James Davies: Hajalla - Onneton totuus psykiatrian nykytilasta ( 2015, suom Teija Hartikainen; alkup. Why psychiatry is doing more harm than good 2013)
James Davies: Hajalla - Onneton totuus psykiatrian nykytilasta ( 2015, suom Teija Hartikainen; alkup. Cracked - Why psychiatry is doing more harm than good 2013)
Kirjan alku käsittelee DSM ja ICD-tautiluokituksia kriittisesti. ” s29 psykiatriset diagnoosit ovat parhaimmillaankin epätarkkoja ja pahimmillaan jonkinlaisia ammattilaisten tekemiä arvauksia”.
S35 ” Kaksi psykiatria, jotka tutkivat saman potilaan , päätyivät erilaiseen diagnoosiin 32-42 prosentissa tapauksista”.
s36 ” diagnoosien luotettavuus ei ole parantunut lainkaan 30 vuoteen”.
s38 ” Vaikka kaikki psykiatrit päätyisivät samanlaisiin diagnooseihin joskus tulevaisuudessa, se ei todistaisi, että mielenterveyshäiriöt ovat todennettavissa olevia sairauksia”.
s42 ” Silloinkin kun mielenterveyden häiriölle ei löydy biologista todistetta, sairaus jää tautiluokitukseen ja muuttuu osaksi lääketiedettä”.
s51 ” Mutta jos näyttöä ei ole käytettävissä, ihmisten mielipiteet, uskomukset, toiveet ja ennakkoluulot pääsevät vaikuttamaan päätöksentekoon”.
s53 ” Ne perustuivat työryhmän päätöksiin, jotka parhaimmillaankin heijastivat vain piene, hyvää tarkoittavan psykiatrijoukon ammatillisia näkemyksiä.”
s59 ” Vieläkään ei ole olemassa puolueettomia testejä, joilla voitaisiin vahvistaa minkään psykiatrisen diagnoosin paikkansapitävyys”.
s62 ” Medikalisaatio on järjetöntä, jos se levittää lääketieteen vaikutusvaltaa alueille, joille se ei ole koskaan kuulunut.
Heikko koilumenestys, koulupinnaaminen, alisuoriutuminen ja muut vastaavat ongelmat ovat muuttuneet diagnooseiksi, joiden perusteella lasten elämään on puututtu”.
s64 ” Diagnostisia kriteereitä on alettu korostaa liikaa ja samalla on unohdettu arvioida henkilön olosuhteita.”
s67 ” Kukaan ei voi olettaa, että tautiluokitusta käytetään siten, kuin kirjoittaja on ajatellut.”
s71 ” Miljoonat potilast, miljoonat ihmiset, joilla nyt ei ole mielenterveyshäiriöitä, todetaan psyykkisesti sairaiksi.”
s73 ” Diagnoosien määrä paisuu ja ylilääkitseminen lisääntyy yhä vain.”
s77 ”Masennuslääkkeet eivät oikeasti tehoa, tai eivät ainakaan sillä tavoin kuin ihmiset luulevat.”
s80 ”Hyvin usein depressio lievittyy itsekseen, ilman hoitoa.”
s81 ”Depressiolääkkeet ovat vain hieman tehokkaampia kuin sokeritabletit.”
s86 ” Niiden teho perustuu lumeeseen, ei lääkkeen sisältämään kemialliseen aineeseen. Se on se seikka, mitä me haluamne tähdentää.”
s87 ” Potilaita tulisi arvostelijoiden mukaan suojella tiedolta, joka nakertaa heidän uskoaan hoidon tehoon.”
s88 ”Depressiolääkkeet eivät ole niin hyviä kuin psykiatrit ja lääketeollisuus väittävät niiden olevan.”
s92-93 ” Ehkä tulevaisuudessa, joskus 20 vuoden kuluttua , masennuslääkkeisiin suhtaudutaan samalla tavoin kuin nykyään suhtaudutaan kuppaukseen.”
s97 ” On halvempaa pakata olemassa olevia tabletteja uuteen pakettiin kuin kehittää uusi tuote.”
s103 ” Tunnettu ja luotettava tuotemerkki voi parantaa lääkkeen vaikuttavuutta ( jos potilas siihen todella uskoo) merkittävästi, vaikka lääke olisi kemiallisesti täysin tehotonta… jos oikeat mielleyhtymät saadaan heräämään, keho reagoi välittömästi, ja joskus erittäin järisyttävällä ja odottamattomalla tavalla.”
s104 ” Tehotonkin tabletti voi parantaa, kun se on tietyn muotoinen ( värinenkin), siihen liittyy asiayhteys ja siitä puhuttaessa käytetään tietynlaista kieltä.”
s117 ” Puolet fluoksetiinia nauttivista terveistä ihmisistä kokee tunteidensa latistuvan… lääkkeet turruttavat.”
s121” Mielenterveyshäiriöiden ajatellaan johtuvan aivosairauksista, joita voidaan hoitaa psyykenlääkkeillä samalla tavoin kuin fyysisiä sairauksia hoidetaan muilla lääkkeillä.”
s122” Sairauskeskeinen näkemys on saanut kyseenalaistamatta hallita valtavirtapsykiatriaa viimeiset 20-30 vuotta.”
s129 ” Miten kukaan voi väittää masennuslääkkeiden hoitavan ja parantavan, kun väitteelle ei ole minkäänlaista näyttöä?”
s143 ” Monoamiinien epätasapainon on ajateltu aiheuttavan vaikea-asteista masennusta, mutta saatavilla olevan näytön perusteella niiden välillä ei ole suoraa syy-yhteyttä.”
s150 ” Heidän aivonsa olivat muuttuneet epigeneettisesti reagoidessaan ympäristöön ja huonoon kohteluun. Heidän aivoistaan tuli erilaiset kuin hoivaa saaneiden aivoista.”
s150 ” Geenit yksinään eivät selitä, miksi sairaus puhkeaa. Ympäristön merkitys on ratkaiseva, sillä se vaikuttaa epigeneettisiin tekijöihin.”
s151 ” Valitettavan monet ammattilaiset turvautuvat yksinkertaistavaan geneettiseen reduktionismiin.
Siten he välttyvät ajattelemasta monimutkaisia sosiaalisia, taloudellisia ja ympäristötekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, millaisia olemme, mitä teemme ja millaisia meidtä tulee.”
s152 ” DSM-tai ICF-tautiluokituksissa kuvailluista mielenterveyshäiriöistä noin 97% on sellaisia, joihin ei liity yhtäkään geeniä tai geenivarianttia.”
s152 ” Skitsofrenian puhkeamiseen saattoi liittyä yli 10 000 erilaista geenivarianttia.”
s169 Lääketehtaiden manipuloidut tutkimukset: ” Kirsikoiden poiminta tarkoittaa tutkimustulosten vaikuttavaa käyttöä, rusinoiden noukkimista pullasta. Vain osa kliinisessä tutkimuksessa saadusta tiedosta valitaan julkistettavaksi, loput tiedot jätetään huomiotta.”
s172 ” Salamimenetelmä, tutkimuksen pilkkominen ”pienimmiksi mahdollisiksi julkaistaviksi siivuiksi”… julkaiset myönteiset tutkimustulokset monta kertaa eri muodoissa ja eri välineissä.”
s173 ” tällaisten reduntanttien tutkimusten lisäävän tieteellistä ymmärrystä varsin vähän”… lähinnä auttavat tutkijoita venyttämään CV:tään sekä edistävät lääkkeiden markkinoijien päämääriä, eivät tieteellistä tutkimusta ja potilaiden hyvinvointia.”
s174 ” Yritysten rahoittamissa tutkimuksissa niiden omat lääkkeet osoittautuivat hyviksi neljä kertaa todennäköisemmin kuin muiden tahojen rahoittamissa tutkimuksissa…tutkimusasetelmien peukaloiminen ilmeisesti lisää taloudellisia voittoja niin paljon, että houkutusta on vaikea vastustaa.”
s174 ”Myönteisen artikkelin julkaiseminen arvostetussa alan lehdessä on mitä tehokkainta mainontaa.”
s175 ”Lääkeyrityksen hhvä koetulos on tuhansien mainossivujen arvoinen… Lääkärit eivät välttämättä ehdi niitä lukea, mutta he vaikuttivat nähdessään tutkimuksen julkaisseen lehden nimen. Laatulehti on tae laatulääkkeestä.
