Käyn läpi 12 askeleen opetuksia oppiakseni - osa 4
Käyn läpi 12 askeleen opetuksia oppiakseni – osa 4
Kirjassa Kaksitoista askelta ehyempään aikuisuuteen – Opas Kristus-keskeisen toipumisen tielle (1996; Juva:WSOY) 12 askeleen 3. askel kuuluu:
”Päätimme luovuttaa tahtomme ja elämämme Jumalan huomaan – sellaisena kuin Hänet käsitimme.”
3.askeleen tavoitteena on se, että päätämme antaa Jumalan huolehtia elämästämme.
Käytetty Raamatunkohta on (Room.12:1): ”Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järkevällä tavalla.”
Toisen ja kolmannen askeleen tarkoituksena on voimattomuuden myöntämisen jälkeen aikaan saada kääntymys. Kaikki kolme ensimmäistä askelta käsittelevät rauhan tekemistä Jumalan kanssa.
Valmistaudumme 3. askeleeseen suorittamalla perusteellisesti 1. ja 2.askeleen.
Kolmas askel merkitsee käytännössä päätöksentekoprosessin läpikäymistä. Valmistaudumme 3. askeleeseen suorittamalla perusteellisesti 1. ja 2.askeleen. Jos emme ole varmoja voimattomuudestamme, emmekä siitä, että elämämme oli tullut hallitsemattomaksi, emme ole valmiit etenemään kolmanteen askeleeseen. 3.askeleen toteuttaminen on vaikeaa, ellemme ole vielä oppineet luottamaan siihen, että Jumala voi palauttaa (mielen)terveytemme ja pystyy huolehtimaan meistä.
Valmistaudumme siis 3. askeleeseen myös hyväksymällä sen tosiasian, että olemme voimattomia ja kykenemättömiä selviytymään elämästä omin avuin. Ja valmistaudumme siten, että annamme Jumalan kylvää sydämeemme uskon siemenen. Kun em. asiat ovat kohdallaan, 3.askel on keveä. (Kaksitoista askelta ehyempään aikuisuuteen – Opas Kristus-keskeisen toipumisen tielle,1996, 65-66)
Nimettömät Alkoholistit (11.painos, 2001, 46-53)-kirjassa kirjoitetaan: “ jos olet alkoholisti, joka tahtoo päästä vaivastaan, kyselet ehkä jo: ”Mitä minun pitää tehdä?”.
Tämän kirjan (Iso kirja, emt.) tarkoitus on vastata tällaisiin kysymyksiin. Me kerromme mitä olemme tehneet… Kohtuulliset alkoholinkäyttäjät voivat helposti luopua kokonaan viinasta, jos heillä on siihen hyvä syy. He voivat juoda tai olla juomatta…
… heti kun hän (alkoholisti) saa alkoholia elimistöönsä, tapahtuu jotakin, sekä fyysisesti että henkisesti, joka tekee lopettamisen hänelle käytännöllisesti katsoen mahdottomaksi. Jokaisen alkoholistin kokemus vahvistaa tämän.”
”Jotenkin epämääräisesti alkoholistin perhe ja ystävät vaistoavat, että tämä ihminen (alkoholisti) on jotenkin epänormaali, mutta siitä huolimatta kaikki odottavat toiveikkaasti sitä päivää, jolloin hän ryhdistäytyy ja rupeaa käyttämään tahdonvoimaansa.
Kauhea totuus on, että oikealle alkoholistille sitä päivää ei ehkä milloinkaan tule. Tilanne on riistäytynyt hänen hallinnastaan.
Jokainen alkoholisti tulee viimein vaiheeseen, jossa suurinkaan halu lopettaa juominen ei tepsi. Ja tämä murheellinen tila on yleensä alkanut paljon ennen kuin kukaan osaa sitä epäillä.”
”Kun alkoholismiin taipuvainen ihminen on omaksunut tämän (alkoholistisen) ajattelutavan, häntä ei inhimillinen apu todennäköisesti enää tavoita, ja jos häntä ei sijoiteta johonkin laitokseen, hän luultavasti kuolee tai menettää järkensä… Monet tahtovat lopettaa, mutta eivät pysty.”
”On olemassa ratkaisu… Suuri totuus on tämä, ei enempää eikä vähempää: Meillä on ollut syviä ja vaikuttavia hengellisiä kokemuksia, jotka ovat mullistaneet koko elämänasenteemme, suhteemme lähimmäisiin ja Jumalan maailmaan. Meidän elämämme tärkein asia on tänään täydellinen varmuus siitä, että Luoja on asettunut sydämeemme ja toimii meissä, eikä se ole muuta kuin ihme. Hän on ryhtynyt siihen, mihin emme itse pystyneet.
Jos olet vakava alkoholisti niin kuin me olimme, silloin sinulla ei meidän käsittääksemme ole mitään keskitietä.”
Kuuluisa lääkäri, psykiatri C.G. Jung sanoi vastaanotolleen tulleelle alkoholistille:
- Teillä on kroonisen alkoholistin mielenlaatu. En ole koskaan nähnyt ihmisen parantuvan, kun mieli on päässyt tuohon vaiheeseen.
- Eikö ole poikkeuksia?
- On, vastasi lääkäri. Varhaisista ajoista asti tunnetaan poikkeuksia teidänlaisissanne tapauksissa. Aina silloin tällöin sattuu, että alkoholisti saa, sanokaamme mullistavia hengellisiä kokemuksia. Minä myönnän niiden olemassaolon.
- Näissä kokemuksissa ihmisen tunne-elämä järkkyy perusteellisesti ja siirtyy uusille urille. Ihmiset hylkäävät äkkiä ajatukset, tunteet ja asenteet, jotka ovat hallinneet heidän elämäänsä ja omaksuvat aivan uudenlaiset käsitykset ja vaikuttimet. Itse asiassa olen yrittänyt saada teissä aikaan tällaisen muutoksen. Minun menetelmäni ovat tehonneet moniin ihmisiin, mutta teidänlaisenne alkoholistin kanssa niistä ei ole koskaan ollut apua. (Nimettömät Alkoholistit (11.painos, 2001, 52)
”Annan heidän auttaa minua”
Terence T Gorski kirjoittaa kirjassaan (Understanding the Twelve Steps- An Interpretation and Guide for Recovering People, 1989), että tahto on kyky tehdä päätöksiä ja panna ne käytäntöön. 3.askeleessa toipuvat ihmiset sallivat jonkun muun tehdä päätökset heidän puolestaan. Jonkun joka tietää miten toipua.
Gorski kertoo, että jos menet kysymään neuvoja juristilta lakiasioihin. Juristi antaa neuvoksi tehdä A,B ja C ja kieltäydyt toistuvasti noudattamasta ohjetta. Mitä juristi tekee? Hän pyytää sinua poistumaan ja sanoo: ” Sitten kun tahdot apua, palaa sitten takaisin.”
Gorski ajattelee, että Korkein voima on se asiantuntija, jolta kannattaa kysyä apua, hänen neuvoja voin noudattaa. Toisin sanoin, jos et halua raittiutta, älä seuraa AA:n ehdotuksia.
- Mutta tuo kuulostaa typerältä, voi tulokas AAssa sanoa
- Kyllä, se on typerää, ja minä olen raittiina. Entäs sinä? Ehkä jos teet samat tyhmät asiat kuin minä tein, niin sinäkin voit raitistua.
AAn kolmannessa askeleessa alat seurata ohjeita, teet niin kuin sinulle kerrotaan, että mitä on tehtävä. Kolmannessa askeleessa hyväksyy ulkopuolisen avun (vastalöydetyn Korkeimman Voiman). Korkein Voima antaa toipuvalle alkoholistille rohkeutta, voimaa ja toivoa. Tieto-taito ( know-how) tulee toipumisessa kokeneemmilta toipujilta.
12 askelta tarjoavat selvät ja käytännölliset ohjeet, mitä tehdä toipumisessa: En aio juoda, menen kokouksiin, etsin kummin, luen Isoa Kirjaa ja 12 askelta sekä 12 perinnettä. Työskentelen askelia ja yritän olla täysin rehellinen sekä otan selvää, mitä muuta minun tarvitsee tehdä.
Gorskin mielestä ei ole paljon eroa henkisellä ja psykologisella. Kreikkalaisten mielestä ihmisellä oli kaksi puolta: fyysinen ja ei-fyysinen, jälkimmäistä he kutsuivat henkiseksi. Jos työskentelee henkistä ohjelmaa, kannattaa kiinnittää huomio henkisiin asioihin. työskentelet henkistä ohjelmaa, kun yrität ajatella selvästi, loogisesti ja rationaalisesti. Kun tutkit sisempääsi ja koet tunnistaa ja kommunikoida tunteitasi. Kun käyttäydyt vastuullisesti ja käyttäydyt niin kuin puhut ( ” walk like you talk”) jne.
Jotta voi lopettaa päihteidenkäytön, on seurattava ohjeita. Ohjeita saadakseen on oltava sellaisten ihmisten ympäröimä, jotka voivat antaa toipumiseen liittyviä ohjeita. Ensimmäisen toipumisvuoden aikana tulee viettää yhtä paljon aikaa toipumiseen suuntautuneessa ympäristössä, kuin mitä on viettänyt juomisympäristöissä – jotta ajatustapa muuttuu. On kehitettävä uusi, toipumiseen keskittynyt elämänfilosofia. Suuri osa toipumista on tutkia askelia, selvittää mitä ne merkitsevät tänään ja jakaa oivallukset muiden toipuvien kanssa. Askelten tulkitseminen muuttuu toipumisessa edistymisen myötä.
Päihdeperiaatteet ovat erilaisia kuin 12 askeleen periaatteet. Päihdeperiaatteiden mukaan ajateltuna: jos se tuntuu hyvältä, tee se. Valehtelemista ei lasketa, jos ei jää kiinni. Rehellisyys ei ole parasta politiikkaa. Ainut tie päästä eteenpäin on petkuttaa ja huiputtaa.
Jos haluaa raitistua, tekee 12 askeleen mukaan. Jos haluaa raittiuden, jonka AAssa voi saavuttaa, on tehtävä, mitä AAssa raitistuneet tekivät. Eli liittyä alkoholismin voittaneisiin.
Jos omat ajatukset ovat ristiriidassa 12 askeleen kanssa, voi vapaasti valita kumpaa seuraa, koska käyttäytymisen loogiset seuraukset ovat paras opettaja. Käyttäytymisensä seurauksista voi oppia.
Kemiallisesti riippuvaiset ihmiset eivät pidä siitä, että heille kerrotaan mitä on tehtävä. Kaikkia 12 askelta ei tarvitse oppia kerrallaan, koska ne on laitettu numerojärjestykseen. Askelia tehdään askel kerrallaan. Ensimmäisessä askeleessa paisunut ego kutistuu: ” En voi tehdä sitä itsekseni”. Toisessa askeleessa paljastuu, että joku muu voi. Kolmannessa askeleessa annetaan sen osaavan auttaa meitä. Nämä kolme ensimmäistä askelta muodostavat käyttäytymisen perustan, joka perustuu tukeville periaatteille, sen sijaan että egon vääristymät ohjaisivat käyttäytymistä.
