Istun Ramblan päässä ja katselen ihmisiä - Barcelona on kuuma tänään
Istun Ramblan päässä ja katselen ihmisiä
– Barcelona on kuuma tänään
30 vuotta sitten interraililla tuli kierrettyä Eurooppaa. Olin vapaa, mutta turvallisesti, koska oli opiskelupaikka vaikka opinnot olleetkaan aina se ensimmäinen asia mielessä. Ja miksi olisi nuoren miehen elämässä? Nuoren miehen, joka katsoi nuoren ylpeydellä kohti tulevaa. Tulevaisuus oli ikuista, joka ei loppuisi koskaan.
Nyt minä olen keski-ikäisen vanha, ajan taksilla Ramblalle kahvilaan ja alan kirjoittaa. 30 vuotta siiten kuljin repun kanssa kaikki matkat, mitkä piti, koska ei ollut varaa tuhlata matkakassaa taksiin. Silloin kauan sitten kirjoittelin vihkoon tai ystävilleni ja tyttökavereille kirjeitä, joita valitettavasti jotkut kirjeen saajista ovat säilyttäneet kuuleman mukaan tähän päivään saakka. Hetken kuljetan heitä kuvien galleriana mielessäni ja mietin mitä heille kuuluu. Elämä on hassu sattumus. Ei tämä mitään matrix-elokuvaa ole. Kaukana siitä. Maailmankaikkeus on yhtä sattumaa.
Olen Euroopan neuropsykofarmakologian konferenssissa Barcelonassa. Tai minun pitäisi olla siellä, mutta istun täällä Ramblan päässä ja katselen ihmisiä. Tänään ei ollut erityisen kiinnostavia luentoja. Ja minä olen oikeasti lomalla. Erikoinen tapa viettää lomaa – olla Barcelonassa konferenssissa. Joskus elämä ei ole yksinkertaisen rationaalista.
Maalaispojan epävarmuus kiertäessä Euroopan kaupunkeja on vuosien varrella hävinnyt, minä viihdyn ihmisruuhkassa. Tiettyyn rajaan asti. Unelmani on asua ja vanheta Saimaan rannalla ja käydä aina välistä matkustelemassa. Lukea ja kirjoittaa, opiskella kieliä ja vain olla. Minä en aio olla pidentämässä työuria, minä haluan 60-vuotiaana vähentää työn minimiin tai lopettaa kokonaan. Siihen tarvittaisiin jonkinlainen onnenpotku tai onnistunut omaisuuden realisointi. Siis ei mitään mahdottomuuksia.
Jos ajattelee, että suurin osa ohikulkevista ihmisistä ei tee mitään tuottavaa juuri nyt, niin väistämätön johtopäätös on se, ettei kaikkien tarvitse tehdä työtä. Kävi huoltosuhteelle miten tahansa. Tai kun sille käy miten tahansa. Niillä joilla on asiat huonosti, ne ovat sitten vielä huonommin. Näin väittävät kaikki tilastot.
Olin viime viikon loppuviikosta THL:n vaikuttajaseminaarissa, jossa kerrottiin sama viesti, joka myös täällä Barcelonassa tuli ilmi. Hyvinvointikuilu on revennyt, ylimpään tuloluokkaan kuuluvat, joihin minäkin taidan nykyään kuulua, ovat nostaneet elinikäodotettaan. Alimmassa tuloluokassa on käynyt päinvastoin. Köyhillä menee huonosti – joka tasolla.
Alkoholisteja on väestöstä 4-5 % ja 70% alkoholikuolemista kohdistuu tuohon ryhmään.
Uusi strategia alkoholiongelmien ehkäisyssä tähtää siihen, että alkoholin kulutuksen ja kuolemien eksponentiaalista J-käyrää yritetään taltuttaa sillä, että yritetään paljon juovia saada vähentämään juomista. Ei siis mitään täysraittus- tavoitteita enää. Jos 10 tuoppia päivässä juovat ihmiset vähentävät 3-4 tuoppiin päivässä, niin tuhansia eurooppalaisia säästyy vuosittain ennenaikaiselta kuolemalta. Pohjois- ja Itä-Eurooppaa koskevat tilastot kaikista rumiten.
