Ihanan kuuma ja kostea ilma Malesiassa
Ihanan kuuma ja kostea ilma Malesiassa
Paikallinen sanomalehti The Sunday Post kertoo kakkossivullaan uutisen. Nainen, 48-vuotias, on kolmatta kertaa karannut 52-vuotiaan miehensä luota poikaystävänsä luo. Kaikkia asiasta tietäviä pyydetään ottamaan yhteyttä poliisin numeroon. Milloin tuo uutinen voisi olla suomalaisessa lehdessä?
Amerikkalaisia elokuvia katsoessa luulee aluksi, että elokuva jotenkin pätkii, ennen kuin ymmärtää, että ne tyhjät kohdat ovat poistettuja kirosanoja.
Hotellin loistavalta aamiaiselta ulosastuttuamme meitä hyväilee kuuma lämpö – sellainen joka näistä maista löytyy. Sinun ei tarvitse kävellä kauan kun Axesi pettää, hiki valuu kainaloista ja selästä. Mahtava sää.
Sunnuntaina eivät kaikki paikat ole auki, mutta silti riittää ostoskeskuksia läpikäytäviksi. Taas lukematon määrä erilaisia vaatteita kaupat pullollaan ? Minne nuo kaikki vaatteet, jotka eivät mene kaupaksi joutuvat? Voisiko ne lahjoittaa joihin köyhiin maihin, joilla ei ole varaa vaatteisiin? Vain onko niin, etteivät hekään halua kuin muotivaatteita, jotka ovat muodissa? Tässä vaatteiden tekemisessä ja ostamisessa on jotain kummallista ja outoa. Se jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Mutta mihin joutuvat kaikki ne vaatteet joita ei osteta?
Törmäsin aivan loistavaan kirjakauppaan, missä oli loistavia kirjoja ostettavaksi – ostin vain kolme. En tosin mieti, mihin ostamattomat kirjat päätyvät, koska se on aivan eri luokan asia. Kirja on ihan eri asia kuin vaate. Eikö olekin?
Kaupoilla kiertelyn jälkeen otimme päiväunet. Aikaero Suomeen on viisi tuntia, siis pikkujuttu Havaijiin verrattuna ja vieläpä toiseen suuntaan, mikä ainakin minulle tuntuu olevan huomattavasti helpompaa kuin vaikkapa New Yorkin seitsemän tuntia toiseen suuntaan.
Nuorimmaisemme laukku ei ole vieläkään löytynyt. Mitä minä sanoin – älkää vaihtako konetta Pariisissa. Vaihtakaa mieluimmin vaikka Frankfurtissa, jos se vain on mahdollista. Tämä siltä varalta, että haluatte säilyttää laukkunne. Tätä varastavat ihmiset eivät mieti. Täällä televisiossa mainostetaan, että kun moottoripyörällä nuori mies varastaa, niin hänen äitinsä kuolee auton alle. Niin ei tietenkään käy tosielämässä, mutta ne jotka uskovat hyvyyteen, voivat tyydyttää kostonhimonsa sillä, että joku muu tekee sen heidän puolesta. Jumala, Muhammed tai joku muu huolehtii siitä, että paha saa palkkansa. Juuri tällä hetkellä joku jäi auton alle yhdessä Pariisin kortteleista… joku joka varasti matkalaukun. Sellaista elämä on.
Televisiosta tulee Hannu ja Kerttu ( Hansel ja Gretel) elokuva, sillä saattoi olla merkitystä tuon edellisen kappaleen lopun luomisessa. Siinä on paljon tappamista ja mystiikkaa.
Kävin ilmoittautumassa seminaariin, minun esitykseni on torstaina, eli viimeisenä päivänä. Onneksi olen päivän ensimmäinen esittäjä. Kävimme tänään tervetuliaisjuhlassa, jossa konferenssista vastaava nuori mies kävi esittäytymässä. Seminaarin suuri idea on monitieteellisyys. Kotisivuilla on useampi Nobelin saanut mies. Lingvistiikan professori Texasista pitää avajaispuheen ja sanoo, ettei ymmärrä varmaan suurimpaa osaa teidän esityksistänne, mutta toivoo, että tällä viikolla eri tieteiden alan ihmiset haastavat toisensa täällä niin, että siitä syntyy hieno lopputulos.
- Ne tulevat haastamaan sinut, vaimoni sanoo minulle.
- Oletko ainut suomalainen täällä?, kysyy nuorimmaiseni.
Niin haastavat ja olen ainut suomalainen tietääkseni. Minulle alkaa kehkeytyä idea siitä, kuinka esitän artikkelimme.
