Illalla Saimaa on kauneimmillaan
Illalla on Saimaa kauneimmillaan
Eräässä laulussa lauletaan noin. Olen nyt kajakilla käynyt iltaisin Saimaalla - auringonpaisteessa ja sateessa. Sadekelejä varten ostetut asusteet toimivat loistavasti. Riippuen tuulten voimakkuudesta ja sitää kautta aalloista voi parituntisen aikana nähdä lähes 20 kilometriä Saimaata. Nyt kun oli kovat tuulet, niin täytyi luovia isompien selkien yli, mikä hidastaa matkantekoa, mutta on turvallisempaa. Alan pikkuhiljaa yhä enemmän ihastua Saimaaseen.
Saimaan saaret ovat hienoja, monta korkeakallioista saarta on johon mielellään rakentaisi oman mökkinsä - edellytyksellä että olisi riittävästi rahaa ja joku möisi. Molemmat yhtälöt ovat nykyelämässä hankalia toteuttaa. No ehkä se mökkihaave toteutuu joskus, jos niin on tarkoitus. Se on sellainen auringonlaskun haave - eläköityessä istuisi päivät laiturilla tai katetulla terassilla ja katselisi Saimaalle.
Saimaan saarissa on erilaisia mökkejä, aivan uusia ja hienoja ja sitten selvästi hoitamattomia ja phasti rapistuvia. On helppo kuvitella yhdenkin mäökin rannassa oleva laituri on ennen ollut hieno istuinpaikka, mitä kaikkea siellä on tapahtunutkin. Nyt se odottaa vain sitä, että minä keväänä jäät hajottavat sen lopullisesti. Yllättävän paljon mökeistä on huonokuntoisia. Toinen hämmästyttävä seikka on se, että mökeillä ei ole kesän aikana näkynyt montakaan ihmistä. On enemmän sääntö kuin poikkeus, ettei mökillä ole ketään kuin että siellä olisi joku. Mökin hankkiminen ei liene tehokasta rahan käyttöä, yöpymisvuorokaudet voivat tulla hyvinkin kalliiksi, jos siellä ei vietä paljon aikaansa. Nyt kun kotitalousvähennyksistä ja työllistämisestä käydään keskustelua, niin saattaa olla että kesämökeissä olisi enemmän kunnostamista kuin kodeissa.
Tummunut lasikuituvene kaisloittuvassa rannassa kertoo, ettei mökkeily ole ollut enää elämässä päällimmäisenä.
Aamulenkillä kuljemme Korkkitehtaan rannan ohi, siellä on paljon veneitä joita kukaan ei käytä tai ne ovat hyvin harvoin käytössä. Hyvää tai huonoa niin Saimaalla, siellä missä minä kajakilla melon, ei myöskään näy paljon veneitä ajamassa. Itse olen miettinyt soutuveneen hankkimista, jolloin voisi mennä yhdessä Saimaalle. Katselin isoja ja hienojakin moottoriveneitä, kun haaveilin siitä kesämökistä, jonne muut voisivat hurauttaa moottoriveneellä-samalla kun itse meloisi paikalle. Aurinkoisina päivinä isoja moottoriveneitä näkee enemmän. Barceloan satamassakin oli paljon hienoja veneitä, mutta jos aurinko paistaa varmuudella enemmin osan päivistä, niin moottoriveneilyyn tulee varmasti erilainen sävy.
Ostin Garmin GPSMap 62-laitteen. Koko osotostapahtuma takkusi alusta alkaen, minkä olisi pitänyt kertoa jo minulle, että tämä ei suju, ei kannata. Laite on kallis, karttoja pitää ostaa koko Suomeen järvien osalta ( mitähän minä niillä teen?) ja muutenkin laite ei ole mitenkään käyttäjäystävällinen, tai minä en saanut siihen käyttökoulutusta, koska myyjä ei tiennyt laitteesta yhtään mitään. Netistä eikä nettisivuista ollut oikein apua. Patterit eivät kestäneet kuin hetken. Tekisi mieli palauttaa koko laite, mutta se lienee jo myöhäistä. Toiveeni oli, että kyseisen laitteen avulla olisin voinut tutkia, missä on melonut ja millaisia paikkoja ne olivat.