Myönteisen artikkelin saaminen julkaistuksi arvostetussa alan lehdessä on tärkeä tavoite lääkeyrityksille.”
s176 ” Jos lääkeyritysten toiminta olisi voittoa tavoittelematonta ja jos lääketieteelliset lehdet eivät olisi riippuvaisia lääkeyrityksiltä saamistaan tuloista, kyseenalaiset tutkimuskäytännöt saattaisivat kadota yhdessä yössä.”
s176 ” Lähes kaikki julkaistut psyykelääketutkimukset ovat jollain tavalla alan rahoittamia.”
s179 ” Lääkärit saavat lääkeyrityksiltä rahaa monista erilaisista syistä, eivätkä kaikki maksut ole läpinäkyviä.”
s180 ” Puolet suurimmista summista oli maksettu lääkäreille, jotka edustavat yhtä ainutta lääketieteen alaa - psykiatriaa.”
s183 ” FDA myönsi myyntilupia lääkkeille, jotka jotkut talon tutkijat tiesivät vaarallisiksi. Kun tutkijat yrittivät ilmaista kantansa, FDA painosti heitä pitämään suunsa kiinni.”
s183 ” …että lääkeyritys esittää kaksi kliinistä tutkimusta, joiden mukaan sen valmistama masennuslääke on lumelääkettä tehokkaampaa. Kun tämä ehto täyttyy, kielteisillä tutkimustuloksilla ei ole mitään merkitystä, vaikka niitä olisi miten paljon. Lääke saa myyntiluvan.”
s184 ” Kun yliopiston professori tai joku muu vaikutusvaltainen hahmo kehuu lääkettä, häntä kuunnellaan…lääkärit luottavat heihin enemmän kuin lääke-esittelijöihin… KOL eli Key Opinion Leader, mielipidejohtaja.”
s190 ” Eivät pelkästään yksittäiset psykiatrit hyödy yritysrahoista: monien yliopistojen tutkimuskeskukset ovat riippuvaisia tutkijoiden mukana tulevasta rahoituksesta.”
s194 ” Älykkäät tutkijat ovat antaneet palveluksiaan lääketeollisuudelle ja saaneet jotakin vastineeksi. Minä uskon, että raha ja lisäedut ovat turmelleet heidät, ne ovat hämärtäneet heidän kykynsä ajatella puolueettomasti.”
s196 ” Henkilökohtaiseen korruptioon ei ole olemassa täydellistä ratkaisua.”
s203 ” Lincolnin ajatelma: Lähes kaikki kestävät vastoinkäymisiä, mutta jos haluat panna ihmisen luonteen koetukselle, anna hänelle valtaa.”
s205 ” Lääkkeiden kuluttajamainonta on kielletty, yritysten piti kohdistaa markkinointi lääkäreihin.”
s212 ” … ja kun tietää, että yrityksen lääke-edustajat päättävät tulevista tilaisuuksista sen perusteella, miten paljon lääkärit määräävät Efexoria esityksen jälkeen, tulee paineita.”
s213 ” Lääkäreitä tuli kannustaa kokeilemaan lääkettä.”
s215 ” Jos puhuja ei tehnyt sellaista vaikutusta, jota yritys toivoi, häntä ei enää pyydetty kertomaan lääkkeestä toisille lääkäreille.”
s216 ” Hyvässä yliopistossa työskentelevältä huippututkijalta saatu puoltava lausunto edistää tuotteen menekkiä tehokkaammin kuin tuhat lääke-edustajaa. Etenkin, kun lausunto julkaistaan arvostetussa alan julkaisussa.”
s216 ” En myöskään tarkoita tapaa palkata haamukirjoittaja suunnittelemaan, tekemään ja kirjoittamaan tutkimus, johon asiantuntijat vain lisäävät oman nimensä.”
s224 ”BBC…toimituksen nykyiset ohjeet eivät velvoita toimittajia kertomaan haastateltavien taloudellisista eturistiriidoista.”
s225 ” Mikään kansallinen sopimus ei velvoita tiedotusvälineitä julkistamaan haastateltujen henkilöiden sidonnaisuuksia, joten meidän ei auta kuin suhtautua varovaisesti siihen, mitä luemme uutisista.”
s226 ”Mielenterveyshäiriöiden määrän moninkertaistuessa psykiatristen hoitojen markkinat ovat paisuneet.”
s232 ” Vielä 1950-luvulla lääkkeitä pidettiin parhaimmillaankin vain tyydyttävinä, mutta kun lääkeyritykset pääsivät osallistumaan psykiatriaan 1970-1990-luvuilla,lääkkeitä alettiin markkinoida lääketieteellisinä hoitoina, jotka parantavat tiettyjä sairauksia.
Monet johtavassa asemassa olevat psykiatrit edistivät tätä näkemystä lääketieteellisissä lehdissä ja muissa tiedotusvälineissä - ja nostivat lääkeyrityksiltä sievoisia palkkioita.”
s233 ” Lääkevallankumous hyödytti psykiatriaa monin tavoin : ideologisesti, ammatillisesti ja taloudellisesti.”
s234 ” Kun ajatus henkisistä kärsimyksistä lääkkeillä hoidettavina biologisina ongelmina sai jalansijaa, psykiatria sitoutui karsimaan henkisestä kärsimyksestä kaikki hengelliset, psykologiset ja moraaliset ulottuvuudet…
kärsimykset voivat olla merkityksellisiä ja välttämättömiä, jos niitä käsitellään hedelmällisesti - ovat menettäneet sijaa.”
s234 ” Myönteisen näkemyksen mukaan kärsimys voi olla parantavaa.”
s234 Thomas Hardy: Jos tie parempaan on olemassa, se kulkee pahimman kautta.”
s235 ” Kärsimys on vain jotakin, joka pitää puuduttaa nopeasti tai poistaa kokonaan, sillä eihän lähinnä kipua ja epämukavuutta sisältävä kokemus voi olla hyväksi kenelkekään.”
s235 ” Jos henkiset kärsimykset johtuvat enimmäkseen biologisista ongelmista, ne ovat tarkoituksettomua, joten on oikein ja kohtuullista lievittää niitä kaikin mahdollisin tavoin.”
s235 ” Jos kärsimyksiä on mahdollista lievittää lääkkein, niiden kieltäminen on epäeettistä.”
s235 ” Tiede ei ole todistanut, että henkiset kärsimykset johtuisivat biologiasta.”
s236 ” Tarvitsemme myyttejä, jotta saisimme ratkaistua kysymykset, joihin meillä ei ole selviä vastauksia mutta joihin yhtä kaikki tarvitsemme vastaukset, jotta voisimme suunnata huomiomme muihin asioihin… mistä olemme tulleet, minne olemme menossa, miksi olemme täällä jne.”
s236 ” Antropologit eivät ole löytäneet tältä maapallolta yhtään yhteisöä, jossa ei olisi kuolemanjälkeistä elämää koskevaa myyttiä.”
s237 ” Me länsimaiden kasvatit käännymme nykyään psykiatrien puoleen, kun kohtaamme kärsimystä.”
s238 ” Monia psykiatrian väitteitä ei voida todistaa tieteellisesti.”
S240 ” Omaksumamme uskomus vaikuttaa siihen, miten tulkitsemme ja koemme psykologiset tilamme. Uskomuksen muuttaminen voi olla yhtä hoitavaa kuin lääke tai terapia.”
s243 ” Psykiatria on antanut biopsykososiaalisen mallin rapistua biobiobiomalliksi… psykiatrit eivät nykyään halua tehdä muuta kuin määrätä lääkkeitä.”
s244 ” Filosofisissa ja uskonnollisissa ahdingon hallintamenetelmissä kärsimyksellä ajatellaan olevan jokin merkitys, joka avaa ihmiselle uusia mahdollisuuksia.”
s244 ” Ilmentääkö psykiatriassa vallitseva, perusolemukseltaan kielteinen suhtautuminen kärsimykseen laajempaa kulttuurista pakkomiellettä turruttaa tunteet lääkkeiden, alkoholin, ostoksilla käymisen ja viihteen avulla? Niilläkö henkinen ahdinko hoituu?
