Kannabiksen käytön rangaistavuuden poistamisessa ei ole mitään järkeä- jäädään mielummin odottelemaan muiden maiden ihmiseläinkokeiden tuloksia
Kannabiksen käytön rangaistavuuden poistamisessa ei ole mitään järkeä- jäädään mielummin odottelemaan muiden maiden ihmiseläinkokeiden tuloksia
Nyt on taas kannabispuheet lisääntyneet mediassa. Kannabisuskovaisten seurakunta on kutsuttu koolle julistamaan kannabiksen ilosanomaa. Kannabisevankeliumilla on myös se haitallisempi puoli, joka on suurempi haitta kuin tuo tavallinen somehöttö antaa ymmärtää.
Haittojen vähentämispuheet (harm reduction) on aloitettu kymmeniä vuosia sitten. Kannabikseen liittyvät ongelmat eivät ole noista puheista vähentyneet,vaan lisääntyneet runsaasti. Kannabiksen käytön rangaistavuuden poistaminen ja myöhemmin tietysti käytön laillistaminen eivät vähennä millään muotoa yhteiskunnallisia ongelmia, vaan lisäävät niitä. Eri asia on tietenkin kosiskella ihmisten mielipiteitä, kuin pysyä johdonmukaisesti omassaan. Vaikkapa politiikassa. Obaman valinnan yhteydessä äänestettiin samalla kannabiksesta.
Haittojen vähentämisessä on puhuttu vuosia, että käytön rangaistavuudesta luopumisessa olisi saavutettavissa hyötyjä. Tavallisimpia argumentteja vuosikymmenten kuluessa on leimautuminen ja syrjäytyminen yhteiskunnassa. On väitetty, että syrjäytyminen johtuisi kannabiksen käyttöön liittyvistä juridista seurauksista. Tutkimuksista on selvää näyttöä siitä, että kun kannabiksesta on koko ajan tehty "vaarattomampaa", niin kannabiskokeilut ovat lisääntyneet. On turha kuvitella, että kannabiksen vahvuus on samaa tasoa kuin Anne Pohtamon pössyttelyissä. Se että on joskus itse käyttänyt kannabista, ei tee käyttäjästä automaattisesti asiasta enemmän tietävämpää. Kannabis on monin kerroin vahvempaa kuin vuosikymmeniä sitten ja siksi siihen liittyvät yhteiskunnalliset riskit, ongelmat ja seuraamukset ovat pahempia kuin aikaisemmin.
Päihdepsykiatri onkin yleensä ensimmäinen henkilö tässä ihanassa postmodernissa yhteiskunnassa, joka sanoo runsas kaksikymppiselle pössyttäjälle ensimmäisen kerran, ettei se käy. Yleensä päihdelääkäri voi olla ensimmäinen ihminen, joka kieltää häneltä jotakin. Ei, kaikki ei ole sinulle yhteiskunnassa sallittua. On olemassa lakeja, sääntöjä ja hyviä käytöstapoja. Tietysti se herättää ärtymystä, ettei kaikki ole yhteiskunnassa sallittua. Inhottavampaa on se, että osasta sääntöjen, lakien ja kunnollisen käyttäytymisen koodien rikkomuksista on seuraamuksia, jotka täytyy pössyttelijän ihan itse kantaa. Ei äiti eikä isä eikä sossu voi pelastaa ihan kaikesta. No ehkä joku ajattelee, että kannabiksen käytön rangaistavuuden poistaminen ja myöhemmin tietysti laillistaminen poistaisi kannabiksen pössyttelijän ongelmat. Tosin tuoreessa Lääkärilehden artikkelissa Antti Mustonen ym Nuorten kannabiksen käyttö, aivojen kehitys ja psykiatriset häiriöt (www.laakarilehti.fi/tieteessa/uutiset/nuori-on-herkka-kannabiksen-haitoille/?public=92f4c8caad2ed611731733248e1e01e6) todetaan, että:"Nuoruusiän huumeongelman kehittyminen on monitekijäistä. Siihen vaikuttavat useat riskitekijät kavereiden asenteista, huumeiden saatavuudesta ja sosiaalisista tekijöistä nuoren yksilöllisiin perintötekijöihin ja persoonallisuuden piirteisiin." Tavallisimmin kannabiksen käyttö alkaa lapsuuskaverin tarjoamana, järjestäytynyt rikollisuus tulee huumekuvioon paljon myöhemmin, jos päihdeuralla jatkaa. Solja Niemelä ym (2008) kirjoittivat, että 60-80% päihdehäiriöisistä nuorista kärsii jostain samanaikaisesta psyykkisestä häiriöstä. Yleisimpiä käytös- ja uhmakkuushäiriöt (46%), masentuneisuus (19%), ahdistuneisuushäiriöt (16%) ja ADHD (12%). Skitsofreniariski on lisääntynyt 2.4-kertainen niillä, jotka ovat käyttäneet kannabista alle 18-vuotiaana (Andreasen et al 1987; Van Os et al 2010). Power et al (2014) toteavat myös, että psykoosisairaat ja skitsofrenia-alttiit ovat muita innokkaimpia kokeilemaan kannabista. Kannabiksen käytön rangaistavuuden poistaminen on askel lisätä näitä nuorten ongelmia, jotka ovat jo lisääntymässä, osin on kiittäminen lisääntynyttä kannabiksen käyttöä. Yleisesti on oltu huolissaan nuorten psykiatriseen hoitoon pääsystä, niin taas kerran on vaikea ymmärtää, miten kannabiksen käytön rangaistavuuden poistamisella näitä ongelmia vähennetään.
On yleisesti tiedettyä, että kannabiksen käyttö on tavallisimpia syitä keskiasteen opintojen keskeyttämiseen. Lääkärilehden artikkelissa todetaan: "Varhaisessa teini-iässä tapahtuu laaja-alaista kypsymistä tyypillisesti etenkin prefrontaalikorteksilla, joka osallistuu toiminnanohjaukseen, impulssikontrolliin ja harkintaan (20,21). Eläinkokeiden perusteella erityisesti nuoruuden aikainen toistuva kannabiksen käyttö (THC-altistus) saattaa häiritä endokannabinoidijärjestelmän normaalia toimintaa ja johtaa häiriintyneeseen synapsien karsiutumiseen sekä poikkeavaan keskushermoston hermoratojen kypsymiseen ja muovautumiseen. Toistuva THC-altistus on ollut yhteydessä poikkeavaan GABA- ja glutamatergisten hermoratojen toimintaan etenkin prefrontaalikorteksin alueella." Eli suomennettuna kannabis haittaa lähimuistin toimintaa (mm. hippocampuksessa interneuronien toimintaa häiritsemällä ja työmuistia dorsolateraalisella prefrontaaliaivokuorella kts esim Tervo-Clemmens et al 2018), mikä taas johtaa siihen, ettei pitkäaikaismuistiin mene mitään, mitä sieltä myöhemmin voisi hakea. Olen kuullut satoja kertoja nuoren suusta kommentin: " Ei se ole minun ala, ei kiinnosta." Joka kerta kun nuorella keskiasteen opinnot keskeytyvät otatan välittömästi huumeseulan ja varmistan, ettei opinnoissa menestymättömyyteen ole syynä kannabis (kts yst Verweij et al 2013: Homel et al 2014). Se ettei ole saanut mitään opintoja päätökseen, syrjäyttää yhteiskunnassa 100 kertaa todennäköisemmin kuin rikosrekisterissä merkintä kannabiksen käyttörikoksesta. Taitaa olla niin, että kannabisyhdistyskin myöntää, että kannabis aiheuttaa haittoja lyhytaikaismuistille. Opiskelu on eräs parhaista tavoista lopettaa kohdallaan "ylisukupolvinen periytyminen". Kannabiksen käytön lopettaminen voi lopettaa myös rikollisen elämäntavan, jos on sellaisen sattunut omaksumaan.
Rikoliisuudesta kirjoittivat Tyni ja Blomster 2012 Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä ( www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/101725/YP62012_Tyni.pdf?sequence=1&isAllowed=y) " Tutkimuksen korkein uusimisriski oli avovankiloista vapautuneilla liikennejuopumuksista tuomituilla vangeilla, joilla se oli yli kolminkertainen verrattuna avovankiloista vapautuneisiin murhasta, taposta tai niiden yrityksestä tuomittuihin vankeihin.” Tiedetään, että kannabis heikentää nopeuksien ja etäisyyksien arviointia jopa 24 tuntia yhden käyttökerran jälkeen, minkä vuoksi ei tunnu mielekkäältä tehdä kannabiksen käytöstä laillista, kun tiedetään kannabiksen käytön lisääntyvästi aiheuttavan haittaa liikenteessä ja sen osuus liikenneonnettomuuksissa nousee, jos sen käyttö lisääntyy, kuten nyt on suuri into päällä. Mopolla tai mopoautolla ajava ei pysty arvioimaan etäisyyksiä eikä nopeuksia, mikä johtaa väistämättä liikenneonnettomuuksien lisääntymiseen. Kyllä, tiedetään, että suomalainen rattijuoppo jää kiinni ensimmäisen kerran vasta yli 200 kertaa humalassa ajettuaan. Tutkimusten mukaan noin seitsemän vuotta (kts Marc Schuckit et al 1998) on ongelmia ollut alkoholin kanssa, ennen kuin jää rattijuopumuksesta kiinni. Uudessa artikkelissa, joka kertoo Isosta Britannistasta (kts 2019 Vandoros and Kawachi The relative risk of motor vehicle collision on cannabis celebration day in Great Britain) kirjoitetaan, että kannabisjuhlapäivänä kolarien suhteellinen riski nousi 17.9 %. Del Balso et al 2018 kirjoittavat suorasta yhteydestä positiivisen kannabisseulan ja kolarien välillä. Tutkimuksissa näkyy, että ei ole vain yksinomaan kannabiksen käyttöä, vaan mukana on myös muita päihteitä, esim. alkoholia. Halutaanko siis Suomeen lisää liikenneonnettomuuksia?
