Käyn läpi 12 askeleen opetuksia oppiakseni - osa 13
Käyn läpi 12 askeleen opetuksia oppiakseni – osa 13
Kirjassa Kaksitoista askelta ehyempään aikuisuuteen – Opas Kristus-keskeisen toipumisen tielle (1996; Juva:WSOY) 12 askeleen 12. askel kuuluu:
”Koettuamme hengellisen heräämisen näiden askelten tuloksena yritimme saattaa tämän sanoman muillekin sekä toteuttaa näitä periaatteita kaikissa toimissamme”
12.askeleen tavoitteena on se, että alamme toimia.
Käytetty Raamatunkohta on (Gal. 6:1)): ”Veljet, jos joku tavataan tekemästä väärin, on teidän, joita Henki ohjaa, lempeästi ojennettava häntä. Olkaa kuitenkin varuillanne, ettette itse joudu kiusaukseen.”
12. askeleen tarkoituksena on, että koettuamme hengellisen heräämisen näiden askelien tuloksena yritimme saattaa tämän sanoman myös toisille sekä toteuttaa näitä periaatteita kaikissa toimissamme.
Nimettömät Alkoholistit (11.painos, 2001,101–112)-kirjassa kirjoitetaan 12.askeleen kohdalla, että käytännön kokemus osoittaa, ettei mikään tee niin vastustuskykyiseksi alkoholille kuin tarmokas työ muiden alkoholistien parissa. Kun muu toiminta pettää, tämä auttaa.
Älä lähde liikkeelle saarnamiehenä tai maailmanparantajana. Valitettavasti maailmassa on paljon ennakkoluuloja. Mahdollisuutesi vaikeutuvat, jos herätät niitä. Papit ja lääkärit ovat päteviä ihmisiä ja sinä voit oppia heiltä paljon jos tahdot, mutta sattuu olemaan niin, että sinun kokemuksesi alkoholistina tekevät sinut ainutlaatuisen käyttökelpoiseksi muille alkoholisteille. Tee yhteistyötä, älä arvostele. Meillä ei ole muuta tarkoitusta kuin olla avuksi.
Kun löydät mahdollisen uuden tulokkaan, ota hänestä selville kaikki mahdollinen. Jos hän ei tahdo lopettaa juomistaan, älä tuhlaa aikaa taivutteluun. Saatat vain pilata myöhemmät mahdollisuudet. Sama neuvo annettakoon hänen perheensä jäsenille. Heidän pitäisi olla kärsivällisiä ja käsittää, että he ovat tekemisissä sairaan kanssa.
Jos miehessä näkyy mitään merkkejä siihen suuntaan, että hän tahtoo lopettaa juomisen, keskustele vakavasti jonkun ihmisen kanssa, jolle hän on tärkeä – yleensä tämä ihminen on vaimo. Ota selville miten mies käyttäytyy, mitkä ovat hänen ongelmansa, mikä on hänen taustansa, kuinka vakava hänen tilansa on, millaisia käsityksiä hänellä on uskonnosta.
Tarvitset näitä tietoja voidaksesi asettaa itsesi hänen asemaansa, käsittääksesi miten sinä toivoisit hänen lähestyvän itseäsi, jos osat vaihtuvat.
Jos hän ei halua tavata sinua, älä tuppaudu väkisin. Tapaa mies kahden kesken, jos vain mahdollista. Puhele ensin yleisistä asioista. Jonkin ajan kuluttua voit ruveta puhumaan jostakin juomiseen liittyvästä. Kerro hänelle niin paljon omista juomatavoistasi, oireistasi ja kokemuksistasi, että saat hänet puhumaan itse. Jos hän tahtoo puhua, älä estä. Hänen puheistaan saat paremman käsitykseen siitä, miten sinun tulisi edetä. Jos hän ei tahdo puhua, kerro omasta juomisestasi aina lopettamiseen saakka. Mutta älä vielä sano mitään siitä, miten onnistuit lopettamaan. Jos hän on vakavalla päällä, kerro niistä vaikeuksista, joita viina sinulle aiheutti, mutta älä missään tapauksessa moralisoi tai luennoi. Jos hän on hilpeä, kerro hauskoja juttuja ryyppyretkistäsi. Koeta saada hänet kertomaan omista seikkailuistaan.
Kun hän huomaa, että sinä tunnet nämä juoma-asiat, selitä hänelle, että olet alkoholisti. Kerro, kuinka ymmällä olit ja kuinka lopulta käsitit olevasi sairas. Kuvaile hänelle, kuinka ponnistelit lopettaaksesi juomisen. Selitä hänelle minkälainen on se ajatuksen kuperkeikka, joka johtaa ensimmäiseen lasilliseen ja siitä uuteen ryyppykauteen. Jos hän on alkoholisti, hän käsittää heti.
Jos olet vakuuttunut siitä, että hän on todella alkoholisti, rupea kuvailemaan perin pohjin alkoholismin toivottomuutta. Osoita hänelle oman kokemuksesi kautta, kuinka ensimmäistä ryyppyä edeltävä ja sitä seuraava kummallinen sieluntila estää tahdonvoimaa toimimasta normaalisti.
Jos hän väittää itsepintaisesti, että hän pystyy pitämään juomisensa kurissa, niin sano että se on mahdollista – ellei hän ole alkoholisoitunut liikaa.
Hän vaatii sitä ja tätä ja ilmoittaa, ettei hän voi päästä alkoholin herraksi, ennen kuin hänen aineelliset tarpeensa on tyydytetty. Se on roskaa. Monet meistä ovat käyneet kovan koulun, ennen kuin ovat oppineet tämän: oli meillä töitä tai ei, oli meillä vaimo tai ei, me emme lopeta juomista, niin kauan luotamme ihmisiin enemmän kuin Jumalaan.
Jokaikisen alkoholistin tietoisuuteen on juurrutettava ajatus, että hän voi toipua riippumatta kenestäkään ihmisestä. Ainoa ehto on, että hän luottaa Jumalaan ja tekee perusteellisen suursiivouksen elämässään.
Älköön kukaan alkoholisti sanoko, että hän ei voi tervehtyä ennen kuin hän on saanut perheensä takaisin. Se ei pidä paikkaansa. Joskus vaimo ei palaa milloinkaan, syystä tai toisesta. Muistuta miestä siitä, että hänen toipumisensa ei riipu ihmisistä. Se riippuu hänen suhteestaan Jumalaan. Me olemme nähneet sellaistenkin miesten toipuvan, joiden perheet eivät ole milloinkaan palanneet. Olemme nähneet joidenkin sortuvan, kun perhe on palannut ennen aikojaan.
Kun elämme sanoman mukaisesti, elämämme ja tekomme antavat sille enemmän merkitystä kuin mihin sanamme ja kirjallisuutemme koskaan pystyisivät
Nimettömät Narkomaanit (mukailtu uusintapainos, 2003, 54–58)-kirjassa kirjoitetaan, että tulimme Nimettömiin Narkomaaneihin menneisyytemme haaksirikon seurauksena. Viimein asia, mitä odotimme, oli hengellinen herääminen. Halusimme vain lakata kärsimästä.
Askeleet johtavat heräämiseen, joka on luonteeltaan hengellinen. Osoituksena tästä heräämisestä ovat elämässämme tapahtuneet muutokset.
Sanoma on kuitenkin vailla merkitystä, ellemme elä sen mukaisesti. Kun elämme sanoman mukaisesti, elämämme ja tekomme antavat sille enemmän merkitystä kuin mihin sanamme ja kirjallisuutemme koskaan pystyisivät.
Kun alamme ensi kertaa kokea helpotusta addiktiostamme, olemme vaarassa ottaa jälleen elämämme hallinnan käsiimme. Unohdamme tuntemamme kärsimyksen ja tuskaan. Käyttäessämme sairautemme hallitsi elämäämme. Se on koko ajan valmiina taas kaappaamaan vallan. Unohdamme nopeasti, että kaikki aikaisemmat yrityksemme hallita elämäämme epäonnistuivat.
Kun jaamme kokemuksemme jonkun uuden kanssa, voimme pyytää korkeampaa voimaa käyttämään meitä hengellisenä välikappaleena. Emme korota itseämme jumaliksi. On etuoikeus vastat avunpyyntöön.
Autamme uusia ihmisiä oppimaan Nimettömien Narkomaanien periaatteet. Koetamme saada heidät tuntemaan olonsa tervetulleiksi ja autamme heitä oppimaan, mitä ohjelmalla on tarjottavana. Jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme. Aina kuin se on mahdollista, saatamme tulokkaat kokoukseen.
12 askeleen työskentely ohjaa meidät ainutlaatuisella tavalla nöyryytyksestä ja epätoivosta toimimaan korkeamman voimamme välikappaleina. Meille on annettu kyky auttaa toista addiktia silloin, kun kukaan muu ei siihen pysty.
Kiusaus neuvoa on suuri, ja kun niin teemme, menetämme tulokkaiden kunnioituksen. Tämä sumentaa sanomaamme. Yksinkertainen, rehellinen sanoma addiktiosta toipumisesta kuulostaa totuudenmukaiselta.
Ensisijaisesti se tapa, jolla saatamme sanomaa, puhuu itse puolestaan.
Pysymällä puhtaana alamme toteuttaa sellaisia hengellisiä periaatteita kuin toivo, antautuminen, hyväksyntä, rehellisyys, ennakkoluulottomuus, halukkuus, usko, suvaitsevaisuus, kärsivällisyys, nöyryys, pyyteetön rakkaus, jakaminen ja välittäminen.
Toipumisemme edistyessä hengelliset periaatteet koskettavat jokaista elämämme aluetta, koska yritämme yksinkertaisesti elää tätä ohjelmaan tässä ja nyt.
Hengellisten periaatteiden harjoittaminen päivittäisessä elämässämme johtaa meidät uuteen käsitykseen itsestämme. Rehellisyys, nöyryys ja ennakkoluulottomuus auttavat meitä kohtelemaan tovereitamme oikeudenmukaisesti. Suvaitsevaisuus tekee päätöksistämme maltillisia. Opimme kunnioittamaan itseämme.
Toipuessamme oppimamme läksyt ovat joskus katkeria ja kipeitä. Auttamalla muita saamme palkkioksi itsekunnioituksen.
Emme voi estää muita addikteja kokemasta omaa tuskaansa, mutta voimme saattaa sitä toivon sanomaa, jonka olemme saaneet toisilta toipuvilta addikteilta.
Jos et tee jalkatyötä (so. sovella 12 ehdotusta elämääsi) niin kuin puhut, niin sanomallasi ei ole paljon luotettavuutta
Terence T Gorski kirjoittaa kirjassaan (Understanding the Twelve Steps- An Interpretation and Guide for Recovering People, 1989), että koettuamme hengellisen heräämisen tarkoittaa, että olet käynyt läpi muutoksen askelten työskentelemisen seurauksena.
AA:ssa on sanonta, että ” You gotta walk the walk before you talk the talk”. Jos et tee jalkatyötä niin kuin puhut, niin sanomallasi ei ole paljon luotettavuutta.
AA-ohjelma on itsekäs ohjelma, jäsenet auttavat toisia, koska se auttaa heitä.
Ennen kuin voit tehokkaasti työskennellä 12 askelta ja auttaa muita, sinun on koettava hengellinen herääminen. Sinun on tunnistettava, että hengellinen herääminen on tapahtunut ja se ei tapahtunut magian kautta.
Jos hengellisyytesi on todellista, sitä ohjaavat lait ja periaatteet. Opit mitä sinun tulee tehdä aktivoidaksesi nuo lait ja periaatteet.
Hengellinen herääminen on radikaali muutos itsessäsi ja siinä kuinka toimit elämässäsi, mikä perustuu jykeviin periaatteisiin. Se ei tapahdu mumbo jumbo eikä sattumalta. SE tapahtuu, kun alat ymmärtää kuinka käyttää välttämättömiä hengellisiä ja psykologisia lakeja muuttuaksesi. Eli alat mielessäsi etsiä kunnolla totuutta. Näiden askelten seurauksena muutut dramaattisesti ja perustuvalla tavalla.
