Hiljentymiseen havahtuminen rentouttaa
Tämä aika vuodesta kun on pilkkopimeää töihinmennessä ja sieltä palatessa, niin tuntuu ettei jaksaisi tehdä juuri mitään.
Flunssat vaivaavat, töissä kiireet ovat kovimmillaan. On hyvä kun selviytyy juuri ja juuri päivittäisistä töistään.
Pitäisi tehdä töissä rutiinityöt ja käydä vielä koulutuksissakin.
Kotiin tultuaan moni istuu mielellään tuijottamaan kotibuddhaa eli televisiota
ja juo jotakin alkoholijuomaa, joka auttaa kestämään arjen raskautta ja keveyttä.
Timo Airaksinen kirjoittaa kirjassaan Hulluuden houkutus (Johnny Kniga, 2008):
"Yhteiskunta on siis yhtäältä rakennettu huolen ja ahdistuksen sekä toisaalta viinan varaan... Korkkaaminen perjantaina mahdollistaa velvollisuudet maanantaina...Miksi naiset juovat? Samasta syystä kuin miehet juovat. Miksi miehet juovat? Siksi että he saisivat hetken olla rauhassa kaikelta siltä mikä ahdistaa heitä yöt ja päivät antamatta rauhaa... Ihminen ei pysty elämään nykyajan törkeää arkea ilman että vapautuu siitä hetkeksi illalla ennen nukkumaanmenoa... Jotakin on tehtävä mutta alkoholi on ylivoimaisesti suosituin jaksamisen menetelmä... Alkoholi mahdollistaa stressaavan ja ylikuormittavan, heikosti palkitsevan ja turhauttavan yhteiskuntaelämän" (emt,15-16).
Airaksinen ei kerro, että juuri tuollainen pitää stressihormonijärjestelmän ylikierroksilla. HPA-akseli eli stressihormonijärjestelmä menee kaatokännistä kahdeksi viikoksi ylikierroksille - seurauksena on nuo työpaikalle palavereissa nukahtelevat työntekijät.
Juodun alkoholin hinnalla voisi mennä kylpylään, hierojalle, kasvo- tai jalkahoitoihin, ottamaan itselleen hyvän olon palveluita. Tai jopa ehkä urheilemaankin, joka tehokkaasti lievittää stressiä. Avantouinti on loistava keino hallita stressiä - ennen avantoonmenoa kannattaa käydä omalääkärillä kysymässä,onko se soveliasta itsekullekin.
Monet ihmiset syövät väsymykseensä kipu- ja rauhoittavia lääkkeitä, eivätkä ajattele mihin kierteeseen se johtaa. Oma aktiivinen liikunta, siinä määrin kuin se on mahdollista, tehokkaasti ehkäisee stressiä. Yleensä suurin kynnys on ulkoiluvaatteiden päällepukeminen, muutama sata metriä kävelyä jo muistuttaa, miten mukavaa ulkoilu on.
Tämä aika vuodesta on hyvä hetki opetella rentoutusta. Voi hakeutua vaikka meditointi- tai joogakursseille. Monet seurakunnat tarjoavat hiljaisuuden retriittejä. Useat ovat varustaneet kesämökkinsä talviasuttavaksi, niin että se tarjoaa irtiottoa arjen kiireistä. Sauna on perinteisesti ollut hiljentymisen paikka.
Joillakin ei ole töitä eikä opiskelupaikkaa, mikä tekee elämästä sietämättömän kevyttä, eikä tiedä miten arkensa järjestelisi. Arkipäivän aikatauluttomuus voi viedä sietämättömyyden siihen pisteeseen, että istuu vain netissä - lasittunein silmin selaa sivustoja. Kun tätä tekee riittävän kauan, niin tylsyys alkaa ahdistaa ja masentaa.
Jos päättää arjen huolia poistaa alkoholilla, niin tulee vain lisänneeksi ongelmiaan. Vanha AA:laisten sanonta, ettei asiat niin huonosti etteikö niitä viinalla vielä voi pahentaa, pitää paikkansa.
Kun on ongelmissa itsensä kanssa, on hyvä hiljentyä ja pysähtyä miettimään elämäänsä. Mitä minä oikeasti haluan elämältä? Masennus on filosofisesti sitä, että ihminen pysähtyy miettimään, mitä minä elämältä haluan. Masennus pysäyttää arvioimaan elämänsä suuntaa, tavoitteita ja mahdollisuuksia. Masennuslääke ei tuo elämääsi sisältöä - se yrittää saada synkän oikean aivopuoliskon ajattelun muuttumaan iloiseksi vasemman aivopuolen ajatteluksi. Aivot toimivat hermoverkkona - se että koko ajan syöttää aivoihinsa, että elämä on tyhjää, niin kyllä aivot sen oppivat. Masennus voi toimia keinona oppia hellittämään arjen ahdistavuudesta.