Uusintarikollisuus keskittyy hyvin pienelle ryhmälle ihmisiä, noin 4 prosenttia vastaa jopa 70 prosenttia uusintarikollisuudesta (kts yhteiskuntapolitiikka-lehti). Tuula Kekki (2005) toteaa Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä: ” Koko aineistossa ainoastaan kolmella henkilöllä tähän otokseen sattuneet rikokset (huumerikos ja jokin muu rikos) olivat ainoat rikosmerkinnät poliisin
rekisterissä koko heidän elinaikanaan. Tämä kuvastaa osaltaan sitä, että uusintarikollisuus kasaantuu
samoille henkilöille ja että aikaisemmin rikoksista kiinnijääneet joutuvat helpommin poliisin kontrollin kohteeksi. Syrjäytymisen ehkäisyyn on olemassa sosiaali-, nuoriso- ja työvoimapoliittisia keinoja, mutta jos kyseessä ovat vahvasti rikollinen elämäntapa ja jännityksen haku, yhteiskunnan keinovalikoimat ovat vähissä.”
Viime vuosina on kannettu huolta suomalaisen yhteiskunnallisten erojen suurenemisesta mm. palkkaeroista, terveyseroista ja ongelmien ylisukupolvisesta periytymisestä. Palkkaerot eivät ole Suomessa suuremmin lisääntyneet viime vuosina (kts esim Elina Lepomäki 2018, Vapauden voitto-kirja). Kukaan ei oikeasti halua puhua siitä, mikä oikeasti aiheuttaa terveyserot. Kukaan ei halua oikeasti puhua ääneen siitä, että alkoholi ja tupakka selittävät noin puolet suomalaisten terveyseroista. Siis oikeasti tupakka ja alkoholi ( katso https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/114628/URN_ISBN_978-952-302-094-8.pdf?sequence=1&isAllowed=y) selittävät puolet nyt olemassa olevista terveyseroista. Tiedetään, että yksi kannabissätkä vastaa 2.5-5 tupakkaa (Aldington S et al 2007). Jos siis kannabiksen käytön rangaistavuus poistetaan ja myöhemmin tietysti laillistetaan, niin jo nyt merkittäviin terveyseroihin voisi odottaa huomattavaa lisääntymistä, jos kannabiksen käytön rangaistavuus poistettaisiin. Onko tosiaan niin, että punaviheristö haluaa kasvattaa terveyseroja entisestään?
Noin 30 vuotta päihdepotilaita tutkineena ja hoitaneena minun on vaikea ymmärtää tätä logiikkaa, jonka mukaan kannabiksen käytön rangaistavuuden poistaminen vähentäisi eriarvoisuutta ja syrjäytymistä yhteiskunnassa. Lääkärinä en ymmärrä tätä ajatteluketjua ollenkaan. Minulla on yliopistotason tutkinto yhteiskuntatieteestä, mutten siltikään ymmärrä edes tämän argumentin yhteiskunnallistakaan logiikkaa. Sen ymmärrän hyvin, että kannabiksen käytön rangaistavuuden poistamisella lisätään väistämättä kannabiksen käyttöä. Kannabiksen käytön lisääntyminen, mihin kannabiksen käytön rangaistavuuden poistaminen ja tietysti myöhemmin laillistaminen väistämättä johtaisi, ei vähennä terveyseroja, vaan lisää niitä. Mutta tietenkin, jos tarkoitus on lisätä terveyseroja, niin sitten kannabiksen käytön laillistaminen on mielestäni ehdottoman hyvä yhteiskunnallinen tahdonilmaisu. Päihteiden käytön yleisimmät faktat ovat, että vain saatavuus ja hinta rajoittavat käyttöä. Tiedetään, että alkoholin käytön lisääntyminen kaksinkertaiseksi, nelinkertaistaa haitat. Nyt menee yksi miljardi suoriin haittoihin ja neljä miljardia epäsuoriin haittohin. Kukaan ei ole halukas lisäämään resursseja päihdehoitoon, jonka tarve väistämättä lisääntyy, jos kannabiksen käytön rangaistavuuden poistetaan ja myöhemmin tietysti laillistetaan. Halutaanko tosiaan lisää päihdehaittoja Suomeen?
Yhdysvalloissa on nyt kannabiksen käytön laillistamiseen liittyen tullut ongelmia, joita ei ole aikaisemmin ollut, mm. leikkauskelpoisuuden arviointi on hankaloitunut. Echeverria-Villalobos M ym (2019 Perioperative care of cannabis users: A comprehensive review of pharmacological and anesthetic considerations) kirjoittavat että kannabiksenkäyttäjillä on "Severe vascular complications associated with cannabis exposure may include malignant arrhythmias, coronary spasm, sudden death, cerebral hypoperfusion and stroke. Bronchial hyperreactivity and upper airway obstruction are commonly reported in cannabis users. Postoperative hypothermia, shivering and increased platelet aggregation have been also documented".
Kun olin keväällä 2019 Varsovassa Euroopan psykiatriyhdistyksen päivillä hollantilaiset ( tietysti!) ehdottivat jo kannabiskorvaushoitoa. Jos kannabiksen käytön rangaistavuus poistetaan, niin se lisää terveydenhuollon menoja. Suurin piirtein kaikki Suomen kunnat ovat taloudellisissa ongelmissa. Amerikkalainen kollegani totesi, että heillä on menossa ihmiskoe kannabiksen käytön laillistamisessa. Ehdotan jäitä hattuun ja jäädään odottelemaan sitä, kun muut tekevät eläinkokeensa yhteiskunnassaan. Me voimme hyvin odottaa 10 vuotta noiden eläinkokeiden tuloksia ja liittyä sitten mukaan, jos se edes sitten tuntuu järkevältä. Kukaan ei kai ole Suomesta vielä löytänyt öljylähdettä tai timanttikaivosta, joiden tuotolla voitaisiin kannabiksen käytön rangaistavuuden poistamisesta ja myöhemmin tietysti laillistamisesta aiheutuvat laskut maksaa?
Ehkä aiheesta myöhemmin lisää. (päivitetty palautteen pohjalta 4.11.2019)
Nyt ehkä muutama aforismi lopuksi:
Vanhat uskovat kaiken.
Keski-ikäiset epäilevät kaikkea.
Nuoret tietävät kaiken.
Oscar Wilde
When I was a boy of fourteen,
my father was so ignorant
I could hardly stand to have the old man around. But when I got to be twenty-one,
I was astonished by
how much he´d learned in seven years
Mark Twain
Tässä on lopuksi Lääkärilehden tuore artikkeli kannabiksesta. Niille jotka jaksavat vielä keskittyä ja pidemmälle lukea.
Suomen Lääkärilehti
Katsausartikkeli 16.8.2019 33/2019 vsk 74 s. 1733 – 1737
Antti Mustonen Jouko Miettunen Pekka Laine Solja Niemelä
Nuorten kannabiksen käyttö, aivojen kehitys ja psykiatriset häiriöt
Kannabis on yleisin nuorten käyttämä laiton päihde.
Nuoruus on herkkää aikaa kannabiksen haitoille, sillä keskushermosto kypsyy silloin laaja-alaisesti. Käyttö voi myöhemmin altistaa mielenterveysongelmille ja päihdehäiriölle.
Kannabista käyttävien nuorten ja nuorten aikuisten psyykkistä vointia on syytä arvioida rutiinisti, etenkin jos suvussa esiintyy vakavia mielenterveyden häiriöitä.
Nuorten kannabiksen käyttö, aivojen kehitys ja psykiatriset häiriöt
Päihdekäyttöön kasvatettava hamppu (Cannabis sativa, Cannabis indica, Cannabis ruderalis) sisältää arviolta 400 kemikaalia, joista erilaisia kannabinoideja on noin sata. Keskeisin niistä on delta-9-tetrahydrokannabinoli (THC).
Kannabisvalmisteita on useita, ja niitä valmistetaan lajikkeita jalostamalla ja yhdistelemällä. Suomessa käytettävä kannabis on tyypillisesti marihuanaa (arviolta 60−75 % käytetystä kannabiksesta), kun taas muissa Pohjoismaissa käytetään suhteessa enemmän hasista.
Nuorten asenteet kannabiksen käyttöä kohtaan ovat muuttuneet sallivammiksi.
Marihuanalla tarkoitetaan kannabiskasvin ylempiä versoja lehtineen (ruoho) ja kukintoa (kukka, budi). THC-pitoisuus on kukinnossa yleensä 7−15 % ja lehdessä sekä varressa 0,5−5 %. Naaraskasvia voidaan jalostaa niin, ettei kukkaosaan kehity siemeniä, jolloin THC-pitoisuus on mahdollista kasvattaa jopa 18 %:iin. Tällaisesta kasvista saatua marihuanaa kutsutaan sinsemillaksi.
Kannabiskasvin erittämästä hartsista eli resiinistä valmistetaan hasista ja kannabisöljyä. Hasis sisältää sekä puristettua kukkaosaa että kuivattua resiiniä, ja sen THC-pitoisuus on 2−20 %. Kannabisöljyssä pitoisuus on 15–50 % (1).
Kannabiksen käyttötapoja on useita, joista yleisin on polttaminen. Marihuanaa yleensä sekoitetaan tupakkaan ja poltetaan savukkeena eli jointtina. Yksi marihuanasätkä sisältää tyypillisesti 0,5−1 g kannabislehtirouhetta. Kannabista poltetaan niin ikään erilaisilla piipuilla ja vesipiipuilla (bongeilla) sekä höyrystetään vaporisaattoreilla.
