Hawaijin ilmasto on hyvin miellyttävä yhdessäoppimiselle
Hawaijin ilmasto on todella miellyttävä yhdessäoppimiselle
Auringonotossa pitää varoa hien valumista kainaloihin ja muihin paikkoihin. Nyt voi aurinkoa ottaa vain t-paita päällä ja pitkät juoksushortsit jalassa. Hiki keitti ihon punaiseksi. Yksi päivä lähempänä melanoomaa, muistuttaisi rouvani.
Eilen oli tervetuliaisjuhla Hawaijin konferenssissa. Eilen oli maanantai-ilta täkäläistä aikaa, nyt on varhainen tiistai-aamu täällä.
Eilen aamulla etsiessäni tutorial- luentojeni paikkaa, törmäsin Esko Ahoon, jota kättelin. Olen selvästi itseäni paremmassa seurassa. Aholla oli kuulema esitys, jossa Microsoftin ja Googlen johtajistot pohtivat it-alan ekologiaa. Itse menin kuunetelemaan Social Network Analysis - Introduction luentoaamupäivää. Osa asioista meni sujuvasti ohi hilseen, eikä kyseessä ollut englannin kielen ymmärtämättömyys. Itsellä oli ajatus, että omien väitöskirjaan liittyvien juttujen avuksi voisi saada ideoita. Korkeatasoiset luennoitsijat puhuivat hyvin pienelle joukolle ihmisiä. Monet ottavat aurinkoa...
Tuli käytyä paikallisessa kauppakeskuksessakin - samat merkit kuin muuallakin. Ruoka oli tietenkin pikaruokaa, mutta McDonaldsin vieressä oli kiinalainen ja aasialainen pikaruokala. Tuli käytyä pizzallakin eilen. Jälkimmäinen oli suhteellisen arvokasta. Hawaijin hinnat on uusi mottoni kalliista.
Oma luento on torstaiaamuna, useimpien suomalaisten, joita täällä olen tavannut luennot ovat samaan aikaan. Täällä on tutkijoita Jyväskylästä ja Åbo Akademista.
Varsinaista tutustumisen vyöryä ei ole tapahtunut, kun on liikkunut poikkeavasti suomalaisten kanssa. Pari hauskaa intialaista, amerikkalainen IT-alan proffa ja kreikkalainen talousalan ihminen, joka on ryhtynyt IT-alan osaajaksi.
Oma luento pitää tiivistää aika tavalla, koska saa esittää vain 15 minuutin ajan, omaa artikkelia ei ole tarkoitus käydä läpi, vaan esitellä ajatuksia artikkelin taustoista ja jatkotulevaisuudesta. Yritän kehittää siis neljä diaa, jotka asiasta esitän.
Muiden samaan kokonaisuuteen liittyvät esitykset alkavat tänään, joten ehdin kuunnella muiden esitykset melkein kokonaan ja viimeistellä esityksen samaan formaattiin. Kun joutuu tiivistämään, joutuu pakostakin valikoimaan, mitä sanoo ja mitä ei. Eli nuo neljä diaa kertovat koko jutun, Jukka jatkaa sitten softwaresta, jolle idea on kehitelty.
Työpaikan tietokone on ollut mukana, joten olen voinut hoitaa työhön liittyvät sähköpostiasiat. Olen pilaillut, että tännehän voisi siirtää oman konttorinsa, jos olisi etätyöläinen.
Torstaina alkaa paluumatka, joka kestää taas ainakin 25 tuntia. 12 tunnin aikaeron jälkeen heti alkavat työt maanantaina. Kevät on taas kiireistä aikaa. Jos tämä viikko on taas ollut löysempää, niin tahti kiihtyy kevääksi.
Ennen tänne Hawajille lähtöä tuli mielenkiintoinen työtarjous, johon minun pitää vastata, kun täältä palaan. Erilaisia mielipiteitä ovat lähimmäiseni ja ystäväni asiasta sanoneet. Minä annan asian hautua mielessäni ja tulen päätökseen ensi viikon alussa.
