Kaksoistornien kolmastoista muistopäivä on hieno
Kaksoistornien kolmastoista muistopäivä on hieno
Aamun suorassa uutislähetyksessä omaiset lukevat lähes 3000 kuolleen nimet – ohjelma näytetään suorana! Toivon kelloa kumautetaan aina kun kolmetoista vuotta sitten tapahtuneita terroristitekoja sattui mm. kun etelätorni romahti. Tapahtuma on selvästi yhdistänyt amerikkalaisia.
Kuolleiden nimiä ja kuvia katsellessa paljastuu, että suurin osa ihmisistä oli noin 30-vuotiaita. Siis noin 30-vuotiaita. Sen aikaa minkä kuuntelin joukossa oli kolmevuotias ja joitakin yli 70-vuotiaita. Joillakin on kerralla mennyt osa perhettä. Palomiehissä isä ja poika menehtyvät samalla kertaa.
Koko ground zeron alue on omistettu omaisille iltakuuteen saakka. Hieno ele. Illalla käymme katsomassa kuinka ravintoloista kerätystä rasvasta polttamalla saadaan energiaa kahden sinisen valopatsaan taivaalle kohoamiseen.
Entisten kaksoistornien paikalla on nyt hienot vesiputoukset, joita kiertää terroristiteossa kuolleiden ihmisten nimien lista. Teräksisissä levyissä on läpipainetut nimet, joihin on laitettu kukkia, pieniä amerikanlippuja, valokuvia ja pieni valkoinen pehmonalle. Lentokapteeneille, poliisi- ja palomiehille on omat isot kukkalaittensa. Myös niiden palomiesten, jotka myöhemmin kuolivat hengitettyään esimerkiksi myrkyllisiä kaasuja, nimet ovat lueteltujen mukana.
Ground zerolla on hyvin tarkat säännöt mitä sinne saa tuoda ja ei saa tuoda, mutta niitä kukaan ei ihmispaljoudessa tällä kertaa vahdi. Poliiseja on joka paikassa ja runsaasti. Eri kieliä kuulee ympärillä puhuttavan. Kenelläkään ei ole riehakas olo. Tilaisuus on selvästi harras ja se koskettaa kaikkia.
Kuolleiden nimiä lukevat omaiset kertovat joka päivä kaipaavansa omaisiaan. Useimmat kertovat itkunsekaisin silmin. Joku kertoo itkun ja naurun sekaisin tuntein - ottaneensa mukaan sisaren kamalan huivin, jotta sisko voisi katsella taivaasta alaspäin sitä.
Television uutislähetyksissä, joiden pikakieli, muutaman kymmenen sekunnin uutisointi, jonka jälkeen alkaa tulla mainoksia tai oman uutislähetyksen toistoa alkaa ärsyttää. Tuollaisia uutisia ei jaksaisi kauaa. Uutisissa kerrotaan että Isis on Al-kaidaa pahempi terroristijärjestö: väkivaltaisempi, vaikutusvaltaisempi ja varakkaampi, koska sitä tukevat Lähi-idän rikkaiden valtioiden ihmiset Yhdsvaltain liittolaismaissakin.
Obamaa väitetään lepsuksi Isis-asiassa. Obama korostaa, että jos amerikkalaisia vastaan hyökätään Amerikassa, niin hyökkääjällä ei ole turvasatamaa. Amerikkalaiset turvallisuudesta vastaavat laitokset haluaisivat tuhota Isiksen, mutta terrorismin torjunta on vaikeampaa sosiaalisen median aikana. Sosiaalisessa mediassa voi hetkessä yllyttää ihmisiä tekemään asioita, kuten kävi Pohjois-Afrikan maiden kansannousuissa. Toisaalta sosiaalinen media mahdollistaa tarkan seuraamisen.
Lisäksi uutisissa painotetaan, että maan sisältä tulevat terroristit on vaikea paikantaa, koska he ovat Amerikan kansalaisia, jotka matkustavat terroristijärjestöjen vieraaksi ja takaisin hyvin helposti. Osa Isiksen vastaista strategiaa on kouluttaa Syyriassa ihmisiä Isiksen vastaiseen taisteluun. Osama bin-laden oli amerikkalaisten kouluttama, mikä strategiana ihmetyttää. Obamalla ei ole helppoa julkisuuden ja painostuksen alla miettiä, kuinka toimia. Osa kansanedustajista sanoo, että Obama on hyvä puhumaan, mutta seuratkaa, onko puheista seurannut mitään. Onko Obama tehnyt mitään, mitä on väittänyt tekevänsä?