Kannabista myös syödään. Tällöin tyypillisesti sekoitetaan uutettu tai jauhettu marihuana voin tai margariiniin joukkoon ja käytetään sitä leivonnassa. Kannabisöljyä levitetään jointin päälle, ja joskus sitä käytetään myös suoraan suun kautta (1).
Synteettiset kannabinoidit ovat yleensä nestemäisiä. Niitä voidaan käyttää syömällä, juomalla, polttamalla tupakan seassa tai höyrystämällä sähkötupakkalaitteilla. Synteettisistä kannabinoideista on aiemmin valmistettu marihuanaa muistuttavaa spice-huumetta suihkuttamalla nestemäistä valmistetta kuivattuun kasvirouheeseen, ja tätä on markkinoitu laillisena kannabiksena (1).
THC:n lisäksi kannabiksessa on useita muitakin psykoaktiivisia aineita. Myös kannabidiolin (CBD) määrä voi vaikuttaa siihen, millaisena käytetyn valmisteen vaikutukset koetaan. CBD ei ole varsinaisesti päihdyttävä kannabinoidi, vaan se saattaa vähentää sekä psykoosin oireita että ahdistusta. Kannabinoidien psykoaktiiviset vaikutukset välittyvät pääosin keskushermostossa sijaitsevien CB1-reseptorien kautta.
Eri kannabislajikkeiden kannabinoidiprofiilit ovat erilaiset, ja päihdyttävän vaikutuksen kannalta oleellista on valmisteen THC/CBD -suhde. Ensisijaisesti päihdekäyttöön tarkoitetuissa lajikkeissa THC:n osuus on tyypillisesti suuri ja CBD:n osuus pieni (2).
Kannabiksen aiheuttaman päihtymyksen aikana käyttäjä voi kokea esimerkiksi rentoutumisen ja euforian tunteita, lisääntynyttä sosiaalisuutta sekä "pilvessä" olemisen kokemusta. Ahdistuksen ja tylsyyden kokemukset saattavat myös vähentyä. Tyypillisesti kannabista käytetään rentoutumisen vuoksi.
Akuutille kannabispäihtymykselle on myös ominaista aistihavaintojen voimistuminen (mm. seksuaalisten kokemusten voimistuminen), kokemuksellisuuden lisääntyminen, mielikuvituksen vilkastuminen, synestesiat (esimerkiksi "musiikki näkyy") ja merkityksen tunteen korostuminen (3,4). Päihtymys saattaa kuitenkin johtaa epätoivottuihin vaikutuksiin kuten ahdistukseen, paniikkiin, hetkellisiin kognitiivisen toiminnan häiriöihin sekä depersonalisaation ja derealisaation kokemuksiin. Myös psykoosioireet kuten paranoia, hajanainen ajattelu, hallusinaatiot ja muut aistivääristymät ovat mahdollisia (3).
Kannabiksen käytön epidemiologia Suomessa
Kannabis on maailmanlaajuisesti yksi käytetyimmistä päihteistä. Elämänsä aikana sitä on kokeillut arviolta 700 000 suomalaista (5). Käyttö alkaa yleensä nuorena tai nuorena aikuisena, ja Suomessa yleisimmin kannabista käyttävät 25–34-vuotiaat. Heistä lähes 40 % on kokeillut kannabista, ja tuoreimpien raporttien mukaan käyttö näyttää yleistyvän (6).
Suomalaiset yläasteikäiset käyttävät vähemmän kannabista kuin eurooppalaiset ikätoverinsa (7), ja tässä ryhmässä sitä käyttäneiden osuus on Suomessa pysynyt melko tasaisena viime vuosina (8). 15–16-vuotiailla osuus on tuoreimpien tutkimusten perusteella asettunut kahdeksan prosentin tuntumaan, ja pojat käyttävät kannabista yleisemmin kuin tytöt (9). Ammattikouluikäisillä pojilla käyttö näyttää yleistyneen.
Myös asenteet käyttöä kohtaan ovat muuttuneet sallivammiksi, ja vuonna 2015 lähes puolet nuorista katsoi, ettei kannabiskokeiluihin liity mitään riskejä tai että riskit ovat vähäisiä (9). Tämä saattaa enteillä kannabiksen käytön yleistymistä tulevaisuudessa.
Riippuvuustasoinen ongelma kehittyy noin 10 %:lle kannabiksen käyttäjistä (3). Päivittäin kannabista käyttäviä on Suomessa arviolta 6 000 (6). Suomalaisilla nuorilla aikuisilla kannabiksen käyttöhäiriön, haitallisen käytön tai riippuvuuden esiintyvyys on 2 %:n luokkaa (6). Näiden häiriöiden elinaikainen esiintyvyys on kuitenkin suurempi niillä, jotka ovat aloittaneet käytön nuoruudessa (16 %), ja etenkin niillä, joilla käyttö on päivittäistä (25–50 %) (3,10).
Osa ihmisistä saattaa olla perimältään alttiimpia kannabiksen haitoille kuin toiset.
Nuorella riippuvuustasoinen kannabiksen käyttö on todennäköisesti osa laaja-alaisempaa päihdeongelmaa, eikä kyse useinkaan ole pelkästään kannabiksen käytöstä. Suurimmalla osalla kokeilu ei kuitenkaan säännöllisty tai etene ongelmatasoiseksi käytöksi. Pienellä osalla kokeilut jatkuvat muilla aineilla ja käyttö voi ajan kuluessa muuttua sekakäytöksi.
Nuoruusiän huumeongelman kehittyminen on monitekijäistä. Siihen vaikuttavat useat riskitekijät kavereiden asenteista, huumeiden saatavuudesta ja sosiaalisista tekijöistä nuoren yksilöllisiin perintötekijöihin ja persoonallisuuden piirteisiin.
Nuoruus ja kehittyvä keskushermosto
Nuoruus on lapsuuden ja aikuisuuden välinen siirtymäkausi, ja se ajoittuu tyypillisesti 12 ja 24 ikävuoden välille (11). Aivojen kehitys jatkuu 25–30 ikävuoteen saakka (12). Tyypillisesti keskushermostossa tapahtuu nuoruuden alkuvaiheessa laajoja muutoksia; synapsien karsiutumista ja muodostumista, hermosolujen uudelleen järjestäytymistä ja erilaistumista sekä aksonien muodostumista ja myelinisaatiota (13,14).
Tunne-elämään ja mielihyvään osallistuvat aivojen limbisen järjestelmän osat kypsyvät varhaisemmin kuin harkinnasta, impulssikontrollista ja ongelmanratkaisukyvystä vastaavat aivojen otsalohkot (15). Tämän vuoksi tunteiden säätely sekä riskien arviointi toimivat nuorilla puutteellisemmin kuin aikuisilla. Lisäksi nuoret kokevat voimakkaampina päihteiden miellyttävät vaikutukset ja toimivat useammin hetken mielijohteesta, mikä altistaa myös muulle riskikäyttäytymiselle (15,16).
Kannabiksen käytön neurobiologiaa
Tyypin 1 kannabinoidireseptori (CB1) on tärkein osa keskushermoston endokannabinoidijärjestelmässä. Tähän reseptoriin sitoutuva THC on kannabiksen tärkein psykoaktiivinen komponentti (17,18).
Endokannabinoidijärjestelmä ja ihmisen tuottamat endokannabinoidit ohjaavat keskushermoston normaaleja kypsymisprosesseja ja niiden oikea-aikaisuutta (18). Koe-eläinmalleissa CB1-reseptorin ekspression ja tiheyden on havaittu olevan suurimmillaan teini-iän varhaisvaiheilla ja vähentyvän ikääntyessä. Nuoruusaikaan ajoittuvalla kannabiksen käytöllä onkin todennäköisesti erilainen vaikutus aivojen toimintaan kuin aikuisiässä (18,19).
Varhaisessa teini-iässä tapahtuu laaja-alaista kypsymistä tyypillisesti etenkin prefrontaalikorteksilla, joka osallistuu toiminnanohjaukseen, impulssikontrolliin ja harkintaan (20,21). Eläinkokeiden perusteella erityisesti nuoruuden aikainen toistuva kannabiksen käyttö (THC-altistus) saattaa häiritä endokannabinoidijärjestelmän normaalia toimintaa ja johtaa häiriintyneeseen synapsien karsiutumiseen sekä poikkeavaan keskushermoston hermoratojen kypsymiseen ja muovautumiseen. Toistuva THC-altistus on ollut yhteydessä poikkeavaan GABA- ja glutamatergisten hermoratojen toimintaan etenkin prefrontaalikorteksin alueella (18). Yhteenveto eläinkokeissa havaituista vaikutuksista aivojen kehitykseen esitetään kuviossa 1.
Nuorilla aikuisilla tehdyissä rakenteellisissa aivokuvantamistutkimuksissa on havaittu myös lisääntynyttä kortikaalisen harmaan aineen katoa sekä mantelitumakkeen ja hippokampuksen pienentymistä (22). Näitä kannabiksen käyttöön yhdistyviä korteksin rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia on havaittu myös skitsofreniaspektrin häiriöissä (23,24). Kaikkien muutosten yhteyttä kliinisiin ilmentymiin ei kuitenkaan vielä tunnetta tarkasti (22).
Geenit muokkaavat kannabiksen neurobiologisia vaikutuksia, ja osa ihmisistä saattaa olla perimältään alttiimpia haitoille kuin toiset (22). Tutkimusten perusteella tiettyjä geenivariantteja (esim. COMT, BDNF, AKT1, DRD2) kantavilla henkilöillä kannabiksen käytön laukaisemat psykoosioireet saattavat olla tavallista voimakkaampia tai muuntuneita (25–28). Tunnetut psykoosiriskiä lisäävät geenivariantit osallistuvat tyypillisesti dopamiinijärjestelmän toimintaan.