Tutkimusten mukaan täysraittius-tavoite on huono, saman tutkimuksen mukaan Minnesota-malli on tehoton hoito. Ei huumeille- liike ei tee tutkijoiden mukaan muuta kuin poliiseja julkisuuden henkilöiksi. Samalla pitää muistaa, että ECNP-konferenssi on vahvasti lääketeollisuuden sponsoroima ja tehokkaaksi hoidoksi tarjotaan nalmefeeni-lääkettä. Näin siis tiede, siis sellainen tiede, jossa etukeno on selvästi valittu. On mielenkiintoista jäädä odottamaan, mitä tuleva pitää sisällään.
43% alkoholia liikaa kuluttavista ei halua vähentää, eikä lopettaa. Motivoivan haastattelun mukaan he ovat esiharkintavaiheessa, jossa pitäisi yrittää saada heidän mielensä miettimään , mitä hyviä ja huonoja puolia juominen aiheuttaa. Ja jos mahdollista, niin kääntää huomio niihin huonoihin puoliin ja yrittää saattaa ihminen epävarmaksi tuon varman en lopeta -asenteen suhteen.
Muutosta tekevän ihmisen tulisi sitten tulla päätäntävaiheeseen, jossa hän alkaisi valmistautua jo toimintavaiheeseen, jossa hän laittaa muutospäätöksensä käytäntöön. Sitten kun käytäntö on saatu pysymään jonkin aikaa, niin tulisi miettiä strategioita, joilla tuo toimintavaihe pidetään yllä. Ihminen tutkimusten mukaan 4-7 kertaa retkahtaa takaisin entiseen käyttäytymiseen ennen kuin hän saa uuden käyttäytymisen uudeksi pysyväksi käyttäytymismalliksi.
Uusien tutkimusten mukaan aivot muuttuvat pysyvästi alkoholin nauttimisen jälkeen, kroonisen ja pitkäaikaisen juomisen jälkeen ihmisen mielihyvärata on pysyvästi muuttunut. Aivot eivät palaudu entiselleen. Krooninen alkoholisti ei enää saa iloa juomisesta retkahdettuaan , koska myy- reseptitaso on vähentynyt pysyvästi ja vain dynorfiini/kappa-reseptorit toimivat: vanhat alkoholistit sen tietävät, että vain muutaman ryypyn verran juominen on odotuksentäyteistä humalaa jota seuraa itku- ja tunkkainen humala. Nalmefeeni saattaa parantaa sekä opiaattireseptorin että dynorfiini/kappa- reseptorin tilaa.
Kirjoitin aikanaan Nuorten aivot ja addiktiomuisti-kirjasen, jossa luonnostelin päihdemuistia. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin neurobiologia todistaa nuo asiat, jotka tuntuivat silloin käytännössä, vaikka niihin en tieteellistä selitystä löytänyt. Siis jos nuorena alkaa alkoholin runsaan käytön, kuten 90 % suomalaisista aloittaa niin ei ole ihme, jos nuoret ihmiset eivät nauti elämästä.
Tuota taustaa vasten luulisi aloitettavan ehkäisevän päihdelääketieteen nimissä ideologisen rummutuksen, jossa kerrottaisiin, ettei iloreseptoreita kannata juoda päästään pois. Ei nuoret tietenkään sitä usko, mutta sittenpähän käytäntö sen osoittaa todeksi, jos nuori elää riittävän kauan. Itse asiassa tuo tieto koskettaa itseäkin, sillä jos haluaa varmistaa iloisen vanhuuden, niin kannattaa lopettaa alkoholinkäyttö kokonaan. Tai ainakin se haitallinen käyttö eli yli kaksi annosta päivässä.
Kaikki päihteet , tai melkein kaikki, laukaisevat endorfiineja ja opioideja, sekä dopamiinia mikä saa ensimmäiset tunteet tuntumaan hyviltä. Mutta tuo sama asia tekee sen, että ne opiaattireseptorit vähenevät – pysyvästi ja ikuisesti. Ne eivät palaa takaisin, asiaa ei voi perua. Monet jotka yrittävät lopettaa kokevat nämä ilottomuuden, tuskan ja jopa masennuksen tunteet, mitkä saavat palaamaan juomaan. Mutta olutta mikä mennyttä – eilinen ei koskaan palaa. Kroonisen alkoholistin retkahduksen jälkeinen humala ei ole enää sitä samaa, eikä tule koskaan olemaan. Ainoastaan juomisen lopettamisella voi estää lisävaurioiden synnyn.