Kolmas askel ei ole passiivisuuden ja vastuuttomuuden askel.
Phillip Z kirjassaan A Skeptic´s Guide to the 12 Steps (1990, Hazelden) kertoo Bill W:n (toisen AAn perustajajäsenen) kirjoittaneen, että kolmas askel näyttää jokaiselle maallistuneelle ja käytännölliselle mielelle kovalta, lähes mahdottomalta askeleelta. Aluksi tuntui Phillipistä melkein hullulta luovuttaa elämä ja tahto jonkun käsiin, jonka olemassaoloakin epäili.
Ensimmäisinä kuukausina Nimettömissä Ylensyöjissä (Anonymous Overeaters, joka on myös 12 askeleen ohjelma) Phillip Z ärsytti puhe Korkeimmasta voimasta ja Jumalasta. PZ mietti, kuinka kauan hänen täytyy näissä kokouksissa istua, antakaa jo työkalut lopettaa pakonomainen ylensyöminen ja säästäkää hänet kuuntelemasta tällaista tarinaa. PZ oli kokenut ja menestynyt psykoterapeutti, mitä nyt ei hallinnut omaa syömistään. Välillä PZ:stä tuntui halveksuen ärsyttävältä, etteivät he edes tienneet mistä he puhuivat, kun he puhuivat Korkeimmasta Voimasta.
PZ puhui kumminsa kanssa asiasta: hän ei halunnut luovuttaa elämämäänsä Jumalan haltuun, koska ei edes itse asiassa uskonut Häneen. Eikä hänestä yleensäkään ollut hyvä idea luovuttaa elämäänsä kenenkään haltuun, vähiten sellaisen johon ei edes usko.
Kummi kysyi, osasiko PZ ulkoa askeleen. PZ:stä kysymys tuntui siltä kuin hän ei osaisi lukea tai ei muistaisi yksinkertaista lausetta. PZ sanoi lauseen. Kummi pyysi häntä lukemaan askeleen ääneen, mikä tuntui PZ:stä naurettavalta.
- Ymmärrätkö mitä askel ehdottaa?, kummi kysyi.
- Ilmeisesti en, Pz vastasi.
Kummi selitti, että jokainen askel vaatii toimintaa. Kolmannen askeleen toiminta on päätöksen tekemistä, kääntymystä, elämän perustan muuttamista.
Phillip Z luki päätöksenteon teemasta. Kreikkalaiset puhuivat metanoiasta, kääntymyksestä, mikä viittaa täydelliseen olemisen tavan muutokseen. Ison Kirjan mukainen hengellinen herääminen on metanoian kokemista.
Metanoia tapahtuu joskus alitajuisesti, riippumatta tarkoituksesta tehdä jotain. Koska se tulee etsimättä ja odottamatta, se on usein äärimmäisen epävakaa hetki. Ihmisestä tuntuu kuin hän olisi tullut hulluksi.
Metanoian voi aikaansaada myös osallistumalla uskonnollisiin rituaaleihin ja käytäntöihin. Tai metanoia voi tulla pikkuhiljaa kehitysprosessin tuloksena.
Hebrean kielellä sana Teshuva merkitsee kääntymystä. Teshuvassa on intentionaalisuuden laatu, se on tietoinen tietyn polun valinta.
Kolmas askel voi olla kadotetun yhteyden luominen sielun syviin parantaviin voimiin
Vanhoissa hengellisissä perinteissä on ajatus, että ihmispsyyke koostuu kahdesta osasta. Toinen osa on ego, jokapäiväinen tunne itsestämme. Egominä on vain osa ihmispsyykeä, eikä edes kaikki, mitä olemme. Jos identifioidumme vain egoomme, niin meiltä katkeaa yhteys syvempään ja voimakkaaseen osaan itsestämme. Tämä Korkeampi Minä tai Korkeampi Voima on psyykemme todellinen keskus.
Iso Kirja selittää, että alkoholistin vaikeuksien syy on omaan egoon samastuminen. Egosentrisyys, väärä usko uskomus että ego on keskus, aiheuttaa alkoholistin kärsimykset, eristäytymisen, pelon ja vihan tunteet. Ajattelun pimeys johtuu siitä, että kuvittelee egonsa erillään muista. Tätä hataraa minäegoa täytyy puolustaa, mikä johtaa rajoittuneeseen ja ahdistuneeseen elämään.
Alkoholistilla on syvä vakaumus, että hän tietää, mikä hänelle on oikein. Ja muut ihmiset ovat vain häntä varten kuin korttipelihahmot.
Kolmas askel voi avata silmät sille, että alkoholisti tai joku muu pakonomaisesti käyttäytyvä on motivoitunut suojelemaan ja kasvattamaan egoaan.
Joseph Campbell, joka on tutkinut mytologiaa kirjoittaa, että myyteissä ja hengellisissä opetuksissa on kaksi puolta: paikallinen ja universaalinen puoli. Paikallinen kertoo yhteisöstä, josta myytti nousee. Universaali puoli kertoo yleismaailmallisista kuvista, jotka ovat ihmisen alitajunnassa. Tavallisen näköhavainnon ja sitä seuraavan kokemuksen takana on alitajuinen maailma. Universaali tietoisuus, jota monet ihmiset kutsuvat Jumalaksi.
Carl G. Jung oli kiinnostunut ikiaikaisista filosofioista, hän yritti sovittaa yhteen psykologian ja hengellisyyden. Yli 35-vuotiaan ihmisen henkisten kärsimysten syynä oli Jungin mukaan se, että ihmiset olivat menettäneet yhteyden kollektiivisen alitajunnan syvempiin voimiin. Ihmisille kehittyi sielun sairaus, kun he menettivät yhteyden Korkeimpaan Voimaan.
Rabbi Kerry M Olitzky ja Stuart A Copans kirjassaan Twelve Jewish Steps to Recovery (2006, 7th ed) kirjoittavat, että kun muutut itsessäsi ja koetat tulla miksi haluat tulla, niin astut pyhään aikaan ja tilaan, mikä voi olla pelottavaa.
Kolmannessa askeleessa päätät yrittää uskoa Korkeimpaan Voimaan. On tunnettava Jumala, Korkein Voima, ennen kuin elämänsä voi antaa hänen huostaan. Jumala puhuu usein niiden kautta, joita vähiten pidetään pyhinä viestintuojina. Jokainen päivä on Jumalan luoma mahdollisuus aloittaa, ikään kuin uudestisyntyneenä. Kolmannessa askeleessa sinulla on tunne tavoitteesta, olet oikealla tiellä.
Stephen Artenburn ja David Stoop kirjoittavat kirjassaan The Life Recovery Workbook – A Biblical Guide through the 12 Steps (2004), että jatkuva vihantunne mahdollistaa voimakkaita kokemuksia ilman läheisyyttä ja jatkuvalla vihantunteella voi sulkea ihmiset pois maailmastaan. Vihaa voi tarvita, koska on kyvytön olemaan riittävän haavoittuva antaakseen kenenkään tietää, kuinka turvattomaksi ja riittämättömäksi itsensä kokee. Kun on yrittänyt hallita ja manipuloida maailmaa, kuten päihdeongelmaiset tekevät, stressi ja yksinäisyys tekevät epätoivoiseksi ja masentuneeksi. Silloin voi etsiä Jumalan ohjausta.
Kolmannessa askeleessa voi huomata, ettei vika olekaan muissa, vaan siinä että odotukset, vaatimukset ja tarve tuntea turvallisuutta voivat johtaa kontrolloimaan kaikkea. Tuntuu mahdottomalta antaa jonkun Korkeimman Voiman ohjata, kun itsekin on saanut vain hataran tasapainotilan aikaiseksi. Miten joku mielikuvituksen luomus voi auttaa?
Mutta kun kokee riittävästi tuskaa, yksinäisyyttä ja epätoivoa, niin voi luovuttaa taakkansa Jumalalle. Kolmas askel on halukkuuden ja luottamuksen harjoitus.
4.askeleesta 12.askeleeseen on elämämme kriittinen törmäys sille, ettemme luota Jumalan huolenpitoon. Hengellisen valtakunnan esteenä päihdeongelmaisella ovat omavoimaisuus ja suuruudenhulluus. Kolmannessa askeleessa kohtaa illuusionsa elämän hallitsemisesta. Ei me hallita elämäämme.
Voi olla vaikeaa uskoa, että joku muu pitää päihdeongelmaisesta huolta. Jumalaa ei tarvitse selittää tai ymmärtää, riittää, kun antaa elämänsä hänelle ja pyytää apua.
Voi olla vaikea antautua elämälle, sille oikealle
Stephanie S Covington kirjoittaa kirjassaan A Woman´s Way through Twel ve Steps (1994), että voi olla nöyryyttävä ja pelottava kokemus havaita, kuinka vähän pystyy elämäänsä hallitsemaan.
Naiset yrittävät kontrolloida elämää heittäytymällä avuttomaksi, epärehellisyydellä tai syyllisyyden luomisella, saadakseen mitä toivoo. Osa naisista korjaa asioita, vaikkei kukaan ole apua pyytänytkään. Osa naisista käyttää seksuaalisuuden valtaa palkitakseen tai rangaistakseen muita ihmisiä. Osa naisista haukkuu ja uhkailee saadakseen tahtonsa lävitse. Naiset käyttävät näitä taktiikoita tietoisesti, mutta eivät aina pahantahtoisesti. Hallintayritykset syntyvät pelosta ja ahdistuksesta – asioihin, joita ei voi hallita.
Silti ihmiset eivät käyttäydy niin kuin naiset toivovat, mikä ruokkii turhautumista, vihastumista ja paheksumista. Kun juuttuu tähän taisteluun, niin se on kuin koettaisi kantaa liian raskasta taakkaa. Kaikki elämän energia menee siihen, ettei kaadu ja kompuroi elämässään. Ei voi tehdä mitään muuta ennen kuin laskee taakkansa. Kolmas askel kertoo, että taakoista voi luopua. Joku muu pitää niistä huolen.
Tyyneysrukous: Luoja anna minulle tyyneyttä, hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne jotka voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan.
Tyyneysrukous auttaa elämässä astumaan askeleen taaksepäin ja näkemään asioista suuremman kuvan.
Tosiasia on, että voimme olla vastuussa vain itsestämme – omista teoista ja asenteista. Kolmannessa askeleessa annamme tämän hengen tai voiman ohjata elämäämme, sen sijaan että itse yrittäisimme hallita elämäämme. Yksinkertaisesti teemme päätöksen liittyä Korkeimpaan Voimaamme.
Miksi hallinnasta luopuminen on tärkeää? Siksi ettei voi kasvaa toipumisessa, jos yrittää muuttaa asioita, jotka eivät ole omassa hallinnassa. Hallitsemattomien asioiden parissa touhuilu erottaa meidät niistä asioista, joita voimme todella muuttaa.