Ostin myös ison paperisen merikartan Saimaasta, josta voin tutkia minne voin meloa ja missä oli mikäkin paikka. Siitä ei lopu patterit, eikä tarvitse tilata kalliita karttoja koko Suomen järvistä - ainut ongelma on että se on varmaan suunniteltu noiden isojen moottoriveneiden ratin taakse, koska sen verran iso se on.
Jos olisi mahdollista viettää tällaista elämää, jota lomalla olen taas viettänyt, niin tämä olisi melkein stressitöntä. Ainut stressi syntyy omasta perheestä, jos on syntyäkseen. Aamulenkillä rauhassa käynti, punttisalilla sen jälkeen, rauhallinen aamiainen, sitten päiväunet ja sitten rankempi liikuntasuoritus sekä ilta sitten lasketellessa saunan jälkeen. Tämä on täysin vastakkainen sille, mitä työelämäni tällä hetkellä sisältää. Jos olisi mahdollisuus, tottakai valitsisin ensimmäisen.
Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka eivät tahdo jaksaa pidentää työuria 30 työssäolovuoden jälkeen. Tärkeämpää olisi se, että useammilla olisi töitä ja etenkin nuoret pitäisi saada työelämän imuun nykyisen työelämässä olemattomuuden sijasta. Työttömistä ainakin puolet tulee omaamaan suuria vaikeuksia työpaikalla selviytymisestä, heitä varten pitäisi palkata erityisiä tukihenkilöitä työyhteisöihin ja se, etttä saa jotkut pitkään kotona olleet nuoret ymmärtämään, että työpaikalle tullaan määrättynä aikana joka päivä voi olla suurikin haaste.
Kirjoitimme juuri ennen lomallejäämistäni englanninkielisen artikkelin työkyvynarvioinnista, josta pitäisi tulla varmaankin syyskuun alkuun mennessä tieto, onko se hyväksytty. Artikkelissamme pohdimme, miksi työkyvynarviointi on niin hankalaa, koetamme miettiä, miten sen parantaisi ja meillä on myös IT-sovellutus teemasta, jonka olemme omassa yksikössämme kehittäneet.
Ensi viikolla työpaikalla täytyy taas aloittaa kehittämistyöt, ensi talvelle riittää runsaasti haasteita. Vanhemmat työntekijät suunnittelevat työvuottaan lomien kautta, he varaavat vuodesta kaikki sellaiset lomat, jossa on arkivapaa. Monet jo pitkälti etukäteen, mikä saattaa olla ihan viisasta tai sitten se vain kertoo sen, mitä pitää elämässään ensisijaisena.
Minulla on siihen kuuluisaan eläkeikään ehkä 15 vuotta, jos säilyn terveenä. Se ei ole kovin paljon sillä vanhetessa vuodet tuntuvat kuluvan nopeasti ja ainakin työelämän kiireisyys saa aikaiseksi sen, ettei edes huomaa kunnolla viikkojen, kuukausien ja vuosien vaihtumista. Jos ei löydä intohimoa työtänsä kohtaan, niin ihmisen aika käy töissä todella pitkäksi ja kaikenlaisia työelämäilmiöitä syntyy. On huomattavasti helpompaa jos yrittää löytää työstään jotain mitä itsessään kehittää kuin alkaa osallistua työpaikkajuoruluun siksi, ettei oma tekeminen kiinnosta riittävästi. Itselleni en voisi kuvitella työpaikkaa, jossa ei olisi koko ajan tekemistä - turhanpäiväinen keskustelu koko päivän ja netissä roikkuminen epätoivoisesti, jotta työpäivä päättyisi tuntuisi melkein kuin vankilarangaistukselta ( vaikken tiedä onko vankilassa samanlaista ajantappamista).
Minulla on ensi talvelle suunntelmissa saada muutama iso asia työyhteisössä valmiiksi ja edistää väitöskirjaani, jota varten pitäisi ryhtyä seuraavaa artikkelia jo väsäilemään. Käyn vielä viikonloppuna tapaamassa opiskeluaikaisia ystäviäni ja kouluttamassa päihdeasioista samalla paikkakunnalla. Kesän aikana on tullut myös tietoja, että lääketieteen opiskelijoiden tapaamisia järjestetään syksyllä - on kulunut 30 vuotta siitä, kun aloitin lääkiksen. On oikeastaan aika hauska nähdä, mitä kenestäkin on kehkeytynyt. 30 vuotta ylioppilaaksi tulosta- tapahtumassa ihmiset olivat säilyneet temperamentiltaan melko samoina vuosista ja ammateista huolimatta. Saas nähdä, mitä 30 vuoden "lääkäriys" on ihmisille tehnyt.
