Käyn läpi 12 askeleen opetuksia oppiakseni - osa 6
Käyn läpi 12 askeleen opetuksia oppiakseni – osa 6
Kirjassa Kaksitoista askelta ehyempään aikuisuuteen – Opas Kristus-keskeisen toipumisen tielle (1996; Juva:WSOY) 12 askeleen 5. askel kuuluu:
”Myönsimme väärien tekojemme todellisen luonteen Jumalalle, itsellemme ja jollekin toiselle ihmiselle”.
5.askeleen tavoitteena on se, että tunnustamme. 5.askeleessa tunnustus merkitsee väärien tekojen ja asenteiden myöntämistä. Tunnustaessamme ilmoitamme avoimesti, mitä havaitsimme itsestämme 4.askeleen aikana tehdyissä arvioinnissa. Tunnustaessamme sanomme itsestämme totuuden: kerromme oman tarinamme. Katkaisemme hiljaisuuden, eristyneisyyden ja salailun.
Käytetty Raamatunkohta on (Jaak 5:16): ”Tunnustakaa siis syntinne tosillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte.”
Toteutamme 5. askelta, kun tuomme 4.askeleeseen liittyvän tilannearviomme rukouksessa Jumalan eteen. toteutamme tätä askelta olemalla rehellisiä itsellemme, katsomalla itseämme suoraan peilistä ja esittämällä arviomme.
Toteutamme tätä askelta kertomalla itsetutkiskelumme jollekulle, johon voimme luottaa, joka ymmärtää mitä olemme tekemässä ja joka rohkaisee tuomitsematta meitä.
Tunnustaminen on tämänhetkinen tehtävämme. Ei todellakaan helppo, mutta aivan välttämätön. Valmistaudumme 5. askeleeseen järjestämällä itsellemme aikaa, jonka voimme viettää häirityksi tulematta Jumalan ja itsemme kanssa.
Jumala,
itsetutkiskeluni on näyttänyt minulle, kuka olen,
mutta pyydän apuasi, jotta pystyisin myöntämään väärät tekoni toiselle ihmiselle ja sinulle.
Vahvista uskoani ja ole kanssani ottaessani tätä askelta, jota ilman en pääse eteenpäin toipumisen tiellä. Pystyn tähän sinun avullasi, ja aion onnistua.
Ne jotka olivat rehellisiä ja perusteellisia, saivat 4.askeleesta pohjan, jolle voivat perustaa toipumisensa. 4.askeleessa eriteltiin ennen selvittämättä jääneet tunteet, arpeuttamattomat muistot ja heikkoudet, jotka synnyttivät katkeruutta, masennusta ja omanarvontunnon menetystä.
Nyt kun olemme tunnistaneet luonteemme ominaisuudet, meillä on mahdollisuus vapautua vääriin tekoihimme liittyvästä syyllisyyden ja häpeän kuormasta.
5.askel edellyttää, että suostumme rehellisesti kohtaamaan itsemme ja muut ja tunnustamaan vikamme Jumalalle, itsellemme ja toiselle ihmiselle. Niin alkaa tärkeä vaihe, jossa siirrämme ylpeyden syrjään nähdäksemme itsemme oikeasta perspektiivistä.
Väärien tekojemme tai asenteidemme todellisen luonteen myöntäminen Jumalalle on 5.askeleen ensimmäinen vaihe. Tunnustamme siinä Jumalalle kaiken, minkä piilossa pitämisessä olemme nähneet paljon vaivaa. Meidän ei enää tarvitse syyttää Jumalaa eikä ihmisiä siitä, miten meille on käynyt. Myönnämme että menneisyytemme oli täsmälleen se, mikä se oli. Tosiasioiden hyväksyminen lähentää meitä Jumalaan, ja huomaamme, että hän on koko ajan ollut lähellämme. Tunnustuksemme auttaa meitä ottamaan vastaan Jumalan rakkauden ja hyväksymään itsemme ehdoitta. Meidän on muistettava, että olemme kaikki Jumalan lapsia eikä Jumala jätä lapsiaan koskaan. Jakaessamme henkilökohtaiset kokemuksemme keskenämme opimme tuntemaan, miten syvä on Jumalan ehdoton rakkaus koko ihmissukua kohtaan.
Oman elämäntarinan jakaminen 5.askeleessa saattaa olla elämämme tärkeimpiä vuorovaikutustapahtumia.