AA:ssa kävijät tietävät, että 3-4 ensimmäistä kuukautta eivät ole välttämättä elämän iloisimpia jaksoja. Suurin osa retkahtaa takaisin entiseen juomiseen, koska ei kestä jatkuvaa ärtymystä ilman odotettavaa helpotusta, eli humalaa. Humala tuokin takaisin kaiken sen, mitä juomattomuudella on yrittänyt paeta. Itsesyytösten painolasti on valtava, ainakin krapulan ajan. Joskus kestää jopa vuoden saada takaisin normaali mielentila.
Ihmisen luonteen kehittäminen on haastava tehtävä, useimmilla siihen tarvitaan tukea. Tutkimukset osoittavat, että ns. juomisen syyn etsiminen on täysin tehotonta. Juomisella ei ole ”parannettavaa syytä”. Oivallusterapioilla ei ole mitään tehoa juomiseen. Vaikka tutkimukset eivät sitä todista, niin sen isompaa tukea, mitä alkoholisti voi saada AA:n kautta on vaikea saada mistään. Me ammattilaiset voimme yrittää tukea sitä, mutta käyttäytymisen muutos tulee tapahtua sen toimesta, jota asia koskee. Itsekseen miettiessä voi monta kertaa huiputtaa itseään.
Ympärillä ihmiset juovat olutta, he eivät varmaan vielä ole kuulleet uusimmista tutkimuksista, joiden mukaan ilo ilman viinaa on tosiaan kirjaimellisesti totta. Jos juot, niin alat matkasi kohti ilottomuutta. Pitäisi ryhtyä painamaan t-paitoja, joissa lukee ” Juo ilo pois päästäsi”.
Aurinko meni pilveen, eikä enää ole niin kuumaa. Se nuoruuden ilo, jota nuorena tunsin junissa ja kaupungeissa ympäri Eurooppaa on muuttunut syvemmäksi iloksi. Se ei enää riemuitse niin avoimesti ulospäin. Nyt on syvää sisäistä riemua.
Olin Campnoulla katsomassa Barcelonan peliä, yksi elämäni haaveista on toteutunut. Neymar on todella taitava pelaaja ja vielä joukkuepelaaja. Jos olisi pienenä poikana, kun jalkapalloa pelasi, päässyt katsomaan peliä, niin tunnelmat olisivat olleet vielä suuremmat. Nyt tunnelma on vain suurta mielihyvää. Campnoulla ei muuten myydä ollenkaan alkoholituotteita. Minun elinaikanani ei Suomessa tule jalkapallostadionilla olemaan sellaista tunnelmaa, jota pelissä jonka Barcelona voitti 4-1, oli.
Ottelu alkoi paikallista aikaa klo 22, eli puolelta öin se oli loppu ja sen jälkeen tuli tuntitolkulla analyysia peleistä. Valmentajia ja pelaajia haastateltiin, kuvakulmia veivattiin edestakaisin. Kaikilla oli mielipide siitä, olisiko Neymarin kaatamisesta pitänyt tulla rangaistuspotku tai kaksi.
Toistaiseksi ei ole tullut ostettua muuta kuin kirjoja. Paidat olivat heinäkuussa halpoja, niitä voisi ajatella ostavansa. Edellytyksellä, että jaksaa mennä kauppoihin. Nyt ei jaksa. Jos olisi vanha ja riittävän rikas, niin tällä tavalla voisi istua katukahvilassa ja katsoisi ohikulkevia ihmisiä. Voisi kielen opittuaan väitellä jalkapallosta.
Kaikista puhutuimmat asiat eivät ole niitä tärkeimpiä. Ihminen joka puhuu vain tärkeitä asioita, ei ole muista ihmisistä mielenkiintoinen. Pitää osata puhua tyhjänpäiväisyyksiä, jotta voi olla kiinnostava. Aikamoinen paradoksi!
Kuumuudessa istuttuani lähdin kävelemään, kävin heinäkuussa tutuksi tulleissa liikkeissä, mutten löytänyt sopivia paitoja. Välillä jo luovutin kaupoissa käynnin, kunnes lopulta löysin pari paitaa, jotka olivat mieleisiä.
Primitiva-lottoon ostin muutaman rivin, koska minulla on sellainen epävarma etiäinen, että voitan suuren summan rahaa ja asun sitten Barcelonassa. Eikä nyt ole kyse Nigerian prinssin rahoista, niistä voisi sähköpostikyselyjä tulee. Netin kautta pelasin maailman suuria lottopelejä, minkä jälkeen alkoi tulla soittoja Pariisista, että täällä olisi hyvä sijoitus sinulle. Halusin katsoa, miten he ihmisiä huiputtavat. Lopulta kyllästyin, mutta niin suutahti puhelimen toisessa päässä oleva huijarikin, kun en suostunut hänen juttuihinsa.