Social Network Analysis-luennolla kerrottiin, että ihmiset jatkavat 30% eteenpäin viestejä, joita saavat. Työyhteisöjen tavallisimpia valituksen aiheita ovat tiedon siirtyminen. Ne mitä ihmiset välittävät toisilleen ovat: kuka makaa kenenkin kanssa, kuka on ylennysvuorossa ja kuka on lähdössä työpaikasta.
Mikä edellisistä on tarpeellista tiedon välitystä työyhteisöissä? Viestitysten analysoijat sanovat myös, että vaikka ihmisillä on facebookissa ystäviä pilvin pimein - ihmiset kommunioivat 9- 12 ihmisen kanssa periaatteessa. Ihmisen aivot mahdollistavat hyvin tuntea noin 150 ihmistä.
Työtarjous kertoo siitä, että olemme tehneet asioita oikein Eksoten mielenterveys- ja päihdepalveluissa. Paikalliset poliitikot tai osa heistä ei tunnu tajuavan asiaa. Ja Eksoten terävimmän johdon kehittämisajatukset ovat menossa metsään ja vauhdilla. Avainpaikoilla ei pitäisi olla ihmisiä, jotka eivät siitä selviydy, vaikka olisivat olleet johtotehtävissä kuinka kauan. Kunniakonsuleita ei voi olla organisaatiossa, joka pyrkii kehittymään ja tekemään uutta. Useimmille tekee hyvää vaihtaa työpaikkaa.
Oikean dynaamisessa organisaatiossa johtajisto tyhjentää idea-arkkunsa viidessä vuodessa. Isojen johtajien pitäisi ainakin viiden vuoden välein käydä saamassa uusia näkemyksiä, muuten organisaatio alkaa jämähtää.
Yliopistoihmisten keskustellessa tuli aika selväksi se, että ideat, joita he kehittelevät, ovat olemassa, mutta ne täytyy keksiä ympäröivästä todellisuudesta. Suoraan yliopistoon tutkinnon jälkeen jäävä tutkija ei välttämättä ole kovin idearikas, ainakaan kauan. Jos Miller kirjoitti Kauppamatkustajan kuolemasta, niin yliopistolla on Lasikaapin kuolema.
Suuri hokema on se, että tutkintoja pitäisi tehdä mahdollisimman nuorena ja valmistua mahdollisimman pian. Mutta missä välissä tulisi elää? Tehokkuudella on sijansa, mutta turboahdettu yliopisto ei ehkä ole kaikista paras paikka tuottaa hyviä ideoita.
Täällä käy selvästi esille se, kuinka pystyä verkottumaan oman alansa ihmisten kanssa ympäri maailmaa. Lääketieteellisiin maailman konferensseihin ei julkisen organisaation varoilla mennä. Lääkefirmat huolehtivat tästä aikaisemmin. Nyt suuren paheksunnan myötä tämäntyyppinen vieraanvaraisuus, joka mahdollisti kollegoiden ympäri maailmaa tapaamisen on ohi. Tämä tulee väistämättä vaikuttamaan ideaköyhyyteen. Toisaalta se mistä täällä Hawaijilla on puhuttu, puoliksi itsemaksavana ja puoliksi työpaikan maksamana tutkijana, niin internet ja sen mahdollisuudet ovat vielä käyttämättä. Mutta ilman kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta, ei yhteydestä ehkä tule elävää. Ymmärrän hyvin, että tutkijat elävät näistä päivistä, joihin yliopisto heidät lähettää - usein heillä on palkka niin pieni, että itse ei pysty matkojaan maksamaan.
Pohdittiin eilen illalla tutkijoiden kera, että mesenaatti-toiminta olisi edelleen hyvä juttu. Ne joilla on varallisuutta, tukisivat niitä, joilla ei ole varaa opiskella. Itse olen siitä mallitapaus. Aloitin yhteiskoulun, joka oli olemassa ennen peruskoulua, puolivapaana oppilaana oppilasmaksuista. Köyhät nuoret tulisi vapauttaa yliopistomaksuista, jos sellaisia jossain vaiheessa yliopistoihin tulee.