AA:ssa on sanonta, että pitääksesi sen, sinun on annettava se pois.
Gorskin mukaan 12 askeleen lupaukset ovat:
Neljä ensimmäistä lupausta koskevat muutoksia tunteissa:
1. Saamme kokea uudenlaista vapautta ja uudenlaista onnea:
- Pääsee eroon menneisyydestä, irti addiktion ansasta ja kohti uutta ja onnellisempaa elämää
2. Me emme murehdi menneisyyttä emmekä kiellä sitä:
- Kykenee muistamaan menneisyyden loukkaantumatta siitä
- Kertomalla tarinansa ja ilmaisemalla häpeänsä, syyllisyytensä ja nalkuttavan tuskansa, tuntee vapautumisen tunnetta
- Voi kertoa tarinansa kokematta kipua
-Hyväksyy menneisyytensä välttämättömänä itsensä osana ja uskoo että olemisesi ydin on ok
3. Me käsitämme, mitä tarkoittaa tyyneys :
- Tyyneys ei tarkoita että tuntisi koko ajan hyväksi koko ajan.
- Tyyneys ei ole raittiuteen perustuva päihtymys.
Tyyneys on kyky hyväksyä miellyttävät ja epämiellyttävät tunteet
- Ei ole enää tunteidensa orja; tietää mitä tuntee ja hyväksyy ne vaikka ne olisivat epämiellyttäviä, tietää ettei ole tunteensa ja on suurempi kuin tunteensa
4. Tiedämme mitä on rauha:
On itsensä hyväksymisen suora seuraus
-Tietää mitä tuntee tyynenä ja rentoutuneena; asiat on niin kuin pitää
Kolmen ensimmäisen lupauksen toteuduttua, olet oppinut kolme asiaa:
A. sinun täytyy oppia kuinka tunnistaa, leimata ja kommunikoida tunteensa
B. sinun täytyy uudelleen rakentaa alkoholi- ja huumetarina ja jatkaa sen kertomista, kunnes voit tehdä sen ilman syyllisyyttä, häpeää ja nalkuttavaa tuskaa
C. sinun täytyy oppia hyväksymään sekä miellyttävät että epämiellyttävät tunteet normaalina ja luonnollisena osana elämää
Seuraavat kaksi lupausta koskevat muutoksia käyttäytymisessä:
5. Vaikka olisimme vajonneet kuinka alas, saamme nähdä kuinka meidän kokemuksistamme on hyötyä muille:
- Kykenet käyttämään menneitä kokemuksiasi palvellessasi muita ihmisiä.
- Päihdeongelman hirvittelyn sijaan voi sanoa, että eikö ole uskomatonta kuinka paljon on oppinut päihdeongelmasta selvitessä.
- olet vahvempi ja kyvykkäämpi kuin olisit ilman päihdeongelmaasi, kykenet tuomaan voimasi raittiuden ja hyvän käyttöön
6. Hyödyttömyyden tunne ja itsesääli katoavat:
-Voi kanavoida vastalöydetyn vahvuuden ja itseluottamuksen raittiuteen
-Voi tulla hyödylliseksi hyödyttömyyden sijaan
-Voi kokea itsearvostusta itsesäälin sijaan
-Voi alkaa tuntea hyvää oloa itsestään ja siitä, mitä tekee elämälleen
Seuraavat kaksi lupausta koskevat muutoksia ihmissuhteissa:
7. Itsekkäät tarpeemme menettävät mielenkiintonsa ja lähimmäisistämme tulee meille tärkeitä:
- Päihdeongelmaisena on itsekeskeinen, maailma päättyy omaan nenään, 7.lupaus kertoo, että itsekeskeisyytesi häviää ja alat kiinnostua muista ihmisistä. Voit liittyä toisten joukkoon aktiivisesti ja tuottavasti sekä tavoittelet myös muiden hyvinvointia itsesi lisäksi
8. Emme enää tavoittele omaa etuamme:
- Sinä hankit terveen sosiaalisen tietoisuuden ja tunnistat että on oman etusi mukaista kehittää terveitä, rakastavia ja huoltapitäviä ihmissuhteita
Seuraavat neljä lupausta koskevat perustavanmuutoksia maailmankatsomuksessa:
9. Koko asenteemme elämään muuttuu:
- Alat havaita itsesi uudella tavalla
- Et ole enää epävarma, riittämätön, heikko itsetuntoinen
- Itsensä arvostaminen koostuu itseluottamuksesta ja itsensä arvostamisesta
10. Emme enää pelkää ihmisiä emmekä rahahuolia:
- Ei ole enää pelkoa, että toistaisi vanhoja tuhoavia syklejä elämässään.
11. Opimme selviämään vaistomaisesti tilanteista, jotka saattoivat meidät ennen ymmälle:
-Oppii rakentavan tavan elää, alkaa elää vastuullisesti, intuitiivisesti tietää mikä on oikein
-Itseään tuhoavassa elämäntavassa huonot tuntuivat vain jostain tapahtuvan ilman erityistä syytä, koska teki tänään asioita, jotka tuottivat kielteisiä seurauksia huomenna
-Kun elää 12 askeleen mukaan, niin hyviä asioita alkaa tapahtua jo aamusta ilman erityistä syytä, koska on ongelmanratkaisutapoja.
12. Käsitämme äkkiä, että Jumala tekee sen, mihin emme itse pystyneet:
- Kun kiinnittyy suurempaan viitekehykseen, isompaan arvojärjestelmään kuin mitä päihdeminä voi tarjota, tunnistamalla isomman ja terveemmän elämänkatsomuksen, niin voi organisoida elämänsä periaatteiden ympärille, mitkä toimivat paremmin sinulle
- Voi löytää että tämä laajennettu arvojärjestelmä voi tehdä asioita, joita rajoittunut päihdearvomaailma ei koskaan kyennyt.
Lupaukset kertovat että tulet kokemaan muutoksia neljällä alueella:
1. Ajattelun - opit ajattelemaan selvästi, loogisesti ja rationaalisesti mennyttä, nykyistä ja tulevaa
2. Tuntemisen - opit kuinka tietää, mitä tunnet, pukea ne sanoiksi ja kuinka kommunikoida ne toisille. Koet katharsiksen ja vapaudut kielteisistä tunteista, voit ilmaista tunteitasi
3. Toimimisen - Katkaiset entiset tavat, jotka johtivat tuskaan, löydät tyyneyden uusilla ja tuottavilla tavoilla
4. Ihmissuhteiden - opit kuinka liittyä toisiin ihmisiin terveellä ja tuottavalla tavalla
11 askeleen läpityöskentelyn ansiosta olemme kokeneet persoonallisuuden muutoksen
Phillip Z kirjoittaa kirjassaan A Skeptic´s Guide to the 12 Steps (1990, Hazelden), persoonallisuuden muutos on vapauttanut meidät henkisestä pakkomielteestä, joka pakotti meidät pakonomaiseen päihdekäyttäytymiseen.
Bill W:n kirjeenvaihto Jungin kanssa paljastaa, että molemmat miehet pitivät alkoholismia hengellisenä ongelmana, hengellisenä syndroomana, jolla oli emotionaalisia ja fyysisiä oireita, mutta perustaltaltaan sielun sairaus.
Pakkomielle juoda kasvaa väärinsuunnatusta yrityksestä tyydyttää sitä, mikä olemukseltaan on, hengellistä janoa.
Fyysinen olemassaolo ei enää riitä
Rabbi Kerry M. Olitzky ja Stuart A Copans kirjassaan Twelve Jewish Steps to Recovery – A Personal Guide Turning From Alcoholism and Other Addictions (2006, 7th ed, Woodstock, Vermount, Jewish Lights Publishing) kirjoittavat, että kun sinulla on se, se on sinun loppuelämän. Et ehkä tunne sitä lähelläsi koko aikaa, mutta se ei ole koskaan niin kaukana, ettetkö voisi kurkottaa sitä kohti.
Jos kolme teistä syö samassa pöydässä, ettekä ole puhuneet Tooran sanoja, se on kuin uhraus kuolleille idoleille. Mutta kun kolme teistä syö yhdessä ja olette puhuneet Tooran sanoja, niin olette ikään kuin syöneet Adonain ( Jumalan) pöydässä.
Älä rukoile syntisten loppua, vaan synnin loppua. Rukoile että syntiset katuisivat.
Stephen Artenburn ja David Stoop kirjoittavat kirjassaan The Life Recovery Workbook – A Biblical Guide through the 12 Steps, 2004), että 12.askeleessa on kolme osaa: hengellisen heräämisen vahvistaminen, tämän heräämisen viestin saattaminen ja harjoittaa näitä periaatteita läpi elämämme.
Työskentelemällä ahkerasti 11 ensimmäistä askelta, me olemme hankkineet terveemmän käsityksen itsestämme, muista ja Jumalasta:
AA1: Meidän täytyy tunnustaa voimattomuutemme ja päivittäisen elämämme hallitsemattomuuden.
AA2: Jumala poisti meidän mielettömyytemme ja palauttaa eheyden.
AA3: Antauduimme Jumalalle ja luovuimme kontrollista.
AA4 ja AA5: Teimme rehellisen inventaarion itsestämme ( ei muista) ja jaoimme tunnustuksemme jonkun toisen kanssa.
AA6 ja AA7: Nöyrästi etsimme Jumalan apua puhdistaa meidät ja täyttää meidät uusilla vahvuuksilla.
AA8 ja AA9: Tunnistamme haitan, jonka olemme aiheuttaneet toisille ja ryhdymme toimiin parantaaksemme vaurioituneita suhteitamme.
AA10: Sikeästi harjoitamme 12 askelta elämässämme.
AA11: Tietoisuus Jumalan läsnäolosta on aina kanssamme.
AA12: Annamme pois sen, mitä olemme saavuttaneet askelten läpityöskentelystä ja jäämme toipumaan jokaisessa elämämme kohtaamisessa.
Todellinen kunnianhimo ei ole sitä, mitä luulimme sen olevan. Todellinen kunnianhimo on syvä halu elää hyödyllisesti ja kulkea nöyrästi Jumalan armossa.
Hengellisen heräämisen avulla tulimme yhdeksi ja eheäksi
Stephanie S Covington kirjoittaa kirjassaan A Woman´s Way through Twelve Steps (1994), että toipuminen on uusi tapa elää. Työskentelemällä läpi ensimmäisestä yhdentoista askeleeseen kehitimme uuden tavan ajatella, tuntea ja toimia. Koimme ”hengellisen heräämisen”.
Muutimme menneen tavan, löysimme rauhallisen keskuksen, yhteyden ja hyväksynnän ja tietoisuutemme laajeni. Toivo puhkesi kukkaan, kehomme heräsi.
Luonnollisesti et voi siirtää eteenpäin, jos et ole saanut mitään. On helppo oppia sanonnat ja fraasit, mutta on vaikeampaa ” walk the walk” – seurata läpi 12 ehdotuksen.
Hengellisen heräämisen avulla tulimme yhdeksi ja eheäksi.
Jokaisen henkilökohtainen tarina on evankeliumin microkosmos – orjuudesta vapauteen tarina
Kirjassa The Twelve Step – Life Recovery Devotional (Thirty Meditations from Scripture for Each Step in Recovery, 1991) kirjoitetaan, että kertoessamme tarinaamme eteenpäin, meidän tulee muistaa aina, Kuinka hämmennyksessä ja täynnä tuskaisia tunteita olimme. Pelastuimme Jumalan ansiosta, emme itsemme tähden.
Kun käsitellään ihmisen syviä ja herkkiä aiheita, niin on tärkeää puhua rakkauden, ei tuomitsemisen kielellä. Rakkaus menee sanojen tuolle puolen.