5.askeleessa myönnämme tietoisesti väärät tekomme tai asenteemme. Se vahvistaa itsetuntoamme ja tukee meitä edetessämme kohti 7. askelta, jossa pyydämme Jumalaa poistamaan vajavuutemme.
Oman elämän tarinan kertominen toiselle ihmisille voi olla pelottava kokemus. Moni meistä on suurimman osan elämänajastaan rakentanut ympärilleen puolustusmuureja pitääkseen muut poissa. Eristäytyminen on ollut keino suojella itseä enemmiltä kolhuilta. 5.askel on tie ulos eristyneisyydestä ja eristäytyneisyydestä, liikahdus kohti eheyttä, onnea ja rauhaa.
Tuntuu nöyryyttävältä olla täysin rehellinen, mutta emme voi enää teeskennellä.
Lujittuva suhteemme Jumalaan antoi meille rohkeutta tutkiskella itseämme, hyväksyä itsemme ja paljastaa todellisen minämme.
Mikäli et ole tehnyt valmiiksi viidenteen askeleeseen liittyvää arviota itsestäsi, älä jatka vielä eteenpäin, vaan tee se.
Omien väärien tekojen myöntäminen toiselle ihmiselle on 5.askeleen vaikuttavin osuus. Se on todellinen nöyryysharjoitus ja auttaa meitä riisumaan puolustuksemme.
Se että on oltava ehdottoman rehellinen toiselle ihmisille, saattaa olla niin pelottavaa, että lykkäämme 5.askeleessa juuri tämän osuuden suorittamista.
5.askel on rohkea askel kohti teeskentelyn ja salaamisen tarpeen poistamista. Meidän tulee tavoitella tinkimätöntä rehellisyyttä eikä luoda itsestämme mitään erityistä mielikuvaa. Kaikkihan me kaipaamme muiden kunnioitusta ja ihailua, mutta se että toivomme muiden ajattelevan meistä hyvää, ei saa estää meitä olemasta rehellisiä.
Jos tahdomme vilpittömästi muuttaa tapamme, Jumala antaa meille siihen tarvittavan voiman ja rohkeuden.
Harvoin kerroimme heille totuuden tai noudatimme heidän neuvojaan
Nimettömät Alkoholistit (11.painos, 2001, 88–90 )-kirjassa kirjoitetaan, että saattaa olla vaikeaa, etenkin se että pitäisi puhua puutteistaan jollekin toiselle ihmiselle. Tuntuu siltä, että riittää kun myönnämme ne itsellemme.
Käytännössä havaitsemme, että yksinäinen itsensä arviointi ei riitä. On helpompi keskustella itsestään avoimesti toisen ihmisen kanssa, jos siihen on olemassa hyvä syy. Paras syy ensiksi: Jos jätämme väliin tämän ratkaisevan askeleen, emme ehkä pysty olemaan juomatta.
Yhä uudestaan ovat uudet tulokkaat yrittäneet pitää omana tietonaan eräät elämänsä tapahtumat. He yrittivät välttää nöyryyttävää kokemusta ja ryhtyivät etsimään helpoimpia keinoja. Melkein jokainen joi itsensä humalaan.
He olivat seuranneet ohjelmaa tunnollisesti muilta osin ja ihmettelivät, miksi he sortuivat.
Me epäilemme syyksi sitä, että heidän suursiivouksensa ei ollut perinpohjainen. He tekivät kyllä inventaarion, mutta jättivät pois laskuista muutamat varaston ikävimmät tavarat.
He kuvittelivat voittaneensa itsekkyyden ja pelon, he kuvittelivat nöyrtyneensä. Mutta he eivät olleet oppineet nöyryyden, pelottomuuden ja rehellisyyden läksyä kunnolla. Sillä tavalla kuin se meidän mielestämme on tarpeen, ennen kuin he olivat kertoneet elämänsä tarinan kokonaisuudessaan jollekin toiselle ihmiselle.
Ammatti-ihmisten tapaaminen: … Kuitenkin tunnemme vain harvoja tapauksia, jolloin joku meistä on antanut näille ihmisille reilun mahdollisuuden auttaa. Harvoin kerroimme heille totuuden tai noudatimme heidän neuvojaan. Emme tahtoneet olla rehellisiä näille myötätuntoisille ihmisille emmekä kenellekään muullekaan. E ihme, että lääkäreillä on huono käsitys alkoholisteista ja heidän paranemismahdollisuuksistaan.
