Hobbiton - hobbittien kylässä vierailu
Hobbiton - hobbittien kylässä vierailu
Peter Jackson, joka ohjasi elokuvat Taru sormusten herrasta ja muut hobittielokuvat, näki valtavasti vaivaa löytääkseen kuvauspaikat ympäri Uutta Seelantia. Hän on täällä arvostettu mies. Keskelle maaseutua, kieltämättä lumoavaa maaseutua, on syntynyt Hobittilandia, jossa kävijöiden kuluttamat rahat - suurelta osin menevät Jacksonin ja elokuvamogulien taskuihin. Toisaalta juuri kukaan tuskin ajaisi kyseisille pelloille kaksi tuntia taksilla Aucklandista jos kyseisiä elokuvia ei olisi tehty. Emme mekään. Ehkä emme olisi tulleet koko Uuteen Seelantiin.
Etelä- Saksasta lähtöisin oleva taksinkuljettamme on varsinainen tietolähde. Hän on ollut töissä Saksassa, Yhdysvalloissa Bostonissa ja nyt 27 vuotta Uudessa Seelannissa. Etupenkillä , oikeanpuolisen liikenteen kuljettajan paikalla, istuessani saan häneltä valtavasti tietoa vähän kaikesta. Paikallisia kansalliskirjoilijoita koskevaan kysymykseen hän ei osannut vastata, mutta kaikkeen muuhun tulee selvästi luettu ja pohdittu vastaus.
Maurinkieliset nimet uutislähetyksissä ja sääennustuksissa olivat osa kansallista mauriviikkoa. 90 % mielestä on vain hyvä, että viikko on ohi. Taksikuskin mielestä. Ajamme ohi kultakaivoksen, jonka kulta on puhdasta ja menee lähinnä Kiinaan. Kaivosteollisuutta täällä on vähän. Kiinalaiset ovat tärkeä kauppakumppani, joten Kiinan sisäpolitiikkaan ei oteta Uudessa Seelannissa kantaa.
Lampaiden lisäksi on runsaasti lehmiä, joista Uusi Seelanti jalostaa maitotuotteita. Venäjän vastaiset pakotteet vaikuttavat täälläkin, kun eurooppalaiset viljelijät eivät saa tuotteitaan kaupaksi, niin ne tunkevat maailman markkinoille. Ennen Ukrainan kriisiä oli juuri nousukausi täkäläisille viljelijöille. Meni hyvin. Ei enää, jopa 50 % tuotot ovat maanviljelijöillä laskeneet parin vuoden sisällä. Konkursseja syntyy teollisuuden valta-alalle.
Tiellä ajaessamme on runsaahkosti kuolleita eläimiä tiellä. Kysyn mitä ne ovat? Ne ovat opossumeita, jotkalaskeutuvat pimeän aikaan puista alas ja tuhoavat puutarhoja ja jäävät autojen alle. Opossumia, joka tuotiin maahan jotta voitaisiin aloittaa turkisteollisuus Uudessa Seelannissa, on nyt kuollena pitkin tienvarsia. Opossumin nahkasta ja villasta saa merinovilla tuotteita, jotka tuntuvat äärimmäisen mukavilta päällä - ja ovat lämpimiä. Opossumiin pitää sekoittaa jotain muuta koska se on äärimäisen vaikea ellei mahdoton käsitellä yksin. Villapaita maksaa helposti noin 300 dollaria - siis noin 250 euroa -täkäläisissä kaupoissa. Kun turkisteollisuus ei ottanut tuulta alleen, turkistarhaajat eivät tappaneet eläiniä, vaan laskivat ne luontoon. Nyt niitä on kymmeniä tuhansia, vain tuholaisina.
Uusi-Seelanti on patikoijan ihannemaa. Australiassa on kaikki myrkylliset eläimet - hämähäkeissä, käärmeissä ja muissa eläimissä. Täällä ei ole petoeläimiä luonnossa. Ei kettuja, ei ilveksiä, eikä varsinkaan niitä suurempia. Opossumilla ei ollut luonnollista vihollista luonnossa ja se lisääntyi kuin citykanit Suomessa. Luontoretkelijä voi yöpyä missä tahansa, petoeläinvaaraa ei ole. Maisemat ovat henkeä salpaavan kauniita. Jos haluaa irti kaikesta ja pitää patikoinnista, niin retki on säästämisen arvoinen.
Uusi-Seelanti on kuuluisa linnuistaan. Opossumi asuu päivisin puussa enimmäkseen ja syö nyt noita lintujen munia. Ainutlaatuiset linnut ovat vaarassa hävitä, kun opossumin pitää saada ruokaa päivittäin kymmenien kilojen edestä. Kukaan ei ole aloittanut jahtia opossumien tappamiseksi. Kuten ei meiltäkään voi tappaa citykaneja tai kaiken paskaavia merimetsoja, kanadanhanhia ja muita elinympäristömme saastuttajia. Jälki on tuhoisaa, vain siksi, ettei poisteta normaaliin ympäristöön kuulumattomia lajeja.
Uuden Seelannin tulli tutkii siksi tarkasti kaikilta, etti maahan tuoda mitään mikä yhtäkkiä tuhoaisi herkän luonnon. Ekologinen syteemi voisi muuttua nopeasti. Kaksi Rakuunamäen citykettuja voisi tuhota täällä koko yhden ekologisen ketjun.
Kun 10 000 sitten aboriginaalt olivat Australiassa, niin vain 800 vuotta sitten tulivat ensimmäiset asukkaat Uuteen Seelantiin. Viimeinen vulkaaninen saarikin on aivan Aucklandin edustalla vain 800 vuoden takaa.
Uusi-Seelanti ei ole rikollisten jälkeläisille, kuten Australia, joka muuten taksikuskin mukaan asutettiin sillä tavalla, että mistä tahansa rikokseen viittaavasta sai tuomion karkotuksena Australiaan. Kun kukaan ei halunnut vapaaehtoisesti muuttaa Australiaan. Täkäiset kertovat vitsejä ausseista samaan tapaan kuin me kerromme ruotsalaisista. Aussivitsit uusiseelantilaisista liittyvät aina lampaisiin.
Ihmettelen miksi lammas- ja meijeriteollisuus ei keksi uusia tuotteita kun vanhat eivät mene enää kaupaksi. Jossain vaiheessa oli 26 lammasta yhtä asukasta kohti, nyt enää vajaa kymmenen. Lampaan kerittyä villaa ei kannata käyttää mihinkään, se on liian halpaa ja kallista samalla aikaa, että siitä tekisi vaikkapa villatuotteita. Keinokuidut ja halpa aasialainen työvoima ovat syöneet täälläkin vaateteollisuuden.