Jumala tietää, että unohdamme helposti hengellisyyden syvät totuudet, jos katkomme itsemme irti jokapäiväisestä hengellisyydestä.
Voimme kertoa oman tarinamme sen jälkeen, kun olemme ensin kuunnelleet toisia.
Asiat joista olemme elämässämme kärsineet, opettavat meille arvokkaita opetuksia elämästä – niitä ei voi oppia toisella tavalla. Meillä on toivon sanoma niille, jotka yhä ovat päihdeongelmansa vankina.
Me olemme oppineet käymällä läpi kivuliaita askelia kohti toipumista –me opimme vielä lisää kun jaamme ne toisten kanssa.
Meitä on ehkä kohdeltu kuin ali-ihmisiä. Meitä on ehkä halveksittu ja hylätty häpeällisen päihdekäyttäytymisemme vuoksi. Sinusta voi tuntua, ettet ole tarpeeksi koulutettu auttamaan muita. Ei ole paremmin koulutettua auttajaa kuin se, joka on jo ollut siellä, missä hänen autettavansa on.
12 luovat tukevan perustan uudelle elämälle.
Meidän elämäntarinamme on suurin voimavaramme
Alkoholistien Aikuiset Lapset (AAL) kirjassa ”Aikuiset Lapset – Alkoholistiset/Toimintahäiriöiset Perheet” (2011,279-295) kirjoitetaan muistan, miten epäluuloinen olin, kun joku sanoi kaltoinkohtelua sisältänyt kasvatukseni tulisi olemaan arvokkain voimavarani… Olen päätynyt uskomaan, että lapsuuteni tekee minulle mahdolliseksi auttaa toisia, kun kukaan muu ei pysty.
Minulla ei ole mitään lääkäreitä eikä psykiatreja vastaan, mutta välillä he eivät pysty auttamaan. he eivät useinkaan ymmärrä, että aikuinen lapsi tarvitsee kokouksia ja yhteytä toisiin toipuviin ACA:laisiin sen sijaan, että asetetaan tavoitteita ja muutetaan vain käyttäytymistä.
Tavoitteet ja muuttunut käyttäytyminen ovat tärkeitä, mutta ne eivät syrjäytä sitä apua, joka tulee samastumisessa toisiin ACA-kokouksessa. Voit nähdä tulokkaan silmien laajenevan, kun pyykkilista tai ongelma luetaan. Tämä on tuhtia tavaraa.
Kahdestoista askel tarkoittaa, että ole tullut näin pitkälle siitä alkuperäisestä tuskasta, joka toi minut ohjelman pariin. Minulla on ymmärrytä, voimaa ja energiaa soveltaa tätä ohjelmaa kaikilla elämäni alueilla eikä ainoastaan määrättyyn pakko-oireeseen tai addiktioon.
” Edistymme kivusta kohti terveyhtymistä ja auttamista”.
Askeleet ensimmäisestä kolmanteen ( AA1-AA3) muodostavat luovuttamisen,
AA4-AA5 tunnustamisen,
AA6-AA9 siivoamisen ja
AA10-AA12 toiminnan.
Näen 12.askeleen askeleena, jossa alan ottaa vastuuta ohjelmasta toimimalla kummina toisille, palvelemalla ja osallistumalla sanomaa saattaviin työryhmiin ja pitämällä pyynnöstä alustuksia.
Tämä on ohjelma, joka pelasti elämäni. Kuulin jo varhaisessa vaiheessa sanottavan: ”Tule yhä uudestaan, vaikka mikä olisi”.
Muistan kun luin ensimmäistä kertaa 12.askeleen. Minua kiinnostivat sanoman saattaminen ja ACA:n periaatteiden noudattaminen, mutta olin epäluuloinen sen suhteen, että minä voisin kokea hengellisen herätyksen.
Tarkastellessani menneisyyttä saatan nähdä päättäneeni, että hengelliset kokemukset olivat muita ihmisiä varten. Useimmiten olin välittämättä, kun puhuttiin hengellisistä asioista.
Sain rehellisyyttä taipumukseeni mielistellä ja kontrolloida ihmisiä. Pystyin rehellisesti kertomaan istunnoissa tahtoni ja elämäni kääntämisestä Jumalan huomaan, mutta epäilin yhä , hellitinkö todella.
Toivoin Jumalan kuulevan rukoukseni, mutta en ollut varma. Näin jälkeenpäin tarkastelen ymmärrän tuoneeni pyykkilista-minuuteni 12 askeleeseen.
Kirjassa on kuvattu 14 piirrettä (”pyykkilista”, emt, xii-xiii), jotka ovat tyypillisiä aikuisille lapsille:
1) Meistä tuli eristäytyneitä sekä ihmisiä että auktoriteettihahmoja pelkääviä.
2) Meistä tuli hyväksynnänhakijoita ja kadotimme siinä ohessa identiteettimme.
3) Pelkäämme vihaisia ihmisiä ja kaikkea henkilökohtaista arvostelua.
4) Meistä tulee alkoholisteja ja/tai menemme alkoholistien kanssa naimisiin tai löydämme jonkun muun pakonomaisesti käyttäytyvän, kuten työnarkomaanin, täyttääksemme sairaat hylkäystarpeemme.
5) Elämme elämäämme uhrin näkökulmasta, ja tuo heikkous vetää meitä puoleensa rakkaus- ja ihmissuhteissa.
6) Meillä on ylikehittynyt vastuuntunto, ja meidän on helpompi huolehtia muista kuin itsestämme; näin meidän ei tarvitse katsoa liian läheltä omia virheitämme jne.
7) Saamme syyllisyydentunteita, kun nousemme puolustamaan itseämme sen sijaan, että antaisimme periksi muille.
8) Tulimme riippuvaiseksi kiihtymyksestä.
9) Sekoitamme rakkauden ja säälin, ja meillä on taipumus ”rakastaa” ihmisiä, jotta voimme ”sääliä” ja ”pelastaa”.
10) Olemme tukahduttaneet traumaattisen lapsuutemme tunteet ja olemme menettäneet kykymme tuntea tai ilmaista tunteitamme, koska se sattuu niin paljon (kieltäminen).
11) Tuomitsemme itsemme ankarasti, ja meillä on hyvin alhainen omanarvontunto.
12) Olemme riippuvaisia persoonallisuuksia, jotka kammoavat hylkäämistä, ja teemme mitä tahansa jatkaaksemme suhdetta, ettei meidän tarvitsisi kokea tuskallisia hylkäämisen tunteita, joita saimme eläessämme sairaiden ihmisten kanssa, jotka eivät koskaan olleet emotionaalisesti läsnä meitä varten.
13) Alkoholismi on perhesairaus; meistä tuli para-alkoholisteja ja omaksuimme tuohon sairauteen kuuluvia piirteitä, vaikkemme edes juoneet.
14) Para-alkoholistit ovat ennemminkin reagoijia kuin toimijoita. (Tony A, 1978)
Yritin muodostaa älyllistä suhdetta Korkeimpaan Voimaan antautumatta todella. Tämä on polkuni hengelliseen heräämiseen, joka on ollut dramaattinen ja ennakoimaton.
En ikinä voinut uskoa, että päätökseni mennä parisuhteeseen, joka osoittautui hyväksikäyttäväksi, johtaisi minut siihen osaan 12 askelta, jonka olin jättänyt huomiotta. Tämä suhde kipuineen ja hylkäyksineen ajoi minut lähes mielipuolisuuden partaalle. Olin kadottamassa itseni ja tiesin sen. Edessä oli joko hyvästien heittäminen ACA:lle tai murtautuminen vapaaksi suhteesta.
Kun päätin lähteä parisuhteesta, kohtasin voimakkaampaa paniikkia, pakko-oireisuutta ja pelkoa kuin ikinä olisin voinut kuvitella. Rukoilin päivin ja öin ja pysyttelin yhteydessä kummiini ja ryhmiin. Viikkoja tilanne oli veitsenterällä, mutta sitten tapahtui käänne.
Kohtasin lapsuuteni hylkäyspelon. Tiesin, että selviän hengissä tunteistani. Jatkoin rukoilua ja pysyttelin lähellä Korkeimpaa Voimaani. Muutamaa kuukautta myöhemmin hengellinen kokemukseni tuli dramaattisena näkynä ja todisti minulle suorin viittein siitä, että Jumala oli olemassa ja Jumala on rakastava. Tämä tapahtui toipumiseni 20. vuotena.
Kahdestoista askel
12. askeleessa otamme toipumisohjelman haltuumme ottamalla käytännön työhön ne hengelliset periaatteet, joita olemme käyttäneet ja joiden käyttämistä jatkamme uudelleen vanhemmoidessamme itseämme. Näihin periaatteisiin kuuluvat antautuminen, toivo, rehellisyys, anteeksianto, nöyryys ja monet muut piirteet 12 askeleesta.
12. askel kutsuu ACA:n jäseniä saattamaan sanomaa vielä kärsiville aikuisille lapsille sen lisäksi, että harjoitamme näitä periaatteita kaikissa toimissamme. Voimme myös odottaa hengellistä heräämistä, kuten 12.askel lupaa.
Luultavasti ei ole olemassa merkittävämpää tapaa uudelleen vanhemmoida itseämme kuin toivon sanoman saattaminen toiselle kärsivälle aikuiselle lapselle, joka ei vielä tiedä uudesta elämäntavasta. Näin tehdessämme kasvamme emotionaalisesti ja hengellisesti. Opimme rakastamaan uudelleen itseämme suuremmalla varmuudella.
Uudelleen vanhemmoinnin avulla opimme käyttämään hengellisiä periaatteita jokapäiväisessä elämässämme korvaten vanhat ajattelu- ja reagointitapamme. Ratkaisuissa sanotaan: ” Päästämällä asteittain irti ilmaisemattoman surun taakasta siirrymme hitaasti pois menneisyydestä. Opimme uudelleen vanhemmoimaan itseämme lempeydellä, huumorilla, rakkaudella ja kunnioituksella.”
Kehitymme ihmisten satuttamisesta heidän auttamiseen. Havahdumme sellaiseen eheyden tunteeseen, jota emme koskaan uskoneet mahdolliseksi.
Tekemällä työtä ACA:n askelten parissa opimme, että menneisyytemme voi olla eräs tärkeimmistä voimavaroistamme, kun yritämme auttaa muita ja itseämme. Emme elä menneisyydessä, mutta voimme auttaa toista aikuista lasta, kun kukaan muu ei pysty tai kun ammattilaisten vakavat yritykset ovat epäonnistuneet.
Käytämme elämäntarinoitamme rakentaaksemme samastumista ihmisessä, jonka kummina toimimme, tai viedessämme sanomaa hoitolaitokseen tai muualle.
Äskettäin ohjelmaan tulleet aikuiset lapset voivat olla salaa epäluuloisia. Monet ovat epäuskoisuuden eksperttejä. Heidät voi tavoittaa ainoastaan sellainen ihminen, joka pystyy jakamaan oman perheensä toimintahäiriön historian uuden ihmisen ymmärtämillä termeillä.
Kun kerromme taipumuksestamme mielistellä ihmisiä tai sekoittaa rakkaus sääliin, havaitsemme yhteyden, joka syntyy apua hakevaan ihmiseen. Ennen pitkää kyseinen ihminen yleensä avautuu ja alkaa kertoa vastaavia kokemuksiaan. tämä on meidän tarinamme voima, kun kerromme sen nöyryydellä ja toivoen auttavamme toisia.
12.askel on se näyttämö, jossa muutumme toimijoiksi sen sijaan, että olisimme reagoijia ilman ratkaisuja. Toimien siltä perustalta, että rakastamme ja kunnioitamme itseämme, tarjoamme hengellisiä ratkaisujamme aikuisille lapsille, jotka etsivät parempaa elämäntapaa. Autamme myös itseämme.