Olen nyt vakuuttavasti noudattanut periaatetta, jonka mukaan sanon kaikille puhelinmyyjille ei. Puhelimessa minulle ei voi myydä mitään, mitä välttämättä tarvitsisin. Yleensä mainostaminen kertoo jo sen, että asia on tarpeeton. Välttämättömyyksiä ei tarvitse mainostaa. Maninostamisen idea on se, että sitten kun ostan jotain, niin ensimmäisenä tulee mieleen se, mitä on asiasta mainostettu. Siksi esimerkiksi aikanaan ykkösoluen mainosbudjetti ylitti siitä saatavat tulot moninkertaisesti.
Lokakuussa Barcelonassa on yhtä lämmintä kuin Suomessa kesällä, kesällä on taas tukahduttavan kuumaa. Minulle molemmat kaudet kävisivät, istuisi sitten keskikesällä vaikka enemmän varjossa. Suomessakin on ollut lämmin viikonloppu. Saimaalla pystyy vielä kuivapuvun kanssa melomaan kuukauden päivät ainakin, kun takaisin taas pääsee.
Eilen käytiin syömässä jännässä italialaisessa paikassa, sellaisessa holvikellarin tapaisessa. Ruoka oli hyvää ja seura hauskaa. Päädyimme Ramblalle iltaa lopettelemaan. Yöaikaan selvästi erikoista porukkaa partioi pitkin Ramblaa – ilotyttöjä ja epämääräisiä kauppiaita. Isossa porukassa on hyvä liikkua, mutta yksikseen tai kaksistaan ei varmaan viehättäisi. Vielä olen onnistunut niitä kuuluisia taskuvarkaita välttämään, juuri Ramblan merenpuoleinen pää on erityisen kuuluisa paikka, jossa omaisuutensa voi menettää.
Espanjalaiset ovat kauniita, heidän sirot vartalonsa sopivat hyvin slim-leikkauksilla tehtyihin vaatteisiin. Minä nautin heidän katselustaan. Turisteja on tuhansittain, mukava baabelin tornin puheensorina kuuluu ja tekee kuin atavistisen olon – olen ollut tässä joskus aikaisemminkin.
Persjalkainen ja tukeva suomalainen mies ei ehkä ihan parhaiten sovi siihen slim fit-malliin, jota vaatteet ovat. Toisaalta vaatteet ovat nuoria ihmisiä varten. On oikeastaan sääli, ettei meillä ole säilynyt pukukoodi, jonka mukaan aikuisilla ihmisillä on siistit vaatteet. Amerikkalaisten vankiloiden lökäpöksyt ovat vallanneet vartalot, joihin on vielä töhritty tatuointeja. Minusta tatuoinnit ovat vastenmielisen näköisiä. En ymmärrä ollenkaan ihmisten villityksiä laitattaa tatuointeja itseensä. Toisaalta olen sen verran vanha, että huomaan monen muotijunan kulkevan ohi ilman että minulla on tarvetta hypätä mukaan.
Huvittuneena katselin kun miehet odottivat vaimojaan, naisiaan tai tyttäriään kaupoista. Selvä markkinarako odottaa kaupan ulkopuolella, jota kukaan ei ole vielä keksinyt. Miehet saattaisivat siinä odottaessaan ostaa jotain. Niin varmaan sen pitäisi olla liikkuva baari, jossa on baarijakkarat mukana.
Katalonialaiset eivät osaa englantia kovinkaan hyvin. Meidän opas, joka on valmistunut samasta koulusta kuin Picasso keraamikoksi, niin sanoi että kaikki opetus tapahtuu katalaanin kielellä. Katalaani on yhtä lähellä espanjaa kuin viro on suomea. Eli ei ymmärrä toisiaan.
On minulle hiipimässä toive: kukahan opettaisi minulle kymmensormijärjestelmän, kun niskat menee jumiin kirjoittaessa ja ajatus kulkee nopeammin kuin kaksisorminäppäily.
On aika lähteä taas Barcelonan iltaan, kuumassa ei ole oikeastaan nälkä päiväsaikaan, nyt en mennyt edes kauppahalliin päivällä hakemaan hedelmiä. Eilen söin omenoita, jotka maistuivat todella hyviltä.
