Honolulu on loistava paikka kuhertamiselle ja rauhalliselle lomailulle
Honolulu on loistava paikka kuhertamiselle ja rauhalliselle lomailulle
Taksikuskin mukaan ja muistan myös lukeneeni jostain, että rikollisuus on vähäisintä Hawaijilla amerikkalaisista yhteiskunnista.
- Pitää olla tosihyvä uimari, jos aikoo paeta saarelta, täältä ei pääse pakoon toiseen osavaltioon, taksikuski kertoo mielestään selityksen asialle.
- Ja täällä kaikki tuntevat toisensa ( 700 000 asukasta !, koko saarella 1.5 miljoonaa), hän lisää, jos joku tekee rikoksen, niin hän jää helposti kiinni.
Moottoripyöriä, niitä meluisia amerikkalaisia pyöriä, on saarella yllättävän paljon, vaikka itse teitä, jossa pystyy ajamaan on vähän.
Aamupäivän olemme rannalla aurinkoa ottamassa, jonne pikkuhiljaa edellisen uudenvuodenyön juhlijat saapuvat pikkuhiljaa. Myös lapsiperheet saapuvat ennen puoltapäivää. Nuorimmaiseni ei viihdy rannalla kovinkaan kauan, vaan haluaa hotellin pienelle altaalle, jossa käykin uimassa. Meressä vain kahlaamassa.
Hotellin uima-altaalla tapaamme nuoren pariskunnan pääkaupunkiseudulta. Mukavia ihmisiä, nuori nainen on raskaana ja oli oksennellut koko 25 tunnin lentomatkan tänne ja kertoi vielä usean päivän jälkeenkin olevan väsynyt, mikä saa minut ajattelemaan, että ei se sitten ihme ole, jos 13-vuotias tyttärenikin on matkasta väsynyt.
Nuori mies tuo maahan autoja osa-aikayrittäjänä ja aikoo käydä Los Angelesissa käydä katsomassa keltaista Porsche 911:ta. Sanon nuorelle miehelle, että jos et hanki sitä nyt, et hanki myöhemminkään, kun lapsia alkaa tulla.
Herätin nuorimmaiseni, aamulla jotta ehtisimme tänään aamupalalle, joka on kieltämättä hyvin paikallinen, mikä on hyvä asia. Aamulla keittoa, johon laitetaan erilaisia vihanneksia ja juustoa. Omeletti ja tuoreita hedelmiä tuoreen appelsiinimehun kera.
Eilen illalla katselin televisiota, jossa kerrottiin, että yksi tavallisimpia kuvia, mitä ihmiset ottavat on ateriakuvat. Myönnetään, monella matkalla on tullut otetuksi kuva syömisistä ja juomisista.
Ohjelmassa käytiin kulunutta vuotta läpi ja kommenttejaan antoivat: pari uutisankkuria, nykyinen ravintoloitsija ( en tiedä mitä merkittävää on tehnyt ennen) ja miss Amerikka 2014. Lisäksi tuli yhdeltä kanavalta 50 merkittävintä urheilutekoa viime vuodelta: touchdownit olivat näin eurooppalaisen silmin yliedustettuna. Jääkiekosta yksi tilanne oli päässyt 50 joukkoon ja eurooppalaisesta jalkapallosta vain Ronaldon hattutemppu.
Koetin katsoa tuota amerikkalaista jalkapalloa oikein urakalla kun sitä televisiosta runsaasti tulee. Muistin artikkeleita, joissa kerrottiin, että lajissa tulee erittäin runsaasti vaikeita päänvammoja. Muskelit näyttivät sellaisilta, ettei ne ihan kaurapuuron kanssa salilla tule. Miten lienee lajin dopingtestien taso?
Katie-showssa on mies, joka on istunut 18,5 vuotta syyttömänä vankilassa – katkeroitumaton, iloinen kaveri, joka kertoo hymyssä suin, että Jumala oli koko ajan turvana. Katie yrittää saada katkeruutta esille sanomalla, että hän ainakin olisi ollut katkera.
- Siksi valitsikin minut, sanoo musta mies suu leveässä hymyssä nauraen samalla kun kaulaa Katieta.
Jos oikein kuuntelin, niin journalisti, joka ryhtyi asiaa penkomaan, päätyi kuuden kuukauden työn jälkeen siihen, että miehen täytyy olla syytön.