Jumala on olemassa
Erääseen hengellisen heräämisen tulokseen sisältyy sen ymmärtäminen, että Jumala on todellinen. Hengellisen heräämisen avulla siirrymme Jumalaa koskevista teorioista uskoon, että Korkeampi Voima on tavoitettavissa ja kuulee rukouksemme. Tiedämme, että rakastava Jumala tai Maailmankaikkeuden Henki on olemassa.
Olemme päätyneet uskomaan, että Jumala, niin kuin Jumalan ymmärrämme, on todellinen vanhempamme.
Sen lisäksi, että tietää Rakastavan Jumalan olevan olemassa, hengellinen herääminen lopettaa kivulloisen tunteen siitä, että on erilainen ja yksin. Häpeä, hylkäys ja kontrolli ovat myös tulleet käsitellyiksi. Jos ne nousevat uudelleen pintaan, niitä käsitellään tehokkaammin keinoin sen jälkeen, kun olemme heränneet hengellisesti.
Hengellinen herääminen yksinkertaistaa elämämme. Tiedämme vaistonvaraisesti, mitä tarvitsemme ja mitä ilman voimme elää. Emme enää reagoi ihmisiin, paikkoihin tai asioihin. Elämme ja annamme elää.
Hengellisen ohitustien välttäminen
Olemme muuttuneet hengellisen heräämisen myötä, mutta edessämme voi silti olla käyttäytymiseen ja ihmissuhteisiin liittyviä haasteita. Vaikka jotkin hengelliset kokemukset ovat ihmeellisiä, henkeäsalpaavia ja herättävät syvän kunnioituksen, ne eivät itsessään vastaa toipumista. Tämän kaltaiset hengelliset kokemukset auttavat meitä vahvistaa uskoamme Jumalalliseen Luojaan, mutta kokemus ei vapauta meitä toipumistyöstä.
Meidän täytyy yhä tehdä työtä 12 askeleen parissa käsitelläksemme niitä vaikutuksia, jotka ovat seurausta kasvamisesta epäterveessä perheessä.
Ne ACA:n jäsenet, jotka keskittyvät ensisijaisesti etsimään hengellistä heräämistä tekemättä työtä perheen toimintahäiriön aiheuttamien vaikutusten parissa, ovat usein menneet hengelliselle ohituskaistalle.
Hengellinen ohitustie tarkoittaa, että ihminen yrittää välttää sitä kipua, joka seuraa trauman ja lapsuudessa tapahtuneen laiminlyönnin läpityöskentelystä. Joissakin tapauksissa ihminen yrittää loikata eteenpäin toipumisprosessissa käymättä läpi koko prosessia. Tämä polku epäonnistuu poikkeuksetta tai johtaa epätyydyttäviin lopputuloksiin.
Jos hän onnistuu saamaan hengellisen kokemuksen, mutta välttää työtä ohjelman parissa, hän voi jäädä yhä tarpomaan addiktiivisuuden suohon tai ongelmallisiin ihmissuhteisiin. Hengellinen kokemus voi tuoda mukanaan jonkinlaista ymmärrystä, mutta ihminen pitää kiinni vanhoista elämäntavoistaan, ellei hän tartu kunnolla ACA-toipumiseen.
Ylimielisyyden ja pelon siivittämänä hän näyttää tekevän työtä sellaisen ohjelman parissa, jolla on hyvin vähän tekemistä ACA-ohjelman kanssa. Ja samalla pakko-oireet ja addiktiivisuus jatkuvat.
Hengellinen kokemus ilman lujaperustaista ohjelmatyötä voi tuottaa epäterveen minän. Pullistuneen minänsä avulla hän voi käyttää hengellistä kokemusta suojakilpenä ehdotuksille tehdä työtä ohjelman parissa.
Oikein käsiteltynä hengelliset kokemukset voivat johtaa hengelliseen heräämiseen, joka tuo mukanaan luovuutta ja tyyneyttä.
Palvelu on rakkautta, joka perustuu siihen, että rakastaa itseään
”Meidän täytyy antaa pois se, mitä meillä on, saadaksemme pitää sen.” Meidän on kuitenkin ensin rakastettava itseämme, jotta meillä olisi jotain annettavaa.
Ilman itseemme kohdistuvaa rakkautta 12 askeleesta tulee vain eräs saavuttamamme päämäärä tai ohittamamme merkkipaalu kulkiessamme tietämme mielistellen toisia tai hyläten oman itsemme.
Ilman oman itsemme rakastamista meillä on taipumus käyttää toisten palvelemista naamiointina piiloutuaksemme avoimelta katseelta.
Oman itsemme rakastaminen on seurausta 12 askeleen työstä, suostumista haavoittuvuuteen, avun pyytämistä ja tietoiseksi tulemisesta omasta ruumiistamme meditaation ja oikean hengitystekniikan avulla.
Rakastamme itseämme, kun löydämme kipumme. Pysyttelemme sen ääressä oireilematta päihteillä tai huumeilla tai jollain muulla pakonomaisella toiminnalla. Hakeudumme mieleemme tallennetun surun ääreen, otamme sen vastaan ja tunnemme sen. Löydämme todellisen itsemme ja asetumme Jumalallisen Valon ääreen.
Aikuiset lapset kantavat mukanaan luontaista häpeää ja hylkäystä. Ellemme saa apua, voimme hylätä itsemme silmänräpäyksessä. Aikuiset lapset juoksevat karkuun koko elämänsä häpeää ja hylkäystä salaten ne erilaisiin pakko-oireisiin ja itseä vahingoittaviin tekoihin.
Emme koskaan lakkaa rakastamasta vanhempiamme, vaikka uskoimme niin tehneemme. Vanhempamme on se biologinen pari, joka saattoi meidät maailmaan. Todellinen vanhempamme on kuitenkin Korkeampi Voima, joka ei hylkää.
Hengellisen avun myötä lakkaamme vastustamasta ajatusta oman itsemme rakastamisesta ehdoitta. Tässä ei ole kyse narsistisesta itsekeskeisyydestä eikä omaan napaan tuijottamisesta, vaan haavoittuneen sisäisen itsen syliin sulkemisesta ja kääntymisestä Korkeimman Voiman puoleen saadaksemme henkeä, elämää ja tervehtymistä.
Tony A ( ACA:n perustajajäseniä) tiesi, että kun aikuiset lapset menevät oman itsen sisälle, he löytävät eheytensä ja pystyvät palvelemaan Jumalaa ja maailmaa luotettuina palvelijoina. Menemällä sisäänpäin menemme ulospäin. Tulemme valaistuksi sisältäpäin.
Rakastamalla itseämme voimme alkaa purkaa viimeistä muuriamme ja päästää rakkauden sisään. Tämä on sipulin ydin – rakkaus itseä kohtaan.
Jonkun päästäminen sisään vaatii rohkeutta, koska meitä on syvästi satutettu lapsina torjumalla meidät. Rakastimme luonnostaan vanhempiamme, mutta vanhempamme eivät pystyneet ottamaan vastaan lahjaamme. He eivät rakastaneet itseään. He eivät pystyneet ymmärtämään, mitä yritimme antaa heille.
Vanhempiemme torjunta hämmensi meidät lapsina. Opimme nopeasti vetämään rakkautemme takaisin ja hautaamaan sen syvälle sisällämme. Loimme valeitsen, joka juoksi tavaroiden ja ihmisten perässä tunteakseen olevansa kontrollissa, mutta joka oli aina vailla eheyttä.
Ajattelimme haudanneemme rakkautemme pysyvästi, mutta se on olemassa. Samantekevää, mitä olemme tehneet valeitsenä, rakkautemme on olemassa. Tämä tarkoittaa, että pystymme rakastamaan toisia. Tämä tarkoittaa, että pystymme olemaan ystäviä.
Rakastamalla itseämme havaitsemme, että maailmassa on rakkautta enemmän kuin uskoimme. On yhä paljon riippuvuutta ja addiktiota, mutta on rakkautta ja voimme nähdä sen. Tunnistamme sen, koska meissä on rakkautta.
Tunnistaessamme rakkauden valeitsemme sulaa pois. Ymmärrämme, että emme ole addiktiomme. Me emme ole huumeita, ruokaa, tuhlailua, pelaamista, seksiä tai pakko-oireita. Me olemme rakkaus.
Saapuessamme 12. askeleeseen tiedämme, mitä eroa on pelastajana toimimisessa ja rakkaudella palvelemisessa.
Tuottaa kipua tietää, että on voimaton eikä voi parantaa ketään toista.
Aikuiset lapset puhuvat syyllisyyden ja voimattomuuden tunteistaan. He rukoilevat. He välttävät eristäytymistä. He antavat itselleen anteeksi. Heidän emotionaalinen tuskansa lievittyy. Muistamme, että pystymme puhumaan, luottamaan ja tuntemaan sen sijaan että kontrolloisimme, eristäytyisimme ja kiehuisimme kiukusta.
Ei ole koskaan myöhäistä saada onnellinen lapsuus tai ihmissuhde.
Viedessämme ACA-sanomaa muille pidämme asiat yksinkertaisina. Oma tarinamme riittää. Ei ole mitään tarvetta kaunistella tai vähätellä sitä, mitä olemme kokeneet. Sanomaa viedessämme noudatamme yksinkertaista kaavaa rakentamalla samastumista, kuvaamalla ACA-ohjelmaa ja kutsumalla ihmisen osallistumaan kokoukseen.
Rakennamme samastumista kertomalla muutamin esimerkein, millaista elämämme oli ennen kuin löysimme ACA:n. Puhumme eristyneisyyden ja erilaisuuden tunteista, vaikka yritimme kovasti olla muiden kaltaisia. Puhumme pohjakosketuksesta ihmissuhteissa tai työssä. Sitten annamme hänen, jota yritämme auttaa, lukea pyykkilistan tai ongelman. Tässä kohden hän tavallisesti alkaa kertoa jotain omasta tarinastaan, jos hän haluaa apua.
ACA:n jäseninä, jotka yrittävät auttaa toista ihmistä, tiedämme, että ohjelma toimii ja tiedämme, mitä askeleet voivat saada aikaan ihmisessä. Ne tarjoavat toisenlaisen tavan elää ihmiselle, joka haluaa erilaista elämää.
Itseriittoisuus esteenä toipumiselle
ACA-sanoma toteaa, että ACA toimii ja että se toimii jokaisella, joka pystyy käymään pohjassa, antautumaan ja pyytämään sekä vastaanottamaan apua. Tuo on vaikea kohta. Useimmat ACA:laiset ovat itseriittoisia. He ottavat osaa kokouksiin ja oppivat kielen, mutta eivät pysty pyytämään apua.
Linnoittautuneena erilaisuuden tunteeseen tai pelkoon he kärsivät. Mutta toivoa on olemassa halukkuden ja ajan myötä.
Meidän lupauksemme on seuraava: Jokainen aikuinen lapsi, joka etsii apua vaikutuksiin, joita toimintahäiriöisessä perheessä kasvaminen aiheutti, voi löytää hyväksyntää, rehellisyyttä ja oman itsen rakastamista.
Terveen perheen tunnusmerkit:
- kommunikoi ja kuuntelee toisiaan
- tukee toinen toisiaan
- opettaa kunnioitusta toisia kohtaan
- kehittää luottamusta
- omaa huumorintajua
- jakaa vastuuta
- opettaa oikeaa ja väärää
- omaa vahvat perhetraditiot
- kunnioittaa toisten yksityisyyttä
- arvostaa toisille tehtäviä palveluksia
- kasvattaa perhekeskustelua
- jakaa vapaa-aikaansa toistensa kanssa
- hyväksyy ja etsii apua ongelmiin
Tiedämme, mitä olemme tekemässä. Olemme pysäyttämässä perheen toimintahäiriösairauden ylisukupolvisuuden. Keskitymme ACA:han.
Jokaiselle aikuiselle lapselle, joka etsii tätä elämäntapaa, sanomme: ” Jumala on paikalla, kun tarvitset Jumalaa.”
