Hotellihuoneen ikkunasta kuuluu nousuhumalassa olevan nuoren sensuellilta kuulostavan naisen ääni

 

Koko viikon yöt ikkuna on ollut auki, koska lämpöpatteri paahtaa tosi kuumalla. Ikkunan alapuolella on kaksi kapakka, nyt on perjantain ja lauantain välinen aamuyö. Ihmiset käyvät tupakalla kapakkojen ulkopuolella ja hediän keskustelunsa kuuluu selvästi alimpiin kerroksiin hotellissamme. 

Nuori mies sanoo vetoavasti rakastavansa, muttei saa vastausta. Humalaiset nuoret naiset juttelevat toisilleen. Joku nuori kirkuu jonkun herran nimeä, aivan kuin yrittääkseen komentaa nuorta miestä olla tekemättä jotakin. Ei alkoholi tunnu ainakaan juttujen älyllistä tasoa nostavan.

 

Ihmisen ääni on yllättävän kaunis. Amerikkalainen aksentti nuoren naisen 

äänessä kuulostaa hyvin sensuelliltä. Kun kuulee pelkän äänen, voi yrittää mielessään keksiä äänelle kasvot. 

 

Eilen oli aurinkoinen päivä, osin jopa lämmin päivä, joten pystyin istumaan kauppojen ulkopuolella ja katsomaan ihmisiä. New York on eri kansojen sulatusuuni. Kadulla voi tulla vastaan, vaikka minkänäköistä ihmistä. Latinopainotteisuus korostuu. Niin tummat latinonaiset... Broadwaylla vietin jokusen tunnin katsoessani ohikulkevia ihmisiä sillä aikaa kun naisihmiset kiersivät kauppoja, joita on vieri vieressä.

 

Kävimme eilen Greenwich Villagessa Cloyneyn kahvilassa aamupalalla. Ihmiset ovat pukeutuneet hyvin hienosti, eikä heillä ole vielä aamukymmenen tienoilla kiire minnekään. Vaikka on työpäivä, tai ainakin osalla ihmisistä on.

 

Greenwich Villagessa on mukavannäköisiä asuntoja. Talot ovat matalia. Paikka on kuin pikkukaupungissa olisi. 

Greenwich Villagen alue on siisti, jos ei huomioida sitä, ettei roskapusseja ole saatu viikon aikana katujen varsilta poistetuksi. Epäilin ettei se ole Napolintautia, vaan Sandy-myrskyn jälkimaininkeja. Siivoamiskalustoa tarvitaan enemmän New Jerseyssä ja Long Islandilla, jossa Sandy sai tuhoja aikaiseksi. 

 

Tv-uutiset kertovat, että on vielä paljon ihmisiä, joilla ei ole sähköä. Kuvaa näytetään 8 kuukautisen lapsen vanhemmista, äiti kertoo, ettei ole lämmintä vettä. Isä kertoo, ettei tiedä, mitä tässä pitäisi ajatella, kun sähköjä ei ole saatu vielä 10 päiväänkään. Puut näyttävät roikkuvan melkein maassa makaavien sähkölinjajohtojen varassa. Selvästi tarvitaan ammattimiehiä kaatamaan tuollaisissa pingotustiloissa olevia puita. Tottumattomalle puu voi singota minne vain.

 

Manhattanin alueella ei enää ole edes lunta kadulla, lumet ovat sulaneet pois. Joissakin näkyy kasatut lumet, jotka eivät ole vielä sulaneet pois. Manhattanin eteläkärjessä eivät kaikki metrolinjat toimi, varsinkaan ne jotka menevät noille pahimmille tuhoalueille.

 

Tällä New Yorkin viikolla ei ole tullut käytyä niin paljon ns. kulttuurikohteissa, kun lapset ovat mukana. Varsinkin kun nuorin alkaa tulla murrosikään, niin alkaa oma tahto nostaa voimakkaasti päätään. Eikä siinä kulttuuririennot ole nuorella naisenalulla ensimmäiseksi mielessä.