Naiset pelkäävät että he hajoavat kasaan, jos lopettavat hallintayritykset. Ehkä niiden asioiden , joita naiset epätoivoisesti kannattelevat, pitäisikin romahtaa kasaan? Naiset vain uuvuttavat itsensä yrittämällä estää tapahtumasta, sitä mikä on tapahtumassa joka tapauksessa.
Jos yrittää sovitella perheriitoja, niin niille ei yleensä tule loppua. Kukaan ei voi muuttaa tai kasvaa sellaisessa tilanteessa. Jos kaikkien tunteet ovat naisen vastuulla perheessä, voi kysyä miksi näin on? Jos nainen lakkaisi fiksaamasta ongelmaa, voisiko se vaikka nopeasti ratketakin, myrskyisän vaiheen jälkeen tietenkin?
Vaikka irtipäästäminen voi tuntua kauhistuttavalta, se voi tarjota helpotusta ja uusia mahdollisuuksia. Naiset ovat jo nyt ylityöllistetty velvollisuuksilla. Voi tuntua kiitolliselta, ettei yritä kaikkea pitää kunnollisessa toiminnassa, vaan keskittyy omaan hyvinvointiin ja terveyteen – asioihin joihin voi vaikuttaa.
Naisia rohkaistaan huolestumaan asioista, naisten odotetaan huolehtivan muiden elämän pienistä yksityiskohdista niin, että muut voivat keskittyä elämään omaa elämäänsä täysillä. Huolestumalla kontrolloimattomista asioista ryöstää itseltään ajan, joka voisi olla käytössä johonkin muuhun.
Joillekin naisille kolmas askel on vaikea, koska AA-kirjallisuuskin tuntuu viittaavan dominoivaan isähahmoon, josta on halunnut kaikin tavoin eroon. Alistua ja antautua ovat kaksi eri asiaa, kolmas askel puhuu jälkimmäisestä.
Antautuminen voi olla vaikeaa niille naisille, jotka ovat kasvunsa kuluessa tulleet hyväksikäytetyiksi – emotionaalisesti tai fyysisesti. Antautuminen-asia voi esiin nostaa ahdistusta. Voi olla hyvin vaikea antautua, mutta Korkein Voima, sellaisena kuin hänet käsittää, voi tukea niin, että tuntuu turvalliselta luovuttaa hallintansa. Monille oman ryhmän viisaus luo turvallisuutta hellittää hallinnasta. Monet kulkevat aluksi hallinnan ja antautumisen välillä. Antautuminen on kuin oppisi tasapainoilemaan alistumisen ja kontrollin välillä – antautuminen on tasapainokohta, jossa kokee terveyttä ja tyyneyttä, kun on varma omasta Korkeimmasta Voimastaan. Suhde Korkeimpaan Voimaan on kahdenkeskinen suhde, ei alistumisen suhde.
Jos päihdeongelmainen ei luovu omavoimaisuudestaan, ei hän voi kääntyä kenenkään puoleen apua pyytääkseen. Naisille se ei tarkoita omasta tahdosta luopumista, vaan oman todellisen minän löytymistä, joka on kadonnut päihteitä käyttäessä.
Ilman tunnetta omasta minästä ei voi yhtyä Korkeimpaan Voimaan, eikä olla vastuussa eikä vastuullinen itselle ja muille. Toipuessa naiset löytävät oikeuden tehdä omia valintoja, sillä kolmas askel tarjoaa mahdollisuuden keskittyä itseensä. Ei ulkoisiin puoliinsa, vaan omaan sisäiseen minään, joka on yhteydessä henkiseen. Tämä yhteys ohjaa naisia käyttämään tahtoaan elämän harmonian, ei sen vastustamiseen, saavuttamiseen.
Opetella antautumaan jollekin itseä Isommalle ja Viisaammalle
Tulla halukkaaksi antautumaan on prosessi, joka vaatii harjoittelua. Uudestaan ja uudestaan, vaikka se ei mene heti oikein, mikä on turhauttavaa monille pikatyydytykseen tottuneille päihdeongelmaisille. Mutta kuten 12 askelta ja perinnettä kertovat: alku, pieninkin, on se mitä tarvitaan. On haluttava ottaa kolmas askel, mikä on useimmille pelottavaa ja ahdistavaa, mutta kolmatta askelta ei tarvitse tehdä välittömästi. Hiljaa hyvä tulee. Voi tehdä kolmannen askeleen vain hetkeksi kerrallaan, jos täydellinen antautuminen pelottaa.
Kolmas askel sanoo, että on halukas tekemään eri tavalla kuin ennen, on vapaa valitsemaan toisin.
Päihdeongelma ei enää valitse puolestasi. Joillekin jotka eivät ole tottuneet päätöksiä tekemään, päätöksentekovoi aiheuttaa ristiriitaisuutta ja yksinäisyyttä. Vaikka monet naiset tekevät täysin ilman tuntemuksia monia perhe-elämään liittyviä päätöksiä, niin päätös itseään koskevassa asiassa voi olla vaikea tehdä.
Kolmas askel ehdottaa, kuten kaikki askeleet, että henkisyys tulisi keskeiseksi elämässä. Miksi Korkeimmalle Voimalle antautuminen olisi vaikeampaa kuin päihteille antautuminen? Ehkä siksi, ettei tuloksia näy heti. Päihdeongelmainen ei halua odottaa, hän haluaa nyt. Voi olla päihdeongelmaiselle epämiellyttävä tunne, kun tyydytys ei olekaan välitöntä, kun ei koe välitöntä helpotusta. Täytyy vain oppia luottamaan, että meitä tuetaan ja että palkkio tulee ajallaan, ei ehkä niin kuin itse sen suunnittelimme.
Kun sanoo elämälle kyllä, niin antautuu. Elämästä tulee kumppani, ei jotain, jota täytyy kontrolloida. Voi rentoutua, hidastaa ja nauttia tyyneydestä. Voi viedä aikaa sopeutua uuteen raittiiseen elämään, mutta sitä kautta saa yhteyden sisimpäänsä ja henkiseen kasvuunsa. Sisäinen viisaus antaa kyvyn tietää eron sen välillä, mitä voi ja mitä ei voi hallita.
Patrick Carnes kirjoittaa kirjassaan A Gentle Path through the Twelve Steps – The Classic Guide for All People in the Process of Recovery ( 1993), että hengellisyys on läheisyyttä – itsen, toisten ja Korkeimman Voiman läheisyyttä ja arvostusta.
Elämän varrella rakennetut puolustukset ja selviytymismekanismit rikkovat meidät irti kokemuksistamme. Osaksi näin menetämme henkisen yhteyden. Toipumisen turvallisuudessa voi uudelleen löytää haavoittuvuutensa ja avoimuutensa maailmalle. Noviisin mielellä ei mieti heti lopputulosta, Zen-mestarit tyhjentävät mielensä, jotta voi olla avoin läsnä olevalle hetkelle ilman ennakkoluuloja, ehdollistuneita ajatuksia.
Laotsen kirjassa Salaisuuksien Tie ( Dao De Jing) kirjoitetaan:
”Kun korkeimmalla kehitystasolla oleva ihminen kuulee Taosta,
hän pyrkii ahkerasti toteuttamaan sitä käytännössä.
Kun keskinkertaisella kehitystasolla oleva ihminen kuulee Taosta,
hän on kahden vaiheilla sen suhteen.
Kun alemmalla kehitystasolla ihminen kuulee Taosta,
hän nauraa sille.
Ellei hän nauraisi, ei Tao olisi nimensä arvoinen.”
Patrick Carnes kirjoittaa kirjassaan A Gentle Path through the Twelve Steps – The Classic Guide for All People in the Process of Recovery (1993), että kun olemme totta itsellemme, olemme hengellisimmillämme, löydämme autenttisimman äänemme.
Absoluuttisen olennaista on henkisellä tiellä sallia itsellemme avun lahja.
Henkiset oppaat tulevat kolmella eri tavalla. Ensiksi me löydämme luotettuja henkilöitä, jotka voivat opettaa meitä omista haavoittumiskokemuksistaan. Kerromme heille itsestämme. Heidän näkökulma ja tuki helpottavat tuskaa. He antavat meille konkreettisia tapoja liittyä Korkeimpaan Voimaan. Toiseksi henkinen yhteisö, jota etsimme, voi antaa hengellistä ohjausta ja sitoutua kulkemaan kanssamme henkistä tietä. Kolmanneksi ympärillä olevat ihmiset jokapäiväisessä elämässä – vastaukset kysymyksiimme on ympärillämme, jos vain haluamme kuulla niitä.
Hyväksy tuska ja kipu opettajana, kaikilla meillä o ollut kärsimyksiä. Me kaikki koemme muutosta. Buddhalainen määritelmä kärsimykselle on ” takertua kiinni siihen joka muuttuu”. 12 askeleen ohjelma opettaa hyväksymään eksistentiaalisen näkemyksen muutoksesta ja kärsimyksestä.
Viktor Frankl, joka selvisi keskitysleireiltä hengissä, kirjoitti, että selviytyneillä oli yksi yhteinen piirre: kyky muuttaa kärsimys merkitykselliseksi. Kärsimys yksinkertaisesti on – siinä ei ole reiluutta, oikeaa tai väärää. Se vain on.
Kreikkalaisissa tragedioissa sankarilla oli aina jokin traaginen vika – hybris tai ylpeyden synti. He kieltäytyivät hyväksymästä inhimillisiä rajoituksia ja tekivät itsestään jumalia. Kun he olivat huomioimatta rajoituksiaan ja haavojaan, heitä kohtasi traaginen kohtalo.
Meidän haavamme auttavat hyväksymään inhimillisyytemme ja olemaan avoimia oppitunneille, joita elämä meille tarjoaa.
Toipuvat ihmiset yleensä muistavat lapsuuden traumaattisia kokemuksia, jotka muuttivat heidän elämänsä. Mutta heidän perheensä päivittäinen elämä on se, jolla on suurin vaikutus. Sama koskee henkistä elämää. Päivittäiset hengelliset harjoitukset ovat ne, jotka tuovat hengellistä syvyyttä. Amerikan intiaanit sanoivat, että on vain yksi asia joka pitää päivittäin tehdä: rukoilla.
Kolmannessa askeleessa luovumme kontrollista ja etsimme uskoa toisiin ihmisiin ja Korkeimpaan Voimaan.
Kirjassa The Twelve Step – Life Recovery Devotional (Thirty Meditations from Scripture for Each Step in Recovery, 1991) on 30 meditaatiota jokaisesta askeleesta ja 5 meditaatiota kullekin askeleelle retkahduksen jälkeen.
Sananlaskuissa (14:12)sanotaan: ”Moni luulee omaa tietään oikeaksi, vaikka se on kuoleman tie.” Useat aloittavat päihteidenkäytön selvitäkseen arjesta. Tapa tuntuu aluksi oikealta, mutta pian huomaa olevansa väärällä tiellä, josta ei osaa yksin kääntyä takaisin.