Syömme tervetuliaisjuhlassa eri tavalla laitettua kalaa, kanaa ja juomme täkäläisiä juomia. Ruoka on hyvää. Vaimoni ja nuorimmaiseni ei halua viipyä kauemmin tervetuliaisjuhlassa, minkä vuoksi palaamme hotellille, joka on aivan Pullman-hotellin vieressä. Pullman-hotellissa on iso screen, josta tulee Uruguayn tappo-ottelu Costa Ricalle. Seven-Eleven – myymälä on vieressä ja ostan sieltä partavaahtoa, joka on päässyt loppumaan. Palaamme hotellille, jossa kulutamme lopun iltaa. Täällä hyttysistä voi saada dengue-kuumeen. Ja hyttyset tulevat vasta auringonlaskun aikaan. Osa hyttysistä on äänettömiä.
Aion lukea Writing with style – kirjaa, mikä tuon Hannun ja Kertun nykyversion jälkeen on kuin sivistys tulisi huoneeseen. Kirjassa kerrotaan Shakespearesta niin lumoavasti, että pitäisikö sittenkin yrittää lukea shakeapearilaisia hahmoja. Kirjoittajan esimerkit oppilaistaan ovat loistavia – sekä kertomuksina että opetuksina, kuinka kirjoittaa englantia.
Huomenna alkavat luennot, joille aion osallistua. Naisväki voi kuluttaa päivänsä vaikkapa kaupoilla, koska hintataso on suomalaiselle kukkarolle hyvinkin sopiva. Vitsailin seminaarin järjestäjälle, että mitä siitä, jos ostaa uudet vaatteet ja muut, koska ne joka tapauksessa varastetaan Pariisin lentokentällä. Mies nauraa makeasti, vaikka juttu sinällään ei naurata ollenkaan. Vääryys ei ole kaunista, mutta sitä on vaikea selittää varkaalle – useimmat varkaat eivät sitä tajua.
Suomalainen rikollisuus kasaantuu samoille henkilöille. Mirka Smolejin artikkelissa[i] siteerataan Henrik Eloheimon tutkimuksen järkyttävää tosiasiaa : ”… suomalaisesta kasautumistutkimuksesta voi myös mainita Henrik Elonheimon
(2010, 47) tutkimuksen, jonka mukaan moninkertaiset rikoksenuusijat muodostavat neljä prosenttia kaikista rikoksiin syyllistyneistä, mutta tekevät 72 prosenttia kaikista rikoksista”.
Suomessa siis noin 1/25 osa ihmisistä tekee ¾ rikoksista? Mitenkähän asia on täällä ja miten se ratkaistaisiin täällä islamilaisessa maassa?
Kyllä, harmittaa edelleen lapsen puolesta.
15.6.14 Kuchingissa, Malesiassa
Paikallinen sanomalehti The Sunday Post kertoo kakkossivullaan uutisen. Nainen, 48-vuotias, on kolmatta kertaa karannut 52-vuotiaan miehensä luota poikaystävänsä luo. Kaikkia asiasta tietäviä pyydetään ottamaan yhteyttä poliisin numeroon. Milloin tuo uutinen voisi olla suomalaisessa lehdessä?
Amerikkalaisia elokuvia katsoessa luulee aluksi, että elokuva jotenkin pätkii, ennen kuin ymmärtää, että ne tyhjät kohdat ovat poistettuja kirosanoja.
Hotellin loistavalta aamiaiselta ulosastuttuamme meitä hyväilee kuuma lämpö – sellainen joka näistä maista löytyy. Sinun ei tarvitse kävellä kauan kun Axesi pettää, hiki valuu kainaloista ja selästä. Mahtava sää.
Sunnuntaina eivät kaikki paikat ole auki, mutta silti riittää ostoskeskuksia läpikäytäviksi. Taas lukematon määrä erilaisia vaatteita kaupat pullollaan ? Minne nuo kaikki vaatteet, jotka eivät mene kaupaksi joutuvat? Voisiko ne lahjoittaa joihin köyhiin maihin, joilla ei ole varaa vaatteisiin? Vain onko niin, etteivät hekään halua kuin muotivaatteita, jotka ovat muodissa? Tässä vaatteiden tekemisessä ja ostamisessa on jotain kummallista ja outoa. Se jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Mutta mihin joutuvat kaikki ne vaatteet joita ei osteta?
Törmäsin aivan loistavaan kirjakauppaan, missä oli loistavia kirjoja ostettavaksi – ostin vain kolme. En tosin mieti, mihin ostamattomat kirjat päätyvät, koska se on aivan eri luokan asia. Kirja on ihan eri asia kuin vaate. Eikö olekin?
Kaupoilla kiertelyn jälkeen otimme päiväunet. Aikaero Suomeen on viisi tuntia, siis pikkujuttu Havaijiin verrattuna ja vieläpä toiseen suuntaan, mikä ainakin minulle tuntuu olevan huomattavasti helpompaa kuin vaikkapa New Yorkin seitsemän tuntia toiseen suuntaan.