Uutisissa kerrotaan myös, että netin selaamishistoriastasi voidaan välittää sinusta tietoja muille. Jos esimerkiksi selailet vaikkapa tietoja jostain taudista, niin se tieto voi joutua myydyksi vaikkapa vakuutusyhtiöille, jotta he tietäisivät sinun olevan riski. Toimittaja kysyy aiheellisesti, että kuka tekee tulkinnan, miksi tietoja on etsitty. Nainen, joka kertoo internetselailujesi myyntiä, painottaa, etteivät myyjät yleensä tulkitse asiaa. He myyvät vain tietoa, jota myyjä käyttää sitten oman tulkintansa perusteina. Tietojen myyjällä ei siis ole mitään vastuuta - hänhän vain myy tietoja, viattoman ostajan omiin tarkoituksiin. Mitä ne sitten lienevätkin.
Jenkkifutistähden tarina jatkuu sillä tavalla, että jenkkifutisliigan johtajaa savustetaan mediassa pois paikaltaan – jos hän tiesi jo kuukausia sitten asiasta, eikä tehnyt mitään, niin hänen on väistyttävä. Mies on ilmoittanut, ettei aio väistyä asian vuoksi. Saattaa olla, että hän joutuu väistymään julkisuuden paineessa. Miehen nimi oli Ray Rice, eikä Pat Rice.
Ray Ricen lukiosta, joka on ollut hänestä ylpeä, on poistettu hänen kuvansa seinältä, jossa se on komeillut ylpeänä. Yksi opiskelijoista kysyy lojaalisuuden perään: jos olimme hänen tukena hänen hyvinä hetkinään, pitäisikö meidän olla myös hänen huonona hetkinään? Myös jenkkifutisseuran seinältä miehen kuva on poistettu. Niin katoaa maallinen maine ja mammona, kun julkisessa videossa hakkaa nykyisen vaimonsa tajuttomaksi. Suurin osa ihmisistä on sitä mieltä, että se on oikein.
Jenkkifutisliitto ilmoittaa, että heillä on nollatoleranssi perheväkivaltaa kohtaan. Ilmoittaja on vanha mies, joka ei saa kyyneliltään asiaa juuri kerrotuksi, mikä herättää kysymyksiä, miksi hän itki kertoessaan asiasta. Joku toimittajista kysyy emmenkö voisi jo siirtyä puhumaan itse jenkkifutiksesta. Voi olla, että perheväkivalta oli juttuna kiinnostava noin viikon ajan, minkä jälkeen etsitään muita aiheita, jotka voisivat kuohuttaa ja kiinnostaa samalla tavalla.
Aamupäivällä käymme intiaanimuseossa, joka on siis aivan Manhattanin eteläkärjessä. Sinne pääsee ilmaiseksi sisään. Viimeksi Sandy-myrsky kasteli museota niin paljon ettei sinne päässyt. Myös puistoaluetta Manhattanin kärjessä uusitaan. Poistakaa ihmeessä ne pensaat, jossa rotat kykenevät olemaan. Tuulisessa säässä laivoja liikkuu vähän Hudson-joella. Poliiseja on joka paikassa. Uutiskanavien autoja on toinen toisensa perään. Uusi rakennus grond zerolla näkyy hyvin juuri tästä suunnasta ja voi olla toimittajan upeana taustakuvana. Uuden rakennuksen korkeus on sama kuin mikä Amerikan itsenäisyyden vuosi 1776 (feet), metreissä 541 metriä.
Intiaanimuseo on mielenkiintoinen. Museon mukaan Kaliforniassa oli 14 000 vuoden ajan asunut karuissa olosuhteissa intiaaneja, jotka opettelivat pärjäämään haastavissa olosuhteissa. 1845 heitä oli 150 000, mutta kun kultakuume ja muut ryntäykset alueelle tulivat, niin heidän määränsä putoaa 35 000.
