Käyn läpi 12 askeleen opetuksia oppiakseni - osa 5
Käyn läpi 12 askeleen opetuksia oppiakseni – osa 5
Kirjassa Kaksitoista askelta ehyempään aikuisuuteen – Opas Kristus-keskeisen toipumisen tielle (1996; Juva:WSOY) 12 askeleen 4.askel kuuluu:
”Suorimme perusteellisen ja rehellisen moraalisen itsetutkiskelun”
4.askeleen tavoitteena on se, että me tarkastelemme itseämme.
Käytetty Raamatunkohta on (Room. 12:1): ”Tutkikaamme tietämme, tarkastelkaamme tekojamme ja palatkaamme Herran luo”.
Toisen ja kolmannen askeleen tarkoituksena on voimattomuuden myöntämisen jälkeen aikaan saada kääntymys. Kaikki kolme ensimmäistä askelta käsittelevät rauhan tekemistä Jumalan kanssa.
Esityksistä löytyy jälleen diaesitys, nyt 4.askeleesta.
4.askeleeseen valmistaudumme kertaamalla kolme ensimmäistä askelta ja pyytämällä Jumalalta rohkeutta kohdata ne elämänalueet, joita kieltäminen on tähän asti suojannut. 12 askeleen ohjelma ei ole kokonaisuudessaan helppo, ja sen neljäs askel on erityisen vaativa.
Askeleet neljästä seitsemänteen käsittelevät rauhan tekemistä itsensä kanssa tunnustamisen ja katumisen kautta.
4.askeleen rukous:
”Rakas Jumala, olen itse sotkenut elämäni.
Olen tehnyt sen, enkä saa sitä tekemättömäksi.
Minun virheeni ovat omia virheitäni,
ja aloitan perusteellisen ja rehellisen moraalisen itsetutkiskelun.
Kirjoitan paperille sen missä olen toiminut tai asennoitunut väärin,
mutta myös sen mikä on ollut hyvää.
Rukoilen voimaa voidakseni suorittaa tämän tehtävän loppuun”
Nimettömät Alkoholistit (11.painos, 2001)-kirjassa kirjoitetaan, että ” jokainen epänormaalisti alkoholia käyttävä pitää visusti kiinni siitä, että jonakin päivänä, jotenkin, hän pystyy saamaan juomisensa kuriin ja nauttimaan siitä. Tämä harhakäsitys on hämmästyttävän sinnikäs. Monet kulkevat tämän käsityksen vallassa hulluuden ja kuoleman porteille saakka.
… Me olemme kokeilleet kaikkia kuviteltavissa olevia parannuskeinoja. Joskus olemme toipuneet vähäksi aikaa, mutta sitten olemme romahtaneet kahta kauheammin.
… Jos joku, joka ei osaa pitää alkoholinkäyttöään kurissa, tekee täyskäännöksen ja rupeaa juomaan kuin herrasmies, me nostamme hänelle hattua. Taivas tietää, että me olemme yrittäneet kauan ja hartaasti juoda niin kuin muut.
… Emme tahdo julistaa ketään alkoholistiksi, mutta voit itse helposti määritellä oletko alkoholisti. Mene lähimpään ravintolaan ja yritä juoda hillitysti. Juo ja lopeta yhtäkkiä. Tee se monta kertaa. Ei kestä kauan ennen kuin voit päätellä, kuinka asia on, mikäli olet rehellinen itsellesi. Kannattaa kärsiä yksi paha krapula, jos sillä saa varman tiedon tilastaan.
… Jos jokin moraalinen järjestelmä tai parempi elämänfilosofia riittäisivät lannistamaan alkoholismin, monet meistä olisivat toipuneet aikoja sitten… Inhimilliset voimavaramme, joita tahto hallitsee, eivät riittäneet, ei, ne pettivät kerrassaan. Ongelmamme oli voiman puute. Oli löydettävä voima, jonka varassa elää, ja sen oli oltava meitä suurempi voima. Sen käsitimme. Mutta mistä ja miten löytäisimme sen.
Siitä juuri tämä (Nimettömät Alkoholistit-kirja) kirja on kirjoitettu. Teoksen päätarkoitus on auttaa sinua löytämään itseäsi suurempi voima, joka ratkaisee ongelmasi. Toisin sanoen me olemme kirjoittaneet kirjan, joka on meidän käsityksemme mukaan sekä hengellinen että moraalinen. Siitä tietysti seuraa, että Jumalasta tulee puhetta. ”
4.askeleen tekemisestä seuraa se, että nauttii toipumisesta enemmän
- pystyy ratkaisemaan häpeää, syyllisyyttä ja kaunaisuutta
Nimettömät Narkomaanit (Narcotics Anonymous, 5th ed, 1988, 27-30)-kirjassa kirjoitetaan, että 4.askeleen tarkoitus on selvittää elämämme hämmennystä ja ristiriitaisuutta, jotta voimme löytää keitä todella olemme. Useimmat narkomaanit lähestyessään tätä 4.askelta ovat peloissaan siitä, että heidän sisältään löytyy itsetutkiskelussa hirviö, joka jos pääsee vapaaksi, tuhoaa heidät.
Pelko on uskon puutetta. Narkomaanit ovat olleet asiantuntijoita itsensä pettämisessä ja järkeistämisessä. Kirjoittamalla paperille itsetutkiskelu voi voittaa nämä esteet. Kun se on paperilla, on helpompi nähdä ja vaikeampi kieltää todellinen luontomme. Rehellinen itsetutkiskelu on yksi avaimista uuteen elämään.
Neljäs askel on monelle narkomaanille käännekohta elämässä. Neljännen askeleen avulla on tarkoitus vapauttaa itsensä vanhoista ja hyödyttömistä käyttäytymismuodoista.
Meidän täytyy tulla sinuksi menneisyyden kanssa, ei jäädä siihen kiinni. Useimmille menneisyys on mörkö kaapissa. Sitä ei tarvitse kohdata yksin, kun tahto ja elämä on Korkeimman Voiman käsissä.
Neljännessä askeleessa alkaa saada yhteyden itseensä. Itsetutkiskelussa kirjoittaa ylös omat luonteen haavoittuvuutensa: syyllisyys, häpeä, katumus, itsesääli, paheksuminen, viha, masennus, turhautuminen, hämmennys, yksinäisyys, ahdistuneisuus, pettäminen, toivottomuus, epäonnistuminen, pelko ja kieltäminen. Luonteen vahvuuksia ovat: kuivilla oleminen, avomielisyys, Jumala-tietoisuus, rehellisyys muita kohtaan, hyväksyntä, myönteinen toiminta, jakaminen, halukkuus, rohkeus, usko, huolenpito, kiitollisuus, ystävällisyys ja jalo.
Neljättä askelta kirjoitetaan miettimättä 5.askelta, siis sitä, että kirjoitetut asiat tunnustetaan jollekin. Voi kirjoittaa muiden kanssa tai yksin, lyhyesti tai pitkästi – tärkeintä on . että kirjoittaa rehellisen ja moraalisen itsetutkiskelun paperille.
Kun saa kosketuksen tunteisiinsa, niin se voi laukaista esille ylitsevyöryvän ketjureaktion tunteita: aina tuskaan ja paniikkiin saakka. Tämä tunteidenpelko voi estää joitakuita tekemästä neljättä askelta.
Tuska voi olla motivoiva tekijä, ei voi enää välttää itsetutkiskelun tekemistä. Istumme alas kynän ja paperin kanssa ja pyydämme Jumalan apua paljastaa luonteemme puutteet, jotka aiheuttavat tuskaa ja kärsimystä. Kun rukoillemme ja ryhdymme toimiin, niin siitä aina seuraa meille parempaa. Kukaan ei ole täydellinen, jos olisi, hän ei olisi inhimillinen.
Alkoholistin lähimmäisen 12 askeleen ohjelman 4.askel
Al-Anon ja Alkoholismi-kirjassa (1972,90–91), joka on alkoholistien läheisten kirja ja Al-Anon on läheisten 12 askeleen ohjelma, kirjoitetaan:
”Tämän neljännen askeleen avulla pystyin kaivamaan esiin syyllisyydentunteeni, mikä oli kiusannut minua vuosia… Jatkaessani neljännen askeleen tutkimista paljasti minun itsetutkiskeluni, että pääsyy naimisiin menooni mieheni kanssa oli se, että minulla oli tarve saada rangaistusta.
Tämä oli ensimmäinen kerta avioliitomme aikana, kun pystyin myöntämään, etten ollut rakastanut häntä enkä ollut koskaan rakastanutkaan. Olin mennyt naimisiin hänen kanssaan pelkistä neuroottisista ja itsekkäistä syistä.
Milloin tahansa epäily siitä, etten rakastanut häntä, hiipi mieleeni, työnsin sen nopeasti pois ajatellen, ettei voi olla mahdollista, että olisin elänyt hänen kanssaan kaikkia näitä vuosia, ellen olisi rakastanut häntä.
Mutta nyt Al-Anon ryhmässä ylpeyden ja itse aina oikeassa olemisen varustukset ovat hiljaa häipymässä. Minun vastassani on tosiasia, että minun tarkoituksiini sopi mennä naimisiin mieheni kanssa. Ei ainoastaan siksi, että hän piti huolta siitä, että sain alitajuisesti haluamaani rangaistusta, mutta koska minä hänen rinnallaan näytin niin suurelta – juuri mitä tarvitsisin pitääkseni yllä luuloa, että olin mukamas täydellinen.
kaikesta huolimatta ihmiset olivat niin kärkkäitä löytämään hänestä vikoja, ettei kukaan arvostelisi minua, kärsivällistä marttyyria. ”
Neljäs askel on kuin toisi pimeään luolaan valot.
