Käyn läpi 12 askeleen opetuksia oppiakseni - osa 3

Käyn läpi 12 askeleen opetuksia oppiakseni – osa 3

Kirjassa Kaksitoista askelta ehyempään aikuisuuteen – Opas Kristus-keskeisen toipumisen tielle (1996; Juva:WSOY) 12 askeleen 2. askel kuuluu:
”Opimme uskomaan, että jokin itseämme suurempi voima voisi palauttaa terveytemme”.
2.askeleen tavoitteena on se, että meissä syntyy toivo, usko.

Käytetty Raamatunkohta on (Fil 2:13): ”Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa.”

Toisen ja kolmannen askeleen tarkoituksena on voimattomuuden myöntämisen jälkeen aikaan saada kääntymys. Kaikki kolme ensimmäistä askelta käsittelevät rauhan tekemistä Jumalan kanssa.

”Opimme uskomaan, että jokin itseämme suurempi voima voisi palauttaa terveytemme”.

Nimettömät Alkoholistit (11.painos, 2001)-kirjassa Bill W, toinen AA:n perustajista kertoo tarinansa.
Billin tarinassa hän kirjoittaa tapaamisesta entisen ryyppykaverinsa kanssa:
”Ovi avautui ja siinähän seisoi, hyväkuntoisena ja säteilevänä. Hänen silmänsä kiinnittivät huomiotani. Hän oli jotenkin erilainen kuin ennen, mutta en osannut selittää miten. Mitä oli tapahtunut? Istuuduimme. ojensin hänelle lasin. Hän kieltäytyi. Olin pettynyt ja utelias ja ihmettelin mikä häneen oli oikein mennyt? Hän ei ollut oma itsensä.
-        Sano nyt, mitä tämä on olevinaan?, minä kysyin.
Hän katsoi minua silmiin. Hän hymyili ja sanoi vain: ” Olen löytänyt uskonnon.”
Olin kuin puulla päähän lyöty. Sitä se siis oli – viime kesänä juoppo ja hullu, ja nyt, niin arvelin, oli uskonto sekoittanut hänen päänsä.
Bill W selittää reaktioitaan tarinassaan: ” Pappien ja maailman uskontojen kanssa minä en halunnut olla missään tekemisissä. Kun tuli puhe henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan, joka oli rakkaus, jonka voima ylitti ihmisen mitat, joka johdatti meitä, minua rupesi ärsyttämään, enkä päästänyt sellaisia ajatuksia mieleeni…
Jeesuksen opetukset olivat erinomaisia. Itse olin omaksunut niistä ne osat, jotka vaikuttivat sopivilta eivätkä liian vaikeilta, muiden annoin olla.”
… Mutta siinä istui ystäväni ja sanoi kursailematta, että Jumala oli tehnyt sen, mihin hän ei ollut yksin pystynyt. Hänen oma tahdonvoimansa, ihmisen tahto, ei ollut riittänyt.
Lääkärit olivat julistaneet hänet parantumattomaksi. Yhteiskunta oli ollut valmis sulkemaan hänet laitokseen.
… Tämä tyrmäsi minut. Minusta alkoi näyttää siltä, että uskonnolliset ihmiset olivat sittenkin oikeassa. Näin että ihmissydämessä vaikutti voima, joka oli tehnyt mahdottoman mahdolliseksi. Siinä ja silloin minä muutin mieltäni ihmeistä. Menneistä viis – minun keittiössäni, vastapäätä minua pöydän ääressä istui ihme.
… Vaikka näin ystäväni esimerkin edessäni, en päässyt eroon entisten ennakkoluulojen rippeistä.
Sana Jumala herätti minussa edelleen vastenmielisyyttä. Kun puhe tuli siitä, että Jumala voisi merkitä jotakin henkilökohtaisesti minulle, vastenmielisyyteni kasvoi. Tuo ajatus ei miellyttänyt minua…

Ystäväni esitti silloin ajatuksen, joka kuulosti uudelta. Hän sanoi: ”Miksi sinä et omaksu Jumalasta omaa käsitystäsi?”

Se meni perille. Se sulatti älyn jäävuoren, jonka varjossa olin elänyt ja hytissyt vuosikaudet.
Ei tarvinnut muuta kuin uskoa Voimaan, joka on minua itseäni suurempi. Alkuun pääsemiseksi minulta ei vaadittu mitään muuta. Käsitin, että saatoin lähteä siitä liikkeelle.”
Edellä kerrottu Billin tarina on Isossa kirjassa, Sinisessä kirjassa, joka on Nimettömien Alkoholistien perusteos.” Opimme uskomaan, että jokin itseämme suurempi voima voisi palauttaa terveytemme”, on AA:n toinen askel suomennettu kirjassa Kaksitoista askelta ehyempään aikuisuuteen – Opas Kristus-keskeisen toipumisen tielle (1996; Juva:WSOY)

Terence T Gorski kirjoittaa kirjassaan (Understanding the Twelve Steps- An Interpretation and Guide for Recovering People, 1989), kirjoittaa Step Two:” Came to believe that a Power greater than ourselves could restore us to sanity”, joka vapaasti kääntäen tarkoittaa, että päädyimme uskomaan, että jokin itseämme suurempi voima voisi palauttaa mielenterveytemme.

