos ja irtiotto kaikesta siitä, niin siihen meillä rouvan kanssa matkustelu toimii. Jos jää lomalla kotiin, niin ympärillä kaikki tekemistä odottavat työt painavat päälle, eikä tavallisen arjen pyörittäminen suo taukoa työntekoon, eikä lomantunnetta saavuta. Matkustelu katkaisee tehokkaasti sen. Ei ole päivittäisen ruuanteon, kaupassakäynnin ja muiden arjenpyörittämisen välttämättömien asioiden huolehtimista. Olemme rouvan kanssa melko tehokkaita arjen pyörittäjiä, joskus tuntuu siltä, että jopa liian tehokkaita, niin etteivät omat lapset ole oppineet kantamaan omaa korttansa kekoon arjenasioiden pyörittämisessä.
Mieli alkaa hiljalleen kääntyä takaisin arkeen ja työhön, joka on ollut hyvin vaativaa viimeisinä vuosina. Useita asioita täytyy pystyä ratkaisemaan simultaanisti. Eräs amerikkalainen kirja kertoi miten voittajan aivot toimivat. Tulos ei yllätä. Sitkeys, sitoutuminen, keskittymistaito, organisointikyky ja epävarmuuden sietokyky ovat olennaisia voittajan aivoille. Televisiossa on sisätautilääkäri vastaamassa katsojien ruokaa koskeviin kysymyksiin. Monet kysymykset tuntuvat liittyvän nykyisen hektisen elämänrytmin ongelmiin.
Sisätautilääkäri sanoo, että kun hän kysyy, miten hänen potilaansa voivat, niin erittäin useat valittavat uupumusta, väsymystä ja stressiä. Muistan itse, kun olin terveyskeskuslääkärinä 1990-luvulla, niin minulle tuli jo silloin tunne, että jos ihmiset pysähtyisivät 10-15 minuutiksi päivässään, niin se auttaisi useimpiin stressin tuomiin sairauksiin, joita he vastaanotolla valittivat. Useat halusivat jonkun pillerin ongelmiensa ratkaisuksi, usein mikä tahansa pilleri kävisi. Silloin aloin palata takaisin psykiatriaan. Kipua, kolotusta, unettomuutta, ihmissuhdevaikeuksia, työpaikan ihmissuhdeongelmia, niihin halusivat pilleriä tai sairaslomaa. Nyt psykiatriassa puhutaan paljon mindfullnessista, joka tarkoittaa, että osaa pysähtyä olemaan tässä ja nyt. Saas nähdä meneekö kaupaksi, pillerin ja sairasloman tai jopa eläketoiveen sijaan.
Eilen ei voinut kadulla istua meditoimassa, koska oli kylmä ja erittäin kova tuuli. Meditatiivisen tilan rikkoi jo työelämään suuntautuvat ajatukset. Minun pitäisi saada valmiiksi se ahdistuneisuutta käsittelevä juttu kotisivuilleni päihdepsykiatria-osastoon. Pian alkaa pitkä kotimatka, pitkä lentokoneessa istuminen ja epätoivoinen yritys saada nukutuksi niin paljon, että voi turvallisesti ajaa omalla autolla kotiin. Toivottavasti tavarat tulevat lentokentälle, eivätkä jää matkalle. Viime vuonna Finnairin lakon vuoksi joutui odottelemaan puoli vuotta ennen kuin etukäteen maksetut rahat palautettiin tilille, nyt emme lennä Finnairilla, koska parilla muulla lentoyhtiöllä, jolla olemme lentäneet, myös palvelu on huomaavaisempaa, eikä tunnu niin kuin Aeroflotilla lentäisi.
New York, New York laulaa Lisa Minelli yhdessä kappaleessaan. Vielä tänään ehtii käydä kaupungilla ennen kuin kirjoittautuu hotellista ulos ja hankkiutuu yhdelle New Yorkin lentokentistä. Vielä ehtii saada täyden siemauksellisen suurkaupungin meditatiivista ilmapiiriä, jonka turvin jaksaa tehdä töitä läpi pimeän talven. Vielä kerran ehtii sujahtaa ihmisvilinään tuntemaan olonsa yhdeksi muurahaispesän muurahaisista. En vieläkään osaa selittää, miksi niin hyvältä tuntuu olla keskellä ihmisvilinää - siltä se vain tuntuu. Ehkä joku minua viisaampi pystyy tulkitsemaan minut kirjoittamani perusteella ja tietämään asiani minua paremmin ? En tiedä pitääkö kaikelle kokemiselle edes olla selitystä. Loma on loma on loma.
Millaiselta tuntuisi elää New Yorkissa?