Onko meillä uusi myytti, jonka mukaan psykologisista vaikeuksista pääsee eroon kuluttamalla? Myytti olisi taloudellisesti sopiva paitsi psykiatrialle ja lääketeollisuudelle myös kapitalistiselle järjestelmälle, jossa me elämme.”
s252 ” 1980-luvun loppupuolella itsensä vahingoittamista ei tunnettu käsitteenä. Suurin osa keskivertonuorista omituisena, jos ’joku tekisi sellaista’… Kun psykiatria tai muu vastaava instituutio tunnustaa jonkin käyttäytymismallin olemassaolon, se lisääntyy. Juuri näin kävi 1990-luvulla.” DSM 1994 itsetuhoisuus epävakaan persoonallisuuden oire.
s255 ” Vielä 1850-luvulla oli vain muutamia yksittäisiä anoreksiatapauksia.” 1994 Charlene Hsu Chi-Ying, 14-vuotias koulutyttö menehtyi luurankona kadulle, ” kadulle kuollut tyttö oli kävelevä luuranko” - media mylläsi tapahtuman kaikkien tietoon. Charlene oli näännyttänyt itsensä nälkään. Nuoret naiset alkoivat matkia Charlenea ja näännyttivät itsensä nälkään.”
s256 Lääketieteen historioitsija Shorter: ” Lääketiede ei pelkästään ’paljastanut’ sairauksia, jotka lääketieteeltä olivat aikaisemmin jääneet huomaamatta, vaan myös kasvatti tapausten määrää lisäämällä yleistä tietoutta taudista.”
s256 Shorter: ”oirevaranto” - jokaisessa kulttuurissa on ikään kuin kulttuurisesti hyväksyttyjen oireiden varasto, josta yhteisön jäsenet voivat valita, useimmiten tiedostamattaan, ahdinkoaan ilmaisevan oireen. Vaikutti suorastaan siltä, että tiettyjä oireita ei ilmaistu, ennen kuin ne oli hyväksytty soveliaiksi vaihtoehdoiksi, siis ennen kuin niistä oli tullut osa vallitsevaa oirevarantoa.”
s256 Oirevarannot ovat löysärajaisia, muuttuvia ja kulttuurisidonnaisia, joten ne voivat olla erilaisia eri paikoissa.”
s257 Psykiatriset tartuntataudit eivät siis leviä siksi, että ihmiset tietoisesti jäljittelisivät toisten toimintaa. Olemme tiedostamattamme oppineet ilmaisemaan sellaisia vaivoja, joita yhteisössämme pidetään soveliaina.”
s258 ”Voittajan vankkureihin” hyppääminen. Mitä enemmän on ihmisiä, jotka omaksuvat jonkin ajatuksen tai käyttäytymistavan, sitä vetovoimaisempi siitä tulee, ja se imee puoleensa yhä enemmän väkeä, kunnes saavutetaan kriittinen piste ja se lisääntyy voimakkaasti. Kun riittävän monet ihmiset omaksuvat jonkin ajatuksen tai toimintamallin, se leviää kiihtyvää vauhtia, vaikka se ei olisi hyvä, tosi tai hyödyllinen.”
s260 ”Kun oirevaranto muuttuu, saamme uusia tapoja ilmaista ahdinkoamme, ja kun tavoista tulee suosittuja, niiden määrä lisääntyy kiihtyvää vauhtia.”
s262 Prinsessa Diana ja bulimia 1995. ”Ihmiset alkoivat pyytää apua omaan ahdinkoonsa bulimian kautta.”
s264 Argentiinan depressiolääkemarkkinat. Fluoksetiini menee kaupaksi paikallisen Gador-firman kautta, kun Argentiinassa vedottiin psykiatrien yhteiskuntapoliittiseen näkemykseen mielenterveyshäiriöiden syistä, ei Lillyn tapaan aivosairauteen. Glaxo oli oppinut kyseisen läksyn, kun se markkinoi Seroxatia Japaniin. Lääkefirma palkkasi tuhansia antropologeja selvittämään, mitä psykiatrit ajattelivat.
Japanissa ei ollut edes masennukselle lääketieteellistä nimeä, sairaalahoitoa vaativa skitsofrenian kaltainen tila oli utsybyo.
s268 ” Antropologien(tohtoritason) oli opittava, miten japanilaiset saisi käännettyä angloamerikkalaiseen tapaan ymmärtää ja hoitaa henkistä pahoinvointia… Japanilaisille kerrottiin, että heidän on turha kärsiä hiljaa. Heidän on otettava vastuu omasta olostaan ja vaadittava lääkäriä määräämään lääkettä.”
s269 ”Kulttuurin ehdoilla toimiva markkinointi oli ( on) avaintekijä lääkkeitä myytäessä ja markkinoille päästäkseen lääkefirmat ovat valmiita vaikka muuttamaan kokonaisen kulttuurisen tavan ymmärtää henkistä ahdinkoa ja reagoida siihen.”
s270 ” Ihmiset eivät tienneet olevansa sairaita. Meidän mielestämme asiasta piti kertoa heille. Yrityksen viesti oli yksinkertainen: ’ Depressio on sairaus, johon kuka tahansa voi sairastua. Sitä voidaan hoitaa lääkkeillä. Sairauden varhainen toteaminen on tärkeää.”
s270 ” Henkiset ongelmat, joita aikaisemmin oli ymmärretty ja hallittu kulttuurin omien tottumusten mukaisesti, muuttuivat sairauksiksi, joita tulee hoitaa lääkkein.”
s271 ” Kun henkistä ahdinkoa ei enää käsitetty yhteiskuntapolitiikan aiheuttamaksi ’nerviksi (Latvia), vaan biologiasta johtuvaksi masennukseksi, lääkehoidolle avautui markkinoita. Sen lisäksi ihmiset alkoivat pitää itseään syypäinä omaan ahdinkoonsa. He eivät enää kärsineet vaikeiden yhteiskunnallisten olojen aiheuttamasta hermostuneisuudesta, vaan sairaudesta, joka sijaitsi heidän aivojensa sopukoissa.”
s272 ”Lääkeyritykset muuttivat paikallista tapaa puhua henkisestä ahdingosta. Ylikansalliset yritykset olivat oivaltaneet, että niiden ei tarvinnut odottaa paikallisten oirevarantojen muuttumista länsimaisiksi globalisaation myötä. Ne voivat ottaa tilanteen haltuun ja luoda uusia markkinoita tarkoituksellisesti.”
s273 ”Länsimaisten psyykenlääkkeiden leviäminen maailmanmarkkinoille ei varmaankaan olisi mahdollista ilman lääketehtaiden ja psykiatrien panostusta, mutta leviämistä tukevat muutkin organisaatiot. WHO.
s277 ”Olemme kadottaneet uskon yhteisöllisyyden parantavaan voimaan ja järjestelmiin, jotka aikoinaan antoivat merkityksen ja asiayhteyden henkiselle pahoinvoinnillemme.”
s277 ”Jos lisääntynyt mielenterveyspalvelujen tarpeemme tosiaankin kumpuaa merkityksen hajoamisesta, meidän vaatimuksemme, että muu maailma ajattelisi samalla tavoin kuin me ( länsimaat), vaikuttaa sitäkin ongelmallisemmalta.”
s281 ”Lääketieteen malli ei ole kovinkaan toimiva. Ensiksikin vieläkään ei ole löydetty biologisia tunnusmerkjejä, joiden perusteella mielenterveyshäiriöt voitaisiin todentaa. Lisäksi henkisiä ongelmia medikalisoidaan aivan turhaan, minkä seurauksena ihmisille määrätään tehottomia ja jopa vaarallisia lääkkeitä.”