Gorski muistuttaa, ettei toinen askel sano, että Korkeampi Voima palautti, vaan että voisi palauttaa mielenterveytemme. Toisessa askeleessa ihmiset kehittävät uskontunteen siitä, että on joku tai jokin itseä isompi ja voimakkaampi. On olemassa joku tai jotakin, joka tietää päihderiippuvuudesta ja toipumisesta enemmän kuin minä itse.  Jollakulla tai jollakin on vastaus siihen, miten voida paremmin. Korkeampi Voima on siis suurempi, vahvempi, tietävämpi, kyvykkäämpi ja energisempi, toipumisen edistämiseen kykenevämpi kuin minä itse.

Jos joku voi palauttaa mielenterveytesi, niin mikä olet nyt? Olet mielisairas. AA:n toisen askeleen ensimmäinen tehtävä on tunnistaa päihderiippuvuuden mielisairauden luonne.

Päihdesairaudessa päihdeajattelu toimii monella tasolla.

Ensimmäisellä tasolla, ” mielihyvän muistelu”, alkoholisti muistaa ja liioittelee kaikki päihteisiin liittyvät hyvät ajat (”the good old days”).
Kun useita kertoja muistellut ”vanhoja hyviä aikoja”, niin ne eivät olleetkaan niin hyviä, ainut hyvä taisi olla keinotekoinen mielihyvän tila, jonka päihde tuotti. Ei ollut mitään muuta ”hyvää”. Tilapäinen hyvänolon tunne, ei muuta.

Sitten tunnistaa, että ainut asia, minkä päihteet muuttivat, oli tunteet. Jos tunteet pitäisi saada muuttumaan, siihen on huomattavasti parempiakin keinoja, kuin päihteet.

Mielihyvän tunne, euforia, johtaa myönteisiin odotuksiin. Ihmiset uskovat, että jos he vain käyttävät päihteitä, niin kaikki on kunnossa. Oletko nähnyt yhtään realistista olut- tai siiderimainosta, jossa mies tai nainen oksentaa, hänellä on kuset ja paskat housussa? Todennäköisesti et – näet hymyileviä nuoria hyvännäköisiä ihmisiä, jotka näyttävät voivan hyvin.  Jos näin on, mihin he tarvitsevat päihteitä? Eivätkö he olekaan onnellisia, kuten mainos uskottelee? Päihteen käyttö auttaa poistamaan kaiken ihmiselämään liittyvän epäonnellisuuden? Mainosta katsoessaan alkoholisti toivoo, että hän voisi palata juomaan, niin kuin mainosten ihmiset – ja elämä kokonaisuudessaan olisi maagisesti ratkaistu alkoholistin mielestä.

Jollekin ajatus siitä, ettei enää voi juoda tai muuten päihdyttää itseään, johtaa ajatukset siihen, ettei enää koskaan voi olla onnellinen, ei ole enää koskaan hauskaa, ei voi enää koskaan rentoutua. Olisi todella kurja elämä, jos ei voisi juoda enää.

Mielihyvän tunne, euforia, johtaa pakkomielteisiin. Päihdeongelmaiset ryhtyvät ajattelemaan ja liioittelemaan hyvien aikojen muistoja. Olisi kurjaa, jos ei voisi enää juoda. Kuinka mukavaa olisi ollut sosiaalinen alkoholin käyttäjä. ” If God give me biggest miracle in the world, it would be to create a drug that would let me drink like a social drinker!” ( Jos Luoja soisi minulle suurimman ihmeensä, hän loisi lääkkeen, joka sallisi minun juoda kuin sosiaalinen alkoholinkäyttäjä).

Amerikan päihdehoidon historiaa käsittelevässä kirjassa W.L.White, Slaying the Dragon,The History of Addiction Treatment and Recovery in America( 1998) kerrotaan, kuinka alkoholisteja aluksi koetti raitistaa raittiusliike, kun alkoholin keskikulutus oli noussut lähelle 30 litraa ( kolme kertaa Suomen nykyisen määrän).