7.10.2013 Barcelona
– Barcelona on kuuma tänään
30 vuotta sitten interraililla tuli kierrettyä Eurooppaa. Olin vapaa, mutta turvallisesti, koska oli opiskelupaikka vaikka opinnot olleetkaan aina se ensimmäinen asia mielessä. Ja miksi olisi nuoren miehen elämässä? Nuoren miehen, joka katsoi nuoren ylpeydellä kohti tulevaa. Tulevaisuus oli ikuista, joka ei loppuisi koskaan.
Nyt minä olen keski-ikäisen vanha, ajan taksilla Ramblalle kahvilaan ja alan kirjoittaa. 30 vuotta siiten kuljin repun kanssa kaikki matkat, mitkä piti, koska ei ollut varaa tuhlata matkakassaa taksiin. Silloin kauan sitten kirjoittelin vihkoon tai ystävilleni ja tyttökavereille kirjeitä, joita valitettavasti jotkut kirjeen saajista ovat säilyttäneet kuuleman mukaan tähän päivään saakka. Hetken kuljetan heitä kuvien galleriana mielessäni ja mietin mitä heille kuuluu. Elämä on hassu sattumus. Ei tämä mitään matrix-elokuvaa ole. Kaukana siitä. Maailmankaikkeus on yhtä sattumaa.
Olen Euroopan neuropsykofarmakologian konferenssissa Barcelonassa. Tai minun pitäisi olla siellä, mutta istun täällä Ramblan päässä ja katselen ihmisiä. Tänään ei ollut erityisen kiinnostavia luentoja. Ja minä olen oikeasti lomalla. Erikoinen tapa viettää lomaa – olla Barcelonassa konferenssissa. Joskus elämä ei ole yksinkertaisen rationaalista.
Maalaispojan epävarmuus kiertäessä Euroopan kaupunkeja on vuosien varrella hävinnyt, minä viihdyn ihmisruuhkassa. Tiettyyn rajaan asti. Unelmani on asua ja vanheta Saimaan rannalla ja käydä aina välistä matkustelemassa. Lukea ja kirjoittaa, opiskella kieliä ja vain olla. Minä en aio olla pidentämässä työuria, minä haluan 60-vuotiaana vähentää työn minimiin tai lopettaa kokonaan. Siihen tarvittaisiin jonkinlainen onnenpotku tai onnistunut omaisuuden realisointi. Siis ei mitään mahdottomuuksia.
Jos ajattelee, että suurin osa ohikulkevista ihmisistä ei tee mitään tuottavaa juuri nyt, niin väistämätön johtopäätös on se, ettei kaikkien tarvitse tehdä työtä. Kävi huoltosuhteelle miten tahansa. Tai kun sille käy miten tahansa. Niillä joilla on asiat huonosti, ne ovat sitten vielä huonommin. Näin väittävät kaikki tilastot.
Olin viime viikon loppuviikosta THL:n vaikuttajaseminaarissa, jossa kerrottiin sama viesti, joka myös täällä Barcelonassa tuli ilmi. Hyvinvointikuilu on revennyt, ylimpään tuloluokkaan kuuluvat, joihin minäkin taidan nykyään kuulua, ovat nostaneet elinikäodotettaan. Alimmassa tuloluokassa on käynyt päinvastoin. Köyhillä menee huonosti – joka tasolla.
Alkoholisteja on väestöstä 4-5 % ja 70% alkoholikuolemista kohdistuu tuohon ryhmään.
Uusi strategia alkoholiongelmien ehkäisyssä tähtää siihen, että alkoholin kulutuksen ja kuolemien eksponentiaalista J-käyrää yritetään taltuttaa sillä, että yritetään paljon juovia saada vähentämään juomista. Ei siis mitään täysraittus- tavoitteita enää. Jos 10 tuoppia päivässä juovat ihmiset vähentävät 3-4 tuoppiin päivässä, niin tuhansia eurooppalaisia säästyy vuosittain ennenaikaiselta kuolemalta. Pohjois- ja Itä-Eurooppaa koskevat tilastot kaikista rumiten.