Terence T Gorski kirjoittaa kirjassaan (Understanding the Twelve Steps- An Interpretation and Guide for Recovering People, 1989), että 4.askeleen tekeminen vaatii rohkeutta, koska voi löytää itsestään asioita, joita ei halua tietää. Neljäs askel on kuin toisi pimeään luolaan valot.
Gorskin mielestä neljännessä askeleessa voi yhteenvetona olevan viisi peruspointtia:
1. Tunnistat tarpeesi tehdä täydellinen persoonallinen tutkimus vahvuuksistasi ja heikkouksistasi (luonteen heikkouksista).
2. Tunnistat ja voitat kieltämisen ja tekosyyt, jotka estävät tekemästä itsetutkiskelua.
3. Valitset tietävän ja kokeneen henkilön (AA kummi, hengellinen neuvonantaja tai päihdeterapeutti) avustamaan itsetutkiskeluprosessissa.
4. Kehität listan kysymyksistä (vahvuuksista ja heikkouksista), joita voit käyttää suorittaaksesi itsetutkiskelun loppuun.
5. Suoritat itsetutkiskelun loppuun kirjoittamalla listan vahvuuksistasi ja heikkouksistasi.
12 askeleen kolmen ensimmäisen askeleen tehtävänä on poistaa ongelman kieltäminen. 4.askeleessa on tarkoituksena poistaa vielä syvempään juurtunut kieltäminen: kuka todella on ja mitä todella tarvitsee ollakseen onnellinen.
Päihdeongelmaiselle on tyypillistä ajatella, että hän on ok ja muut ovat päästään vialla. Ihan sama mikä menee pieleen, niin vika on noissa toisissa. Neljäs askel sanoo, että täytyy lopettaa muiden syyttely ja ottaa itse vastuu toimistaan ja niiden seurauksista.
Neljännen askeleen tarkoitus on ottaa ”ilma pois” päihdeminästä, päihde-egosta. Päihdeminä on suuruudenhullu ja itsekeskeinen. Neljännen askeleen tehtävä on opettaa ihmisille nöyryyttä. Se näyttää ihmisille vahvuutensa ja heikkoutensa.
Neljättä askelta ei voi suorittaa täydellisesti, jos on ollut kuivilla vasta kuukauden. Siitä ei tule täydellistä.
Neljäs askel on suunniteltu löytämään ne luonteen heikkoudet, jotka aiheuttavat raittiina ollessa tuskaa.
Luonteen heikkoudet ovat seurausta neljästä eri asiasta:
1. Väärät uskomukset
2. Automaattiset epärealistiset ajatukset
3. Tuskalliset tunteet
4. Itseään pettävä käytös
Väärissä uskomuksissa uskoo asioihin, jotka todellisuudessa eivät ole totta. Automaattiset epärealistiset ajatukset käynnistyvät vääristä uskomuksista (esim. jos olen kurja ihminen ja joku alkaa pitää minusta, niin sillä ihmisellä ei ole kaikki kunnossa, koska minusta ei voi pitää). Ratkaisemattomista luonteenvioista seuraa oireita: viha, raivo, häpeä, syyllisyys, masennus ja ahdistus. Epärealistiset ajatukset ja tuskalliset tunteet ajavat ihmisen itseään pettävään käyttäytymiseen.
Neljättä askelta tehtäessä on hyvä olla alla riittävä määrä kuivillaoloa /raittiutta, koska tutustut vaikeisiin henkilökohtaisiin ongelmiin ja ne satuttavat. Monet päihdeongelmaiset ovat kehittäneet tavan kohdata tuskiaan päihteillä. Jos teet 4.askeleen liian nopeasti, se voi altistaa entiseen käyttäytymiseen palaamiselle.
Luonteen viat tulevat ilmeiseksi kun yrittää elää raitista elämää. Siksi neljännen askeleen suorittamisesta tulee välttämättömyys.
Neljäs askel ei ole helppo, joillekin päihdeongelmaisille se on vaikein asia, mitä he ovat eläessään tehneet. Siksi monet välttävät sitä, tai tekevät sen pinnallisesti.
- Olen tehnyt sen päässäni!
- Ok, mutta oletko kirjoittanut sen paperille?
- En ole.
- Oletko kehittänyt listan kysymyksistä?
- En, mutta minulla on yleisesti ottaen hyvä näkemys siitä, kuka olen.
Kieltämisen kielestä käännettynä edellinen tarkoittaa: ” Ei, en ole tehnyt neljättä askelta, mutta en halua myöntää sitä.” Neljäs askel auttaa ymmärtämään ” päihderiippuvuuden mielettömyyttä”, joka seuraa raitistuessa. Eikä sitten kuivilla ollessa laita tunteet pois päältä, ylensyö, tee töitä koko ajan, juo paljon kahvia tai tupakoi runsaasti.
Neljännen askeleen tehtyään tietää kuka tarkasti ottaen on, mitä on tekemässä ja miksi on tekemässä.
Ei ole olemassa juuri oikeita kysymyksiä, joihin vastataan neljännessä askeleessa. Jokaisen täytyy kehittää omat kysymykset, joilla saada selville omat luonteenvikansa. Jos neljännen askeleen itsetutkiskelua ei kirjoita ylös, ei sitä ole kunnolla tehty. Kirjoitettua tekstiä on helpompi käsitellä. Itsetutkiskelussa kirjoitetaan ylös omat väärintekemiset, ei siis yksityiskohtia siitä, kenen kanssa niitä on tehnyt. Tehtävänä on saada selville luonteen viat.
Gorskin mukaan luonteen viat esiintyvät viidellä eri tasolla:
1. tilanteiden tasolla
2. käyttäytymisen tasolla
3. ajattelun tasolla
4. tuntemisen tasolla
5. ydinuskomusten tasolla
Monelle neljännen askeleen tekeminen on ensimmäinen voimakas ja elämää muuttava kokemus, joka sisältää pelkoa ja rohkeutta, kipua ja helpotusta sekä epäilyä ja absoluuttista uskoa. Puolivillaisesti neljännen askeleen tekemisestä ei ole hyötyä.
Phillip Z kirjassaan A Skeptic´s Guide to the 12 Steps (1990, Hazelden), että moraalisuus ja auktoriteettihahmojen rangaistus yhdistyvät monen mielessä automaattisesti neljänteen askelseen. Ruumiillista tai emotionaalista rangaistusta mielivaltaisesti siis.
Philip Z ei uskonut Jumalaan, eikä syntiin. Nähdessään televisiossa vanhan mustan miehen suhtautuneen tyynen rauhallisesti siihen, että menetti myrskyssä kaiken omaisuutensa, Philip Z mietti asiaa uudestaan. Ehkei kyseessä ollutkaan pahojen ajatusten ja syntisten tapojen luettelointi, vaan tapa tunnistaa mielen tavat, jotka johtavat taidottomiin suhtautumisiin sisäisiin ja ulkoisiin tapahtumiin.
Luonteen viat ovat elämän kuluessa syntyneitä mielen tapoja, jotka syvälle juurtuneita asenteita ja tapoja, jotka aiheuttavat kärsimystä.
Pääaiheuttaja luonteenvioille on itsekeskeinen pelko siitä, että ylpeyttämme loukataan ja paisunut minä, ego, romahtaa kasaan. Pelkoa siitä, että perusviettimme jäävät tyydyttämättä ja että riittämätön ja haavoittuva egomme paljastuu. Kieltäminen peittää varjomme, osat itsestämme, joita emme näe, ennen kuin teemme neljännen askeleen.
Philip Z:lle varjon hyväksyminen tarkoittaa syväpsykologiaa, jossa varjo hyväksytään osaksi meitä. Eikä niin kuin Carl Jungin mukaan kristinusko haluaa varjon revittävän irti, jotta Jumalan valo pääsisi ihmiseen.
4.askeleen tekemiseksi pitää taustalla olla riittävän pitkä raittius, mutta sen tekemistä ei pidä lykätä
Rabbi Kerry M. Olitzky ja Stuart A Copans kirjassaan Twelve Jewish Steps to Recovery – A Personal Guide Turning From Alcoholism and Other Addictions (2006, 7th ed, Woodstock, Vermouth, Jewish Lights Publishing) varoittavat, ettei neljättä askelta pidä tehdä liian pian raitistuttuaan. Tee itsellesi henkinen tarkistuslista. Etsi pinnalta ja kaivaudu syvemmälle, kunnes tavoitat olemuksesi.
Etsi pyhistä teksteistä suosikkiajatuksesi ja keskity siihen. Toista sitä kunne se soi kuin laulu huulillasi. Tee siitä omasi.
Juutalaisuudessa 4.askel on cheshbon banefesh, kirjallisesti sielun tilitys. Itsetutkiskelu on tärkeä osa juutalaista perinnettä.
Stephen Artenburn ja David Stoop kirjoittavat kirjassaan The Life Recovery Workbook – A Biblical Guide through the 12 Steps, 2004), että 12 askeleen kolme ensimmäistä askelta koskettavat ajatusprosesseja, asenteita ja uskomuksia, nyt neljännessä askeleessa on tekojen aika.
Itse asiassa loput yhdeksän askelta koskevat tekoja, jotka täytyy tehdä vapautuakseen päihderiippuvuudesta ja vakiinnuttaakseen vapauden ja tyyneyden.
Neljäs askel on ensimmäinen kouriintuntuva todiste siitä, että sisäisiä muutoksia on tapahtunut toipumisessa. Kolme ensimmäistä askelta ovat ohjanneet nöyryyden kasvuun.
Monet viivyttelevät neljännen askeleen suorittamista, pelosta tai ylpeydestä kertoen itselleen, että kolme ensimmäistä askelta pitävät heidät raittiina tai että neljäs askel on hyödytön ja kivulias askel.
