Hudson-joen vartta pitkin liikkuu jos jonkinlaista juoksijaa, pyöräilijää ja muuta kulkijaa
Hudson-joen vartta pitkin liikkuu jos jonkinlaista juoksijaa, pyöräilijää ja muuta kulkijaa
Iso Omena ei ikinä nuku on hokema, jota hoetaan. Mutta kun kävelemme sunnuntaiaamuna kohti High Linea, entistä tavaroiden kuljetustietä, josta on nyt tehty kaupunkilaisten puistotie, niin ei näy juuri ketään. Tämä puoli New Yorkia nukkuu yhtä sikeästi kuin rouva tuossa vieressä.
Kävelimme koko pitkän matkan edestakaisin Hell´s Kitchenin kirpputorille, joka oli melko mitätöntä tavaraa pullollaan. Mainostettu kirpputori oli melkoinen floppi. Siellä oli tavaraa, jollaista näkee meikäläisissä osto- ja myyntiliikkeissä. Tosin en tiedä, onko niitä enää olemassa. Enkä ole oikein kirpputorejakaan Suomessa kierrellyt. Naisväki on ahkerampi kirpputorien suhteen. Tavara ei kuitenkaan ollut mitään hohdokasta.
Rouvan uutukaiset kengät tekivät mahtavan rakon toiseen kantapäähän, mikä paluumatkalla teki rouvan matkanteosta hankalaa. Istuimme vähän väliä katsomaan, kuinka paikalliset hölkkäsivät, pyöräilivät tai rullaluistelivat pitkin Hudsonjoen vartta. Tyyli oli vapaa, sillä kaikenlaista menijää oli. Mutta he liikkuivat täydessä auringonpaisteessa ja lämmintäkin taisi olla se kolmekymmentä astetta. Marsilainen olisi varmaan kysynyt, että mitä he pakenevat.
High Lanea ei päässyt ihan loppuun asti, koska Hudson-joen varteen rakennettiin hurjasti uutta rakennusta ja rakennustyömaa esti loppupään kävelyn.High Lane sinällään on loistava paikka pysähtyä vaikka päiväksi lukeman kirjaa, syömään eväitään. Alue pidetään siistinä, kaikki tuolit on juri pesty aamulla. Vuokrattavia asuntoja rakennetaan Hudson-joen varteen. Asuntoja, joiden hinta on varmasti kohdallaan. Olemme nyt kuudetta kertaa New Yorkissa ja yritämme rouvan kanssa aina tutustua eri puolelle kaupunkia. Nyt tutkimme Hudson-joen vartta, joka menee hotelliltamme aina tuonne kirpputorille, 39.kadulle asti. Asuinalue on siisti, autot ovat uusia ja hienoja sekä kaikkialla on siistiä.
Hudson-joella on kaikenlaista tapahtumaa. Kajakilla soutamista harjoitellaan, helikopterilentoja lähtee joen ylle ja on suuria yksityisiä veneitä, jotka Chelsea pier´ llä odottavat vieraitaan. Lapsille on järjestetty urheilutapahtumia, joissa sanotaan uusia tulevaisuuden tähtiä syntyvän. Lasten silmät loistavat, ei ehkä siitä tulevaisuudesta, vaan siitä että he nauttivat tekemisestään.
Teemme tavallisestikin sunnuntaiaamuna pitkän kävelylenkin, mutta tämänpäiväinen on niin uuvuttava että nukahdamme molemmat hotellilla. Minä nukun useamman tunnin kuin rouva. Aikaero tulee vanhemmiten aina vaikeammaksi sietää. SE pahenpi aikaero on minulla siellä Suomen päässä, jossa pää on helposti jenkkimatkan jälkeen ainakin kaksi viikkoa kuutamolla.