Raittiusliikkeen epäonnistumisen jälkeen yritettiin kieltolailla, alkoholistien hoitoloilla ja alkoholistien hoitoon erikoistuneilla paikoilla, mutta kun sopivaa onnistumista ei tullut, niin alettiin tuoda markkinoille ihmelääkkeitä, joiden luvattiin parantavan alkoholismi. Ensimmäiset ihmelääkkeet sisälsivät alkoholia ja morfiinia, nytkin markkinoille ilmestyy uutisia siitä, kuinka uusi ihmelääke on keksitty alkoholismin ja muiden päihdeongelmien hoitoon.

Päihdesairaan ajattelun kolme piirrettä

Terence T Gorski kirjoittaa kirjassaan (Understanding the Twelve Steps- An Interpretation and Guide for Recovering People, 1989), kirjoittaa päihdesairaassa ajattelussa olevan kolme mielettömyyttä.
1)      Odottaa, että samalla käyttäytymisellä on eri lopputulos.
2)      Itsekeskeisyys, joka estää huomioimasta tai näkemästä muita.
3)      Suuruudenhulluus, joka saa luulemaan, että on fiksumpi ja tärkeämpi kuin muut. ei usko että joku kykenisi auttamaan.

Jos ymmärtää, että omaa päihdesairaan ajattelun, niin ensimmäiseksi on lopettava päihteiden käyttö. Raittius on vasta kuin lippu elokuviin. Pitkän lipunjonotuksen jälkeen tuskin kukaan lähtee kotiin.  Gorskin mukaan, jos ei ala raittiuden saavuttamisen jälkeen työskennellä 12 askelta, niin se on kuin elokuva ei koskaan alkaisikaan. Jos vain raitistuu ilman että tekee ohjelmaa, niin retkahdus on hyvin lähellä. AA:ssa puhutaan, että on kuivilla, mutta ajattelee kuin juova alkoholisti (dry drunk). Pakkomielteet ja pakkotoiminnot eivät ole vielä mihinkään hävinneet. Korkein Voima voi poistaa kieltämisen.

Raittius, päihteettömyys, on välttämätön ensi askel, mutta se ei ole vielä lähellekään samaa kuin toipuminen.
Päihdeongelmaisen asenteissa, uskomuksissa ja järkeilyissä pitää tapahtua muutoksia, jotta päihdeongelmainen pystyy pyytämään ja hyväksymään avun sekä tulemaan autetuksi. Nämä päihdeongelmasta toipumisen esteet voi poistaa ajatus, että on olemassa jotain suurempaa kuin minä itse. ”Opimme uskomaan, että jokin itseämme suurempi voima voisi palauttaa terveytemme.”

Häpeä ja syyllisyys estävät avun pyytämisen niinä aikoina, kun päihdehimot yltyvät – pakkomielteistä ja pakkotoiminnoista ei selviä yksin. Niin kuin monesta aikaisemmasta raitistumisyrityskerrasta tietää. Korkein voima antaa rohkeutta, voimaa ja toivoa pysyä raittiina ja tehdä se, mitä pitää.

Gorskin mukaan kemiallinen riippuvuus on toivottomuuden tauti, kemialliset riippuvuudet kasvavat hyvin epätoivossa. Toipuakseen on tehtävä uskon hyppy: on uskottava, että voi toipua, mikä kuulostaa yksinkertaiselta, mutta mikä ei ole helppo. Pitää kyllästyä nykyiseen elämäänsä, uskon hyppyä usein motivoi tuska.

Uskon hyppy täytyy tehdä toipumisympäristöön.  Päihdeongelmaisen pitää mennä AA-kokouksiin, puhua raittiille ihmisille, lukea toipumiseen liittyvää kirjallisuutta ja työskennellä 12 askeleen ohjelmaa.

Toipuminen on ihme, muttei se ole mystiikkaa. Ihme tapahtuu, koska olet halukas panemaan yksinkertaiset periaatteet toimimaan toipumisessasi. Usko syntyy, kun tajuaa, että on tie ulos. Usko tulee todeksi kun tekee ohjelmaa.  Usko tulee pysyväksi, kun huomaa, että ohjelman myötä päihdepakkomielteistä ja – toiminnoista vapautuu. Mielenrauha tulee aikaisempien päihtymyksentavoittelujen tilalle. 12 askeleen ohjelman mukaisten arvojen mukaan eläminen tuo pysyvää tyydytystä elämään, ei tilapäisiä mielihyvän tuulahduksia.

12 askeleen ohjelman tekeminen muuttaa päihdeongelmaisen tapaa ajatella, käsitellä tunteita ja käyttäytyä.  Toipuminen merkitsee muutosta. Toipuessa oppii kuinka ajatella selvästi, loogisesti ja rationaalisesti. Toipuessa oppii käyttäytymään vastuullisesti ja liittymään toisiin ihmisiin terveesti ja rakentavalla tavalla. Kun 12 askeleen ohjelmaa tekee, niin alkaa lopulta intuitiivisesti ymmärtää mitä tehdä.