Toinenkin kaveri kertoo, että hän oli yli kahdeksan vuotta syyttömänä vankilassa. Ensimmäinen, joka DNA-tutkimuksilla on vapautunut Amerikassa. 20 vuotta kaveri on tehnyt työtä vankien hyväksi ja kertoo tänä vuonna parikymmentä vankia vapautetun DNA-tutkimusten avulla. Katie-showssa kerrotaan että The Innocent Project- jatkuu.
Kun pidin vangeille esityksiä päihteistä ja kysyin, miksi he siellä olivat, niin tavallisin vastaus oli että syyttömänä olivat joutuneet vankilaan – ja päälle sellainen ei niin viaton- hymy. Syyttömänä vankilassa tuntui olevan vankien sisäpiirin vitsi.
Tv-kanavia on varmaan nelisenkymmentä ja mainoksia runsaasti. On mainosta koiranruuista, hammasimplanteista, vanhusten vanhemislaitoksista, jossa kaikki hoituu, Hawaijin mielenterveyspalveluista ja muusta tarpeellisesta.
Televisiossa Obaman terveysohjelmaa ruoditaan ja kerrotaan, että erittäin monet Obaman päätavoitteet eivät ole toteutuneet. Täällä poliitikot eivät pääsekään niin helpolla kuin Suomessa. Toisaalta kaikki oma toiminta täytyy näyttää niin teflon-puhtaassa muodossa, että älykkäämpää inhottaa tuollainen epärehellisyys. On olemassa sanonta, että jos sen aikoo saada televisiossa kaikkien ymmärrettäväksi, niin viesti ei saa ylittää 8-vuotiaan ymmärryksen tasoa. Se jos mikä asettaa myös toimittajille isoja haasteita.
Psykoterapeuttisen ymmärtämisen vaikeus
Näkökulman vaihtamisen taito ( Mattila, 2011) psykoterapiassa tarkoittaa sitä, että
- asiakkaan ongelma määritellään niin, että ongelma ratkeaa helpommin ( J Haley, 1976,121).
- perheenjäsenten käyttäytyminen voidaan nimetä uudelleen, jolloin toisten reaktiot siihen muuttuvat (Bogdan 1984, 378).
- tärkein käyttötapa on kuitenkin osana terapiakeskustelua, jolloin terapeutti ehdottaa kysymysten, kommenttien, uudelleen kuvausten jne. avulla uusia tapoja nähdä asiakkaan tilanne tai sen osa ( Berg, 1994a; Davies, 1988; Cade, 1992).
Mattila kertoo kirjassaan huumorista, jolla panetteluja ja juoruja voi kohdata. Epiktetos on sanonut ( Käsikirja, §33):
- ” Jos joku kertoo sinulle, että se ja se panettelee sinua, älä ryhdy puolustautumaan panetteluja vastaan, vaan sano: ´Hän ei nähtävästi tiennyt muita vikojani, sillä muutoin hän ei olisi tyytynyt mainitsemaan vain noita´”.
Meillä ihmisillä on suuria vaikeuksia ottaa vastaan palautetta, vaikka se ei olisi edes juoruilua vaan aivan asiallista palautetta.
Epiktetos ehdotti suhtautumaan solvauksiin tyynesti:
- Pidä mielessäsi se yleinen periaate, että me ahdistamme itseämme, me teemme olomme tukalaksi, siis uskomukset ahdistavat meitä ja tekevät olomme tukalaksi.
- Mitä on solvatuksi tuleminen itsessään? Me kiven luokse ja solvaa sitä. Mitä saavutat sillä? Jos jollakulla on korvat kuin kivellä, mitä solvaaja siitä hyötyy? Mutta jos solvaajalla on puolellaan ( kirjaimellisesti jalustana, jalkojen alla) solvattavan heikkous, silloin solvaaja voittaa ( Epiktetos, 1995, 1.23, 28-29)
Tuossa on tiivistettynä koko koulu- ja työpaikkakiusaamisen ydin: solvattavan heikkous. Teinit kiusaavat armottomasti sitä, jolla on jokin poikkeavuus, minkä kiusattava kokee heikkoudekseen. Kaikessa kiusaamisessa on yleensä mukana se, että joku on jollakin tavalla poikkeava. Erilaisuuden sietokyky lopettaisi välittömästi suurimman osan kiusaamisesta koulussa ja työpaikoilla.