Löysimme toissapäivänä kaupan, jossa on piirrustus- ja maalaustarvikkeita runsaasti kaupan. Perheen naisväki on taiteellisesti lahjakasta, kaikki löytävät jotain itselleen taiteiluunsa.. Minäkin poikamiehenä piirtelin, ostan itselleni luonnosteluvihkon ja kunnolliset kynät. Jos vaikka ehtisi piirtelemään. Lapseni sanovat, etteivät ole nähneet minun piirtelevän. Kyllähän minä nuorena miehenä vähän maalasinkin, mutta Kylli-tädin siskon opetettavana on jäänyt mieleen, ettei se vesivärien kanssa touhuaminen ollut vahvimpia piirteitäni. Jotenkin hän sai istutettua sellaisen pienen esteen koko maalaamisen aloittamiseksi. Kyseinen opettaja antoikin lukion päästötodistuksen ainoan kahdeksikon! Eli ainakaan hän ei pitänyt minua kuvaamataidollisesti lahjakkaana.

 

Keskimmäinen lapsi on saanut ylioppilastutkinnon valmiiksi ja ylioppilasjuhlat odottavat joulukuun ensimmäisenä päivänä. Hän muutti juuri pois kotoa, mutta juhlat pidettäneen meillä, koska on enemmän tilaa ja tuttavat ja sukulaiset mahtuvat samaan tilaan.

 

Meillä järjestetään perinteisesti suvun jouluaattojuhlat. Meille mahtuu viisi ja puolimetrinen joulukuusi sisälle. Toistaiseksi on aina jouluksi appiukko saanut kuusen hommatuksi. Käsittääkseni kyseessä on lahjoitus. Kuusen lahjoittaja kuoli kuluneen vuoden aikana, mutta appiukko on luvannut, että asia hoituu. Kuusenhaku on ollut miesten puuhaa. Kun pojat ja Sara olivat pieniä, niin kuusenhaussa oli sitä oikeata jouluntunnelmaa. Nyt kuusi odottaa usein muutamia päiviä ennen aattoa talon ulkopuolella jouluaatonaaton sisäänkantamista. Aatoksi kuusi on kuivanut sisällä ja se on ollut mukava koristella ja katsella joulun ajan. Naisväki on erityisen innostunut kuusen koristelusta.

 

Neljä ja puolimetrisen ruokapöydän ympärille on aikaisemmin juhlaväki mahtunut, nyt kun alkaa olla poika- ja tyttöystäviä, niin pöytä alkaa käydä ahtaaksi. Vajaa 20 henkilöä on kuitenkin pöytään mahtunut, varsinkin kun sitä on vielä pikkupöydillä jatkettu. Jouluväki koostuu tutuksi käyneestä seurueesta, joista osa ei ole varsinaisesti sukua, mutta on perinteisesti meillä joulua viettänyt.

 

Naiset ovat keskenään sopineet, kuka tekee mitäkin, niin että ruuat on saatu aikaiseksi. Rouva on jouluihminen, hän nauttii joulusta ja jouluntekemisestä. Minä muistan aikaisemmin, ennen lapsia, päivystäneeni mielelläni kaikki joulu- ja muut pyhät. Nyt joulujuhla perinteineen on hyvä asia, vaikken mitenkään erityisen joulumielinen ole. Nuorin tyttölapsemme tosin on syntynyt täsmälleen 2000 vuotta Jeesus-lapsen syntymän jälkeen. Varsinainen DaVinci-kooditapahtuma.