Ostimme yhdellä kerralla paidan pojallemme, jota hän pitää sen satiirin vuoksi. Paidassa on intiaanin kuva ja teksti: terrorisminvastaista taistelua vuodesta 1594 tai jotain ajalta kauan sitten. Paidan terroristina on Yhdysvallat, jotka varastivat intiaanien maat. Olen museossa kahden eri kirjan vaiheilla, kumman ostan: toinen kertoo intiaanien mytologioista ja toinen sisältää intiaanien kuuluisia puheita. Ostan jälkimmäisen, koska minulla on jo kirja, jossa on länsimaisen ihmisen tärkeimpiä puheita, mikä tarjoaa hyvän vertailukohdan. Päähinettä ei ollut myynnissä, eikä intiaaneja näkynyt myymässä tavaroitaan, kuten aikaisemmilla kerroilla.
Rouva käy yhdessä kaupassa ostoksilla ja minä seuraan kaupan ulkopuolella ihmisiä. Ihmettelen edelleen miksi kauppojen ulkopuolella ei ole pieniä istuimia, joissa miehet voisivat istua, sillä meitä miehiä on monta, jotka odottavat vaimojaan kaupan ulkopuolella. Varmaan jotain voisi saada meille myydyksikin, jos niitä istuimia olisi. Ne voisivat olla sellaisia, että ne ovat kasassa, jos niissä ei istuta. Miehet voisivat todennäköisesti odottaa kauemmin, jos sellaisia istuimia olisi. Voi olla että ne haittaisivat katujen kunnossapitoa. Joku voisi kysyä, mitä ihmettä ne miehet siellä ylipäätään tekevät. Ainakin minun rouvasta on kuulema mukavaa, että olen mukana…
Käymme syömässä italialaisessa ruokapaikassa, jossa ei ole paikallisia syömässä – niin ruoka on ihan hyvää, ei mitään erinomaista. Hintakin on vähän hintava ateriaan nähden. Ruokailu on joka tapauksessa suoritettu.
Sähköpostista tulee tieto, että Hawaijin artikkeli on nyt lopullisesti mennyt läpi ja on syötetty konferenssin järjestelmään. Nyt kun lähes viikon on ollut New Yorkissa, jossa aikaero Suomeen on seitsemän tuntia, ja mikä tekee väsyneeksi päivittäin, niin Hawaijin aikaero on jo täydet kaksitoista tuntia, mikä tarkoittaa, että ero on kuin yöllä ja päivällä. Tällä hetkellä mietityttää, pitäisikö lähteä tammikuussa Hawaijille. Artikkeli sinällään alkaa jo muistuttaa hyvääkin artikkelia. Kokonaisvaltainen tuotantotaloudellinen ajattelu alkaa jo tuntua luonteenomaiselta.
Suomeen palatessa on yksi asia muiden joukossa - minun pitäisi alkaa kirjoittaa väitöskirjan johdantoa. Yritän saada sen valmiiksi nyt syksyn aikana, vaikka syksy on melko kiireinen. Minulla on toive, että saisin väitöskirjan valmiiksi ensi vuoden alkupuolella. Lukemista siis ainakin on tiedossa nyt syksyksi. Luen tavallisestikin paljon, mutta nyt pitäisi lukea tavoitetietoisemmin ja tehdä lukemastaan myös tieteellistä tekstiä.
Tänään on viimeinen kokonainen päivä New Yorkissa tällä kertaa. Vielä on osa tuliaisista ostamatta, minkä vuoksi täytyy kaupunkia kierrellä. Metrokortti on loistava juttu, sillä metrolla siirtyy paikasta toiseen todella mukavasti. New Yorkin katujen numerointi mahdollistaa itsensä paikallistamisen ja suunnan valitsemisen todella helposti. Jos numerot suurenevat tai pienenevät, tiedät olevasi oikeassa tai väärässä suunnassa.
Päivästä on luvattu aurinkoista, aurinko on juuri noussut, eikä vielä voi sanoa, onko pelkkää auringonpaistetta luvassa. Keskuspuistoon voisi mennä makailemaan, mutta on taas luvattu viileää tuulta, mikä tekee keskuspuistossa istumisesta epämukavaa.