Loman loppua kohden ilmat ovat huonontuneet, on kohtalaisen koleaa ja sataa. Saimaalla kajakilla melomista se ei haittaa, jos on oikeat varusteet. Toivottavasti jaksaa vielä työpäivänkin jälkeen lähteä melomaan tai pyöräilemään. Olen pyöräillyt noin 50 km tai melonut parin tunnin ajan vuoropäivinä, minkä johdosta elimistöön on taas vuoden löhöilyn jäljiltä palannut mukava tunne. Se sama mikä aktiivisen liikkumisen aikana on ollut.
Olen lisäksi lueskellut Gary Taubesin kirjaa Miksi lihomme ja mitä voimme asialle tehdä (2011), hän suosittelee vähähiilihydraattista diettiä, jos haluaa laihtua. Eräs kollega sanoi laihtuneensa Atkinsin dieetillä. Keski-ikä, perimä ja runsashiilihydraattinen ruokavalio voi olla syynä siihen, että aktiivista liikunta-ajoista lähtien paino on noussut. Taubes painottaa kirjassaan, että syö vähemmän ja liiku enemmän - ajattelu on täysin väärä. Minä laihdun joka lomalla jonkin verran, koska pääsen tekemään niitä asioita, mistä eniten nautin eli liikkumaan runsaasti. Ehkä tuota Taubesin ehdottelemaa ruokavaliotakin kannattaisi kokeilla - syö niin paljon kuin haluat, syö itse kylläiseksi. Minä pidän lihasta ja rasvaisesta eli maukkaasta ruuasta, mikä tekisi syömisestä mukavaa. Kollega kehui laihtuneena pirteänä, energisenä ja ei-nälkäisenä.
Jos tuo Taubesin tarina on totta, niin meitä lääkäreitä on 50 vuotta ohjattu neuvomaan väärin laihduttamisessa, vaikka sitä edeltävät 200 vuotta asia on tiedossa ollutkin.
Lappeenrannassa 20.7.13
Eräässä laulussa lauletaan noin. Olen nyt kajakilla käynyt iltaisin Saimaalla - auringonpaisteessa ja sateessa. Sadekelejä varten ostetut asusteet toimivat loistavasti. Riippuen tuulten voimakkuudesta ja sitää kautta aalloista voi parituntisen aikana nähdä lähes 20 kilometriä Saimaata. Nyt kun oli kovat tuulet, niin täytyi luovia isompien selkien yli, mikä hidastaa matkantekoa, mutta on turvallisempaa. Alan pikkuhiljaa yhä enemmän ihastua Saimaaseen.
Saimaan saaret ovat hienoja, monta korkeakallioista saarta on johon mielellään rakentaisi oman mökkinsä - edellytyksellä että olisi riittävästi rahaa ja joku möisi. Molemmat yhtälöt ovat nykyelämässä hankalia toteuttaa. No ehkä se mökkihaave toteutuu joskus, jos niin on tarkoitus. Se on sellainen auringonlaskun haave - eläköityessä istuisi päivät laiturilla tai katetulla terassilla ja katselisi Saimaalle.
Saimaan saarissa on erilaisia mökkejä, aivan uusia ja hienoja ja sitten selvästi hoitamattomia ja phasti rapistuvia. On helppo kuvitella yhdenkin mäökin rannassa oleva laituri on ennen ollut hieno istuinpaikka, mitä kaikkea siellä on tapahtunutkin. Nyt se odottaa vain sitä, että minä keväänä jäät hajottavat sen lopullisesti. Yllättävän paljon mökeistä on huonokuntoisia. Toinen hämmästyttävä seikka on se, että mökeillä ei ole kesän aikana näkynyt montakaan ihmistä. On enemmän sääntö kuin poikkeus, ettei mökillä ole ketään kuin että siellä olisi joku. Mökin hankkiminen ei liene tehokasta rahan käyttöä, yöpymisvuorokaudet voivat tulla hyvinkin kalliiksi, jos siellä ei vietä paljon aikaansa. Nyt kun kotitalousvähennyksistä ja työllistämisestä käydään keskustelua, niin saattaa olla että kesämökeissä olisi enemmän kunnostamista kuin kodeissa.