Neljättä vuotta peräkkäin New Yorkissa lomalla New Yorkin maratonin aikaan. Monet ystävistä kysyvät, että mikä siinä kaupungissa viehättää. Sitä on vaikea selittää, mutta kirjoitan mitä minulle tulee äkkiä mieleen.
Aamulla voi pujahtaa johonkin kaupungin useista deli-paikoista, eli paikoista, joissa voi nauttia aamiaisen. Kulttuuritarjonnan puolesta kaupungista löytyy tietenkin melkein mitä vain.
Eilen istuttiin Manhattanin kärjessä ja nautittiin auringonpaisteesta. Ihmiset menivät ja tulivat pois Vapaudenpatsaalle vievistä lautoista. Hieman päivänpaistattelua haittasi rottien näkeminen hyppimässä pensaikosta toiseen. Aikaisemmin New Yorkin rottia on tullut tavattua paikallisessa metrossa. Ruuantähteitä ei pitäisi jättää täälläkään. Monista on kiva syöttää lokkeja, joten siinä sivussa rotatkin saavat osansa.
Manhattanin alkuperäisväestöllä eli intiaaneilla on museo aivan Manhattanin eteläkärjessä, siellä voi ihailla intiaanien kädentaitoja. Kärsivällisiä ovat olleet, rvan toiveena olisi käsityöalan ammattilaisena olla vuosi intiaanien opissa.
Wall Streetille ei enää pääse kuvauttamaan itseään, 1 prosentin talousmahtia vastaan mielenosoittavat ovat leiriytyneet telttakyläksi pieneen puistikkoon Wall Streetin lähelle. Vanhoja terveennäköisiä ja ideologisenoloisia hippirouvia kävelee peace-merkki kaulassa, toinen äärilaita on huumeissa olevat juurettomat nuoret. Paikallinen politiikko pitää puheita kyseiselle väelle, ilmapiiri oli kärjistyä, kun yksi mielenosoittaja pidätetään, koska hän ei noudata poliisin kehotuksia. Paul Krugman kirjoittaa protestista paikallisessa aviisissa: 0,01 prosenttia on luku, joka pitää valtaa hallussaan. Jokainen amerikkalainen senaattori on väistämättä miljonääri, mikä varmasti vaikuttaa politiikantekoon.
Suvaitsevaisuus on varmaan New Yorkin mukavimpia puolia - tänne mahtuu pohjoiseurooppalaisen mittapuun mukaan kaikenlaisia ihmisiä. Matkalla tavattu kollega kertoi asuneensa 2,5 vuotta New Yorkissa. Hänen mukaan metrovaunussa on kaikkia maailman ihmisiä, vain yhdestä vaunullisesta löytyy kaikkien mantereiden asukkeja. Metrolla on kaupungissa hyvin helppo liikkua, katujen numerointi, ei nimiä, tekee helpoksi paikallistaa itsensä kartalle, nousipa ylös missä tahansa metrosta.
Tyhmänrohkea kaupungissa ei tietenkään kannata olla, on edelleen alueita, joissa valkoisten ei ole hyvä liikkua, siitä tullaan ystävällisesti muistuttamaan. Queensissä viime vuonna ammuttiin taksikuski. Eräs taksikuski kertoi opiskelevansa taloustieteitä. Hän sanoi, ettei hänellä ole varaa kalliisiin yksityisiin yliopistoihin, mutta julkisen puolen yliopistotkin ovat nykyään aivan hyviä. Niin jos vain olisi nuori, miten paljon mahdollisuuksia New York tarjoaisikaan!
New York on täynnä kauniita latinonaisia, joita vilisee katukuvassa. Mietin naisia katsoessani, että miltähän naiset näyttäisivät ilman meikkejä. Monen naisen ripset näyttävät jo vähän epätodellisilta. Vanhenevan naisen, tai miksi myös miehen osa vertailuissa on hankala. Leikellyt naiset ja botoxhuulet vanhenevalla naisella ovat irvikuvia naisen kauneudesta. Heidän rinnalla vanhenevat hippinaiset ovat todellisia kaunottaria ja terveen elämän todisteita. Siis ne hippinaiset, jotka eivät jääneet laajentamaan tajuntaansa kemikaaleilla.
Ammatin puolesta täällä varmaan riittäisi päihdepsykiatrille töitä. Tapaamani lääkärit eivät pidä juristien tavasta roikkua vastaanoton ulkopuolella ajamassa "potilaan" etuja. Minä haluaisin myös opiskella täällä , vuoden, ehkä kaksikin, jos vain olisi rahaa ja asunto.
