Kaksi kynttilää ikkunalla
Kaksi kynttilää ikkunalla
On Suomen 95. itsenäisyyspäivä. Tuntematon Sotilas- elokuva on siirretty alkamaan viideltä ja Teema-kanavalle. Ulkona on valkoinen lumi ja sininen taivas, minun isänmaani on kaunis.
Minä voin istua rauhassa kotonani, minun ei tarvitse pelätä sotia. Antti-myrsky teki tuhojaan vähän aika sitten - minun kuakopartioisoisäni oli nimeltään Antti. Heikkiä, toista isoisääni en koskaan tavannut, koska hän kuoli ennen syntymääni.
Muistan kun yritin kysellä isoisältäni sodasta, niin hän ei mielellään kertonut mitään. Tai kerran hän kertoi olleensa kaukopartiomiehenä, tehneensä asioista joista hän ei ollut kauhean ylpeä. He olivat räjäyttämässä junarataa Neuvostoliiton puolella ja joutuivat ottamaan vangiksi radanvartijan. Kun neuvostolittolaiset olivat heitä lähellä, niin tuo vanki yritti pitää ääntä sillä seurauksella, että yksi kaukopartion miehistä löi kenttälapiolla vankia, joka ei enää elänyt sen jälkeen.
Tavallisesti ukkini sanoi, ettei sodassa ollut mitään hyvää. Valkoisten puolella hän kertoi olleensa veljessodassa, koska sai syödäkseen ja ampuivat kantoja - niin hän kuvasi osaansa. Maanviljelijänä hän valitsi puolensa.
En tiedä, mitkä tarinoista ovat tosia.
Olen ylpeä suomalaisuudestani, en peittele sitä ollenkaan maailmalla kulkiessani.
Eräs ystäväni soittaa minulle aina itsenäisyyspäivän iltana ja kysyy kummasta ovesta olen menossa sisälle. Se on meidän huumoria, kumpikaan meistä ei ole ollut Linnan juhlissa. Siinä vitsissä on bahtinilaista karnevalismia. Se sisältää myös naurua korkeakulttuurille.
En pysty katsomaan Linnan juhlia, muuten kuin viimeisen Marskin ritarin tulemisen. En ymmärrä, mitä järkeä on katsoa tunteja sitä, kun ihmisiä kättelee presidentti ja hänen puolisonsa, vaikka siellä on Luojan kiitos Niinistö ja hänen puolisonsa.
Lähden katsomaan, kuinka kynttilät palavat ikkunoillani. Aion ryhtyä katsomaan Tuntematonta Sotilasta, sitä oikeaa versiota, ikonia.
Kiitos kaikille teille sotaveteraaneille, jotka viettitte viisi vuotta elämästänne siihen, että voin vapaana kansalaisena ainakin periaatteessa demokraattisessa yhteiskunnassa avata television omalla kielelläni.
6.12.12 Lappeenrannassa
On Suomen 95. itsenäisyyspäivä. Tuntematon Sotilas- elokuva on siirretty alkamaan viideltä ja Teema-kanavalle. Ulkona on valkoinen lumi ja sininen taivas, minun isänmaani on kaunis.
Minä voin istua rauhassa kotonani, minun ei tarvitse pelätä sotia. Antti-myrsky teki tuhojaan vähän aika sitten - minun kuakopartioisoisäni oli nimeltään Antti. Heikkiä, toista isoisääni en koskaan tavannut, koska hän kuoli ennen syntymääni.
Muistan kun yritin kysellä isoisältäni sodasta, niin hän ei mielellään kertonut mitään. Tai kerran hän kertoi olleensa kaukopartiomiehenä, tehneensä asioista joista hän ei ollut kauhean ylpeä. He olivat räjäyttämässä junarataa Neuvostoliiton puolella ja joutuivat ottamaan vangiksi radanvartijan. Kun neuvostolittolaiset olivat heitä lähellä, niin tuo vanki yritti pitää ääntä sillä seurauksella, että yksi kaukopartion miehistä löi kenttälapiolla vankia, joka ei enää elänyt sen jälkeen.
Tavallisesti ukkini sanoi, ettei sodassa ollut mitään hyvää. Valkoisten puolella hän kertoi olleensa veljessodassa, koska sai syödäkseen ja ampuivat kantoja - niin hän kuvasi osaansa. Maanviljelijänä hän valitsi puolensa.
En tiedä, mitkä tarinoista ovat tosia.
Olen ylpeä suomalaisuudestani, en peittele sitä ollenkaan maailmalla kulkiessani.
Eräs ystäväni soittaa minulle aina itsenäisyyspäivän iltana ja kysyy kummasta ovesta olen menossa sisälle. Se on meidän huumoria, kumpikaan meistä ei ole ollut Linnan juhlissa. Siinä vitsissä on bahtinilaista karnevalismia. Se sisältää myös naurua korkeakulttuurille.
En pysty katsomaan Linnan juhlia, muuten kuin viimeisen Marskin ritarin tulemisen. En ymmärrä, mitä järkeä on katsoa tunteja sitä, kun ihmisiä kättelee presidentti ja hänen puolisonsa, vaikka siellä on Luojan kiitos Niinistö ja hänen puolisonsa.
Lähden katsomaan, kuinka kynttilät palavat ikkunoillani. Aion ryhtyä katsomaan Tuntematonta Sotilasta, sitä oikeaa versiota, ikonia.
Kiitos kaikille teille sotaveteraaneille, jotka viettitte viisi vuotta elämästänne siihen, että voin vapaana kansalaisena ainakin periaatteessa demokraattisessa yhteiskunnassa avata television omalla kielelläni.
6.12.12 Lappeenrannassa