Ilman valtion tukemaa opintolainaa, minä en olisi ollenkaan pystynyt opiskelemaan. Opintoraha oli silloin hyvin pieni. On käyty keskustelua, että sen tulisi kattaa koko elämiskustannukset. En tiedä, ehkä jos meillä olisi öljylähde, niin sitten.
Kansalaispalkka-ajatus ei monia kiinnosta, mutta mitä tehdä ihmisille, jotka eivät nyt eivätkä myöhemmin tule tekemään mitään työtä? Huoltosuhteemme heikkenee päivä päivältä jo ilmankin, koska väestö vanhenee. Meillä on edessä kivuliaita ratkaisuja, päätökset olisi pitänyt tehdä jo. Poliittisen järjestelmän tehottomuus on kuin syöpäkasvain, joka tuhoaa terveen ja elävän kehityksen. Siinä eivät auta puheet kansalaisdemokratiasta tai edustuksellisesta demokratiasta. Vapaavuori on oikeassa, jotain tarttis tehdä.
Pitäsiskö jonkun jyrkisukulan ryhtyä laittamaan Kurjat Kunnat Kuntoon?
Miten ihmisen saa innostumaan omasta elämästään ja hyvinvoinnistaan? Porkkanalla vai kepillä? Motivoivassa haastattelussa yritetään ihminen saada motivoitumaan tekemään jotain, mistä hän unelmoi. Ratkaisukeskeinen terapia koettaa saada nuo unelmat niin houkutteleviksi, että ihminen lähtee niitä kohti vaikeuksistaan ja esteistään huolimatta. Kannustus on tärkeää, mutta siinä pitää ainakin jotain totta toinen puoli.
Amerikassa tehtiin iso nuorten ehkäisevä projekti, jossa heikoilla asuinalueilla ja keskiluokkaisella asuinalueella positiivisesti kannustettiin amerikkalaiseen tapaan ilman että "on totta toinen puoli". Tulokset olivat tyrmääviä, huonoista oloista olevat nuoret voivat vain karvan verran paremmin, keskiluokkaiset lapset menestyivät huonommin pelkällä ansiottomalla kannustuksella. Jos isät ja äidit vain kannustavat, ilman että on "keppiä porkkanan lisäksi", tulokset ovat huono. Esimerkkinä toimii Idols-kisasta pudonnut nuori, joka itkee ja kertoo, että äidin mielestä hänen lauluääni on kaunis. Niin pitääkin olla, mutta realisimia pitää olla.
Tohtori Phililtä olen oppinut kannustamiseen liityvän lauseen, joka on kertakaikkisen hurmaava. " Miten on mahdollista, että kaikista maailman lapsista, juuri minulle on tullut kaikkein paras?". Lause kuulostaa naiivilta, mutta se menee jokaisen meidän sieluun niin syvälle, että se vilvoittaa kuin lämmin hawaijilainen tuuli.
Luojalle kiitos, että minulla on ollut mahdollisuus olla täällä, saamassa uutta intoa tekemisiini. Ja kiitos kaikille läheisilleni, työtovereilleni ja muille ketkä ovat tehneet tämän mahdolliseksi. Toivottavasti itse voin "syöttää pallon eteenpäin niin että joku toinen myös pääsee tekemään maalin".
Kateuden ydinongelma on siinä, ettei anna toisen onnistua. Siksi suomalaiset eivät pärjää joukkueurheilussa ja siksi suomalaisilla on työpaikoillaan ikävää. Vaikeat persoonallisuudetkaan eivät voi sitä positiivista tunnelmaa myrkyttää, jos koko työyhteisö siihen oppii.
