Kauneus on katsojan silmässä - New York muodin luojana
Kauneus on katsojan silmässä – New York muodin luojana
Onnen päivää- sarjan vaalea näyttelijä on paikallisessa aamutelevisiossa tekemässä ruokaa – ja näyttää täydeltä monsterilta. En tiedä, mitä hänen päässään liikkuu itseään ajatellessaan, mutta voisi luulla aamutv:n asemesta olevan joku aamun kauhuelokuva. Sellainen jossa jostain yliluonnollisesta syystä naama ja koko ihminen vääntyy kuin kirouksen voimasta.
Koko tämä botoxien tökkäilyn aiheuttama kauneuden irvikuva, eivätkö ihmiset enää tosiaan erota mikä on kaunista ja mikä ei ole. Kilpailu paikasta julkisuudessa ja auringossa on varmaan kovaa, mutta todennäköisesti kauniimmaksi muuttuu, jos uskoo omaan asiaansa. Adele, se laulaja, jota muut laulajat väittivät lihavaksi, koska tämä oli heitä selvästi parempi laulaja, on myös kaupungissa. Hänen kauneutensa syntyy tai säteilee hänen ylivoimaisesta laulutaidosta. Adele ei ole pitänyt neljään vuoteen keikkoja – nyt hänen keikalleen päässeet ovat hurmiossa. Adelella on uusi levy tulossa, eikä hän ole laihtunut yhtään.
Muistan kun luin Svenska Dagbladetissa Tukholmassa aikanaan, että koululaisilla on alkanut kehittyä uusi psykiatrinen sairaus, joka on nimeltään kehon dysforminen oireyhtymä ( body dysmorfic syndrome). Eräs murrosikäinen tyttö kulutti kolme tuntia peilin edessä, ennen kouluunlähtöä. Eikä hän aina päässyt kouluun, kun joku osa ei ollut kohdallaan. Ja jos joku poika koulussa pörrötti hänen hiuksiaan kiusaamismielessä, niin tuo kyseinen tyttö lähti kotiin.
Koko ulkonäköön hirttäytymisen ajatus voi ajaa monen nuoren epätoivoisiin tekoihin. Muistan kerran vuosikymmeniä sitten tavanneeni nuoren naisen, joka oli pinttynyt ulkonäköajatukseensa ja sanoi iloisena, että hänen poikaystävä ostaa hänelle uudet rinnat. Nykyään aika monella on varmaan uudet rinnat. Toisilla jopa useaan kertaan.
Mikä tähän maailmaan on mennyt, että ulkonäkö on kohta ainut itsevarmuuden tae? Miksi se että yritän kovasti olla oma itseni ei riitä? Ja miksi pitää olla hirveä määrä kaikenlaisia ”kauneutta parantavia tavaroita”? Tietysti ne kenelle luontoäiti antaa ulkonäön jo lahjana pääsevät paljon helpommalla. Ja sen sijaan, että kauneutta pidettäisiin arvossa, niin ne jotka ovat luonnonkauniita saavat osakseen aimo annoksen kateutta. Eikä moni meistä miehistä edes tiedä, kuinka vaivannäköä on meidän tapaamiseen ladattu. Kampaaja, uusi asu aina alusasuja ja hajuja myöten on voitu tuohon tapaamiseen hankkia.
Tieteellisesti tiedetään, että hajusteilla voi pettää meidän luonnollisen parinvalinnan, jossa jopa hajun perusteella itselleen sopivan kumppanin. Sellaiset ihmiset, jotka voivat saada jälkeläisilleen erilaisia yhteensopimattomia ominaisuuksia, karsiutuisi useimmiten, jos noita keinotekoisia hajuja ei olisi. Mutta kuka haluaisi olla toisen luonnollisen tuoksun kanssa? Se joka matsaisi tuohon omaan ominaistuoksuun.
Kauneusteollisuus on erittäin iso business. Kauneusleikkaukset, vaikka ne saavat näyttämään hirviöltä, niin jatkuvat, koska monet täälläkin luulevat, että ne ovat menestyksen tae. Ihmiset eivät enää usko taitavuuteen ja omaperäisyyteen, vaan keinotekoisen illuusion luomiseen. Sitä minä vaan ihmettelen, ettei kukaan sano ääneen, ettei keisarinnalla ole vaatteita?