New Yorkissa on mukavaa, kun on helposti ympärillä kaikenlaisia ruokapaikkoja. Voit ostaa mitä vain haluat. Käyn meidän päivällisemme, välipalamme, paikasta, joka mainostaa, että jos pidit meistä, niin mainitse siitä Yelpissä, internetin ruoka-arvostelussa. Jos et pitänyt meistä, ota meihin sähköpostilla yhteyttä, niin katsomme, miten voimme parantaa palveluamme. En tee kumpaakaan, vaikka välipalaruuat ovat aivan kelvollisia. Eme ikinä katso Yelpiä, vaan sitä istuuko ravintolassa paikallisia syömässä.
Illalla lähdemme kohti Little Italya, koska haluamme italialaista ruokaa. Kiertelemme ja etsimme paikkaa, kunnes sattumalta menemme erääseen paikkaan kysymään, onko siellä tilaa. Meille kerrotaan, että jos voimme odottaa 15 minuuttia, niin paikka kahdelle löytyy.
Paikan nimi on Balaboosta. Ehdotan, että laitatte paikan nimen muistiin, jos haluatte oikein hyvää ruokaa. Useassa paikassa voi tilata lammasta, lamb chops, mutta tässä paikassa se on ehdottomasti parasta, mitä olen syönyt. Alkupalat ja jälkiruoka ovat myös viedä, kuten sanonta kuuluu, kielen sinne juuri.
Tuijottelen välillä naapuripöydän kasvoiltaan erittäin kaunista latinonaista ja viereinen pöytäseurue kysyy, mitä kieltä puhumme. He arvuuttelevat espanjaa, mutta sanomme sen olevan suomea. Seurueen vanha herra kertoo käyneensä kaksi kertaa Suomessa, muistuttaa, että kylläpä siellä oli kylmää ja ajattelee, että varmaan pidämme täällä lämmöstä.
Kerromme, että kesä oli Suomessa todella lämmin, mikä lienee varma merkki ilmaston lämpenemisestä. Vanha mies kertoo, että huomenna julkaistaan raportti, jonka mukaan ilmasto ei ole lämpenemässä. Väitän miehelle vastaan ja sanon, että kyse on amerikkalaisesta tarkoituksellisesta politiikasta, mihin mies vastaa, että tietenkin kaikki oli politiikkaa. Ja toivottaa ystävällisesti hymyillen hyvää amerikanvierailua.
Jos jostain italialaisravintolaa voi arvostella, niin siitä, että limoncello ei ollut aivan jääkylmää. Ruoka oli siis sellaista, että syömme paikassa vielä joskus toistekin. Viereinen pöytäseurue kertoo, että ruokapaikkaa on mainostettu Wall Street Journalissakin. Loistavaa ruokaa ja juomaa. Luomuviini Ranskasta ei tosin ollut niin hyvää kuin italialainen viini, jonka tarjoilija toi ranskalaisen viinin jälkeen. Italialainen viini oli täyteläistä kuin italialainen kaunotar.
Rouva nimitti eilistä blogiani vanhan vihaisen ja ruman miehen blogiksi. Ystäväni, joka on parhaillaan Alaskassa, luki sen myös ja jakaa tunnelmani. Hänelläkin on vanhan ja vihaisen miehen tunnelmat. Ehkä niin on aina ollut – vanhat miehet arvostelevat elämänmenoa ja nuoria. Muistan lukeneeni 2000 vuotta vanhoja kommentteja, joissa vanhat miehet valittelevat nuorison tapoja ja niiden turmelusta.
Kadulla huomiota kiinnittää yksi asia. Tupakointi ei ole amerikkalaisen nuorison suosiossa. Tupakoitsijoina ei juuri näe kuin turisteja ja joitakuita vanhempia ihmisiä, jotka ovat työpaikan tauolla. Tupakkataukolaiset saavat tauoissaan noin kuukauden palkallista vapaata. Jotkut yritykset ovat alkaneet palkita työntekijöitään siitä, että nämä eivät tupakoi. Positiivista erottelua. Tupakointi ei ole enää in.
Kun ihmettelin joskus, että kuka kumma ostaa ne kaikki vaatteet, joita liikkeissä ympäri maailmaa on, niin eräs kaupassa työskentelevä kertoi, että kaikki menee kaupaksi, kun hintaa vain riittävästi laskee.