Toisaalta on muistutettava, että ainakin aikuiselämässä työelämän ns. kiusaamistapauksissa on usein tilanne, ettei savua ilman tulta. Aikuisen ihmisen sosiaaliset yhteistyötaidot voivat olla hyvinkin heikot, eikä hän itse ymmärrä sitä. Monet persoonallisuusongelmaiset eivät nää malkaa omassa, vaan toisen silmässä. Työterveyshuolto myöntää näille ihmisille auliisti sairaslomia ilman, että yrittävät puuttua itse asian ytimeen. Tulevat vuodet pakottavat työterveyshuollon osaamaan paremmin persoonallisuuteen liittyviä asioita, koska yksi olennainen asia työurien pidentämisessä on työpaikalla viihtyminen. On sekä esimiehen että alaisen tunnettava persoonallisuutensa ja työterveyshuollon olevan tässä oikein huippuasiantuntija.
Käsityksemme meitä vaivaavat, eivät asiat sinänsä.
- Hylkää käsitys, ja ´Olen kärsinyt vahinkoa´ on kadonnut. Hylkää ´Olen kärsinyt vahinkoa´, ja vahinko on kadonnut.
- Kaikki on käsitystä, ja käsitys on sinun vallassasi. Heitä pois käsitys, milloin niin tahdot – olet kiertänyt niemen kärjen, vesi on tyyni, kaikki lepää, kaikki on aallotonta.
- Heitä pois käsitys, ja olet pelastunut. Kuka sinua estää heittämästä sitä pois?
- Jos olet tuskassa jonkin ulkoisen vuoksi, ei se sinua vaivaa, vaan oma arviosi siitä, ja sen pyyhkiminen pois heti on sinun vallassasi…
( Marcus Aurelius, Itselleni, Keisarin mietteitä elämästä, 2004, suom. Marke Ahonen)
Monilla psykoterapiaan tulevilla potilailla on takanaan loukkaus, jonka he ovat kokeneet omasta mielestään epäoikeudenmukaisesti. Ahdistus, masennus tai mikä tahansa muu psyykkinen oire olisi helposti hoidettavissa ja saattaisi hävitä saman tien, jos ihmiset eivät hakisi hyvitystä kokemalleen loukkaukselle.
Ben Furman puhui kaksoisloukkauksesta: kun ihminen kertoo tuosta kokemastaan loukkauksesta, niin hänelle sanotaan, että hän on liian herkkähipiäinen, liian pikkutarkka tai mitä muuta tahansa, joka osoittaa, että sitä mitä ihminen toiselle tarjoaa, ei vastapuoli ota vastaan.
Kauanko ihmisen loukkaantumista äiti- tai isäsuhteestaan tai työpaikalla vuosia sitten sattuneesta tapahtumasta on hyvä kuunnella, jos asiakas/potilas ei saa vaivaavaa asiaa mielestään.
Lyhytterapiassa ei jäädä vuosikausiksi kuuntelemaan loukkaantumisen aiheuttanutta asiaa, eikä varsinkaan pohdita, mitä ”syvällisempää” sen takana voisi olla. Yksi tapa on kuvitella, mikä olisi sopiva rankaisu loukkaajalle? Jalkapuu? Julkinen häväistys? Tekstiviesti paikallisessa lehdessä ? Tai jotain muuta? Yksi tapa, jota potilaat nykyisin käyttävät on muistutuksen tai kantelun tekeminen, jonka käsittelyyn kuluu moninkertaisesti ja useimmiten täysin tarpeettomasti aikaa sen sijaan, että tapaisi suoraan ja kävisi asian kertomassa. Joskus loukkauksen hautominen on helpompaa kuin siitä irti päästäminen.
Mutta mitäpä mietti Marcus Aurelius?
- Aina, kun närkästyt jonkun hävyttömyydestä, kysy heti itseltäsi: ´Olisiko mahdollista, ettei maailmassa olisi hävyttömiä ihmisiä? Ei ole. Älä siis vaadi mahdotonta. Tämäkin on yksi noista hävyttömistä, joita maailmassa väistämättä on. Ole valmis ajattelemaan samoin roistosta ja petturista ja jokaisesta väärintekijästä, sillä kun muistat, että on mahdotonta, ettei heikäläisten sukukuntaa olisi, suhtaudut heihin hyväntahtoisemmin yksilönä.
- Kun joku rikkoo jossakin sinua vastaan, mieti heti, mikä käsitys hyvästä ja pahasta ohjaisi hänen rikkomustaan. Kun näet tämän, säälit häntä etkä ihmettele etkä suutu…
- Paras tapa päästä tasoihin heidän kanssaan on se, että et ala muistuttaa heitä.