Päihderiippuvuus on kolmiulotteinen: fyysinen, emotionaalinen/ henkinen ja hengellinen. On ihmeellinen ja hämmästyttävä asia, kun päihdeongelmainen kykenee lopettamaan käyttämisen, mutta voimattomuus ei ole vain fyysistä. Henkiset pakkomielteet ja ajattelutavat voivat saada retkahtamaan.
Toipuminen on prosessi, jossa opitaan uusia tapoja selvitä elämästä ilman välttelyä tai päihteiden käyttämistä.
Päihderiippuvuuden kaikki juuret ovat syntisessä luonnossa, ja erityisesti itsekkyydessä. Itsekkyyden muotoja ovat kaunaisuudet, pelot, ylpeys, kateus, epärehellisyys, ahneus ja moraaliton / seksuaalinen väärinkäyttäytyminen (himo). Kaikki nämä estävät Jumalan Henkeä ja tekevät meille vaikeaksi tietää hänen tahtonsa tai tuntea hänen läsnäolonsa.
4.askeleessa otamme ensimmäistä kertaa vastuun kaunaisuudestamme, pelokkuudestamme, arvostelustamme, kriittisyydestämme, kielteisyydestämme ja eristäytymisestämme. Nämä reaktiot ovat peräisin havaitusta tai kuvitellusta uhkasta omanarvontunteellemme, ylpeydellemme, kunnianhimollemme, materiaaliselle tai emotionaaliselle turvallisuudellemme ja keskinäiselle suhteellemme.
4.askeleessa ei ole tarkoitus piehtaroida menneisyyden väärintekemisissä
Stephanie S Covington kirjoittaa kirjassaan A Woman´s Way through Twelve Steps (1994), että varhaisessa toipumisessa naiset tuntevat syyllisyyttä ja häpeää, mikä tekee 4.askeleen itsetutkiskelun pelottavaksi ja ahdistavaksi. Neljäs askel ei ole menneisyyden liioittelua, vaan oman itsen parempaa tuntemista.
Neljännen askeleen työskentely tarjoaa mahdollisuuden itsetutkiskelulle. Se on kuin laittaisi valot pimeään, eli ei enää törmäile elämässään, kuin pimeässä huoneessa huonekaluihin.
Jos kohtaat itsesi ja menneisyytesi, niin alat ottaa vastuun elämästään.
Jumala yksin tietää, että naiset ovat jatkuvasti tietoisia luonteen vioistaan. Yhteiskuntakin pitää naisia viallisena, koska he ovat naisia.
Kun kuvailemme menneitä toimintojamme ilman tuomitsemista, voimme alkaa rehelliseksi itsellemme ja parantaa häpeämme. Mitä halukkaampia olemme katsomaan kovia totuuksia, sitä pikemmin meillä on mahdollisuus tuntea ja hyväksyä itsemme.
Naisille tavallisia kovia teemoja ovat täydellisyydentavoittelu, ihmisten miellyttäminen / hyväksynnän etsiminen, kaltoinkohtelun kieltäminen, passiivisuus ja syyllisyys.
Neljännen askeleen tekemiseen tulee varata aikaa. Ei pidä kiirehtiä nopeasti ohi itsetutkiskelun tekemisen ja itsensä hyväksymisen. Pitää olla lempeä itselleen, eikä pidä yrittää tehdä itsetutkiskelua väkisin ”täydellisesti”.
Patrick Carnes kirjoittaa kirjassaan A Gentle Path through the Twelve Steps – The Classic Guide for All People in the Process of Recovery ( 1993), että neljännen askeleen läpikäyminen herättää tunteita.
Kun teet neljännen askeleen, niin varaa jo aika kenelle teet viidennen askeleen. Kun kohtaa addiktin itsessään neljännessä askeleessa, niin addiktio tulee opettajaksi oman hyvyyden löytämiseksi.
Kirjassa The Twelve Step – Life Recovery Devotional (Thirty Meditations from Scripture for Each Step in Recovery, 1991) on 30 meditaatiota jokaisesta askeleesta ja 5 meditaatiota kullekin askeleelle retkahduksen jälkeen.
4.askel tehdään itseä varten, ei muita varten, kuten koko päihteistä toipuminen tehdään itseä varten ja siitä voi olla hyötyä sitten muillekin. Useat pelkäävät itsetutkiskelun tuomaa surua ja sen kohtaamista. Silloin pitää muistuttaa itseään ilolla, jonka askeleen työstäminen tuo.
"Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa veljellesi: ”Annapa kun otan roskan silmästäsi”, kun omassa silmässä on hirsi? Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä".( Matt 7:3-5)
Juutalaiset palasivat maanpaosta Egyptistä, jossa he olivat unohtaneet uskontonsa.
” Ja sitten tunnustivat omat syntinsä ja myös isiensä synnit. He nousivat seisomaan, ja heille luettiin Herran, heidän Jumalansa kirjaa neljännespäivän ajan. Toisen neljänneksen päivästä he maahan heittäytyneinä tunnustivat syntejään Herran, Jumalansa, edessä. ”(Nehemia 9:2-3).
Moraalisessa itsetutkiskelussa onnistumme paremmin, jos otamme Jumalan, ei ihmisten, sanan mittatikuksi.
"Meillä ei ole rohkeutta katsoa kuuluvamme sellaisiin, jotka itse suosittelevat itseään, eikä verrata itseämme heihin. He ovat ymmärtämättömiä, kun ottavat mittapuukseen omat saavutuksensa ja vertaavat itseään vain toisiinsa. Me taas emme ylpeile kohtuuttomasti, vaan sen mittapuun mukaan, jonka Jumala on antanut meille määrätessään, että työkenttämme ulottuu teille saakka". (2 Kor. 10:12-13)
Neljäs askel on kuin roskien siivoamista, Sen jälkeen olemme paremmin kykeneviä uuteen alkuun. Roskien käsittelyllä voimme alkaa taas ottaa henkilökohtaista vastuutta valinnoistamme ja toimistamme. Voimme jättää menneen taaksemme ja kääntyä kohti tulevaisuutta.
Jotkut koettavat välttää vastuun ottamista syyttämällä omaa perhettään. On oikein ilmaista vihaa ja suuttumusta sen suhteen, mitä meille on tehty. On oikein pitää muita vastuullisina ja surra kielteisiä vaikutuksia, joita sillä on ollut elämäämme. Mutta tämä on vain osa isompaa kuvaa. Ei ole tekosyitä jäädä syyttelemään perhettään, eikä se ole vapautus omien väärien tekojen tuomitsemisesta. Menneet sukupolvet luovat meille nykyiset olosuhteemme, tunnustuksillamme voimme vapauttaa itsellemme paremman tulevaisuuden.
Meidän kaikkien tulee käsitellä surua, voimme yrittää olla huomaamatta sitä, mutta suru ei sillä mene pois. Täytyy hyväksyä, että suru on osa itsetutkiskeluprosessia. Ei kaikki suru ole pahasta. Tällainen suru on hyvä, sillä se tuli rehellisestä itsearvioinnista, eikä kuolettavasta itsensä tuomitsemisesta.
"… olen nyt iloinen – en siksi että tulitte surullisiksi, vaan koska murheenne sai teidät muuttamaan mielenne. Murheenne oli Jumalan mielen mukaista… Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, jota ei tarvitse katua, sillä se johtaa pelastukseen. Maallinen murhe sen sijaan tuottaa kuoleman".(2 Kor. 7: 9-10)
Neljäs askel on peittelemiemme asioiden paljastamista, jopa itseltämme peittelemien. Kun todellinen henkilö tulee ulos piileskelystä, on tehtävä töitä lian kanssa. Esiintuleva henkilö on aluksi likainen. Itsetutkiskelun tekeminen on kuin kupin sisäpuolen puhdistamista ensin – joskus jopa omilla kyynelillä. Eikä vain kupin ulkopuolen puhdistamista.
"Voi teitä, lainoppineet ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te olette kuin kalkilla valkaistut haudat. Ulkopuolelta ne kyllä ovat kauniita, mutta sisältä täynnä kuolleiden luita ja kaikkea saastaa. Samalla tavoin tekin olette hurskaita ulkonaisesti, ihmisten silmissä, mutta sisältä täynnä teeskentelyä ja vääryyttä." (Matt. 23: 25–26)
Aatamin ja Eevan kärähtämisessä he eivät ottaneet vastuuta itselleen – Aatami syytti Eevaa ja Eeva syytti käärmettä. Neljännen askeleen tarkoitus on itsetutkiskelu, ei muiden syyttäminen. On näköjään ihmisluonnolle ominaista syyttää ensin muita. Vaikka meillä on syntinen luonto, niin silti meidät on luotu Jumalankaltaisiksi.
Jotta poistamme perusteelliseen ja moraaliseen itsetutkiskeluun liittyvä pelon, meidän täytyy ympäröidä itsemme Jumalan ja ympäröivien ihmisten ehdottomalla rakkaudella. Vain ehdoton rakkaus voi peittää häpeämme ja antaa meille luottamusta siihen, että mitä tahansa löydämmekin itsetutkiskelussa, niin Jumala rakastaa meitä.
Useimmille päihdeongelmaisille on vaikeaa hyväksyä, että on olemassa ehdotonta rakkautta. Useat päihdeongelmaiset oppivat aluksi Jumalan ehdottoman rakkauden, minkä jälkeen he voivat löytää sitä kanssaihmisistäkin. Epäluuloisuus ja varautuneisuus kanssaihmisiä kohtaan, joka on kasvanut päihdeongelman myötä, on tuskallista kaapia iholtaan pois.
"Olkaa siis ymmärtäväiset ja raittiit voidaksenne rukoilla. Ennen kaikkea pysykää kestävinä keskinäisessä rakkaudessanne, sillä ”rakkaus peittää paljotkin synnit” (1 Piet.4:7-8)
Itsetutkiskelun tekemällä voimme varmistaa, ettemme koe lisää menetyksiä, toistamalla vanhoja käyttäytymismallejamme, jotka vievät tuhoon. Itsetutkiskelun tekemällä tajuamme, kuinka ihmiset ovat vaikuttaneet meihin.