Applen kaupassa voisi käydä katsomassa Apple 6 ja 6 plussaa miltä ne oikein näyttävät. Yhden lisäosan tarvitsisin myös tietokonetta varten, mitä voisi samalla etsiä. Applen kaupassa on palvelu yleensä kohdallaan. Siellä ei todellakaan joudu pyörimään itsekseen, kuten suomalaisessa rauta- tai ruokakaupassa. Sinulta kysytään, voinko palvella ja miten voin olla avuksi sekä mitä etsit. Sinulle yritetään myös nopeasti ja tehokkaasti myydä se, mitä katselet, mutta ei niin tehokkaasti kuin vaikka Hongkongissa, jossa myyntitaktiikka on sanoa, että saat nyt 20% alennusta jos ostat. Jos palaat, niin alennusta et saa, se on voimassa vain nyt. Epävarmat ihmiset päätyvät myyntitykkitaktiikalla ostamaan laitteen ennen poistumistaan, vaikka saattaisivat saada sen alennuksen palattuaan kauppaan uudestaan.
Aina jos sinua pakotetaan ostamaan, on parasta kieltäytyä, koska mitään mikä on hyvää, ei tarvitse pakottaa ostamaan.
New York – viikko on taas ollut mukava, vaikka tuo aikaero tällaiselle vähäuniselle haaste onkin. On ollut lomalla ja ajatukset ovat olleet pois arjen työstä. Ei ole tarvinnut huolehtia ruuasta, siivoamisesta eikä muusta arjen asioista. Siitä kaikesta on tietenkin ollut enemmän lomaa rouvalle, jonka vastuulla ne asiat enemmän ovat. Rouva on nyt astunut uudelle kymmenluvulle iässään, mikä häntä huolestutti, mutta ei ainakaan vielä eroa ole huomannut.
Televisiossa mainostetaan naisille erivärisiä piilolaseja. Jos kerran hiuksia värjätään, niin miksi et myös laittaisi itsellesi sopivat pupillinvärit? Yhdeksän eriväriä on nyt tarjolla. Niin useimmat meistä voivat kuvitella, mitä tarkoittaa, jos ihmisillä on piilolinssit, jossa on tietty pupillinkoko. Se häivyttää monta mahdollisuutta tutkia ja tulkita kanssaihmisten reaktioita. Silmät eivät enää ole sielunpeili, kun niitäkin aletaan tuunata.
Rouva alkaa herätä eli pian suuntaamme kaupungille taas.
New York 12.9.2014
Aamun suorassa uutislähetyksessä omaiset lukevat lähes 3000 kuolleen nimet – ohjelma näytetään suorana! Toivon kelloa kumautetaan aina kun kolmetoista vuotta sitten tapahtuneita terroristitekoja sattui mm. kun etelätorni romahti. Tapahtuma on selvästi yhdistänyt amerikkalaisia.
Kuolleiden nimiä ja kuvia katsellessa paljastuu, että suurin osa ihmisistä oli noin 30-vuotiaita. Siis noin 30-vuotiaita. Sen aikaa minkä kuuntelin joukossa oli kolmevuotias ja joitakin yli 70-vuotiaita. Joillakin on kerralla mennyt osa perhettä. Palomiehissä isä ja poika menehtyvät samalla kertaa.
Koko ground zeron alue on omistettu omaisille iltakuuteen saakka. Hieno ele. Illalla käymme katsomassa kuinka ravintoloista kerätystä rasvasta polttamalla saadaan energiaa kahden sinisen valopatsaan taivaalle kohoamiseen.
Entisten kaksoistornien paikalla on nyt hienot vesiputoukset, joita kiertää terroristiteossa kuolleiden ihmisten nimien lista. Teräksisissä levyissä on läpipainetut nimet, joihin on laitettu kukkia, pieniä amerikanlippuja, valokuvia ja pieni valkoinen pehmonalle. Lentokapteeneille, poliisi- ja palomiehille on omat isot kukkalaittensa. Myös niiden palomiesten, jotka myöhemmin kuolivat hengitettyään esimerkiksi myrkyllisiä kaasuja, nimet ovat lueteltujen mukana.
Ground zerolla on hyvin tarkat säännöt mitä sinne saa tuoda ja ei saa tuoda, mutta niitä kukaan ei ihmispaljoudessa tällä kertaa vahdi. Poliiseja on joka paikassa ja runsaasti. Eri kieliä kuulee ympärillä puhuttavan. Kenelläkään ei ole riehakas olo. Tilaisuus on selvästi harras ja se koskettaa kaikkia.