Taksikuski on kotoisin etelä-Saksan vaateteollisuusalueelta. 40 vuoden aikana siellä on enää jäljellä kaksi kolme tehdasta jotka ovat kestäneet halpatuotannon paineet. Ne tekevät jotain erityistä, jota kuluttajat haluavat. Suomessakin oli aika, jolloin Neuvostoliiton kanssa kahdenkeskinen kauppa toimi niin, että kaikki meni kaupaksi itään. Vuorineuvokset keskenään sopivat kuka valmistaa ämpäreitä, kuka mitäkin muuta. Vapaa markkinatalous tuhosi kahdenkeskiset juopottelut ja ennakoitavat talouden markkinat.
Uudessa Seelannissakin on erikoistuttu tuottamaan tehokkuuden nimissä yhtä tuotetta, vaikkapa maitoa, jonka alan tuhoaa se, että Putin haluaa vallata Ukrainan. Ei siihen uusiseelantilainen maanviljelijä voi vaikuttaa. Ei ole viisivuotissuunnitelmia. Hän joka on satsannut meijerilaitteisiin, voi yhtäkkiä käännöstä maanviljelyksessään tehdä siksi, että Putinista on kiva vallata osa Ukrainaa.
Kaaosteoria on totisinta totta täkäläisille maanviljelijöille. Eikä tarvita sitä kuuluisaa perhoseniskua, vaan Putinin vallanhimo tai kotimaan ongelmista mielenkiinnon kääntäminen ulkopolitiikkaan, vaikka Ukrainan sodalla, voi tehdä täkäisestä maanviljelijästä työttömän ja velkaisen. Kuin Aldomovarin elokuvasta.
Hobittilandian turistiopas on iloisesti puhuva nuori nainen, joka kysyy kuinka moni on lukenut kirjat tai nähnyt elokuvat. En muuten ole lukenut. Vanhin lapsi luki alkuperäsikielellä jo 12-vuotiaana kyseiset kirjat, kuten Harry Potteritkin.
Turistiopas kertoo, että noin 30 % ei ole nähnyt tai lukenut, mutta on joutunut hobittilandiaan kolmesta eri syystä. Joku yli-innokas fani on raahannut hänet mukanaan, jossain pitää lomamatkalla käydä ja kolmanneksi, että saa naapurit kateelliseksi - matkaajat.
Opas sanoo, ettei pidä pettyä, jos ei pääse hobittien talojen ovista sisään. Enimmäkseen ne ovat kulisseja. Wellingtonissa, kahdeksan tunnin päässä autolla ja 10 tunnin päässä junalla Aucklandista, on studiossa kuvattu sisäkohtaukset. Yhden hobittitalon päälle on tehty puu. Kukin lehti on yksitellen laitettu puuhun kiinni. Peter Jackson ei pitänyt vihreän sävystä, eikun kaikki uusiksi. Elokuvan tekeminen on tarkkaa puuhaa- visio on visio on visio.
Hobitti-kierroksen lopuksi Vihreän lohikäärmeen majatalossa saa hobittiolutta. Sitä millä hobitit olivat päissään. Elokuvassa käytetty oli kuulema vain yksiprosenttista alkoholia. Rouva ja tytär ovat haltioissaan hobittien majoista ja siitä käsityöstä, mitä niiden eteen on tehty töitä. Rouva olisi halukas tulemaan hobittilandiaan töihin. Vaikka ilmaiseen kesätyöhön.
Minun head hunter-firmasta otettiin yhteyttä, koetamme järjestää tapaamisen torstaille tai perjantaille, koska keskiviikosta on ennustettu sateisinta päivää. Tarkoitus on tavata eteläpuolisessa Aucklandissa. Saa nähdä miten käy, firma ei vakuuta. Voi olla että kun minulla ei ole IELTS-tutkinto suoritettu olen heille riskisijoitus.
Paikallinen sanomalehti The New Zealand Herald kirjoittaa Aucklandin asuntokuplasta. Asuntojen hinnat nousevat 511 täkäläistä dollaria päivässä, 3575 dollaria viikossa. Tavallisen asunnon hinta on Aucklandissa 700 000 euroa. Keskipalkka on 30 000 euroa vuodessa. Täällä on selvä asuntokupla kehittymässä.
Talous on pahanlaisesti ylikuumenemassa. Ongelmia on tiedossa. Hawaijilla pidetään kokousta maailmankaupan esteiden vapauttamisesta. Uusi Seelanti rajoittaa mm. ulkomaalaisen lääketeollisuuden leviämistä maahan. Tai niin toimittajat kirjoittavat tai lukevat uutisissa. Seppäsen mukaan eivät aina saa kaikkea tietoa, eivätkä toisinaan ymmärrä riittävän syvällisesti asiaa, jota uutisoivat.
Pankit ovat täälläkin keinottelemassa asunto-ongelmaa. Asuntokuplasta saa hyviä tuottoja, mutta täällä ei ole löysää sillä tavalla kuin kasinotaloudessa. Omia vakuuksia pitää olla ainakin 20 prosenttia. Mistä köyhä nuoripari sellaiset hankkivat? 700 000 asuntoon omaa rahaa 140 000 noin 30 000 euron vuosipalkalla?
Osasyy on sama mikä on Suomessa vaikkapa Helsingissä - asuntoja ei yleensä rakenneta. Toisaalta Aucklanidissa ei ole kerrostaloja juuri ollenkaan. Koko maa on kuin pientä omakotitaloaluetta. Nyt on alettu rakentaa kerrotalojakin, kun maa on niin kallista. Täällä nuoret eivät pääse ensiasuntoon käsiksi, jos vanhemmilla ei ole rahaa. Ja runsaasti. Koska ei vain ole halvan rahan asuntoja.
Toisaalta aasialaiset maahanmuuttajat ovat nostamassa hintoja taivaisiin. Kiinalaisten uusrikastuneiden pitää saada rahansa jonnekin sijoitetuksi. Nouseva asuntokupla tarjoaa hyviä tuotto-odotuksia sijoitetulle rahalle. Tv:ssä on ohjelmia englantilaisista, jotka miettivät miten saisi ostettua merenranta-asunnon, vaikka neljällä miljoonalla punnalla. Ei kuulema ole usein kaupan. Ostajia olisi.
Ei ole yhtään tv-ohjelmaa, jossa kerrottaisiin, miten mahdotonta on nuoren päästä kotoa omaan asuntoon. Televisio on täynnä mainoksia ja toistoja. CNN:n kanavalla asiaa tulee varmaan vain 15% ajasta. Muu aika on mainoksia tai saman asian toistoja - ei viitsi katsoa. Eikä sanomalehdissäkään ole yhteiskunnallista analyysia tilanteesta. Tositeeveetä, kansainvälisiä sarjoja, jotka pyörivät joka maassa. Eläimistä on luvallista kirjoittaa koskettavasti. Se ei koske mihinkään vallan tai politiikan ytimeen.