" Silloin tajuat, mitä on Herran pelko,
opit mitä on Jumalan tunteminen,
sillä viisaus tulee Herralta,
hän antaa tiedon ja ymmärryksen.
… Silloin ymmärrät, mitä oikeus ja vanhurskaus on,
pysyt alusta loppuun oikeamielisten tiellä.
Silloin viisaus tulee sydämeesi
ja tieto ilahduttaa mieltäsi,
maltti on sinun turvanasi, varjelijanasi ymmärrys.
Ne pitävät sinut etäällä pahuuden teistä." ( Sananl. 2: 5-12)
Ne jotka ovat eläneet sidoksissa päihdekäyttäytymiseen, itsekunnioituksen menettäminen on tavallinen tunne. On helppoa alkaa nähdä itsensä heikkona, pienenä ja jopa toivottomana. Usein juuttuu uskomaan, että on kohtalonomaisesti sidottu päihteeseen, köyhyyteen ja epäonnistumiseen. Kun tämä näkemys itsestä ja elämästä pysyy, luopuu muutoksen mahdollisuudesta. Sitä yrittää vain selviytyä hengissä. Elää pelossa ja häpeässä, täynnä kaunaisuutta siitä, että elämä on juuttunut kuoppaan.
Itsetutkiskelussa pitää varata aikaa näiden itseä koskevien oletusten testaamiseen.
Toipuessa taistelee pois vaikeasta menneisyydestä kohti terveempää tulevaisuutta. Emme voi muuttaa menneisyyttä, silti on vaikea hyväksyä totuutta siitä. On vaikea kohdata, mitä toiset ovat tehneet meille ja mitä virheitä olemme itse tehneet.
Energia voi kulua menneisyyden uudelleen kirjoittamiseen, mikä ei tehtävänä ikinä tule onnistumaan.
Neljännessä askeleessa yritämme yksinkertaisesti rehellisesti arvioida elämäämme, mukaan lukien menneisyytemme.
”Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita.” ( Joh. 8:32)
Kun kohtaamme totuuden menneisyydestämme, voimme lopulta antaa menneisyyden mennä. Hyväksyä olosuhteet, joita ei voi muuttaa. Ja voimme matkata kohti terveempää tulevaisuutta. Neljännen askeleen työskentelyssä oppii tyyneyttä hyväksyä elämämme ja itsemme sellaisena kuin se on. Elämä ei ole reilua, se ei ole ennustettavissa eikä kontrolloitavissa.
Tyytyväisyys syntyy siitä, että tietää ja hyväksyy itsensä, samalla kun luottaa Kristukseen ja hänen voimaansa.
Tuomareiden aika oli hämmennyksen aika Israelille. Kukin teki, mikä oli oikein hänen mielestään, eikä totellut lakia. Israelilaiset olivat kansana hukassa ja eksyksisssä. Kun ihmiset eivät täytä velvollisuuksiaan ja roolejaan, on silti olemassa vaihtoehto selvitä, Jumalan avulla.
Kun toiset ihmiset aiheuttavat meille vaaraa tai tuskaa, meistä voi tuntua, ettei mitään ole tehtävissä. Voimme olla hyvin tyytyväisiä uhrin roolissa ja antautua avuttomuuden tunteeseen. Toisen päihdeongelman tai persoonallisuuden hyväksyminen ei tarkoita, että hyväksymme heidän väärinteon uhrina olemisen.
Vaikka emme harjoittaisi tiettyä uskontoa, me kaikki palvomme jotakin. Me kaikki olemme tietyn uskomusjärjestelmän alaisia.
Moderni yhteiskunta ja mainokset ovat suunniteltu kylvämään tyytymättömyyttä. Tämä on uhka toipumiselle, koska se johtaa meidät mielikuvitusmaailmaan.
Itsetutkiskelussa täytyy tutkia kateutta ja himokkuutta, jotka ovat majailevat sydämissämme ja mielissämme.
Alkoholistien aikuisten lasten neljäs askel
Alkoholistien Aikuiset Lapset (AAL) kirjassa ”Aikuiset Lapset – Alkoholistiset/Toimintahäiriöiset Perheet” (2011) kirjoitetaan neljännen askeleen kohdalla: ” Teimme itsestämme perusteellisen ja pelottoman moraalisen inventaarion.”
Minulle neljäs askel oli ”häpeänmurtaja”. Minulla oli kaikenkattava riittämättömyyden ja vajavaisuuden tunne. Neljäs askel ”murtaa” tuon häpeän.
Koska tarpeeni oli lapsena jätetty huomiotta tai haavoittuvuuttani oli käytetty hyväksi, minussa oli syntynyt häpeän tunne. En pystynyt lapsena ymmärtämään, että vanhempieni sairaus ja loukkaava käyttäytyminen olivat syynä siihen, että tunsin itseni hylätyksi ja laiminlyödyksi. Ajattelin, etten ole riittävän hyvä ansaitakseni tarvitsemaani emotionaalista tukea ja hoivaa. Selviydyin olemalla hyvä, täydellinen ja aina oikeassa.
Käyttäydyin tavoilla, joiden tiesin saavan osakseen hyväksyntää. Ajattelin, että jos osaisin olla tarpeeksi hyvä, olisin turvassa.
Neljäs askel antoi minulle tietyn määrän omanarvontunnetta, jotta saatoin alkaa luopua pakonomaisesta tarpeestani olla täydellinen, olla oikeassa ja hakea hyväksyntää.
Neljännen askeleen menetelmää käyttämällä olen kasvanut emotionaalisesti ja hengellisesti. Nyt tiedän, miten olla sellainen ihminen, jollainen haluan olla.
Lähestyessään neljättä askelta moni aikuinen lapsi on sanonut: ” Miksi kaivella menneitä? Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Minä unohdan menneet ja siirryn eteenpäin.
Kokemuksemme kertoo, että menneisyytemme voi olla suuri voimavaramme, jos olemme valmiita pyytämään apua ja tekemään töitä saadaksemme selville, mitä tapahtui.
Jos askeleet eivät tuo helpotusta tai selkeyttä elämääsi, palautamme sinulle vanhan elämäsi täysimääräisenä. Tämä on ACA:n (AAL) takuu.
Retkahdukseen liittyy aina lapsuutemme pelon, itseinhon ja hylätyksi tulemisen tunteen ilmaantuminen uudelleen. Retkahtaessamme toistamme rooleja ja riippuvaisia käyttäytymismalleja, jotka opimme epäterveiltä vanhemmiltamme. Näihin kuuluvat alkoholismi, ylensyönti, huumeiden käyttö, uhkapelaaminen tai irralliset seksuaalisuhteet.
ACA:ssa etsimme emotionaalista raittiutta sitoutumalla rakastamaan itseämme ja olemaan hyviä itsellemme. Lakkaamme vahingoittamasta itseämme, kun saavutamme ACA:n emotionaalisen raittiuden.
Monet uhmakkaat aikuiset lapset ovat vedonneet lapsuudessaan kokemaansa huonoon kohteluun puolustellessaan törkeän sairasta käyttäytymistään ja torjuessaan avuntarjoukset. Meidän on löydettävä tapa antautua ja tulla oppimiskykyisiksi. Meidän on ymmärrettävä, etteivät avuntarjoukset ole arvostelua tai henkilökohtaisia loukkauksia.
Jos työskentelemme ahkerasti ACA:n 12 askeleen parissa, tapahtuu ihmeitä, joita emme pystyneet kuvittelemaan. Toipuminen ja syvempi tunne Jumalan läsnäolosta ovat usein tuloksena 4.askeleen työskentelystä. Häpeäntunne häviää ja tunne siitä, ettemme saa anteeksi, haihtuu tämän askeleen vapauttavan voiman ansiosta.
ACA:n perustaja Tony A. uskoi, että aikuisten lasten pitäisi tehdä ”perusteellinen ja syyttämätön inventaario vanhemmistamme, koska pohjimmiltaan me olemme tulleet heiksi.”
ACA katsoo, ettemme voi tehdä perusteellista ja pelotonta inventaariota, jos jätämme perheen käsittelemättä. Neljännen askeleen tai minkään ACA:n 12 askeleen tarkoituksena ole syyttää. Vältämme syyttämistä, sillä olemme tietoisia perheen toimintahäiriön ylisukupolvisesta luonteesta.
Jos opimme nimeämään tarkasti, mitä meille on tapahtunut, sen sijaan että syyttelisimme muita tapahtuneesta, löydämme todellisimman tien toipumiseen ja anteeksinatoon itsellemme.
Neljäs askel antaa meille mahdollisuuden tunnistaa, mitä on tapahtunut, ja muuntaa tuskallisen lapsuutemme arvokkaimmaksi voimavaraksemme.
Alkoholistien Aikuiset Lapset (AAL) kirjassa ”Aikuiset Lapset – Alkoholistiset/Toimintahäiriöiset Perheet” (2011) on runsaasti tehtäviä neljännen askeleen suorittamiseksi.
”Joka luulee olevansa jotakin, vaikka ei ole mitään, pettää itseään. Kukin tutkikoon vain omia tekojaan. Silloin hän voi ylpeillä vain siitä, mitä hän itse on, vertaamatta itseään toiseen. Jokaisen on kannettava oman kuormansa.” (Gal.6:3-5)
”Tietäkää, rakkaat veljeni, että itse kunkin tulee olla herkkä kuulemaan mutta hidas puhumaan ja hidas vihaan, sillä miehen viha ei johda oikeudenmukaisuuteen, jota Jumala tahtoo. Olkaa siis sävyisiä ja pankaa pois kaikki saasta ja pahuus. Ottakaa vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi pelastaa teidän sielunne. ( Jaak.1:19–21)
”Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se , joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa.” (1 Joh. 4:17,18)
1.10.2012
Kirjassa Kaksitoista askelta ehyempään aikuisuuteen – Opas Kristus-keskeisen toipumisen tielle (1996; Juva:WSOY) 12 askeleen 4.askel kuuluu:
”Suorimme perusteellisen ja rehellisen moraalisen itsetutkiskelun”
4.askeleen tavoitteena on se, että me tarkastelemme itseämme.