Olisi mukava opiskella taloutta tai vaikka yhteiskuntapolitiikkaa tai filosofiaa. Kai sitä varten voisi ottaa lainankin, olisikohan se mahdollista? Viettää välivuosi työelämästä New Yorkissa opiskellen. Niinhän sitä sanotaan, että Amerikka on unelmia varten. Joillakuilla toteutuneita, useimmilla eivät. Ehkä unelmani toteutuu tulevina vuosina, elämässä hyvällä on taipumus tulla sen luokse, joka uskoo hyvään.
10.11.2011
Television säätiedotuksen mukaan New Yorkin marraskuiset päivät ovat poikkeuksellisen lämpimiä. Keskuspuisto eli Central Park on vetänyt paikalle ihmisiä, jotka haluavat nauttia auringonpaisteesta. Lokakuun lopulla New Yorkissa satoi 70 senttiä lunta, mikä myös on poikkeuksellista. Lumi katkoi oksia yli tuhannesta puusta, aiheutti New York Timesin mukaan pahempaa tuhoa kuin Irene-myrsky.
Tarinan mukaan New Yorkin pormestari tyhjennytti Central Parkin narkkareista, niin että kuka tahansa voi viettää aikaa isossa puistossa keskellä New Yorkia. Puisto on mukava paikka pysähtyä, jos asuisi lähellä Central Parkia, niin se olisi loistava paikka lenkkeilylle.
Modernin taiteen museo on iso rakennus, vaikka sisäänmeno museoon tuntuu pieneltä. MoMAssa voi nähdä luonnossa Kandinskin työn,sen kaikkialla näytetyn, se on hieno. Joku lasten ryhmä on opettajansa johdolla tutustumassa tauluun, lapset kertovat, mitä näkevät taulussa. De Koningin näyttely tuntuu töherrykseltä, ehkä vain loppukauden työt alkavat näyttää taiteilijan päässeen johonkin, joka taidetta syvästi tuntemattomalle avautuu. Jason Pollock ei näytä ollenkaan töherrykseltä, vaikka kyllä siinäkin on seinän verran väriä kulutettu. Miro ja Picasso eivät petä, hienoa nähdä työt luonnossa. Rouvan on pakko saada piirrellä syntyneitä ideoitaan luonnosteluvihkoon. MoMA ei jätä rouvan aivoja joutilaaksi.
Yksi huomiotaherättävä yksityiskohta on se, että eri pääkaupunkien taidemuseoissa näkee aivan upeita naisia. Välillä ei tiedä mihin silmänsä laittaisi. Onkohan niin, että jos sinkkumiehenä haluaisi tavata kauniin naisen, niin kannattaisi kiertää modernin taiteen museoita?
MoMA:n myymälässä on hienoja käyttöesineitä- perunankuorimiseen tarkoitettu väline voi olla kaunis. Käyttöesineet voisivat olla kauniita. Sarpaneva ja Aalto ovat päässeet hienoon seuraan MoMAssa.
Pyhäpäivät ovat tulossa tännekin ja televisiossa kysellään, että mitähän ihmiset ostavat lahjaksi pyhäpäivinä, siis kuukausi ennen joulua. Keskuspuiston laidalla on Applen myymälä, paikka on yhtä täynnä ihmisiä kuin MoMAkin. Kaikenlaista laitetta on tarjolla. Kuluttaminen on talouden selkäranka, pörssin indeksit notkahtavat pahiten alaspäin 60 päivään. Italian talousvaikeuksilla spekuloidaan. Entä jos ihmiset eivät ostaisi yhtään uutta laitetta?
Uutisissa kerrotaan, kuinka 70 prosenttia väärennetyistä pienosista, joita käytetään mm. armeijan helikoptereissa ja esim. avaruussukkulassa, tuotetaan Kiinassa. Kiinan hallitus ei tee asialle uutisen mukaan mitään. 2 dollarin väärennetty osa voi romuttaa miljardeja maksavan avaruussukkulan. Venäjän laukaisemalla raketilla on kolme päivää aikaa löytää radalleen, ennen kuin patterit tyhjenevät. Kuinkahan moni amerikkalainen osaa erottaa politiikan uutisenteosta?
Televisiossa mainostetaan runsaasti sairauksia, niiden hoitoa vakuutuksille perustuvassa hoitojärjestelmässä ja tavallisia lääkkeitä. Juristit mainostavat, että voi saada korvausta sairauksista, vaikka on tupakoinutkin. Tuntuu oudolta ajatella, että juristi ja lääkäri olisivat jotenkin toistensa vihollisia. Niin elantonsa hankkimiseen kaikki keinot ovat sallittuja.