Kansainvälisistä kriiseistä voi kirjoittaa, koska Afrikan kärsivä nainen on tarpeeksi kaukana. Kuin Kettil Bruunin hyvä vihollinen. NIMB- ongelma ( not in my my backyards) eli ongelma on hyvä niin kauan, kuin se ei oikeasti kosketa minua. Niin kauan kuin tylsistyttävät ja arjesta rentouttavat sarjat pyörivät tv:ssä, niin kauan että et koskaan muuttua saa.
Jos Helsinki rakentaisi uuden asuinalueen, muunkin kuin vaikkapa Arabiarannan demarilandian, niin asunto-asiat helpottuisivat. Soinivaaran ehdotus junanradan viereen asuntojen rakentamiseksi toimisi täälläkin, jos täällä olisi niitä junaratoja. Töihin Aucklandiin tuleva työläistö matelee moottoritiellä pitkissä autojonoissa matkalla töihin. Ei vaikuta kovin ekologiselta, vaikka sitä täällä muuten korostetaankin joka käänteessä. Ei kuulema olisi riittävästi autopaikkoja junaradan vieressä täällä.
Uudessa Seelannissa ei ole juuri julkista rautatieliikennettä. Maisemat nähtyään ymmärtää, että se kieltämättä on melko haasteellista. Aucklandista Wellingtoniin upeita maisemia kierrellen menee 10 tuntia junalla, mutta saman päivän aikana ei pääse takaisin kuin lentämällä, joten hylkään ajatukseni matkata Wellingtoniin, Uuden Seelannin toiseksi suurimpaan kaupunkiin. Aikaa on tällä hetkellä auttamattomasti liian vähän. Jos tulen uudestaan, vaikkapa töihin, niin sitten kiertelen.
Paluumatka hobittilandiasta sujuu mukavasti, autojonot ovat nyt kaupungista poispäin. Ihmiset palaavat töistä kotiin. Näemme maurien pyhän hautausmaan, mihin muilla kuin maureilla ei ole asiaa. Pyhältä kukkulalta näkee kauas. Tosin alueen ympärille alkaa rakentua uutta asuntoaluetta, lisääntyvän asunnontarpeen vuoksi.
Aucklandissa on suuri uutinen, kun tsekkiläinen maahanmuuttaja - kickbox nyrkkeilijä - on tullut ammutuksi poliisin kanssa välikohtauksessa. Kovasti poikkeava tapahtuma Aucklandissa, jossa voi rauhassa kävellä pitkin öisiä katuja. Pohditaan mikä sai vähän yli kaksikymppisen epätoivoiseen tekoonsa. Arvaukseni on huumeet, jotka ovat kuulema halpoja Aucklandissa. Taksikuskin on vaikea edes ymmärtää, miksi joku käyttäisi huumeita.
Taksikuski kertoo, ettei Uuden Seelannin koululaitokselle kuulukaan hyvää. Vapaaehtoinen pakko on koululasten vanhemmilla avustaa rahallisesti koulua. Hyvinvointivaltion rakenteet natisevat täälläkin. Mutta onko prosessit varmasti katsottu että ne ovat kunnossa? Kuntien puolella löysät prosessit ovat enemmään sääntö kuin poikkeus.
Lääkäriinpääsy on täälläkin vaikeaa. Jos taksikuskia on uskominen, niin erikoissairaanhoito on ilmaista ja perusterveydenhoito osin maksullista. Eli minusta olisi melko tavalla hyötyä tälle systeemille, voisin tuoda tänne suomalaisen terveydenhoidon vientituotteen, jolla sitten mahdollisesti ajaisin yksityiset terveydenhoitomarkkinat heikommalle ajanoloon. Yksityiseen puoleen kuulema pääse heti aina erikoissairaanhoitoa myöten. No siinä vaiheessa kun perusterveydenhoidon vaje tulisi täällä täytetyksi, olisin jo eläkeiässä. Finanssitalouden vuoksi en ole ihan varma onko minulle silloin enää eläkkeen maksajaa. Niin kuin en ole varma siitä eläkkeenmaksajasta Suomessakaan. Eläkeikääni on runsas 10 vuotta enää.Jotain tarttis tehdä sanoisi eräs valtiomies.
Jet lag alkaa tuntua jo keskiviikkona. Aikarytmi unien suhteen on täysin sekaisin, mutta olen tyytyväinen, jos saan muutaman tunnin nukutuksi. Lomalla minulle on ihan sama mihin aikaan vuorokaudesta. Kuten yleensäkin. Jos olisi vielä viikon tai pari, niin unirytmi olisi taas kohdallaan. Mutta sitten taas sitä muutetaan Suomessa. Mutta itsepähän olen tätä halunnut. Totisesti, yes man!
Toista päivää sataa vettä. Ulkona tuuli juuri äsken kovaa. Tällaisella ilmalla ei haluta mennä niille lähisaarille, jonne suunnittelimme. Auringonpaisteella tilanne olisi toinen. Pyörimme eilen kaupoissa sen vähän aikaa, minkä jaksoimme, kun meri-ilmastoon tuleminen on saanut kaikki meidät flunssaisiksi.
Rouva kaipaa kotimakuuhuoneen Hästensiä, kun hotellin vuode on mikä on. Nettiyhteys toimii hotellissa huonosti ja hotellin punttisali on lähinnä vitsi. Eli hotellissaoleminen on lähinnä oleilua ja kirjojen lukemista. Koetimme säästää, että raha jää kulutukseen. Hiltonin hotelli olisi aivan rannassa...
Jos Seppäsen Emumunaus ( 2012) kirja oli selkeästi vasemmistolainen, niin 36-vuotiaana eläköityneen insinööritietokoneohjelmoijan ja pörssisijoittajan Thomas Bulkowskin kirja Getting Started in Chart Patterns ( 2014, 2p) lienee sitten melko oikeistolaista kirjallisuutta. Kirja kertoo pörssisijoittamisesta. Kirjan avauksessa kerrotaan naisesta, joka Bulkowskin kirjoja lukemalla teki miljoonan voittoa vuodessa. Hän on outlier, poikkeus, kuten kirjailija vahvistaa, mutta se voit olla sinä. Sepä hyvä, tosin ostin lottokupongin, koska se on helpompaa ja melkein yhtä todennäköistä taludellisen voiton kannalta.
Minulla ei ole aikomusta ryhtyä pörssisijoittajaksi, koska pörssipeli on jo ratkaistu takahuoneessa keskinäisissä suhteissa, kuten Seppänen kirjoittaa. Mutta muruista voi pelata samaan tapaan kuin joku vetää hedelmäpelejä. 20 euron voitto voi muuttaa köyhän eläkeläisen päivän, neljällä kympillä voi ostaa jo lavallisen olutta ja olla päivän humalan autuas.