- Tuhoa siis ja heitä menemään arvostelma, että tämä on jotakin kauheaa, ja suuttumuksesi on tiessään. Miten tuhoat sen? Kun järkeilet, ettei ole tapahtunut mitään häpeällistä…
Marcus Aurelius, jo kauan sitten yritti kai sanoa, että ei pitäisi sortua kaunaisena estottomaan parjaukseen. Jos ihmiset oppisivat tuon läksyn, niin monelta psykoterapeutilta loppuisi leipätyö.
Ja Marcus jatkaa:
- Aina kun valitat suuresti tai saat kokea kovia: ihmiselo on vain silmänräpäys, ja hetken päästä makaamme kaikki haudassa.
Kannattaa miettiä, mihin tämän lyhyen ihmiselämänsä kuluttaa – valittamiseen epäoikeudenmukaisesta kohtelusta? Kyllä näkökulman vaihtamisen taidolle on tarvetta.
Psykiatri Erickson näki potilaan asiat uudessa ja yleensä positiivisessa valossa:
- Jos potilas toteaa, että hän aina yrittää ja epäonnistuu, niin Erickson painottaa hänen päättäväisyyttään ja kykyään yrittää. Jos potilas käyttäytyy passiivisesti, Erickson kiinnittää huomion hänen kykyynsä kestää tilanteita. Jos potilas on pienikokoinen, hän huomaa Ericksonin kanssa puhuessaan, miten onnekasta on olla pieni ja vikkelä eikä suuri ja kömpelö. Jos potilas on suuri, hänen vankkarakenteisuuttaan ja vahvuuttaan painotetaan. ( Mattila 2011,49/Haley 1963,46).
Erickson uskoi, että potilailla on ongelmia, koska heillä on opittuja rajoituksia. He ovat juuttuneet tiettyihin ajatuksiin ja viitekehyksiin eivätkä siksi pääse hyödyntämään omia kykyjään ja taitojaan parhaalla mahdollisella tavalla.
Ei ole olemassa kahta samanlaista ihmistä, eivätkä he ymmärrä samaa lausetta, ajatusta tai käyttäytymistä samalla tavalla ja siksi terapeutin ei pitäisi yrittää sovittaa ihmistä omaan käsitykseensä siitä, millaisia heidän pitäisi olla… vaan koettaa keksiä, millainen heidän oma käsityksensä itsestään on.
Terapiakoulutuksessa oli tapana koko ryhmän huutaa tupu-tupu-tupu, kun jokin terapiakokelas koetti sovittaa ihmistä omiin ennakkokäsityksiinsä, vaikka psykoterapiastakin.
- … valtavan tärkeää on saada potilaasi osallistumaan. Mikä sinä olet ottamaan tilanteen hallintaasi? Tärkeää on saada potilas mukaan siten, että teillä on yhteinen tavoite ( ”kimppa”). Tavoite joka sopii molemmille – sinulle ammatti-ihmisenä ja potilaalle potilaana.
Näkökulman vaihtaminen on perustavin ja välttämättömin osa muutosprosessia ja siten kaikkea (psyko)terapiaa. Kaikki muu on vähemmän tärkeää ja joko auttaa tai vaihtoehtoisesti haittaa tätä prosessia ( Mattila 2011, 95/ Cade 1992, 163).
Yö saapuu Honoluluun jälleen
Nuorimmaiseni nukahti kesken iltaa, joten olen lueskellut Lean Six Sigma Toolbookia. Monta mielenkiintoista ajatusta on tullut mieleen siitä, miten se liittyy psykiatriaan. Kirjallisuutta teemasta on vähän, mutta lisääntyvästi. Itse koetan viimeistellä artikkelia kyseisestä asiasta, joka on tarkoitus esitellä Innsbruckissa helmikuussa. Palmujen keskeltä Alppien lumille väitöskirjan artikkelien esittelemiseksi - sopii minulle.
Nuorimmaisen unen turvaamiseksi liikun mahdollisimman vähän, koetan olla mahdollisimman hiljaa. Hotellissa ei ole äänieristys kovin kaksinen, mutta kun naapureista suurin osa on japanilaisia, niin on kuin oikeasti olisi paratiisissa. Japanilaiset ovat kansallisuutena varmaan paras seinänaapuri, joita voi kuvitella. Huomaavaisia, toisia kunnioittavia, eivätkä tee itsestään numeroa niin, että muidenkin pitäisi huomata, että HE OVAT LOMALLA.