Puhelin- ja muiden laitteiden sopimuksia mainostetaan myös paljon niillä 30 kanavalla, jotka jaksan selailla läpi. Täällä voi saada SIM-korttivapaan 4G-puhelimen, eikä ole pakkonaimakauppaa tietyn puhelinvälittäjän kanssa. Kunnollista dokumenttia ei tule kanavilta. Niin noin 100 dollarilla kuukaudessa saa kanavapaketit ja rajattoman puhelinajan sekä liikkuvan netin eri laitteisiin. 1200 dollaria per perhe vuodessa tuohon kaikkeen on aika paljon.
Aikaero New Yorkissa on seitsemän tuntia Suomeen, minulle joka nukkuu Suomessa iltayöstä 4-6 tuntia, niin jet lag on tosi hankala. New York-viikon aikana unet voivat jäädä hyvin vähiin, ensimmäisellä kerralla nukuin vain vajaa 10 tuntia koko viikko. Nyt nukkuu jo enemmän, univalverytmin paras keino kuulema on se, että paastoaa lentäessä tänne ja sitten alkaa syödä täkäläisen aikataulun mukaan. Ei toimi minulla. Katkonaisen unen myötä näen mitä hulluimpia unia. Osassa niissä tuntuu olevan oivallusta. Osa on kuin Salvador Dalin taulut- umpihulluja. Ehkä New York on kuin uni.
11.11.11
Olimme New Yorkissa, kun Obama valittiin presidentiksi, ihmiset olivat iloisia muutoksesta. Kahviloiden työntekijät kertoivat innoissaan muutoksesta, joka nyt alkaa. Terveydenhuolto tulisi kaikkien ulottuville- ei ole tullut. Uutisissa kerrotaan, että lakituvassa pohditaan, onko lakialoite laillinen. Lakia on yritetty estää millä hyvänsä, esimerkiksi sillä, että se tuhoaa talouden.
Obaman taloushallinnosta vastaavat samat miehet, jotka olivat taloutta romahduttamassa, Amerikka ei ole Japani johtamisen maana. Di Caprio näyttelee Eastwoodin filmissä CIA:n pitkäaikaista johtajaa, elokuvaa mainostetaan otsikolla " Tieto on valtaa". Valta on näkymätöntä taloudessa, toisin on muualla. Amerikkalaisessa jalkapallossa on paljastunut nuorten poikien hyväksikäyttötapaus- miehen kuva on selvästi esillä. Koulubussia humalassa kuljettanut yli 40-vuotias nainen on kuvallaan esillä uutisissa. Mitenhän kävisi, jos meillä Suomessa olisi kuvalla joukkoliikenteen rattijuopot esillä? Täällä on myös kirjaston johtajan rattijuopumus selvästi esillä, 0,18 promillea.
Mainostamisessa ja vaalikamppailussa täällä käytetään toisen mustamaalausta hyväksi, musta presidenttiehdokas on esittänyt erään naisen mukaan seksiehdotuksen, jotta nainen pääsisi mukaan hänen kampanjaansa. Tapahtuma on 1990-luvulta, nyt väitellään kumpi puhuu totta, uutisille kyseessä on " developing story".
Nettiyhteyksiä kauppaavista yrityksistä toinen kertoo vastustajansa tutkimusten mukaan toteuttavan 60 % nettinopeuslupauksensa, heidän oma pitää lähes 100%. Kuinka paljon mainoksissa saa valehdella? En tiedä paljonko mainoksissa pitää olla totta, jotta jotakin saa mainostaa.
En pidä itseäni New York-asiantuntijana, vaan kerron satunnaisen matkaajan näkemyksiä.
Hotellin varaaminen New Yorkista on helppoa, mutta alle kolmen tähden hotellia ei kannata valita. Hotellit hankkivat kuvaajia, jotka laittavat nettiin hienoja kuvia. Täälläkin käydään toisten hotellien arvioihin tekemässä huonoja arvioita.
Olemme useissa kaupungeissa tottuneet käyttämään huoneistoja, joita saa varata eri toimittajilta. Interhome ei ole tähän mennessä pettänyt lupauksiaan.
Kerran varasimme kattohuoneiston New Yorkiin erään toisen palveluntarjoajan kautta. Etumaksu piti maksaa hyvissä ajoin, mutta päivää ennen lähtöämme tuli ilmoitus, että huoneistossa on tapahtunut vesivahinko, nyt ei pääsekään. Koko perheelle piti etsiä päivässä työpäivän lomassa uutta asuinpaikkaa. Rahat sai takaisin tekemällä poliisi-ilmoituksen Suomessa ja uhkaamalla italianamerikkalaista antiikkikauppiasta, että hänet tullaan poliisi-ilmoituksen mukaisesti pidättämään lentokentällä, jos hän tulee Eurooppaan.