Jos tahdomme elää tässä maailmassa pitkään ja onnellisina, meidän on oltava jollekulle täysin rehellisiä.
Lääkäri tai psykologi on mahdollinen henkilö. Tai hän voi olla joku lähiomainen.
Mutta vaimolle/ miehelle ei oikein voi kertoa sellaista, mikä loukkaa heitä tai tekee heidät onnettomiksi. Meillä ei ole mitään oikeutta pelastaa omaa nahkaamme muiden kustannuksella. Senlaatuiset asiat kerromme ihmiselle, joka ymmärtää, mutta jota asia ei koske henkilökohtaisesti.
Sääntömme on, että meidän on oltava ankaria itsellemme, mutta huomaavaisia muille.
5.askeleessa me nielemme ylpeytemme ja ryhdymme toimeen, kuvaamme jokaisen luonteemme mutkan ja menneisyyden pimeän loukon. Kun tämä askel on otettu mitään salaamatta, seuraa helpotuksen tunne.
Voimme kohdata maailman avoimesti. Voimme olla yksin ja hermostumatta. Pelkomme katoavat. Alamme tuntea Luojan läheisyyden. Meillä on kenties tätä ennen ollut hengellisiä uskomuksia, nyt saamme hengellisiä kokemuksia.
5.askel on avain vapauteen
Nimettömät Narkomaanit (Narcotics Anonymous, 5th ed, 1988)-kirjassa kirjoitetaan, että viides askel on avain vapauteen, sillä se sallii raittiina olemisen nykyhetkessä. Väärintekemisiemme täydellisen luonteen jakaminen vapauttaa elämään. Meille on kerrottu, että jos pidämme luonteenheikkoudet sisällämme, palaamme käyttämään huumeita. Pitämällä kiinni menneisyydestämme sairastutamme itsemme.
Ellei viidettä askelta tee rehellisesti, saamme samat kielteiset tulokset, mitä epärehellisyys on aikaisemminkin tuottanut.
Vaikka Jumala jo tietää väärintekomme, myöntäminen Jumalalle, itsellemme ja jollekin toiselle ihmiselle pitää tulla omilta huulilta, jotta se olisi tehokas. Viides askel ei ole vain pelkkää neljännen askeleen lukemista.
Vuosia olemme vältelleet näkemästä itseämme sellaisena kuin todellisuudessa olemme. Olemme hävenneet itseämme ja tunteneet olevamme eristyksissä koko muusta maailmasta. Nyt kun olemme juuttuneet häpeälliseen menneisyyteemme, voimme pyyhkiä sen pois elämästämme kohtaamalla ja myöntämällä sen.
Olisi traagista kirjoittaa itsetutkiskelu ja laittaa se pöytälaatikkoon. Luonteenheikkoutemme kasvavat pimeässä ja kuolevat valaistuksessa.
Ennen NA:han tuloa ajattelimme, ettei kukaan voi ymmärtää asioita, joita olemme tehneet. Olimme varmoja, että jos ikinä paljastamme ketä me olemme, meidät varmasti hylätään. Tämä on monelle narkomaanille epämiellyttävää. Mutta NA-toverit todella ymmärtävät meitä.
Meidän täytyy pystyä täysin luottamaan ihmiseen, kenen kanssa teemme viidennen askeleen. Toinen addikti ei ehkä tuomitse meitä niin herkästi kuin joku muu. Tajuamme että 5.askeleen suorittaminen on meille elämän ja kuoleman kysymys.
Emme saa lykätä sitä. Meidän täytyy olla tarkkoja. Haluamme kertoa yksinkertaisen totuuden, täysin valmiina, etukäteen kirjoitettuna, niin nopeasti kuin mahdollista. Jaamme 4.askeleen itsetutkiskelun niin kuin se on kirjoitettu, jättämättä mitään pois.
Narkomaanit pyrkivät elämään salaisuuksien kanssa. Heikkoa itsetuntoa voi piilotella pullistelemalla koviksena tai näyttäytymällä hyvännäköisenä ja itsevarmana ja samalla toivomalla, etteivät muut näkisi, keitä todella olemme. Petämme kuitenkin silloin itseämme enemmän kuin muita.
On suuri helpotus päästä irti kaikista salaisuuksista, joita kannamme elämässämme. Emme voi tehdä tätä muutosta yksin, tarvitsemme Korkeinta Voimaa ja NA-yhteisön tukea.