Tutkimustieto yksittäisten varianttien vaikutuksesta on kuitenkin ristiriitaista (22), ja yhtenäistä näyttöä on saatu ainoastaan AKT1-polymorfismeista. Tunnettu AKT1-polymorfismi muokkaa THC:n laukaisemia akuutteja psykoosioireita (28,29) ja myös moninkertaistaa kannabista käyttävän riskin sairastua psykoosiin (30,31). Toisaalta skitsofrenian ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön riskialleelien kertymisellä on havaittu yhteys suurentuneeseen riskiin kehittää riippuvuustasoinen päihdehäiriö mukaan lukien kannabisriippuvuus (32).
Lisäksi tuoreiden genominlaajuisten assosiaatiotutkimusten (genome-wide association study, GWAS) mukaan skitsofrenialle geneettisesti altis henkilö ajautuu muita todennäköisemmin kokeilemaan kannabista (33,34). Häiriöiden välinen yhteys onkin todennäköisesti kaksisuuntainen, ja niillä on yhteisiä geneettisiä riskitekijöitä.
Vaikutus kognitiivisiin toimintoihin
Nuoret kokevat voimakkaampina päihteiden miellyttävät vaikutukset ja toimivat useammin hetken mielijohteesta.
Yksittäisetkin kannabiskokeilut vaikuttavat heikentävästi oppimiseen, tarkkaavaisuuteen ja muistin toimintaan. Säännöllinen ja runsas käyttö on ollut neuropsykologisissa testeissä yhteydessä heikompaan toiminnanohjaukseen, tarkkaavuuteen ja oppimiseen, samoin muistin ja motoristen kykyjen sekä verbaalisen suoriutumisen heikentymiseen.
Yleensä ongelmat korjautuvat normaalitasolle viimeistään kuukauden kuluttua kannabiksen käytön lopettamisesta. Mitä enemmän ja pitempään on käytetty, sitä kauemmin kognitiivisten toimintojen palautuminen kestää (22,35). Toiset saattavat olla myös muita herkempiä saamaan kognitiivisia haittoja (36). Toistaiseksi ei tiedetä, aiheutuuko nuorena aloitetusta kannabiksen käytöstä pysyviä muistiongelmia.
Kognitiivisten toimintojen heikkenemistä on kuvattu myös amotivaatio-oireyhtymässä, joka voi aiheutua pitkäkestoisesta ja runsaasta kannabiksen käytöstä. Tyypillistä sille on motivaation heikkeneminen, saamattomuus, apaattisuus, keskittymiskyvyttömyys, vaikeus omaksua uusia asioita ja ongelmat rutiininomaisistakin arkipäiväisistä tehtävistä suoriutumisessa. Tutkimusnäyttö kannabiksen säännöllisen käytön vaikutuksesta motivaatioon on kuitenkin toistaiseksi ristiriitaista (37).
Toisaalta motivaation heikkeneminen voi liittyä myös siihen, että kannabiksen käyttö on muuttunut keskeiseksi toiminnaksi ja vallannut alaa muilta normaalielämään kuuluvilta asioilta, kuten opiskelulta ja harrastuksilta. Toimintakyvyn ja mielenkiinnon heikentyessä amotivaatio-oireyhtymä sekoitetaan helposti masennukseen, erityisesti, jos henkilö ei kerro käyttävänsä kannabista säännöllisesti. Amotivaatio-oireyhtymässä käyttäjä ei välttämättä koe olevansa masentunut, eikä varsinaisesti koe anhedoniaa, vaan on ennemminkin saamaton ja vetämätön.
Jos kannabiksen käyttö on johtanut masennukseen, se helpottuu usein kuukauden raittiuden jälkeen, ja tällöin masennuksen diagnostiikka on helpompaa (37).
Yhteys psykiatrisiin häiriöihin
Nuoruusikään ajoittuva kannabiksen käyttö lisää riskiä sairastua psykiatrisiin häiriöihin (38). Parhaiten kirjallisuudessa on kuvattu runsaan ja nuoruuden aikaisen kannabiksen käytön yhteys suurentuneeseen riskiin sairastua psykoosisairauksiin (39–41).
Yhteyden on havaittu olevan annosriippuvainen ja itsenäinen muusta päihteiden käytöstä. Lisäksi on havaittu, että psykoottisia kokemuksia raportoineet kannabista käyttäneet nuoret kehittävät todennäköisemmin psykoosisairauden kuin nuoret, jotka eivät raportoi psykoottisia kokemuksia tai käytä kannabista (39). Toisaalta lapsuudenaikaisen traumatisoitumisen on havaittu kasvattavan nuoren riskiä ajautua käyttämään päihteitä ja sairastua psykoosispektrin häiriöihin (42), toimien näin yhteisenä nimittäjänä molemmille.
Nuoruuden aikaisen kannabiksen käytön yhteyttä masennukseen, ahdistuneisuushäiriöihin ja kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön on tutkittu vähemmän, ja näyttö on ristiriitaisempaa (3). On viitteitä, että naiset saattavat olla herkempiä sairastumaan mielialahäiriöihin kannabiksen käytön seurauksena (3,43). Ahdistuneisuushäiriöt sen sijaan näyttävät pääsääntöisesti edeltävän kannabiksen käyttöä, ja ovat tavallisia sitä säännöllisesti käyttävillä (3). Tuoreen katsauksen mukaan aikaisin aloitettu ja säännöllinen käyttö näyttää kuitenkin olevan yhteydessä myöhemmin ilmeneviin ahdistuneisuushäiriöihin, depressioon ja itsetuhoiseen käytökseen (3).
Kannabiksen käyttöä nuoruudessa ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön kehittymistä ei ole tutkittu pitkittäisasetelmassa (3). Yhdessä tutkimuksessa on raportoitu nuoruuden aikaisen kannabiksen käytön altistavan kannabisriippuvuudelle ja muille riippuvuustasoisille päihdehäiriöille erityisesti niitä, joilla on suuri riski sairastua kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön (44). Tuoreessa kohorttitutkimuksessa havaittiin myös nuoruusaikaisen viikoittaisen kannabiksen käytön yhteys lisääntyneisiin hypomaniaoireisiin (45).
Kannabiksen käyttö nuoruudessa saattaa lisätä riskiä muulle päihdehäiriölle myöhemmin. Etenkin hyvin nuorena aloitettu käyttö lisää todennäköisyyttä, että henkilö ryhtyy käyttämään myöhemmin muita laittomia päihteitä tai kehittää päihdehäiriön. Tämä selittyy osittain nuorten rikostaustalla tai toveripiirin vaikutuksella. Lisäksi aikaisin päihderiippuvuuden kehittävät nuoret ovat muita todennäköisemmin varhain syrjäytymässä olevia ja sosiaalisesti huono-osaisia, ja päihdeongelma on heillä vain yksi osa ongelmavyyhtiä (46).
Psykiatristen sairauksien patogeneesi on kehityksellinen ja monitekijäinen. Riskitekijät eivät ole spesifisiä, vaan kytkeytyvät moniin psykiatrisiin häiriöihin (47). Tutkimusten perusteella ei voida sanoa, että yksistään kannabiksen käyttö aiheuttaisi esimerkiksi skitsofrenian. Nuoruuden aikainen päihteiden käyttö on kuitenkin yksi merkittävimmistä psykoosisairauksien ehkäistävissä olevista riskitekijöistä. Olipa kyse mistä tahansa päihteestä, parasta hyvän kasvun ja kehityksen kannalta on olla ilman.
Puuttumisen merkitys
Koska varhain alkaneeseen, säännölliseen kannabiksen käyttöön liittyy suurentunut riski psykoosiin sairastumiseen, psyykkistä oireilua ja erityisesti psykoosioireita tulisi kartoittaa rutiinisti kaikilta kannabista käyttäviltä. Psykoosioireiden varhainen tunnistaminen olisi tärkeää erityisesti, jos nuoren lähisuvussa esiintyy vakavia mielenterveyden häiriöitä.
Kannabiksen käyttö nuoruusiässä voi olla osa jo varhain lapsuudessa alkanutta syrjäytymiskehitystä, ja huumeiden käyttö vain yksi ongelmista. Tällöin taustalla on usein ylisukupolvista syrjäytymistä ja päihdeongelmia. Aikuisten päihdehoidossa tulisikin huomioida myös alaikäisten lasten tilanne, päihteiden käyttö mukaan lukien.
Työtä on rahoittanut Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri (5100/2126).
Kirjoittajat
ANTTI MUSTONEN
LT, psykiatriaan erikoistuva lääkäri
Oulun yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, Elinikäisen terveyden tutkimusyksikkö
OYS ja Oulun yliopisto, Medical Research Center Oulu
Seinäjoen keskussairaala, psykiatria
JOUKO MIETTUNEN
FT, kliinisen epidemiologian professori
Oulun yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, Elinikäisen terveyden tutkimusyksikkö
OYS ja Oulun yliopisto, Medical Research Center Oulu
PEKKA LAINE
LT, psykiatrian erikoislääkäri, päihdelääketieteen ja psykoterapian erityispätevyydet,
kliininen opettaja, apulaisylilääkäri
Oulun yliopisto, Neurotieteen tutkimusyksikkö, psykiatria
OYS, psykiatria
SOLJA NIEMELÄ
LT, päihdelääketieteen ja lääkärikouluttajan erityispätevyydet,
päihdelääketieteen apulaisprofessori, ylilääkäri
Turun yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, kliininen laitos, psykiatria
TYKS, psykiatria, riippuvuuspsykiatrian vastuualue
https://www.laakarilehti.fi/pdf/2019/SLL332019-1733.pdf (1.11.2019)
Nyt on taas kannabispuheet lisääntyneet mediassa. Kannabisuskovaisten seurakunta on kutsuttu koolle julistamaan kannabiksen ilosanomaa. Kannabisevankeliumilla on myös se haitallisempi puoli, joka on suurempi haitta kuin tuo tavallinen somehöttö antaa ymmärtää.