Käytetty Raamatunkohta on (Room. 12:1): ”Tutkikaamme tietämme, tarkastelkaamme tekojamme ja palatkaamme Herran luo”.
Toisen ja kolmannen askeleen tarkoituksena on voimattomuuden myöntämisen jälkeen aikaan saada kääntymys. Kaikki kolme ensimmäistä askelta käsittelevät rauhan tekemistä Jumalan kanssa.
Esityksistä löytyy jälleen diaesitys, nyt 4.askeleesta.
4.askeleeseen valmistaudumme kertaamalla kolme ensimmäistä askelta ja pyytämällä Jumalalta rohkeutta kohdata ne elämänalueet, joita kieltäminen on tähän asti suojannut. 12 askeleen ohjelma ei ole kokonaisuudessaan helppo, ja sen neljäs askel on erityisen vaativa.
Askeleet neljästä seitsemänteen käsittelevät rauhan tekemistä itsensä kanssa tunnustamisen ja katumisen kautta.
4.askeleen rukous:
”Rakas Jumala, olen itse sotkenut elämäni.
Olen tehnyt sen, enkä saa sitä tekemättömäksi.
Minun virheeni ovat omia virheitäni,
ja aloitan perusteellisen ja rehellisen moraalisen itsetutkiskelun.
Kirjoitan paperille sen missä olen toiminut tai asennoitunut väärin,
mutta myös sen mikä on ollut hyvää.
Rukoilen voimaa voidakseni suorittaa tämän tehtävän loppuun”
Nimettömät Alkoholistit (11.painos, 2001)-kirjassa kirjoitetaan, että ” jokainen epänormaalisti alkoholia käyttävä pitää visusti kiinni siitä, että jonakin päivänä, jotenkin, hän pystyy saamaan juomisensa kuriin ja nauttimaan siitä. Tämä harhakäsitys on hämmästyttävän sinnikäs. Monet kulkevat tämän käsityksen vallassa hulluuden ja kuoleman porteille saakka.
… Me olemme kokeilleet kaikkia kuviteltavissa olevia parannuskeinoja. Joskus olemme toipuneet vähäksi aikaa, mutta sitten olemme romahtaneet kahta kauheammin.
… Jos joku, joka ei osaa pitää alkoholinkäyttöään kurissa, tekee täyskäännöksen ja rupeaa juomaan kuin herrasmies, me nostamme hänelle hattua. Taivas tietää, että me olemme yrittäneet kauan ja hartaasti juoda niin kuin muut.
… Emme tahdo julistaa ketään alkoholistiksi, mutta voit itse helposti määritellä oletko alkoholisti. Mene lähimpään ravintolaan ja yritä juoda hillitysti. Juo ja lopeta yhtäkkiä. Tee se monta kertaa. Ei kestä kauan ennen kuin voit päätellä, kuinka asia on, mikäli olet rehellinen itsellesi. Kannattaa kärsiä yksi paha krapula, jos sillä saa varman tiedon tilastaan.
… Jos jokin moraalinen järjestelmä tai parempi elämänfilosofia riittäisivät lannistamaan alkoholismin, monet meistä olisivat toipuneet aikoja sitten… Inhimilliset voimavaramme, joita tahto hallitsee, eivät riittäneet, ei, ne pettivät kerrassaan. Ongelmamme oli voiman puute. Oli löydettävä voima, jonka varassa elää, ja sen oli oltava meitä suurempi voima. Sen käsitimme. Mutta mistä ja miten löytäisimme sen.
Siitä juuri tämä (Nimettömät Alkoholistit-kirja) kirja on kirjoitettu. Teoksen päätarkoitus on auttaa sinua löytämään itseäsi suurempi voima, joka ratkaisee ongelmasi. Toisin sanoen me olemme kirjoittaneet kirjan, joka on meidän käsityksemme mukaan sekä hengellinen että moraalinen. Siitä tietysti seuraa, että Jumalasta tulee puhetta. ”
4.askeleen tekemisestä seuraa se, että nauttii toipumisesta enemmän
- pystyy ratkaisemaan häpeää, syyllisyyttä ja kaunaisuutta
Nimettömät Narkomaanit (Narcotics Anonymous, 5th ed, 1988, 27-30)-kirjassa kirjoitetaan, että 4.askeleen tarkoitus on selvittää elämämme hämmennystä ja ristiriitaisuutta, jotta voimme löytää keitä todella olemme. Useimmat narkomaanit lähestyessään tätä 4.askelta ovat peloissaan siitä, että heidän sisältään löytyy itsetutkiskelussa hirviö, joka jos pääsee vapaaksi, tuhoaa heidät.
Pelko on uskon puutetta. Narkomaanit ovat olleet asiantuntijoita itsensä pettämisessä ja järkeistämisessä. Kirjoittamalla paperille itsetutkiskelu voi voittaa nämä esteet. Kun se on paperilla, on helpompi nähdä ja vaikeampi kieltää todellinen luontomme. Rehellinen itsetutkiskelu on yksi avaimista uuteen elämään.
Neljäs askel on monelle narkomaanille käännekohta elämässä. Neljännen askeleen avulla on tarkoitus vapauttaa itsensä vanhoista ja hyödyttömistä käyttäytymismuodoista.
Meidän täytyy tulla sinuksi menneisyyden kanssa, ei jäädä siihen kiinni. Useimmille menneisyys on mörkö kaapissa. Sitä ei tarvitse kohdata yksin, kun tahto ja elämä on Korkeimman Voiman käsissä.
Neljännessä askeleessa alkaa saada yhteyden itseensä. Itsetutkiskelussa kirjoittaa ylös omat luonteen haavoittuvuutensa: syyllisyys, häpeä, katumus, itsesääli, paheksuminen, viha, masennus, turhautuminen, hämmennys, yksinäisyys, ahdistuneisuus, pettäminen, toivottomuus, epäonnistuminen, pelko ja kieltäminen. Luonteen vahvuuksia ovat: kuivilla oleminen, avomielisyys, Jumala-tietoisuus, rehellisyys muita kohtaan, hyväksyntä, myönteinen toiminta, jakaminen, halukkuus, rohkeus, usko, huolenpito, kiitollisuus, ystävällisyys ja jalo.
Neljättä askelta kirjoitetaan miettimättä 5.askelta, siis sitä, että kirjoitetut asiat tunnustetaan jollekin. Voi kirjoittaa muiden kanssa tai yksin, lyhyesti tai pitkästi – tärkeintä on . että kirjoittaa rehellisen ja moraalisen itsetutkiskelun paperille.
Kun saa kosketuksen tunteisiinsa, niin se voi laukaista esille ylitsevyöryvän ketjureaktion tunteita: aina tuskaan ja paniikkiin saakka. Tämä tunteidenpelko voi estää joitakuita tekemästä neljättä askelta.
Tuska voi olla motivoiva tekijä, ei voi enää välttää itsetutkiskelun tekemistä. Istumme alas kynän ja paperin kanssa ja pyydämme Jumalan apua paljastaa luonteemme puutteet, jotka aiheuttavat tuskaa ja kärsimystä. Kun rukoillemme ja ryhdymme toimiin, niin siitä aina seuraa meille parempaa. Kukaan ei ole täydellinen, jos olisi, hän ei olisi inhimillinen.
Alkoholistin lähimmäisen 12 askeleen ohjelman 4.askel
Al-Anon ja Alkoholismi-kirjassa (1972,90–91), joka on alkoholistien läheisten kirja ja Al-Anon on läheisten 12 askeleen ohjelma, kirjoitetaan:
”Tämän neljännen askeleen avulla pystyin kaivamaan esiin syyllisyydentunteeni, mikä oli kiusannut minua vuosia… Jatkaessani neljännen askeleen tutkimista paljasti minun itsetutkiskeluni, että pääsyy naimisiin menooni mieheni kanssa oli se, että minulla oli tarve saada rangaistusta.
Tämä oli ensimmäinen kerta avioliitomme aikana, kun pystyin myöntämään, etten ollut rakastanut häntä enkä ollut koskaan rakastanutkaan. Olin mennyt naimisiin hänen kanssaan pelkistä neuroottisista ja itsekkäistä syistä.
Milloin tahansa epäily siitä, etten rakastanut häntä, hiipi mieleeni, työnsin sen nopeasti pois ajatellen, ettei voi olla mahdollista, että olisin elänyt hänen kanssaan kaikkia näitä vuosia, ellen olisi rakastanut häntä.
Mutta nyt Al-Anon ryhmässä ylpeyden ja itse aina oikeassa olemisen varustukset ovat hiljaa häipymässä. Minun vastassani on tosiasia, että minun tarkoituksiini sopi mennä naimisiin mieheni kanssa. Ei ainoastaan siksi, että hän piti huolta siitä, että sain alitajuisesti haluamaani rangaistusta, mutta koska minä hänen rinnallaan näytin niin suurelta – juuri mitä tarvitsisin pitääkseni yllä luuloa, että olin mukamas täydellinen.
kaikesta huolimatta ihmiset olivat niin kärkkäitä löytämään hänestä vikoja, ettei kukaan arvostelisi minua, kärsivällistä marttyyria. ”
Neljäs askel on kuin toisi pimeään luolaan valot.
Terence T Gorski kirjoittaa kirjassaan (Understanding the Twelve Steps- An Interpretation and Guide for Recovering People, 1989), että 4.askeleen tekeminen vaatii rohkeutta, koska voi löytää itsestään asioita, joita ei halua tietää. Neljäs askel on kuin toisi pimeään luolaan valot.