Eilen en ostanut yhtään uutta vaatekappaletta. Kierrettiin kaupunkia. Minä etsin netin vihjeen perusteella farkkuja ystäväni vaimolle. Menin erään talon kuudenteen kerrokseen, koska netin mukaan siellä piti kyseisiä farkkuja olla. Ohitin turvallisuusmiehen ja näytin hänelle passiani, koska sinne piti ilmoittautua. Liikkeet olivat kuin huoneistoissa olisi ollut. Hämmästys myyjällä oli suuri, kun kysyin, että onko heillä kyseistä farkkua. Paikassa myytiin vain rintaliivejä, minkä tietysti näki vasta sisään tullessaan. Naiset kääntyivät katsomaan, mitä minä kyseisessä paikassa tein. Lähdin pikaisesti pois, kun myyjä oli ehdottanut mistä kyseistä farkkua voisi löytyä. Myös toinen paikka veti vesiperän – netti ei ole aina ajantasalla...
Kun en sitten löytänyt farkkuja ja seuraava paikka oli kaukana, niin paikalle osuneeseen kirjakauppaan menin. Ja sain siellä vietettyä taas aikaa, koska kyseessä oli käytettyjen kirjojen paikka. Halvalla ja pari löytöäkin oli. Siispä tulin hotellille taas muutaman kirjan kanssa.
Illalla kävimme syömässä kreikkalaisten pitämässä paikassa, jossa pikaruoka oli hyvää. Joku mies kertoi varmana tietona paikanomistajalle, että hän tietää CIA:n pudottaneen venäläiskoneen ja aiheuttaneen Pariisin terroristiteot. Hänellä oli kotona kirja, josta asia selviää. Omistaja kuunteli juttua kärsivällisesti ja poistui.
Hotellimme on lähellä teatterialuetta, tai oikeastaan aivan siinä. Ihmiset käyvät Broadwaylla teattereissa paljon. Päivänäytökseen ei enää saa lippuja moneenkaan näytökseen, mm. Al Pacinon China Doll oli loppuunmyyty. Myös koululaiset olivat suurina ryhminä musikaaleja katsomassa. Myös komediaa Englannin kuningas Henrik III:sta on, prinssi Charlesin kasvot kylläkin. Toistaiseksi emme ole teatterissa käyneet ja kulttuuririennot ovat rouvan suureksi harmiksi olleet niukat. Mutta onhan tässä vielä päiviä jäljellä.
Minä olen lueskellut ostamiani kirjoja. Löysin eilen mielenkiintoisen kirjan kirjoittamisesta. Kirja kertoo kirjoittamisesta englanniksi, mutta tietysti soveltuu mille tahansa kielelle. Siitä miten kirjoitus rakennetaan. Kappaleen aloittaa lause, joka esittelee kappaleen idean. Sitten kerrataan erilaisia tapoja, miten tuosta minkä tahansa kirjoituksen yhdestä kappaleesta saadaan yhtenäinen, looginen ja hyvä. Kirjassa kerrotaan, kuinka kappaleet saadaan keskenään yhtenäiseksi. Mitä erilaisia tapoja on saada yksi kappale yhtenäiseksi. Ja siitä, kuinka kappaleet yhdistetään yhdeksi loogiseksi kokonaisuudeksi.
Minulle on tällä viikolla tullut tunne, että haluan seuraavalle matkalle johonkin, jossa voin vain istua, lukea kirjoja ja oleilla auringossa. Voi tosin olla niinkin, että kun ei taas ole New Yorkissa, niin tulee tunne, että haluaisi olla. Mutta yhä enemmän minua on alkanut kiinnostaa Etelä- ja Väli-Amerikka, jotka valitettavasti ovat vielä levottomia paikkoja. Tietysti jos rauhallisempia paikkoja etsii, niin Mikro- ja Makronesia olisivat hyviä kohteita. Ei mitään Thaimaata, eikä Singaporea, vaan niitä pienempiä saaria. Vaikkapa se saari, josta sukuni saattaa olla kotoisin. En tosin tiedä, milloin tarjoutuu tilaisuus seuraavalle matkalle, koska olen virkavapaalla nykyisestä työpaikastani koko seuraavan vuoden, eikä lomapäiviä ole varastossa.
No täytyy lähteä punttisalille, aamupalalle ja kaupungille, jos niitä farkkuja löytyisi. Ehkä voisin ostaa jonkun paidankin. Ja katsoa ihmisiä. Niitä luonnonkauniita, joita ei kohta enää erota leikatuista. Nyt useimmilla tulos on niin karmeannäköinen, että leikatut erottaa. Vaikkapa siitä, että rypistyykö otsa ja liikkuvatko kulmakarvat. Ja voihan sitä nähdä , onko hymy luonnollinen. Ihmeellisen valkeat hampaat on kaikilla aamutv:n juontajilla... Toivottavasti ei kohta käy, kuten Punahilkalle, että löytää itsensä jonkun suden vatsasta, kun aikansa näitä kauneusasioita ääneen ihmettelee.