s281 -282 Sue Bailey, Britannian psykiatriyhdistyksennpuheenjohtaja:”On varsin kiinnostavaa, että psykiatriaa syytetään medikalisaatiosta ( mikä tarkoittaa, että monet normaalit ja luonnolliset inhimilliset reaktiot tulkitaan sairauksiksi, jotka edellyttävät lääkehoitoa). Pikemminkin siitä pitäisi syyttää perusterveydenhuoltoa ja yleislääkäreitä. Kun valitsee ammatin, jossa saa auttaa ihmisiä mutta keinot ovat vähissä, lääkkeiden tarjoaminen on houkutteleva vaihtoehto.”
s284 ”Lääketieteellisen mallin helmasynti: keskitytään kapeasti oireiden perusteella tehtävään diagnoosiin ja sopivan lääkkeen määräämiseen… diagnoosit eivät edistä tiedettä.”
s290 ” Yksi syy psykiatrian kriisiin on se, että lääkkeitä yksinkertaisesti määrätään liikaa. Monet valittavat, että psykiatria ei anna heille muuta kuin pillereitä.”
s290 ”Lääkehoidon yleistyminen ei auta ihmisiä.”
s291 ”Ihmisten todellinen auttaminen ei voi olla pelkkää lääkitystä ja diagnosointia.”
s293 ” Henkisen kärsimyksen näkeminen sairautena tarkoittaa, että emme ymmärrä, minkä kanssa olemme tekemisissä.”
s295 T Szasz: ” Psykiatrian taustalla vaikuttava kärsimystä koskeva biologispohjainen filosofia aiheuttaa ongelmia enemmän kuin ratkaisee… Kärsimys on elämää. Elämä ei ole mikään huviretki. Se pätee niin kuninkaaseen, paaviin kuin tyranniinkin.”
s295 T Szasz: ” Meidän aikanamme uskonnollinen näkemys on korvattu näennäistieteellisellä näkemyksellä.”
s296 ” Lääketiede on voimantunnossaan yrittänyt ottaa hallintaansa sellaisia elämänalueita, joita sitä ei ole suunniteltu hoitamaan. Se on harhautunut uskomaan, että teknologia, sähköiskut ja laboratoriossa valmistetut molekyylit voisivat ratkaista sieluun, yhteiskuntaan ja minuuteen liittyvät syvälliset pulmat.”
s297 ” Väitetään jopa, että meidän tyytymättömyytemme on kapitalismin elinehto. Kapitalismi yrittää jatkuvasti keksiä meille uusia tarpeita, jotta olisimme valmiit ostamaan uusia tuotteita. Elämme kapitalistisessa yhteiskunnassa, jossa joku yrittää aina myydä jotakin, lääkkeitä tai psykoterapiaa… On kohtalon ivaa, että taantumassa kärvistellessämne saamme kuulla jatkuvasti, että talous on saatava vauhtiin, meidän on kulutettava enemmän, meidän on ostettava enemmän - kaikki nojaa tyytymättömyyteemme.”
s298 ” Ongelmien pitäminen sairauksina ei ratkaise tilannetta.”
s301 ”Vakavaa antropologista, sosiologista tai filosofista kritiikkiä pidetään parhaimmillaankin vain kiinnostavana sivuhaarana.”
s307 ”Yhdessäkään tutkimuksessa ei kuitenkaan ole vahvistettu, että psykoosilääkkeet parantaisivat jonkin tiedossa olevan aivojen poikkeavuuden tai palauttaisivat aivojen ”kemiallisen tasapainon” ihanteellisiksi.”
s311 Robet Whitaker The Anatomy of an Epidemic: ”Psykoosilääkkeet estävät aivojen dopamiinireseptoreiden toimintaa… Aivot reagoivat tilanteeseen lisäämällä dopamiinireseptoreiden määrää jopa 30 prosenttia. Kun lääkitys lopetetaan, aivot muuttuvat yliherkiksi dopamiinille. Tämän yliherkkyyden uskotaan aiheuttavan myöhemmät psykoosit ja uudelleensairastumisen.”
s314 ” Varoitus:
Monilla psyykenlääkkeillä on haitallisia sivuvaikutuksia, mutta ne voivat aiheuttaa myös voimakkaita vieroitusoireita. Äkkijyrkkä tai nopea lääkkeen lopettaminen on aina vaarallista. Siksi kenen tahansa, joka päättää lopettaa jonkin psyykenlääkkeen nauttimisen, on tehtävä se kokeneen, erilaisiin hoitoihin perehtyneen lääkärin valvonnassa, joka osaa kunnioittaa potilaan halua kokeilla muita hoitoja kuin lääkkeitä.”
——- ——— ———
Oma jälkikirjoitus:
Kirja on erinomaisen mielenkiintoinen.
Tautiluokitus DSM ( dark sides of Man, ihmisen pimeät puolet) on välttämätön. Positiivinen psykiatria on koettanut nähdä muutakin kuin DSM:n vikoja ja haittoja ihmisessä.
Ilman diagnooseja voisi pärjätä, jos ei tarvitsisi kirjata mitään, mikä on ammatinharjoittamisen kannalta juridisesti mahdotonta.
Lääkemarkkinointi toimii juuri noin kuin kirjassa on kuvattu. Vielä kun lääkefirmat saivat korruptoida, niin 1990-luvun alussa olin lääkefirmojen laskuun useassa Euroopan pääkaupungissa ainakin neljän tähden hotellissa konferenssissa tutustumassa juuri markkinoille tuleviin SSRI-lääkkeisiin. Se oli mukavaa, mutta varmaan en määrännyt enkä määrää sopivia lääkkeitä, kun tarjouksia ei ole enää tullut. Nykyään tulee vain yksi kutsu jonnekin, jonka meillä on tainneet johtavat ylilääkärit ottaa itselleen.
Psykiatriset tartuntataudit ja kärsimyksen kulttuurinen oirevaranto ovat järkeenkäypiä ajatuksia: nykyään se on ADHD.
Emme tiedä aivoista lopulta paljoakaan. Kukaan ei osaa sanoa missä kulkee mielen ja ruumiin raja aivoissa. Kvanttifysiikka tekee tästä kaikesta todellakin ”näennäistiedettä”, kun parempaakaan ei ole tarjolla.
Kun aina syytetään kapitalismia kaikesta, niin itselle se tarkoittaa samaa kuin älyllinen laiskuus. Jos joku yrittää kaupitella jotakin koko ajan, niin onko mahdollista, että ihminen yrittää ansaita vain elantonsa? Jos ei yrittäisi myydä, nikn miten elättäisi itsensä ja perheensä? Valtionvelalla?
On totta, että ihmiset ovat privatisoituneet, mutta onko tosiaan niin, että sen juurisyy on psykiatria ja lääketeollisuus? Onko ihmisellä vapaa tahto? Miksi ihmiset ovat hylänneet kärsimyksen omat kulttuuriset selitykset? Miksi ihmiset ovat hylänneet uskonnon ja hengellisyyden? Onko niin että ihminen ei ole vastuussa sairastumisestaan, mutta on toipumisesta? Onko tosiaan niin, että jos ei toivu mielenterveysongelmista, niin syy on yhteiskunnallisissa oloissa? Entä jos epigeneettisiin ympäristötekijöihin voikin itse vaikuttaa? Miksi sitten osa toipuu yhteiskunnallisesti olosuhteista huolimatta.
Kyllä psykiatri tarvitsee laajaa tietämystä eri asioista, mutta olisiko parempi että psykiatria hoitaisi vain lääketieteellisen tonttinsa? Jos ihmiselöä ei ole toimeentuloa, niin mentäisiin sosiaalitoimistoon psykiatrian poliklinikan sijaan? Entäs ne, jotka eivät valmiuksistaan ja mahdollisuuksistaan huolimatta evää liikauta toipumisensa suhteen? Pitäisikö psykiatrian jättää heidät vain tietokoneella pelaamaan, sarjoja tuijottamaan päivästä toiseen ja somea selaislemaan, kun eivät tee sitä, mitä hoito- ja kuntoutussuunnitelmassa on sovittu?
Jää paljon hienoja elämää koskevia kysymyksiä, mutta kuten kirjan kirjoittaja toteaa (s297: ” Ajatus, että lääketieteestä löytyy siisti vastaus kaikkeen, on kaukana totuudesta. Sen voin sanoa, että ongelma on yhteiskunnallinen, antropologinen ja melkeinpä hengellinenkin”.