Miksi sitten ostamme koko ajan uusia vaatteita? Näyttääksemme hyvältä? Itsestämme tuntuakseen mukavalta? Ristiriita sen välillä miltä haluaisi näyttää ja tosiasiassa näyttää saa meidät yrittämään kohti ideaalia. Mainoksissa ei tosin näy keski-ikäisiä lihonneita miehiä ja naisia, enää ei onneksi myöskään anorektisen narkomaanin näköisiä malleja, niin kuin joitain vuosia sitten. Mainosten nainen ei ole enää anorektikko, vaan ihan selvästi tavallisen näköinen nainen.
Televisiossa mainostetaan Abilifytä masennuksen hoitoon. En ole koskaan käyttänyt Abilifytä masennuksen hoitoon, enkä totta puhuen ole tiennyt, että sitä voi siihen käyttää. TV-mainos kyllä kertoo tarkasti, että pitää seurata diabetesriskiä ja valkosolujen määrää. Rouva ihmettelee lääkemainoksia. Muutama vuosi sitten käytiin kovaa keskustelua Suomessakin siitä, saako suoraan kuluttajille mainostaa lääkkeitä. Päätös oli, ettei saa. Kun nyt kuitenkin kaikkia kansalaisia vastuutetaan omasta käytöksestään jatkossa, eikö olisi hyvä jättää myös lääkkeen käyttäjälle vastuu päätöksestä lääkkeen käytössä? Täällä Amerikassa ovat monet lääkkeet käsikauppalääkkeitä. Venäjällä ainut käsikauppabentsodiatsepiini, jota saa ilman tsaarinajan byrokratiaa, on fenatsepaami, joka valuu Suomessa katukauppaan. Venäjällä lääkärille rauhoittavan lääkkeen määrääminen on kuin tavaran ostaminen Kiinassa tavaratalossa - prosessia käsittelee lukematon määrä ihmisiä.
Ihmispaljous Hudson-joen varrella on rauhoittavaa. Hudson-joen varrella oli juoksijoissa osa selvästi anorektikkoja. Kaupunkikuvassa näkyy anorektikkoja, sillä New Yorkissa ulkonäöllä on väliä. Minua pikemmin alkaa säälittää ja kuvottaa, kun näen langanlaihoja vartaloita, kukkakepinomaisia käsiä ja jalkoja – kuopalla olevien poskien yläpuolella yrittävät väsyneet silmät hymyillä "minulla on kaikki hyvin - hymyä". Anoreksia on kamala tauti.
Kerran aamulenkillä ollessani huomasin, kuinka anorektikko kulki katuja ristiin ja rastiin jo heti aamutuimaan. Mieleen heräsi ajatus, että kun on olemassa dieetit vaihtoon-tositeeveeohjelmia, niin miksi ei olisi myös sohvaperunan ja anorektikon liikuntaohjelmat vaihtoon- ohjelmia. Tai anorektikot voisivat käydä yksinäisiä vanhuksia kävelyttämässä, jolloin saattaisivat vaikka vahingossa parantua kuolemanvakavasta taudistaan. Kun huomaisivat yhteyden toiseen ihmiseen, niin saattaisivat päästä pakonomaisesta itsensä tarkkailusta pois takaisin yhteyteen muiden kanssa.
Eilen en ehtinyt lukea yhtään kirjaa, enkä paikallisia lehtiä. Nautin auringonpaisteesta , en muista paljon New York Timesin uutisessa kerrottiin, että uusia melanoomia syntyy. Paljon. Niin kuin Suomen kuuman kesänkin jäljiltä. Melanoomat Suomessa taisivat tavallisimmin olla selässä, siispä otan aurinkoa paita päällä ajattelee sellainen, joka koettaa tyydyttää molemmat asiat – ottaa aurinkoa ilman että sairastuu melanoomaan.