Joku vasemmistolainen voisi luonnehtia Bulkowskin kirjaa turhien lupausten antajaksi ja ihmisten jymäyttäjäksi. Minä olenkin kiinnostunut siitä, miten Bulkowski analysoi chartteja eli käppyröitä, koska se mitä Bukowski sanoo pörssin jalanjäljiksi, voi olla mitä tahansa inhimillisen tai koneen toiminnan jalanjälkeä. Mistä tahansa elämän toiminnasta. Kirja siis kiinnostaa tilastollisen prosessikontrollin näkökulmasta. Jos tiedätte, mitä tarkoitan. Eli mitä tietoa käppyrät antavat. Minulla on todella usein tapana lukea kirjoja väärin. Se on minusta hauskaa ja erittäin opettavaista.
Bulkowskin kirja käy välillä tylsäksi, kun tunteja pelkkiä käppyräanalyyseja lukee. Toinen kirja, jonka ostin Singaporen lentokentältä on Arthur Benjaminin ja Michael Shermerin kirja Think like A Math Genius - the Art of Calculating in your head ( 2006). Matematiikan professori ja historioitsija opettavat päässälaskun magiikka. Tämän kirjan pitäisi olla yläasteen ja lukion englanninkielen pakkolukemiskirja.Vähän samaan tapaan kuin suomen tunnilla Tuntematon sotilas, Seitsemän veljestä ja kaikki ne muut kirjat joita ei tullut nuorena luetuksi, vaikka oliis pitänyt. Matematiikasta on Bejaminin ja Shermierin kirjassa tehty hauskaa. En ole varma, onko teini-ikäinen tyttäreni asiasta samaa mieltä...
Tiedätkö miten opit hetkessä kertomaan luvulla 11 minkä tahansa kaksinumeroisen luvun? No esimerkiksi 32 x 11 menee niin, että 3+2 = 5, joten kerrottavan kaksinumeroisen luvun väliin laitat tuon yhteenlaskutuloksen. Siis 3-välissä tulos 5 - ja lopuksi tuo toinen numero 2 eli 352.
Jos yhteenlasku on yli 10, esimerkiksi 85x 11 eli 8+5=13, niin vastaus ei ole 8135, vaan ykkönen pitää lisätä kahdeksikkoon ja kolmonen jää. Eli 935. Kokeile ja huomaat, miten nokkela olet päässälaskussa. Kuka tahansa!
Kolmas kirja, mitä sadepäivänä lueskelin on Robert Dayn ja Barbara Castellin kirja How to Write and Publish a Scientific Paper ( 2012, 7p), koska minun pitäisi saada tuotantotalouden väitöskirjani päätökseen. Olen toivoton englanninkielen artikkelien ja verbimuotojen kanssa ( en ikinä opetellut niitä kunnolla koulussa, sanakokeissa tiesin yleensä kaikki sanat, koska olen hyvä oppimaan ainakin sanalistoja). Mutta eipä hätää, löysin täkäisestä kirjakaupasta kirjan, joka on nimeltään Martin Hewingsin Advanced Grammar in Use ( 2013, 3rd ed). Eikun opettelemaan. Kun näkee vaivaa niin eiköhän ne sieltä opi. Jos joku muu on ne oppinut, niin silloin se on mahdollista muidenkin oppia.
Toisaalta olisi mukava kirjoitella artikkeleita englanniksi useamminkin. Kaikesta siitä hienosta jutusta, mitä teemme Etelä- Karjalassa. Voisin sen saman tehdä täälläkin, jos haluaisivat. Tai vaikka muualla Suomessakin, jos asioista sovittasiin. Tarvittaessa vaikka Ruotsissa, Norjassa tai Euroopassa. Jos joku tarvitsisi ja maksaisi sopivan summan. Ei minulla mitään erityistä pakkoa ole lähteä pois Lappeenrannasta, mutta jos virkamies- tai poliittinen lasikatto estäisi järkevät suunnitelmat, kuten usein on käynyt, niin sitten voisi taas lähteä oppimaan uusia asioita. Vaikka tänne Uuteen Seelantiin.
Uuteen Seelantiin kannattaa tulla marraskuussa, mutta niin ajattelevat kymmenet tuhannet muutkin turistit. Lomasesongin ulkopuolella on yleensä vähiten porukkaa missä tahansa suurkaupungissa, lomasää ei silloin ehkä ole optimein, mutta ei ole turisteja joka paikassa. Myyjät jaksavat hymyillä. Kuten vaikkapa lokakuussa etelä-Eurooppassa tai marraskuussa New Yorkissa. Tai keskitalvella elokuussa Uudessa Seelannissa.
Kotiinjäänyt nuorimmainen - ei halunnut lähteä vanhusten kanssa matkalle - odottaa pääsevänsä New Yorkiin loppuvuodesta. Vanhin tuskailee aikuiseksi kasvamisensa kanssa, eikä halunnut tänne mukaan muuten vaan. Onneksi anoppi tarjosi apuaan kotiinjääville lapsille, niin että voimme keskittyä - melkein vapaana arkihuolista - matkalla olemiseen. Loma toimii minulle ja rouvalle pattereiden lataamisena tavallisen arjen haasteisiin. Rouvakin pysyy hyvällä tuulella, kun pääsee muutaman kerran vuodessa ulkomaiille.
Taksikuski kutsui meitä onnekkaiksi, kun voimme matkustaa. Kerroin ettemme ole satsanneet mitenkään omakotitalon kalliisiin huonekaluihin, tai pihapiirin viimeisen päälle laittamiseen. Emme kesämökin maksuun asuntolainan maksamisen jälkeen. Olemme rouvan kanssa päättäneet tuhlata kaiken ylijäävän rahan matkusteluun, koska siitä saa eläviä muistoja. En tiedä ketään, joka on vanhana katunut sitä että matkustelisi.
- Kyllä olemme onnekkaita, sillä Luoja on siunannut matkaamme ja meitä, sanon taksikuksille. Hänen ilmeestään näkyy ettei hän ei taida olla uskontomiehiä, vaikka muuten mukava mies onkin. Hänellä on aivan loistava määrä tietoa Uudesta Seelannista ja vähän kaikesta muustakin. Mies oli töissä Milestone Toursilla, jos etsitte hyvää seuraa matkalle kohti hobittilandiaa. Hänet voi saada kiinni netistä www.triadvisor.com. Hän osasi palvelun jalon taidon, mutta hän oli ollutkin palvelualan yrittäjä koko ikänsä. Kahvilan pitäjänä, hotellin vastaanotossa ja nyt tuirstibisneksessä.
Hän sanoi, ettei kukaan ole tullut hobittikierrokselta hymyilemättä. Emme mekään.