Haittojen vähentämispuheet (harm reduction) on aloitettu kymmeniä vuosia sitten. Kannabikseen liittyvät ongelmat eivät ole noista puheista vähentyneet,vaan lisääntyneet runsaasti. Kannabiksen käytön rangaistavuuden poistaminen ja myöhemmin tietysti käytön laillistaminen eivät vähennä millään muotoa yhteiskunnallisia ongelmia, vaan lisäävät niitä. Eri asia on tietenkin kosiskella ihmisten mielipiteitä, kuin pysyä johdonmukaisesti omassaan. Vaikkapa politiikassa. Obaman valinnan yhteydessä äänestettiin samalla kannabiksesta.
Haittojen vähentämisessä on puhuttu vuosia, että käytön rangaistavuudesta luopumisessa olisi saavutettavissa hyötyjä. Tavallisimpia argumentteja vuosikymmenten kuluessa on leimautuminen ja syrjäytyminen yhteiskunnassa. On väitetty, että syrjäytyminen johtuisi kannabiksen käyttöön liittyvistä juridista seurauksista. Tutkimuksista on selvää näyttöä siitä, että kun kannabiksesta on koko ajan tehty "vaarattomampaa", niin kannabiskokeilut ovat lisääntyneet. On turha kuvitella, että kannabiksen vahvuus on samaa tasoa kuin Anne Pohtamon pössyttelyissä. Se että on joskus itse käyttänyt kannabista, ei tee käyttäjästä automaattisesti asiasta enemmän tietävämpää. Kannabis on monin kerroin vahvempaa kuin vuosikymmeniä sitten ja siksi siihen liittyvät yhteiskunnalliset riskit, ongelmat ja seuraamukset ovat pahempia kuin aikaisemmin.
Päihdepsykiatri onkin yleensä ensimmäinen henkilö tässä ihanassa postmodernissa yhteiskunnassa, joka sanoo runsas kaksikymppiselle pössyttäjälle ensimmäisen kerran, ettei se käy. Yleensä päihdelääkäri voi olla ensimmäinen ihminen, joka kieltää häneltä jotakin. Ei, kaikki ei ole sinulle yhteiskunnassa sallittua. On olemassa lakeja, sääntöjä ja hyviä käytöstapoja. Tietysti se herättää ärtymystä, ettei kaikki ole yhteiskunnassa sallittua. Inhottavampaa on se, että osasta sääntöjen, lakien ja kunnollisen käyttäytymisen koodien rikkomuksista on seuraamuksia, jotka täytyy pössyttelijän ihan itse kantaa. Ei äiti eikä isä eikä sossu voi pelastaa ihan kaikesta. No ehkä joku ajattelee, että kannabiksen käytön rangaistavuuden poistaminen ja myöhemmin tietysti laillistaminen poistaisi kannabiksen pössyttelijän ongelmat. Tosin tuoreessa Lääkärilehden artikkelissa Antti Mustonen ym Nuorten kannabiksen käyttö, aivojen kehitys ja psykiatriset häiriöt (www.laakarilehti.fi/tieteessa/uutiset/nuori-on-herkka-kannabiksen-haitoille/?public=92f4c8caad2ed611731733248e1e01e6) todetaan, että:"Nuoruusiän huumeongelman kehittyminen on monitekijäistä. Siihen vaikuttavat useat riskitekijät kavereiden asenteista, huumeiden saatavuudesta ja sosiaalisista tekijöistä nuoren yksilöllisiin perintötekijöihin ja persoonallisuuden piirteisiin." Tavallisimmin kannabiksen käyttö alkaa lapsuuskaverin tarjoamana, järjestäytynyt rikollisuus tulee huumekuvioon paljon myöhemmin, jos päihdeuralla jatkaa. Solja Niemelä ym (2008) kirjoittivat, että 60-80% päihdehäiriöisistä nuorista kärsii jostain samanaikaisesta psyykkisestä häiriöstä. Yleisimpiä käytös- ja uhmakkuushäiriöt (46%), masentuneisuus (19%), ahdistuneisuushäiriöt (16%) ja ADHD (12%). Skitsofreniariski on lisääntynyt 2.4-kertainen niillä, jotka ovat käyttäneet kannabista alle 18-vuotiaana (Andreasen et al 1987; Van Os et al 2010). Power et al (2014) toteavat myös, että psykoosisairaat ja skitsofrenia-alttiit ovat muita innokkaimpia kokeilemaan kannabista. Kannabiksen käytön rangaistavuuden poistaminen on askel lisätä näitä nuorten ongelmia, jotka ovat jo lisääntymässä, osin on kiittäminen lisääntynyttä kannabiksen käyttöä. Yleisesti on oltu huolissaan nuorten psykiatriseen hoitoon pääsystä, niin taas kerran on vaikea ymmärtää, miten kannabiksen käytön rangaistavuuden poistamisella näitä ongelmia vähennetään.
On yleisesti tiedettyä, että kannabiksen käyttö on tavallisimpia syitä keskiasteen opintojen keskeyttämiseen. Lääkärilehden artikkelissa todetaan: "Varhaisessa teini-iässä tapahtuu laaja-alaista kypsymistä tyypillisesti etenkin prefrontaalikorteksilla, joka osallistuu toiminnanohjaukseen, impulssikontrolliin ja harkintaan (20,21). Eläinkokeiden perusteella erityisesti nuoruuden aikainen toistuva kannabiksen käyttö (THC-altistus) saattaa häiritä endokannabinoidijärjestelmän normaalia toimintaa ja johtaa häiriintyneeseen synapsien karsiutumiseen sekä poikkeavaan keskushermoston hermoratojen kypsymiseen ja muovautumiseen. Toistuva THC-altistus on ollut yhteydessä poikkeavaan GABA- ja glutamatergisten hermoratojen toimintaan etenkin prefrontaalikorteksin alueella." Eli suomennettuna kannabis haittaa lähimuistin toimintaa (mm. hippocampuksessa interneuronien toimintaa häiritsemällä ja työmuistia dorsolateraalisella prefrontaaliaivokuorella kts esim Tervo-Clemmens et al 2018), mikä taas johtaa siihen, ettei pitkäaikaismuistiin mene mitään, mitä sieltä myöhemmin voisi hakea. Olen kuullut satoja kertoja nuoren suusta kommentin: " Ei se ole minun ala, ei kiinnosta." Joka kerta kun nuorella keskiasteen opinnot keskeytyvät otatan välittömästi huumeseulan ja varmistan, ettei opinnoissa menestymättömyyteen ole syynä kannabis (kts yst Verweij et al 2013: Homel et al 2014). Se ettei ole saanut mitään opintoja päätökseen, syrjäyttää yhteiskunnassa 100 kertaa todennäköisemmin kuin rikosrekisterissä merkintä kannabiksen käyttörikoksesta. Taitaa olla niin, että kannabisyhdistyskin myöntää, että kannabis aiheuttaa haittoja lyhytaikaismuistille. Opiskelu on eräs parhaista tavoista lopettaa kohdallaan "ylisukupolvinen periytyminen". Kannabiksen käytön lopettaminen voi lopettaa myös rikollisen elämäntavan, jos on sellaisen sattunut omaksumaan.
Rikoliisuudesta kirjoittivat Tyni ja Blomster 2012 Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä ( www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/101725/YP62012_Tyni.pdf?sequence=1&isAllowed=y) " Tutkimuksen korkein uusimisriski oli avovankiloista vapautuneilla liikennejuopumuksista tuomituilla vangeilla, joilla se oli yli kolminkertainen verrattuna avovankiloista vapautuneisiin murhasta, taposta tai niiden yrityksestä tuomittuihin vankeihin.” Tiedetään, että kannabis heikentää nopeuksien ja etäisyyksien arviointia jopa 24 tuntia yhden käyttökerran jälkeen, minkä vuoksi ei tunnu mielekkäältä tehdä kannabiksen käytöstä laillista, kun tiedetään kannabiksen käytön lisääntyvästi aiheuttavan haittaa liikenteessä ja sen osuus liikenneonnettomuuksissa nousee, jos sen käyttö lisääntyy, kuten nyt on suuri into päällä. Mopolla tai mopoautolla ajava ei pysty arvioimaan etäisyyksiä eikä nopeuksia, mikä johtaa väistämättä liikenneonnettomuuksien lisääntymiseen. Kyllä, tiedetään, että suomalainen rattijuoppo jää kiinni ensimmäisen kerran vasta yli 200 kertaa humalassa ajettuaan. Tutkimusten mukaan noin seitsemän vuotta (kts Marc Schuckit et al 1998) on ongelmia ollut alkoholin kanssa, ennen kuin jää rattijuopumuksesta kiinni. Uudessa artikkelissa, joka kertoo Isosta Britannistasta (kts 2019 Vandoros and Kawachi The relative risk of motor vehicle collision on cannabis celebration day in Great Britain) kirjoitetaan, että kannabisjuhlapäivänä kolarien suhteellinen riski nousi 17.9 %. Del Balso et al 2018 kirjoittavat suorasta yhteydestä positiivisen kannabisseulan ja kolarien välillä. Tutkimuksissa näkyy, että ei ole vain yksinomaan kannabiksen käyttöä, vaan mukana on myös muita päihteitä, esim. alkoholia. Halutaanko siis Suomeen lisää liikenneonnettomuuksia?