Tilalle saatu hienolta kuulostava exclusive-huoneisto paljastui melko kälyiseksi huoneistoksi. Hotellitähdistä kannattaa siis maksaa New Yorkissa. Jos on aktiivinen matkaaja, niin hotellihuoneessa ei tule paljon vietettyä aikaa, eikä niillä tähdillä silloin virkaa ole.
Olemme aina olleet eri hotellissa ja eri puolella Manhattania. Nyt kun matkailusta häviää palveleminen, kaikki tapahtuu itsetsekkauksena matkan varaamisesta lentokenttätoimenpiteisiin saakka, niin nykyisessä hotellissamme pyritään vastaanotosta selvästi eroon- itsebookkausella saa hotelliavaimiin saakka kaiken. Nuorille jotka ovat tottuneet koneiden kanssa elämään, muutos tarkoittaa vapautta. Muistan useimpien kielien opiskeluja aloittaessa harjoitellun sitä, kuinka käyttäydytään hotellin vastaanotossa. Sellaista ei varmaan enää opetella. Toisaalta nykyisessä hotellissa on ensi matkoillamme New Yorkissa hävinnyt tavaraa huoneesta. Reklamaatio ei ole johtanut viikon aikana mihinkään.
Amerikkalainen tapa tervehtiä kaupassa kysymällä kuinka voit, on miellyttävä, vaikkei mitään keskustelua aiheesta odoteta aloitettavan. Myös kohtelias "Sir" tuntuu mukavalta huomaavaisuudelta. Voi olla, että useimmat suomalaiset kokevat sen kiusallisena, koska emme osaa arvostaa itseämme.
Kävimme eilen ostoksilla, mitä jotkut ystävistämme pitävät mukavimpana asiana New Yorkissa. Kyllä ostospaikkoja riittää. Todennäköisesti sain rusketuksen kasvoihini, kun odottelin kauppojen ulkopuolella rouvani ostosreissuja. Rouva ei ole mikään himoshoppaaja, mutta kuulema kaikkea mukavaa lähimmäisille ja itselle löytyi.
Minä itse taas rakastan kirjoja yli kaiken, voin viettää itse helposti tunteja tutkimalla mitä kaikkea New York Universityn kirjakaupassa on myynnissä, kassalla nainen kysyy,että ovatko nämä kurssikirjoja- kumpa siis olisivatkin.
Matkoilta ei oikeastaan enää osta erityistä rihkamaa tai t-paitoja, joita on jo vaatehyllyssä ennestään enimmäkseen käyttämättömänä. Matkoilta ostetaan vaatteita ja kenkiä, joita voi olla vain yhdet kerrallaan päällä. Jotta kaikki vaatteet voisi käyttää, niin pitäisi toimia kuin Anneli Sari konsertissaan- jokaiseen kappaleeseen pitäisi vaihtaa uusi asu päälle. Miehet yleensä pitävät samoja vaatteita useina päivinä peräkkäin - alusvaatteet on tietenkin syytä vaihtaa päivittäin, mitä kaikki miehet eivät tee. Kaupan ulkopuolella istuessani eräs New Yorkin kodittomista kulki ohitseni, päihdelääkärin työssä on oppinut tunnistamaan hajun, joka syntyy kun virtsaa ja ulostaa housuihinsa. Katselin kun mies laahusti pitkin Broadwayta ylös taustalla merkkivaatteiden valomainokset.
Matkoilla melkein mukavinta on ruokakulttuuriin tutustuminen, keväällä kun olimme tuttavapariskunnan kanssa Roomassa, niin tutustuimme italialaisiin ruokiin ja viineihin, koska eräs matkakumppaneistamme oli viinien harrastaja. New Yorkissa viinit eivät tule ensimmäiseksi mieleen ja New Yorkin italialaiset ravintolat ovat enimmäkseen tuottaneet pettymyksen. Chinatownissa eli New Yorkin kiinalaiskorttelissa on hyviä etnisiä ravintoloita, joista saa hyvää ruokaa halvalla, eikä annokset lopu kesken. Kävimme eilen vietnamilaisessa ravintolassa, jossa olemme käyneet ennenkin. Ruokaelämys on aina miellyttävä tuossa paikassa. Olemme merkinneet karttakirjoihimme paikkoja, joissa on ollut hyvää ruokaa kohtuulliselle budjetille. New Yorkissa voi saada usein huonoakin ruokaa. Suosittelen etnisiä ravintoloita, koska niissä ei ole pettymystä matkoilla tullut - ruoka on aina ollut hyvää.