Tutkimusten mukaan täysraittius-tavoite on huono, saman tutkimuksen mukaan Minnesota-malli on tehoton hoito. Ei huumeille- liike ei tee tutkijoiden mukaan muuta kuin poliiseja julkisuuden henkilöiksi. Samalla pitää muistaa, että ECNP-konferenssi on vahvasti lääketeollisuuden sponsoroima ja tehokkaaksi hoidoksi tarjotaan nalmefeeni-lääkettä. Näin siis tiede, siis sellainen tiede, jossa etukeno on selvästi valittu. On mielenkiintoista jäädä odottamaan, mitä tuleva pitää sisällään.
43% alkoholia liikaa kuluttavista ei halua vähentää, eikä lopettaa. Motivoivan haastattelun mukaan he ovat esiharkintavaiheessa, jossa pitäisi yrittää saada heidän mielensä miettimään , mitä hyviä ja huonoja puolia juominen aiheuttaa. Ja jos mahdollista, niin kääntää huomio niihin huonoihin puoliin ja yrittää saattaa ihminen epävarmaksi tuon varman en lopeta -asenteen suhteen.
Muutosta tekevän ihmisen tulisi sitten tulla päätäntävaiheeseen, jossa hän alkaisi valmistautua jo toimintavaiheeseen, jossa hän laittaa muutospäätöksensä käytäntöön. Sitten kun käytäntö on saatu pysymään jonkin aikaa, niin tulisi miettiä strategioita, joilla tuo toimintavaihe pidetään yllä. Ihminen tutkimusten mukaan 4-7 kertaa retkahtaa takaisin entiseen käyttäytymiseen ennen kuin hän saa uuden käyttäytymisen uudeksi pysyväksi käyttäytymismalliksi.
Uusien tutkimusten mukaan aivot muuttuvat pysyvästi alkoholin nauttimisen jälkeen, kroonisen ja pitkäaikaisen juomisen jälkeen ihmisen mielihyvärata on pysyvästi muuttunut. Aivot eivät palaudu entiselleen. Krooninen alkoholisti ei enää saa iloa juomisesta retkahdettuaan , koska myy- reseptitaso on vähentynyt pysyvästi ja vain dynorfiini/kappa-reseptorit toimivat: vanhat alkoholistit sen tietävät, että vain muutaman ryypyn verran juominen on odotuksentäyteistä humalaa jota seuraa itku- ja tunkkainen humala. Nalmefeeni saattaa parantaa sekä opiaattireseptorin että dynorfiini/kappa- reseptorin tilaa.
Kirjoitin aikanaan Nuorten aivot ja addiktiomuisti-kirjasen, jossa luonnostelin päihdemuistia. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin neurobiologia todistaa nuo asiat, jotka tuntuivat silloin käytännössä, vaikka niihin en tieteellistä selitystä löytänyt. Siis jos nuorena alkaa alkoholin runsaan käytön, kuten 90 % suomalaisista aloittaa niin ei ole ihme, jos nuoret ihmiset eivät nauti elämästä.
Tuota taustaa vasten luulisi aloitettavan ehkäisevän päihdelääketieteen nimissä ideologisen rummutuksen, jossa kerrottaisiin, ettei iloreseptoreita kannata juoda päästään pois. Ei nuoret tietenkään sitä usko, mutta sittenpähän käytäntö sen osoittaa todeksi, jos nuori elää riittävän kauan. Itse asiassa tuo tieto koskettaa itseäkin, sillä jos haluaa varmistaa iloisen vanhuuden, niin kannattaa lopettaa alkoholinkäyttö kokonaan. Tai ainakin se haitallinen käyttö eli yli kaksi annosta päivässä.
Kaikki päihteet , tai melkein kaikki, laukaisevat endorfiineja ja opioideja, sekä dopamiinia mikä saa ensimmäiset tunteet tuntumaan hyviltä. Mutta tuo sama asia tekee sen, että ne opiaattireseptorit vähenevät – pysyvästi ja ikuisesti. Ne eivät palaa takaisin, asiaa ei voi perua. Monet jotka yrittävät lopettaa kokevat nämä ilottomuuden, tuskan ja jopa masennuksen tunteet, mitkä saavat palaamaan juomaan. Mutta olutta mikä mennyttä – eilinen ei koskaan palaa. Kroonisen alkoholistin retkahduksen jälkeinen humala ei ole enää sitä samaa, eikä tule koskaan olemaan. Ainoastaan juomisen lopettamisella voi estää lisävaurioiden synnyn.