16.3.13 Lappeenrannassa
Kirjassa Kaksitoista askelta ehyempään aikuisuuteen – Opas Kristus-keskeisen toipumisen tielle (1996; Juva:WSOY) 12 askeleen 12. askel kuuluu:
”Koettuamme hengellisen heräämisen näiden askelten tuloksena yritimme saattaa tämän sanoman muillekin sekä toteuttaa näitä periaatteita kaikissa toimissamme”
12.askeleen tavoitteena on se, että alamme toimia.
Käytetty Raamatunkohta on (Gal. 6:1)): ”Veljet, jos joku tavataan tekemästä väärin, on teidän, joita Henki ohjaa, lempeästi ojennettava häntä. Olkaa kuitenkin varuillanne, ettette itse joudu kiusaukseen.”
12. askeleen tarkoituksena on, että koettuamme hengellisen heräämisen näiden askelien tuloksena yritimme saattaa tämän sanoman myös toisille sekä toteuttaa näitä periaatteita kaikissa toimissamme.
Nimettömät Alkoholistit (11.painos, 2001,101–112)-kirjassa kirjoitetaan 12.askeleen kohdalla, että käytännön kokemus osoittaa, ettei mikään tee niin vastustuskykyiseksi alkoholille kuin tarmokas työ muiden alkoholistien parissa. Kun muu toiminta pettää, tämä auttaa.
Älä lähde liikkeelle saarnamiehenä tai maailmanparantajana. Valitettavasti maailmassa on paljon ennakkoluuloja. Mahdollisuutesi vaikeutuvat, jos herätät niitä. Papit ja lääkärit ovat päteviä ihmisiä ja sinä voit oppia heiltä paljon jos tahdot, mutta sattuu olemaan niin, että sinun kokemuksesi alkoholistina tekevät sinut ainutlaatuisen käyttökelpoiseksi muille alkoholisteille. Tee yhteistyötä, älä arvostele. Meillä ei ole muuta tarkoitusta kuin olla avuksi.
Kun löydät mahdollisen uuden tulokkaan, ota hänestä selville kaikki mahdollinen. Jos hän ei tahdo lopettaa juomistaan, älä tuhlaa aikaa taivutteluun. Saatat vain pilata myöhemmät mahdollisuudet. Sama neuvo annettakoon hänen perheensä jäsenille. Heidän pitäisi olla kärsivällisiä ja käsittää, että he ovat tekemisissä sairaan kanssa.
Jos miehessä näkyy mitään merkkejä siihen suuntaan, että hän tahtoo lopettaa juomisen, keskustele vakavasti jonkun ihmisen kanssa, jolle hän on tärkeä – yleensä tämä ihminen on vaimo. Ota selville miten mies käyttäytyy, mitkä ovat hänen ongelmansa, mikä on hänen taustansa, kuinka vakava hänen tilansa on, millaisia käsityksiä hänellä on uskonnosta.
Tarvitset näitä tietoja voidaksesi asettaa itsesi hänen asemaansa, käsittääksesi miten sinä toivoisit hänen lähestyvän itseäsi, jos osat vaihtuvat.
Jos hän ei halua tavata sinua, älä tuppaudu väkisin. Tapaa mies kahden kesken, jos vain mahdollista. Puhele ensin yleisistä asioista. Jonkin ajan kuluttua voit ruveta puhumaan jostakin juomiseen liittyvästä. Kerro hänelle niin paljon omista juomatavoistasi, oireistasi ja kokemuksistasi, että saat hänet puhumaan itse. Jos hän tahtoo puhua, älä estä. Hänen puheistaan saat paremman käsitykseen siitä, miten sinun tulisi edetä. Jos hän ei tahdo puhua, kerro omasta juomisestasi aina lopettamiseen saakka. Mutta älä vielä sano mitään siitä, miten onnistuit lopettamaan. Jos hän on vakavalla päällä, kerro niistä vaikeuksista, joita viina sinulle aiheutti, mutta älä missään tapauksessa moralisoi tai luennoi. Jos hän on hilpeä, kerro hauskoja juttuja ryyppyretkistäsi. Koeta saada hänet kertomaan omista seikkailuistaan.
Kun hän huomaa, että sinä tunnet nämä juoma-asiat, selitä hänelle, että olet alkoholisti. Kerro, kuinka ymmällä olit ja kuinka lopulta käsitit olevasi sairas. Kuvaile hänelle, kuinka ponnistelit lopettaaksesi juomisen. Selitä hänelle minkälainen on se ajatuksen kuperkeikka, joka johtaa ensimmäiseen lasilliseen ja siitä uuteen ryyppykauteen. Jos hän on alkoholisti, hän käsittää heti.
Jos olet vakuuttunut siitä, että hän on todella alkoholisti, rupea kuvailemaan perin pohjin alkoholismin toivottomuutta. Osoita hänelle oman kokemuksesi kautta, kuinka ensimmäistä ryyppyä edeltävä ja sitä seuraava kummallinen sieluntila estää tahdonvoimaa toimimasta normaalisti.
Jos hän väittää itsepintaisesti, että hän pystyy pitämään juomisensa kurissa, niin sano että se on mahdollista – ellei hän ole alkoholisoitunut liikaa.
Hän vaatii sitä ja tätä ja ilmoittaa, ettei hän voi päästä alkoholin herraksi, ennen kuin hänen aineelliset tarpeensa on tyydytetty. Se on roskaa. Monet meistä ovat käyneet kovan koulun, ennen kuin ovat oppineet tämän: oli meillä töitä tai ei, oli meillä vaimo tai ei, me emme lopeta juomista, niin kauan luotamme ihmisiin enemmän kuin Jumalaan.
Jokaikisen alkoholistin tietoisuuteen on juurrutettava ajatus, että hän voi toipua riippumatta kenestäkään ihmisestä. Ainoa ehto on, että hän luottaa Jumalaan ja tekee perusteellisen suursiivouksen elämässään.
Älköön kukaan alkoholisti sanoko, että hän ei voi tervehtyä ennen kuin hän on saanut perheensä takaisin. Se ei pidä paikkaansa. Joskus vaimo ei palaa milloinkaan, syystä tai toisesta. Muistuta miestä siitä, että hänen toipumisensa ei riipu ihmisistä. Se riippuu hänen suhteestaan Jumalaan. Me olemme nähneet sellaistenkin miesten toipuvan, joiden perheet eivät ole milloinkaan palanneet. Olemme nähneet joidenkin sortuvan, kun perhe on palannut ennen aikojaan.
Kun elämme sanoman mukaisesti, elämämme ja tekomme antavat sille enemmän merkitystä kuin mihin sanamme ja kirjallisuutemme koskaan pystyisivät
Nimettömät Narkomaanit (mukailtu uusintapainos, 2003, 54–58)-kirjassa kirjoitetaan, että tulimme Nimettömiin Narkomaaneihin menneisyytemme haaksirikon seurauksena. Viimein asia, mitä odotimme, oli hengellinen herääminen. Halusimme vain lakata kärsimästä.
Askeleet johtavat heräämiseen, joka on luonteeltaan hengellinen. Osoituksena tästä heräämisestä ovat elämässämme tapahtuneet muutokset.
Sanoma on kuitenkin vailla merkitystä, ellemme elä sen mukaisesti. Kun elämme sanoman mukaisesti, elämämme ja tekomme antavat sille enemmän merkitystä kuin mihin sanamme ja kirjallisuutemme koskaan pystyisivät.
Kun alamme ensi kertaa kokea helpotusta addiktiostamme, olemme vaarassa ottaa jälleen elämämme hallinnan käsiimme. Unohdamme tuntemamme kärsimyksen ja tuskaan. Käyttäessämme sairautemme hallitsi elämäämme. Se on koko ajan valmiina taas kaappaamaan vallan. Unohdamme nopeasti, että kaikki aikaisemmat yrityksemme hallita elämäämme epäonnistuivat.
Kun jaamme kokemuksemme jonkun uuden kanssa, voimme pyytää korkeampaa voimaa käyttämään meitä hengellisenä välikappaleena. Emme korota itseämme jumaliksi. On etuoikeus vastat avunpyyntöön.
Autamme uusia ihmisiä oppimaan Nimettömien Narkomaanien periaatteet. Koetamme saada heidät tuntemaan olonsa tervetulleiksi ja autamme heitä oppimaan, mitä ohjelmalla on tarjottavana. Jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme. Aina kuin se on mahdollista, saatamme tulokkaat kokoukseen.
12 askeleen työskentely ohjaa meidät ainutlaatuisella tavalla nöyryytyksestä ja epätoivosta toimimaan korkeamman voimamme välikappaleina. Meille on annettu kyky auttaa toista addiktia silloin, kun kukaan muu ei siihen pysty.
Kiusaus neuvoa on suuri, ja kun niin teemme, menetämme tulokkaiden kunnioituksen. Tämä sumentaa sanomaamme. Yksinkertainen, rehellinen sanoma addiktiosta toipumisesta kuulostaa totuudenmukaiselta.
Ensisijaisesti se tapa, jolla saatamme sanomaa, puhuu itse puolestaan.
Pysymällä puhtaana alamme toteuttaa sellaisia hengellisiä periaatteita kuin toivo, antautuminen, hyväksyntä, rehellisyys, ennakkoluulottomuus, halukkuus, usko, suvaitsevaisuus, kärsivällisyys, nöyryys, pyyteetön rakkaus, jakaminen ja välittäminen.
Toipumisemme edistyessä hengelliset periaatteet koskettavat jokaista elämämme aluetta, koska yritämme yksinkertaisesti elää tätä ohjelmaan tässä ja nyt.
Hengellisten periaatteiden harjoittaminen päivittäisessä elämässämme johtaa meidät uuteen käsitykseen itsestämme. Rehellisyys, nöyryys ja ennakkoluulottomuus auttavat meitä kohtelemaan tovereitamme oikeudenmukaisesti. Suvaitsevaisuus tekee päätöksistämme maltillisia. Opimme kunnioittamaan itseämme.
Toipuessamme oppimamme läksyt ovat joskus katkeria ja kipeitä. Auttamalla muita saamme palkkioksi itsekunnioituksen.
Emme voi estää muita addikteja kokemasta omaa tuskaansa, mutta voimme saattaa sitä toivon sanomaa, jonka olemme saaneet toisilta toipuvilta addikteilta.
Jos et tee jalkatyötä (so. sovella 12 ehdotusta elämääsi) niin kuin puhut, niin sanomallasi ei ole paljon luotettavuutta
Terence T Gorski kirjoittaa kirjassaan (Understanding the Twelve Steps- An Interpretation and Guide for Recovering People, 1989), että koettuamme hengellisen heräämisen tarkoittaa, että olet käynyt läpi muutoksen askelten työskentelemisen seurauksena.
AA:ssa on sanonta, että ” You gotta walk the walk before you talk the talk”. Jos et tee jalkatyötä niin kuin puhut, niin sanomallasi ei ole paljon luotettavuutta.
AA-ohjelma on itsekäs ohjelma, jäsenet auttavat toisia, koska se auttaa heitä.
Ennen kuin voit tehokkaasti työskennellä 12 askelta ja auttaa muita, sinun on koettava hengellinen herääminen. Sinun on tunnistettava, että hengellinen herääminen on tapahtunut ja se ei tapahtunut magian kautta.
Jos hengellisyytesi on todellista, sitä ohjaavat lait ja periaatteet. Opit mitä sinun tulee tehdä aktivoidaksesi nuo lait ja periaatteet.
Hengellinen herääminen on radikaali muutos itsessäsi ja siinä kuinka toimit elämässäsi, mikä perustuu jykeviin periaatteisiin. Se ei tapahdu mumbo jumbo eikä sattumalta. SE tapahtuu, kun alat ymmärtää kuinka käyttää välttämättömiä hengellisiä ja psykologisia lakeja muuttuaksesi. Eli alat mielessäsi etsiä kunnolla totuutta. Näiden askelten seurauksena muutut dramaattisesti ja perustuvalla tavalla.