12 askeleen toinen askel todistaa, että uskomalla toipumiseen Korkeimman Voiman avulla toipuminen on mahdollista.

Stephen Artenburn ja David Stoop kirjoittavat kirjassaan The Life Recovery Workbook – A Biblical Guide through the 12 Steps, 2004), että 12 askeleen ensimmäisessä askeleessa myönsimme täydellisen tappion. Koska toivoa ei ole itsessämme toipumiseen, niin toisessa askeleessa kehitetään toivoa, että on olemassa meitä isompi voima, joka voi lopettaa addiktiivisen prosessin.

Päihdeongelmaisen täytyy lopettaa ylimielinen ajattelu, mikä ei ole helppo asia. Päihdeongelmainen on yrittänyt taivuttaa elämää omaan tahtonsa mukaiseksi, eikä ole ajatellut Korkeimman Voiman tahtoa ollenkaan.

Omavoimaisessa ajattelussa päihdeongelmainen alkaa ajatella, että Jumala on epäreilu, alkaa kyseenalaistaa ja ihmetellä, onko Jumala ollenkaan meidän puolella – ylimielisyyttä on ajatella, että ymmärtäisi Jumalaa häntä paremmin. ”Opimme uskomaan” tarkoittaa, että tajuaa, ettei ihmisenä voi tajuta Jumalan ajatuksia.
Vuosien päihteiden käyttö ei ole tuonut sitä mukavuuden tunnetta, jota päihteillä on haettu. Opimme uskomaan toisessa askeleessa tarkoittaa sitä, että päihdeongelmainen tulee tietoiseksi suuremmasta todellisuudesta, minkä omilla silmillä voi edes nähdä. Jumala on halukas millä hetkellä tahansa auttamaan voittamaan päihdekäyttäytymisen.

Kun päihdeongelmainen ei kykene luottamaan keneenkään, miten hän kykenisi luottamaan johonkin Korkeimpaan Voimaan?

Stephanie S Covington kirjoittaa kirjassaan A Woman´s Way through Twelve Steps (1994), että päihdeongelmaiset ovat kivuliaan tietoisia toipumisen alussa siitä, etteivät he kykene luottamaan keneenkään.  He ovat epäluuloisia toisten ja elämän suhteen. Elämä näyttää kivuliaan epäreilulta ja ei-ennustettavalta. Toipumista aloittaessaan päihdeongelmaiset ovat puolustuskannalla, pelokkaita, vihaisia ja masentuneita sekä jopa hieman hulluja. Monet aloittavat toipumisohjelman hyvin itseään suojelevana, kun on tullut petetyksi ja petkutetuksi muiden ihmisten taholta. Itsensä suojeleminen perustuu silti kontrollin illuusioon.

Elämä on vaikeampaa ja tyhjempää, jos ei ole ketään tai mitään johon luottaa ja uskoa. Kukaan ei halua elää pelossa ja epäluottamuksessa, mutta sille ei tunnu olevan vaihtoehtoa. Olisiko elämä erilaista, jos ei tarvitsisi taistella yksikseen? Toinen askel on juuri tätä varten – luottamus ja toivo avusta on tarjolla.

”Opimme uskomaan” tarkoittaa että sivuun laitetaan meidän illuusiomme hallinnasta. Avaamme elämässä tilan itseämme suuremman voiman johdateltavaksi. Tämä ei kaikilla tapahdu yhtäkkiä.

” … itseämme suurempi Voima” tarkoittaa, että tajuamme, ettemme ole yksin.  Kaikkea ei tarvitse tehdä yksin, voi lopettaa hallinnan yrittämisen. Kun alamme luottaa, on olomme kevyempi ja helpottuneempi.
Naisilla on tapana luottaa omaan sisäiseen viisauteensa, mutta päihteidenkäytön myötä nainen on voinut menettää yhteyden sisäiseen viisauteensa ja menettää todelliset tunteensa, koska pelkää hylätyksitulemista. Toipuessaan nainen tutustuu taas sisäiseen viisauteensa ja oppii mikä on itselle oikein ja totta.

Aikaisemmat ajatukset ja uskomukset Korkeimmasta Voimasta, jotka on saanut kasvunsa aikana, kannattaa hylätä. Joillekin Jumala tuo mieleen pyhäkoulun. Joillekin se tuo mieleen vaikuttavia ihmisiä jotka ovat hylänneet uskonnon. Nyt on saatava selville, mikä oma uskomus on, ilman menneisyyden painolastia. Maallistuneessa yhteiskunnassamme useimmat eivät ole kuulleetkaan hengellisyydestä. Opimme uskomaan tarkoittaa monelle tutustumista koko 12 askeleen ohjelmaan, toisen askeleen lisäksi.