AA:ssa kävijät tietävät, että 3-4 ensimmäistä kuukautta eivät ole välttämättä elämän iloisimpia jaksoja. Suurin osa retkahtaa takaisin entiseen juomiseen, koska ei kestä jatkuvaa ärtymystä ilman odotettavaa helpotusta, eli humalaa. Humala tuokin takaisin kaiken sen, mitä juomattomuudella on yrittänyt paeta. Itsesyytösten painolasti on valtava, ainakin krapulan ajan. Joskus kestää jopa vuoden saada takaisin normaali mielentila.
Ihmisen luonteen kehittäminen on haastava tehtävä, useimmilla siihen tarvitaan tukea. Tutkimukset osoittavat, että ns. juomisen syyn etsiminen on täysin tehotonta. Juomisella ei ole ”parannettavaa syytä”. Oivallusterapioilla ei ole mitään tehoa juomiseen. Vaikka tutkimukset eivät sitä todista, niin sen isompaa tukea, mitä alkoholisti voi saada AA:n kautta on vaikea saada mistään. Me ammattilaiset voimme yrittää tukea sitä, mutta käyttäytymisen muutos tulee tapahtua sen toimesta, jota asia koskee. Itsekseen miettiessä voi monta kertaa huiputtaa itseään.
Ympärillä ihmiset juovat olutta, he eivät varmaan vielä ole kuulleet uusimmista tutkimuksista, joiden mukaan ilo ilman viinaa on tosiaan kirjaimellisesti totta. Jos juot, niin alat matkasi kohti ilottomuutta. Pitäisi ryhtyä painamaan t-paitoja, joissa lukee ” Juo ilo pois päästäsi”.
Aurinko meni pilveen, eikä enää ole niin kuumaa. Se nuoruuden ilo, jota nuorena tunsin junissa ja kaupungeissa ympäri Eurooppaa on muuttunut syvemmäksi iloksi. Se ei enää riemuitse niin avoimesti ulospäin. Nyt on syvää sisäistä riemua.
Olin Campnoulla katsomassa Barcelonan peliä, yksi elämäni haaveista on toteutunut. Neymar on todella taitava pelaaja ja vielä joukkuepelaaja. Jos olisi pienenä poikana, kun jalkapalloa pelasi, päässyt katsomaan peliä, niin tunnelmat olisivat olleet vielä suuremmat. Nyt tunnelma on vain suurta mielihyvää. Campnoulla ei muuten myydä ollenkaan alkoholituotteita. Minun elinaikanani ei Suomessa tule jalkapallostadionilla olemaan sellaista tunnelmaa, jota pelissä jonka Barcelona voitti 4-1, oli.
Ottelu alkoi paikallista aikaa klo 22, eli puolelta öin se oli loppu ja sen jälkeen tuli tuntitolkulla analyysia peleistä. Valmentajia ja pelaajia haastateltiin, kuvakulmia veivattiin edestakaisin. Kaikilla oli mielipide siitä, olisiko Neymarin kaatamisesta pitänyt tulla rangaistuspotku tai kaksi.
Toistaiseksi ei ole tullut ostettua muuta kuin kirjoja. Paidat olivat heinäkuussa halpoja, niitä voisi ajatella ostavansa. Edellytyksellä, että jaksaa mennä kauppoihin. Nyt ei jaksa. Jos olisi vanha ja riittävän rikas, niin tällä tavalla voisi istua katukahvilassa ja katsoisi ohikulkevia ihmisiä. Voisi kielen opittuaan väitellä jalkapallosta.
Kaikista puhutuimmat asiat eivät ole niitä tärkeimpiä. Ihminen joka puhuu vain tärkeitä asioita, ei ole muista ihmisistä mielenkiintoinen. Pitää osata puhua tyhjänpäiväisyyksiä, jotta voi olla kiinnostava. Aikamoinen paradoksi!
Kuumuudessa istuttuani lähdin kävelemään, kävin heinäkuussa tutuksi tulleissa liikkeissä, mutten löytänyt sopivia paitoja. Välillä jo luovutin kaupoissa käynnin, kunnes lopulta löysin pari paitaa, jotka olivat mieleisiä.
Primitiva-lottoon ostin muutaman rivin, koska minulla on sellainen epävarma etiäinen, että voitan suuren summan rahaa ja asun sitten Barcelonassa. Eikä nyt ole kyse Nigerian prinssin rahoista, niistä voisi sähköpostikyselyjä tulee. Netin kautta pelasin maailman suuria lottopelejä, minkä jälkeen alkoi tulla soittoja Pariisista, että täällä olisi hyvä sijoitus sinulle. Halusin katsoa, miten he ihmisiä huiputtavat. Lopulta kyllästyin, mutta niin suutahti puhelimen toisessa päässä oleva huijarikin, kun en suostunut hänen juttuihinsa.