AA:ssa on sanonta, että pitääksesi sen, sinun on annettava se pois.
Gorskin mukaan 12 askeleen lupaukset ovat:
Neljä ensimmäistä lupausta koskevat muutoksia tunteissa:
1. Saamme kokea uudenlaista vapautta ja uudenlaista onnea:
- Pääsee eroon menneisyydestä, irti addiktion ansasta ja kohti uutta ja onnellisempaa elämää
2. Me emme murehdi menneisyyttä emmekä kiellä sitä:
- Kykenee muistamaan menneisyyden loukkaantumatta siitä
- Kertomalla tarinansa ja ilmaisemalla häpeänsä, syyllisyytensä ja nalkuttavan tuskansa, tuntee vapautumisen tunnetta
- Voi kertoa tarinansa kokematta kipua
-Hyväksyy menneisyytensä välttämättömänä itsensä osana ja uskoo että olemisesi ydin on ok
3. Me käsitämme, mitä tarkoittaa tyyneys :
- Tyyneys ei tarkoita että tuntisi koko ajan hyväksi koko ajan.
- Tyyneys ei ole raittiuteen perustuva päihtymys.
Tyyneys on kyky hyväksyä miellyttävät ja epämiellyttävät tunteet
- Ei ole enää tunteidensa orja; tietää mitä tuntee ja hyväksyy ne vaikka ne olisivat epämiellyttäviä, tietää ettei ole tunteensa ja on suurempi kuin tunteensa
4. Tiedämme mitä on rauha:
On itsensä hyväksymisen suora seuraus
-Tietää mitä tuntee tyynenä ja rentoutuneena; asiat on niin kuin pitää
Kolmen ensimmäisen lupauksen toteuduttua, olet oppinut kolme asiaa:
A. sinun täytyy oppia kuinka tunnistaa, leimata ja kommunikoida tunteensa
B. sinun täytyy uudelleen rakentaa alkoholi- ja huumetarina ja jatkaa sen kertomista, kunnes voit tehdä sen ilman syyllisyyttä, häpeää ja nalkuttavaa tuskaa
C. sinun täytyy oppia hyväksymään sekä miellyttävät että epämiellyttävät tunteet normaalina ja luonnollisena osana elämää
Seuraavat kaksi lupausta koskevat muutoksia käyttäytymisessä:
5. Vaikka olisimme vajonneet kuinka alas, saamme nähdä kuinka meidän kokemuksistamme on hyötyä muille:
- Kykenet käyttämään menneitä kokemuksiasi palvellessasi muita ihmisiä.
- Päihdeongelman hirvittelyn sijaan voi sanoa, että eikö ole uskomatonta kuinka paljon on oppinut päihdeongelmasta selvitessä.
- olet vahvempi ja kyvykkäämpi kuin olisit ilman päihdeongelmaasi, kykenet tuomaan voimasi raittiuden ja hyvän käyttöön
6. Hyödyttömyyden tunne ja itsesääli katoavat:
-Voi kanavoida vastalöydetyn vahvuuden ja itseluottamuksen raittiuteen
-Voi tulla hyödylliseksi hyödyttömyyden sijaan
-Voi kokea itsearvostusta itsesäälin sijaan
-Voi alkaa tuntea hyvää oloa itsestään ja siitä, mitä tekee elämälleen
Seuraavat kaksi lupausta koskevat muutoksia ihmissuhteissa:
7. Itsekkäät tarpeemme menettävät mielenkiintonsa ja lähimmäisistämme tulee meille tärkeitä:
- Päihdeongelmaisena on itsekeskeinen, maailma päättyy omaan nenään, 7.lupaus kertoo, että itsekeskeisyytesi häviää ja alat kiinnostua muista ihmisistä. Voit liittyä toisten joukkoon aktiivisesti ja tuottavasti sekä tavoittelet myös muiden hyvinvointia itsesi lisäksi
8. Emme enää tavoittele omaa etuamme:
- Sinä hankit terveen sosiaalisen tietoisuuden ja tunnistat että on oman etusi mukaista kehittää terveitä, rakastavia ja huoltapitäviä ihmissuhteita
Seuraavat neljä lupausta koskevat perustavanmuutoksia maailmankatsomuksessa:
9. Koko asenteemme elämään muuttuu:
- Alat havaita itsesi uudella tavalla
- Et ole enää epävarma, riittämätön, heikko itsetuntoinen
- Itsensä arvostaminen koostuu itseluottamuksesta ja itsensä arvostamisesta
10. Emme enää pelkää ihmisiä emmekä rahahuolia:
- Ei ole enää pelkoa, että toistaisi vanhoja tuhoavia syklejä elämässään.
11. Opimme selviämään vaistomaisesti tilanteista, jotka saattoivat meidät ennen ymmälle:
-Oppii rakentavan tavan elää, alkaa elää vastuullisesti, intuitiivisesti tietää mikä on oikein
-Itseään tuhoavassa elämäntavassa huonot tuntuivat vain jostain tapahtuvan ilman erityistä syytä, koska teki tänään asioita, jotka tuottivat kielteisiä seurauksia huomenna
-Kun elää 12 askeleen mukaan, niin hyviä asioita alkaa tapahtua jo aamusta ilman erityistä syytä, koska on ongelmanratkaisutapoja.
12. Käsitämme äkkiä, että Jumala tekee sen, mihin emme itse pystyneet:
- Kun kiinnittyy suurempaan viitekehykseen, isompaan arvojärjestelmään kuin mitä päihdeminä voi tarjota, tunnistamalla isomman ja terveemmän elämänkatsomuksen, niin voi organisoida elämänsä periaatteiden ympärille, mitkä toimivat paremmin sinulle
- Voi löytää että tämä laajennettu arvojärjestelmä voi tehdä asioita, joita rajoittunut päihdearvomaailma ei koskaan kyennyt.
Lupaukset kertovat että tulet kokemaan muutoksia neljällä alueella:
1. Ajattelun - opit ajattelemaan selvästi, loogisesti ja rationaalisesti mennyttä, nykyistä ja tulevaa
2. Tuntemisen - opit kuinka tietää, mitä tunnet, pukea ne sanoiksi ja kuinka kommunikoida ne toisille. Koet katharsiksen ja vapaudut kielteisistä tunteista, voit ilmaista tunteitasi
3. Toimimisen - Katkaiset entiset tavat, jotka johtivat tuskaan, löydät tyyneyden uusilla ja tuottavilla tavoilla
4. Ihmissuhteiden - opit kuinka liittyä toisiin ihmisiin terveellä ja tuottavalla tavalla
11 askeleen läpityöskentelyn ansiosta olemme kokeneet persoonallisuuden muutoksen
Phillip Z kirjoittaa kirjassaan A Skeptic´s Guide to the 12 Steps (1990, Hazelden), persoonallisuuden muutos on vapauttanut meidät henkisestä pakkomielteestä, joka pakotti meidät pakonomaiseen päihdekäyttäytymiseen.
Bill W:n kirjeenvaihto Jungin kanssa paljastaa, että molemmat miehet pitivät alkoholismia hengellisenä ongelmana, hengellisenä syndroomana, jolla oli emotionaalisia ja fyysisiä oireita, mutta perustaltaltaan sielun sairaus.
Pakkomielle juoda kasvaa väärinsuunnatusta yrityksestä tyydyttää sitä, mikä olemukseltaan on, hengellistä janoa.
Fyysinen olemassaolo ei enää riitä
Rabbi Kerry M. Olitzky ja Stuart A Copans kirjassaan Twelve Jewish Steps to Recovery – A Personal Guide Turning From Alcoholism and Other Addictions (2006, 7th ed, Woodstock, Vermount, Jewish Lights Publishing) kirjoittavat, että kun sinulla on se, se on sinun loppuelämän. Et ehkä tunne sitä lähelläsi koko aikaa, mutta se ei ole koskaan niin kaukana, ettetkö voisi kurkottaa sitä kohti.
Jos kolme teistä syö samassa pöydässä, ettekä ole puhuneet Tooran sanoja, se on kuin uhraus kuolleille idoleille. Mutta kun kolme teistä syö yhdessä ja olette puhuneet Tooran sanoja, niin olette ikään kuin syöneet Adonain ( Jumalan) pöydässä.
Älä rukoile syntisten loppua, vaan synnin loppua. Rukoile että syntiset katuisivat.
Stephen Artenburn ja David Stoop kirjoittavat kirjassaan The Life Recovery Workbook – A Biblical Guide through the 12 Steps, 2004), että 12.askeleessa on kolme osaa: hengellisen heräämisen vahvistaminen, tämän heräämisen viestin saattaminen ja harjoittaa näitä periaatteita läpi elämämme.
Työskentelemällä ahkerasti 11 ensimmäistä askelta, me olemme hankkineet terveemmän käsityksen itsestämme, muista ja Jumalasta:
AA1: Meidän täytyy tunnustaa voimattomuutemme ja päivittäisen elämämme hallitsemattomuuden.
AA2: Jumala poisti meidän mielettömyytemme ja palauttaa eheyden.
AA3: Antauduimme Jumalalle ja luovuimme kontrollista.
AA4 ja AA5: Teimme rehellisen inventaarion itsestämme ( ei muista) ja jaoimme tunnustuksemme jonkun toisen kanssa.
AA6 ja AA7: Nöyrästi etsimme Jumalan apua puhdistaa meidät ja täyttää meidät uusilla vahvuuksilla.
AA8 ja AA9: Tunnistamme haitan, jonka olemme aiheuttaneet toisille ja ryhdymme toimiin parantaaksemme vaurioituneita suhteitamme.
AA10: Sikeästi harjoitamme 12 askelta elämässämme.
AA11: Tietoisuus Jumalan läsnäolosta on aina kanssamme.
AA12: Annamme pois sen, mitä olemme saavuttaneet askelten läpityöskentelystä ja jäämme toipumaan jokaisessa elämämme kohtaamisessa.
Todellinen kunnianhimo ei ole sitä, mitä luulimme sen olevan. Todellinen kunnianhimo on syvä halu elää hyödyllisesti ja kulkea nöyrästi Jumalan armossa.
Hengellisen heräämisen avulla tulimme yhdeksi ja eheäksi
Stephanie S Covington kirjoittaa kirjassaan A Woman´s Way through Twelve Steps (1994), että toipuminen on uusi tapa elää. Työskentelemällä läpi ensimmäisestä yhdentoista askeleeseen kehitimme uuden tavan ajatella, tuntea ja toimia. Koimme ”hengellisen heräämisen”.
Muutimme menneen tavan, löysimme rauhallisen keskuksen, yhteyden ja hyväksynnän ja tietoisuutemme laajeni. Toivo puhkesi kukkaan, kehomme heräsi.
Luonnollisesti et voi siirtää eteenpäin, jos et ole saanut mitään. On helppo oppia sanonnat ja fraasit, mutta on vaikeampaa ” walk the walk” – seurata läpi 12 ehdotuksen.
Hengellisen heräämisen avulla tulimme yhdeksi ja eheäksi.
Jokaisen henkilökohtainen tarina on evankeliumin microkosmos – orjuudesta vapauteen tarina
Kirjassa The Twelve Step – Life Recovery Devotional (Thirty Meditations from Scripture for Each Step in Recovery, 1991) kirjoitetaan, että kertoessamme tarinaamme eteenpäin, meidän tulee muistaa aina, Kuinka hämmennyksessä ja täynnä tuskaisia tunteita olimme. Pelastuimme Jumalan ansiosta, emme itsemme tähden.
Kun käsitellään ihmisen syviä ja herkkiä aiheita, niin on tärkeää puhua rakkauden, ei tuomitsemisen kielellä. Rakkaus menee sanojen tuolle puolen.