Kuolleiden nimiä lukevat omaiset kertovat joka päivä kaipaavansa omaisiaan. Useimmat kertovat itkunsekaisin silmin. Joku kertoo itkun ja naurun sekaisin tuntein - ottaneensa mukaan sisaren kamalan huivin, jotta sisko voisi katsella taivaasta alaspäin sitä.
Television uutislähetyksissä, joiden pikakieli, muutaman kymmenen sekunnin uutisointi, jonka jälkeen alkaa tulla mainoksia tai oman uutislähetyksen toistoa alkaa ärsyttää. Tuollaisia uutisia ei jaksaisi kauaa. Uutisissa kerrotaan että Isis on Al-kaidaa pahempi terroristijärjestö: väkivaltaisempi, vaikutusvaltaisempi ja varakkaampi, koska sitä tukevat Lähi-idän rikkaiden valtioiden ihmiset Yhdsvaltain liittolaismaissakin.
Obamaa väitetään lepsuksi Isis-asiassa. Obama korostaa, että jos amerikkalaisia vastaan hyökätään Amerikassa, niin hyökkääjällä ei ole turvasatamaa. Amerikkalaiset turvallisuudesta vastaavat laitokset haluaisivat tuhota Isiksen, mutta terrorismin torjunta on vaikeampaa sosiaalisen median aikana. Sosiaalisessa mediassa voi hetkessä yllyttää ihmisiä tekemään asioita, kuten kävi Pohjois-Afrikan maiden kansannousuissa. Toisaalta sosiaalinen media mahdollistaa tarkan seuraamisen.
Lisäksi uutisissa painotetaan, että maan sisältä tulevat terroristit on vaikea paikantaa, koska he ovat Amerikan kansalaisia, jotka matkustavat terroristijärjestöjen vieraaksi ja takaisin hyvin helposti. Osa Isiksen vastaista strategiaa on kouluttaa Syyriassa ihmisiä Isiksen vastaiseen taisteluun. Osama bin-laden oli amerikkalaisten kouluttama, mikä strategiana ihmetyttää. Obamalla ei ole helppoa julkisuuden ja painostuksen alla miettiä, kuinka toimia. Osa kansanedustajista sanoo, että Obama on hyvä puhumaan, mutta seuratkaa, onko puheista seurannut mitään. Onko Obama tehnyt mitään, mitä on väittänyt tekevänsä?
Uutisissa kerrotaan myös, että netin selaamishistoriastasi voidaan välittää sinusta tietoja muille. Jos esimerkiksi selailet vaikkapa tietoja jostain taudista, niin se tieto voi joutua myydyksi vaikkapa vakuutusyhtiöille, jotta he tietäisivät sinun olevan riski. Toimittaja kysyy aiheellisesti, että kuka tekee tulkinnan, miksi tietoja on etsitty. Nainen, joka kertoo internetselailujesi myyntiä, painottaa, etteivät myyjät yleensä tulkitse asiaa. He myyvät vain tietoa, jota myyjä käyttää sitten oman tulkintansa perusteina. Tietojen myyjällä ei siis ole mitään vastuuta - hänhän vain myy tietoja, viattoman ostajan omiin tarkoituksiin. Mitä ne sitten lienevätkin.
Jenkkifutistähden tarina jatkuu sillä tavalla, että jenkkifutisliigan johtajaa savustetaan mediassa pois paikaltaan – jos hän tiesi jo kuukausia sitten asiasta, eikä tehnyt mitään, niin hänen on väistyttävä. Mies on ilmoittanut, ettei aio väistyä asian vuoksi. Saattaa olla, että hän joutuu väistymään julkisuuden paineessa. Miehen nimi oli Ray Rice, eikä Pat Rice.
Ray Ricen lukiosta, joka on ollut hänestä ylpeä, on poistettu hänen kuvansa seinältä, jossa se on komeillut ylpeänä. Yksi opiskelijoista kysyy lojaalisuuden perään: jos olimme hänen tukena hänen hyvinä hetkinään, pitäisikö meidän olla myös hänen huonona hetkinään? Myös jenkkifutisseuran seinältä miehen kuva on poistettu. Niin katoaa maallinen maine ja mammona, kun julkisessa videossa hakkaa nykyisen vaimonsa tajuttomaksi. Suurin osa ihmisistä on sitä mieltä, että se on oikein.