19.11.15 New York
Onnen päivää- sarjan vaalea näyttelijä on paikallisessa aamutelevisiossa tekemässä ruokaa – ja näyttää täydeltä monsterilta. En tiedä, mitä hänen päässään liikkuu itseään ajatellessaan, mutta voisi luulla aamutv:n asemesta olevan joku aamun kauhuelokuva. Sellainen jossa jostain yliluonnollisesta syystä naama ja koko ihminen vääntyy kuin kirouksen voimasta.
Koko tämä botoxien tökkäilyn aiheuttama kauneuden irvikuva, eivätkö ihmiset enää tosiaan erota mikä on kaunista ja mikä ei ole. Kilpailu paikasta julkisuudessa ja auringossa on varmaan kovaa, mutta todennäköisesti kauniimmaksi muuttuu, jos uskoo omaan asiaansa. Adele, se laulaja, jota muut laulajat väittivät lihavaksi, koska tämä oli heitä selvästi parempi laulaja, on myös kaupungissa. Hänen kauneutensa syntyy tai säteilee hänen ylivoimaisesta laulutaidosta. Adele ei ole pitänyt neljään vuoteen keikkoja – nyt hänen keikalleen päässeet ovat hurmiossa. Adelella on uusi levy tulossa, eikä hän ole laihtunut yhtään.
Muistan kun luin Svenska Dagbladetissa Tukholmassa aikanaan, että koululaisilla on alkanut kehittyä uusi psykiatrinen sairaus, joka on nimeltään kehon dysforminen oireyhtymä ( body dysmorfic syndrome). Eräs murrosikäinen tyttö kulutti kolme tuntia peilin edessä, ennen kouluunlähtöä. Eikä hän aina päässyt kouluun, kun joku osa ei ollut kohdallaan. Ja jos joku poika koulussa pörrötti hänen hiuksiaan kiusaamismielessä, niin tuo kyseinen tyttö lähti kotiin.
Koko ulkonäköön hirttäytymisen ajatus voi ajaa monen nuoren epätoivoisiin tekoihin. Muistan kerran vuosikymmeniä sitten tavanneeni nuoren naisen, joka oli pinttynyt ulkonäköajatukseensa ja sanoi iloisena, että hänen poikaystävä ostaa hänelle uudet rinnat. Nykyään aika monella on varmaan uudet rinnat. Toisilla jopa useaan kertaan.
Mikä tähän maailmaan on mennyt, että ulkonäkö on kohta ainut itsevarmuuden tae? Miksi se että yritän kovasti olla oma itseni ei riitä? Ja miksi pitää olla hirveä määrä kaikenlaisia ”kauneutta parantavia tavaroita”? Tietysti ne kenelle luontoäiti antaa ulkonäön jo lahjana pääsevät paljon helpommalla. Ja sen sijaan, että kauneutta pidettäisiin arvossa, niin ne jotka ovat luonnonkauniita saavat osakseen aimo annoksen kateutta. Eikä moni meistä miehistä edes tiedä, kuinka vaivannäköä on meidän tapaamiseen ladattu. Kampaaja, uusi asu aina alusasuja ja hajuja myöten on voitu tuohon tapaamiseen hankkia.
Tieteellisesti tiedetään, että hajusteilla voi pettää meidän luonnollisen parinvalinnan, jossa jopa hajun perusteella itselleen sopivan kumppanin. Sellaiset ihmiset, jotka voivat saada jälkeläisilleen erilaisia yhteensopimattomia ominaisuuksia, karsiutuisi useimmiten, jos noita keinotekoisia hajuja ei olisi. Mutta kuka haluaisi olla toisen luonnollisen tuoksun kanssa? Se joka matsaisi tuohon omaan ominaistuoksuun.
Kauneusteollisuus on erittäin iso business. Kauneusleikkaukset, vaikka ne saavat näyttämään hirviöltä, niin jatkuvat, koska monet täälläkin luulevat, että ne ovat menestyksen tae. Ihmiset eivät enää usko taitavuuteen ja omaperäisyyteen, vaan keinotekoisen illuusion luomiseen. Sitä minä vaan ihmettelen, ettei kukaan sano ääneen, ettei keisarinnalla ole vaatteita?