Uusintarikollisuus keskittyy hyvin pienelle ryhmälle ihmisiä, noin 4 prosenttia vastaa jopa 70 prosenttia uusintarikollisuudesta (kts yhteiskuntapolitiikka-lehti). Tuula Kekki (2005) toteaa Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä: ” Koko aineistossa ainoastaan kolmella henkilöllä tähän otokseen sattuneet rikokset (huumerikos ja jokin muu rikos) olivat ainoat rikosmerkinnät poliisin
rekisterissä koko heidän elinaikanaan. Tämä kuvastaa osaltaan sitä, että uusintarikollisuus kasaantuu
samoille henkilöille ja että aikaisemmin rikoksista kiinnijääneet joutuvat helpommin poliisin kontrollin kohteeksi. Syrjäytymisen ehkäisyyn on olemassa sosiaali-, nuoriso- ja työvoimapoliittisia keinoja, mutta jos kyseessä ovat vahvasti rikollinen elämäntapa ja jännityksen haku, yhteiskunnan keinovalikoimat ovat vähissä.”
Viime vuosina on kannettu huolta suomalaisen yhteiskunnallisten erojen suurenemisesta mm. palkkaeroista, terveyseroista ja ongelmien ylisukupolvisesta periytymisestä. Palkkaerot eivät ole Suomessa suuremmin lisääntyneet viime vuosina (kts esim Elina Lepomäki 2018, Vapauden voitto-kirja). Kukaan ei oikeasti halua puhua siitä, mikä oikeasti aiheuttaa terveyserot. Kukaan ei halua oikeasti puhua ääneen siitä, että alkoholi ja tupakka selittävät noin puolet suomalaisten terveyseroista. Siis oikeasti tupakka ja alkoholi ( katso https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/114628/URN_ISBN_978-952-302-094-8.pdf?sequence=1&isAllowed=y) selittävät puolet nyt olemassa olevista terveyseroista. Tiedetään, että yksi kannabissätkä vastaa 2.5-5 tupakkaa (Aldington S et al 2007). Jos siis kannabiksen käytön rangaistavuus poistetaan ja myöhemmin tietysti laillistetaan, niin jo nyt merkittäviin terveyseroihin voisi odottaa huomattavaa lisääntymistä, jos kannabiksen käytön rangaistavuus poistettaisiin. Onko tosiaan niin, että punaviheristö haluaa kasvattaa terveyseroja entisestään?
Noin 30 vuotta päihdepotilaita tutkineena ja hoitaneena minun on vaikea ymmärtää tätä logiikkaa, jonka mukaan kannabiksen käytön rangaistavuuden poistaminen vähentäisi eriarvoisuutta ja syrjäytymistä yhteiskunnassa. Lääkärinä en ymmärrä tätä ajatteluketjua ollenkaan. Minulla on yliopistotason tutkinto yhteiskuntatieteestä, mutten siltikään ymmärrä edes tämän argumentin yhteiskunnallistakaan logiikkaa. Sen ymmärrän hyvin, että kannabiksen käytön rangaistavuuden poistamisella lisätään väistämättä kannabiksen käyttöä. Kannabiksen käytön lisääntyminen, mihin kannabiksen käytön rangaistavuuden poistaminen ja tietysti myöhemmin laillistaminen väistämättä johtaisi, ei vähennä terveyseroja, vaan lisää niitä. Mutta tietenkin, jos tarkoitus on lisätä terveyseroja, niin sitten kannabiksen käytön laillistaminen on mielestäni ehdottoman hyvä yhteiskunnallinen tahdonilmaisu. Päihteiden käytön yleisimmät faktat ovat, että vain saatavuus ja hinta rajoittavat käyttöä. Tiedetään, että alkoholin käytön lisääntyminen kaksinkertaiseksi, nelinkertaistaa haitat. Nyt menee yksi miljardi suoriin haittoihin ja neljä miljardia epäsuoriin haittohin. Kukaan ei ole halukas lisäämään resursseja päihdehoitoon, jonka tarve väistämättä lisääntyy, jos kannabiksen käytön rangaistavuuden poistetaan ja myöhemmin tietysti laillistetaan. Halutaanko tosiaan lisää päihdehaittoja Suomeen?
Yhdysvalloissa on nyt kannabiksen käytön laillistamiseen liittyen tullut ongelmia, joita ei ole aikaisemmin ollut, mm. leikkauskelpoisuuden arviointi on hankaloitunut. Echeverria-Villalobos M ym (2019 Perioperative care of cannabis users: A comprehensive review of pharmacological and anesthetic considerations) kirjoittavat että kannabiksenkäyttäjillä on "Severe vascular complications associated with cannabis exposure may include malignant arrhythmias, coronary spasm, sudden death, cerebral hypoperfusion and stroke. Bronchial hyperreactivity and upper airway obstruction are commonly reported in cannabis users. Postoperative hypothermia, shivering and increased platelet aggregation have been also documented".
Kun olin keväällä 2019 Varsovassa Euroopan psykiatriyhdistyksen päivillä hollantilaiset ( tietysti!) ehdottivat jo kannabiskorvaushoitoa. Jos kannabiksen käytön rangaistavuus poistetaan, niin se lisää terveydenhuollon menoja. Suurin piirtein kaikki Suomen kunnat ovat taloudellisissa ongelmissa. Amerikkalainen kollegani totesi, että heillä on menossa ihmiskoe kannabiksen käytön laillistamisessa. Ehdotan jäitä hattuun ja jäädään odottelemaan sitä, kun muut tekevät eläinkokeensa yhteiskunnassaan. Me voimme hyvin odottaa 10 vuotta noiden eläinkokeiden tuloksia ja liittyä sitten mukaan, jos se edes sitten tuntuu järkevältä. Kukaan ei kai ole Suomesta vielä löytänyt öljylähdettä tai timanttikaivosta, joiden tuotolla voitaisiin kannabiksen käytön rangaistavuuden poistamisesta ja myöhemmin tietysti laillistamisesta aiheutuvat laskut maksaa?
Ehkä aiheesta myöhemmin lisää. (päivitetty palautteen pohjalta 4.11.2019)
Nyt ehkä muutama aforismi lopuksi:
Vanhat uskovat kaiken.
Keski-ikäiset epäilevät kaikkea.
Nuoret tietävät kaiken.
Oscar Wilde
When I was a boy of fourteen,
my father was so ignorant
I could hardly stand to have the old man around. But when I got to be twenty-one,
I was astonished by
how much he´d learned in seven years
Mark Twain
Tässä on lopuksi Lääkärilehden tuore artikkeli kannabiksesta. Niille jotka jaksavat vielä keskittyä ja pidemmälle lukea.
Suomen Lääkärilehti
Katsausartikkeli 16.8.2019 33/2019 vsk 74 s. 1733 – 1737
Antti Mustonen Jouko Miettunen Pekka Laine Solja Niemelä
Nuorten kannabiksen käyttö, aivojen kehitys ja psykiatriset häiriöt
Kannabis on yleisin nuorten käyttämä laiton päihde.
Nuoruus on herkkää aikaa kannabiksen haitoille, sillä keskushermosto kypsyy silloin laaja-alaisesti. Käyttö voi myöhemmin altistaa mielenterveysongelmille ja päihdehäiriölle.
Kannabista käyttävien nuorten ja nuorten aikuisten psyykkistä vointia on syytä arvioida rutiinisti, etenkin jos suvussa esiintyy vakavia mielenterveyden häiriöitä.
Nuorten kannabiksen käyttö, aivojen kehitys ja psykiatriset häiriöt
Päihdekäyttöön kasvatettava hamppu (Cannabis sativa, Cannabis indica, Cannabis ruderalis) sisältää arviolta 400 kemikaalia, joista erilaisia kannabinoideja on noin sata. Keskeisin niistä on delta-9-tetrahydrokannabinoli (THC).
Kannabisvalmisteita on useita, ja niitä valmistetaan lajikkeita jalostamalla ja yhdistelemällä. Suomessa käytettävä kannabis on tyypillisesti marihuanaa (arviolta 60−75 % käytetystä kannabiksesta), kun taas muissa Pohjoismaissa käytetään suhteessa enemmän hasista.
Nuorten asenteet kannabiksen käyttöä kohtaan ovat muuttuneet sallivammiksi.
Marihuanalla tarkoitetaan kannabiskasvin ylempiä versoja lehtineen (ruoho) ja kukintoa (kukka, budi). THC-pitoisuus on kukinnossa yleensä 7−15 % ja lehdessä sekä varressa 0,5−5 %. Naaraskasvia voidaan jalostaa niin, ettei kukkaosaan kehity siemeniä, jolloin THC-pitoisuus on mahdollista kasvattaa jopa 18 %:iin. Tällaisesta kasvista saatua marihuanaa kutsutaan sinsemillaksi.
Kannabiskasvin erittämästä hartsista eli resiinistä valmistetaan hasista ja kannabisöljyä. Hasis sisältää sekä puristettua kukkaosaa että kuivattua resiiniä, ja sen THC-pitoisuus on 2−20 %. Kannabisöljyssä pitoisuus on 15–50 % (1).
Kannabiksen käyttötapoja on useita, joista yleisin on polttaminen. Marihuanaa yleensä sekoitetaan tupakkaan ja poltetaan savukkeena eli jointtina. Yksi marihuanasätkä sisältää tyypillisesti 0,5−1 g kannabislehtirouhetta. Kannabista poltetaan niin ikään erilaisilla piipuilla ja vesipiipuilla (bongeilla) sekä höyrystetään vaporisaattoreilla.