New York Timesissä kerrottiin, että Apple julkistaa tiistaina uuden puhelimensa. Samsung on vallannut markkinoita suurella näytöllä ja uudessa Applessa pitäisi olla suuri näyttö. Myyntiin uusi puhelin tulee vasta ensi vuoden puolella ja sitä varjellaan kuin valtiosalaisuutta. Kilpailu älypuhelinmarkkinoilla on kovaa. Applen kurssi voi kääntyä nousuun hetkeksi vain, jos uusi puhelin ei ole hyvä. Jobsin jälkeen johtajaksi tulleen miehen pitäisi lunastaa leiviskänsä. Itsekin on jo miettinyt puhelimen vaihtoa ja jos Applen uusi puhelin on muuta kuin uusi plugi, joka tekee mahdottomaksi edellisen laitteen laturit ja muut, niin Applen uutta puhelinta voisi odottaakin.
Toisaalta en tarvitse uutta puhelinta, mutta valitettavasti uusiin laitteisiin rakennetaan obsolenssia, eli sitä, että ne hajoavat tietyn ajan kuluessa itsestään tai tulevat käyttökelvottomiksi. Onneksi on pellepelottomia, kuten se venäläinen mies, joka laittoi nettiin ilmaisen ohjelman, jolla printteri tulostaa vielä 10 000 paperin jälkeenkin. Laitetakuu koski noita 10 000 kopiota eli suomeksi sanottuna hetkeä, jolloin pitäisi ostaa uusi printteri.
Kiinalaiset hakkerit ovat tunkeutuneet täkäläiseen sairaustietojärjestelmään, mitään ei ole viety, mutta kymmenien miljoonien ihmisten henkilötiedot voisi myydä mustilla markkinoilla. Konservatiivit ottavat kaiken asiasta irti, koska sen osa Obaman terveydenhuollon uudistusyrityksiä. Kiihkeä taistelu siitä, että jokaisella amerikkalaisella olisi mahdollisuus terveydenhoitoon. Siinä poliittisessa taistelussa kaikki käy, konservatiivit kannattavat markkinavetoista vakuutuspohjaista sairausjärjestelmää, minkä ylivoimaisuudesta on se merkki, etteivät terveystiedot ole yhteydessä toisiinsa. Olen aivan päinvastaista mieltä amerikkalaisesta tevreydenhoidon uudistuksesta.
Kirjassa, jota vastikään luin, kertoo amerikkalaisesta vakuutus- ja pankkimaailmasta amerikkalaiseen terveydenhuoltoon siirtynyt IT-alan mies kertoo, että kuinka paljon terveydenhoito säästäisi, jos se siirtyisi sähköiseen sairauskertomusjärjestelmään. Kaikkialla maailmassa on huoli sairaustietojen säilymisestä salassa. Nyt hakkerit pääsivät alihankkijan, joka ei ollut päivittänyt tietoturvaansa, kautta osaan sairauskertomusjärjestelmästä käsiksi. Virallisen tiedon mukaan vain osaan tiedoista ja sen kokeiluversioon.
Mikä saa hakkerin valitsemaan sen, että hän vahingoittaa yhteiskuntaa sen sijaan että hän rakentaisi sitä? Ihminen voidaan tietenkin aivopestä oman järjestelmänsä sokeaksi kannattajaksi, mutta koska tulee hetki ja tuleeko, että ihminen ymmärtää niin paljon, ettei enää voi nähdä omaa järjestelmäänsä pelkästään hyvänä. Tietysti jos ei ole mihin vertailla, eikä tiedonvälitys kerro mistään muusta, niin ei voi tietää. Putinhan on tekemässä Venäjätä tiedonvälityksen takapajulaa.
Usa Today kertoo, että Iranin korkein johtaja on menossa eturauhasleikkaukseen. Samalla internetsivulla, jota hotellin avaussivusto tarjoaa, ehdotetaan NASAn lääkärin videota, jossa kerrotaan, mitkä ruuat tappavat aivosolujasi. Chicagolainen näyttelijä on kuollut puun aiheuttamana. Mitä minä hyödyn näistä uutisista? Mitä arvoa ne minulle luovat? Millä tavalla minulla on parempi olo ne luettuani?