Arjen taakat tuntuvat liian raskailta kantaa ilman päihteitä. ”Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se kyllä pitää huolen itsestään. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.” ( Matt. 6:34). Englanninkielellä sama kohta kuuluu viimeisen lauseen osalta ” Live one day at a time”, elä päivä kerrallaan.
Ennen kuin voi kääntyä Jumalan puoleen, on tiedettävä kuka hän on. ”Te etsitte minua ja te löydätte minut! Koko sydämestänne te minua etsitte ja minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra.”( Jer. 29: 13–14) Kun Jumalaa etsii avoimella mielellä ja sydämellä, niin hänet löytää. Ei ole enää yksin, ei ole enää uhri.
”On parempi turvata Herraan kuin luottaa ihmisten apuun. On parempi turvata Herraan kuin luottaa mahtavien apuun” (Ps. 118:8-9).
”Jumala ei ole ihminen: hän ei valehtele, hän ei muuta mieltään.” ( 4 Moos 23:19).
”… Jumala on itse sanonut: Minä en sinua jätä, en koskaan sinua hylkää. Sen tähden me voimme turvallisin mielin sanoa: Herra on minun auttajani, siksi en pelkää. Mitä voisi ihminen minulle tehdä?” ( Hepr. 13: 5-6).
”Älä pelkää, ei sinua enää nöyryytetä, älä häpeile, et sinä jää häväistyksi. Nuoruutesi nöyryytyksen sinä saat unohtaa…”( Jes. 54:4). Kun Jumalalle luovutat menneisyytesi, hän voi korvata kaiken menetetyn. Hän voi ottaa pois häpeän. Hän voi täyttää tyhjät paikat sydämessämme.
”Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.” ( 1 Piet. 5: 7).
Tarvitaan rohkeutta ja viisautta ylläpitää tervettä asennetta, kun elämä ei ole reilua. Epäoikeudenmukaisuudet tulee jättää Luojan huoleksi, jotta voi keskittyä toipumiseen, eikä jää uhriksi.
”Pyrkikää sen vuoksi osoittamaan uskossanne lujuutta, lujuudessa oikeaa tietoa, tiedossa itsehillintää, itsehillinnässä kestävyyttä, kestävyydessä jumalanpelkoa, jumalanpelossa keskinäistä kiintymystä, kiintymyksessä rakkautta.
Kun näet teillä on kaikki nämä avut ja ne vielä enenevät, te ette jää toimettomiksi eikä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen jää teissä vaille hedelmää.
Se taas, jolta tämä kaikki puuttuu, on likinäköinen, suorastaan sokea. Hän on unohtanut, että hänet on kerran puhdistettu aikaisemmista synneistään.” ( 2 Piet. 1: 5-9)
Kun meiltä puuttuu viisautta, elämän myrskyt tuntuvat ylivoimaisilta. ”Herran pelko on viisauden alku, viisas se, joka hänen tahtonsa täyttää.” (Ps 111:10)
”Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen. Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä.” ( Hepr.11:6)
”Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan. Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien (Sananl.3:5-6)
”Sinä olet minun Jumalani – opeta minua täyttämään tahtosi. Sinun hyvä henkesi johdattakoon minua tasaista tietä.” (Ps.143:10)
3. askel: Teimme päätöksen luovuttaa tahtomme ja elämämme Jumalan huomaan, niin kuin Jumalan käsitämme
Alkoholistien Aikuiset Lapset (AAL) kirjassa ”Aikuiset Lapset – Alkoholistiset/Toimintahäiriöiset Perheet” (2011,120) kirjoitetaan kolmannen askeleen kohdalla: ” Jumalan määrittely, niin kuin Jumalan käsitän, vei kauan aikaa. En uskonut hyvää tahtovaan Jumalaan… Tekemällä työtä askelten parissa luovutin lopulta tahtoni ja elämäni kokonaan Jumalan huomaan, sellaisena kuin Jumalan käsitän.”
”Luovutamme kaiken hieromatta kauppaa ymmärryksemme mukaisen Jumalan kanssa. Leikimme Jumalaa ja vältämme avun pyytämistä mitä oudoimmilla tavoilla. Monet aikuiset lapset voivat leikkiä Jumalaa filosofoimalla ihmisen alkuperää, maailmankaikkeutta ja mystiikkaa, mutta me käytämme tätä tietämystä, ettemme joutuisi tekemisiin oman elämämme kanssa. ”
”Kontrolli tarkoitti turvallisuuden ja ennustettavuuden tunnetta. Me kuitenkin luovumme suuresta osasta persoonallisuuttamme ja itsetuntoamme eläessämme tuolla tavoin. ”
”Monet aikuiset lapset toivovat Jumalan armoa tai puuttumista elämäänsä, mutta emme näyttäneet koskaan kykeneviltä päästämään todella irti ja antamaan Jumalan toimia elämässämme.”
Vanhempiinsa pettyneet voivat muistaa: ” Meidän todellinen vanhempamme on Korkeampi Voima, jota jotkut ovat valinneet kutsua Jumalaksi. Vaikka meillä oli alkoholistiset tai toimintahäiriöiset vanhemmat, Korkeampi Voima antoi meille toipumisen 12 askelta.”
Kolmas askel merkitsee käytännössä päätöksentekoprosessin läpikäymistä.
Kirjassa Kaksitoista askelta ehyempään aikuisuuteen – Opas Kristus-keskeisen toipumisen tielle (1996; Juva:WSOY) kertaamalla kolmea ensimmäistä askelta voimme rakentaa vankan pohjan koko 12 askeleen ohjelman läpiviemiselle. Sitoumus, jonka nyt teemme kolmannessa askeleessa, on uusittava monta kertaa.
Kolmannessa askeleessa päätämme heittäytyä uskon varaan ja antaa elämämme hänen käsiinsä.
Usein on vaikea myöntää, että olemme vastuussa häiriökäyttäytymisestämme. Silloinhan myöntäisimme, ettemme ole ”kunnon ihmisiä”. Kieltäminen on ainoa pakotie, johon voimme turvautua. Kieltäminen toimii siten, ettemme joudu kohtaamaan itseämme sellaisena kuin todella olemme.
Kolmas askel on myöntymisen askel. On päätöksenteon aika. Päätös matkalle lähtemisestä on hyvin tärkeä asia, eikä sitä pidä tehdä minkään suuren tunnekuohun vallassa.
Kun annamme Jumalan tahdon toimia elämässämme, itsetuhoiset taipumuksemme vähenevät ja heikkenevät. Usein itsellemme ja muille aiheuttamamme hämmennys ja murhe estävät meitä soveltamasta askelia tuloksekkaasti käytäntöön ja harjoittelemasta niitä.
Kolmannen askeleen tärkeimmät elementit ovat päätöksen tekeminen selkeässä ja järkevässä mielentilassa, päätökseen sitoutuminen ja viimeisenä seurausten jättäminen luottavaisesti Jumalan huoleksi.
Kun annamme elämämme Jumalalle ja lakkaamamme raahaamasta menneisyyden taakka, alamme pitää itsestämme enemmän. Mitä enemmän opimme luottamaan Herraan, sitä enemmän luotamme itseemme ja ulotamme tuon luottamuksen myös muihin ihmisiin.
Vapautuessamme omatahtoisuudestamme vapaudumme myös paljosta kielteisestä käyttäytymisestä ja selviydymme paremmin elämän arkirutiineista.
Kärsimättömyytemme ja äkkipikaisuutemme katoavat, kun opimme tuntemaan Jumalan rakkauden ja suostumme jakamaan kokemuksemme muiden kanssa. Elämämme muuttuu toimivaksi vuorovaikutukseksi Jumalan kanssa.
Kolmas askel tuo meille mahdollisuuden luopua käyttäytymisestä, joka ruokkii riippuvuutta, lannistuneisuutta, sairautta ja pelkoa. Kolmas askel on tilaisuus aloittaa alusta. Kolmas askel on mahdollisuus aloittaa alusta ja korjata ehjiksi lapsuuden haavoittavien kokemusten muistot.
Kolmas askel saattaa herättää sellaisen epäilyksen, että menetämme identiteettimme. Pelkäämme menettävämme kaiken. Epävarmuus luo pelkoa. Olemme useimmat yrittäneet kiihkeästi hallita ympäristöämme. Jouduimme eristäytymään. Usein olosuhteet, joissa kasvoimme, estivät meitä luottamasta Jumalaan. Jeesus sanoi, että on tultava lapsen kaltaisiksi päästäksemme Jumalan valtakuntaan. Tultuamme lapsenkaltaisiksi meidän on mahdollista jälleen antaa ja ottaa vastaan ehdotonta rakkautta.
Menneisyyden aiheuttama kipu on suurelta osin seurausta pohjattomasta yksinäisyydentunteesta. Toiset meistä kokevat ehkä yhä voimakkaana vammauttavan menneisyyden vaikutuksen. Aiheutuipa riippuvuutemme mistä tahansa – huumeista, repivistä ihmissuhteista, seksistä, alkoholista, rahasta tai ruoasta – luopuessamme näistä kiusauksista, otamme vastaan Jumalan tarjouksen ja ojennamme taakkamme hänen kannettavakseen. Aikaisemmin pakenimme ahdistusta pakonomaiseen käyttäytymiseen, mutta nyt Jumala tarjoutuu piilopaikaksemme.
Kun alamme toteuttaa kolmatta askelta säännöllisesti päivittäin, meissä tapahtuu vähitellen muutos. Emme ota kantaaksemme ehdotonta vastuuta kaikesta ja kaikista. Koemme mielemme ennenkokemattoman levolliseksi ja tyyneksi. Silmämme avautuvat ja tajuamme yhä selvemmin, että Jumala johdattaa meitä.
On typerää kuvitella ettei takaiskuja tulisi. Se on vain hyväksyttävä ja pyrittävä noudattamaan ohjelmaa päivä kerrallaan.
Toipuminen edellyttää luottamusta Jumalaan, mutta on vaikea luottaa, jos uskoo, että Jumala tahtoo rangaista, pettää ja tuomita.
Kolmanteen askeleeseen liittyvä rukous:
Herra,
Huomaan vihdoin että on kauhean paljon sellaista mihin en pysty.
En pysty hallitsemaan elämääni siten kuin ennen.
En pysty muuttamaan ihmisiä sellaisiksi kuin tahdon.
En pysty poistamaan kipua sisältäni.
En pysty vielä edes täysin suostumaan suunnitelmaasi – pelkään sinua yhä liikaa.
Mutta on yksi asia, jonka voin varmasti tehdä juuri nyt.
Voin päättää, että luovutan tahtoni ja elämäni sinun huomaasi.
Päätös ei merkitse, että minun olisi onnistuttava.
Päätös ei merkitse, että käsittäisin sinut ja tahtosi.
Päätös ei edes merkitse, että olisin hyvin innostunut, mutta
se merkitsee, että tiedän sinun tekosi ja tahtosi oikeiksi.
Herra, pane sinä selkeä päätöksesi täytäntöön.