Alkoholismin aiheuttamat ongelmat haihdu yhdessä yössä
Alkoholistien läheisten Al-Anon ja Alkoholismi-kirjassa (1972) kerrotaan, etteivät alkoholismin aiheuttamat ongelmat haihdu yhdessä yössä.
”Äskettäin juttelin kuuden opettajan kanssa, jotka olivat samasta koulusta, jota lapseni käyvät. Halusin kuulla heiltä kuinka kovassa ovat alkoholistikodin vaikutukset lapsissani. Nämä kaksi avoimien ovien tuntia olivat minulle pelkkää helvettiä, suoraan sanoakseni. Jokaiselta kuulin samat sanat: ”tunne-elämän ongelma”. Joten minä tarvitsen paljon voimaa ja viisautta korjatakseni näitä vaikeuksia.
Olen ikuisesti kiitollinen, että menin naimisiin alkoholistin kanssa, mikä sai tämän aikaan. Monilla on paljon pahempia harmeja. Joillakuilla taas ei ole koskaan sellaisia vaikeuksia, mitkä he tarvitsisivat, jotta he löytäisivät tämän.
Miksi en ole alkoholisti, johtuu vain Jumalan armosta.
Ensiksi on sinun annettava itsesi ja pelkosi ja itsesäälisi Jumalalle luottaen siihen, että Hän ottaa ne ja ratkaisee ongelmasi sinun kauttasi – näyttämällä sinulle, mitä tehdä ja milloin. Hetken päästä huomaat, että Hän tekee juuri niin ja vähitellen opit antamaan kaikki asiasi Hänen käsiinsä, jättäen ne Hänelle ja kieltäytyen epäilemästä. Joka kerran se tulee helpommaksi. Huomaat sen toimivan jokaisen ongelman kohdalla putkivuodoista aina hallitukseen asti ja määrättyyn tilaisuuteen pukeutumisesta aina alkoholistiaviomieheen asti. ”
Alkoholistien läheisten kirjassa Kriiseistä voimaa … kaikissa toimissamme (1995), joka on uudempi alkoholistien läheisten kirja, kertoo, miten läheiset voivat toimia 5.askeleessa ja alkoholistin kanssa eläessään.
”Maailmassa, jossa ongelman myöntämistä usein pidetään erheellisesti heikkoutena ja umpimielinen hiljaisuus sekoitetaan lojaalisuuteen, oli vaikea uskoa, että toisille avautuminen saisi aikaan mitään muuta kuin hämmennystä ja tuskaa. Tunsimme itsemme yksinäisemmiksi kuin koskaan.”
12 askeleen ohjelmassa, kukin askel ja siinä järjestyksessä kun ne lueteltu, on työskenneltävä perusteellisesti läpi - yksi kerrallaan
Terence T Gorski kirjoittaa kirjassaan (Understanding the Twelve Steps- An Interpretation and Guide for Recovering People, 1989), että neljä ensimmäistä täytyy työskennellä kunnolla läpi, jotta viidennestä askeleesta saa syvän oivalluksen ja emotionaalisen helpotuksen.
Jos on työskennellyt neljä ensimmäistä askelta pinnallisesti, niin ensimmäisen askeleen epätäydellisen työskentelyn jälkeen epäilee onko alkoholisti ja ajattelee voivansa hallita juomistaan. Jos näin on käynyt, niin rehellinen keskustelu luonteenvioista muiden kanssa luo tuskaa, joka voi aktivoida pakkotoimintoja ja päihdehimoa.
Toisen askeleen pinnallisen työskentelyn jälkeen ei voi uskoa, että on olemassa avunlähde, joka saa luopumaan itsensä päihdyttämisen pakkomielteestä eikä päihteistä. Tämän seurauksena ei luota askeliin eikä kenenkään erityiseen 12 askeleen kummiin. Ilman luottamusta ja halukkuutta olla rehellinen, 5.askeleesta on minimaalisesti hyötyä.
Kolmannen askeleen kanssa leikkiminen johtaa siihen, että uskoo yhä, että on selvittävä yksin ja on vaikeuksia pyytää ja saada apua muilta. Jos näin on käynyt, niin miten voit edes kysyä jotakuta toista 12 ohjelman läpikäyjää kysyä kuuntelemaan 4.askelta?
Lyhyesti, jos kolme ensimmäistä askelta ei ole suoritettu perinpohjaisesti, niin addikti-ego on yhä vahvoilla. Jos näin on käynyt, jäät juuttumaan, eikä addikti-egosi väisty neljännen askeleen tekemisen tieltä.