Havahtuminen oman elämänsä elämiseen voi tapahtua juuri tähän aikaan vuodesta. Hyvään elämään ei loppujen lopuksi tarvita paljon ulkoisia asioita. Ei edes sitä alkoholia. Jos osaa pysähtyä ja vain olla, niin voi oppia nauttimaan arjesta. Oman arvokkuuden voi löytää hiljentymällä - eikä niin että koettaa muiden määrittelyjen kautta tulla joksikin joka olisi olemassa ja näkyvillä toisten mielissä. Se ei pidä yksinäisyydestä, joka joutuu silloin huonoon seuraan.
Tekipä töitä tai oli tekemättä, arjen jokainen hetki voi olla palkitsevaa, jos ajatukset ja pää säilyvät kirkkaana. Kannattaa jättää aivojensa puolesta kahvit, energiajuomat, alkoholit ja muut päänsekoittajat tauolle viikoiksi, niin huomaa kyseisten aineiden vieroitusoireitten ohimentyä, kuinka hyvää selvän pään kanssa on arkea elää.
Monet eivät osaa pysähtyä elämäänsä, siksi he ajattelevat, että voi olla parempi juoda alkoholia, kuin mennä palveltavaksi esim. mainittuun jalkahierontaa tai kasvohierontaan eli saamaan itselleen hoitoa. Monet tuhlaavat surutta uuteen autonosaan tuhat euroa tai ostavat uutta elektroniikkaa sadoilla euroilla - lehdessä hieroja mainosti 40 eurolla hierovansa 90 minuuttia !
Kuka minä olen suhteessa muihin on hyvä kysymys itselle. Arkihuoliensa kanssa voi mennä jonkun kanssa keskustelemaan, jos haluaa kuunnella toisen neuvoja. Monet käyvät kyllä keskustelemassa oman huolensa ja olonsa pois, mutta eivät muuta elämäänsä millään tavalla. Sitten he suureen ääneen ihmettelevät, miksi heidän elämänsä ei muutu. Monella meillä on niin kiire oman tarinamme kanssa, ettemme kuule sitä kenen kanssa keskustelemme. Ei välttämättä tarvitse hakeutua heti keskusteluhoitoon, jos ei tiedä, mitä tekisi itsensä kanssa. Kannattaa kuulostella, kuunnella itseään, etsi tuntemuksia, jotta tietää, mitä haluaa elämältään. Joskus hiljentyminen itsensä kanssa vastailee enemmän kuin pitkät puheet muiden kanssa, koska niin yleistä toistemme ohitsepuhuminen on.
Buddhalaisilla on sananlasku, että kun oppilas on valmis, niin opettaja saapuu. Kun olemme valmiit, kuulemme neuvoja, joita tarvitsemme. Olemme saattaneet saada samoja neuvoja jo aikaisemminkin, mutta ne eivät ole tuntuneet koskevan minua sillä hetkellä.
Jos ihmiset pysähtyisivät 20 minuutiksi päivässä, hiljentyisivät kuuntelemaan itseään - niin tarve käydä erilaisten parantajien luona tai juoda alkoholia vähenisivät. Luulen, että koko hoitajien resurssipula erilaisiin hoitoihin vähenisi. Jos ihmiset toteuttaisivat ne ohjeet, joita he kertovat menevänsä kysymään ja kuulemaan lääkäriltä tai muilta parantajilta, hoitokäyntien määrä laskisi olennaisesti.
Ihmiset valittavat että heidän hoitajansa vaihtuu koko ajan ja aina tarinansa täytyy kertoa uudestaan,
miksi heidän tarinansa ei vaihdu sitä toistuvasti kertoessaan? Eikö se että kuulee itsensä toistuvasti kertovan samaa asiaa saa oivaltamaan, mitä minun elämässäni tapahtuu ja mitä minun tulisi tehdä.
Ihmisen arvot ja asenteet määrittelevät sen, mitä ihminen tekee ja miten hän käyttäytyy. Puheissa voimme tehdä mitä tahansa, käyttäytymisemme on puheidemme lopullinen mittari. Tunteet ovat tunteita ja vain tunteita, jos niihin ei tartu eikä jää kiinni. Tunteet ovat kuin kompassi, ne kertovat missä ilmansuunnat ovat, itse voi päättää, minne menee tunteistaan huolimatta.