( Prayers for Twelve Steps – A Spiritual Journey, 12–13; kirjassa Kaksitoista askelta ehyempään aikuisuuteen – Opas Kristus-keskeisen toipumisen tielle 1996,66; Juva:WSOY)
25.9.2012 Lappeenrannassa
Kirjassa Kaksitoista askelta ehyempään aikuisuuteen – Opas Kristus-keskeisen toipumisen tielle (1996; Juva:WSOY) 12 askeleen 3. askel kuuluu:
”Päätimme luovuttaa tahtomme ja elämämme Jumalan huomaan – sellaisena kuin Hänet käsitimme.”
3.askeleen tavoitteena on se, että päätämme antaa Jumalan huolehtia elämästämme.
Käytetty Raamatunkohta on (Room.12:1): ”Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järkevällä tavalla.”
Toisen ja kolmannen askeleen tarkoituksena on voimattomuuden myöntämisen jälkeen aikaan saada kääntymys. Kaikki kolme ensimmäistä askelta käsittelevät rauhan tekemistä Jumalan kanssa.
Valmistaudumme 3. askeleeseen suorittamalla perusteellisesti 1. ja 2.askeleen.
Kolmas askel merkitsee käytännössä päätöksentekoprosessin läpikäymistä. Valmistaudumme 3. askeleeseen suorittamalla perusteellisesti 1. ja 2.askeleen. Jos emme ole varmoja voimattomuudestamme, emmekä siitä, että elämämme oli tullut hallitsemattomaksi, emme ole valmiit etenemään kolmanteen askeleeseen. 3.askeleen toteuttaminen on vaikeaa, ellemme ole vielä oppineet luottamaan siihen, että Jumala voi palauttaa (mielen)terveytemme ja pystyy huolehtimaan meistä.
Valmistaudumme siis 3. askeleeseen myös hyväksymällä sen tosiasian, että olemme voimattomia ja kykenemättömiä selviytymään elämästä omin avuin. Ja valmistaudumme siten, että annamme Jumalan kylvää sydämeemme uskon siemenen. Kun em. asiat ovat kohdallaan, 3.askel on keveä. (Kaksitoista askelta ehyempään aikuisuuteen – Opas Kristus-keskeisen toipumisen tielle,1996, 65-66)
Nimettömät Alkoholistit (11.painos, 2001, 46-53)-kirjassa kirjoitetaan: “ jos olet alkoholisti, joka tahtoo päästä vaivastaan, kyselet ehkä jo: ”Mitä minun pitää tehdä?”.
Tämän kirjan (Iso kirja, emt.) tarkoitus on vastata tällaisiin kysymyksiin. Me kerromme mitä olemme tehneet… Kohtuulliset alkoholinkäyttäjät voivat helposti luopua kokonaan viinasta, jos heillä on siihen hyvä syy. He voivat juoda tai olla juomatta…
… heti kun hän (alkoholisti) saa alkoholia elimistöönsä, tapahtuu jotakin, sekä fyysisesti että henkisesti, joka tekee lopettamisen hänelle käytännöllisesti katsoen mahdottomaksi. Jokaisen alkoholistin kokemus vahvistaa tämän.”
”Jotenkin epämääräisesti alkoholistin perhe ja ystävät vaistoavat, että tämä ihminen (alkoholisti) on jotenkin epänormaali, mutta siitä huolimatta kaikki odottavat toiveikkaasti sitä päivää, jolloin hän ryhdistäytyy ja rupeaa käyttämään tahdonvoimaansa.
Kauhea totuus on, että oikealle alkoholistille sitä päivää ei ehkä milloinkaan tule. Tilanne on riistäytynyt hänen hallinnastaan.
Jokainen alkoholisti tulee viimein vaiheeseen, jossa suurinkaan halu lopettaa juominen ei tepsi. Ja tämä murheellinen tila on yleensä alkanut paljon ennen kuin kukaan osaa sitä epäillä.”
”Kun alkoholismiin taipuvainen ihminen on omaksunut tämän (alkoholistisen) ajattelutavan, häntä ei inhimillinen apu todennäköisesti enää tavoita, ja jos häntä ei sijoiteta johonkin laitokseen, hän luultavasti kuolee tai menettää järkensä… Monet tahtovat lopettaa, mutta eivät pysty.”
”On olemassa ratkaisu… Suuri totuus on tämä, ei enempää eikä vähempää: Meillä on ollut syviä ja vaikuttavia hengellisiä kokemuksia, jotka ovat mullistaneet koko elämänasenteemme, suhteemme lähimmäisiin ja Jumalan maailmaan. Meidän elämämme tärkein asia on tänään täydellinen varmuus siitä, että Luoja on asettunut sydämeemme ja toimii meissä, eikä se ole muuta kuin ihme. Hän on ryhtynyt siihen, mihin emme itse pystyneet.
Jos olet vakava alkoholisti niin kuin me olimme, silloin sinulla ei meidän käsittääksemme ole mitään keskitietä.”
Kuuluisa lääkäri, psykiatri C.G. Jung sanoi vastaanotolleen tulleelle alkoholistille:
- Teillä on kroonisen alkoholistin mielenlaatu. En ole koskaan nähnyt ihmisen parantuvan, kun mieli on päässyt tuohon vaiheeseen.
- Eikö ole poikkeuksia?
- On, vastasi lääkäri. Varhaisista ajoista asti tunnetaan poikkeuksia teidänlaisissanne tapauksissa. Aina silloin tällöin sattuu, että alkoholisti saa, sanokaamme mullistavia hengellisiä kokemuksia. Minä myönnän niiden olemassaolon.
- Näissä kokemuksissa ihmisen tunne-elämä järkkyy perusteellisesti ja siirtyy uusille urille. Ihmiset hylkäävät äkkiä ajatukset, tunteet ja asenteet, jotka ovat hallinneet heidän elämäänsä ja omaksuvat aivan uudenlaiset käsitykset ja vaikuttimet. Itse asiassa olen yrittänyt saada teissä aikaan tällaisen muutoksen. Minun menetelmäni ovat tehonneet moniin ihmisiin, mutta teidänlaisenne alkoholistin kanssa niistä ei ole koskaan ollut apua. (Nimettömät Alkoholistit (11.painos, 2001, 52)
”Annan heidän auttaa minua”
Terence T Gorski kirjoittaa kirjassaan (Understanding the Twelve Steps- An Interpretation and Guide for Recovering People, 1989), että tahto on kyky tehdä päätöksiä ja panna ne käytäntöön. 3.askeleessa toipuvat ihmiset sallivat jonkun muun tehdä päätökset heidän puolestaan. Jonkun joka tietää miten toipua.
Gorski kertoo, että jos menet kysymään neuvoja juristilta lakiasioihin. Juristi antaa neuvoksi tehdä A,B ja C ja kieltäydyt toistuvasti noudattamasta ohjetta. Mitä juristi tekee? Hän pyytää sinua poistumaan ja sanoo: ” Sitten kun tahdot apua, palaa sitten takaisin.”
Gorski ajattelee, että Korkein voima on se asiantuntija, jolta kannattaa kysyä apua, hänen neuvoja voin noudattaa. Toisin sanoin, jos et halua raittiutta, älä seuraa AA:n ehdotuksia.
- Mutta tuo kuulostaa typerältä, voi tulokas AAssa sanoa
- Kyllä, se on typerää, ja minä olen raittiina. Entäs sinä? Ehkä jos teet samat tyhmät asiat kuin minä tein, niin sinäkin voit raitistua.
AAn kolmannessa askeleessa alat seurata ohjeita, teet niin kuin sinulle kerrotaan, että mitä on tehtävä. Kolmannessa askeleessa hyväksyy ulkopuolisen avun (vastalöydetyn Korkeimman Voiman). Korkein Voima antaa toipuvalle alkoholistille rohkeutta, voimaa ja toivoa. Tieto-taito ( know-how) tulee toipumisessa kokeneemmilta toipujilta.
12 askelta tarjoavat selvät ja käytännölliset ohjeet, mitä tehdä toipumisessa: En aio juoda, menen kokouksiin, etsin kummin, luen Isoa Kirjaa ja 12 askelta sekä 12 perinnettä. Työskentelen askelia ja yritän olla täysin rehellinen sekä otan selvää, mitä muuta minun tarvitsee tehdä.
Gorskin mielestä ei ole paljon eroa henkisellä ja psykologisella. Kreikkalaisten mielestä ihmisellä oli kaksi puolta: fyysinen ja ei-fyysinen, jälkimmäistä he kutsuivat henkiseksi. Jos työskentelee henkistä ohjelmaa, kannattaa kiinnittää huomio henkisiin asioihin. työskentelet henkistä ohjelmaa, kun yrität ajatella selvästi, loogisesti ja rationaalisesti. Kun tutkit sisempääsi ja koet tunnistaa ja kommunikoida tunteitasi. Kun käyttäydyt vastuullisesti ja käyttäydyt niin kuin puhut ( ” walk like you talk”) jne.
Jotta voi lopettaa päihteidenkäytön, on seurattava ohjeita. Ohjeita saadakseen on oltava sellaisten ihmisten ympäröimä, jotka voivat antaa toipumiseen liittyviä ohjeita. Ensimmäisen toipumisvuoden aikana tulee viettää yhtä paljon aikaa toipumiseen suuntautuneessa ympäristössä, kuin mitä on viettänyt juomisympäristöissä – jotta ajatustapa muuttuu. On kehitettävä uusi, toipumiseen keskittynyt elämänfilosofia. Suuri osa toipumista on tutkia askelia, selvittää mitä ne merkitsevät tänään ja jakaa oivallukset muiden toipuvien kanssa. Askelten tulkitseminen muuttuu toipumisessa edistymisen myötä.
Päihdeperiaatteet ovat erilaisia kuin 12 askeleen periaatteet. Päihdeperiaatteiden mukaan ajateltuna: jos se tuntuu hyvältä, tee se. Valehtelemista ei lasketa, jos ei jää kiinni. Rehellisyys ei ole parasta politiikkaa. Ainut tie päästä eteenpäin on petkuttaa ja huiputtaa.
Jos haluaa raitistua, tekee 12 askeleen mukaan. Jos haluaa raittiuden, jonka AAssa voi saavuttaa, on tehtävä, mitä AAssa raitistuneet tekivät. Eli liittyä alkoholismin voittaneisiin.
Jos omat ajatukset ovat ristiriidassa 12 askeleen kanssa, voi vapaasti valita kumpaa seuraa, koska käyttäytymisen loogiset seuraukset ovat paras opettaja. Käyttäytymisensä seurauksista voi oppia.
Kemiallisesti riippuvaiset ihmiset eivät pidä siitä, että heille kerrotaan mitä on tehtävä. Kaikkia 12 askelta ei tarvitse oppia kerrallaan, koska ne on laitettu numerojärjestykseen. Askelia tehdään askel kerrallaan. Ensimmäisessä askeleessa paisunut ego kutistuu: ” En voi tehdä sitä itsekseni”. Toisessa askeleessa paljastuu, että joku muu voi. Kolmannessa askeleessa annetaan sen osaavan auttaa meitä. Nämä kolme ensimmäistä askelta muodostavat käyttäytymisen perustan, joka perustuu tukeville periaatteille, sen sijaan että egon vääristymät ohjaisivat käyttäytymistä.