Ei mitenkään, suljen koko Macini ja alan lukea oikeata kirjaa.
8.9.2014 New Yorkissa
Iso Omena ei ikinä nuku on hokema, jota hoetaan. Mutta kun kävelemme sunnuntaiaamuna kohti High Linea, entistä tavaroiden kuljetustietä, josta on nyt tehty kaupunkilaisten puistotie, niin ei näy juuri ketään. Tämä puoli New Yorkia nukkuu yhtä sikeästi kuin rouva tuossa vieressä.
Kävelimme koko pitkän matkan edestakaisin Hell´s Kitchenin kirpputorille, joka oli melko mitätöntä tavaraa pullollaan. Mainostettu kirpputori oli melkoinen floppi. Siellä oli tavaraa, jollaista näkee meikäläisissä osto- ja myyntiliikkeissä. Tosin en tiedä, onko niitä enää olemassa. Enkä ole oikein kirpputorejakaan Suomessa kierrellyt. Naisväki on ahkerampi kirpputorien suhteen. Tavara ei kuitenkaan ollut mitään hohdokasta.
Rouvan uutukaiset kengät tekivät mahtavan rakon toiseen kantapäähän, mikä paluumatkalla teki rouvan matkanteosta hankalaa. Istuimme vähän väliä katsomaan, kuinka paikalliset hölkkäsivät, pyöräilivät tai rullaluistelivat pitkin Hudsonjoen vartta. Tyyli oli vapaa, sillä kaikenlaista menijää oli. Mutta he liikkuivat täydessä auringonpaisteessa ja lämmintäkin taisi olla se kolmekymmentä astetta. Marsilainen olisi varmaan kysynyt, että mitä he pakenevat.
High Lanea ei päässyt ihan loppuun asti, koska Hudson-joen varteen rakennettiin hurjasti uutta rakennusta ja rakennustyömaa esti loppupään kävelyn.High Lane sinällään on loistava paikka pysähtyä vaikka päiväksi lukeman kirjaa, syömään eväitään. Alue pidetään siistinä, kaikki tuolit on juri pesty aamulla. Vuokrattavia asuntoja rakennetaan Hudson-joen varteen. Asuntoja, joiden hinta on varmasti kohdallaan. Olemme nyt kuudetta kertaa New Yorkissa ja yritämme rouvan kanssa aina tutustua eri puolelle kaupunkia. Nyt tutkimme Hudson-joen vartta, joka menee hotelliltamme aina tuonne kirpputorille, 39.kadulle asti. Asuinalue on siisti, autot ovat uusia ja hienoja sekä kaikkialla on siistiä.
Hudson-joella on kaikenlaista tapahtumaa. Kajakilla soutamista harjoitellaan, helikopterilentoja lähtee joen ylle ja on suuria yksityisiä veneitä, jotka Chelsea pier´ llä odottavat vieraitaan. Lapsille on järjestetty urheilutapahtumia, joissa sanotaan uusia tulevaisuuden tähtiä syntyvän. Lasten silmät loistavat, ei ehkä siitä tulevaisuudesta, vaan siitä että he nauttivat tekemisestään.
Teemme tavallisestikin sunnuntaiaamuna pitkän kävelylenkin, mutta tämänpäiväinen on niin uuvuttava että nukahdamme molemmat hotellilla. Minä nukun useamman tunnin kuin rouva. Aikaero tulee vanhemmiten aina vaikeammaksi sietää. SE pahenpi aikaero on minulla siellä Suomen päässä, jossa pää on helposti jenkkimatkan jälkeen ainakin kaksi viikkoa kuutamolla.
New Yorkissa on mukavaa, kun on helposti ympärillä kaikenlaisia ruokapaikkoja. Voit ostaa mitä vain haluat. Käyn meidän päivällisemme, välipalamme, paikasta, joka mainostaa, että jos pidit meistä, niin mainitse siitä Yelpissä, internetin ruoka-arvostelussa. Jos et pitänyt meistä, ota meihin sähköpostilla yhteyttä, niin katsomme, miten voimme parantaa palveluamme. En tee kumpaakaan, vaikka välipalaruuat ovat aivan kelvollisia. Eme ikinä katso Yelpiä, vaan sitä istuuko ravintolassa paikallisia syömässä.