Miten niin melkeinpä…
Lappeenrannassa 12.5.2024
Kirjan alku käsittelee DSM ja ICD-tautiluokituksia kriittisesti. ” s29 psykiatriset diagnoosit ovat parhaimmillaankin epätarkkoja ja pahimmillaan jonkinlaisia ammattilaisten tekemiä arvauksia”.
S35 ” Kaksi psykiatria, jotka tutkivat saman potilaan , päätyivät erilaiseen diagnoosiin 32-42 prosentissa tapauksista”.
s36 ” diagnoosien luotettavuus ei ole parantunut lainkaan 30 vuoteen”.
s38 ” Vaikka kaikki psykiatrit päätyisivät samanlaisiin diagnooseihin joskus tulevaisuudessa, se ei todistaisi, että mielenterveyshäiriöt ovat todennettavissa olevia sairauksia”.
s42 ” Silloinkin kun mielenterveyden häiriölle ei löydy biologista todistetta, sairaus jää tautiluokitukseen ja muuttuu osaksi lääketiedettä”.
s51 ” Mutta jos näyttöä ei ole käytettävissä, ihmisten mielipiteet, uskomukset, toiveet ja ennakkoluulot pääsevät vaikuttamaan päätöksentekoon”.
s53 ” Ne perustuivat työryhmän päätöksiin, jotka parhaimmillaankin heijastivat vain piene, hyvää tarkoittavan psykiatrijoukon ammatillisia näkemyksiä.”
s59 ” Vieläkään ei ole olemassa puolueettomia testejä, joilla voitaisiin vahvistaa minkään psykiatrisen diagnoosin paikkansapitävyys”.
s62 ” Medikalisaatio on järjetöntä, jos se levittää lääketieteen vaikutusvaltaa alueille, joille se ei ole koskaan kuulunut.
Heikko koilumenestys, koulupinnaaminen, alisuoriutuminen ja muut vastaavat ongelmat ovat muuttuneet diagnooseiksi, joiden perusteella lasten elämään on puututtu”.
s64 ” Diagnostisia kriteereitä on alettu korostaa liikaa ja samalla on unohdettu arvioida henkilön olosuhteita.”
s67 ” Kukaan ei voi olettaa, että tautiluokitusta käytetään siten, kuin kirjoittaja on ajatellut.”
s71 ” Miljoonat potilast, miljoonat ihmiset, joilla nyt ei ole mielenterveyshäiriöitä, todetaan psyykkisesti sairaiksi.”
s73 ” Diagnoosien määrä paisuu ja ylilääkitseminen lisääntyy yhä vain.”
s77 ”Masennuslääkkeet eivät oikeasti tehoa, tai eivät ainakaan sillä tavoin kuin ihmiset luulevat.”
s80 ”Hyvin usein depressio lievittyy itsekseen, ilman hoitoa.”
s81 ”Depressiolääkkeet ovat vain hieman tehokkaampia kuin sokeritabletit.”
s86 ” Niiden teho perustuu lumeeseen, ei lääkkeen sisältämään kemialliseen aineeseen. Se on se seikka, mitä me haluamne tähdentää.”
s87 ” Potilaita tulisi arvostelijoiden mukaan suojella tiedolta, joka nakertaa heidän uskoaan hoidon tehoon.”
s88 ”Depressiolääkkeet eivät ole niin hyviä kuin psykiatrit ja lääketeollisuus väittävät niiden olevan.”
s92-93 ” Ehkä tulevaisuudessa, joskus 20 vuoden kuluttua , masennuslääkkeisiin suhtaudutaan samalla tavoin kuin nykyään suhtaudutaan kuppaukseen.”
s97 ” On halvempaa pakata olemassa olevia tabletteja uuteen pakettiin kuin kehittää uusi tuote.”
s103 ” Tunnettu ja luotettava tuotemerkki voi parantaa lääkkeen vaikuttavuutta ( jos potilas siihen todella uskoo) merkittävästi, vaikka lääke olisi kemiallisesti täysin tehotonta… jos oikeat mielleyhtymät saadaan heräämään, keho reagoi välittömästi, ja joskus erittäin järisyttävällä ja odottamattomalla tavalla.”
s104 ” Tehotonkin tabletti voi parantaa, kun se on tietyn muotoinen ( värinenkin), siihen liittyy asiayhteys ja siitä puhuttaessa käytetään tietynlaista kieltä.”
s117 ” Puolet fluoksetiinia nauttivista terveistä ihmisistä kokee tunteidensa latistuvan… lääkkeet turruttavat.”
s121” Mielenterveyshäiriöiden ajatellaan johtuvan aivosairauksista, joita voidaan hoitaa psyykenlääkkeillä samalla tavoin kuin fyysisiä sairauksia hoidetaan muilla lääkkeillä.”
s122” Sairauskeskeinen näkemys on saanut kyseenalaistamatta hallita valtavirtapsykiatriaa viimeiset 20-30 vuotta.”
s129 ” Miten kukaan voi väittää masennuslääkkeiden hoitavan ja parantavan, kun väitteelle ei ole minkäänlaista näyttöä?”
s143 ” Monoamiinien epätasapainon on ajateltu aiheuttavan vaikea-asteista masennusta, mutta saatavilla olevan näytön perusteella niiden välillä ei ole suoraa syy-yhteyttä.”
s150 ” Heidän aivonsa olivat muuttuneet epigeneettisesti reagoidessaan ympäristöön ja huonoon kohteluun. Heidän aivoistaan tuli erilaiset kuin hoivaa saaneiden aivoista.”
s150 ” Geenit yksinään eivät selitä, miksi sairaus puhkeaa. Ympäristön merkitys on ratkaiseva, sillä se vaikuttaa epigeneettisiin tekijöihin.”
s151 ” Valitettavan monet ammattilaiset turvautuvat yksinkertaistavaan geneettiseen reduktionismiin.
Siten he välttyvät ajattelemasta monimutkaisia sosiaalisia, taloudellisia ja ympäristötekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, millaisia olemme, mitä teemme ja millaisia meidtä tulee.”
s152 ” DSM-tai ICF-tautiluokituksissa kuvailluista mielenterveyshäiriöistä noin 97% on sellaisia, joihin ei liity yhtäkään geeniä tai geenivarianttia.”
s152 ” Skitsofrenian puhkeamiseen saattoi liittyä yli 10 000 erilaista geenivarianttia.”
s169 Lääketehtaiden manipuloidut tutkimukset: ” Kirsikoiden poiminta tarkoittaa tutkimustulosten vaikuttavaa käyttöä, rusinoiden noukkimista pullasta. Vain osa kliinisessä tutkimuksessa saadusta tiedosta valitaan julkistettavaksi, loput tiedot jätetään huomiotta.”
s172 ” Salamimenetelmä, tutkimuksen pilkkominen ”pienimmiksi mahdollisiksi julkaistaviksi siivuiksi”… julkaiset myönteiset tutkimustulokset monta kertaa eri muodoissa ja eri välineissä.”
s173 ” tällaisten reduntanttien tutkimusten lisäävän tieteellistä ymmärrystä varsin vähän”… lähinnä auttavat tutkijoita venyttämään CV:tään sekä edistävät lääkkeiden markkinoijien päämääriä, eivät tieteellistä tutkimusta ja potilaiden hyvinvointia.”
s174 ” Yritysten rahoittamissa tutkimuksissa niiden omat lääkkeet osoittautuivat hyviksi neljä kertaa todennäköisemmin kuin muiden tahojen rahoittamissa tutkimuksissa…tutkimusasetelmien peukaloiminen ilmeisesti lisää taloudellisia voittoja niin paljon, että houkutusta on vaikea vastustaa.”
s174 ”Myönteisen artikkelin julkaiseminen arvostetussa alan lehdessä on mitä tehokkainta mainontaa.”
s175 ”Lääkeyrityksen hhvä koetulos on tuhansien mainossivujen arvoinen… Lääkärit eivät välttämättä ehdi niitä lukea, mutta he vaikuttivat nähdessään tutkimuksen julkaisseen lehden nimen. Laatulehti on tae laatulääkkeestä.