Tyyneysrukous on suureksi avuksi omien tunteiden tasoittumisessa. Aivotutkimusten mukaan 3-4 kuukauden säännöllinen rentoutusharjoittelu tuottaa pysyviä aivomuutoksia. Kuka nyt nykyaikana jaksaa odottaa, että jotakin pitää tehdä 3-4 kuukautta saadakseen tuloksia? Kiihkeä elämänrytmi ja "zeitgeist"on saanut vallalle ajanhengen, että tuloksia pitää tulla pian, en kestä odottaa enää yhtään, mieluiten arkihuolesi heitä pillerillä 15 minuutissa ilman omaa ponnistusta.
Mitä nykyihminen tekee hiljaiselle ja tyhjälle tilalle, jossa ei kuulu mitään, eikä ole mitään viihdykettä tarjolla? Koska me kadotimme kyvyn olla, vain olla olemisessa? Itsensä rauhoittaminen ilman kemiallisia keinoja on unohtunut. Kuka muistaa mitä tehdään, jos haluaa rauhoittua?
Tyyneysrukous on ollut vuosisatoja eräs keino rauhoitttaa itseään:" Jumala, anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan."
Ketä Jumala-sana häiritsee, niin he voivat jättää sanan Jumala pois ja toivoa joltakulta itseään suuremmalta, että pääsisivät tyyneyden tilaan.
Minä rauhoitan itseäni stressavina hetkinä Jeesuksen rukouksella, jota toistan mielessäni stressaavan päivän mittaan satoja kertoja: " Herra Jeesus Kristus, Jumalan poika, Armahda minua syntistä". Siihen voi liittää rentoutushengitysharjoituksen: sisäänhengityksessä mietitään 5 ensimmäistä sanaa, pidetään pieni tauko ja loput 3 sanaa mietitään uloshengityksessä.
En pidä itseäni mitenkään "uskovaisena", Jeesuksen rukouksesta on silti suurta apua arjen raskauden ja keveyden sietämisessä. Periaatteessa sinua voi auttaa mikä tahansa lause, joka saa sinut kurkottamaan minäitsesi ulkopuolelle.
23.11.10 Juha Kemppinen
Flunssat vaivaavat, töissä kiireet ovat kovimmillaan. On hyvä kun selviytyy juuri ja juuri päivittäisistä töistään.
Pitäisi tehdä töissä rutiinityöt ja käydä vielä koulutuksissakin.
Kotiin tultuaan moni istuu mielellään tuijottamaan kotibuddhaa eli televisiota
ja juo jotakin alkoholijuomaa, joka auttaa kestämään arjen raskautta ja keveyttä.
Timo Airaksinen kirjoittaa kirjassaan Hulluuden houkutus (Johnny Kniga, 2008):
"Yhteiskunta on siis yhtäältä rakennettu huolen ja ahdistuksen sekä toisaalta viinan varaan... Korkkaaminen perjantaina mahdollistaa velvollisuudet maanantaina...Miksi naiset juovat? Samasta syystä kuin miehet juovat. Miksi miehet juovat? Siksi että he saisivat hetken olla rauhassa kaikelta siltä mikä ahdistaa heitä yöt ja päivät antamatta rauhaa... Ihminen ei pysty elämään nykyajan törkeää arkea ilman että vapautuu siitä hetkeksi illalla ennen nukkumaanmenoa... Jotakin on tehtävä mutta alkoholi on ylivoimaisesti suosituin jaksamisen menetelmä... Alkoholi mahdollistaa stressaavan ja ylikuormittavan, heikosti palkitsevan ja turhauttavan yhteiskuntaelämän" (emt,15-16).
Airaksinen ei kerro, että juuri tuollainen pitää stressihormonijärjestelmän ylikierroksilla. HPA-akseli eli stressihormonijärjestelmä menee kaatokännistä kahdeksi viikoksi ylikierroksille - seurauksena on nuo työpaikalle palavereissa nukahtelevat työntekijät.
Juodun alkoholin hinnalla voisi mennä kylpylään, hierojalle, kasvo- tai jalkahoitoihin, ottamaan itselleen hyvän olon palveluita. Tai jopa ehkä urheilemaankin, joka tehokkaasti lievittää stressiä. Avantouinti on loistava keino hallita stressiä - ennen avantoonmenoa kannattaa käydä omalääkärillä kysymässä,onko se soveliasta itsekullekin.