Vuoden ensimmäisenä päivänä 2014 Honolulussa
Taksikuskin mukaan ja muistan myös lukeneeni jostain, että rikollisuus on vähäisintä Hawaijilla amerikkalaisista yhteiskunnista.
- Pitää olla tosihyvä uimari, jos aikoo paeta saarelta, täältä ei pääse pakoon toiseen osavaltioon, taksikuski kertoo mielestään selityksen asialle.
- Ja täällä kaikki tuntevat toisensa ( 700 000 asukasta !, koko saarella 1.5 miljoonaa), hän lisää, jos joku tekee rikoksen, niin hän jää helposti kiinni.
Moottoripyöriä, niitä meluisia amerikkalaisia pyöriä, on saarella yllättävän paljon, vaikka itse teitä, jossa pystyy ajamaan on vähän.
Aamupäivän olemme rannalla aurinkoa ottamassa, jonne pikkuhiljaa edellisen uudenvuodenyön juhlijat saapuvat pikkuhiljaa. Myös lapsiperheet saapuvat ennen puoltapäivää. Nuorimmaiseni ei viihdy rannalla kovinkaan kauan, vaan haluaa hotellin pienelle altaalle, jossa käykin uimassa. Meressä vain kahlaamassa.
Hotellin uima-altaalla tapaamme nuoren pariskunnan pääkaupunkiseudulta. Mukavia ihmisiä, nuori nainen on raskaana ja oli oksennellut koko 25 tunnin lentomatkan tänne ja kertoi vielä usean päivän jälkeenkin olevan väsynyt, mikä saa minut ajattelemaan, että ei se sitten ihme ole, jos 13-vuotias tyttärenikin on matkasta väsynyt.
Nuori mies tuo maahan autoja osa-aikayrittäjänä ja aikoo käydä Los Angelesissa käydä katsomassa keltaista Porsche 911:ta. Sanon nuorelle miehelle, että jos et hanki sitä nyt, et hanki myöhemminkään, kun lapsia alkaa tulla.
Herätin nuorimmaiseni, aamulla jotta ehtisimme tänään aamupalalle, joka on kieltämättä hyvin paikallinen, mikä on hyvä asia. Aamulla keittoa, johon laitetaan erilaisia vihanneksia ja juustoa. Omeletti ja tuoreita hedelmiä tuoreen appelsiinimehun kera.
Eilen illalla katselin televisiota, jossa kerrottiin, että yksi tavallisimpia kuvia, mitä ihmiset ottavat on ateriakuvat. Myönnetään, monella matkalla on tullut otetuksi kuva syömisistä ja juomisista.
Ohjelmassa käytiin kulunutta vuotta läpi ja kommenttejaan antoivat: pari uutisankkuria, nykyinen ravintoloitsija ( en tiedä mitä merkittävää on tehnyt ennen) ja miss Amerikka 2014. Lisäksi tuli yhdeltä kanavalta 50 merkittävintä urheilutekoa viime vuodelta: touchdownit olivat näin eurooppalaisen silmin yliedustettuna. Jääkiekosta yksi tilanne oli päässyt 50 joukkoon ja eurooppalaisesta jalkapallosta vain Ronaldon hattutemppu.
Koetin katsoa tuota amerikkalaista jalkapalloa oikein urakalla kun sitä televisiosta runsaasti tulee. Muistin artikkeleita, joissa kerrottiin, että lajissa tulee erittäin runsaasti vaikeita päänvammoja. Muskelit näyttivät sellaisilta, ettei ne ihan kaurapuuron kanssa salilla tule. Miten lienee lajin dopingtestien taso?
Katie-showssa on mies, joka on istunut 18,5 vuotta syyttömänä vankilassa – katkeroitumaton, iloinen kaveri, joka kertoo hymyssä suin, että Jumala oli koko ajan turvana. Katie yrittää saada katkeruutta esille sanomalla, että hän ainakin olisi ollut katkera.
- Siksi valitsikin minut, sanoo musta mies suu leveässä hymyssä nauraen samalla kun kaulaa Katieta.
Jos oikein kuuntelin, niin journalisti, joka ryhtyi asiaa penkomaan, päätyi kuuden kuukauden työn jälkeen siihen, että miehen täytyy olla syytön.