5.8.2015 Aucklandissa
Peter Jackson, joka ohjasi elokuvat Taru sormusten herrasta ja muut hobittielokuvat, näki valtavasti vaivaa löytääkseen kuvauspaikat ympäri Uutta Seelantia. Hän on täällä arvostettu mies. Keskelle maaseutua, kieltämättä lumoavaa maaseutua, on syntynyt Hobittilandia, jossa kävijöiden kuluttamat rahat - suurelta osin menevät Jacksonin ja elokuvamogulien taskuihin. Toisaalta juuri kukaan tuskin ajaisi kyseisille pelloille kaksi tuntia taksilla Aucklandista jos kyseisiä elokuvia ei olisi tehty. Emme mekään. Ehkä emme olisi tulleet koko Uuteen Seelantiin.
Etelä- Saksasta lähtöisin oleva taksinkuljettamme on varsinainen tietolähde. Hän on ollut töissä Saksassa, Yhdysvalloissa Bostonissa ja nyt 27 vuotta Uudessa Seelannissa. Etupenkillä , oikeanpuolisen liikenteen kuljettajan paikalla, istuessani saan häneltä valtavasti tietoa vähän kaikesta. Paikallisia kansalliskirjoilijoita koskevaan kysymykseen hän ei osannut vastata, mutta kaikkeen muuhun tulee selvästi luettu ja pohdittu vastaus.
Maurinkieliset nimet uutislähetyksissä ja sääennustuksissa olivat osa kansallista mauriviikkoa. 90 % mielestä on vain hyvä, että viikko on ohi. Taksikuskin mielestä. Ajamme ohi kultakaivoksen, jonka kulta on puhdasta ja menee lähinnä Kiinaan. Kaivosteollisuutta täällä on vähän. Kiinalaiset ovat tärkeä kauppakumppani, joten Kiinan sisäpolitiikkaan ei oteta Uudessa Seelannissa kantaa.
Lampaiden lisäksi on runsaasti lehmiä, joista Uusi Seelanti jalostaa maitotuotteita. Venäjän vastaiset pakotteet vaikuttavat täälläkin, kun eurooppalaiset viljelijät eivät saa tuotteitaan kaupaksi, niin ne tunkevat maailman markkinoille. Ennen Ukrainan kriisiä oli juuri nousukausi täkäläisille viljelijöille. Meni hyvin. Ei enää, jopa 50 % tuotot ovat maanviljelijöillä laskeneet parin vuoden sisällä. Konkursseja syntyy teollisuuden valta-alalle.
Tiellä ajaessamme on runsaahkosti kuolleita eläimiä tiellä. Kysyn mitä ne ovat? Ne ovat opossumeita, jotkalaskeutuvat pimeän aikaan puista alas ja tuhoavat puutarhoja ja jäävät autojen alle. Opossumia, joka tuotiin maahan jotta voitaisiin aloittaa turkisteollisuus Uudessa Seelannissa, on nyt kuollena pitkin tienvarsia. Opossumin nahkasta ja villasta saa merinovilla tuotteita, jotka tuntuvat äärimmäisen mukavilta päällä - ja ovat lämpimiä. Opossumiin pitää sekoittaa jotain muuta koska se on äärimäisen vaikea ellei mahdoton käsitellä yksin. Villapaita maksaa helposti noin 300 dollaria - siis noin 250 euroa -täkäläisissä kaupoissa. Kun turkisteollisuus ei ottanut tuulta alleen, turkistarhaajat eivät tappaneet eläiniä, vaan laskivat ne luontoon. Nyt niitä on kymmeniä tuhansia, vain tuholaisina.
Uusi-Seelanti on patikoijan ihannemaa. Australiassa on kaikki myrkylliset eläimet - hämähäkeissä, käärmeissä ja muissa eläimissä. Täällä ei ole petoeläimiä luonnossa. Ei kettuja, ei ilveksiä, eikä varsinkaan niitä suurempia. Opossumilla ei ollut luonnollista vihollista luonnossa ja se lisääntyi kuin citykanit Suomessa. Luontoretkelijä voi yöpyä missä tahansa, petoeläinvaaraa ei ole. Maisemat ovat henkeä salpaavan kauniita. Jos haluaa irti kaikesta ja pitää patikoinnista, niin retki on säästämisen arvoinen.
Uusi-Seelanti on kuuluisa linnuistaan. Opossumi asuu päivisin puussa enimmäkseen ja syö nyt noita lintujen munia. Ainutlaatuiset linnut ovat vaarassa hävitä, kun opossumin pitää saada ruokaa päivittäin kymmenien kilojen edestä. Kukaan ei ole aloittanut jahtia opossumien tappamiseksi. Kuten ei meiltäkään voi tappaa citykaneja tai kaiken paskaavia merimetsoja, kanadanhanhia ja muita elinympäristömme saastuttajia. Jälki on tuhoisaa, vain siksi, ettei poisteta normaaliin ympäristöön kuulumattomia lajeja.
Uuden Seelannin tulli tutkii siksi tarkasti kaikilta, etti maahan tuoda mitään mikä yhtäkkiä tuhoaisi herkän luonnon. Ekologinen syteemi voisi muuttua nopeasti. Kaksi Rakuunamäen citykettuja voisi tuhota täällä koko yhden ekologisen ketjun.
Kun 10 000 sitten aboriginaalt olivat Australiassa, niin vain 800 vuotta sitten tulivat ensimmäiset asukkaat Uuteen Seelantiin. Viimeinen vulkaaninen saarikin on aivan Aucklandin edustalla vain 800 vuoden takaa.
Uusi-Seelanti ei ole rikollisten jälkeläisille, kuten Australia, joka muuten taksikuskin mukaan asutettiin sillä tavalla, että mistä tahansa rikokseen viittaavasta sai tuomion karkotuksena Australiaan. Kun kukaan ei halunnut vapaaehtoisesti muuttaa Australiaan. Täkäiset kertovat vitsejä ausseista samaan tapaan kuin me kerromme ruotsalaisista. Aussivitsit uusiseelantilaisista liittyvät aina lampaisiin.
Ihmettelen miksi lammas- ja meijeriteollisuus ei keksi uusia tuotteita kun vanhat eivät mene enää kaupaksi. Jossain vaiheessa oli 26 lammasta yhtä asukasta kohti, nyt enää vajaa kymmenen. Lampaan kerittyä villaa ei kannata käyttää mihinkään, se on liian halpaa ja kallista samalla aikaa, että siitä tekisi vaikkapa villatuotteita. Keinokuidut ja halpa aasialainen työvoima ovat syöneet täälläkin vaateteollisuuden.