Koetin omassa kirjassani Persoonallisuuden mahdollisuudet tuoda tätä esille. Tammen kanssa oli ajatus myös toisen kirjan kirjoittamisesta. Sen mitä he alunperin toivoivat, mutta nyt Bonniersiin yhdistyneenä asia on varmaan hautaantunut jonnekin. Kirjan kirjoittaminen ei ole mitenkään kustannustehokasta niille, jotka eivät myy lukioaikaisen opiskelijatoverin, Leena Lehtolaisen tavoin.
Nyt aion vielä nauttia Hawaijista, luennoista, ihmisistä ympäri maailmaa ja leppoisuudesta, jota täällä tunnen. En tiedä taas kenet taas tapaan, enkä tiedä mitä mukavaa tämä päivä tuo tullessaan. Odotan jännityksellä alkavaa päivää.
Pakko kertoa yksi halpa asia Hawaijilta, paikallisessa kauppakeskuksessa oli divari, jossa kirjat olivat sikahalpoja. Harmi että on nämä painorajoitukset. Psykiatrian kirjallisuudessa on antipsykiatrinen klassikko Laingin Divided Self, joka kertoo psykoosista. Kirja on käytetyn näköinen, mutta maksoi yhden dollarin! Kirjakauppaa piti noin 60-vuotias hyväntuulinen mies. Meikäläisen paratiisi!
Ensi viikosta alkaa taas työssä tiukka arkinen aherrus, johon on hyvä henksesti valmistautua. Mutta sitä ennen menen taas aamu-uinnille Tyyneen valtamereen ja koetan painaa tiukasti verkkokalvoilleni kauniin näkymän ja tuntea kuin Viljo Kajavan runossa ihollani ainutlaatuisen Hawaijin. Elämä hymyilee tänään melkein leveintä hymyään, mitä voi.
Stanislaw Jercy Lec on aforisti, jolla on paljon kyynisiä aforismeja Samuli Parosen tapaan ( Markku Envall on upean positiivinen), ehkä häneltä lopuksi suomalaisille sopiva aforismi:
- Ennen kuin hypähdät ilosta ilmaan, katso etteivät muut vedä maata jalkojesi alta.
8.1.2013 Maui, Hawaiji
Auringonotossa pitää varoa hien valumista kainaloihin ja muihin paikkoihin. Nyt voi aurinkoa ottaa vain t-paita päällä ja pitkät juoksushortsit jalassa. Hiki keitti ihon punaiseksi. Yksi päivä lähempänä melanoomaa, muistuttaisi rouvani.
Eilen oli tervetuliaisjuhla Hawaijin konferenssissa. Eilen oli maanantai-ilta täkäläistä aikaa, nyt on varhainen tiistai-aamu täällä.
Eilen aamulla etsiessäni tutorial- luentojeni paikkaa, törmäsin Esko Ahoon, jota kättelin. Olen selvästi itseäni paremmassa seurassa. Aholla oli kuulema esitys, jossa Microsoftin ja Googlen johtajistot pohtivat it-alan ekologiaa. Itse menin kuunetelemaan Social Network Analysis - Introduction luentoaamupäivää. Osa asioista meni sujuvasti ohi hilseen, eikä kyseessä ollut englannin kielen ymmärtämättömyys. Itsellä oli ajatus, että omien väitöskirjaan liittyvien juttujen avuksi voisi saada ideoita. Korkeatasoiset luennoitsijat puhuivat hyvin pienelle joukolle ihmisiä. Monet ottavat aurinkoa...
Tuli käytyä paikallisessa kauppakeskuksessakin - samat merkit kuin muuallakin. Ruoka oli tietenkin pikaruokaa, mutta McDonaldsin vieressä oli kiinalainen ja aasialainen pikaruokala. Tuli käytyä pizzallakin eilen. Jälkimmäinen oli suhteellisen arvokasta. Hawaijin hinnat on uusi mottoni kalliista.
Oma luento on torstaiaamuna, useimpien suomalaisten, joita täällä olen tavannut luennot ovat samaan aikaan. Täällä on tutkijoita Jyväskylästä ja Åbo Akademista.