” … itseämme suurempi Voima” voi olla monille naisille tuttu idea, koska naiset ovat tottuneet, että valta ja voima on heidän ulkopuolellaan. Monet etsivät miehistä suojaa ja turvallisuutta. Juutalais-kristillisessä traditiossa kasvaneet naiset ovat tottuneet luottamaan ulkoiseen ja miehiseen johdatukseen.

Monille naisille Korkein Voima on helposti aluksi maskuliininen, paternalistinen ja palkkio-rangaistus Jumala. 2.askeleessa muokataan ohjaavasta voimasta oma käsitys. Juutalais-kristillinen Jumala on vain yksi mahdollisuus. Joillekin naisille miesten kieli ja mielenkuvat voivat olla sekoittava ja vieraannuttava kokemus Jumalasta, kirkosta, uskonnosta, Kristillisyydestä ja Isästä. Ne eivät ole vahvistavaa eivätkä tukevaa. Siksi jotkut naiset hylkäävät Jumala-käsityksen kokonaan.

AA:ta pidetään kirkollisena tai uskonnollisena ryhmänä, mitä se ei ehdottomasti ole.  Isossa Kirjassa kerrotaan, että Korkein Voima voi olla Suuri Todellisuus, Luova äly, Universumin Henki – sellainen kuin kukin käsittää. Iso Kirja ehdottaa, että valitsemme sellaisen Korkeimman Voiman käsityksen, joka tukee kokemuksiamme. perinteisessä miesmäisessä Jumala-kuvassa ei ole mitään vikaa, niin kauan kuin se on kokemuksiamme tukeva. Vaikka oma sisäinen viisaus, joka on itseä suurempi. Tai naisjumaluus, jos se sopii naiselle paremmin.

Joillekin naisille ajatus siitä, että joku hyväksyy ehdoitta, esimerkiksi Jeesus, voi olla ensimmäinen kokemus siitä, että joku hyväksyy hänet ehdoitta sellaisena kuin hän on. Ensimmäinen joka rakastaa häntä terveesti ilman vaatimuksia, että pitäisi muuttua ulkonäön, painon tai minkä tahansa oman piirteen suhteen.
Korkeimmasta Voimasta voi muokata kuvan, jota voi myöhemmin vaihtaa, jos siltä tuntuu. Vaikka AA-ryhmä voi olla Korkein Voima, jos hengellinen sanastoja kuvasto eivät käy. Siellä on ihmisiä, jotka ovat ratkaisseet alkoholiongelmansa ja siinä suhteensa he ovat suurempia kuin vielä juova alkoholisti. Totta kai heihin voi laittaa uskonsa ”Korkeampaan Voimaan”. 

Raittius, toivo ja mielenrauha kuvastuvat heistä, jotka ovat 12 askeleen toipumisen aloittaneet, toipuminen on siis mahdollista.  Joillekin Korkein Voima tarkoittaa, että on osa toipuvaa ryhmää. Kyse on Meidän korkeimmasta voimasta, ei minun. Naisille kuuluminen yhteen toisten kanssa voi tuoda täyttymyksen ja ajatuksen Korkeimmasta Voimasta. Toipuminen on yhteisöprosessi, joka perustuu samaan kahdenkeskiseen yhteyteen ja tukeen, jonka naiset tuntevat hyvin. 12 askeleessa siirrytään eristäytymisestä yhteyteen ja keskinäiseen tukeen.

”Hulluuden” turvallisuus

Toisessa askeleessa kerrotaan, että Korkeampi Voima tai ohjaava henki voi ” palauttaa mielenterveytemme”. Monille elämä on ollut hulluutta ennen raitistumista ja askelten työstämistä. Joku on jopa epäillyt omaa mielenterveyttä, moni on joutunutkin turvautumaan jopa mielisairaalaan oireissaan.

Päihdesairaudelle tyypillinen sairas ajattelu, hulluus, on se, että kuvittelee tekemällä samaa uudelleen ja uudelleen, että siitä seuraisi eri lopputulos. Avautumalla ulkopuoliselle Korkeimmalle Voimalle voi päästä hulluudestaan.

Joillekin on turvallisempaa ajatella itseään hulluna kuin tulla tietoiseksi elämänsä todellisuudesta. Varsinkin naisille, joiden menneisyydessä on fyysistä, emotionaalista tai seksuaalista hyväksikäyttöä lapsena tai aikuisena. On helpompaa ajatella itseään hulluna kuin tunnustaa miten toivottomaksi itsensä tuntee hyväksikäyttötilanteessa.

Joku naisista kertoo itselleen, että on liian herkkä, liian dramaattinen tai liian vaativa. Nämä naiset yrittävät vakuuttaa itselleen, etteivät asiat ole liian huonosti tai kokonaan pois kontrollista.