Illalla lähdemme kohti Little Italya, koska haluamme italialaista ruokaa. Kiertelemme ja etsimme paikkaa, kunnes sattumalta menemme erääseen paikkaan kysymään, onko siellä tilaa. Meille kerrotaan, että jos voimme odottaa 15 minuuttia, niin paikka kahdelle löytyy.
Paikan nimi on Balaboosta. Ehdotan, että laitatte paikan nimen muistiin, jos haluatte oikein hyvää ruokaa. Useassa paikassa voi tilata lammasta, lamb chops, mutta tässä paikassa se on ehdottomasti parasta, mitä olen syönyt. Alkupalat ja jälkiruoka ovat myös viedä, kuten sanonta kuuluu, kielen sinne juuri.
Tuijottelen välillä naapuripöydän kasvoiltaan erittäin kaunista latinonaista ja viereinen pöytäseurue kysyy, mitä kieltä puhumme. He arvuuttelevat espanjaa, mutta sanomme sen olevan suomea. Seurueen vanha herra kertoo käyneensä kaksi kertaa Suomessa, muistuttaa, että kylläpä siellä oli kylmää ja ajattelee, että varmaan pidämme täällä lämmöstä.
Kerromme, että kesä oli Suomessa todella lämmin, mikä lienee varma merkki ilmaston lämpenemisestä. Vanha mies kertoo, että huomenna julkaistaan raportti, jonka mukaan ilmasto ei ole lämpenemässä. Väitän miehelle vastaan ja sanon, että kyse on amerikkalaisesta tarkoituksellisesta politiikasta, mihin mies vastaa, että tietenkin kaikki oli politiikkaa. Ja toivottaa ystävällisesti hymyillen hyvää amerikanvierailua.
Jos jostain italialaisravintolaa voi arvostella, niin siitä, että limoncello ei ollut aivan jääkylmää. Ruoka oli siis sellaista, että syömme paikassa vielä joskus toistekin. Viereinen pöytäseurue kertoo, että ruokapaikkaa on mainostettu Wall Street Journalissakin. Loistavaa ruokaa ja juomaa. Luomuviini Ranskasta ei tosin ollut niin hyvää kuin italialainen viini, jonka tarjoilija toi ranskalaisen viinin jälkeen. Italialainen viini oli täyteläistä kuin italialainen kaunotar.
Rouva nimitti eilistä blogiani vanhan vihaisen ja ruman miehen blogiksi. Ystäväni, joka on parhaillaan Alaskassa, luki sen myös ja jakaa tunnelmani. Hänelläkin on vanhan ja vihaisen miehen tunnelmat. Ehkä niin on aina ollut – vanhat miehet arvostelevat elämänmenoa ja nuoria. Muistan lukeneeni 2000 vuotta vanhoja kommentteja, joissa vanhat miehet valittelevat nuorison tapoja ja niiden turmelusta.
Kadulla huomiota kiinnittää yksi asia. Tupakointi ei ole amerikkalaisen nuorison suosiossa. Tupakoitsijoina ei juuri näe kuin turisteja ja joitakuita vanhempia ihmisiä, jotka ovat työpaikan tauolla. Tupakkataukolaiset saavat tauoissaan noin kuukauden palkallista vapaata. Jotkut yritykset ovat alkaneet palkita työntekijöitään siitä, että nämä eivät tupakoi. Positiivista erottelua. Tupakointi ei ole enää in.
Kun ihmettelin joskus, että kuka kumma ostaa ne kaikki vaatteet, joita liikkeissä ympäri maailmaa on, niin eräs kaupassa työskentelevä kertoi, että kaikki menee kaupaksi, kun hintaa vain riittävästi laskee.