Toinenkin kaveri kertoo, että hän oli yli kahdeksan vuotta syyttömänä vankilassa. Ensimmäinen, joka DNA-tutkimuksilla on vapautunut Amerikassa. 20 vuotta kaveri on tehnyt työtä vankien hyväksi ja kertoo tänä vuonna parikymmentä vankia vapautetun DNA-tutkimusten avulla. Katie-showssa kerrotaan että The Innocent Project- jatkuu.
Kun pidin vangeille esityksiä päihteistä ja kysyin, miksi he siellä olivat, niin tavallisin vastaus oli että syyttömänä olivat joutuneet vankilaan – ja päälle sellainen ei niin viaton- hymy. Syyttömänä vankilassa tuntui olevan vankien sisäpiirin vitsi.
Tv-kanavia on varmaan nelisenkymmentä ja mainoksia runsaasti. On mainosta koiranruuista, hammasimplanteista, vanhusten vanhemislaitoksista, jossa kaikki hoituu, Hawaijin mielenterveyspalveluista ja muusta tarpeellisesta.
Televisiossa Obaman terveysohjelmaa ruoditaan ja kerrotaan, että erittäin monet Obaman päätavoitteet eivät ole toteutuneet. Täällä poliitikot eivät pääsekään niin helpolla kuin Suomessa. Toisaalta kaikki oma toiminta täytyy näyttää niin teflon-puhtaassa muodossa, että älykkäämpää inhottaa tuollainen epärehellisyys. On olemassa sanonta, että jos sen aikoo saada televisiossa kaikkien ymmärrettäväksi, niin viesti ei saa ylittää 8-vuotiaan ymmärryksen tasoa. Se jos mikä asettaa myös toimittajille isoja haasteita.
Psykoterapeuttisen ymmärtämisen vaikeus
Näkökulman vaihtamisen taito ( Mattila, 2011) psykoterapiassa tarkoittaa sitä, että
- asiakkaan ongelma määritellään niin, että ongelma ratkeaa helpommin ( J Haley, 1976,121).
- perheenjäsenten käyttäytyminen voidaan nimetä uudelleen, jolloin toisten reaktiot siihen muuttuvat (Bogdan 1984, 378).
- tärkein käyttötapa on kuitenkin osana terapiakeskustelua, jolloin terapeutti ehdottaa kysymysten, kommenttien, uudelleen kuvausten jne. avulla uusia tapoja nähdä asiakkaan tilanne tai sen osa ( Berg, 1994a; Davies, 1988; Cade, 1992).
Mattila kertoo kirjassaan huumorista, jolla panetteluja ja juoruja voi kohdata. Epiktetos on sanonut ( Käsikirja, §33):
- ” Jos joku kertoo sinulle, että se ja se panettelee sinua, älä ryhdy puolustautumaan panetteluja vastaan, vaan sano: ´Hän ei nähtävästi tiennyt muita vikojani, sillä muutoin hän ei olisi tyytynyt mainitsemaan vain noita´”.
Meillä ihmisillä on suuria vaikeuksia ottaa vastaan palautetta, vaikka se ei olisi edes juoruilua vaan aivan asiallista palautetta.
Epiktetos ehdotti suhtautumaan solvauksiin tyynesti:
- Pidä mielessäsi se yleinen periaate, että me ahdistamme itseämme, me teemme olomme tukalaksi, siis uskomukset ahdistavat meitä ja tekevät olomme tukalaksi.
- Mitä on solvatuksi tuleminen itsessään? Me kiven luokse ja solvaa sitä. Mitä saavutat sillä? Jos jollakulla on korvat kuin kivellä, mitä solvaaja siitä hyötyy? Mutta jos solvaajalla on puolellaan ( kirjaimellisesti jalustana, jalkojen alla) solvattavan heikkous, silloin solvaaja voittaa ( Epiktetos, 1995, 1.23, 28-29)
Tuossa on tiivistettynä koko koulu- ja työpaikkakiusaamisen ydin: solvattavan heikkous. Teinit kiusaavat armottomasti sitä, jolla on jokin poikkeavuus, minkä kiusattava kokee heikkoudekseen. Kaikessa kiusaamisessa on yleensä mukana se, että joku on jollakin tavalla poikkeava. Erilaisuuden sietokyky lopettaisi välittömästi suurimman osan kiusaamisesta koulussa ja työpaikoilla.