Nyt kun useampina päivinä olen istunut New Yorkissa kauppojen ulkopuolella ja katsonut ohikulkevia ihmisiä, niin sisälle on syntynyt erityisen meditatiivinen tila. Luulen, että kokemus johtuu siitä, ettei ole mitään vaatimuksia toisilta eikä itseltä. Matkoilla pääsee irti kiihkeästä työntekemisen eetoksesta. Luulen, että aivojeni peilineuronit nauttivat nähdä ihmisten toimeliaana suuntaavan tekemisiinsä, samalla kun voi vain istua ja olla. Kukaan ei tunne minua, eri kielien paljoudesta kuuluu harvoin suomea tai ruotsia, jotka katkaisevat meditatiivisen olotilan. Baabelin tornin kielet soljuvat päässä ajatusten niihin tarttumatta. Ihmisiä voi seurata tuntikausia, koska voi katsoa tai olla katsomatta.
Aivotutkimusten mukaan mies biologisesti katsoo naista tietyllä tavalla, tutkimusten mukaan vanhenevan miehen naisten katsominen nostaa hänen testosteronitasoa. 50-vuotiaalla miehellä on vain puolet 20-vuotiaan miehen testosteronitasosta. Osa vanhenevistä miehistä kokee helpotuksena sen, ettei enää mieli askartele koko ajan naisissa, osalle miehistä oma vanheneminen ja parasta ennen-kerhoon siirtyminen on vaikea osa miehen luopumista.
Olin 1988 miehiä käsittelevässä luentopäivässä käytännönfilosofi Timo Airaksisen luennolla, jossa filosofi luetteli miehen elämänvaiheita. Hän kertoi ja perusteli, että mies on ensimmäisen kerran itsenäinen 50-vuotiaana. Ajatus tuntui naurettavalta nuoruutensa uhkussa olevasta miehestä. Hänen perustelunsa tuntuvat tänä päivänä New Yorkissa osuvilta. Itsenäinen mies, lopultakin. Kuinka vapauttavan kaunis marraskuinen päivä New Yorkissa voi ollakaan. Ehdottomasti meditatiivinen tila.
12.11.11
Alunperin Iso-Britanniassa vietetty 1. maailmansodan muistopäivä on levinnyt myös Yhdysvaltoihin ns. Veteraanien päiväksi. Uutisissa 110-vuotias elossaoleva sotaveteraani 1. maailmansodasta tiivisti sotaa koskevan diplomatian olennaiseen : " On hyvä että keskustelu kiistaosapuolten kesken jatkuu, sitten kun keskustelu lakkaa, alkavat ongelmat".
Katselimme rouvan kanssa Veteraanipäivän paraatia kaupunginkirjaston portailta, erittäin tuulisessa ja kylmenevässä New Yorkissa. En kyllä ymmärtänyt, mitä ihmettä ensimmäisenä tulevat moottoripyörät ja niiden omistajat tekivät veteraaniparatiisissa. Uutisissa kerrottiin, että 850 000 sotaveteraania on työttömänä, eikä heillä varmasti ole varaa kyseisiin mopoihin. Paraatielämys muutenkin lässähti, koska se oli huonosti organisoitu- paraati pysähteli, takelteli, ei edennyt. Rouva odotti lentokoneiden ylilentoa venäläiseen malliin, aurinko tuli välillä esiin pilvien ja pilvenpiirtäjien välistä ja se ainakin lämmitti hetken.
Uutisissa puitiin edelleen amerikkalaisen jalkapallojoukkueen nuorten poikien hyväksikäyttötapahtumaa, joka oli tullut valmennuksesta vastaavien henkilöiden tietoon jo 2002. Kyseisen osavaltion lakien mukaan on rikollista jättää asiasta ilmoittamatta eli tv-uutisten lakiasiantuntijan mukaan syyte on mahdollinen myös niille, jotka asiasta tiesivät. Opiskelijat mellakoivat kyseisessä yliopistossa asian tiimoilta. Mietin, miten asia vaikuttaa niissä perheissä, joissa samaa tapahtuu. Lasten hyväksikäyttöä väitetään tapahtuvan paljon. Miten hyväksikäyttöön syyllistyvät ihmiset voisi tunnistaa? Yksi kirja, jota silmäilin käsitteli asiaa. Erityistä huomiota tulee kiinnittää niiden ihmisten ominaisuuksiin, jotka yleensä työskentelevät nuorten kanssa, rikosrekisteriote työhaastattelussa on hyvä alku.
Suomessa on paljastunut, että joillakin venäläislääkäreillä on tekaistu lääkärinopintokirja. Lääkäripalstalla käydyn keskustelun mukaan mitä lähemmäksi Uralia mentiin, sitä heikommin asiaa pystyttiin tarkastamaan Suomesta. Lääkärit kysyvät palstalla, että mikä on entisen TEO:n ja nykyisen Valviran vastaavien henkilöiden vastuu. Ylilääkäreitä on syyllistetty siitä, etteivät he riittävästi tarkistaneet asiaa valelääkärijutuissa. Valvira aikoo tarkistaa kaikkien 20 viimeisen vuoden aikana Suomessa työskennelleiden venäläislääkärien taustat. En tiedä, olisiko se edes Usassa mahdollista, koska juristit hyeenana yrittävät hyötyä mistä tahansa lääkärin tekemästä virheestä. Juristit voivat haastaa potilaan saaman leikkausvideon ja siinä havaitun virheen perusteella leikanneen lääkärin oikeuteen.