Jenkkifutisliitto ilmoittaa, että heillä on nollatoleranssi perheväkivaltaa kohtaan. Ilmoittaja on vanha mies, joka ei saa kyyneliltään asiaa juuri kerrotuksi, mikä herättää kysymyksiä, miksi hän itki kertoessaan asiasta. Joku toimittajista kysyy emmenkö voisi jo siirtyä puhumaan itse jenkkifutiksesta. Voi olla, että perheväkivalta oli juttuna kiinnostava noin viikon ajan, minkä jälkeen etsitään muita aiheita, jotka voisivat kuohuttaa ja kiinnostaa samalla tavalla.
Aamupäivällä käymme intiaanimuseossa, joka on siis aivan Manhattanin eteläkärjessä. Sinne pääsee ilmaiseksi sisään. Viimeksi Sandy-myrsky kasteli museota niin paljon ettei sinne päässyt. Myös puistoaluetta Manhattanin kärjessä uusitaan. Poistakaa ihmeessä ne pensaat, jossa rotat kykenevät olemaan. Tuulisessa säässä laivoja liikkuu vähän Hudson-joella. Poliiseja on joka paikassa. Uutiskanavien autoja on toinen toisensa perään. Uusi rakennus grond zerolla näkyy hyvin juuri tästä suunnasta ja voi olla toimittajan upeana taustakuvana. Uuden rakennuksen korkeus on sama kuin mikä Amerikan itsenäisyyden vuosi 1776 (feet), metreissä 541 metriä.
Intiaanimuseo on mielenkiintoinen. Museon mukaan Kaliforniassa oli 14 000 vuoden ajan asunut karuissa olosuhteissa intiaaneja, jotka opettelivat pärjäämään haastavissa olosuhteissa. 1845 heitä oli 150 000, mutta kun kultakuume ja muut ryntäykset alueelle tulivat, niin heidän määränsä putoaa 35 000.
Ostimme yhdellä kerralla paidan pojallemme, jota hän pitää sen satiirin vuoksi. Paidassa on intiaanin kuva ja teksti: terrorisminvastaista taistelua vuodesta 1594 tai jotain ajalta kauan sitten. Paidan terroristina on Yhdysvallat, jotka varastivat intiaanien maat. Olen museossa kahden eri kirjan vaiheilla, kumman ostan: toinen kertoo intiaanien mytologioista ja toinen sisältää intiaanien kuuluisia puheita. Ostan jälkimmäisen, koska minulla on jo kirja, jossa on länsimaisen ihmisen tärkeimpiä puheita, mikä tarjoaa hyvän vertailukohdan. Päähinettä ei ollut myynnissä, eikä intiaaneja näkynyt myymässä tavaroitaan, kuten aikaisemmilla kerroilla.
Rouva käy yhdessä kaupassa ostoksilla ja minä seuraan kaupan ulkopuolella ihmisiä. Ihmettelen edelleen miksi kauppojen ulkopuolella ei ole pieniä istuimia, joissa miehet voisivat istua, sillä meitä miehiä on monta, jotka odottavat vaimojaan kaupan ulkopuolella. Varmaan jotain voisi saada meille myydyksikin, jos niitä istuimia olisi. Ne voisivat olla sellaisia, että ne ovat kasassa, jos niissä ei istuta. Miehet voisivat todennäköisesti odottaa kauemmin, jos sellaisia istuimia olisi. Voi olla että ne haittaisivat katujen kunnossapitoa. Joku voisi kysyä, mitä ihmettä ne miehet siellä ylipäätään tekevät. Ainakin minun rouvasta on kuulema mukavaa, että olen mukana…
Käymme syömässä italialaisessa ruokapaikassa, jossa ei ole paikallisia syömässä – niin ruoka on ihan hyvää, ei mitään erinomaista. Hintakin on vähän hintava ateriaan nähden. Ruokailu on joka tapauksessa suoritettu.