Kolmas askel ei ole passiivisuuden ja vastuuttomuuden askel.
Phillip Z kirjassaan A Skeptic´s Guide to the 12 Steps (1990, Hazelden) kertoo Bill W:n (toisen AAn perustajajäsenen) kirjoittaneen, että kolmas askel näyttää jokaiselle maallistuneelle ja käytännölliselle mielelle kovalta, lähes mahdottomalta askeleelta. Aluksi tuntui Phillipistä melkein hullulta luovuttaa elämä ja tahto jonkun käsiin, jonka olemassaoloakin epäili.
Ensimmäisinä kuukausina Nimettömissä Ylensyöjissä (Anonymous Overeaters, joka on myös 12 askeleen ohjelma) Phillip Z ärsytti puhe Korkeimmasta voimasta ja Jumalasta. PZ mietti, kuinka kauan hänen täytyy näissä kokouksissa istua, antakaa jo työkalut lopettaa pakonomainen ylensyöminen ja säästäkää hänet kuuntelemasta tällaista tarinaa. PZ oli kokenut ja menestynyt psykoterapeutti, mitä nyt ei hallinnut omaa syömistään. Välillä PZ:stä tuntui halveksuen ärsyttävältä, etteivät he edes tienneet mistä he puhuivat, kun he puhuivat Korkeimmasta Voimasta.
PZ puhui kumminsa kanssa asiasta: hän ei halunnut luovuttaa elämämäänsä Jumalan haltuun, koska ei edes itse asiassa uskonut Häneen. Eikä hänestä yleensäkään ollut hyvä idea luovuttaa elämäänsä kenenkään haltuun, vähiten sellaisen johon ei edes usko.
Kummi kysyi, osasiko PZ ulkoa askeleen. PZ:stä kysymys tuntui siltä kuin hän ei osaisi lukea tai ei muistaisi yksinkertaista lausetta. PZ sanoi lauseen. Kummi pyysi häntä lukemaan askeleen ääneen, mikä tuntui PZ:stä naurettavalta.
- Ymmärrätkö mitä askel ehdottaa?, kummi kysyi.
- Ilmeisesti en, Pz vastasi.
Kummi selitti, että jokainen askel vaatii toimintaa. Kolmannen askeleen toiminta on päätöksen tekemistä, kääntymystä, elämän perustan muuttamista.
Phillip Z luki päätöksenteon teemasta. Kreikkalaiset puhuivat metanoiasta, kääntymyksestä, mikä viittaa täydelliseen olemisen tavan muutokseen. Ison Kirjan mukainen hengellinen herääminen on metanoian kokemista.
Metanoia tapahtuu joskus alitajuisesti, riippumatta tarkoituksesta tehdä jotain. Koska se tulee etsimättä ja odottamatta, se on usein äärimmäisen epävakaa hetki. Ihmisestä tuntuu kuin hän olisi tullut hulluksi.
Metanoian voi aikaansaada myös osallistumalla uskonnollisiin rituaaleihin ja käytäntöihin. Tai metanoia voi tulla pikkuhiljaa kehitysprosessin tuloksena.
Hebrean kielellä sana Teshuva merkitsee kääntymystä. Teshuvassa on intentionaalisuuden laatu, se on tietoinen tietyn polun valinta.
Kolmas askel voi olla kadotetun yhteyden luominen sielun syviin parantaviin voimiin
Vanhoissa hengellisissä perinteissä on ajatus, että ihmispsyyke koostuu kahdesta osasta. Toinen osa on ego, jokapäiväinen tunne itsestämme. Egominä on vain osa ihmispsyykeä, eikä edes kaikki, mitä olemme. Jos identifioidumme vain egoomme, niin meiltä katkeaa yhteys syvempään ja voimakkaaseen osaan itsestämme. Tämä Korkeampi Minä tai Korkeampi Voima on psyykemme todellinen keskus.
Iso Kirja selittää, että alkoholistin vaikeuksien syy on omaan egoon samastuminen. Egosentrisyys, väärä usko uskomus että ego on keskus, aiheuttaa alkoholistin kärsimykset, eristäytymisen, pelon ja vihan tunteet. Ajattelun pimeys johtuu siitä, että kuvittelee egonsa erillään muista. Tätä hataraa minäegoa täytyy puolustaa, mikä johtaa rajoittuneeseen ja ahdistuneeseen elämään.
Alkoholistilla on syvä vakaumus, että hän tietää, mikä hänelle on oikein. Ja muut ihmiset ovat vain häntä varten kuin korttipelihahmot.
Kolmas askel voi avata silmät sille, että alkoholisti tai joku muu pakonomaisesti käyttäytyvä on motivoitunut suojelemaan ja kasvattamaan egoaan.
Joseph Campbell, joka on tutkinut mytologiaa kirjoittaa, että myyteissä ja hengellisissä opetuksissa on kaksi puolta: paikallinen ja universaalinen puoli. Paikallinen kertoo yhteisöstä, josta myytti nousee. Universaali puoli kertoo yleismaailmallisista kuvista, jotka ovat ihmisen alitajunnassa. Tavallisen näköhavainnon ja sitä seuraavan kokemuksen takana on alitajuinen maailma. Universaali tietoisuus, jota monet ihmiset kutsuvat Jumalaksi.
Carl G. Jung oli kiinnostunut ikiaikaisista filosofioista, hän yritti sovittaa yhteen psykologian ja hengellisyyden. Yli 35-vuotiaan ihmisen henkisten kärsimysten syynä oli Jungin mukaan se, että ihmiset olivat menettäneet yhteyden kollektiivisen alitajunnan syvempiin voimiin. Ihmisille kehittyi sielun sairaus, kun he menettivät yhteyden Korkeimpaan Voimaan.
Rabbi Kerry M Olitzky ja Stuart A Copans kirjassaan Twelve Jewish Steps to Recovery (2006, 7th ed) kirjoittavat, että kun muutut itsessäsi ja koetat tulla miksi haluat tulla, niin astut pyhään aikaan ja tilaan, mikä voi olla pelottavaa.
Kolmannessa askeleessa päätät yrittää uskoa Korkeimpaan Voimaan. On tunnettava Jumala, Korkein Voima, ennen kuin elämänsä voi antaa hänen huostaan. Jumala puhuu usein niiden kautta, joita vähiten pidetään pyhinä viestintuojina. Jokainen päivä on Jumalan luoma mahdollisuus aloittaa, ikään kuin uudestisyntyneenä. Kolmannessa askeleessa sinulla on tunne tavoitteesta, olet oikealla tiellä.
Stephen Artenburn ja David Stoop kirjoittavat kirjassaan The Life Recovery Workbook – A Biblical Guide through the 12 Steps (2004), että jatkuva vihantunne mahdollistaa voimakkaita kokemuksia ilman läheisyyttä ja jatkuvalla vihantunteella voi sulkea ihmiset pois maailmastaan. Vihaa voi tarvita, koska on kyvytön olemaan riittävän haavoittuva antaakseen kenenkään tietää, kuinka turvattomaksi ja riittämättömäksi itsensä kokee. Kun on yrittänyt hallita ja manipuloida maailmaa, kuten päihdeongelmaiset tekevät, stressi ja yksinäisyys tekevät epätoivoiseksi ja masentuneeksi. Silloin voi etsiä Jumalan ohjausta.
Kolmannessa askeleessa voi huomata, ettei vika olekaan muissa, vaan siinä että odotukset, vaatimukset ja tarve tuntea turvallisuutta voivat johtaa kontrolloimaan kaikkea. Tuntuu mahdottomalta antaa jonkun Korkeimman Voiman ohjata, kun itsekin on saanut vain hataran tasapainotilan aikaiseksi. Miten joku mielikuvituksen luomus voi auttaa?
Mutta kun kokee riittävästi tuskaa, yksinäisyyttä ja epätoivoa, niin voi luovuttaa taakkansa Jumalalle. Kolmas askel on halukkuuden ja luottamuksen harjoitus.
4.askeleesta 12.askeleeseen on elämämme kriittinen törmäys sille, ettemme luota Jumalan huolenpitoon. Hengellisen valtakunnan esteenä päihdeongelmaisella ovat omavoimaisuus ja suuruudenhulluus. Kolmannessa askeleessa kohtaa illuusionsa elämän hallitsemisesta. Ei me hallita elämäämme.
Voi olla vaikeaa uskoa, että joku muu pitää päihdeongelmaisesta huolta. Jumalaa ei tarvitse selittää tai ymmärtää, riittää, kun antaa elämänsä hänelle ja pyytää apua.
Voi olla vaikea antautua elämälle, sille oikealle
Stephanie S Covington kirjoittaa kirjassaan A Woman´s Way through Twel ve Steps (1994), että voi olla nöyryyttävä ja pelottava kokemus havaita, kuinka vähän pystyy elämäänsä hallitsemaan.
Naiset yrittävät kontrolloida elämää heittäytymällä avuttomaksi, epärehellisyydellä tai syyllisyyden luomisella, saadakseen mitä toivoo. Osa naisista korjaa asioita, vaikkei kukaan ole apua pyytänytkään. Osa naisista käyttää seksuaalisuuden valtaa palkitakseen tai rangaistakseen muita ihmisiä. Osa naisista haukkuu ja uhkailee saadakseen tahtonsa lävitse. Naiset käyttävät näitä taktiikoita tietoisesti, mutta eivät aina pahantahtoisesti. Hallintayritykset syntyvät pelosta ja ahdistuksesta – asioihin, joita ei voi hallita.
Silti ihmiset eivät käyttäydy niin kuin naiset toivovat, mikä ruokkii turhautumista, vihastumista ja paheksumista. Kun juuttuu tähän taisteluun, niin se on kuin koettaisi kantaa liian raskasta taakkaa. Kaikki elämän energia menee siihen, ettei kaadu ja kompuroi elämässään. Ei voi tehdä mitään muuta ennen kuin laskee taakkansa. Kolmas askel kertoo, että taakoista voi luopua. Joku muu pitää niistä huolen.
Tyyneysrukous: Luoja anna minulle tyyneyttä, hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne jotka voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan.
Tyyneysrukous auttaa elämässä astumaan askeleen taaksepäin ja näkemään asioista suuremman kuvan.
Tosiasia on, että voimme olla vastuussa vain itsestämme – omista teoista ja asenteista. Kolmannessa askeleessa annamme tämän hengen tai voiman ohjata elämäämme, sen sijaan että itse yrittäisimme hallita elämäämme. Yksinkertaisesti teemme päätöksen liittyä Korkeimpaan Voimaamme.
Miksi hallinnasta luopuminen on tärkeää? Siksi ettei voi kasvaa toipumisessa, jos yrittää muuttaa asioita, jotka eivät ole omassa hallinnassa. Hallitsemattomien asioiden parissa touhuilu erottaa meidät niistä asioista, joita voimme todella muuttaa.