Psykology Today käsittelee uusimmassa numerossaan tervettä ja sairasta paranoiaa. Suomessa jos potilaalla on kaksi samanaikaista kantelua tai valitusta vireillä, on syytä tarkistaa, ettei kyseessä ole epäluuloinen persoonallisuus. Ylilääkärit vastailevat Suomessakin selvästi psyykkisesti sairaiden kanteluihin, jotka jatkuvat vuosikausia ilman, että valittajan psyykkinen sairaus todettaisiin ja hoidettaisiin. Monesti tilannetta seuratessa tuntuu, että missä on terve järki.
Greenwich Villagessa on itseään ei-imperialistiseksi mainostava kirjakauppa, joka on mainittu turistioppaassa. Luulen että on ns. second hand- kirjakauppa, josta saa käytettyjä kirjoja. Ei ole, mutta muuten mielenkiintoisia kirjoja siellä on. Ostan Huxleyn Brave New Worldin uuden painoksen.
Rouva istui kirjaa lukemassa Greenwich Villagella eräänlaisella plaza-alueella sillä aikaa, kun kävin parturissa. Rouva sai heti keskusteluseuraa paikallisista miehistä. Minä taasen istuin eilen New Yorkin yliopiston kirjakaupan kahvilassa ostettuani kirjoja, enkä saanut juttuseuraa. Kyseessä on siis täydellinen sukupuolinen syrjintä, tai sitten alkaa tulla siihen ikään, jolloin ulkonäkö alkaa suojella yhteydenotoilta. Kahvilassa on kyllä minuakin iäkkäämpiä henkilöitä.
Odottaessani rouvaa ostoksiltaan luin kirjaa Sigmund Freudin kuolemasta ja hänen psykologisen perintönsä merkityksestä. Kirja oli hyvin mielenkiintoinen, koska kertoi samaan aikaan Wienissä asuneista vanhenevasta Freudista ja nuoresta asunnottomasta, asunnottomien nuorten miesten asuntolassa asuneesta ja kiihkeitä puheita pitäneestä Hitleristä. Yliopiston kirjakaupan psykologian hyllyssä ei ollut montaa teosta, joka olisi suhtautunut kriittisesti Freudin perintöön.
Harmittelin kun en voinut enää ostaa paria neurotieteitä käsittelevää mielenkiintoista kirjaa. Katselin ympärilleni ja kuuntelin samalla, mistä yliopistonuoret juttelivat. Seurusteluun ja toisen treffeille pyytelemiseen liittyviä juttuja kerrottiin. Miesten aivoja käsittelevässä uudehkossa kirjassa naiskirjoittaja kirjoittaa oivaltavasti, että naiset eivät tiedäkään, miten suuren biologisen riskin nuori mies ottaa kysyessään naista treffeille. Viereisessä pöydässä on kyllä menossa täysin päinvastainen sessio, nuori nainen koettaa saada treffeille vastahakoisen nuoren miehen. Niin ajat ovat muuttuneet.
Kahvilassa työskenteli kolme varmaankin opiskelijanuorta, palvelu oli hidasta, leppoisaa ja tehotonta, toisaalta minulla ei ollut kiirettä. Nuoren maailman näköistä toimintaa, ehkä tähän kahvilaan juuri sopivaa.
New Yorkissa amerikkalaisilla on vielä paljon opittavaa palvelun sujuvuudessa ja nopeudessa aasialaisilta. Kiinalaisessa ravintolassa palvelua ei tarvitse odottaa, palvelu on nopeaa ja tehokasta, ehkei niin kohteliasta. Oikeastaan on yllättävää, että suurten kauppojen palvelu on noinkin hidasta ja tehotonta, mitä se on. Suositussa vaatekaupassa 21:ssa tulee mieleen, että ovatko kaikki myyjät kognitiiviselta tasoltaan ihan normaaleja. Toisaalta heillä on varmaan joka päivä tuhansia asiakaskontakteja, voi olla että laiskamaisella hitaudella he suojaavat itseään päivittäisten kontaktien aiheuttamalta uupumiseltä. On myös niin, että asiakaspalvelutehtäviin ei pidä hakeutua, eikä palkata sellaista ihmistä, joka ei pidä ihmiskontakteista.