Gorskin mielestä neljännessä askeleessa voi yhteenvetona olevan viisi peruspointtia:
1. Tunnistat tarpeesi tehdä täydellinen persoonallinen tutkimus vahvuuksistasi ja heikkouksistasi (luonteen heikkouksista).
2. Tunnistat ja voitat kieltämisen ja tekosyyt, jotka estävät tekemästä itsetutkiskelua.
3. Valitset tietävän ja kokeneen henkilön (AA kummi, hengellinen neuvonantaja tai päihdeterapeutti) avustamaan itsetutkiskeluprosessissa.
4. Kehität listan kysymyksistä (vahvuuksista ja heikkouksista), joita voit käyttää suorittaaksesi itsetutkiskelun loppuun.
5. Suoritat itsetutkiskelun loppuun kirjoittamalla listan vahvuuksistasi ja heikkouksistasi.
12 askeleen kolmen ensimmäisen askeleen tehtävänä on poistaa ongelman kieltäminen. 4.askeleessa on tarkoituksena poistaa vielä syvempään juurtunut kieltäminen: kuka todella on ja mitä todella tarvitsee ollakseen onnellinen.
Päihdeongelmaiselle on tyypillistä ajatella, että hän on ok ja muut ovat päästään vialla. Ihan sama mikä menee pieleen, niin vika on noissa toisissa. Neljäs askel sanoo, että täytyy lopettaa muiden syyttely ja ottaa itse vastuu toimistaan ja niiden seurauksista.
Neljännen askeleen tarkoitus on ottaa ”ilma pois” päihdeminästä, päihde-egosta. Päihdeminä on suuruudenhullu ja itsekeskeinen. Neljännen askeleen tehtävä on opettaa ihmisille nöyryyttä. Se näyttää ihmisille vahvuutensa ja heikkoutensa.
Neljättä askelta ei voi suorittaa täydellisesti, jos on ollut kuivilla vasta kuukauden. Siitä ei tule täydellistä.
Neljäs askel on suunniteltu löytämään ne luonteen heikkoudet, jotka aiheuttavat raittiina ollessa tuskaa.
Luonteen heikkoudet ovat seurausta neljästä eri asiasta:
1. Väärät uskomukset
2. Automaattiset epärealistiset ajatukset
3. Tuskalliset tunteet
4. Itseään pettävä käytös
Väärissä uskomuksissa uskoo asioihin, jotka todellisuudessa eivät ole totta. Automaattiset epärealistiset ajatukset käynnistyvät vääristä uskomuksista (esim. jos olen kurja ihminen ja joku alkaa pitää minusta, niin sillä ihmisellä ei ole kaikki kunnossa, koska minusta ei voi pitää). Ratkaisemattomista luonteenvioista seuraa oireita: viha, raivo, häpeä, syyllisyys, masennus ja ahdistus. Epärealistiset ajatukset ja tuskalliset tunteet ajavat ihmisen itseään pettävään käyttäytymiseen.
Neljättä askelta tehtäessä on hyvä olla alla riittävä määrä kuivillaoloa /raittiutta, koska tutustut vaikeisiin henkilökohtaisiin ongelmiin ja ne satuttavat. Monet päihdeongelmaiset ovat kehittäneet tavan kohdata tuskiaan päihteillä. Jos teet 4.askeleen liian nopeasti, se voi altistaa entiseen käyttäytymiseen palaamiselle.
Luonteen viat tulevat ilmeiseksi kun yrittää elää raitista elämää. Siksi neljännen askeleen suorittamisesta tulee välttämättömyys.
Neljäs askel ei ole helppo, joillekin päihdeongelmaisille se on vaikein asia, mitä he ovat eläessään tehneet. Siksi monet välttävät sitä, tai tekevät sen pinnallisesti.
- Olen tehnyt sen päässäni!
- Ok, mutta oletko kirjoittanut sen paperille?
- En ole.
- Oletko kehittänyt listan kysymyksistä?
- En, mutta minulla on yleisesti ottaen hyvä näkemys siitä, kuka olen.
Kieltämisen kielestä käännettynä edellinen tarkoittaa: ” Ei, en ole tehnyt neljättä askelta, mutta en halua myöntää sitä.” Neljäs askel auttaa ymmärtämään ” päihderiippuvuuden mielettömyyttä”, joka seuraa raitistuessa. Eikä sitten kuivilla ollessa laita tunteet pois päältä, ylensyö, tee töitä koko ajan, juo paljon kahvia tai tupakoi runsaasti.
Neljännen askeleen tehtyään tietää kuka tarkasti ottaen on, mitä on tekemässä ja miksi on tekemässä.
Ei ole olemassa juuri oikeita kysymyksiä, joihin vastataan neljännessä askeleessa. Jokaisen täytyy kehittää omat kysymykset, joilla saada selville omat luonteenvikansa. Jos neljännen askeleen itsetutkiskelua ei kirjoita ylös, ei sitä ole kunnolla tehty. Kirjoitettua tekstiä on helpompi käsitellä. Itsetutkiskelussa kirjoitetaan ylös omat väärintekemiset, ei siis yksityiskohtia siitä, kenen kanssa niitä on tehnyt. Tehtävänä on saada selville luonteen viat.
Gorskin mukaan luonteen viat esiintyvät viidellä eri tasolla:
1. tilanteiden tasolla
2. käyttäytymisen tasolla
3. ajattelun tasolla
4. tuntemisen tasolla
5. ydinuskomusten tasolla
Monelle neljännen askeleen tekeminen on ensimmäinen voimakas ja elämää muuttava kokemus, joka sisältää pelkoa ja rohkeutta, kipua ja helpotusta sekä epäilyä ja absoluuttista uskoa. Puolivillaisesti neljännen askeleen tekemisestä ei ole hyötyä.
Phillip Z kirjassaan A Skeptic´s Guide to the 12 Steps (1990, Hazelden), että moraalisuus ja auktoriteettihahmojen rangaistus yhdistyvät monen mielessä automaattisesti neljänteen askelseen. Ruumiillista tai emotionaalista rangaistusta mielivaltaisesti siis.
Philip Z ei uskonut Jumalaan, eikä syntiin. Nähdessään televisiossa vanhan mustan miehen suhtautuneen tyynen rauhallisesti siihen, että menetti myrskyssä kaiken omaisuutensa, Philip Z mietti asiaa uudestaan. Ehkei kyseessä ollutkaan pahojen ajatusten ja syntisten tapojen luettelointi, vaan tapa tunnistaa mielen tavat, jotka johtavat taidottomiin suhtautumisiin sisäisiin ja ulkoisiin tapahtumiin.
Luonteen viat ovat elämän kuluessa syntyneitä mielen tapoja, jotka syvälle juurtuneita asenteita ja tapoja, jotka aiheuttavat kärsimystä.
Pääaiheuttaja luonteenvioille on itsekeskeinen pelko siitä, että ylpeyttämme loukataan ja paisunut minä, ego, romahtaa kasaan. Pelkoa siitä, että perusviettimme jäävät tyydyttämättä ja että riittämätön ja haavoittuva egomme paljastuu. Kieltäminen peittää varjomme, osat itsestämme, joita emme näe, ennen kuin teemme neljännen askeleen.
Philip Z:lle varjon hyväksyminen tarkoittaa syväpsykologiaa, jossa varjo hyväksytään osaksi meitä. Eikä niin kuin Carl Jungin mukaan kristinusko haluaa varjon revittävän irti, jotta Jumalan valo pääsisi ihmiseen.
4.askeleen tekemiseksi pitää taustalla olla riittävän pitkä raittius, mutta sen tekemistä ei pidä lykätä
Rabbi Kerry M. Olitzky ja Stuart A Copans kirjassaan Twelve Jewish Steps to Recovery – A Personal Guide Turning From Alcoholism and Other Addictions (2006, 7th ed, Woodstock, Vermouth, Jewish Lights Publishing) varoittavat, ettei neljättä askelta pidä tehdä liian pian raitistuttuaan. Tee itsellesi henkinen tarkistuslista. Etsi pinnalta ja kaivaudu syvemmälle, kunnes tavoitat olemuksesi.
Etsi pyhistä teksteistä suosikkiajatuksesi ja keskity siihen. Toista sitä kunne se soi kuin laulu huulillasi. Tee siitä omasi.
Juutalaisuudessa 4.askel on cheshbon banefesh, kirjallisesti sielun tilitys. Itsetutkiskelu on tärkeä osa juutalaista perinnettä.
Stephen Artenburn ja David Stoop kirjoittavat kirjassaan The Life Recovery Workbook – A Biblical Guide through the 12 Steps, 2004), että 12 askeleen kolme ensimmäistä askelta koskettavat ajatusprosesseja, asenteita ja uskomuksia, nyt neljännessä askeleessa on tekojen aika.
Itse asiassa loput yhdeksän askelta koskevat tekoja, jotka täytyy tehdä vapautuakseen päihderiippuvuudesta ja vakiinnuttaakseen vapauden ja tyyneyden.
Neljäs askel on ensimmäinen kouriintuntuva todiste siitä, että sisäisiä muutoksia on tapahtunut toipumisessa. Kolme ensimmäistä askelta ovat ohjanneet nöyryyden kasvuun.
Monet viivyttelevät neljännen askeleen suorittamista, pelosta tai ylpeydestä kertoen itselleen, että kolme ensimmäistä askelta pitävät heidät raittiina tai että neljäs askel on hyödytön ja kivulias askel.
Päihderiippuvuus on kolmiulotteinen: fyysinen, emotionaalinen/ henkinen ja hengellinen. On ihmeellinen ja hämmästyttävä asia, kun päihdeongelmainen kykenee lopettamaan käyttämisen, mutta voimattomuus ei ole vain fyysistä. Henkiset pakkomielteet ja ajattelutavat voivat saada retkahtamaan.