Myönteisen artikkelin saaminen julkaistuksi arvostetussa alan lehdessä on tärkeä tavoite lääkeyrityksille.”
s176 ” Jos lääkeyritysten toiminta olisi voittoa tavoittelematonta ja jos lääketieteelliset lehdet eivät olisi riippuvaisia lääkeyrityksiltä saamistaan tuloista, kyseenalaiset tutkimuskäytännöt saattaisivat kadota yhdessä yössä.”
s176 ” Lähes kaikki julkaistut psyykelääketutkimukset ovat jollain tavalla alan rahoittamia.”
s179 ” Lääkärit saavat lääkeyrityksiltä rahaa monista erilaisista syistä, eivätkä kaikki maksut ole läpinäkyviä.”
s180 ” Puolet suurimmista summista oli maksettu lääkäreille, jotka edustavat yhtä ainutta lääketieteen alaa - psykiatriaa.”
s183 ” FDA myönsi myyntilupia lääkkeille, jotka jotkut talon tutkijat tiesivät vaarallisiksi. Kun tutkijat yrittivät ilmaista kantansa, FDA painosti heitä pitämään suunsa kiinni.”
s183 ” …että lääkeyritys esittää kaksi kliinistä tutkimusta, joiden mukaan sen valmistama masennuslääke on lumelääkettä tehokkaampaa. Kun tämä ehto täyttyy, kielteisillä tutkimustuloksilla ei ole mitään merkitystä, vaikka niitä olisi miten paljon. Lääke saa myyntiluvan.”
s184 ” Kun yliopiston professori tai joku muu vaikutusvaltainen hahmo kehuu lääkettä, häntä kuunnellaan…lääkärit luottavat heihin enemmän kuin lääke-esittelijöihin… KOL eli Key Opinion Leader, mielipidejohtaja.”
s190 ” Eivät pelkästään yksittäiset psykiatrit hyödy yritysrahoista: monien yliopistojen tutkimuskeskukset ovat riippuvaisia tutkijoiden mukana tulevasta rahoituksesta.”
s194 ” Älykkäät tutkijat ovat antaneet palveluksiaan lääketeollisuudelle ja saaneet jotakin vastineeksi. Minä uskon, että raha ja lisäedut ovat turmelleet heidät, ne ovat hämärtäneet heidän kykynsä ajatella puolueettomasti.”
s196 ” Henkilökohtaiseen korruptioon ei ole olemassa täydellistä ratkaisua.”
s203 ” Lincolnin ajatelma: Lähes kaikki kestävät vastoinkäymisiä, mutta jos haluat panna ihmisen luonteen koetukselle, anna hänelle valtaa.”
s205 ” Lääkkeiden kuluttajamainonta on kielletty, yritysten piti kohdistaa markkinointi lääkäreihin.”
s212 ” … ja kun tietää, että yrityksen lääke-edustajat päättävät tulevista tilaisuuksista sen perusteella, miten paljon lääkärit määräävät Efexoria esityksen jälkeen, tulee paineita.”
s213 ” Lääkäreitä tuli kannustaa kokeilemaan lääkettä.”
s215 ” Jos puhuja ei tehnyt sellaista vaikutusta, jota yritys toivoi, häntä ei enää pyydetty kertomaan lääkkeestä toisille lääkäreille.”
s216 ” Hyvässä yliopistossa työskentelevältä huippututkijalta saatu puoltava lausunto edistää tuotteen menekkiä tehokkaammin kuin tuhat lääke-edustajaa. Etenkin, kun lausunto julkaistaan arvostetussa alan julkaisussa.”
s216 ” En myöskään tarkoita tapaa palkata haamukirjoittaja suunnittelemaan, tekemään ja kirjoittamaan tutkimus, johon asiantuntijat vain lisäävät oman nimensä.”
s224 ”BBC…toimituksen nykyiset ohjeet eivät velvoita toimittajia kertomaan haastateltavien taloudellisista eturistiriidoista.”
s225 ” Mikään kansallinen sopimus ei velvoita tiedotusvälineitä julkistamaan haastateltujen henkilöiden sidonnaisuuksia, joten meidän ei auta kuin suhtautua varovaisesti siihen, mitä luemme uutisista.”
s226 ”Mielenterveyshäiriöiden määrän moninkertaistuessa psykiatristen hoitojen markkinat ovat paisuneet.”
s232 ” Vielä 1950-luvulla lääkkeitä pidettiin parhaimmillaankin vain tyydyttävinä, mutta kun lääkeyritykset pääsivät osallistumaan psykiatriaan 1970-1990-luvuilla,lääkkeitä alettiin markkinoida lääketieteellisinä hoitoina, jotka parantavat tiettyjä sairauksia.
Monet johtavassa asemassa olevat psykiatrit edistivät tätä näkemystä lääketieteellisissä lehdissä ja muissa tiedotusvälineissä - ja nostivat lääkeyrityksiltä sievoisia palkkioita.”
s233 ” Lääkevallankumous hyödytti psykiatriaa monin tavoin : ideologisesti, ammatillisesti ja taloudellisesti.”
s234 ” Kun ajatus henkisistä kärsimyksistä lääkkeillä hoidettavina biologisina ongelmina sai jalansijaa, psykiatria sitoutui karsimaan henkisestä kärsimyksestä kaikki hengelliset, psykologiset ja moraaliset ulottuvuudet…
kärsimykset voivat olla merkityksellisiä ja välttämättömiä, jos niitä käsitellään hedelmällisesti - ovat menettäneet sijaa.”
s234 ” Myönteisen näkemyksen mukaan kärsimys voi olla parantavaa.”
s234 Thomas Hardy: Jos tie parempaan on olemassa, se kulkee pahimman kautta.”
s235 ” Kärsimys on vain jotakin, joka pitää puuduttaa nopeasti tai poistaa kokonaan, sillä eihän lähinnä kipua ja epämukavuutta sisältävä kokemus voi olla hyväksi kenelkekään.”
s235 ” Jos henkiset kärsimykset johtuvat enimmäkseen biologisista ongelmista, ne ovat tarkoituksettomua, joten on oikein ja kohtuullista lievittää niitä kaikin mahdollisin tavoin.”
s235 ” Jos kärsimyksiä on mahdollista lievittää lääkkein, niiden kieltäminen on epäeettistä.”
s235 ” Tiede ei ole todistanut, että henkiset kärsimykset johtuisivat biologiasta.”
s236 ” Tarvitsemme myyttejä, jotta saisimme ratkaistua kysymykset, joihin meillä ei ole selviä vastauksia mutta joihin yhtä kaikki tarvitsemme vastaukset, jotta voisimme suunnata huomiomme muihin asioihin… mistä olemme tulleet, minne olemme menossa, miksi olemme täällä jne.”
s236 ” Antropologit eivät ole löytäneet tältä maapallolta yhtään yhteisöä, jossa ei olisi kuolemanjälkeistä elämää koskevaa myyttiä.”
s237 ” Me länsimaiden kasvatit käännymme nykyään psykiatrien puoleen, kun kohtaamme kärsimystä.”
s238 ” Monia psykiatrian väitteitä ei voida todistaa tieteellisesti.”
S240 ” Omaksumamme uskomus vaikuttaa siihen, miten tulkitsemme ja koemme psykologiset tilamme. Uskomuksen muuttaminen voi olla yhtä hoitavaa kuin lääke tai terapia.”
s243 ” Psykiatria on antanut biopsykososiaalisen mallin rapistua biobiobiomalliksi… psykiatrit eivät nykyään halua tehdä muuta kuin määrätä lääkkeitä.”
s244 ” Filosofisissa ja uskonnollisissa ahdingon hallintamenetelmissä kärsimyksellä ajatellaan olevan jokin merkitys, joka avaa ihmiselle uusia mahdollisuuksia.”
s244 ” Ilmentääkö psykiatriassa vallitseva, perusolemukseltaan kielteinen suhtautuminen kärsimykseen laajempaa kulttuurista pakkomiellettä turruttaa tunteet lääkkeiden, alkoholin, ostoksilla käymisen ja viihteen avulla? Niilläkö henkinen ahdinko hoituu?