Monet ihmiset syövät väsymykseensä kipu- ja rauhoittavia lääkkeitä, eivätkä ajattele mihin kierteeseen se johtaa. Oma aktiivinen liikunta, siinä määrin kuin se on mahdollista, tehokkaasti ehkäisee stressiä. Yleensä suurin kynnys on ulkoiluvaatteiden päällepukeminen, muutama sata metriä kävelyä jo muistuttaa, miten mukavaa ulkoilu on.
Tämä aika vuodesta on hyvä hetki opetella rentoutusta. Voi hakeutua vaikka meditointi- tai joogakursseille. Monet seurakunnat tarjoavat hiljaisuuden retriittejä. Useat ovat varustaneet kesämökkinsä talviasuttavaksi, niin että se tarjoaa irtiottoa arjen kiireistä. Sauna on perinteisesti ollut hiljentymisen paikka.
Joillakin ei ole töitä eikä opiskelupaikkaa, mikä tekee elämästä sietämättömän kevyttä, eikä tiedä miten arkensa järjestelisi. Arkipäivän aikatauluttomuus voi viedä sietämättömyyden siihen pisteeseen, että istuu vain netissä - lasittunein silmin selaa sivustoja. Kun tätä tekee riittävän kauan, niin tylsyys alkaa ahdistaa ja masentaa.
Jos päättää arjen huolia poistaa alkoholilla, niin tulee vain lisänneeksi ongelmiaan. Vanha AA:laisten sanonta, ettei asiat niin huonosti etteikö niitä viinalla vielä voi pahentaa, pitää paikkansa.
Kun on ongelmissa itsensä kanssa, on hyvä hiljentyä ja pysähtyä miettimään elämäänsä. Mitä minä oikeasti haluan elämältä? Masennus on filosofisesti sitä, että ihminen pysähtyy miettimään, mitä minä elämältä haluan. Masennus pysäyttää arvioimaan elämänsä suuntaa, tavoitteita ja mahdollisuuksia. Masennuslääke ei tuo elämääsi sisältöä - se yrittää saada synkän oikean aivopuoliskon ajattelun muuttumaan iloiseksi vasemman aivopuolen ajatteluksi. Aivot toimivat hermoverkkona - se että koko ajan syöttää aivoihinsa, että elämä on tyhjää, niin kyllä aivot sen oppivat. Masennus voi toimia keinona oppia hellittämään arjen ahdistavuudesta.
Havahtuminen oman elämänsä elämiseen voi tapahtua juuri tähän aikaan vuodesta. Hyvään elämään ei loppujen lopuksi tarvita paljon ulkoisia asioita. Ei edes sitä alkoholia. Jos osaa pysähtyä ja vain olla, niin voi oppia nauttimaan arjesta. Oman arvokkuuden voi löytää hiljentymällä - eikä niin että koettaa muiden määrittelyjen kautta tulla joksikin joka olisi olemassa ja näkyvillä toisten mielissä. Se ei pidä yksinäisyydestä, joka joutuu silloin huonoon seuraan.
Tekipä töitä tai oli tekemättä, arjen jokainen hetki voi olla palkitsevaa, jos ajatukset ja pää säilyvät kirkkaana. Kannattaa jättää aivojensa puolesta kahvit, energiajuomat, alkoholit ja muut päänsekoittajat tauolle viikoiksi, niin huomaa kyseisten aineiden vieroitusoireitten ohimentyä, kuinka hyvää selvän pään kanssa on arkea elää.
Monet eivät osaa pysähtyä elämäänsä, siksi he ajattelevat, että voi olla parempi juoda alkoholia, kuin mennä palveltavaksi esim. mainittuun jalkahierontaa tai kasvohierontaan eli saamaan itselleen hoitoa. Monet tuhlaavat surutta uuteen autonosaan tuhat euroa tai ostavat uutta elektroniikkaa sadoilla euroilla - lehdessä hieroja mainosti 40 eurolla hierovansa 90 minuuttia !