Jumala tietää, että unohdamme helposti hengellisyyden syvät totuudet, jos katkomme itsemme irti jokapäiväisestä hengellisyydestä.
Voimme kertoa oman tarinamme sen jälkeen, kun olemme ensin kuunnelleet toisia.
Asiat joista olemme elämässämme kärsineet, opettavat meille arvokkaita opetuksia elämästä – niitä ei voi oppia toisella tavalla. Meillä on toivon sanoma niille, jotka yhä ovat päihdeongelmansa vankina.
Me olemme oppineet käymällä läpi kivuliaita askelia kohti toipumista –me opimme vielä lisää kun jaamme ne toisten kanssa.
Meitä on ehkä kohdeltu kuin ali-ihmisiä. Meitä on ehkä halveksittu ja hylätty häpeällisen päihdekäyttäytymisemme vuoksi. Sinusta voi tuntua, ettet ole tarpeeksi koulutettu auttamaan muita. Ei ole paremmin koulutettua auttajaa kuin se, joka on jo ollut siellä, missä hänen autettavansa on.
12 luovat tukevan perustan uudelle elämälle.
Meidän elämäntarinamme on suurin voimavaramme
Alkoholistien Aikuiset Lapset (AAL) kirjassa ”Aikuiset Lapset – Alkoholistiset/Toimintahäiriöiset Perheet” (2011,279-295) kirjoitetaan muistan, miten epäluuloinen olin, kun joku sanoi kaltoinkohtelua sisältänyt kasvatukseni tulisi olemaan arvokkain voimavarani… Olen päätynyt uskomaan, että lapsuuteni tekee minulle mahdolliseksi auttaa toisia, kun kukaan muu ei pysty.
Minulla ei ole mitään lääkäreitä eikä psykiatreja vastaan, mutta välillä he eivät pysty auttamaan. he eivät useinkaan ymmärrä, että aikuinen lapsi tarvitsee kokouksia ja yhteytä toisiin toipuviin ACA:laisiin sen sijaan, että asetetaan tavoitteita ja muutetaan vain käyttäytymistä.
Tavoitteet ja muuttunut käyttäytyminen ovat tärkeitä, mutta ne eivät syrjäytä sitä apua, joka tulee samastumisessa toisiin ACA-kokouksessa. Voit nähdä tulokkaan silmien laajenevan, kun pyykkilista tai ongelma luetaan. Tämä on tuhtia tavaraa.
Kahdestoista askel tarkoittaa, että ole tullut näin pitkälle siitä alkuperäisestä tuskasta, joka toi minut ohjelman pariin. Minulla on ymmärrytä, voimaa ja energiaa soveltaa tätä ohjelmaa kaikilla elämäni alueilla eikä ainoastaan määrättyyn pakko-oireeseen tai addiktioon.
” Edistymme kivusta kohti terveyhtymistä ja auttamista”.
Askeleet ensimmäisestä kolmanteen ( AA1-AA3) muodostavat luovuttamisen,
AA4-AA5 tunnustamisen,
AA6-AA9 siivoamisen ja
AA10-AA12 toiminnan.
Näen 12.askeleen askeleena, jossa alan ottaa vastuuta ohjelmasta toimimalla kummina toisille, palvelemalla ja osallistumalla sanomaa saattaviin työryhmiin ja pitämällä pyynnöstä alustuksia.
Tämä on ohjelma, joka pelasti elämäni. Kuulin jo varhaisessa vaiheessa sanottavan: ”Tule yhä uudestaan, vaikka mikä olisi”.
Muistan kun luin ensimmäistä kertaa 12.askeleen. Minua kiinnostivat sanoman saattaminen ja ACA:n periaatteiden noudattaminen, mutta olin epäluuloinen sen suhteen, että minä voisin kokea hengellisen herätyksen.
Tarkastellessani menneisyyttä saatan nähdä päättäneeni, että hengelliset kokemukset olivat muita ihmisiä varten. Useimmiten olin välittämättä, kun puhuttiin hengellisistä asioista.
Sain rehellisyyttä taipumukseeni mielistellä ja kontrolloida ihmisiä. Pystyin rehellisesti kertomaan istunnoissa tahtoni ja elämäni kääntämisestä Jumalan huomaan, mutta epäilin yhä , hellitinkö todella.
Toivoin Jumalan kuulevan rukoukseni, mutta en ollut varma. Näin jälkeenpäin tarkastelen ymmärrän tuoneeni pyykkilista-minuuteni 12 askeleeseen.
Kirjassa on kuvattu 14 piirrettä (”pyykkilista”, emt, xii-xiii), jotka ovat tyypillisiä aikuisille lapsille:
1) Meistä tuli eristäytyneitä sekä ihmisiä että auktoriteettihahmoja pelkääviä.
2) Meistä tuli hyväksynnänhakijoita ja kadotimme siinä ohessa identiteettimme.
3) Pelkäämme vihaisia ihmisiä ja kaikkea henkilökohtaista arvostelua.
4) Meistä tulee alkoholisteja ja/tai menemme alkoholistien kanssa naimisiin tai löydämme jonkun muun pakonomaisesti käyttäytyvän, kuten työnarkomaanin, täyttääksemme sairaat hylkäystarpeemme.
5) Elämme elämäämme uhrin näkökulmasta, ja tuo heikkous vetää meitä puoleensa rakkaus- ja ihmissuhteissa.
6) Meillä on ylikehittynyt vastuuntunto, ja meidän on helpompi huolehtia muista kuin itsestämme; näin meidän ei tarvitse katsoa liian läheltä omia virheitämme jne.
7) Saamme syyllisyydentunteita, kun nousemme puolustamaan itseämme sen sijaan, että antaisimme periksi muille.
8) Tulimme riippuvaiseksi kiihtymyksestä.
9) Sekoitamme rakkauden ja säälin, ja meillä on taipumus ”rakastaa” ihmisiä, jotta voimme ”sääliä” ja ”pelastaa”.
10) Olemme tukahduttaneet traumaattisen lapsuutemme tunteet ja olemme menettäneet kykymme tuntea tai ilmaista tunteitamme, koska se sattuu niin paljon (kieltäminen).
11) Tuomitsemme itsemme ankarasti, ja meillä on hyvin alhainen omanarvontunto.
12) Olemme riippuvaisia persoonallisuuksia, jotka kammoavat hylkäämistä, ja teemme mitä tahansa jatkaaksemme suhdetta, ettei meidän tarvitsisi kokea tuskallisia hylkäämisen tunteita, joita saimme eläessämme sairaiden ihmisten kanssa, jotka eivät koskaan olleet emotionaalisesti läsnä meitä varten.
13) Alkoholismi on perhesairaus; meistä tuli para-alkoholisteja ja omaksuimme tuohon sairauteen kuuluvia piirteitä, vaikkemme edes juoneet.
14) Para-alkoholistit ovat ennemminkin reagoijia kuin toimijoita. (Tony A, 1978)
Yritin muodostaa älyllistä suhdetta Korkeimpaan Voimaan antautumatta todella. Tämä on polkuni hengelliseen heräämiseen, joka on ollut dramaattinen ja ennakoimaton.
En ikinä voinut uskoa, että päätökseni mennä parisuhteeseen, joka osoittautui hyväksikäyttäväksi, johtaisi minut siihen osaan 12 askelta, jonka olin jättänyt huomiotta. Tämä suhde kipuineen ja hylkäyksineen ajoi minut lähes mielipuolisuuden partaalle. Olin kadottamassa itseni ja tiesin sen. Edessä oli joko hyvästien heittäminen ACA:lle tai murtautuminen vapaaksi suhteesta.
Kun päätin lähteä parisuhteesta, kohtasin voimakkaampaa paniikkia, pakko-oireisuutta ja pelkoa kuin ikinä olisin voinut kuvitella. Rukoilin päivin ja öin ja pysyttelin yhteydessä kummiini ja ryhmiin. Viikkoja tilanne oli veitsenterällä, mutta sitten tapahtui käänne.
Kohtasin lapsuuteni hylkäyspelon. Tiesin, että selviän hengissä tunteistani. Jatkoin rukoilua ja pysyttelin lähellä Korkeimpaa Voimaani. Muutamaa kuukautta myöhemmin hengellinen kokemukseni tuli dramaattisena näkynä ja todisti minulle suorin viittein siitä, että Jumala oli olemassa ja Jumala on rakastava. Tämä tapahtui toipumiseni 20. vuotena.
Kahdestoista askel
12. askeleessa otamme toipumisohjelman haltuumme ottamalla käytännön työhön ne hengelliset periaatteet, joita olemme käyttäneet ja joiden käyttämistä jatkamme uudelleen vanhemmoidessamme itseämme. Näihin periaatteisiin kuuluvat antautuminen, toivo, rehellisyys, anteeksianto, nöyryys ja monet muut piirteet 12 askeleesta.
12. askel kutsuu ACA:n jäseniä saattamaan sanomaa vielä kärsiville aikuisille lapsille sen lisäksi, että harjoitamme näitä periaatteita kaikissa toimissamme. Voimme myös odottaa hengellistä heräämistä, kuten 12.askel lupaa.
Luultavasti ei ole olemassa merkittävämpää tapaa uudelleen vanhemmoida itseämme kuin toivon sanoman saattaminen toiselle kärsivälle aikuiselle lapselle, joka ei vielä tiedä uudesta elämäntavasta. Näin tehdessämme kasvamme emotionaalisesti ja hengellisesti. Opimme rakastamaan uudelleen itseämme suuremmalla varmuudella.
Uudelleen vanhemmoinnin avulla opimme käyttämään hengellisiä periaatteita jokapäiväisessä elämässämme korvaten vanhat ajattelu- ja reagointitapamme. Ratkaisuissa sanotaan: ” Päästämällä asteittain irti ilmaisemattoman surun taakasta siirrymme hitaasti pois menneisyydestä. Opimme uudelleen vanhemmoimaan itseämme lempeydellä, huumorilla, rakkaudella ja kunnioituksella.”
Kehitymme ihmisten satuttamisesta heidän auttamiseen. Havahdumme sellaiseen eheyden tunteeseen, jota emme koskaan uskoneet mahdolliseksi.
Tekemällä työtä ACA:n askelten parissa opimme, että menneisyytemme voi olla eräs tärkeimmistä voimavaroistamme, kun yritämme auttaa muita ja itseämme. Emme elä menneisyydessä, mutta voimme auttaa toista aikuista lasta, kun kukaan muu ei pysty tai kun ammattilaisten vakavat yritykset ovat epäonnistuneet.
Käytämme elämäntarinoitamme rakentaaksemme samastumista ihmisessä, jonka kummina toimimme, tai viedessämme sanomaa hoitolaitokseen tai muualle.
Äskettäin ohjelmaan tulleet aikuiset lapset voivat olla salaa epäluuloisia. Monet ovat epäuskoisuuden eksperttejä. Heidät voi tavoittaa ainoastaan sellainen ihminen, joka pystyy jakamaan oman perheensä toimintahäiriön historian uuden ihmisen ymmärtämillä termeillä.
Kun kerromme taipumuksestamme mielistellä ihmisiä tai sekoittaa rakkaus sääliin, havaitsemme yhteyden, joka syntyy apua hakevaan ihmiseen. Ennen pitkää kyseinen ihminen yleensä avautuu ja alkaa kertoa vastaavia kokemuksiaan. tämä on meidän tarinamme voima, kun kerromme sen nöyryydellä ja toivoen auttavamme toisia.
12.askel on se näyttämö, jossa muutumme toimijoiksi sen sijaan, että olisimme reagoijia ilman ratkaisuja. Toimien siltä perustalta, että rakastamme ja kunnioitamme itseämme, tarjoamme hengellisiä ratkaisujamme aikuisille lapsille, jotka etsivät parempaa elämäntapaa. Autamme myös itseämme.