 

Aattoilta sisältää haudoillakäynnit, kynttilöiden sytyttämiset haudoille, rouva on luterilainen, joten joulun toivotukset ja jouluvirret tapahtuvat luterilaisella hautausmaalla. Jouluevankeliumi on aina jonkun nuoren luettavissa, vuoro vaihtuu aina. Rouvan isä, ukki, huolehtii siitä, että jouluevankeliumi luetaan. Ruokapöydän viereisellä pöydällä on kuvat kuolleista isovanhemmista, kuvia lisätään sinne sitä mukaa, kun ihmisiä kuolee. Heitä muistellaan ruokailun yhteydessä. 

 

Joulupöydässä koetetaan pitää joulupuheitakin. Minä koetan puhua siitä, miten mennyt vuosi on mennyt. Viime vuoden joulupuheeni taisi olla melko synkkä, mutta kyllä vuosikin sisälsi kaikenlaisia vastoinkäymisiä. Tämä vuosi on mennyt paremmin, eikä tänä vuonna ole ollut, ainakaan vielä, niin suuria vastoinkäymisiä.

 

Amerikkalaiset mainostavat joulua myös jo marraskuun alussa. Minä en kyllä oikein pidä siitä, että joululaulut alkavat kaikua kaupoissa jo marraskuun alussa. Jouluun mennessä niihin on kyllästynyt täysin. Vaikka esimerkiksi Varpunen jouluaamuna laulu on hyvin kaunis.

 

Kun lapset eivät enää ole niin pieniä, niin joululahjoja ei tule paljon ostetuiksi. Ja esimerkiksi tämä matka ajaa lahja-asiaa aivan riittävästi. Rouva sanoo, ettei osteta sitten mitään joululahjoja toisillemme, mutta odottaa kuin pikkulapsi, että ostan jotain. Tavallisesti ostan koruja. Tiedän minkälaisista koruista rouva pitää. Itselleni ostan kirjoja lahjaksi. Minulla on kyllä jo kirjoja tuhansia kirjastossani... Monet lukemattomiakin. Nytkin olen ostanut neljä uutta kirjaa. Jos laskisin ajan, joka kuluu kirjojen lukemiseen, niin en varmaan ehtisi tässä elämässä. Mutta kaikkia kirjoja ei lueta kannesta kanteen,niitä selaillaan ja tarvitaan hakuteoksina. Muuttaessa tulisi kirjoista ehkä ongelma, nyt 33 neliön kirjastoni sisältää päällekkäin ja useassa rivissä kirjahyllyssä olevia kirjoja. Muistan melkein missä mikäkin kirja on, mitä monet ihmettelevät, en osaa sanoa miksi muistan, mielessä ne ovat tavallaan paikoillaan näkömuistin omaisesti. Nyt romaanit ovat siirtyneet yläkertaan, kun lapset alkavat muuttaa pois, joten niiden pinoista en tiedä, mikä on missäkin. Joskus saatan ostaa saman romaanin divarista kahteen kertaan. 

 

Tv:ssä mainostetaan, että tänään Macyssa on veteraanipäivän kunniaksi oikein kunnolliset alennukset. Juhlapäivinä myynti varmaan helposti laskee, jotain on yrittäjän keksittävä. Aikanaan Macy oli maailman suurin tavaratalo, ei varmasti enää vaikka kahdeksassa kerroksessa tavaraa myynnissä onkin. 

 

Times Squarella on lasten tavaroiden kauppa, jossa on maailmanpyörä sisällä. Tuo maailmanpyörä on varmaan 10 metrin korkuinen. Muistan itsekin hämmästelleeni sitä ensimmäisellä kerralla, nyt odotan tottuneesti sen vierellä, että naisväki saa kierrettyä ostoksillaan kyseisessäkin kaupassa.

 

New Yorkissa on valikoituneet jo tietyt kaupat, rihkamakoruja tuosta kaupasta, farkut tuolta jne. Tietysti sieltä kannattaa ostaa, mistä halvimmalla saa. Apteekista saan pistorasia-adapterin, joka on pieni ja kätevä. Meidän vanhempi adapteri on iso, jossa on  kaikki maailman mahdolliset pistorasiaryypit. Siitäkin apteekissa on kätevämpi versio, kun meidän nykyinen, joka siis on melko iso ja hieman hankalakin kuljeteltava.