Miksi sitten ostamme koko ajan uusia vaatteita? Näyttääksemme hyvältä? Itsestämme tuntuakseen mukavalta? Ristiriita sen välillä miltä haluaisi näyttää ja tosiasiassa näyttää saa meidät yrittämään kohti ideaalia. Mainoksissa ei tosin näy keski-ikäisiä lihonneita miehiä ja naisia, enää ei onneksi myöskään anorektisen narkomaanin näköisiä malleja, niin kuin joitain vuosia sitten. Mainosten nainen ei ole enää anorektikko, vaan ihan selvästi tavallisen näköinen nainen.
Televisiossa mainostetaan Abilifytä masennuksen hoitoon. En ole koskaan käyttänyt Abilifytä masennuksen hoitoon, enkä totta puhuen ole tiennyt, että sitä voi siihen käyttää. TV-mainos kyllä kertoo tarkasti, että pitää seurata diabetesriskiä ja valkosolujen määrää. Rouva ihmettelee lääkemainoksia. Muutama vuosi sitten käytiin kovaa keskustelua Suomessakin siitä, saako suoraan kuluttajille mainostaa lääkkeitä. Päätös oli, ettei saa. Kun nyt kuitenkin kaikkia kansalaisia vastuutetaan omasta käytöksestään jatkossa, eikö olisi hyvä jättää myös lääkkeen käyttäjälle vastuu päätöksestä lääkkeen käytössä? Täällä Amerikassa ovat monet lääkkeet käsikauppalääkkeitä. Venäjällä ainut käsikauppabentsodiatsepiini, jota saa ilman tsaarinajan byrokratiaa, on fenatsepaami, joka valuu Suomessa katukauppaan. Venäjällä lääkärille rauhoittavan lääkkeen määrääminen on kuin tavaran ostaminen Kiinassa tavaratalossa - prosessia käsittelee lukematon määrä ihmisiä.
Ihmispaljous Hudson-joen varrella on rauhoittavaa. Hudson-joen varrella oli juoksijoissa osa selvästi anorektikkoja. Kaupunkikuvassa näkyy anorektikkoja, sillä New Yorkissa ulkonäöllä on väliä. Minua pikemmin alkaa säälittää ja kuvottaa, kun näen langanlaihoja vartaloita, kukkakepinomaisia käsiä ja jalkoja – kuopalla olevien poskien yläpuolella yrittävät väsyneet silmät hymyillä "minulla on kaikki hyvin - hymyä". Anoreksia on kamala tauti.
Kerran aamulenkillä ollessani huomasin, kuinka anorektikko kulki katuja ristiin ja rastiin jo heti aamutuimaan. Mieleen heräsi ajatus, että kun on olemassa dieetit vaihtoon-tositeeveeohjelmia, niin miksi ei olisi myös sohvaperunan ja anorektikon liikuntaohjelmat vaihtoon- ohjelmia. Tai anorektikot voisivat käydä yksinäisiä vanhuksia kävelyttämässä, jolloin saattaisivat vaikka vahingossa parantua kuolemanvakavasta taudistaan. Kun huomaisivat yhteyden toiseen ihmiseen, niin saattaisivat päästä pakonomaisesta itsensä tarkkailusta pois takaisin yhteyteen muiden kanssa.
Eilen en ehtinyt lukea yhtään kirjaa, enkä paikallisia lehtiä. Nautin auringonpaisteesta , en muista paljon New York Timesin uutisessa kerrottiin, että uusia melanoomia syntyy. Paljon. Niin kuin Suomen kuuman kesänkin jäljiltä. Melanoomat Suomessa taisivat tavallisimmin olla selässä, siispä otan aurinkoa paita päällä ajattelee sellainen, joka koettaa tyydyttää molemmat asiat – ottaa aurinkoa ilman että sairastuu melanoomaan.