Taksikuski on kotoisin etelä-Saksan vaateteollisuusalueelta. 40 vuoden aikana siellä on enää jäljellä kaksi kolme tehdasta jotka ovat kestäneet halpatuotannon paineet. Ne tekevät jotain erityistä, jota kuluttajat haluavat. Suomessakin oli aika, jolloin Neuvostoliiton kanssa kahdenkeskinen kauppa toimi niin, että kaikki meni kaupaksi itään. Vuorineuvokset keskenään sopivat kuka valmistaa ämpäreitä, kuka mitäkin muuta. Vapaa markkinatalous tuhosi kahdenkeskiset juopottelut ja ennakoitavat talouden markkinat.
Uudessa Seelannissakin on erikoistuttu tuottamaan tehokkuuden nimissä yhtä tuotetta, vaikkapa maitoa, jonka alan tuhoaa se, että Putin haluaa vallata Ukrainan. Ei siihen uusiseelantilainen maanviljelijä voi vaikuttaa. Ei ole viisivuotissuunnitelmia. Hän joka on satsannut meijerilaitteisiin, voi yhtäkkiä käännöstä maanviljelyksessään tehdä siksi, että Putinista on kiva vallata osa Ukrainaa.
Kaaosteoria on totisinta totta täkäläisille maanviljelijöille. Eikä tarvita sitä kuuluisaa perhoseniskua, vaan Putinin vallanhimo tai kotimaan ongelmista mielenkiinnon kääntäminen ulkopolitiikkaan, vaikka Ukrainan sodalla, voi tehdä täkäisestä maanviljelijästä työttömän ja velkaisen. Kuin Aldomovarin elokuvasta.
Hobittilandian turistiopas on iloisesti puhuva nuori nainen, joka kysyy kuinka moni on lukenut kirjat tai nähnyt elokuvat. En muuten ole lukenut. Vanhin lapsi luki alkuperäsikielellä jo 12-vuotiaana kyseiset kirjat, kuten Harry Potteritkin.
Turistiopas kertoo, että noin 30 % ei ole nähnyt tai lukenut, mutta on joutunut hobittilandiaan kolmesta eri syystä. Joku yli-innokas fani on raahannut hänet mukanaan, jossain pitää lomamatkalla käydä ja kolmanneksi, että saa naapurit kateelliseksi - matkaajat.
Opas sanoo, ettei pidä pettyä, jos ei pääse hobittien talojen ovista sisään. Enimmäkseen ne ovat kulisseja. Wellingtonissa, kahdeksan tunnin päässä autolla ja 10 tunnin päässä junalla Aucklandista, on studiossa kuvattu sisäkohtaukset. Yhden hobittitalon päälle on tehty puu. Kukin lehti on yksitellen laitettu puuhun kiinni. Peter Jackson ei pitänyt vihreän sävystä, eikun kaikki uusiksi. Elokuvan tekeminen on tarkkaa puuhaa- visio on visio on visio.
Hobitti-kierroksen lopuksi Vihreän lohikäärmeen majatalossa saa hobittiolutta. Sitä millä hobitit olivat päissään. Elokuvassa käytetty oli kuulema vain yksiprosenttista alkoholia. Rouva ja tytär ovat haltioissaan hobittien majoista ja siitä käsityöstä, mitä niiden eteen on tehty töitä. Rouva olisi halukas tulemaan hobittilandiaan töihin. Vaikka ilmaiseen kesätyöhön.
Minun head hunter-firmasta otettiin yhteyttä, koetamme järjestää tapaamisen torstaille tai perjantaille, koska keskiviikosta on ennustettu sateisinta päivää. Tarkoitus on tavata eteläpuolisessa Aucklandissa. Saa nähdä miten käy, firma ei vakuuta. Voi olla että kun minulla ei ole IELTS-tutkinto suoritettu olen heille riskisijoitus.
Paikallinen sanomalehti The New Zealand Herald kirjoittaa Aucklandin asuntokuplasta. Asuntojen hinnat nousevat 511 täkäläistä dollaria päivässä, 3575 dollaria viikossa. Tavallisen asunnon hinta on Aucklandissa 700 000 euroa. Keskipalkka on 30 000 euroa vuodessa. Täällä on selvä asuntokupla kehittymässä.
Talous on pahanlaisesti ylikuumenemassa. Ongelmia on tiedossa. Hawaijilla pidetään kokousta maailmankaupan esteiden vapauttamisesta. Uusi Seelanti rajoittaa mm. ulkomaalaisen lääketeollisuuden leviämistä maahan. Tai niin toimittajat kirjoittavat tai lukevat uutisissa. Seppäsen mukaan eivät aina saa kaikkea tietoa, eivätkä toisinaan ymmärrä riittävän syvällisesti asiaa, jota uutisoivat.
Pankit ovat täälläkin keinottelemassa asunto-ongelmaa. Asuntokuplasta saa hyviä tuottoja, mutta täällä ei ole löysää sillä tavalla kuin kasinotaloudessa. Omia vakuuksia pitää olla ainakin 20 prosenttia. Mistä köyhä nuoripari sellaiset hankkivat? 700 000 asuntoon omaa rahaa 140 000 noin 30 000 euron vuosipalkalla?
Osasyy on sama mikä on Suomessa vaikkapa Helsingissä - asuntoja ei yleensä rakenneta. Toisaalta Aucklanidissa ei ole kerrostaloja juuri ollenkaan. Koko maa on kuin pientä omakotitaloaluetta. Nyt on alettu rakentaa kerrotalojakin, kun maa on niin kallista. Täällä nuoret eivät pääse ensiasuntoon käsiksi, jos vanhemmilla ei ole rahaa. Ja runsaasti. Koska ei vain ole halvan rahan asuntoja.
Toisaalta aasialaiset maahanmuuttajat ovat nostamassa hintoja taivaisiin. Kiinalaisten uusrikastuneiden pitää saada rahansa jonnekin sijoitetuksi. Nouseva asuntokupla tarjoaa hyviä tuotto-odotuksia sijoitetulle rahalle. Tv:ssä on ohjelmia englantilaisista, jotka miettivät miten saisi ostettua merenranta-asunnon, vaikka neljällä miljoonalla punnalla. Ei kuulema ole usein kaupan. Ostajia olisi.
Ei ole yhtään tv-ohjelmaa, jossa kerrottaisiin, miten mahdotonta on nuoren päästä kotoa omaan asuntoon. Televisio on täynnä mainoksia ja toistoja. CNN:n kanavalla asiaa tulee varmaan vain 15% ajasta. Muu aika on mainoksia tai saman asian toistoja - ei viitsi katsoa. Eikä sanomalehdissäkään ole yhteiskunnallista analyysia tilanteesta. Tositeeveetä, kansainvälisiä sarjoja, jotka pyörivät joka maassa. Eläimistä on luvallista kirjoittaa koskettavasti. Se ei koske mihinkään vallan tai politiikan ytimeen.