Jumala on olemassa
Erääseen hengellisen heräämisen tulokseen sisältyy sen ymmärtäminen, että Jumala on todellinen. Hengellisen heräämisen avulla siirrymme Jumalaa koskevista teorioista uskoon, että Korkeampi Voima on tavoitettavissa ja kuulee rukouksemme. Tiedämme, että rakastava Jumala tai Maailmankaikkeuden Henki on olemassa.
Olemme päätyneet uskomaan, että Jumala, niin kuin Jumalan ymmärrämme, on todellinen vanhempamme.
Sen lisäksi, että tietää Rakastavan Jumalan olevan olemassa, hengellinen herääminen lopettaa kivulloisen tunteen siitä, että on erilainen ja yksin. Häpeä, hylkäys ja kontrolli ovat myös tulleet käsitellyiksi. Jos ne nousevat uudelleen pintaan, niitä käsitellään tehokkaammin keinoin sen jälkeen, kun olemme heränneet hengellisesti.
Hengellinen herääminen yksinkertaistaa elämämme. Tiedämme vaistonvaraisesti, mitä tarvitsemme ja mitä ilman voimme elää. Emme enää reagoi ihmisiin, paikkoihin tai asioihin. Elämme ja annamme elää.
Hengellisen ohitustien välttäminen
Olemme muuttuneet hengellisen heräämisen myötä, mutta edessämme voi silti olla käyttäytymiseen ja ihmissuhteisiin liittyviä haasteita. Vaikka jotkin hengelliset kokemukset ovat ihmeellisiä, henkeäsalpaavia ja herättävät syvän kunnioituksen, ne eivät itsessään vastaa toipumista. Tämän kaltaiset hengelliset kokemukset auttavat meitä vahvistaa uskoamme Jumalalliseen Luojaan, mutta kokemus ei vapauta meitä toipumistyöstä.
Meidän täytyy yhä tehdä työtä 12 askeleen parissa käsitelläksemme niitä vaikutuksia, jotka ovat seurausta kasvamisesta epäterveessä perheessä.
Ne ACA:n jäsenet, jotka keskittyvät ensisijaisesti etsimään hengellistä heräämistä tekemättä työtä perheen toimintahäiriön aiheuttamien vaikutusten parissa, ovat usein menneet hengelliselle ohituskaistalle.
Hengellinen ohitustie tarkoittaa, että ihminen yrittää välttää sitä kipua, joka seuraa trauman ja lapsuudessa tapahtuneen laiminlyönnin läpityöskentelystä. Joissakin tapauksissa ihminen yrittää loikata eteenpäin toipumisprosessissa käymättä läpi koko prosessia. Tämä polku epäonnistuu poikkeuksetta tai johtaa epätyydyttäviin lopputuloksiin.
Jos hän onnistuu saamaan hengellisen kokemuksen, mutta välttää työtä ohjelman parissa, hän voi jäädä yhä tarpomaan addiktiivisuuden suohon tai ongelmallisiin ihmissuhteisiin. Hengellinen kokemus voi tuoda mukanaan jonkinlaista ymmärrystä, mutta ihminen pitää kiinni vanhoista elämäntavoistaan, ellei hän tartu kunnolla ACA-toipumiseen.
Ylimielisyyden ja pelon siivittämänä hän näyttää tekevän työtä sellaisen ohjelman parissa, jolla on hyvin vähän tekemistä ACA-ohjelman kanssa. Ja samalla pakko-oireet ja addiktiivisuus jatkuvat.
Hengellinen kokemus ilman lujaperustaista ohjelmatyötä voi tuottaa epäterveen minän. Pullistuneen minänsä avulla hän voi käyttää hengellistä kokemusta suojakilpenä ehdotuksille tehdä työtä ohjelman parissa.
Oikein käsiteltynä hengelliset kokemukset voivat johtaa hengelliseen heräämiseen, joka tuo mukanaan luovuutta ja tyyneyttä.
Palvelu on rakkautta, joka perustuu siihen, että rakastaa itseään
”Meidän täytyy antaa pois se, mitä meillä on, saadaksemme pitää sen.” Meidän on kuitenkin ensin rakastettava itseämme, jotta meillä olisi jotain annettavaa.
Ilman itseemme kohdistuvaa rakkautta 12 askeleesta tulee vain eräs saavuttamamme päämäärä tai ohittamamme merkkipaalu kulkiessamme tietämme mielistellen toisia tai hyläten oman itsemme.
Ilman oman itsemme rakastamista meillä on taipumus käyttää toisten palvelemista naamiointina piiloutuaksemme avoimelta katseelta.
Oman itsemme rakastaminen on seurausta 12 askeleen työstä, suostumista haavoittuvuuteen, avun pyytämistä ja tietoiseksi tulemisesta omasta ruumiistamme meditaation ja oikean hengitystekniikan avulla.
Rakastamme itseämme, kun löydämme kipumme. Pysyttelemme sen ääressä oireilematta päihteillä tai huumeilla tai jollain muulla pakonomaisella toiminnalla. Hakeudumme mieleemme tallennetun surun ääreen, otamme sen vastaan ja tunnemme sen. Löydämme todellisen itsemme ja asetumme Jumalallisen Valon ääreen.
Aikuiset lapset kantavat mukanaan luontaista häpeää ja hylkäystä. Ellemme saa apua, voimme hylätä itsemme silmänräpäyksessä. Aikuiset lapset juoksevat karkuun koko elämänsä häpeää ja hylkäystä salaten ne erilaisiin pakko-oireisiin ja itseä vahingoittaviin tekoihin.
Emme koskaan lakkaa rakastamasta vanhempiamme, vaikka uskoimme niin tehneemme. Vanhempamme on se biologinen pari, joka saattoi meidät maailmaan. Todellinen vanhempamme on kuitenkin Korkeampi Voima, joka ei hylkää.
Hengellisen avun myötä lakkaamme vastustamasta ajatusta oman itsemme rakastamisesta ehdoitta. Tässä ei ole kyse narsistisesta itsekeskeisyydestä eikä omaan napaan tuijottamisesta, vaan haavoittuneen sisäisen itsen syliin sulkemisesta ja kääntymisestä Korkeimman Voiman puoleen saadaksemme henkeä, elämää ja tervehtymistä.
Tony A ( ACA:n perustajajäseniä) tiesi, että kun aikuiset lapset menevät oman itsen sisälle, he löytävät eheytensä ja pystyvät palvelemaan Jumalaa ja maailmaa luotettuina palvelijoina. Menemällä sisäänpäin menemme ulospäin. Tulemme valaistuksi sisältäpäin.
Rakastamalla itseämme voimme alkaa purkaa viimeistä muuriamme ja päästää rakkauden sisään. Tämä on sipulin ydin – rakkaus itseä kohtaan.
Jonkun päästäminen sisään vaatii rohkeutta, koska meitä on syvästi satutettu lapsina torjumalla meidät. Rakastimme luonnostaan vanhempiamme, mutta vanhempamme eivät pystyneet ottamaan vastaan lahjaamme. He eivät rakastaneet itseään. He eivät pystyneet ymmärtämään, mitä yritimme antaa heille.
Vanhempiemme torjunta hämmensi meidät lapsina. Opimme nopeasti vetämään rakkautemme takaisin ja hautaamaan sen syvälle sisällämme. Loimme valeitsen, joka juoksi tavaroiden ja ihmisten perässä tunteakseen olevansa kontrollissa, mutta joka oli aina vailla eheyttä.
Ajattelimme haudanneemme rakkautemme pysyvästi, mutta se on olemassa. Samantekevää, mitä olemme tehneet valeitsenä, rakkautemme on olemassa. Tämä tarkoittaa, että pystymme rakastamaan toisia. Tämä tarkoittaa, että pystymme olemaan ystäviä.
Rakastamalla itseämme havaitsemme, että maailmassa on rakkautta enemmän kuin uskoimme. On yhä paljon riippuvuutta ja addiktiota, mutta on rakkautta ja voimme nähdä sen. Tunnistamme sen, koska meissä on rakkautta.
Tunnistaessamme rakkauden valeitsemme sulaa pois. Ymmärrämme, että emme ole addiktiomme. Me emme ole huumeita, ruokaa, tuhlailua, pelaamista, seksiä tai pakko-oireita. Me olemme rakkaus.
Saapuessamme 12. askeleeseen tiedämme, mitä eroa on pelastajana toimimisessa ja rakkaudella palvelemisessa.
Tuottaa kipua tietää, että on voimaton eikä voi parantaa ketään toista.
Aikuiset lapset puhuvat syyllisyyden ja voimattomuuden tunteistaan. He rukoilevat. He välttävät eristäytymistä. He antavat itselleen anteeksi. Heidän emotionaalinen tuskansa lievittyy. Muistamme, että pystymme puhumaan, luottamaan ja tuntemaan sen sijaan että kontrolloisimme, eristäytyisimme ja kiehuisimme kiukusta.
Ei ole koskaan myöhäistä saada onnellinen lapsuus tai ihmissuhde.
Viedessämme ACA-sanomaa muille pidämme asiat yksinkertaisina. Oma tarinamme riittää. Ei ole mitään tarvetta kaunistella tai vähätellä sitä, mitä olemme kokeneet. Sanomaa viedessämme noudatamme yksinkertaista kaavaa rakentamalla samastumista, kuvaamalla ACA-ohjelmaa ja kutsumalla ihmisen osallistumaan kokoukseen.
Rakennamme samastumista kertomalla muutamin esimerkein, millaista elämämme oli ennen kuin löysimme ACA:n. Puhumme eristyneisyyden ja erilaisuuden tunteista, vaikka yritimme kovasti olla muiden kaltaisia. Puhumme pohjakosketuksesta ihmissuhteissa tai työssä. Sitten annamme hänen, jota yritämme auttaa, lukea pyykkilistan tai ongelman. Tässä kohden hän tavallisesti alkaa kertoa jotain omasta tarinastaan, jos hän haluaa apua.
ACA:n jäseninä, jotka yrittävät auttaa toista ihmistä, tiedämme, että ohjelma toimii ja tiedämme, mitä askeleet voivat saada aikaan ihmisessä. Ne tarjoavat toisenlaisen tavan elää ihmiselle, joka haluaa erilaista elämää.
Itseriittoisuus esteenä toipumiselle
ACA-sanoma toteaa, että ACA toimii ja että se toimii jokaisella, joka pystyy käymään pohjassa, antautumaan ja pyytämään sekä vastaanottamaan apua. Tuo on vaikea kohta. Useimmat ACA:laiset ovat itseriittoisia. He ottavat osaa kokouksiin ja oppivat kielen, mutta eivät pysty pyytämään apua.
Linnoittautuneena erilaisuuden tunteeseen tai pelkoon he kärsivät. Mutta toivoa on olemassa halukkuden ja ajan myötä.
Meidän lupauksemme on seuraava: Jokainen aikuinen lapsi, joka etsii apua vaikutuksiin, joita toimintahäiriöisessä perheessä kasvaminen aiheutti, voi löytää hyväksyntää, rehellisyyttä ja oman itsen rakastamista.
Terveen perheen tunnusmerkit:
- kommunikoi ja kuuntelee toisiaan
- tukee toinen toisiaan
- opettaa kunnioitusta toisia kohtaan
- kehittää luottamusta
- omaa huumorintajua
- jakaa vastuuta
- opettaa oikeaa ja väärää
- omaa vahvat perhetraditiot
- kunnioittaa toisten yksityisyyttä
- arvostaa toisille tehtäviä palveluksia
- kasvattaa perhekeskustelua
- jakaa vapaa-aikaansa toistensa kanssa
- hyväksyy ja etsii apua ongelmiin
Tiedämme, mitä olemme tekemässä. Olemme pysäyttämässä perheen toimintahäiriösairauden ylisukupolvisuuden. Keskitymme ACA:han.
Jokaiselle aikuiselle lapselle, joka etsii tätä elämäntapaa, sanomme: ” Jumala on paikalla, kun tarvitset Jumalaa.”
16.3.13 Lappeenrannassa