Tämänkertainen New Yorkin matka on päättymässä. Jos loman tarkoitus on katkaista työeetos ja irtiotto kaikesta siitä, niin siihen meillä rouvan kanssa matkustelu toimii. Jos jää lomalla kotiin, niin ympärillä kaikki tekemistä odottavat työt painavat päälle, eikä tavallisen arjen pyörittäminen suo taukoa työntekoon, eikä lomantunnetta saavuta. Matkustelu katkaisee tehokkaasti sen. Ei ole päivittäisen ruuanteon, kaupassakäynnin ja muiden arjenpyörittämisen välttämättömien asioiden huolehtimista. Olemme rouvan kanssa melko tehokkaita arjen pyörittäjiä, joskus tuntuu siltä, että jopa liian tehokkaita, niin etteivät omat lapset ole oppineet kantamaan omaa korttansa kekoon arjenasioiden pyörittämisessä.
Mieli alkaa hiljalleen kääntyä takaisin arkeen ja työhön, joka on ollut hyvin vaativaa viimeisinä vuosina. Useita asioita täytyy pystyä ratkaisemaan simultaanisti. Eräs amerikkalainen kirja kertoi miten voittajan aivot toimivat. Tulos ei yllätä. Sitkeys, sitoutuminen, keskittymistaito, organisointikyky ja epävarmuuden sietokyky ovat olennaisia voittajan aivoille. Televisiossa on sisätautilääkäri vastaamassa katsojien ruokaa koskeviin kysymyksiin. Monet kysymykset tuntuvat liittyvän nykyisen hektisen elämänrytmin ongelmiin.
Sisätautilääkäri sanoo, että kun hän kysyy, miten hänen potilaansa voivat, niin erittäin useat valittavat uupumusta, väsymystä ja stressiä. Muistan itse, kun olin terveyskeskuslääkärinä 1990-luvulla, niin minulle tuli jo silloin tunne, että jos ihmiset pysähtyisivät 10-15 minuutiksi päivässään, niin se auttaisi useimpiin stressin tuomiin sairauksiin, joita he vastaanotolla valittivat. Useat halusivat jonkun pillerin ongelmiensa ratkaisuksi, usein mikä tahansa pilleri kävisi. Silloin aloin palata takaisin psykiatriaan. Kipua, kolotusta, unettomuutta, ihmissuhdevaikeuksia, työpaikan ihmissuhdeongelmia, niihin halusivat pilleriä tai sairaslomaa. Nyt psykiatriassa puhutaan paljon mindfullnessista, joka tarkoittaa, että osaa pysähtyä olemaan tässä ja nyt. Saas nähdä meneekö kaupaksi, pillerin ja sairasloman tai jopa eläketoiveen sijaan.
Eilen ei voinut kadulla istua meditoimassa, koska oli kylmä ja erittäin kova tuuli. Meditatiivisen tilan rikkoi jo työelämään suuntautuvat ajatukset. Minun pitäisi saada valmiiksi se ahdistuneisuutta käsittelevä juttu kotisivuilleni päihdepsykiatria-osastoon. Pian alkaa pitkä kotimatka, pitkä lentokoneessa istuminen ja epätoivoinen yritys saada nukutuksi niin paljon, että voi turvallisesti ajaa omalla autolla kotiin. Toivottavasti tavarat tulevat lentokentälle, eivätkä jää matkalle. Viime vuonna Finnairin lakon vuoksi joutui odottelemaan puoli vuotta ennen kuin etukäteen maksetut rahat palautettiin tilille, nyt emme lennä Finnairilla, koska parilla muulla lentoyhtiöllä, jolla olemme lentäneet, myös palvelu on huomaavaisempaa, eikä tunnu niin kuin Aeroflotilla lentäisi.
New York, New York laulaa Lisa Minelli yhdessä kappaleessaan. Vielä tänään ehtii käydä kaupungilla ennen kuin kirjoittautuu hotellista ulos ja hankkiutuu yhdelle New Yorkin lentokentistä. Vielä ehtii saada täyden siemauksellisen suurkaupungin meditatiivista ilmapiiriä, jonka turvin jaksaa tehdä töitä läpi pimeän talven. Vielä kerran ehtii sujahtaa ihmisvilinään tuntemaan olonsa yhdeksi muurahaispesän muurahaisista. En vieläkään osaa selittää, miksi niin hyvältä tuntuu olla keskellä ihmisvilinää - siltä se vain tuntuu. Ehkä joku minua viisaampi pystyy tulkitsemaan minut kirjoittamani perusteella ja tietämään asiani minua paremmin ? En tiedä pitääkö kaikelle kokemiselle edes olla selitystä. Loma on loma on loma.