Kansainvälisistä kriiseistä voi kirjoittaa, koska Afrikan kärsivä nainen on tarpeeksi kaukana. Kuin Kettil Bruunin hyvä vihollinen. NIMB- ongelma ( not in my my backyards) eli ongelma on hyvä niin kauan, kuin se ei oikeasti kosketa minua. Niin kauan kuin tylsistyttävät ja arjesta rentouttavat sarjat pyörivät tv:ssä, niin kauan että et koskaan muuttua saa.
Jos Helsinki rakentaisi uuden asuinalueen, muunkin kuin vaikkapa Arabiarannan demarilandian, niin asunto-asiat helpottuisivat. Soinivaaran ehdotus junanradan viereen asuntojen rakentamiseksi toimisi täälläkin, jos täällä olisi niitä junaratoja. Töihin Aucklandiin tuleva työläistö matelee moottoritiellä pitkissä autojonoissa matkalla töihin. Ei vaikuta kovin ekologiselta, vaikka sitä täällä muuten korostetaankin joka käänteessä. Ei kuulema olisi riittävästi autopaikkoja junaradan vieressä täällä.
Uudessa Seelannissa ei ole juuri julkista rautatieliikennettä. Maisemat nähtyään ymmärtää, että se kieltämättä on melko haasteellista. Aucklandista Wellingtoniin upeita maisemia kierrellen menee 10 tuntia junalla, mutta saman päivän aikana ei pääse takaisin kuin lentämällä, joten hylkään ajatukseni matkata Wellingtoniin, Uuden Seelannin toiseksi suurimpaan kaupunkiin. Aikaa on tällä hetkellä auttamattomasti liian vähän. Jos tulen uudestaan, vaikkapa töihin, niin sitten kiertelen.
Paluumatka hobittilandiasta sujuu mukavasti, autojonot ovat nyt kaupungista poispäin. Ihmiset palaavat töistä kotiin. Näemme maurien pyhän hautausmaan, mihin muilla kuin maureilla ei ole asiaa. Pyhältä kukkulalta näkee kauas. Tosin alueen ympärille alkaa rakentua uutta asuntoaluetta, lisääntyvän asunnontarpeen vuoksi.
Aucklandissa on suuri uutinen, kun tsekkiläinen maahanmuuttaja - kickbox nyrkkeilijä - on tullut ammutuksi poliisin kanssa välikohtauksessa. Kovasti poikkeava tapahtuma Aucklandissa, jossa voi rauhassa kävellä pitkin öisiä katuja. Pohditaan mikä sai vähän yli kaksikymppisen epätoivoiseen tekoonsa. Arvaukseni on huumeet, jotka ovat kuulema halpoja Aucklandissa. Taksikuskin on vaikea edes ymmärtää, miksi joku käyttäisi huumeita.
Taksikuski kertoo, ettei Uuden Seelannin koululaitokselle kuulukaan hyvää. Vapaaehtoinen pakko on koululasten vanhemmilla avustaa rahallisesti koulua. Hyvinvointivaltion rakenteet natisevat täälläkin. Mutta onko prosessit varmasti katsottu että ne ovat kunnossa? Kuntien puolella löysät prosessit ovat enemmään sääntö kuin poikkeus.
Lääkäriinpääsy on täälläkin vaikeaa. Jos taksikuskia on uskominen, niin erikoissairaanhoito on ilmaista ja perusterveydenhoito osin maksullista. Eli minusta olisi melko tavalla hyötyä tälle systeemille, voisin tuoda tänne suomalaisen terveydenhoidon vientituotteen, jolla sitten mahdollisesti ajaisin yksityiset terveydenhoitomarkkinat heikommalle ajanoloon. Yksityiseen puoleen kuulema pääse heti aina erikoissairaanhoitoa myöten. No siinä vaiheessa kun perusterveydenhoidon vaje tulisi täällä täytetyksi, olisin jo eläkeiässä. Finanssitalouden vuoksi en ole ihan varma onko minulle silloin enää eläkkeen maksajaa. Niin kuin en ole varma siitä eläkkeenmaksajasta Suomessakaan. Eläkeikääni on runsas 10 vuotta enää.Jotain tarttis tehdä sanoisi eräs valtiomies.
Jet lag alkaa tuntua jo keskiviikkona. Aikarytmi unien suhteen on täysin sekaisin, mutta olen tyytyväinen, jos saan muutaman tunnin nukutuksi. Lomalla minulle on ihan sama mihin aikaan vuorokaudesta. Kuten yleensäkin. Jos olisi vielä viikon tai pari, niin unirytmi olisi taas kohdallaan. Mutta sitten taas sitä muutetaan Suomessa. Mutta itsepähän olen tätä halunnut. Totisesti, yes man!
Toista päivää sataa vettä. Ulkona tuuli juuri äsken kovaa. Tällaisella ilmalla ei haluta mennä niille lähisaarille, jonne suunnittelimme. Auringonpaisteella tilanne olisi toinen. Pyörimme eilen kaupoissa sen vähän aikaa, minkä jaksoimme, kun meri-ilmastoon tuleminen on saanut kaikki meidät flunssaisiksi.
Rouva kaipaa kotimakuuhuoneen Hästensiä, kun hotellin vuode on mikä on. Nettiyhteys toimii hotellissa huonosti ja hotellin punttisali on lähinnä vitsi. Eli hotellissaoleminen on lähinnä oleilua ja kirjojen lukemista. Koetimme säästää, että raha jää kulutukseen. Hiltonin hotelli olisi aivan rannassa...
Jos Seppäsen Emumunaus ( 2012) kirja oli selkeästi vasemmistolainen, niin 36-vuotiaana eläköityneen insinööritietokoneohjelmoijan ja pörssisijoittajan Thomas Bulkowskin kirja Getting Started in Chart Patterns ( 2014, 2p) lienee sitten melko oikeistolaista kirjallisuutta. Kirja kertoo pörssisijoittamisesta. Kirjan avauksessa kerrotaan naisesta, joka Bulkowskin kirjoja lukemalla teki miljoonan voittoa vuodessa. Hän on outlier, poikkeus, kuten kirjailija vahvistaa, mutta se voit olla sinä. Sepä hyvä, tosin ostin lottokupongin, koska se on helpompaa ja melkein yhtä todennäköistä taludellisen voiton kannalta.
Minulla ei ole aikomusta ryhtyä pörssisijoittajaksi, koska pörssipeli on jo ratkaistu takahuoneessa keskinäisissä suhteissa, kuten Seppänen kirjoittaa. Mutta muruista voi pelata samaan tapaan kuin joku vetää hedelmäpelejä. 20 euron voitto voi muuttaa köyhän eläkeläisen päivän, neljällä kympillä voi ostaa jo lavallisen olutta ja olla päivän humalan autuas.