Nuorimmaisemme laukku ei ole vieläkään löytynyt. Mitä minä sanoin – älkää vaihtako konetta Pariisissa. Vaihtakaa mieluimmin vaikka Frankfurtissa, jos se vain on mahdollista. Tämä siltä varalta, että haluatte säilyttää laukkunne. Tätä varastavat ihmiset eivät mieti. Täällä televisiossa mainostetaan, että kun moottoripyörällä nuori mies varastaa, niin hänen äitinsä kuolee auton alle. Niin ei tietenkään käy tosielämässä, mutta ne jotka uskovat hyvyyteen, voivat tyydyttää kostonhimonsa sillä, että joku muu tekee sen heidän puolesta. Jumala, Muhammed tai joku muu huolehtii siitä, että paha saa palkkansa. Juuri tällä hetkellä joku jäi auton alle yhdessä Pariisin kortteleista… joku joka varasti matkalaukun. Sellaista elämä on.
Televisiosta tulee Hannu ja Kerttu ( Hansel ja Gretel) elokuva, sillä saattoi olla merkitystä tuon edellisen kappaleen lopun luomisessa. Siinä on paljon tappamista ja mystiikkaa.
Kävin ilmoittautumassa seminaariin, minun esitykseni on torstaina, eli viimeisenä päivänä. Onneksi olen päivän ensimmäinen esittäjä. Kävimme tänään tervetuliaisjuhlassa, jossa konferenssista vastaava nuori mies kävi esittäytymässä. Seminaarin suuri idea on monitieteellisyys. Kotisivuilla on useampi Nobelin saanut mies. Lingvistiikan professori Texasista pitää avajaispuheen ja sanoo, ettei ymmärrä varmaan suurimpaa osaa teidän esityksistänne, mutta toivoo, että tällä viikolla eri tieteiden alan ihmiset haastavat toisensa täällä niin, että siitä syntyy hieno lopputulos.
- Ne tulevat haastamaan sinut, vaimoni sanoo minulle.
- Oletko ainut suomalainen täällä?, kysyy nuorimmaiseni.
Niin haastavat ja olen ainut suomalainen tietääkseni. Minulle alkaa kehkeytyä idea siitä, kuinka esitän artikkelimme.
Syömme tervetuliaisjuhlassa eri tavalla laitettua kalaa, kanaa ja juomme täkäläisiä juomia. Ruoka on hyvää. Vaimoni ja nuorimmaiseni ei halua viipyä kauemmin tervetuliaisjuhlassa, minkä vuoksi palaamme hotellille, joka on aivan Pullman-hotellin vieressä. Pullman-hotellissa on iso screen, josta tulee Uruguayn tappo-ottelu Costa Ricalle. Seven-Eleven – myymälä on vieressä ja ostan sieltä partavaahtoa, joka on päässyt loppumaan. Palaamme hotellille, jossa kulutamme lopun iltaa. Täällä hyttysistä voi saada dengue-kuumeen. Ja hyttyset tulevat vasta auringonlaskun aikaan. Osa hyttysistä on äänettömiä.
Aion lukea Writing with style – kirjaa, mikä tuon Hannun ja Kertun nykyversion jälkeen on kuin sivistys tulisi huoneeseen. Kirjassa kerrotaan Shakespearesta niin lumoavasti, että pitäisikö sittenkin yrittää lukea shakeapearilaisia hahmoja. Kirjoittajan esimerkit oppilaistaan ovat loistavia – sekä kertomuksina että opetuksina, kuinka kirjoittaa englantia.
Huomenna alkavat luennot, joille aion osallistua. Naisväki voi kuluttaa päivänsä vaikkapa kaupoilla, koska hintataso on suomalaiselle kukkarolle hyvinkin sopiva. Vitsailin seminaarin järjestäjälle, että mitä siitä, jos ostaa uudet vaatteet ja muut, koska ne joka tapauksessa varastetaan Pariisin lentokentällä. Mies nauraa makeasti, vaikka juttu sinällään ei naurata ollenkaan. Vääryys ei ole kaunista, mutta sitä on vaikea selittää varkaalle – useimmat varkaat eivät sitä tajua.
Suomalainen rikollisuus kasaantuu samoille henkilöille. Mirka Smolejin artikkelissa[i] siteerataan Henrik Eloheimon tutkimuksen järkyttävää tosiasiaa : ”… suomalaisesta kasautumistutkimuksesta voi myös mainita Henrik Elonheimon
(2010, 47) tutkimuksen, jonka mukaan moninkertaiset rikoksenuusijat muodostavat neljä prosenttia kaikista rikoksiin syyllistyneistä, mutta tekevät 72 prosenttia kaikista rikoksista”.
Suomessa siis noin 1/25 osa ihmisistä tekee ¾ rikoksista? Mitenkähän asia on täällä ja miten se ratkaistaisiin täällä islamilaisessa maassa?
Kyllä, harmittaa edelleen lapsen puolesta.
15.6.14 Kuchingissa, Malesiassa
[i] MIRKA SMOLEJ Kenelle väkivaltarikokset kasautuvat Suomessa? Poliisin tietoon tullut toistuva väkivalta ja sen uhrit, YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 79 (2014):1: s22.