Toipuminen on prosessi, jossa opitaan uusia tapoja selvitä elämästä ilman välttelyä tai päihteiden käyttämistä.
Päihderiippuvuuden kaikki juuret ovat syntisessä luonnossa, ja erityisesti itsekkyydessä. Itsekkyyden muotoja ovat kaunaisuudet, pelot, ylpeys, kateus, epärehellisyys, ahneus ja moraaliton / seksuaalinen väärinkäyttäytyminen (himo). Kaikki nämä estävät Jumalan Henkeä ja tekevät meille vaikeaksi tietää hänen tahtonsa tai tuntea hänen läsnäolonsa.
4.askeleessa otamme ensimmäistä kertaa vastuun kaunaisuudestamme, pelokkuudestamme, arvostelustamme, kriittisyydestämme, kielteisyydestämme ja eristäytymisestämme. Nämä reaktiot ovat peräisin havaitusta tai kuvitellusta uhkasta omanarvontunteellemme, ylpeydellemme, kunnianhimollemme, materiaaliselle tai emotionaaliselle turvallisuudellemme ja keskinäiselle suhteellemme.
4.askeleessa ei ole tarkoitus piehtaroida menneisyyden väärintekemisissä
Stephanie S Covington kirjoittaa kirjassaan A Woman´s Way through Twelve Steps (1994), että varhaisessa toipumisessa naiset tuntevat syyllisyyttä ja häpeää, mikä tekee 4.askeleen itsetutkiskelun pelottavaksi ja ahdistavaksi. Neljäs askel ei ole menneisyyden liioittelua, vaan oman itsen parempaa tuntemista.
Neljännen askeleen työskentely tarjoaa mahdollisuuden itsetutkiskelulle. Se on kuin laittaisi valot pimeään, eli ei enää törmäile elämässään, kuin pimeässä huoneessa huonekaluihin.
Jos kohtaat itsesi ja menneisyytesi, niin alat ottaa vastuun elämästään.
Jumala yksin tietää, että naiset ovat jatkuvasti tietoisia luonteen vioistaan. Yhteiskuntakin pitää naisia viallisena, koska he ovat naisia.
Kun kuvailemme menneitä toimintojamme ilman tuomitsemista, voimme alkaa rehelliseksi itsellemme ja parantaa häpeämme. Mitä halukkaampia olemme katsomaan kovia totuuksia, sitä pikemmin meillä on mahdollisuus tuntea ja hyväksyä itsemme.
Naisille tavallisia kovia teemoja ovat täydellisyydentavoittelu, ihmisten miellyttäminen / hyväksynnän etsiminen, kaltoinkohtelun kieltäminen, passiivisuus ja syyllisyys.
Neljännen askeleen tekemiseen tulee varata aikaa. Ei pidä kiirehtiä nopeasti ohi itsetutkiskelun tekemisen ja itsensä hyväksymisen. Pitää olla lempeä itselleen, eikä pidä yrittää tehdä itsetutkiskelua väkisin ”täydellisesti”.
Patrick Carnes kirjoittaa kirjassaan A Gentle Path through the Twelve Steps – The Classic Guide for All People in the Process of Recovery ( 1993), että neljännen askeleen läpikäyminen herättää tunteita.
Kun teet neljännen askeleen, niin varaa jo aika kenelle teet viidennen askeleen. Kun kohtaa addiktin itsessään neljännessä askeleessa, niin addiktio tulee opettajaksi oman hyvyyden löytämiseksi.
Kirjassa The Twelve Step – Life Recovery Devotional (Thirty Meditations from Scripture for Each Step in Recovery, 1991) on 30 meditaatiota jokaisesta askeleesta ja 5 meditaatiota kullekin askeleelle retkahduksen jälkeen.
4.askel tehdään itseä varten, ei muita varten, kuten koko päihteistä toipuminen tehdään itseä varten ja siitä voi olla hyötyä sitten muillekin. Useat pelkäävät itsetutkiskelun tuomaa surua ja sen kohtaamista. Silloin pitää muistuttaa itseään ilolla, jonka askeleen työstäminen tuo.
"Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa veljellesi: ”Annapa kun otan roskan silmästäsi”, kun omassa silmässä on hirsi? Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä".( Matt 7:3-5)
Juutalaiset palasivat maanpaosta Egyptistä, jossa he olivat unohtaneet uskontonsa.
” Ja sitten tunnustivat omat syntinsä ja myös isiensä synnit. He nousivat seisomaan, ja heille luettiin Herran, heidän Jumalansa kirjaa neljännespäivän ajan. Toisen neljänneksen päivästä he maahan heittäytyneinä tunnustivat syntejään Herran, Jumalansa, edessä. ”(Nehemia 9:2-3).
Moraalisessa itsetutkiskelussa onnistumme paremmin, jos otamme Jumalan, ei ihmisten, sanan mittatikuksi.
"Meillä ei ole rohkeutta katsoa kuuluvamme sellaisiin, jotka itse suosittelevat itseään, eikä verrata itseämme heihin. He ovat ymmärtämättömiä, kun ottavat mittapuukseen omat saavutuksensa ja vertaavat itseään vain toisiinsa. Me taas emme ylpeile kohtuuttomasti, vaan sen mittapuun mukaan, jonka Jumala on antanut meille määrätessään, että työkenttämme ulottuu teille saakka". (2 Kor. 10:12-13)
Neljäs askel on kuin roskien siivoamista, Sen jälkeen olemme paremmin kykeneviä uuteen alkuun. Roskien käsittelyllä voimme alkaa taas ottaa henkilökohtaista vastuutta valinnoistamme ja toimistamme. Voimme jättää menneen taaksemme ja kääntyä kohti tulevaisuutta.
Jotkut koettavat välttää vastuun ottamista syyttämällä omaa perhettään. On oikein ilmaista vihaa ja suuttumusta sen suhteen, mitä meille on tehty. On oikein pitää muita vastuullisina ja surra kielteisiä vaikutuksia, joita sillä on ollut elämäämme. Mutta tämä on vain osa isompaa kuvaa. Ei ole tekosyitä jäädä syyttelemään perhettään, eikä se ole vapautus omien väärien tekojen tuomitsemisesta. Menneet sukupolvet luovat meille nykyiset olosuhteemme, tunnustuksillamme voimme vapauttaa itsellemme paremman tulevaisuuden.
Meidän kaikkien tulee käsitellä surua, voimme yrittää olla huomaamatta sitä, mutta suru ei sillä mene pois. Täytyy hyväksyä, että suru on osa itsetutkiskeluprosessia. Ei kaikki suru ole pahasta. Tällainen suru on hyvä, sillä se tuli rehellisestä itsearvioinnista, eikä kuolettavasta itsensä tuomitsemisesta.
"… olen nyt iloinen – en siksi että tulitte surullisiksi, vaan koska murheenne sai teidät muuttamaan mielenne. Murheenne oli Jumalan mielen mukaista… Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, jota ei tarvitse katua, sillä se johtaa pelastukseen. Maallinen murhe sen sijaan tuottaa kuoleman".(2 Kor. 7: 9-10)
Neljäs askel on peittelemiemme asioiden paljastamista, jopa itseltämme peittelemien. Kun todellinen henkilö tulee ulos piileskelystä, on tehtävä töitä lian kanssa. Esiintuleva henkilö on aluksi likainen. Itsetutkiskelun tekeminen on kuin kupin sisäpuolen puhdistamista ensin – joskus jopa omilla kyynelillä. Eikä vain kupin ulkopuolen puhdistamista.
"Voi teitä, lainoppineet ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te olette kuin kalkilla valkaistut haudat. Ulkopuolelta ne kyllä ovat kauniita, mutta sisältä täynnä kuolleiden luita ja kaikkea saastaa. Samalla tavoin tekin olette hurskaita ulkonaisesti, ihmisten silmissä, mutta sisältä täynnä teeskentelyä ja vääryyttä." (Matt. 23: 25–26)
Aatamin ja Eevan kärähtämisessä he eivät ottaneet vastuuta itselleen – Aatami syytti Eevaa ja Eeva syytti käärmettä. Neljännen askeleen tarkoitus on itsetutkiskelu, ei muiden syyttäminen. On näköjään ihmisluonnolle ominaista syyttää ensin muita. Vaikka meillä on syntinen luonto, niin silti meidät on luotu Jumalankaltaisiksi.
Jotta poistamme perusteelliseen ja moraaliseen itsetutkiskeluun liittyvä pelon, meidän täytyy ympäröidä itsemme Jumalan ja ympäröivien ihmisten ehdottomalla rakkaudella. Vain ehdoton rakkaus voi peittää häpeämme ja antaa meille luottamusta siihen, että mitä tahansa löydämmekin itsetutkiskelussa, niin Jumala rakastaa meitä.
Useimmille päihdeongelmaisille on vaikeaa hyväksyä, että on olemassa ehdotonta rakkautta. Useat päihdeongelmaiset oppivat aluksi Jumalan ehdottoman rakkauden, minkä jälkeen he voivat löytää sitä kanssaihmisistäkin. Epäluuloisuus ja varautuneisuus kanssaihmisiä kohtaan, joka on kasvanut päihdeongelman myötä, on tuskallista kaapia iholtaan pois.
"Olkaa siis ymmärtäväiset ja raittiit voidaksenne rukoilla. Ennen kaikkea pysykää kestävinä keskinäisessä rakkaudessanne, sillä ”rakkaus peittää paljotkin synnit” (1 Piet.4:7-8)
Itsetutkiskelun tekemällä voimme varmistaa, ettemme koe lisää menetyksiä, toistamalla vanhoja käyttäytymismallejamme, jotka vievät tuhoon. Itsetutkiskelun tekemällä tajuamme, kuinka ihmiset ovat vaikuttaneet meihin.