Toisaalta on muistutettava, että ainakin aikuiselämässä työelämän ns. kiusaamistapauksissa on usein tilanne, ettei savua ilman tulta. Aikuisen ihmisen sosiaaliset yhteistyötaidot voivat olla hyvinkin heikot, eikä hän itse ymmärrä sitä. Monet persoonallisuusongelmaiset eivät nää malkaa omassa, vaan toisen silmässä. Työterveyshuolto myöntää näille ihmisille auliisti sairaslomia ilman, että yrittävät puuttua itse asian ytimeen. Tulevat vuodet pakottavat työterveyshuollon osaamaan paremmin persoonallisuuteen liittyviä asioita, koska yksi olennainen asia työurien pidentämisessä on työpaikalla viihtyminen. On sekä esimiehen että alaisen tunnettava persoonallisuutensa ja työterveyshuollon olevan tässä oikein huippuasiantuntija.
Käsityksemme meitä vaivaavat, eivät asiat sinänsä.
- Hylkää käsitys, ja ´Olen kärsinyt vahinkoa´ on kadonnut. Hylkää ´Olen kärsinyt vahinkoa´, ja vahinko on kadonnut.
- Kaikki on käsitystä, ja käsitys on sinun vallassasi. Heitä pois käsitys, milloin niin tahdot – olet kiertänyt niemen kärjen, vesi on tyyni, kaikki lepää, kaikki on aallotonta.
- Heitä pois käsitys, ja olet pelastunut. Kuka sinua estää heittämästä sitä pois?
- Jos olet tuskassa jonkin ulkoisen vuoksi, ei se sinua vaivaa, vaan oma arviosi siitä, ja sen pyyhkiminen pois heti on sinun vallassasi…
( Marcus Aurelius, Itselleni, Keisarin mietteitä elämästä, 2004, suom. Marke Ahonen)
Monilla psykoterapiaan tulevilla potilailla on takanaan loukkaus, jonka he ovat kokeneet omasta mielestään epäoikeudenmukaisesti. Ahdistus, masennus tai mikä tahansa muu psyykkinen oire olisi helposti hoidettavissa ja saattaisi hävitä saman tien, jos ihmiset eivät hakisi hyvitystä kokemalleen loukkaukselle.
Ben Furman puhui kaksoisloukkauksesta: kun ihminen kertoo tuosta kokemastaan loukkauksesta, niin hänelle sanotaan, että hän on liian herkkähipiäinen, liian pikkutarkka tai mitä muuta tahansa, joka osoittaa, että sitä mitä ihminen toiselle tarjoaa, ei vastapuoli ota vastaan.
Kauanko ihmisen loukkaantumista äiti- tai isäsuhteestaan tai työpaikalla vuosia sitten sattuneesta tapahtumasta on hyvä kuunnella, jos asiakas/potilas ei saa vaivaavaa asiaa mielestään.
Lyhytterapiassa ei jäädä vuosikausiksi kuuntelemaan loukkaantumisen aiheuttanutta asiaa, eikä varsinkaan pohdita, mitä ”syvällisempää” sen takana voisi olla. Yksi tapa on kuvitella, mikä olisi sopiva rankaisu loukkaajalle? Jalkapuu? Julkinen häväistys? Tekstiviesti paikallisessa lehdessä ? Tai jotain muuta? Yksi tapa, jota potilaat nykyisin käyttävät on muistutuksen tai kantelun tekeminen, jonka käsittelyyn kuluu moninkertaisesti ja useimmiten täysin tarpeettomasti aikaa sen sijaan, että tapaisi suoraan ja kävisi asian kertomassa. Joskus loukkauksen hautominen on helpompaa kuin siitä irti päästäminen.
Mutta mitäpä mietti Marcus Aurelius?
- Aina, kun närkästyt jonkun hävyttömyydestä, kysy heti itseltäsi: ´Olisiko mahdollista, ettei maailmassa olisi hävyttömiä ihmisiä? Ei ole. Älä siis vaadi mahdotonta. Tämäkin on yksi noista hävyttömistä, joita maailmassa väistämättä on. Ole valmis ajattelemaan samoin roistosta ja petturista ja jokaisesta väärintekijästä, sillä kun muistat, että on mahdotonta, ettei heikäläisten sukukuntaa olisi, suhtaudut heihin hyväntahtoisemmin yksilönä.
- Kun joku rikkoo jossakin sinua vastaan, mieti heti, mikä käsitys hyvästä ja pahasta ohjaisi hänen rikkomustaan. Kun näet tämän, säälit häntä etkä ihmettele etkä suutu…
- Paras tapa päästä tasoihin heidän kanssaan on se, että et ala muistuttaa heitä.