Tummunut lasikuituvene kaisloittuvassa rannassa kertoo, ettei mökkeily ole ollut enää elämässä päällimmäisenä.
Aamulenkillä kuljemme Korkkitehtaan rannan ohi, siellä on paljon veneitä joita kukaan ei käytä tai ne ovat hyvin harvoin käytössä. Hyvää tai huonoa niin Saimaalla, siellä missä minä kajakilla melon, ei myöskään näy paljon veneitä ajamassa. Itse olen miettinyt soutuveneen hankkimista, jolloin voisi mennä yhdessä Saimaalle. Katselin isoja ja hienojakin moottoriveneitä, kun haaveilin siitä kesämökistä, jonne muut voisivat hurauttaa moottoriveneellä-samalla kun itse meloisi paikalle. Aurinkoisina päivinä isoja moottoriveneitä näkee enemmän. Barceloan satamassakin oli paljon hienoja veneitä, mutta jos aurinko paistaa varmuudella enemmin osan päivistä, niin moottoriveneilyyn tulee varmasti erilainen sävy.
Ostin Garmin GPSMap 62-laitteen. Koko osotostapahtuma takkusi alusta alkaen, minkä olisi pitänyt kertoa jo minulle, että tämä ei suju, ei kannata. Laite on kallis, karttoja pitää ostaa koko Suomeen järvien osalta ( mitähän minä niillä teen?) ja muutenkin laite ei ole mitenkään käyttäjäystävällinen, tai minä en saanut siihen käyttökoulutusta, koska myyjä ei tiennyt laitteesta yhtään mitään. Netistä eikä nettisivuista ollut oikein apua. Patterit eivät kestäneet kuin hetken. Tekisi mieli palauttaa koko laite, mutta se lienee jo myöhäistä. Toiveeni oli, että kyseisen laitteen avulla olisin voinut tutkia, missä on melonut ja millaisia paikkoja ne olivat.
Ostin myös ison paperisen merikartan Saimaasta, josta voin tutkia minne voin meloa ja missä oli mikäkin paikka. Siitä ei lopu patterit, eikä tarvitse tilata kalliita karttoja koko Suomen järvistä - ainut ongelma on että se on varmaan suunniteltu noiden isojen moottoriveneiden ratin taakse, koska sen verran iso se on.
Jos olisi mahdollista viettää tällaista elämää, jota lomalla olen taas viettänyt, niin tämä olisi melkein stressitöntä. Ainut stressi syntyy omasta perheestä, jos on syntyäkseen. Aamulenkillä rauhassa käynti, punttisalilla sen jälkeen, rauhallinen aamiainen, sitten päiväunet ja sitten rankempi liikuntasuoritus sekä ilta sitten lasketellessa saunan jälkeen. Tämä on täysin vastakkainen sille, mitä työelämäni tällä hetkellä sisältää. Jos olisi mahdollisuus, tottakai valitsisin ensimmäisen.
Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka eivät tahdo jaksaa pidentää työuria 30 työssäolovuoden jälkeen. Tärkeämpää olisi se, että useammilla olisi töitä ja etenkin nuoret pitäisi saada työelämän imuun nykyisen työelämässä olemattomuuden sijasta. Työttömistä ainakin puolet tulee omaamaan suuria vaikeuksia työpaikalla selviytymisestä, heitä varten pitäisi palkata erityisiä tukihenkilöitä työyhteisöihin ja se, etttä saa jotkut pitkään kotona olleet nuoret ymmärtämään, että työpaikalle tullaan määrättynä aikana joka päivä voi olla suurikin haaste.
Kirjoitimme juuri ennen lomallejäämistäni englanninkielisen artikkelin työkyvynarvioinnista, josta pitäisi tulla varmaankin syyskuun alkuun mennessä tieto, onko se hyväksytty. Artikkelissamme pohdimme, miksi työkyvynarviointi on niin hankalaa, koetamme miettiä, miten sen parantaisi ja meillä on myös IT-sovellutus teemasta, jonka olemme omassa yksikössämme kehittäneet.