Eilen en ostanut yhtään uutta vaatekappaletta. Kierrettiin kaupunkia. Minä etsin netin vihjeen perusteella farkkuja ystäväni vaimolle. Menin erään talon kuudenteen kerrokseen, koska netin mukaan siellä piti kyseisiä farkkuja olla. Ohitin turvallisuusmiehen ja näytin hänelle passiani, koska sinne piti ilmoittautua. Liikkeet olivat kuin huoneistoissa olisi ollut. Hämmästys myyjällä oli suuri, kun kysyin, että onko heillä kyseistä farkkua. Paikassa myytiin vain rintaliivejä, minkä tietysti näki vasta sisään tullessaan. Naiset kääntyivät katsomaan, mitä minä kyseisessä paikassa tein. Lähdin pikaisesti pois, kun myyjä oli ehdottanut mistä kyseistä farkkua voisi löytyä. Myös toinen paikka veti vesiperän – netti ei ole aina ajantasalla...
Kun en sitten löytänyt farkkuja ja seuraava paikka oli kaukana, niin paikalle osuneeseen kirjakauppaan menin. Ja sain siellä vietettyä taas aikaa, koska kyseessä oli käytettyjen kirjojen paikka. Halvalla ja pari löytöäkin oli. Siispä tulin hotellille taas muutaman kirjan kanssa.
Illalla kävimme syömässä kreikkalaisten pitämässä paikassa, jossa pikaruoka oli hyvää. Joku mies kertoi varmana tietona paikanomistajalle, että hän tietää CIA:n pudottaneen venäläiskoneen ja aiheuttaneen Pariisin terroristiteot. Hänellä oli kotona kirja, josta asia selviää. Omistaja kuunteli juttua kärsivällisesti ja poistui.
Hotellimme on lähellä teatterialuetta, tai oikeastaan aivan siinä. Ihmiset käyvät Broadwaylla teattereissa paljon. Päivänäytökseen ei enää saa lippuja moneenkaan näytökseen, mm. Al Pacinon China Doll oli loppuunmyyty. Myös koululaiset olivat suurina ryhminä musikaaleja katsomassa. Myös komediaa Englannin kuningas Henrik III:sta on, prinssi Charlesin kasvot kylläkin. Toistaiseksi emme ole teatterissa käyneet ja kulttuuririennot ovat rouvan suureksi harmiksi olleet niukat. Mutta onhan tässä vielä päiviä jäljellä.
Minä olen lueskellut ostamiani kirjoja. Löysin eilen mielenkiintoisen kirjan kirjoittamisesta. Kirja kertoo kirjoittamisesta englanniksi, mutta tietysti soveltuu mille tahansa kielelle. Siitä miten kirjoitus rakennetaan. Kappaleen aloittaa lause, joka esittelee kappaleen idean. Sitten kerrataan erilaisia tapoja, miten tuosta minkä tahansa kirjoituksen yhdestä kappaleesta saadaan yhtenäinen, looginen ja hyvä. Kirjassa kerrotaan, kuinka kappaleet saadaan keskenään yhtenäiseksi. Mitä erilaisia tapoja on saada yksi kappale yhtenäiseksi. Ja siitä, kuinka kappaleet yhdistetään yhdeksi loogiseksi kokonaisuudeksi.
Minulle on tällä viikolla tullut tunne, että haluan seuraavalle matkalle johonkin, jossa voin vain istua, lukea kirjoja ja oleilla auringossa. Voi tosin olla niinkin, että kun ei taas ole New Yorkissa, niin tulee tunne, että haluaisi olla. Mutta yhä enemmän minua on alkanut kiinnostaa Etelä- ja Väli-Amerikka, jotka valitettavasti ovat vielä levottomia paikkoja. Tietysti jos rauhallisempia paikkoja etsii, niin Mikro- ja Makronesia olisivat hyviä kohteita. Ei mitään Thaimaata, eikä Singaporea, vaan niitä pienempiä saaria. Vaikkapa se saari, josta sukuni saattaa olla kotoisin. En tosin tiedä, milloin tarjoutuu tilaisuus seuraavalle matkalle, koska olen virkavapaalla nykyisestä työpaikastani koko seuraavan vuoden, eikä lomapäiviä ole varastossa.
No täytyy lähteä punttisalille, aamupalalle ja kaupungille, jos niitä farkkuja löytyisi. Ehkä voisin ostaa jonkun paidankin. Ja katsoa ihmisiä. Niitä luonnonkauniita, joita ei kohta enää erota leikatuista. Nyt useimmilla tulos on niin karmeannäköinen, että leikatut erottaa. Vaikkapa siitä, että rypistyykö otsa ja liikkuvatko kulmakarvat. Ja voihan sitä nähdä , onko hymy luonnollinen. Ihmeellisen valkeat hampaat on kaikilla aamutv:n juontajilla... Toivottavasti ei kohta käy, kuten Punahilkalle, että löytää itsensä jonkun suden vatsasta, kun aikansa näitä kauneusasioita ääneen ihmettelee.
19.11.15 New York