Sähköpostista tulee tieto, että Hawaijin artikkeli on nyt lopullisesti mennyt läpi ja on syötetty konferenssin järjestelmään. Nyt kun lähes viikon on ollut New Yorkissa, jossa aikaero Suomeen on seitsemän tuntia, ja mikä tekee väsyneeksi päivittäin, niin Hawaijin aikaero on jo täydet kaksitoista tuntia, mikä tarkoittaa, että ero on kuin yöllä ja päivällä. Tällä hetkellä mietityttää, pitäisikö lähteä tammikuussa Hawaijille. Artikkeli sinällään alkaa jo muistuttaa hyvääkin artikkelia. Kokonaisvaltainen tuotantotaloudellinen ajattelu alkaa jo tuntua luonteenomaiselta.
Suomeen palatessa on yksi asia muiden joukossa - minun pitäisi alkaa kirjoittaa väitöskirjan johdantoa. Yritän saada sen valmiiksi nyt syksyn aikana, vaikka syksy on melko kiireinen. Minulla on toive, että saisin väitöskirjan valmiiksi ensi vuoden alkupuolella. Lukemista siis ainakin on tiedossa nyt syksyksi. Luen tavallisestikin paljon, mutta nyt pitäisi lukea tavoitetietoisemmin ja tehdä lukemastaan myös tieteellistä tekstiä.
Tänään on viimeinen kokonainen päivä New Yorkissa tällä kertaa. Vielä on osa tuliaisista ostamatta, minkä vuoksi täytyy kaupunkia kierrellä. Metrokortti on loistava juttu, sillä metrolla siirtyy paikasta toiseen todella mukavasti. New Yorkin katujen numerointi mahdollistaa itsensä paikallistamisen ja suunnan valitsemisen todella helposti. Jos numerot suurenevat tai pienenevät, tiedät olevasi oikeassa tai väärässä suunnassa.
Päivästä on luvattu aurinkoista, aurinko on juuri noussut, eikä vielä voi sanoa, onko pelkkää auringonpaistetta luvassa. Keskuspuistoon voisi mennä makailemaan, mutta on taas luvattu viileää tuulta, mikä tekee keskuspuistossa istumisesta epämukavaa.
Applen kaupassa voisi käydä katsomassa Apple 6 ja 6 plussaa miltä ne oikein näyttävät. Yhden lisäosan tarvitsisin myös tietokonetta varten, mitä voisi samalla etsiä. Applen kaupassa on palvelu yleensä kohdallaan. Siellä ei todellakaan joudu pyörimään itsekseen, kuten suomalaisessa rauta- tai ruokakaupassa. Sinulta kysytään, voinko palvella ja miten voin olla avuksi sekä mitä etsit. Sinulle yritetään myös nopeasti ja tehokkaasti myydä se, mitä katselet, mutta ei niin tehokkaasti kuin vaikka Hongkongissa, jossa myyntitaktiikka on sanoa, että saat nyt 20% alennusta jos ostat. Jos palaat, niin alennusta et saa, se on voimassa vain nyt. Epävarmat ihmiset päätyvät myyntitykkitaktiikalla ostamaan laitteen ennen poistumistaan, vaikka saattaisivat saada sen alennuksen palattuaan kauppaan uudestaan.
Aina jos sinua pakotetaan ostamaan, on parasta kieltäytyä, koska mitään mikä on hyvää, ei tarvitse pakottaa ostamaan.
New York – viikko on taas ollut mukava, vaikka tuo aikaero tällaiselle vähäuniselle haaste onkin. On ollut lomalla ja ajatukset ovat olleet pois arjen työstä. Ei ole tarvinnut huolehtia ruuasta, siivoamisesta eikä muusta arjen asioista. Siitä kaikesta on tietenkin ollut enemmän lomaa rouvalle, jonka vastuulla ne asiat enemmän ovat. Rouva on nyt astunut uudelle kymmenluvulle iässään, mikä häntä huolestutti, mutta ei ainakaan vielä eroa ole huomannut.
Televisiossa mainostetaan naisille erivärisiä piilolaseja. Jos kerran hiuksia värjätään, niin miksi et myös laittaisi itsellesi sopivat pupillinvärit? Yhdeksän eriväriä on nyt tarjolla. Niin useimmat meistä voivat kuvitella, mitä tarkoittaa, jos ihmisillä on piilolinssit, jossa on tietty pupillinkoko. Se häivyttää monta mahdollisuutta tutkia ja tulkita kanssaihmisten reaktioita. Silmät eivät enää ole sielunpeili, kun niitäkin aletaan tuunata.
Rouva alkaa herätä eli pian suuntaamme kaupungille taas.
New York 12.9.2014