Varsinaista tutustumisen vyöryä ei ole tapahtunut, kun on liikkunut poikkeavasti suomalaisten kanssa. Pari hauskaa intialaista, amerikkalainen IT-alan proffa ja kreikkalainen talousalan ihminen, joka on ryhtynyt IT-alan osaajaksi.
Oma luento pitää tiivistää aika tavalla, koska saa esittää vain 15 minuutin ajan, omaa artikkelia ei ole tarkoitus käydä läpi, vaan esitellä ajatuksia artikkelin taustoista ja jatkotulevaisuudesta. Yritän kehittää siis neljä diaa, jotka asiasta esitän.
Muiden samaan kokonaisuuteen liittyvät esitykset alkavat tänään, joten ehdin kuunnella muiden esitykset melkein kokonaan ja viimeistellä esityksen samaan formaattiin. Kun joutuu tiivistämään, joutuu pakostakin valikoimaan, mitä sanoo ja mitä ei. Eli nuo neljä diaa kertovat koko jutun, Jukka jatkaa sitten softwaresta, jolle idea on kehitelty.
Työpaikan tietokone on ollut mukana, joten olen voinut hoitaa työhön liittyvät sähköpostiasiat. Olen pilaillut, että tännehän voisi siirtää oman konttorinsa, jos olisi etätyöläinen.
Torstaina alkaa paluumatka, joka kestää taas ainakin 25 tuntia. 12 tunnin aikaeron jälkeen heti alkavat työt maanantaina. Kevät on taas kiireistä aikaa. Jos tämä viikko on taas ollut löysempää, niin tahti kiihtyy kevääksi.
Ennen tänne Hawajille lähtöä tuli mielenkiintoinen työtarjous, johon minun pitää vastata, kun täältä palaan. Erilaisia mielipiteitä ovat lähimmäiseni ja ystäväni asiasta sanoneet. Minä annan asian hautua mielessäni ja tulen päätökseen ensi viikon alussa.
Social Network Analysis-luennolla kerrottiin, että ihmiset jatkavat 30% eteenpäin viestejä, joita saavat. Työyhteisöjen tavallisimpia valituksen aiheita ovat tiedon siirtyminen. Ne mitä ihmiset välittävät toisilleen ovat: kuka makaa kenenkin kanssa, kuka on ylennysvuorossa ja kuka on lähdössä työpaikasta.
Mikä edellisistä on tarpeellista tiedon välitystä työyhteisöissä? Viestitysten analysoijat sanovat myös, että vaikka ihmisillä on facebookissa ystäviä pilvin pimein - ihmiset kommunioivat 9- 12 ihmisen kanssa periaatteessa. Ihmisen aivot mahdollistavat hyvin tuntea noin 150 ihmistä.
Työtarjous kertoo siitä, että olemme tehneet asioita oikein Eksoten mielenterveys- ja päihdepalveluissa. Paikalliset poliitikot tai osa heistä ei tunnu tajuavan asiaa. Ja Eksoten terävimmän johdon kehittämisajatukset ovat menossa metsään ja vauhdilla. Avainpaikoilla ei pitäisi olla ihmisiä, jotka eivät siitä selviydy, vaikka olisivat olleet johtotehtävissä kuinka kauan. Kunniakonsuleita ei voi olla organisaatiossa, joka pyrkii kehittymään ja tekemään uutta. Useimmille tekee hyvää vaihtaa työpaikkaa.
Oikean dynaamisessa organisaatiossa johtajisto tyhjentää idea-arkkunsa viidessä vuodessa. Isojen johtajien pitäisi ainakin viiden vuoden välein käydä saamassa uusia näkemyksiä, muuten organisaatio alkaa jämähtää.
Yliopistoihmisten keskustellessa tuli aika selväksi se, että ideat, joita he kehittelevät, ovat olemassa, mutta ne täytyy keksiä ympäröivästä todellisuudesta. Suoraan yliopistoon tutkinnon jälkeen jäävä tutkija ei välttämättä ole kovin idearikas, ainakaan kauan. Jos Miller kirjoitti Kauppamatkustajan kuolemasta, niin yliopistolla on Lasikaapin kuolema.