Olen nyt vakuuttavasti noudattanut periaatetta, jonka mukaan sanon kaikille puhelinmyyjille ei. Puhelimessa minulle ei voi myydä mitään, mitä välttämättä tarvitsisin. Yleensä mainostaminen kertoo jo sen, että asia on tarpeeton. Välttämättömyyksiä ei tarvitse mainostaa. Maninostamisen idea on se, että sitten kun ostan jotain, niin ensimmäisenä tulee mieleen se, mitä on asiasta mainostettu. Siksi esimerkiksi aikanaan ykkösoluen mainosbudjetti ylitti siitä saatavat tulot moninkertaisesti.
Lokakuussa Barcelonassa on yhtä lämmintä kuin Suomessa kesällä, kesällä on taas tukahduttavan kuumaa. Minulle molemmat kaudet kävisivät, istuisi sitten keskikesällä vaikka enemmän varjossa. Suomessakin on ollut lämmin viikonloppu. Saimaalla pystyy vielä kuivapuvun kanssa melomaan kuukauden päivät ainakin, kun takaisin taas pääsee.
Eilen käytiin syömässä jännässä italialaisessa paikassa, sellaisessa holvikellarin tapaisessa. Ruoka oli hyvää ja seura hauskaa. Päädyimme Ramblalle iltaa lopettelemaan. Yöaikaan selvästi erikoista porukkaa partioi pitkin Ramblaa – ilotyttöjä ja epämääräisiä kauppiaita. Isossa porukassa on hyvä liikkua, mutta yksikseen tai kaksistaan ei varmaan viehättäisi. Vielä olen onnistunut niitä kuuluisia taskuvarkaita välttämään, juuri Ramblan merenpuoleinen pää on erityisen kuuluisa paikka, jossa omaisuutensa voi menettää.
Espanjalaiset ovat kauniita, heidän sirot vartalonsa sopivat hyvin slim-leikkauksilla tehtyihin vaatteisiin. Minä nautin heidän katselustaan. Turisteja on tuhansittain, mukava baabelin tornin puheensorina kuuluu ja tekee kuin atavistisen olon – olen ollut tässä joskus aikaisemminkin.
Persjalkainen ja tukeva suomalainen mies ei ehkä ihan parhaiten sovi siihen slim fit-malliin, jota vaatteet ovat. Toisaalta vaatteet ovat nuoria ihmisiä varten. On oikeastaan sääli, ettei meillä ole säilynyt pukukoodi, jonka mukaan aikuisilla ihmisillä on siistit vaatteet. Amerikkalaisten vankiloiden lökäpöksyt ovat vallanneet vartalot, joihin on vielä töhritty tatuointeja. Minusta tatuoinnit ovat vastenmielisen näköisiä. En ymmärrä ollenkaan ihmisten villityksiä laitattaa tatuointeja itseensä. Toisaalta olen sen verran vanha, että huomaan monen muotijunan kulkevan ohi ilman että minulla on tarvetta hypätä mukaan.
Huvittuneena katselin kun miehet odottivat vaimojaan, naisiaan tai tyttäriään kaupoista. Selvä markkinarako odottaa kaupan ulkopuolella, jota kukaan ei ole vielä keksinyt. Miehet saattaisivat siinä odottaessaan ostaa jotain. Niin varmaan sen pitäisi olla liikkuva baari, jossa on baarijakkarat mukana.
Katalonialaiset eivät osaa englantia kovinkaan hyvin. Meidän opas, joka on valmistunut samasta koulusta kuin Picasso keraamikoksi, niin sanoi että kaikki opetus tapahtuu katalaanin kielellä. Katalaani on yhtä lähellä espanjaa kuin viro on suomea. Eli ei ymmärrä toisiaan.
On minulle hiipimässä toive: kukahan opettaisi minulle kymmensormijärjestelmän, kun niskat menee jumiin kirjoittaessa ja ajatus kulkee nopeammin kuin kaksisorminäppäily.
On aika lähteä taas Barcelonan iltaan, kuumassa ei ole oikeastaan nälkä päiväsaikaan, nyt en mennyt edes kauppahalliin päivällä hakemaan hedelmiä. Eilen söin omenoita, jotka maistuivat todella hyviltä.
7.10.2013 Barcelona