Onko meillä uusi myytti, jonka mukaan psykologisista vaikeuksista pääsee eroon kuluttamalla? Myytti olisi taloudellisesti sopiva paitsi psykiatrialle ja lääketeollisuudelle myös kapitalistiselle järjestelmälle, jossa me elämme.”
s252 ” 1980-luvun loppupuolella itsensä vahingoittamista ei tunnettu käsitteenä. Suurin osa keskivertonuorista omituisena, jos ’joku tekisi sellaista’… Kun psykiatria tai muu vastaava instituutio tunnustaa jonkin käyttäytymismallin olemassaolon, se lisääntyy. Juuri näin kävi 1990-luvulla.” DSM 1994 itsetuhoisuus epävakaan persoonallisuuden oire.
s255 ” Vielä 1850-luvulla oli vain muutamia yksittäisiä anoreksiatapauksia.” 1994 Charlene Hsu Chi-Ying, 14-vuotias koulutyttö menehtyi luurankona kadulle, ” kadulle kuollut tyttö oli kävelevä luuranko” - media mylläsi tapahtuman kaikkien tietoon. Charlene oli näännyttänyt itsensä nälkään. Nuoret naiset alkoivat matkia Charlenea ja näännyttivät itsensä nälkään.”
s256 Lääketieteen historioitsija Shorter: ” Lääketiede ei pelkästään ’paljastanut’ sairauksia, jotka lääketieteeltä olivat aikaisemmin jääneet huomaamatta, vaan myös kasvatti tapausten määrää lisäämällä yleistä tietoutta taudista.”
s256 Shorter: ”oirevaranto” - jokaisessa kulttuurissa on ikään kuin kulttuurisesti hyväksyttyjen oireiden varasto, josta yhteisön jäsenet voivat valita, useimmiten tiedostamattaan, ahdinkoaan ilmaisevan oireen. Vaikutti suorastaan siltä, että tiettyjä oireita ei ilmaistu, ennen kuin ne oli hyväksytty soveliaiksi vaihtoehdoiksi, siis ennen kuin niistä oli tullut osa vallitsevaa oirevarantoa.”
s256 Oirevarannot ovat löysärajaisia, muuttuvia ja kulttuurisidonnaisia, joten ne voivat olla erilaisia eri paikoissa.”
s257 Psykiatriset tartuntataudit eivät siis leviä siksi, että ihmiset tietoisesti jäljittelisivät toisten toimintaa. Olemme tiedostamattamme oppineet ilmaisemaan sellaisia vaivoja, joita yhteisössämme pidetään soveliaina.”
s258 ”Voittajan vankkureihin” hyppääminen. Mitä enemmän on ihmisiä, jotka omaksuvat jonkin ajatuksen tai käyttäytymistavan, sitä vetovoimaisempi siitä tulee, ja se imee puoleensa yhä enemmän väkeä, kunnes saavutetaan kriittinen piste ja se lisääntyy voimakkaasti. Kun riittävän monet ihmiset omaksuvat jonkin ajatuksen tai toimintamallin, se leviää kiihtyvää vauhtia, vaikka se ei olisi hyvä, tosi tai hyödyllinen.”
s260 ”Kun oirevaranto muuttuu, saamme uusia tapoja ilmaista ahdinkoamme, ja kun tavoista tulee suosittuja, niiden määrä lisääntyy kiihtyvää vauhtia.”
s262 Prinsessa Diana ja bulimia 1995. ”Ihmiset alkoivat pyytää apua omaan ahdinkoonsa bulimian kautta.”
s264 Argentiinan depressiolääkemarkkinat. Fluoksetiini menee kaupaksi paikallisen Gador-firman kautta, kun Argentiinassa vedottiin psykiatrien yhteiskuntapoliittiseen näkemykseen mielenterveyshäiriöiden syistä, ei Lillyn tapaan aivosairauteen. Glaxo oli oppinut kyseisen läksyn, kun se markkinoi Seroxatia Japaniin. Lääkefirma palkkasi tuhansia antropologeja selvittämään, mitä psykiatrit ajattelivat.
Japanissa ei ollut edes masennukselle lääketieteellistä nimeä, sairaalahoitoa vaativa skitsofrenian kaltainen tila oli utsybyo.
s268 ” Antropologien(tohtoritason) oli opittava, miten japanilaiset saisi käännettyä angloamerikkalaiseen tapaan ymmärtää ja hoitaa henkistä pahoinvointia… Japanilaisille kerrottiin, että heidän on turha kärsiä hiljaa. Heidän on otettava vastuu omasta olostaan ja vaadittava lääkäriä määräämään lääkettä.”
s269 ”Kulttuurin ehdoilla toimiva markkinointi oli ( on) avaintekijä lääkkeitä myytäessä ja markkinoille päästäkseen lääkefirmat ovat valmiita vaikka muuttamaan kokonaisen kulttuurisen tavan ymmärtää henkistä ahdinkoa ja reagoida siihen.”
s270 ” Ihmiset eivät tienneet olevansa sairaita. Meidän mielestämme asiasta piti kertoa heille. Yrityksen viesti oli yksinkertainen: ’ Depressio on sairaus, johon kuka tahansa voi sairastua. Sitä voidaan hoitaa lääkkeillä. Sairauden varhainen toteaminen on tärkeää.”
s270 ” Henkiset ongelmat, joita aikaisemmin oli ymmärretty ja hallittu kulttuurin omien tottumusten mukaisesti, muuttuivat sairauksiksi, joita tulee hoitaa lääkkein.”
s271 ” Kun henkistä ahdinkoa ei enää käsitetty yhteiskuntapolitiikan aiheuttamaksi ’nerviksi (Latvia), vaan biologiasta johtuvaksi masennukseksi, lääkehoidolle avautui markkinoita. Sen lisäksi ihmiset alkoivat pitää itseään syypäinä omaan ahdinkoonsa. He eivät enää kärsineet vaikeiden yhteiskunnallisten olojen aiheuttamasta hermostuneisuudesta, vaan sairaudesta, joka sijaitsi heidän aivojensa sopukoissa.”
s272 ”Lääkeyritykset muuttivat paikallista tapaa puhua henkisestä ahdingosta. Ylikansalliset yritykset olivat oivaltaneet, että niiden ei tarvinnut odottaa paikallisten oirevarantojen muuttumista länsimaisiksi globalisaation myötä. Ne voivat ottaa tilanteen haltuun ja luoda uusia markkinoita tarkoituksellisesti.”
s273 ”Länsimaisten psyykenlääkkeiden leviäminen maailmanmarkkinoille ei varmaankaan olisi mahdollista ilman lääketehtaiden ja psykiatrien panostusta, mutta leviämistä tukevat muutkin organisaatiot. WHO.
s277 ”Olemme kadottaneet uskon yhteisöllisyyden parantavaan voimaan ja järjestelmiin, jotka aikoinaan antoivat merkityksen ja asiayhteyden henkiselle pahoinvoinnillemme.”
s277 ”Jos lisääntynyt mielenterveyspalvelujen tarpeemme tosiaankin kumpuaa merkityksen hajoamisesta, meidän vaatimuksemme, että muu maailma ajattelisi samalla tavoin kuin me ( länsimaat), vaikuttaa sitäkin ongelmallisemmalta.”
s281 ”Lääketieteen malli ei ole kovinkaan toimiva. Ensiksikin vieläkään ei ole löydetty biologisia tunnusmerkjejä, joiden perusteella mielenterveyshäiriöt voitaisiin todentaa. Lisäksi henkisiä ongelmia medikalisoidaan aivan turhaan, minkä seurauksena ihmisille määrätään tehottomia ja jopa vaarallisia lääkkeitä.”
s281 -282 Sue Bailey, Britannian psykiatriyhdistyksennpuheenjohtaja:”On varsin kiinnostavaa, että psykiatriaa syytetään medikalisaatiosta ( mikä tarkoittaa, että monet normaalit ja luonnolliset inhimilliset reaktiot tulkitaan sairauksiksi, jotka edellyttävät lääkehoitoa). Pikemminkin siitä pitäisi syyttää perusterveydenhuoltoa ja yleislääkäreitä. Kun valitsee ammatin, jossa saa auttaa ihmisiä mutta keinot ovat vähissä, lääkkeiden tarjoaminen on houkutteleva vaihtoehto.”