Kannabista myös syödään. Tällöin tyypillisesti sekoitetaan uutettu tai jauhettu marihuana voin tai margariiniin joukkoon ja käytetään sitä leivonnassa. Kannabisöljyä levitetään jointin päälle, ja joskus sitä käytetään myös suoraan suun kautta (1).
Synteettiset kannabinoidit ovat yleensä nestemäisiä. Niitä voidaan käyttää syömällä, juomalla, polttamalla tupakan seassa tai höyrystämällä sähkötupakkalaitteilla. Synteettisistä kannabinoideista on aiemmin valmistettu marihuanaa muistuttavaa spice-huumetta suihkuttamalla nestemäistä valmistetta kuivattuun kasvirouheeseen, ja tätä on markkinoitu laillisena kannabiksena (1).
THC:n lisäksi kannabiksessa on useita muitakin psykoaktiivisia aineita. Myös kannabidiolin (CBD) määrä voi vaikuttaa siihen, millaisena käytetyn valmisteen vaikutukset koetaan. CBD ei ole varsinaisesti päihdyttävä kannabinoidi, vaan se saattaa vähentää sekä psykoosin oireita että ahdistusta. Kannabinoidien psykoaktiiviset vaikutukset välittyvät pääosin keskushermostossa sijaitsevien CB1-reseptorien kautta.
Eri kannabislajikkeiden kannabinoidiprofiilit ovat erilaiset, ja päihdyttävän vaikutuksen kannalta oleellista on valmisteen THC/CBD -suhde. Ensisijaisesti päihdekäyttöön tarkoitetuissa lajikkeissa THC:n osuus on tyypillisesti suuri ja CBD:n osuus pieni (2).
Kannabiksen aiheuttaman päihtymyksen aikana käyttäjä voi kokea esimerkiksi rentoutumisen ja euforian tunteita, lisääntynyttä sosiaalisuutta sekä "pilvessä" olemisen kokemusta. Ahdistuksen ja tylsyyden kokemukset saattavat myös vähentyä. Tyypillisesti kannabista käytetään rentoutumisen vuoksi.
Akuutille kannabispäihtymykselle on myös ominaista aistihavaintojen voimistuminen (mm. seksuaalisten kokemusten voimistuminen), kokemuksellisuuden lisääntyminen, mielikuvituksen vilkastuminen, synestesiat (esimerkiksi "musiikki näkyy") ja merkityksen tunteen korostuminen (3,4). Päihtymys saattaa kuitenkin johtaa epätoivottuihin vaikutuksiin kuten ahdistukseen, paniikkiin, hetkellisiin kognitiivisen toiminnan häiriöihin sekä depersonalisaation ja derealisaation kokemuksiin. Myös psykoosioireet kuten paranoia, hajanainen ajattelu, hallusinaatiot ja muut aistivääristymät ovat mahdollisia (3).
Kannabiksen käytön epidemiologia Suomessa
Kannabis on maailmanlaajuisesti yksi käytetyimmistä päihteistä. Elämänsä aikana sitä on kokeillut arviolta 700 000 suomalaista (5). Käyttö alkaa yleensä nuorena tai nuorena aikuisena, ja Suomessa yleisimmin kannabista käyttävät 25–34-vuotiaat. Heistä lähes 40 % on kokeillut kannabista, ja tuoreimpien raporttien mukaan käyttö näyttää yleistyvän (6).
Suomalaiset yläasteikäiset käyttävät vähemmän kannabista kuin eurooppalaiset ikätoverinsa (7), ja tässä ryhmässä sitä käyttäneiden osuus on Suomessa pysynyt melko tasaisena viime vuosina (8). 15–16-vuotiailla osuus on tuoreimpien tutkimusten perusteella asettunut kahdeksan prosentin tuntumaan, ja pojat käyttävät kannabista yleisemmin kuin tytöt (9). Ammattikouluikäisillä pojilla käyttö näyttää yleistyneen.
Myös asenteet käyttöä kohtaan ovat muuttuneet sallivammiksi, ja vuonna 2015 lähes puolet nuorista katsoi, ettei kannabiskokeiluihin liity mitään riskejä tai että riskit ovat vähäisiä (9). Tämä saattaa enteillä kannabiksen käytön yleistymistä tulevaisuudessa.
Riippuvuustasoinen ongelma kehittyy noin 10 %:lle kannabiksen käyttäjistä (3). Päivittäin kannabista käyttäviä on Suomessa arviolta 6 000 (6). Suomalaisilla nuorilla aikuisilla kannabiksen käyttöhäiriön, haitallisen käytön tai riippuvuuden esiintyvyys on 2 %:n luokkaa (6). Näiden häiriöiden elinaikainen esiintyvyys on kuitenkin suurempi niillä, jotka ovat aloittaneet käytön nuoruudessa (16 %), ja etenkin niillä, joilla käyttö on päivittäistä (25–50 %) (3,10).
Osa ihmisistä saattaa olla perimältään alttiimpia kannabiksen haitoille kuin toiset.
Nuorella riippuvuustasoinen kannabiksen käyttö on todennäköisesti osa laaja-alaisempaa päihdeongelmaa, eikä kyse useinkaan ole pelkästään kannabiksen käytöstä. Suurimmalla osalla kokeilu ei kuitenkaan säännöllisty tai etene ongelmatasoiseksi käytöksi. Pienellä osalla kokeilut jatkuvat muilla aineilla ja käyttö voi ajan kuluessa muuttua sekakäytöksi.
Nuoruusiän huumeongelman kehittyminen on monitekijäistä. Siihen vaikuttavat useat riskitekijät kavereiden asenteista, huumeiden saatavuudesta ja sosiaalisista tekijöistä nuoren yksilöllisiin perintötekijöihin ja persoonallisuuden piirteisiin.
Nuoruus ja kehittyvä keskushermosto
Nuoruus on lapsuuden ja aikuisuuden välinen siirtymäkausi, ja se ajoittuu tyypillisesti 12 ja 24 ikävuoden välille (11). Aivojen kehitys jatkuu 25–30 ikävuoteen saakka (12). Tyypillisesti keskushermostossa tapahtuu nuoruuden alkuvaiheessa laajoja muutoksia; synapsien karsiutumista ja muodostumista, hermosolujen uudelleen järjestäytymistä ja erilaistumista sekä aksonien muodostumista ja myelinisaatiota (13,14).
Tunne-elämään ja mielihyvään osallistuvat aivojen limbisen järjestelmän osat kypsyvät varhaisemmin kuin harkinnasta, impulssikontrollista ja ongelmanratkaisukyvystä vastaavat aivojen otsalohkot (15). Tämän vuoksi tunteiden säätely sekä riskien arviointi toimivat nuorilla puutteellisemmin kuin aikuisilla. Lisäksi nuoret kokevat voimakkaampina päihteiden miellyttävät vaikutukset ja toimivat useammin hetken mielijohteesta, mikä altistaa myös muulle riskikäyttäytymiselle (15,16).
Kannabiksen käytön neurobiologiaa
Tyypin 1 kannabinoidireseptori (CB1) on tärkein osa keskushermoston endokannabinoidijärjestelmässä. Tähän reseptoriin sitoutuva THC on kannabiksen tärkein psykoaktiivinen komponentti (17,18).
Endokannabinoidijärjestelmä ja ihmisen tuottamat endokannabinoidit ohjaavat keskushermoston normaaleja kypsymisprosesseja ja niiden oikea-aikaisuutta (18). Koe-eläinmalleissa CB1-reseptorin ekspression ja tiheyden on havaittu olevan suurimmillaan teini-iän varhaisvaiheilla ja vähentyvän ikääntyessä. Nuoruusaikaan ajoittuvalla kannabiksen käytöllä onkin todennäköisesti erilainen vaikutus aivojen toimintaan kuin aikuisiässä (18,19).
Varhaisessa teini-iässä tapahtuu laaja-alaista kypsymistä tyypillisesti etenkin prefrontaalikorteksilla, joka osallistuu toiminnanohjaukseen, impulssikontrolliin ja harkintaan (20,21). Eläinkokeiden perusteella erityisesti nuoruuden aikainen toistuva kannabiksen käyttö (THC-altistus) saattaa häiritä endokannabinoidijärjestelmän normaalia toimintaa ja johtaa häiriintyneeseen synapsien karsiutumiseen sekä poikkeavaan keskushermoston hermoratojen kypsymiseen ja muovautumiseen. Toistuva THC-altistus on ollut yhteydessä poikkeavaan GABA- ja glutamatergisten hermoratojen toimintaan etenkin prefrontaalikorteksin alueella (18). Yhteenveto eläinkokeissa havaituista vaikutuksista aivojen kehitykseen esitetään kuviossa 1.
Nuorilla aikuisilla tehdyissä rakenteellisissa aivokuvantamistutkimuksissa on havaittu myös lisääntynyttä kortikaalisen harmaan aineen katoa sekä mantelitumakkeen ja hippokampuksen pienentymistä (22). Näitä kannabiksen käyttöön yhdistyviä korteksin rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia on havaittu myös skitsofreniaspektrin häiriöissä (23,24). Kaikkien muutosten yhteyttä kliinisiin ilmentymiin ei kuitenkaan vielä tunnetta tarkasti (22).
Geenit muokkaavat kannabiksen neurobiologisia vaikutuksia, ja osa ihmisistä saattaa olla perimältään alttiimpia haitoille kuin toiset (22). Tutkimusten perusteella tiettyjä geenivariantteja (esim. COMT, BDNF, AKT1, DRD2) kantavilla henkilöillä kannabiksen käytön laukaisemat psykoosioireet saattavat olla tavallista voimakkaampia tai muuntuneita (25–28). Tunnetut psykoosiriskiä lisäävät geenivariantit osallistuvat tyypillisesti dopamiinijärjestelmän toimintaan.