- Tuhoa siis ja heitä menemään arvostelma, että tämä on jotakin kauheaa, ja suuttumuksesi on tiessään. Miten tuhoat sen? Kun järkeilet, ettei ole tapahtunut mitään häpeällistä…
Marcus Aurelius, jo kauan sitten yritti kai sanoa, että ei pitäisi sortua kaunaisena estottomaan parjaukseen. Jos ihmiset oppisivat tuon läksyn, niin monelta psykoterapeutilta loppuisi leipätyö.
Ja Marcus jatkaa:
- Aina kun valitat suuresti tai saat kokea kovia: ihmiselo on vain silmänräpäys, ja hetken päästä makaamme kaikki haudassa.
Kannattaa miettiä, mihin tämän lyhyen ihmiselämänsä kuluttaa – valittamiseen epäoikeudenmukaisesta kohtelusta? Kyllä näkökulman vaihtamisen taidolle on tarvetta.
Psykiatri Erickson näki potilaan asiat uudessa ja yleensä positiivisessa valossa:
- Jos potilas toteaa, että hän aina yrittää ja epäonnistuu, niin Erickson painottaa hänen päättäväisyyttään ja kykyään yrittää. Jos potilas käyttäytyy passiivisesti, Erickson kiinnittää huomion hänen kykyynsä kestää tilanteita. Jos potilas on pienikokoinen, hän huomaa Ericksonin kanssa puhuessaan, miten onnekasta on olla pieni ja vikkelä eikä suuri ja kömpelö. Jos potilas on suuri, hänen vankkarakenteisuuttaan ja vahvuuttaan painotetaan. ( Mattila 2011,49/Haley 1963,46).
Erickson uskoi, että potilailla on ongelmia, koska heillä on opittuja rajoituksia. He ovat juuttuneet tiettyihin ajatuksiin ja viitekehyksiin eivätkä siksi pääse hyödyntämään omia kykyjään ja taitojaan parhaalla mahdollisella tavalla.
Ei ole olemassa kahta samanlaista ihmistä, eivätkä he ymmärrä samaa lausetta, ajatusta tai käyttäytymistä samalla tavalla ja siksi terapeutin ei pitäisi yrittää sovittaa ihmistä omaan käsitykseensä siitä, millaisia heidän pitäisi olla… vaan koettaa keksiä, millainen heidän oma käsityksensä itsestään on.
Terapiakoulutuksessa oli tapana koko ryhmän huutaa tupu-tupu-tupu, kun jokin terapiakokelas koetti sovittaa ihmistä omiin ennakkokäsityksiinsä, vaikka psykoterapiastakin.
- … valtavan tärkeää on saada potilaasi osallistumaan. Mikä sinä olet ottamaan tilanteen hallintaasi? Tärkeää on saada potilas mukaan siten, että teillä on yhteinen tavoite ( ”kimppa”). Tavoite joka sopii molemmille – sinulle ammatti-ihmisenä ja potilaalle potilaana.
Näkökulman vaihtaminen on perustavin ja välttämättömin osa muutosprosessia ja siten kaikkea (psyko)terapiaa. Kaikki muu on vähemmän tärkeää ja joko auttaa tai vaihtoehtoisesti haittaa tätä prosessia ( Mattila 2011, 95/ Cade 1992, 163).
Yö saapuu Honoluluun jälleen
Nuorimmaiseni nukahti kesken iltaa, joten olen lueskellut Lean Six Sigma Toolbookia. Monta mielenkiintoista ajatusta on tullut mieleen siitä, miten se liittyy psykiatriaan. Kirjallisuutta teemasta on vähän, mutta lisääntyvästi. Itse koetan viimeistellä artikkelia kyseisestä asiasta, joka on tarkoitus esitellä Innsbruckissa helmikuussa. Palmujen keskeltä Alppien lumille väitöskirjan artikkelien esittelemiseksi - sopii minulle.
Nuorimmaisen unen turvaamiseksi liikun mahdollisimman vähän, koetan olla mahdollisimman hiljaa. Hotellissa ei ole äänieristys kovin kaksinen, mutta kun naapureista suurin osa on japanilaisia, niin on kuin oikeasti olisi paratiisissa. Japanilaiset ovat kansallisuutena varmaan paras seinänaapuri, joita voi kuvitella. Huomaavaisia, toisia kunnioittavia, eivätkä tee itsestään numeroa niin, että muidenkin pitäisi huomata, että HE OVAT LOMALLA.
Vuoden ensimmäisenä päivänä 2014 Honolulussa