Suuri hokema on se, että tutkintoja pitäisi tehdä mahdollisimman nuorena ja valmistua mahdollisimman pian. Mutta missä välissä tulisi elää? Tehokkuudella on sijansa, mutta turboahdettu yliopisto ei ehkä ole kaikista paras paikka tuottaa hyviä ideoita.
Täällä käy selvästi esille se, kuinka pystyä verkottumaan oman alansa ihmisten kanssa ympäri maailmaa. Lääketieteellisiin maailman konferensseihin ei julkisen organisaation varoilla mennä. Lääkefirmat huolehtivat tästä aikaisemmin. Nyt suuren paheksunnan myötä tämäntyyppinen vieraanvaraisuus, joka mahdollisti kollegoiden ympäri maailmaa tapaamisen on ohi. Tämä tulee väistämättä vaikuttamaan ideaköyhyyteen. Toisaalta se mistä täällä Hawaijilla on puhuttu, puoliksi itsemaksavana ja puoliksi työpaikan maksamana tutkijana, niin internet ja sen mahdollisuudet ovat vielä käyttämättä. Mutta ilman kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta, ei yhteydestä ehkä tule elävää. Ymmärrän hyvin, että tutkijat elävät näistä päivistä, joihin yliopisto heidät lähettää - usein heillä on palkka niin pieni, että itse ei pysty matkojaan maksamaan.
Pohdittiin eilen illalla tutkijoiden kera, että mesenaatti-toiminta olisi edelleen hyvä juttu. Ne joilla on varallisuutta, tukisivat niitä, joilla ei ole varaa opiskella. Itse olen siitä mallitapaus. Aloitin yhteiskoulun, joka oli olemassa ennen peruskoulua, puolivapaana oppilaana oppilasmaksuista. Köyhät nuoret tulisi vapauttaa yliopistomaksuista, jos sellaisia jossain vaiheessa yliopistoihin tulee.
Ilman valtion tukemaa opintolainaa, minä en olisi ollenkaan pystynyt opiskelemaan. Opintoraha oli silloin hyvin pieni. On käyty keskustelua, että sen tulisi kattaa koko elämiskustannukset. En tiedä, ehkä jos meillä olisi öljylähde, niin sitten.
Kansalaispalkka-ajatus ei monia kiinnosta, mutta mitä tehdä ihmisille, jotka eivät nyt eivätkä myöhemmin tule tekemään mitään työtä? Huoltosuhteemme heikkenee päivä päivältä jo ilmankin, koska väestö vanhenee. Meillä on edessä kivuliaita ratkaisuja, päätökset olisi pitänyt tehdä jo. Poliittisen järjestelmän tehottomuus on kuin syöpäkasvain, joka tuhoaa terveen ja elävän kehityksen. Siinä eivät auta puheet kansalaisdemokratiasta tai edustuksellisesta demokratiasta. Vapaavuori on oikeassa, jotain tarttis tehdä.
Pitäsiskö jonkun jyrkisukulan ryhtyä laittamaan Kurjat Kunnat Kuntoon?
Miten ihmisen saa innostumaan omasta elämästään ja hyvinvoinnistaan? Porkkanalla vai kepillä? Motivoivassa haastattelussa yritetään ihminen saada motivoitumaan tekemään jotain, mistä hän unelmoi. Ratkaisukeskeinen terapia koettaa saada nuo unelmat niin houkutteleviksi, että ihminen lähtee niitä kohti vaikeuksistaan ja esteistään huolimatta. Kannustus on tärkeää, mutta siinä pitää ainakin jotain totta toinen puoli.