" Silloin tajuat, mitä on Herran pelko,
opit mitä on Jumalan tunteminen,
sillä viisaus tulee Herralta,
hän antaa tiedon ja ymmärryksen.
… Silloin ymmärrät, mitä oikeus ja vanhurskaus on,
pysyt alusta loppuun oikeamielisten tiellä.
Silloin viisaus tulee sydämeesi
ja tieto ilahduttaa mieltäsi,
maltti on sinun turvanasi, varjelijanasi ymmärrys.
Ne pitävät sinut etäällä pahuuden teistä." ( Sananl. 2: 5-12)
Ne jotka ovat eläneet sidoksissa päihdekäyttäytymiseen, itsekunnioituksen menettäminen on tavallinen tunne. On helppoa alkaa nähdä itsensä heikkona, pienenä ja jopa toivottomana. Usein juuttuu uskomaan, että on kohtalonomaisesti sidottu päihteeseen, köyhyyteen ja epäonnistumiseen. Kun tämä näkemys itsestä ja elämästä pysyy, luopuu muutoksen mahdollisuudesta. Sitä yrittää vain selviytyä hengissä. Elää pelossa ja häpeässä, täynnä kaunaisuutta siitä, että elämä on juuttunut kuoppaan.
Itsetutkiskelussa pitää varata aikaa näiden itseä koskevien oletusten testaamiseen.
Toipuessa taistelee pois vaikeasta menneisyydestä kohti terveempää tulevaisuutta. Emme voi muuttaa menneisyyttä, silti on vaikea hyväksyä totuutta siitä. On vaikea kohdata, mitä toiset ovat tehneet meille ja mitä virheitä olemme itse tehneet.
Energia voi kulua menneisyyden uudelleen kirjoittamiseen, mikä ei tehtävänä ikinä tule onnistumaan.
Neljännessä askeleessa yritämme yksinkertaisesti rehellisesti arvioida elämäämme, mukaan lukien menneisyytemme.
”Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita.” ( Joh. 8:32)
Kun kohtaamme totuuden menneisyydestämme, voimme lopulta antaa menneisyyden mennä. Hyväksyä olosuhteet, joita ei voi muuttaa. Ja voimme matkata kohti terveempää tulevaisuutta. Neljännen askeleen työskentelyssä oppii tyyneyttä hyväksyä elämämme ja itsemme sellaisena kuin se on. Elämä ei ole reilua, se ei ole ennustettavissa eikä kontrolloitavissa.
Tyytyväisyys syntyy siitä, että tietää ja hyväksyy itsensä, samalla kun luottaa Kristukseen ja hänen voimaansa.
Tuomareiden aika oli hämmennyksen aika Israelille. Kukin teki, mikä oli oikein hänen mielestään, eikä totellut lakia. Israelilaiset olivat kansana hukassa ja eksyksisssä. Kun ihmiset eivät täytä velvollisuuksiaan ja roolejaan, on silti olemassa vaihtoehto selvitä, Jumalan avulla.
Kun toiset ihmiset aiheuttavat meille vaaraa tai tuskaa, meistä voi tuntua, ettei mitään ole tehtävissä. Voimme olla hyvin tyytyväisiä uhrin roolissa ja antautua avuttomuuden tunteeseen. Toisen päihdeongelman tai persoonallisuuden hyväksyminen ei tarkoita, että hyväksymme heidän väärinteon uhrina olemisen.
Vaikka emme harjoittaisi tiettyä uskontoa, me kaikki palvomme jotakin. Me kaikki olemme tietyn uskomusjärjestelmän alaisia.
Moderni yhteiskunta ja mainokset ovat suunniteltu kylvämään tyytymättömyyttä. Tämä on uhka toipumiselle, koska se johtaa meidät mielikuvitusmaailmaan.
Itsetutkiskelussa täytyy tutkia kateutta ja himokkuutta, jotka ovat majailevat sydämissämme ja mielissämme.
Alkoholistien aikuisten lasten neljäs askel
Alkoholistien Aikuiset Lapset (AAL) kirjassa ”Aikuiset Lapset – Alkoholistiset/Toimintahäiriöiset Perheet” (2011) kirjoitetaan neljännen askeleen kohdalla: ” Teimme itsestämme perusteellisen ja pelottoman moraalisen inventaarion.”
Minulle neljäs askel oli ”häpeänmurtaja”. Minulla oli kaikenkattava riittämättömyyden ja vajavaisuuden tunne. Neljäs askel ”murtaa” tuon häpeän.
Koska tarpeeni oli lapsena jätetty huomiotta tai haavoittuvuuttani oli käytetty hyväksi, minussa oli syntynyt häpeän tunne. En pystynyt lapsena ymmärtämään, että vanhempieni sairaus ja loukkaava käyttäytyminen olivat syynä siihen, että tunsin itseni hylätyksi ja laiminlyödyksi. Ajattelin, etten ole riittävän hyvä ansaitakseni tarvitsemaani emotionaalista tukea ja hoivaa. Selviydyin olemalla hyvä, täydellinen ja aina oikeassa.
Käyttäydyin tavoilla, joiden tiesin saavan osakseen hyväksyntää. Ajattelin, että jos osaisin olla tarpeeksi hyvä, olisin turvassa.
Neljäs askel antoi minulle tietyn määrän omanarvontunnetta, jotta saatoin alkaa luopua pakonomaisesta tarpeestani olla täydellinen, olla oikeassa ja hakea hyväksyntää.
Neljännen askeleen menetelmää käyttämällä olen kasvanut emotionaalisesti ja hengellisesti. Nyt tiedän, miten olla sellainen ihminen, jollainen haluan olla.
Lähestyessään neljättä askelta moni aikuinen lapsi on sanonut: ” Miksi kaivella menneitä? Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Minä unohdan menneet ja siirryn eteenpäin.
Kokemuksemme kertoo, että menneisyytemme voi olla suuri voimavaramme, jos olemme valmiita pyytämään apua ja tekemään töitä saadaksemme selville, mitä tapahtui.
Jos askeleet eivät tuo helpotusta tai selkeyttä elämääsi, palautamme sinulle vanhan elämäsi täysimääräisenä. Tämä on ACA:n (AAL) takuu.
Retkahdukseen liittyy aina lapsuutemme pelon, itseinhon ja hylätyksi tulemisen tunteen ilmaantuminen uudelleen. Retkahtaessamme toistamme rooleja ja riippuvaisia käyttäytymismalleja, jotka opimme epäterveiltä vanhemmiltamme. Näihin kuuluvat alkoholismi, ylensyönti, huumeiden käyttö, uhkapelaaminen tai irralliset seksuaalisuhteet.
ACA:ssa etsimme emotionaalista raittiutta sitoutumalla rakastamaan itseämme ja olemaan hyviä itsellemme. Lakkaamme vahingoittamasta itseämme, kun saavutamme ACA:n emotionaalisen raittiuden.
Monet uhmakkaat aikuiset lapset ovat vedonneet lapsuudessaan kokemaansa huonoon kohteluun puolustellessaan törkeän sairasta käyttäytymistään ja torjuessaan avuntarjoukset. Meidän on löydettävä tapa antautua ja tulla oppimiskykyisiksi. Meidän on ymmärrettävä, etteivät avuntarjoukset ole arvostelua tai henkilökohtaisia loukkauksia.
Jos työskentelemme ahkerasti ACA:n 12 askeleen parissa, tapahtuu ihmeitä, joita emme pystyneet kuvittelemaan. Toipuminen ja syvempi tunne Jumalan läsnäolosta ovat usein tuloksena 4.askeleen työskentelystä. Häpeäntunne häviää ja tunne siitä, ettemme saa anteeksi, haihtuu tämän askeleen vapauttavan voiman ansiosta.
ACA:n perustaja Tony A. uskoi, että aikuisten lasten pitäisi tehdä ”perusteellinen ja syyttämätön inventaario vanhemmistamme, koska pohjimmiltaan me olemme tulleet heiksi.”
ACA katsoo, ettemme voi tehdä perusteellista ja pelotonta inventaariota, jos jätämme perheen käsittelemättä. Neljännen askeleen tai minkään ACA:n 12 askeleen tarkoituksena ole syyttää. Vältämme syyttämistä, sillä olemme tietoisia perheen toimintahäiriön ylisukupolvisesta luonteesta.
Jos opimme nimeämään tarkasti, mitä meille on tapahtunut, sen sijaan että syyttelisimme muita tapahtuneesta, löydämme todellisimman tien toipumiseen ja anteeksinatoon itsellemme.
Neljäs askel antaa meille mahdollisuuden tunnistaa, mitä on tapahtunut, ja muuntaa tuskallisen lapsuutemme arvokkaimmaksi voimavaraksemme.
Alkoholistien Aikuiset Lapset (AAL) kirjassa ”Aikuiset Lapset – Alkoholistiset/Toimintahäiriöiset Perheet” (2011) on runsaasti tehtäviä neljännen askeleen suorittamiseksi.
”Joka luulee olevansa jotakin, vaikka ei ole mitään, pettää itseään. Kukin tutkikoon vain omia tekojaan. Silloin hän voi ylpeillä vain siitä, mitä hän itse on, vertaamatta itseään toiseen. Jokaisen on kannettava oman kuormansa.” (Gal.6:3-5)
”Tietäkää, rakkaat veljeni, että itse kunkin tulee olla herkkä kuulemaan mutta hidas puhumaan ja hidas vihaan, sillä miehen viha ei johda oikeudenmukaisuuteen, jota Jumala tahtoo. Olkaa siis sävyisiä ja pankaa pois kaikki saasta ja pahuus. Ottakaa vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi pelastaa teidän sielunne. ( Jaak.1:19–21)
”Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se , joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa.” (1 Joh. 4:17,18)
1.10.2012