s284 ”Lääketieteellisen mallin helmasynti: keskitytään kapeasti oireiden perusteella tehtävään diagnoosiin ja sopivan lääkkeen määräämiseen… diagnoosit eivät edistä tiedettä.”
s290 ” Yksi syy psykiatrian kriisiin on se, että lääkkeitä yksinkertaisesti määrätään liikaa. Monet valittavat, että psykiatria ei anna heille muuta kuin pillereitä.”
s290 ”Lääkehoidon yleistyminen ei auta ihmisiä.”
s291 ”Ihmisten todellinen auttaminen ei voi olla pelkkää lääkitystä ja diagnosointia.”
s293 ” Henkisen kärsimyksen näkeminen sairautena tarkoittaa, että emme ymmärrä, minkä kanssa olemme tekemisissä.”
s295 T Szasz: ” Psykiatrian taustalla vaikuttava kärsimystä koskeva biologispohjainen filosofia aiheuttaa ongelmia enemmän kuin ratkaisee… Kärsimys on elämää. Elämä ei ole mikään huviretki. Se pätee niin kuninkaaseen, paaviin kuin tyranniinkin.”
s295 T Szasz: ” Meidän aikanamme uskonnollinen näkemys on korvattu näennäistieteellisellä näkemyksellä.”
s296 ” Lääketiede on voimantunnossaan yrittänyt ottaa hallintaansa sellaisia elämänalueita, joita sitä ei ole suunniteltu hoitamaan. Se on harhautunut uskomaan, että teknologia, sähköiskut ja laboratoriossa valmistetut molekyylit voisivat ratkaista sieluun, yhteiskuntaan ja minuuteen liittyvät syvälliset pulmat.”
s297 ” Väitetään jopa, että meidän tyytymättömyytemme on kapitalismin elinehto. Kapitalismi yrittää jatkuvasti keksiä meille uusia tarpeita, jotta olisimme valmiit ostamaan uusia tuotteita. Elämme kapitalistisessa yhteiskunnassa, jossa joku yrittää aina myydä jotakin, lääkkeitä tai psykoterapiaa… On kohtalon ivaa, että taantumassa kärvistellessämne saamme kuulla jatkuvasti, että talous on saatava vauhtiin, meidän on kulutettava enemmän, meidän on ostettava enemmän - kaikki nojaa tyytymättömyyteemme.”
s298 ” Ongelmien pitäminen sairauksina ei ratkaise tilannetta.”
s301 ”Vakavaa antropologista, sosiologista tai filosofista kritiikkiä pidetään parhaimmillaankin vain kiinnostavana sivuhaarana.”
s307 ”Yhdessäkään tutkimuksessa ei kuitenkaan ole vahvistettu, että psykoosilääkkeet parantaisivat jonkin tiedossa olevan aivojen poikkeavuuden tai palauttaisivat aivojen ”kemiallisen tasapainon” ihanteellisiksi.”
s311 Robet Whitaker The Anatomy of an Epidemic: ”Psykoosilääkkeet estävät aivojen dopamiinireseptoreiden toimintaa… Aivot reagoivat tilanteeseen lisäämällä dopamiinireseptoreiden määrää jopa 30 prosenttia. Kun lääkitys lopetetaan, aivot muuttuvat yliherkiksi dopamiinille. Tämän yliherkkyyden uskotaan aiheuttavan myöhemmät psykoosit ja uudelleensairastumisen.”
s314 ” Varoitus:
Monilla psyykenlääkkeillä on haitallisia sivuvaikutuksia, mutta ne voivat aiheuttaa myös voimakkaita vieroitusoireita. Äkkijyrkkä tai nopea lääkkeen lopettaminen on aina vaarallista. Siksi kenen tahansa, joka päättää lopettaa jonkin psyykenlääkkeen nauttimisen, on tehtävä se kokeneen, erilaisiin hoitoihin perehtyneen lääkärin valvonnassa, joka osaa kunnioittaa potilaan halua kokeilla muita hoitoja kuin lääkkeitä.”
——- ——— ———
Oma jälkikirjoitus:
Kirja on erinomaisen mielenkiintoinen.
Tautiluokitus DSM ( dark sides of Man, ihmisen pimeät puolet) on välttämätön. Positiivinen psykiatria on koettanut nähdä muutakin kuin DSM:n vikoja ja haittoja ihmisessä.
Ilman diagnooseja voisi pärjätä, jos ei tarvitsisi kirjata mitään, mikä on ammatinharjoittamisen kannalta juridisesti mahdotonta.
Lääkemarkkinointi toimii juuri noin kuin kirjassa on kuvattu. Vielä kun lääkefirmat saivat korruptoida, niin 1990-luvun alussa olin lääkefirmojen laskuun useassa Euroopan pääkaupungissa ainakin neljän tähden hotellissa konferenssissa tutustumassa juuri markkinoille tuleviin SSRI-lääkkeisiin. Se oli mukavaa, mutta varmaan en määrännyt enkä määrää sopivia lääkkeitä, kun tarjouksia ei ole enää tullut. Nykyään tulee vain yksi kutsu jonnekin, jonka meillä on tainneet johtavat ylilääkärit ottaa itselleen.
Psykiatriset tartuntataudit ja kärsimyksen kulttuurinen oirevaranto ovat järkeenkäypiä ajatuksia: nykyään se on ADHD.
Emme tiedä aivoista lopulta paljoakaan. Kukaan ei osaa sanoa missä kulkee mielen ja ruumiin raja aivoissa. Kvanttifysiikka tekee tästä kaikesta todellakin ”näennäistiedettä”, kun parempaakaan ei ole tarjolla.
Kun aina syytetään kapitalismia kaikesta, niin itselle se tarkoittaa samaa kuin älyllinen laiskuus. Jos joku yrittää kaupitella jotakin koko ajan, niin onko mahdollista, että ihminen yrittää ansaita vain elantonsa? Jos ei yrittäisi myydä, nikn miten elättäisi itsensä ja perheensä? Valtionvelalla?
On totta, että ihmiset ovat privatisoituneet, mutta onko tosiaan niin, että sen juurisyy on psykiatria ja lääketeollisuus? Onko ihmisellä vapaa tahto? Miksi ihmiset ovat hylänneet kärsimyksen omat kulttuuriset selitykset? Miksi ihmiset ovat hylänneet uskonnon ja hengellisyyden? Onko niin että ihminen ei ole vastuussa sairastumisestaan, mutta on toipumisesta? Onko tosiaan niin, että jos ei toivu mielenterveysongelmista, niin syy on yhteiskunnallisissa oloissa? Entä jos epigeneettisiin ympäristötekijöihin voikin itse vaikuttaa? Miksi sitten osa toipuu yhteiskunnallisesti olosuhteista huolimatta.
Kyllä psykiatri tarvitsee laajaa tietämystä eri asioista, mutta olisiko parempi että psykiatria hoitaisi vain lääketieteellisen tonttinsa? Jos ihmiselöä ei ole toimeentuloa, niin mentäisiin sosiaalitoimistoon psykiatrian poliklinikan sijaan? Entäs ne, jotka eivät valmiuksistaan ja mahdollisuuksistaan huolimatta evää liikauta toipumisensa suhteen? Pitäisikö psykiatrian jättää heidät vain tietokoneella pelaamaan, sarjoja tuijottamaan päivästä toiseen ja somea selaislemaan, kun eivät tee sitä, mitä hoito- ja kuntoutussuunnitelmassa on sovittu?
Jää paljon hienoja elämää koskevia kysymyksiä, mutta kuten kirjan kirjoittaja toteaa (s297: ” Ajatus, että lääketieteestä löytyy siisti vastaus kaikkeen, on kaukana totuudesta. Sen voin sanoa, että ongelma on yhteiskunnallinen, antropologinen ja melkeinpä hengellinenkin”.
Miten niin melkeinpä…
Lappeenrannassa 12.5.2024