Voi olla kauhistuttavaa havahtua huomaamaan ympärillä oleva hyväksikäyttö tai toimimattomuus. Joskus perheestä kukaan ei halua huomata, että jotain on pahasti pielessä. Kukaan ei uskalla haastaa perheen käsitystä todellisuudesta. Silloin alkaa kieltää ja epäillä omia tunteitaan ja havaintojaan, koska niiden kanssa on liian vaikea selviytyä tilanteessa. Voi alkaa turruttaa tunteitaan päihteillä, eikä enää luota omaan intuitioonsa. Vasta toipuessa voi oppia huomaamaan, että havainto tai tunne, jota tuntee, on oikein ja totta.

Todellista hulluutta on olla irti omasta todellisuudestaan. Päihteitä käyttävän naisen hulluus on vaikeammin erotettavissa kuin miehillä, kirjoittaa Stephanie S Covington. Jotkut naiset ottavat mieluummin mielenterveysdiagnoosin kuin päihdediagnoosin. On naisille hyväksytympää olla mielenterveysongelmainen kuin päihdeongelmainen. Miksi lopettaa päihteidenkäyttö, jos kärsii mielenterveysongelmista? Joillekin toipumisen alkuvaiheessa voi tulla todellinen pelko hulluudesta, kun päihteet eivät ole enää turruttamassa havaintoja ja tuntemuksia.

12 askeleen toinen askel kertoo, ettet ole enää yksin ja on toivoa siitä, että voit jatkossa paremmin. Sitä voi joutua toistamaan vaikka tuhansia kertoja päivässä toipumisen alkuvaiheessa.

”Opimme uskomaan, että jokin meitä itseämme suurempi voima voisi palauttaa mielenterveytemme” on merkittävä askel kohti parantavaa energiaa. Parantuminen ei tapahdu, jos vain passiivisesti odottaa sitä tapahtuvaksi. Asettumalla johdettavaksi tulee vastaanottavaksi hengelliselle johdatukselle, Korkeimmalle Voimalle, sellaisena kuin minkälaisena kukin sen käsittää. Parantava energia, armo, tulee ohjaavaksi läsnäoloksi elämässä. Tämä armo ja sen seuraukset voivat hämmästyttää, kun hyviä asioita alkaa elämässä tapahtua. Jos menet uskon suuntaan, löydät lopulta sen.

Päihteitä käyttäessä tunsi itsensä eristäytyneeksi ja yksinäiseksi, toipuessa on tilaisuus tuntea kuuluvansa johonkin.

Patrick Carnes kirjoittaa kirjassaan A Gentle Path through the Twelve Steps – The Classic Guide for All People in the Process of Recovery ( 1993), että ensimmäisessä askeleessa myönsit, että sinulla on sairaus. Toisessa ja kolmannessa askeleessa kysyt itseltäsi, mikä antaa sinulle merkityksen elämässäsi. Toinen ja kolmas askel kysyvät: ”Keneen luotat?”.

Toinen ja kolmas askel tulevat helpommiksi, jos kysyt kuutta eri asiaa itseltäsi:
1)      Hengellinen huolenpito- kysely: auttaa sinua tunnistamaan esteet tehdä toinen ja kolmas askel.
2)      Todellisuuden menetys-kysely: auttaa keskittymään oleelliseen.
3)      Tiet hengellisyyteen: tutkii hengellisiä hetkiä, joita ei ole ehkä aikaisemmin pitänyt hengellisinä.
4)      Hengellisen tien vahvistamiset: korvaavat kielteiset viestit ja ajatukset Jumalasta myönteisillä.
5)      Yksi vuosi elinaikaa - mielikuvittelu: ajattelee kuolemansa, mikä tarjoaa näkökulmaa hengellisyyteen ja tarkoituksellisuuteen elämässä.
6)      Kirje Korkeimmalle Voimalle: antaa konkreettisen tavan ilmaista hengellisiä päätöksiäsi
Patrick Carnes käy kirjassaan läpi harjoitusten kera, miten voi työstää toisen ja kolmannen askeleen em. kuuden asian kautta.

Kirjassa The Twelve Step – Life Recovery Devotional (Thirty Meditations from Scripture for Each Step in Recovery, 1991) on 30 meditaatiota jokaisesta askeleesta ja 5 meditaatiota kullekin askeleelle retkahduksen jälkeen.  Toisen askeleen kohdalla kerrotaan, että kun olemme kiinni riippuvuudessa, on tavallisista pettää itseään suuruudenhullulla ajattelulla. Olemme kaiken yläpuolella, vastuussa vain itsellemme, olemme jumalia itsellemme.