Amerikassa tehtiin iso nuorten ehkäisevä projekti, jossa heikoilla asuinalueilla ja keskiluokkaisella asuinalueella positiivisesti kannustettiin amerikkalaiseen tapaan ilman että "on totta toinen puoli". Tulokset olivat tyrmääviä, huonoista oloista olevat nuoret voivat vain karvan verran paremmin, keskiluokkaiset lapset menestyivät huonommin pelkällä ansiottomalla kannustuksella. Jos isät ja äidit vain kannustavat, ilman että on "keppiä porkkanan lisäksi", tulokset ovat huono. Esimerkkinä toimii Idols-kisasta pudonnut nuori, joka itkee ja kertoo, että äidin mielestä hänen lauluääni on kaunis. Niin pitääkin olla, mutta realisimia pitää olla.
Tohtori Phililtä olen oppinut kannustamiseen liityvän lauseen, joka on kertakaikkisen hurmaava. " Miten on mahdollista, että kaikista maailman lapsista, juuri minulle on tullut kaikkein paras?". Lause kuulostaa naiivilta, mutta se menee jokaisen meidän sieluun niin syvälle, että se vilvoittaa kuin lämmin hawaijilainen tuuli.
Luojalle kiitos, että minulla on ollut mahdollisuus olla täällä, saamassa uutta intoa tekemisiini. Ja kiitos kaikille läheisilleni, työtovereilleni ja muille ketkä ovat tehneet tämän mahdolliseksi. Toivottavasti itse voin "syöttää pallon eteenpäin niin että joku toinen myös pääsee tekemään maalin".
Kateuden ydinongelma on siinä, ettei anna toisen onnistua. Siksi suomalaiset eivät pärjää joukkueurheilussa ja siksi suomalaisilla on työpaikoillaan ikävää. Vaikeat persoonallisuudetkaan eivät voi sitä positiivista tunnelmaa myrkyttää, jos koko työyhteisö siihen oppii.
Koetin omassa kirjassani Persoonallisuuden mahdollisuudet tuoda tätä esille. Tammen kanssa oli ajatus myös toisen kirjan kirjoittamisesta. Sen mitä he alunperin toivoivat, mutta nyt Bonniersiin yhdistyneenä asia on varmaan hautaantunut jonnekin. Kirjan kirjoittaminen ei ole mitenkään kustannustehokasta niille, jotka eivät myy lukioaikaisen opiskelijatoverin, Leena Lehtolaisen tavoin.
Nyt aion vielä nauttia Hawaijista, luennoista, ihmisistä ympäri maailmaa ja leppoisuudesta, jota täällä tunnen. En tiedä taas kenet taas tapaan, enkä tiedä mitä mukavaa tämä päivä tuo tullessaan. Odotan jännityksellä alkavaa päivää.
Pakko kertoa yksi halpa asia Hawaijilta, paikallisessa kauppakeskuksessa oli divari, jossa kirjat olivat sikahalpoja. Harmi että on nämä painorajoitukset. Psykiatrian kirjallisuudessa on antipsykiatrinen klassikko Laingin Divided Self, joka kertoo psykoosista. Kirja on käytetyn näköinen, mutta maksoi yhden dollarin! Kirjakauppaa piti noin 60-vuotias hyväntuulinen mies. Meikäläisen paratiisi!
Ensi viikosta alkaa taas työssä tiukka arkinen aherrus, johon on hyvä henksesti valmistautua. Mutta sitä ennen menen taas aamu-uinnille Tyyneen valtamereen ja koetan painaa tiukasti verkkokalvoilleni kauniin näkymän ja tuntea kuin Viljo Kajavan runossa ihollani ainutlaatuisen Hawaijin. Elämä hymyilee tänään melkein leveintä hymyään, mitä voi.
Stanislaw Jercy Lec on aforisti, jolla on paljon kyynisiä aforismeja Samuli Parosen tapaan ( Markku Envall on upean positiivinen), ehkä häneltä lopuksi suomalaisille sopiva aforismi:
- Ennen kuin hypähdät ilosta ilmaan, katso etteivät muut vedä maata jalkojesi alta.
8.1.2013 Maui, Hawaiji