Tutkimustieto yksittäisten varianttien vaikutuksesta on kuitenkin ristiriitaista (22), ja yhtenäistä näyttöä on saatu ainoastaan AKT1-polymorfismeista. Tunnettu AKT1-polymorfismi muokkaa THC:n laukaisemia akuutteja psykoosioireita (28,29) ja myös moninkertaistaa kannabista käyttävän riskin sairastua psykoosiin (30,31). Toisaalta skitsofrenian ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön riskialleelien kertymisellä on havaittu yhteys suurentuneeseen riskiin kehittää riippuvuustasoinen päihdehäiriö mukaan lukien kannabisriippuvuus (32).
Lisäksi tuoreiden genominlaajuisten assosiaatiotutkimusten (genome-wide association study, GWAS) mukaan skitsofrenialle geneettisesti altis henkilö ajautuu muita todennäköisemmin kokeilemaan kannabista (33,34). Häiriöiden välinen yhteys onkin todennäköisesti kaksisuuntainen, ja niillä on yhteisiä geneettisiä riskitekijöitä.
Vaikutus kognitiivisiin toimintoihin
Nuoret kokevat voimakkaampina päihteiden miellyttävät vaikutukset ja toimivat useammin hetken mielijohteesta.
Yksittäisetkin kannabiskokeilut vaikuttavat heikentävästi oppimiseen, tarkkaavaisuuteen ja muistin toimintaan. Säännöllinen ja runsas käyttö on ollut neuropsykologisissa testeissä yhteydessä heikompaan toiminnanohjaukseen, tarkkaavuuteen ja oppimiseen, samoin muistin ja motoristen kykyjen sekä verbaalisen suoriutumisen heikentymiseen.
Yleensä ongelmat korjautuvat normaalitasolle viimeistään kuukauden kuluttua kannabiksen käytön lopettamisesta. Mitä enemmän ja pitempään on käytetty, sitä kauemmin kognitiivisten toimintojen palautuminen kestää (22,35). Toiset saattavat olla myös muita herkempiä saamaan kognitiivisia haittoja (36). Toistaiseksi ei tiedetä, aiheutuuko nuorena aloitetusta kannabiksen käytöstä pysyviä muistiongelmia.
Kognitiivisten toimintojen heikkenemistä on kuvattu myös amotivaatio-oireyhtymässä, joka voi aiheutua pitkäkestoisesta ja runsaasta kannabiksen käytöstä. Tyypillistä sille on motivaation heikkeneminen, saamattomuus, apaattisuus, keskittymiskyvyttömyys, vaikeus omaksua uusia asioita ja ongelmat rutiininomaisistakin arkipäiväisistä tehtävistä suoriutumisessa. Tutkimusnäyttö kannabiksen säännöllisen käytön vaikutuksesta motivaatioon on kuitenkin toistaiseksi ristiriitaista (37).
Toisaalta motivaation heikkeneminen voi liittyä myös siihen, että kannabiksen käyttö on muuttunut keskeiseksi toiminnaksi ja vallannut alaa muilta normaalielämään kuuluvilta asioilta, kuten opiskelulta ja harrastuksilta. Toimintakyvyn ja mielenkiinnon heikentyessä amotivaatio-oireyhtymä sekoitetaan helposti masennukseen, erityisesti, jos henkilö ei kerro käyttävänsä kannabista säännöllisesti. Amotivaatio-oireyhtymässä käyttäjä ei välttämättä koe olevansa masentunut, eikä varsinaisesti koe anhedoniaa, vaan on ennemminkin saamaton ja vetämätön.
Jos kannabiksen käyttö on johtanut masennukseen, se helpottuu usein kuukauden raittiuden jälkeen, ja tällöin masennuksen diagnostiikka on helpompaa (37).
Yhteys psykiatrisiin häiriöihin
Nuoruusikään ajoittuva kannabiksen käyttö lisää riskiä sairastua psykiatrisiin häiriöihin (38). Parhaiten kirjallisuudessa on kuvattu runsaan ja nuoruuden aikaisen kannabiksen käytön yhteys suurentuneeseen riskiin sairastua psykoosisairauksiin (39–41).
Yhteyden on havaittu olevan annosriippuvainen ja itsenäinen muusta päihteiden käytöstä. Lisäksi on havaittu, että psykoottisia kokemuksia raportoineet kannabista käyttäneet nuoret kehittävät todennäköisemmin psykoosisairauden kuin nuoret, jotka eivät raportoi psykoottisia kokemuksia tai käytä kannabista (39). Toisaalta lapsuudenaikaisen traumatisoitumisen on havaittu kasvattavan nuoren riskiä ajautua käyttämään päihteitä ja sairastua psykoosispektrin häiriöihin (42), toimien näin yhteisenä nimittäjänä molemmille.
Nuoruuden aikaisen kannabiksen käytön yhteyttä masennukseen, ahdistuneisuushäiriöihin ja kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön on tutkittu vähemmän, ja näyttö on ristiriitaisempaa (3). On viitteitä, että naiset saattavat olla herkempiä sairastumaan mielialahäiriöihin kannabiksen käytön seurauksena (3,43). Ahdistuneisuushäiriöt sen sijaan näyttävät pääsääntöisesti edeltävän kannabiksen käyttöä, ja ovat tavallisia sitä säännöllisesti käyttävillä (3). Tuoreen katsauksen mukaan aikaisin aloitettu ja säännöllinen käyttö näyttää kuitenkin olevan yhteydessä myöhemmin ilmeneviin ahdistuneisuushäiriöihin, depressioon ja itsetuhoiseen käytökseen (3).
Kannabiksen käyttöä nuoruudessa ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön kehittymistä ei ole tutkittu pitkittäisasetelmassa (3). Yhdessä tutkimuksessa on raportoitu nuoruuden aikaisen kannabiksen käytön altistavan kannabisriippuvuudelle ja muille riippuvuustasoisille päihdehäiriöille erityisesti niitä, joilla on suuri riski sairastua kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön (44). Tuoreessa kohorttitutkimuksessa havaittiin myös nuoruusaikaisen viikoittaisen kannabiksen käytön yhteys lisääntyneisiin hypomaniaoireisiin (45).
Kannabiksen käyttö nuoruudessa saattaa lisätä riskiä muulle päihdehäiriölle myöhemmin. Etenkin hyvin nuorena aloitettu käyttö lisää todennäköisyyttä, että henkilö ryhtyy käyttämään myöhemmin muita laittomia päihteitä tai kehittää päihdehäiriön. Tämä selittyy osittain nuorten rikostaustalla tai toveripiirin vaikutuksella. Lisäksi aikaisin päihderiippuvuuden kehittävät nuoret ovat muita todennäköisemmin varhain syrjäytymässä olevia ja sosiaalisesti huono-osaisia, ja päihdeongelma on heillä vain yksi osa ongelmavyyhtiä (46).
Psykiatristen sairauksien patogeneesi on kehityksellinen ja monitekijäinen. Riskitekijät eivät ole spesifisiä, vaan kytkeytyvät moniin psykiatrisiin häiriöihin (47). Tutkimusten perusteella ei voida sanoa, että yksistään kannabiksen käyttö aiheuttaisi esimerkiksi skitsofrenian. Nuoruuden aikainen päihteiden käyttö on kuitenkin yksi merkittävimmistä psykoosisairauksien ehkäistävissä olevista riskitekijöistä. Olipa kyse mistä tahansa päihteestä, parasta hyvän kasvun ja kehityksen kannalta on olla ilman.
Puuttumisen merkitys
Koska varhain alkaneeseen, säännölliseen kannabiksen käyttöön liittyy suurentunut riski psykoosiin sairastumiseen, psyykkistä oireilua ja erityisesti psykoosioireita tulisi kartoittaa rutiinisti kaikilta kannabista käyttäviltä. Psykoosioireiden varhainen tunnistaminen olisi tärkeää erityisesti, jos nuoren lähisuvussa esiintyy vakavia mielenterveyden häiriöitä.
Kannabiksen käyttö nuoruusiässä voi olla osa jo varhain lapsuudessa alkanutta syrjäytymiskehitystä, ja huumeiden käyttö vain yksi ongelmista. Tällöin taustalla on usein ylisukupolvista syrjäytymistä ja päihdeongelmia. Aikuisten päihdehoidossa tulisikin huomioida myös alaikäisten lasten tilanne, päihteiden käyttö mukaan lukien.
Työtä on rahoittanut Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri (5100/2126).
Kirjoittajat
ANTTI MUSTONEN
LT, psykiatriaan erikoistuva lääkäri
Oulun yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, Elinikäisen terveyden tutkimusyksikkö
OYS ja Oulun yliopisto, Medical Research Center Oulu
Seinäjoen keskussairaala, psykiatria
JOUKO MIETTUNEN
FT, kliinisen epidemiologian professori
Oulun yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, Elinikäisen terveyden tutkimusyksikkö
OYS ja Oulun yliopisto, Medical Research Center Oulu
PEKKA LAINE
LT, psykiatrian erikoislääkäri, päihdelääketieteen ja psykoterapian erityispätevyydet,
kliininen opettaja, apulaisylilääkäri
Oulun yliopisto, Neurotieteen tutkimusyksikkö, psykiatria
OYS, psykiatria
SOLJA NIEMELÄ
LT, päihdelääketieteen ja lääkärikouluttajan erityispätevyydet,
päihdelääketieteen apulaisprofessori, ylilääkäri
Turun yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, kliininen laitos, psykiatria
TYKS, psykiatria, riippuvuuspsykiatrian vastuualue
https://www.laakarilehti.fi/pdf/2019/SLL332019-1733.pdf (1.11.2019)