Raamatussa on kertomus muinaisen Babylonian kuninkaasta Nebukadnessarista, joka luuli olevansa jumala maan päällä (Danielin kirja 4:34,36.37) Nebukadnessar kohtasi vastoinkäymisiä ja lopulta nöyrtyi Jumalan edessä.

Usko on avain menestykselliseen toisen askeleen työstämiseen.  Em. kirjassa kerrotaan tarina naisesta, joka oli 12 vuotta sairastanut verenvuotoa, eikä hän löytänyt apua, vaikka oli kuluttanut kaikki varansa lääkäreihin. Hän etsiytyi Jeesuksen ympärille ja kosketti Jeesuksen viittaa, Jeesus tajusi että joku oli koskettanut häntä, koska tunsi parantavan voiman kulkevan lävitseen. Nainen sanoi, että hän se oli. Jeesus sanoi hänelle: ” Tyttäreni, uskosi on parantanut sinut. Mene rauhassa.” ( Luuk 8:43-48).

Jumala ei pakota meitä tulemaan hänen luokseen; hän yksinkertaisesti odottaa, että tulemme järkiimme. 12 askeleen toinen askel on toivon askel.  Opimme uskomaan että itseämme korkeampi voima voi palauttaa mielenterveytemme.

Mitä on usko?

Usko on vakaata luottamusta siihen, että jotakin mitä me haluamme, tulee tapahtumaan. Se on varmuutta siitä, että mitä toivomme, odottaa meitä, vaikkemme voi nähdäkään sitä edessämme (Hepr. 11:1; en pidä raamatunsuomennosta tällä kohdalla mitenkään onnistuneena, ”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä”).

Jos odotamme Jumalan palkitsevan meidät, odotamme häntä innokkaammin. Jos uskomme ei ole kehittynyt tälle asteelle, pyydämme häneltä apua, että kykenisimme uskomaan enemmän.
Markuksen evankeliumissa isä tuo demonien riivaaman pojan Jeesuksen luo ja isä pyytää Jeesusta parantamaan pojan, jos vain voi. Jeesus sanoo, että ” Kaikki on mahdollista, jos sinulla on vain uskoa”. ( Mark. 9:22–24)

Restoraatio, vahvistaminen tarkoittaa alkuperäisellä murtuneen luun paikalleen asettamista ja sen paranemisen odottamista. Kärsivää ihmistä pitää tukea niin kauan, että hän on vahvistunut. Oma rikkinäisyytemme ei vahvistu hetkessä toipuessamme.

”Opimme uskomaan” on prosessi. Usko on seurausta harkinnasta, epäilystä, järkeilystä ja johtopäätöksistä. Uskon muodostuminen vaatii tunteita ja järkeä. Se johtaa toimintaan.  Mikä on se prosessi, joka johtaa pysyvään uskoon, joka muuttaa elämämme?

”… vaikka he ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet.” ( Room 1:21-22, vuoden 1946 Raamatun suomennos). Raamatunkohta kertoo siitä omavoimaisuudesta, johon ihminen voi sortua, kun luulee itseään liikaviisaaksi: heidän typerä mielensä pimenee ja tulee sekavaksi. Päihderiippuvuus päättyy ja toipuminen alkaa, kun uudelleen löytää Jumalan. Ei ole väliä sillä, miten epäreilua elämämme tuntuu olevan, Jumala voi aina tarjota toivoa pimeimmilläkin hetkillä.

Kun pelkäämme Jumalan oikeutettua rangaistusta teoistamme, pelkäämme lähestyä häntä ja pyytää apua toipumiseen. Jumala lähetti Jeesus Kristuksen ottamaan rangaistuksen meidän synneistämme ja lopettamaan Jumalan vihan meitä kohtaan. Meidän ei siis tarvitse tuhota elämäämme, jos pelkäämme kohdata Jumalaa. Jumalan voiman takia kukaan ei ole toipumisen tavoittamattomissa. Meidän järjettömyytemme voi loppua heti, kun toipuminen alkaa. Jos meillä on uskoa vain sinapinsiemenen verran, niin myönteinen muutos voi tapahtua.

Kuinka kauan toipumine vie aikaa? Vaatii usein kärsivällisyyttä periä uuden terveen elämän lupaus. Oikea viisaus palauttaa mielenterveytemme ja johtaa meidät rauhaan ja eheyteen. ”Pidä mielessä minun sanani, muista ohjeeni niin menestyt. Hanki viisautta, hanki ymmärrystä, älä unohda sitä, mitä sinulle sanon, älä käännä sille selkääsi. Älä hylkää sitä, niin se suojelee sinua, rakasta sitä, niin se on sinun turvanasi. Hanki viisautta, se on aarteista kallein, hanki ymmärrystä, sijoita kaikki varasi siihen. Vaali sitä, niin se tuo sinulle arvostusta, se vie sinut kunniaan, jos otat sen vierellesi (Sananl. 4: 4- 8).

”Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta. Mutta pyytäköön uskossa, lainkaan epäilemättä. Joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne. Älköön sellainen luulko saavansa Herralta mitään, kahtaalle horjuva ihminen, epävakaa kaikessa mitä tekee.” ( Jaak, 1: 5-8).

Jos pitää yllä toivetta ihmeparanemisesta päihderiippuvuudesta, niin se estää toipumisen.  Väärät halut elämässä eivät ole mitään uutta ja erilaista. Monet muut ovat kohdanneet täsmälleen samoja ongelmia ennen sinuakin (1 Kor 10:13).

”Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se vetää ja houkuttelee. Ja sitten himo tulee raskaaksi ja synnyttää synnin, ja kun synti on kasvanut täyteen mittaan, se synnyttää kuoleman.” (Jaak 1:14-15). Kiusausten kohtaaminen on osa todellisuuden kohtaamista. On epärealistista uskoa, että syntinen luontomme koskaan täysin parantuisi. Jos laitamme sivuun maagisen uskon, että kiusaukset häviävät, olemme tietoisempia ja paremmin kykeneviä välttämään kiusauksiin antautumisen.

Päivä kerrallaan on järkevä ohje kenelle tahansa. Olisi houkuttelevaa paeta menneeseen tai huolehtia tulevasta. ”Kuka teistä voi lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?... Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se kyllä pitää itsestään huolen. kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.” ( Matt 6:27. 34). Jumalan armo tulee päivittäisinä annoksina ja se on paras tapa kohdata elämä. ”Tämän päivän Herra on tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä! (Ps 118:24). Päivämme ovat täynnä huolta ja ahdistusta tai iloa ja odotusta, se on sinun valintasi.

”Herra on kaikessa oikeamielinen, hän on uskollinen kaikissa teoissaan. Hän on lähellä sitä, joka huutaa häntä avuksi, sitä joka vilpittömästi kääntyy hänen puoleensa.” ( Ps 145: 17-18).

”Päädyimme uskomaan, että jokin itseämme suurempi Voima voisi palauttaa mielenterveytemme.”

Alkoholistien Aikuiset Lapset (AAL) kirjassa ”Aikuiset Lapset – Alkoholistiset/Toimintahäiriöiset Perheet” (2011,120) kirjoitetaan toisen askeleen kohdalla, että ennen AAL:ää monet uskoivat, että Korkein Voima on välinpitämätön, väärennetty, rankaiseva tai varattu maailman tosiuskovaisille.

”Toisessa askeleessa puhumamme järjettömyys viittaa jatkuviin, täysin kohtuuttomiin ponnistuksiimme yrittää parantaa tai korjata lähtöperhettämme nykyisten suhteittemme avulla. Yrityksessään parantaa menneisyyden toimintahäiriöistä perhettään useat meistä asettivat itsensä Korkeimmaksi Voimaksi omissa suhteissaan… Uskoimme virheellisesti, että ratkaisisimme synnyinperheemme ongelmat pitämällä oman kotimme järjestyksessä… Usein riippuvaisesti tai aggressiivisesti käyttäytyvät lapsemme vihjaavat meidän epäonnistuneen. Siirsimme tahtomattamme eteenpäin perheemme järjettömyyden tai vääristyneen ajattelun. ”.

AAL:n kirjan toisessa askeleessa kerrotaan, minkälaisia rooleja kukin omassa toimimattomassa synnyinperheessään ottaa. Näitä rooleja jatketaan helposti aikuisena.

”Toista askelta toteuttaessamme saamme selkeyttä siitä, kuinka perheemme toimintahäiriö vaikuttaa meihin aikuiselämässä. Saamme selkeyttä hylkäämiseemme ja sisäiseen häpeään. Monet löytävät toisen askeleen mielenterveyden selkeyden kautta.” (emt, 137). ”Kun aikaisemmin luulimme löytäneemme ACA:n (AAL) vahingossa, alamme ymmärtää hyvää tahtovan Voiman johdattaneen meitä koko ajan.” (emt, 138).

”Päädyimme uskomaan, että jokin itseämme suurempi Voima voisi palauttaa mielenterveytemme.” ( Alkoholistien Aikuiset Lapset (AAL) kirjassa ”Aikuiset Lapset – Alkoholistiset/Toimintahäiriöiset Perheet”, 2011,131).

*********************
Kysymykset:
1.      Mainitse aikaisempi ihmissuhde, josta sait tukea itsellesi. Mikä tuossa suhteessa oli sinulle tärkeää?
Minulla on ollut ja on edelleen elämän varrella monia hyviä ihmissuhteita, joista olen saanut tukea, eniten vaimoltani.
 
Lappeenrannassa 16.9.12