Ensi viikolla työpaikalla täytyy taas aloittaa kehittämistyöt, ensi talvelle riittää runsaasti haasteita. Vanhemmat työntekijät suunnittelevat työvuottaan lomien kautta, he varaavat vuodesta kaikki sellaiset lomat, jossa on arkivapaa. Monet jo pitkälti etukäteen, mikä saattaa olla ihan viisasta tai sitten se vain kertoo sen, mitä pitää elämässään ensisijaisena.
Minulla on siihen kuuluisaan eläkeikään ehkä 15 vuotta, jos säilyn terveenä. Se ei ole kovin paljon sillä vanhetessa vuodet tuntuvat kuluvan nopeasti ja ainakin työelämän kiireisyys saa aikaiseksi sen, ettei edes huomaa kunnolla viikkojen, kuukausien ja vuosien vaihtumista. Jos ei löydä intohimoa työtänsä kohtaan, niin ihmisen aika käy töissä todella pitkäksi ja kaikenlaisia työelämäilmiöitä syntyy. On huomattavasti helpompaa jos yrittää löytää työstään jotain mitä itsessään kehittää kuin alkaa osallistua työpaikkajuoruluun siksi, ettei oma tekeminen kiinnosta riittävästi. Itselleni en voisi kuvitella työpaikkaa, jossa ei olisi koko ajan tekemistä - turhanpäiväinen keskustelu koko päivän ja netissä roikkuminen epätoivoisesti, jotta työpäivä päättyisi tuntuisi melkein kuin vankilarangaistukselta ( vaikken tiedä onko vankilassa samanlaista ajantappamista).
Minulla on ensi talvelle suunntelmissa saada muutama iso asia työyhteisössä valmiiksi ja edistää väitöskirjaani, jota varten pitäisi ryhtyä seuraavaa artikkelia jo väsäilemään. Käyn vielä viikonloppuna tapaamassa opiskeluaikaisia ystäviäni ja kouluttamassa päihdeasioista samalla paikkakunnalla. Kesän aikana on tullut myös tietoja, että lääketieteen opiskelijoiden tapaamisia järjestetään syksyllä - on kulunut 30 vuotta siitä, kun aloitin lääkiksen. On oikeastaan aika hauska nähdä, mitä kenestäkin on kehkeytynyt. 30 vuotta ylioppilaaksi tulosta- tapahtumassa ihmiset olivat säilyneet temperamentiltaan melko samoina vuosista ja ammateista huolimatta. Saas nähdä, mitä 30 vuoden "lääkäriys" on ihmisille tehnyt.
Loman loppua kohden ilmat ovat huonontuneet, on kohtalaisen koleaa ja sataa. Saimaalla kajakilla melomista se ei haittaa, jos on oikeat varusteet. Toivottavasti jaksaa vielä työpäivänkin jälkeen lähteä melomaan tai pyöräilemään. Olen pyöräillyt noin 50 km tai melonut parin tunnin ajan vuoropäivinä, minkä johdosta elimistöön on taas vuoden löhöilyn jäljiltä palannut mukava tunne. Se sama mikä aktiivisen liikkumisen aikana on ollut.
Olen lisäksi lueskellut Gary Taubesin kirjaa Miksi lihomme ja mitä voimme asialle tehdä (2011), hän suosittelee vähähiilihydraattista diettiä, jos haluaa laihtua. Eräs kollega sanoi laihtuneensa Atkinsin dieetillä. Keski-ikä, perimä ja runsashiilihydraattinen ruokavalio voi olla syynä siihen, että aktiivista liikunta-ajoista lähtien paino on noussut. Taubes painottaa kirjassaan, että syö vähemmän ja liiku enemmän - ajattelu on täysin väärä. Minä laihdun joka lomalla jonkin verran, koska pääsen tekemään niitä asioita, mistä eniten nautin eli liikkumaan runsaasti. Ehkä tuota Taubesin ehdottelemaa ruokavaliotakin kannattaisi kokeilla - syö niin paljon kuin haluat, syö itse kylläiseksi. Minä pidän lihasta ja rasvaisesta eli maukkaasta ruuasta, mikä tekisi syömisestä mukavaa. Kollega kehui laihtuneena pirteänä, energisenä ja ei-nälkäisenä.
Jos tuo Taubesin tarina on totta, niin meitä lääkäreitä on 50 vuotta ohjattu neuvomaan väärin laihduttamisessa, vaikka sitä edeltävät 200 vuotta asia on tiedossa ollutkin.
Lappeenrannassa 20.7.13