Kahvilassa istuessani nuori nainen hymyilee minulle tietokoneensa takaa. Hänellä on vaikka minkälaista laitetta tietokoneeseen yhdistettynä. Monella ei vielä näy Surface, vaikka Microsoftin kaupassa kuhinaa onkin. Kyllä Windows edelleen on kömpelömpi kuin Apple. IPad on nokkelampi, eikä takkuile siinä määrin kuin Surface. Surface mainokset kyllä pyörivät televisiossa. Surface-mainos ei keskity mainostamaan itse laitetta, vaan jotain rytmikästä tunnelmaa. Ehkä niin onkin parempi. Toivottavasti suomenkieltä tukee Suomessa kyseinen laite. Rouva irvuilee, että HP ja Samsung mainostavat myös omia tuotteitaan, niitä meillä ei vielä ole, eikö pitäisi hankkia. No ei. 

Surfaceen, eli windowsiin, käyvät ohjelmat, jotka on tullut vuosien varrella kalliillakin hinnoilla hankituksi. Nyt ohjelmat ovat huomattavasti halvempia, mutta jotenkin kömpelömpiä iPad-versiona kuin windows-versioina.

 

Artikkeleita etsiessäni huomaan, että aika paljon on tieteellisiä artikkeleita netissä ilmaisena. Uusimmat artikkelit ovat maksullisia 12-18 kuukautta, mikä ei monenkaan artikkelin kohdalla niin paljon haittaa. Joku 1990-luvulla tehty artikkelikin on edelleen täysin kuranttia tavaraa. Jstorissa, maksullisessa palvelussa, on artikkeleita jopa sadan vuoden takaa. On oikeastaan aika mielenkiintoista lukea, mitä asiasta johon tutustun, on joku kirjoittanut vaikkapa 1930-luvulla. Joskus artikkeleista kuvastuu helpostikin zeitgeist, ajan henki. 

 

Suomeen palatessa minulla on kaksi artikkelia kirjoitettavana. Yritän väitöskirjaani varten ryhtyä kirjoittelemaan artikkeleita. Muitakin väitöskirjaopintoja tulee ryhtyä edistämään. Jälleen koulunpenkille lukemaan, vaikka onhan noita opintoja tullut jo tehtyäkin. 

 

Loman aikana kirjoittamani matkakertomukset yöaikaan, ovat olleet lämmittelyä kirjoittamisen aloittamiselle. Joskus täytyy kirjoittaa ajatuksiaan tyhjäksi, jotta pääsee kirjoittamaan kunnollista asiaa. 

 

Englanninkielen kirjoittamisen kurssille pitäisi mennä. Word oikoo kielioppiongelmia ainakin suomenkielisenä aika tavalla, mutta ei kokonaan. Onkohan olemassa joku kieliopinkin sisältävä englanninkielen ohjelma, jolla voisi harjoittaa oikeakielisyyttään? Yksi lukioaikaisista luokkatovereistani opettaa englantia yliopistossa, pitänee ottaa häneen yhteyttä, hän varmaan tietää, jos sellainen ohjelma on olemassa. 

Finnairilta on tullut tieto, että lento lähtee tuntia ilmoitettua aikaisemmin. No ei hätää, olen valmis palaamaan Suomeen. Kiitos taas New York, kyllä tämä matka kummasti piristää marraskuun raskautta. Ja katkaisee kiireisen syksyn hektisyyden. Eilen ajattelin, että varmaan ensi marraskuussa menemme Sydneyhin. New Yorkiin tulen seuraavalla kerralla kesäaikaan, niin ettei minulla, eikä niillä latinonaisilla ole päällä niin paljon kuin nyt talvisin on.