Naiset pelkäävät että he hajoavat kasaan, jos lopettavat hallintayritykset. Ehkä niiden asioiden , joita naiset epätoivoisesti kannattelevat, pitäisikin romahtaa kasaan? Naiset vain uuvuttavat itsensä yrittämällä estää tapahtumasta, sitä mikä on tapahtumassa joka tapauksessa.
Jos yrittää sovitella perheriitoja, niin niille ei yleensä tule loppua. Kukaan ei voi muuttaa tai kasvaa sellaisessa tilanteessa. Jos kaikkien tunteet ovat naisen vastuulla perheessä, voi kysyä miksi näin on? Jos nainen lakkaisi fiksaamasta ongelmaa, voisiko se vaikka nopeasti ratketakin, myrskyisän vaiheen jälkeen tietenkin?
Vaikka irtipäästäminen voi tuntua kauhistuttavalta, se voi tarjota helpotusta ja uusia mahdollisuuksia. Naiset ovat jo nyt ylityöllistetty velvollisuuksilla. Voi tuntua kiitolliselta, ettei yritä kaikkea pitää kunnollisessa toiminnassa, vaan keskittyy omaan hyvinvointiin ja terveyteen – asioihin joihin voi vaikuttaa.
Naisia rohkaistaan huolestumaan asioista, naisten odotetaan huolehtivan muiden elämän pienistä yksityiskohdista niin, että muut voivat keskittyä elämään omaa elämäänsä täysillä. Huolestumalla kontrolloimattomista asioista ryöstää itseltään ajan, joka voisi olla käytössä johonkin muuhun.
Joillekin naisille kolmas askel on vaikea, koska AA-kirjallisuuskin tuntuu viittaavan dominoivaan isähahmoon, josta on halunnut kaikin tavoin eroon. Alistua ja antautua ovat kaksi eri asiaa, kolmas askel puhuu jälkimmäisestä.
Antautuminen voi olla vaikeaa niille naisille, jotka ovat kasvunsa kuluessa tulleet hyväksikäytetyiksi – emotionaalisesti tai fyysisesti. Antautuminen-asia voi esiin nostaa ahdistusta. Voi olla hyvin vaikea antautua, mutta Korkein Voima, sellaisena kuin hänet käsittää, voi tukea niin, että tuntuu turvalliselta luovuttaa hallintansa. Monille oman ryhmän viisaus luo turvallisuutta hellittää hallinnasta. Monet kulkevat aluksi hallinnan ja antautumisen välillä. Antautuminen on kuin oppisi tasapainoilemaan alistumisen ja kontrollin välillä – antautuminen on tasapainokohta, jossa kokee terveyttä ja tyyneyttä, kun on varma omasta Korkeimmasta Voimastaan. Suhde Korkeimpaan Voimaan on kahdenkeskinen suhde, ei alistumisen suhde.
Jos päihdeongelmainen ei luovu omavoimaisuudestaan, ei hän voi kääntyä kenenkään puoleen apua pyytääkseen. Naisille se ei tarkoita omasta tahdosta luopumista, vaan oman todellisen minän löytymistä, joka on kadonnut päihteitä käyttäessä.
Ilman tunnetta omasta minästä ei voi yhtyä Korkeimpaan Voimaan, eikä olla vastuussa eikä vastuullinen itselle ja muille. Toipuessa naiset löytävät oikeuden tehdä omia valintoja, sillä kolmas askel tarjoaa mahdollisuuden keskittyä itseensä. Ei ulkoisiin puoliinsa, vaan omaan sisäiseen minään, joka on yhteydessä henkiseen. Tämä yhteys ohjaa naisia käyttämään tahtoaan elämän harmonian, ei sen vastustamiseen, saavuttamiseen.
Opetella antautumaan jollekin itseä Isommalle ja Viisaammalle
Tulla halukkaaksi antautumaan on prosessi, joka vaatii harjoittelua. Uudestaan ja uudestaan, vaikka se ei mene heti oikein, mikä on turhauttavaa monille pikatyydytykseen tottuneille päihdeongelmaisille. Mutta kuten 12 askelta ja perinnettä kertovat: alku, pieninkin, on se mitä tarvitaan. On haluttava ottaa kolmas askel, mikä on useimmille pelottavaa ja ahdistavaa, mutta kolmatta askelta ei tarvitse tehdä välittömästi. Hiljaa hyvä tulee. Voi tehdä kolmannen askeleen vain hetkeksi kerrallaan, jos täydellinen antautuminen pelottaa.
Kolmas askel sanoo, että on halukas tekemään eri tavalla kuin ennen, on vapaa valitsemaan toisin.
Päihdeongelma ei enää valitse puolestasi. Joillekin jotka eivät ole tottuneet päätöksiä tekemään, päätöksentekovoi aiheuttaa ristiriitaisuutta ja yksinäisyyttä. Vaikka monet naiset tekevät täysin ilman tuntemuksia monia perhe-elämään liittyviä päätöksiä, niin päätös itseään koskevassa asiassa voi olla vaikea tehdä.
Kolmas askel ehdottaa, kuten kaikki askeleet, että henkisyys tulisi keskeiseksi elämässä. Miksi Korkeimmalle Voimalle antautuminen olisi vaikeampaa kuin päihteille antautuminen? Ehkä siksi, ettei tuloksia näy heti. Päihdeongelmainen ei halua odottaa, hän haluaa nyt. Voi olla päihdeongelmaiselle epämiellyttävä tunne, kun tyydytys ei olekaan välitöntä, kun ei koe välitöntä helpotusta. Täytyy vain oppia luottamaan, että meitä tuetaan ja että palkkio tulee ajallaan, ei ehkä niin kuin itse sen suunnittelimme.
Kun sanoo elämälle kyllä, niin antautuu. Elämästä tulee kumppani, ei jotain, jota täytyy kontrolloida. Voi rentoutua, hidastaa ja nauttia tyyneydestä. Voi viedä aikaa sopeutua uuteen raittiiseen elämään, mutta sitä kautta saa yhteyden sisimpäänsä ja henkiseen kasvuunsa. Sisäinen viisaus antaa kyvyn tietää eron sen välillä, mitä voi ja mitä ei voi hallita.
Patrick Carnes kirjoittaa kirjassaan A Gentle Path through the Twelve Steps – The Classic Guide for All People in the Process of Recovery ( 1993), että hengellisyys on läheisyyttä – itsen, toisten ja Korkeimman Voiman läheisyyttä ja arvostusta.
Elämän varrella rakennetut puolustukset ja selviytymismekanismit rikkovat meidät irti kokemuksistamme. Osaksi näin menetämme henkisen yhteyden. Toipumisen turvallisuudessa voi uudelleen löytää haavoittuvuutensa ja avoimuutensa maailmalle. Noviisin mielellä ei mieti heti lopputulosta, Zen-mestarit tyhjentävät mielensä, jotta voi olla avoin läsnä olevalle hetkelle ilman ennakkoluuloja, ehdollistuneita ajatuksia.
Laotsen kirjassa Salaisuuksien Tie ( Dao De Jing) kirjoitetaan:
”Kun korkeimmalla kehitystasolla oleva ihminen kuulee Taosta,
hän pyrkii ahkerasti toteuttamaan sitä käytännössä.
Kun keskinkertaisella kehitystasolla oleva ihminen kuulee Taosta,
hän on kahden vaiheilla sen suhteen.
Kun alemmalla kehitystasolla ihminen kuulee Taosta,
hän nauraa sille.
Ellei hän nauraisi, ei Tao olisi nimensä arvoinen.”
Patrick Carnes kirjoittaa kirjassaan A Gentle Path through the Twelve Steps – The Classic Guide for All People in the Process of Recovery (1993), että kun olemme totta itsellemme, olemme hengellisimmillämme, löydämme autenttisimman äänemme.
Absoluuttisen olennaista on henkisellä tiellä sallia itsellemme avun lahja.
Henkiset oppaat tulevat kolmella eri tavalla. Ensiksi me löydämme luotettuja henkilöitä, jotka voivat opettaa meitä omista haavoittumiskokemuksistaan. Kerromme heille itsestämme. Heidän näkökulma ja tuki helpottavat tuskaa. He antavat meille konkreettisia tapoja liittyä Korkeimpaan Voimaan. Toiseksi henkinen yhteisö, jota etsimme, voi antaa hengellistä ohjausta ja sitoutua kulkemaan kanssamme henkistä tietä. Kolmanneksi ympärillä olevat ihmiset jokapäiväisessä elämässä – vastaukset kysymyksiimme on ympärillämme, jos vain haluamme kuulla niitä.
Hyväksy tuska ja kipu opettajana, kaikilla meillä o ollut kärsimyksiä. Me kaikki koemme muutosta. Buddhalainen määritelmä kärsimykselle on ” takertua kiinni siihen joka muuttuu”. 12 askeleen ohjelma opettaa hyväksymään eksistentiaalisen näkemyksen muutoksesta ja kärsimyksestä.
Viktor Frankl, joka selvisi keskitysleireiltä hengissä, kirjoitti, että selviytyneillä oli yksi yhteinen piirre: kyky muuttaa kärsimys merkitykselliseksi. Kärsimys yksinkertaisesti on – siinä ei ole reiluutta, oikeaa tai väärää. Se vain on.
Kreikkalaisissa tragedioissa sankarilla oli aina jokin traaginen vika – hybris tai ylpeyden synti. He kieltäytyivät hyväksymästä inhimillisiä rajoituksia ja tekivät itsestään jumalia. Kun he olivat huomioimatta rajoituksiaan ja haavojaan, heitä kohtasi traaginen kohtalo.
Meidän haavamme auttavat hyväksymään inhimillisyytemme ja olemaan avoimia oppitunneille, joita elämä meille tarjoaa.
Toipuvat ihmiset yleensä muistavat lapsuuden traumaattisia kokemuksia, jotka muuttivat heidän elämänsä. Mutta heidän perheensä päivittäinen elämä on se, jolla on suurin vaikutus. Sama koskee henkistä elämää. Päivittäiset hengelliset harjoitukset ovat ne, jotka tuovat hengellistä syvyyttä. Amerikan intiaanit sanoivat, että on vain yksi asia joka pitää päivittäin tehdä: rukoilla.
Kolmannessa askeleessa luovumme kontrollista ja etsimme uskoa toisiin ihmisiin ja Korkeimpaan Voimaan.
Kirjassa The Twelve Step – Life Recovery Devotional (Thirty Meditations from Scripture for Each Step in Recovery, 1991) on 30 meditaatiota jokaisesta askeleesta ja 5 meditaatiota kullekin askeleelle retkahduksen jälkeen.
Sananlaskuissa (14:12)sanotaan: ”Moni luulee omaa tietään oikeaksi, vaikka se on kuoleman tie.” Useat aloittavat päihteidenkäytön selvitäkseen arjesta. Tapa tuntuu aluksi oikealta, mutta pian huomaa olevansa väärällä tiellä, josta ei osaa yksin kääntyä takaisin.
Arjen taakat tuntuvat liian raskailta kantaa ilman päihteitä. ”Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se kyllä pitää huolen itsestään. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.” ( Matt. 6:34). Englanninkielellä sama kohta kuuluu viimeisen lauseen osalta ” Live one day at a time”, elä päivä kerrallaan.