Kuka minä olen suhteessa muihin on hyvä kysymys itselle. Arkihuoliensa kanssa voi mennä jonkun kanssa keskustelemaan, jos haluaa kuunnella toisen neuvoja. Monet käyvät kyllä keskustelemassa oman huolensa ja olonsa pois, mutta eivät muuta elämäänsä millään tavalla. Sitten he suureen ääneen ihmettelevät, miksi heidän elämänsä ei muutu. Monella meillä on niin kiire oman tarinamme kanssa, ettemme kuule sitä kenen kanssa keskustelemme. Ei välttämättä tarvitse hakeutua heti keskusteluhoitoon, jos ei tiedä, mitä tekisi itsensä kanssa. Kannattaa kuulostella, kuunnella itseään, etsi tuntemuksia, jotta tietää, mitä haluaa elämältään. Joskus hiljentyminen itsensä kanssa vastailee enemmän kuin pitkät puheet muiden kanssa, koska niin yleistä toistemme ohitsepuhuminen on.
Buddhalaisilla on sananlasku, että kun oppilas on valmis, niin opettaja saapuu. Kun olemme valmiit, kuulemme neuvoja, joita tarvitsemme. Olemme saattaneet saada samoja neuvoja jo aikaisemminkin, mutta ne eivät ole tuntuneet koskevan minua sillä hetkellä.
Jos ihmiset pysähtyisivät 20 minuutiksi päivässä, hiljentyisivät kuuntelemaan itseään - niin tarve käydä erilaisten parantajien luona tai juoda alkoholia vähenisivät. Luulen, että koko hoitajien resurssipula erilaisiin hoitoihin vähenisi. Jos ihmiset toteuttaisivat ne ohjeet, joita he kertovat menevänsä kysymään ja kuulemaan lääkäriltä tai muilta parantajilta, hoitokäyntien määrä laskisi olennaisesti.
Ihmiset valittavat että heidän hoitajansa vaihtuu koko ajan ja aina tarinansa täytyy kertoa uudestaan,
miksi heidän tarinansa ei vaihdu sitä toistuvasti kertoessaan? Eikö se että kuulee itsensä toistuvasti kertovan samaa asiaa saa oivaltamaan, mitä minun elämässäni tapahtuu ja mitä minun tulisi tehdä.
Ihmisen arvot ja asenteet määrittelevät sen, mitä ihminen tekee ja miten hän käyttäytyy. Puheissa voimme tehdä mitä tahansa, käyttäytymisemme on puheidemme lopullinen mittari. Tunteet ovat tunteita ja vain tunteita, jos niihin ei tartu eikä jää kiinni. Tunteet ovat kuin kompassi, ne kertovat missä ilmansuunnat ovat, itse voi päättää, minne menee tunteistaan huolimatta.
Tyyneysrukous on suureksi avuksi omien tunteiden tasoittumisessa. Aivotutkimusten mukaan 3-4 kuukauden säännöllinen rentoutusharjoittelu tuottaa pysyviä aivomuutoksia. Kuka nyt nykyaikana jaksaa odottaa, että jotakin pitää tehdä 3-4 kuukautta saadakseen tuloksia? Kiihkeä elämänrytmi ja "zeitgeist"on saanut vallalle ajanhengen, että tuloksia pitää tulla pian, en kestä odottaa enää yhtään, mieluiten arkihuolesi heitä pillerillä 15 minuutissa ilman omaa ponnistusta.
Mitä nykyihminen tekee hiljaiselle ja tyhjälle tilalle, jossa ei kuulu mitään, eikä ole mitään viihdykettä tarjolla? Koska me kadotimme kyvyn olla, vain olla olemisessa? Itsensä rauhoittaminen ilman kemiallisia keinoja on unohtunut. Kuka muistaa mitä tehdään, jos haluaa rauhoittua?
Tyyneysrukous on ollut vuosisatoja eräs keino rauhoitttaa itseään:" Jumala, anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan."
Ketä Jumala-sana häiritsee, niin he voivat jättää sanan Jumala pois ja toivoa joltakulta itseään suuremmalta, että pääsisivät tyyneyden tilaan.
Minä rauhoitan itseäni stressavina hetkinä Jeesuksen rukouksella, jota toistan mielessäni stressaavan päivän mittaan satoja kertoja: " Herra Jeesus Kristus, Jumalan poika, Armahda minua syntistä". Siihen voi liittää rentoutushengitysharjoituksen: sisäänhengityksessä mietitään 5 ensimmäistä sanaa, pidetään pieni tauko ja loput 3 sanaa mietitään uloshengityksessä.
En pidä itseäni mitenkään "uskovaisena", Jeesuksen rukouksesta on silti suurta apua arjen raskauden ja keveyden sietämisessä. Periaatteessa sinua voi auttaa mikä tahansa lause, joka saa sinut kurkottamaan minäitsesi ulkopuolelle.
23.11.10 Juha Kemppinen