Joku vasemmistolainen voisi luonnehtia Bulkowskin kirjaa turhien lupausten antajaksi ja ihmisten jymäyttäjäksi. Minä olenkin kiinnostunut siitä, miten Bulkowski analysoi chartteja eli käppyröitä, koska se mitä Bukowski sanoo pörssin jalanjäljiksi, voi olla mitä tahansa inhimillisen tai koneen toiminnan jalanjälkeä. Mistä tahansa elämän toiminnasta. Kirja siis kiinnostaa tilastollisen prosessikontrollin näkökulmasta. Jos tiedätte, mitä tarkoitan. Eli mitä tietoa käppyrät antavat. Minulla on todella usein tapana lukea kirjoja väärin. Se on minusta hauskaa ja erittäin opettavaista.
Bulkowskin kirja käy välillä tylsäksi, kun tunteja pelkkiä käppyräanalyyseja lukee. Toinen kirja, jonka ostin Singaporen lentokentältä on Arthur Benjaminin ja Michael Shermerin kirja Think like A Math Genius - the Art of Calculating in your head ( 2006). Matematiikan professori ja historioitsija opettavat päässälaskun magiikka. Tämän kirjan pitäisi olla yläasteen ja lukion englanninkielen pakkolukemiskirja.Vähän samaan tapaan kuin suomen tunnilla Tuntematon sotilas, Seitsemän veljestä ja kaikki ne muut kirjat joita ei tullut nuorena luetuksi, vaikka oliis pitänyt. Matematiikasta on Bejaminin ja Shermierin kirjassa tehty hauskaa. En ole varma, onko teini-ikäinen tyttäreni asiasta samaa mieltä...
Tiedätkö miten opit hetkessä kertomaan luvulla 11 minkä tahansa kaksinumeroisen luvun? No esimerkiksi 32 x 11 menee niin, että 3+2 = 5, joten kerrottavan kaksinumeroisen luvun väliin laitat tuon yhteenlaskutuloksen. Siis 3-välissä tulos 5 - ja lopuksi tuo toinen numero 2 eli 352.
Jos yhteenlasku on yli 10, esimerkiksi 85x 11 eli 8+5=13, niin vastaus ei ole 8135, vaan ykkönen pitää lisätä kahdeksikkoon ja kolmonen jää. Eli 935. Kokeile ja huomaat, miten nokkela olet päässälaskussa. Kuka tahansa!
Kolmas kirja, mitä sadepäivänä lueskelin on Robert Dayn ja Barbara Castellin kirja How to Write and Publish a Scientific Paper ( 2012, 7p), koska minun pitäisi saada tuotantotalouden väitöskirjani päätökseen. Olen toivoton englanninkielen artikkelien ja verbimuotojen kanssa ( en ikinä opetellut niitä kunnolla koulussa, sanakokeissa tiesin yleensä kaikki sanat, koska olen hyvä oppimaan ainakin sanalistoja). Mutta eipä hätää, löysin täkäisestä kirjakaupasta kirjan, joka on nimeltään Martin Hewingsin Advanced Grammar in Use ( 2013, 3rd ed). Eikun opettelemaan. Kun näkee vaivaa niin eiköhän ne sieltä opi. Jos joku muu on ne oppinut, niin silloin se on mahdollista muidenkin oppia.
Toisaalta olisi mukava kirjoitella artikkeleita englanniksi useamminkin. Kaikesta siitä hienosta jutusta, mitä teemme Etelä- Karjalassa. Voisin sen saman tehdä täälläkin, jos haluaisivat. Tai vaikka muualla Suomessakin, jos asioista sovittasiin. Tarvittaessa vaikka Ruotsissa, Norjassa tai Euroopassa. Jos joku tarvitsisi ja maksaisi sopivan summan. Ei minulla mitään erityistä pakkoa ole lähteä pois Lappeenrannasta, mutta jos virkamies- tai poliittinen lasikatto estäisi järkevät suunnitelmat, kuten usein on käynyt, niin sitten voisi taas lähteä oppimaan uusia asioita. Vaikka tänne Uuteen Seelantiin.
Uuteen Seelantiin kannattaa tulla marraskuussa, mutta niin ajattelevat kymmenet tuhannet muutkin turistit. Lomasesongin ulkopuolella on yleensä vähiten porukkaa missä tahansa suurkaupungissa, lomasää ei silloin ehkä ole optimein, mutta ei ole turisteja joka paikassa. Myyjät jaksavat hymyillä. Kuten vaikkapa lokakuussa etelä-Eurooppassa tai marraskuussa New Yorkissa. Tai keskitalvella elokuussa Uudessa Seelannissa.
Kotiinjäänyt nuorimmainen - ei halunnut lähteä vanhusten kanssa matkalle - odottaa pääsevänsä New Yorkiin loppuvuodesta. Vanhin tuskailee aikuiseksi kasvamisensa kanssa, eikä halunnut tänne mukaan muuten vaan. Onneksi anoppi tarjosi apuaan kotiinjääville lapsille, niin että voimme keskittyä - melkein vapaana arkihuolista - matkalla olemiseen. Loma toimii minulle ja rouvalle pattereiden lataamisena tavallisen arjen haasteisiin. Rouvakin pysyy hyvällä tuulella, kun pääsee muutaman kerran vuodessa ulkomaiille.
Taksikuski kutsui meitä onnekkaiksi, kun voimme matkustaa. Kerroin ettemme ole satsanneet mitenkään omakotitalon kalliisiin huonekaluihin, tai pihapiirin viimeisen päälle laittamiseen. Emme kesämökin maksuun asuntolainan maksamisen jälkeen. Olemme rouvan kanssa päättäneet tuhlata kaiken ylijäävän rahan matkusteluun, koska siitä saa eläviä muistoja. En tiedä ketään, joka on vanhana katunut sitä että matkustelisi.
- Kyllä olemme onnekkaita, sillä Luoja on siunannut matkaamme ja meitä, sanon taksikuksille. Hänen ilmeestään näkyy ettei hän ei taida olla uskontomiehiä, vaikka muuten mukava mies onkin. Hänellä on aivan loistava määrä tietoa Uudesta Seelannista ja vähän kaikesta muustakin. Mies oli töissä Milestone Toursilla, jos etsitte hyvää seuraa matkalle kohti hobittilandiaa. Hänet voi saada kiinni netistä www.triadvisor.com. Hän osasi palvelun jalon taidon, mutta hän oli ollutkin palvelualan yrittäjä koko ikänsä. Kahvilan pitäjänä, hotellin vastaanotossa ja nyt tuirstibisneksessä.
Hän sanoi, ettei kukaan ole tullut hobittikierrokselta hymyilemättä. Emme mekään.
5.8.2015 Aucklandissa