Ennen kuin voi kääntyä Jumalan puoleen, on tiedettävä kuka hän on. ”Te etsitte minua ja te löydätte minut! Koko sydämestänne te minua etsitte ja minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra.”( Jer. 29: 13–14) Kun Jumalaa etsii avoimella mielellä ja sydämellä, niin hänet löytää. Ei ole enää yksin, ei ole enää uhri.
”On parempi turvata Herraan kuin luottaa ihmisten apuun. On parempi turvata Herraan kuin luottaa mahtavien apuun” (Ps. 118:8-9).
”Jumala ei ole ihminen: hän ei valehtele, hän ei muuta mieltään.” ( 4 Moos 23:19).
”… Jumala on itse sanonut: Minä en sinua jätä, en koskaan sinua hylkää. Sen tähden me voimme turvallisin mielin sanoa: Herra on minun auttajani, siksi en pelkää. Mitä voisi ihminen minulle tehdä?” ( Hepr. 13: 5-6).
”Älä pelkää, ei sinua enää nöyryytetä, älä häpeile, et sinä jää häväistyksi. Nuoruutesi nöyryytyksen sinä saat unohtaa…”( Jes. 54:4). Kun Jumalalle luovutat menneisyytesi, hän voi korvata kaiken menetetyn. Hän voi ottaa pois häpeän. Hän voi täyttää tyhjät paikat sydämessämme.
”Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.” ( 1 Piet. 5: 7).
Tarvitaan rohkeutta ja viisautta ylläpitää tervettä asennetta, kun elämä ei ole reilua. Epäoikeudenmukaisuudet tulee jättää Luojan huoleksi, jotta voi keskittyä toipumiseen, eikä jää uhriksi.
”Pyrkikää sen vuoksi osoittamaan uskossanne lujuutta, lujuudessa oikeaa tietoa, tiedossa itsehillintää, itsehillinnässä kestävyyttä, kestävyydessä jumalanpelkoa, jumalanpelossa keskinäistä kiintymystä, kiintymyksessä rakkautta.
Kun näet teillä on kaikki nämä avut ja ne vielä enenevät, te ette jää toimettomiksi eikä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen jää teissä vaille hedelmää.
Se taas, jolta tämä kaikki puuttuu, on likinäköinen, suorastaan sokea. Hän on unohtanut, että hänet on kerran puhdistettu aikaisemmista synneistään.” ( 2 Piet. 1: 5-9)
Kun meiltä puuttuu viisautta, elämän myrskyt tuntuvat ylivoimaisilta. ”Herran pelko on viisauden alku, viisas se, joka hänen tahtonsa täyttää.” (Ps 111:10)
”Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen. Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä.” ( Hepr.11:6)
”Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan. Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien (Sananl.3:5-6)
”Sinä olet minun Jumalani – opeta minua täyttämään tahtosi. Sinun hyvä henkesi johdattakoon minua tasaista tietä.” (Ps.143:10)
3. askel: Teimme päätöksen luovuttaa tahtomme ja elämämme Jumalan huomaan, niin kuin Jumalan käsitämme
Alkoholistien Aikuiset Lapset (AAL) kirjassa ”Aikuiset Lapset – Alkoholistiset/Toimintahäiriöiset Perheet” (2011,120) kirjoitetaan kolmannen askeleen kohdalla: ” Jumalan määrittely, niin kuin Jumalan käsitän, vei kauan aikaa. En uskonut hyvää tahtovaan Jumalaan… Tekemällä työtä askelten parissa luovutin lopulta tahtoni ja elämäni kokonaan Jumalan huomaan, sellaisena kuin Jumalan käsitän.”
”Luovutamme kaiken hieromatta kauppaa ymmärryksemme mukaisen Jumalan kanssa. Leikimme Jumalaa ja vältämme avun pyytämistä mitä oudoimmilla tavoilla. Monet aikuiset lapset voivat leikkiä Jumalaa filosofoimalla ihmisen alkuperää, maailmankaikkeutta ja mystiikkaa, mutta me käytämme tätä tietämystä, ettemme joutuisi tekemisiin oman elämämme kanssa. ”
”Kontrolli tarkoitti turvallisuuden ja ennustettavuuden tunnetta. Me kuitenkin luovumme suuresta osasta persoonallisuuttamme ja itsetuntoamme eläessämme tuolla tavoin. ”
”Monet aikuiset lapset toivovat Jumalan armoa tai puuttumista elämäänsä, mutta emme näyttäneet koskaan kykeneviltä päästämään todella irti ja antamaan Jumalan toimia elämässämme.”
Vanhempiinsa pettyneet voivat muistaa: ” Meidän todellinen vanhempamme on Korkeampi Voima, jota jotkut ovat valinneet kutsua Jumalaksi. Vaikka meillä oli alkoholistiset tai toimintahäiriöiset vanhemmat, Korkeampi Voima antoi meille toipumisen 12 askelta.”
Kolmas askel merkitsee käytännössä päätöksentekoprosessin läpikäymistä.
Kirjassa Kaksitoista askelta ehyempään aikuisuuteen – Opas Kristus-keskeisen toipumisen tielle (1996; Juva:WSOY) kertaamalla kolmea ensimmäistä askelta voimme rakentaa vankan pohjan koko 12 askeleen ohjelman läpiviemiselle. Sitoumus, jonka nyt teemme kolmannessa askeleessa, on uusittava monta kertaa.
Kolmannessa askeleessa päätämme heittäytyä uskon varaan ja antaa elämämme hänen käsiinsä.
Usein on vaikea myöntää, että olemme vastuussa häiriökäyttäytymisestämme. Silloinhan myöntäisimme, ettemme ole ”kunnon ihmisiä”. Kieltäminen on ainoa pakotie, johon voimme turvautua. Kieltäminen toimii siten, ettemme joudu kohtaamaan itseämme sellaisena kuin todella olemme.
Kolmas askel on myöntymisen askel. On päätöksenteon aika. Päätös matkalle lähtemisestä on hyvin tärkeä asia, eikä sitä pidä tehdä minkään suuren tunnekuohun vallassa.
Kun annamme Jumalan tahdon toimia elämässämme, itsetuhoiset taipumuksemme vähenevät ja heikkenevät. Usein itsellemme ja muille aiheuttamamme hämmennys ja murhe estävät meitä soveltamasta askelia tuloksekkaasti käytäntöön ja harjoittelemasta niitä.
Kolmannen askeleen tärkeimmät elementit ovat päätöksen tekeminen selkeässä ja järkevässä mielentilassa, päätökseen sitoutuminen ja viimeisenä seurausten jättäminen luottavaisesti Jumalan huoleksi.
Kun annamme elämämme Jumalalle ja lakkaamamme raahaamasta menneisyyden taakka, alamme pitää itsestämme enemmän. Mitä enemmän opimme luottamaan Herraan, sitä enemmän luotamme itseemme ja ulotamme tuon luottamuksen myös muihin ihmisiin.
Vapautuessamme omatahtoisuudestamme vapaudumme myös paljosta kielteisestä käyttäytymisestä ja selviydymme paremmin elämän arkirutiineista.
Kärsimättömyytemme ja äkkipikaisuutemme katoavat, kun opimme tuntemaan Jumalan rakkauden ja suostumme jakamaan kokemuksemme muiden kanssa. Elämämme muuttuu toimivaksi vuorovaikutukseksi Jumalan kanssa.
Kolmas askel tuo meille mahdollisuuden luopua käyttäytymisestä, joka ruokkii riippuvuutta, lannistuneisuutta, sairautta ja pelkoa. Kolmas askel on tilaisuus aloittaa alusta. Kolmas askel on mahdollisuus aloittaa alusta ja korjata ehjiksi lapsuuden haavoittavien kokemusten muistot.
Kolmas askel saattaa herättää sellaisen epäilyksen, että menetämme identiteettimme. Pelkäämme menettävämme kaiken. Epävarmuus luo pelkoa. Olemme useimmat yrittäneet kiihkeästi hallita ympäristöämme. Jouduimme eristäytymään. Usein olosuhteet, joissa kasvoimme, estivät meitä luottamasta Jumalaan. Jeesus sanoi, että on tultava lapsen kaltaisiksi päästäksemme Jumalan valtakuntaan. Tultuamme lapsenkaltaisiksi meidän on mahdollista jälleen antaa ja ottaa vastaan ehdotonta rakkautta.
Menneisyyden aiheuttama kipu on suurelta osin seurausta pohjattomasta yksinäisyydentunteesta. Toiset meistä kokevat ehkä yhä voimakkaana vammauttavan menneisyyden vaikutuksen. Aiheutuipa riippuvuutemme mistä tahansa – huumeista, repivistä ihmissuhteista, seksistä, alkoholista, rahasta tai ruoasta – luopuessamme näistä kiusauksista, otamme vastaan Jumalan tarjouksen ja ojennamme taakkamme hänen kannettavakseen. Aikaisemmin pakenimme ahdistusta pakonomaiseen käyttäytymiseen, mutta nyt Jumala tarjoutuu piilopaikaksemme.
Kun alamme toteuttaa kolmatta askelta säännöllisesti päivittäin, meissä tapahtuu vähitellen muutos. Emme ota kantaaksemme ehdotonta vastuuta kaikesta ja kaikista. Koemme mielemme ennenkokemattoman levolliseksi ja tyyneksi. Silmämme avautuvat ja tajuamme yhä selvemmin, että Jumala johdattaa meitä.
On typerää kuvitella ettei takaiskuja tulisi. Se on vain hyväksyttävä ja pyrittävä noudattamaan ohjelmaa päivä kerrallaan.
Toipuminen edellyttää luottamusta Jumalaan, mutta on vaikea luottaa, jos uskoo, että Jumala tahtoo rangaista, pettää ja tuomita.
Kolmanteen askeleeseen liittyvä rukous:
Herra,
Huomaan vihdoin että on kauhean paljon sellaista mihin en pysty.
En pysty hallitsemaan elämääni siten kuin ennen.
En pysty muuttamaan ihmisiä sellaisiksi kuin tahdon.
En pysty poistamaan kipua sisältäni.
En pysty vielä edes täysin suostumaan suunnitelmaasi – pelkään sinua yhä liikaa.
Mutta on yksi asia, jonka voin varmasti tehdä juuri nyt.
Voin päättää, että luovutan tahtoni ja elämäni sinun huomaasi.
Päätös ei merkitse, että minun olisi onnistuttava.
Päätös ei merkitse, että käsittäisin sinut ja tahtosi.
Päätös ei edes merkitse, että olisin hyvin innostunut, mutta
se merkitsee, että tiedän sinun tekosi ja tahtosi oikeiksi.
Herra, pane sinä selkeä päätöksesi täytäntöön.
( Prayers for Twelve Steps – A Spiritual Journey, 12–13; kirjassa Kaksitoista askelta ehyempään aikuisuuteen – Opas Kristus-keskeisen toipumisen tielle 1996,66; Juva:WSOY)
25.9.2012 Lappeenrannassa