New York Timesissä kerrottiin, että Apple julkistaa tiistaina uuden puhelimensa. Samsung on vallannut markkinoita suurella näytöllä ja uudessa Applessa pitäisi olla suuri näyttö. Myyntiin uusi puhelin tulee vasta ensi vuoden puolella ja sitä varjellaan kuin valtiosalaisuutta. Kilpailu älypuhelinmarkkinoilla on kovaa. Applen kurssi voi kääntyä nousuun hetkeksi vain, jos uusi puhelin ei ole hyvä. Jobsin jälkeen johtajaksi tulleen miehen pitäisi lunastaa leiviskänsä. Itsekin on jo miettinyt puhelimen vaihtoa ja jos Applen uusi puhelin on muuta kuin uusi plugi, joka tekee mahdottomaksi edellisen laitteen laturit ja muut, niin Applen uutta puhelinta voisi odottaakin.
Toisaalta en tarvitse uutta puhelinta, mutta valitettavasti uusiin laitteisiin rakennetaan obsolenssia, eli sitä, että ne hajoavat tietyn ajan kuluessa itsestään tai tulevat käyttökelvottomiksi. Onneksi on pellepelottomia, kuten se venäläinen mies, joka laittoi nettiin ilmaisen ohjelman, jolla printteri tulostaa vielä 10 000 paperin jälkeenkin. Laitetakuu koski noita 10 000 kopiota eli suomeksi sanottuna hetkeä, jolloin pitäisi ostaa uusi printteri.
Kiinalaiset hakkerit ovat tunkeutuneet täkäläiseen sairaustietojärjestelmään, mitään ei ole viety, mutta kymmenien miljoonien ihmisten henkilötiedot voisi myydä mustilla markkinoilla. Konservatiivit ottavat kaiken asiasta irti, koska sen osa Obaman terveydenhuollon uudistusyrityksiä. Kiihkeä taistelu siitä, että jokaisella amerikkalaisella olisi mahdollisuus terveydenhoitoon. Siinä poliittisessa taistelussa kaikki käy, konservatiivit kannattavat markkinavetoista vakuutuspohjaista sairausjärjestelmää, minkä ylivoimaisuudesta on se merkki, etteivät terveystiedot ole yhteydessä toisiinsa. Olen aivan päinvastaista mieltä amerikkalaisesta tevreydenhoidon uudistuksesta.
Kirjassa, jota vastikään luin, kertoo amerikkalaisesta vakuutus- ja pankkimaailmasta amerikkalaiseen terveydenhuoltoon siirtynyt IT-alan mies kertoo, että kuinka paljon terveydenhoito säästäisi, jos se siirtyisi sähköiseen sairauskertomusjärjestelmään. Kaikkialla maailmassa on huoli sairaustietojen säilymisestä salassa. Nyt hakkerit pääsivät alihankkijan, joka ei ollut päivittänyt tietoturvaansa, kautta osaan sairauskertomusjärjestelmästä käsiksi. Virallisen tiedon mukaan vain osaan tiedoista ja sen kokeiluversioon.
Mikä saa hakkerin valitsemaan sen, että hän vahingoittaa yhteiskuntaa sen sijaan että hän rakentaisi sitä? Ihminen voidaan tietenkin aivopestä oman järjestelmänsä sokeaksi kannattajaksi, mutta koska tulee hetki ja tuleeko, että ihminen ymmärtää niin paljon, ettei enää voi nähdä omaa järjestelmäänsä pelkästään hyvänä. Tietysti jos ei ole mihin vertailla, eikä tiedonvälitys kerro mistään muusta, niin ei voi tietää. Putinhan on tekemässä Venäjätä tiedonvälityksen takapajulaa.
Usa Today kertoo, että Iranin korkein johtaja on menossa eturauhasleikkaukseen. Samalla internetsivulla, jota hotellin avaussivusto tarjoaa, ehdotetaan NASAn lääkärin videota, jossa kerrotaan, mitkä ruuat tappavat aivosolujasi. Chicagolainen näyttelijä on kuollut puun aiheuttamana. Mitä minä hyödyn näistä uutisista? Mitä arvoa ne minulle luovat? Millä tavalla minulla on parempi olo ne luettuani?
Ei mitenkään, suljen koko Macini ja alan lukea oikeata kirjaa.
8.9.2014 New Yorkissa