Addikti-ego paisuttelee vahvuuksiasi ja vähättelee heikkouksiasi. Kun tämä tapahtuu, niin olet kykenemätön olemaan tinkimättömän rehellinen itsellesi tai muille. Seurauksena on se, että neljäs askel on pinnallinen, minkä johdosta myös viides askel on pinnallinen.
Luonteen vahvuuksista tulee perusta, jolle raitis elämä rakennetaan ja luonteen heikkouksista tulee henkilökohtaisen kasvun ja muutoksen kohteita. Jos itsetutkiskelua ei tee rehellisesti, ei rakenna tukevalle pohjalle, eikä tiedä mihin suuntaan kasvaisi ja kehittyisi. Ilman kunnollista neljättä askelta, ei voi oikein edetä viidenteen.
On itsepetosta pitää salaisuuksia. AA:ssa on sanonta, että olet niin sairas kuin mitä ovat salaisuutesi. Salaisuudet pakottavat pysymään eristäytymisessä. Päihdeminäsi haluaa pitää salaisuuksia. Miksi? Nuo luonteen ydinviat ovat välttämättömiä seuraavalle retkahdukselle. Jos haluat raittiutta, niin mihin niitä tarvitset? Päihdeminäsi haluaa pelotella sinut hiljaiseksi ja petolliseksi, koska vain sillä tavalla päihderiippuvuus voi palata takaisin elämään.
Jos et tunne itseäsi, et voi tuntea ketään muutakaan. Addiktiminäsi pitää sinut eristyksessä itsestäsi ja muista ihmisistä. 5.askel on tie pois eristyksestä.
Kun menet kokouksiin ja olet ihmisten ympäröimä, niin kuitenkin tunnet olevasi eristäytynyt. Miksi? Oletko ollut tinkimättömän rehellinen? Jos voit olla rehellinen itsellesi, niin voit olla sitä muidenkin kanssa. Jotta voit toipua, sinun on uskallettava kohdata tämä pelkosi. Se heijastelee henkilökohtaisen todellisuutesi, olennaisimman jollainen uskot todellisuuden ja itsesi olevan.
Itsetutkiskelussa paljastuneiden asioiden kertominen muille herättää pelkoa hylkäämisestä, vihasta, kieltäytymästä rakastaa tai pitää huolta. Se herättää ahdistusta siitä, että tulee häpäistyksi, nöyryytetyksi tai tuhotuksi. Sinun pitää tunnistaa tämä pelko haavoittuvuudesta, siksi mitä se on – se on osa päihdeongelmaasi. Sinun pitää tunnustaa, että on itsepetosta piilottaa tärkeitä asioita, pitää kipeät muistot salaisuutena ja kätkeä tunteesi ja uskomuksesi toisilta.
5.askeleen tekeminen on luottamuksen kriittinen teko. Ei kannata valita henkilöä, joka on ollut vain vähän aikaa raittiina, ei raitista psykopaattia eikä jotakuta jolla on vaikeita tunne-elämän ongelmia. Se joku ei juoruile ja arvostaa luottamusta, jonka jaat hänen kanssaan.
Jos et löydä maailmasta ketään luotettavaa ihmistä, et ole valmis tekemään viidettä askelta.
Jos joku ei halua tehdä kanssasi viidettä askelta, älä ota sitä henkilökohtaisesti, koska siihen on varmasti hyvä syy.
5.askel vie aikaa, varaa sitä riittävästi. Ainakin kaksi tuntia paikassa jossa ei tule häirityksi. On ehkä parempi tehdä useampia istuntoja kuin yksi maratonistunto. Jokaisella kuulijalla tai kummilla on kuitenkin oma ainutlaatuinen tapansa. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa tehdä 5.askelta, niin kauan kuin tekeminen perustuu kunnioitukselle ja rakkaudelle.
5.askeleen jakaminen synnyttää huolenpitoa, lämpöä ja rakkautta, mistä syntyy molemminpuolinen luottamussuhde, joka mahdollistaa palautteen antamisen ja vastaanottamisen.
5.askel on syvän henkilökohtaisuuksien jakamisen rituaali: luet 5.askelta, koska tarvitset oppia itsestäsi ja kasvaa. Kuunteleva henkilö auttaa sinua kasvamaan, te molemmat hyödytte ohjelmasta pysyä raittiina.
5.askeleen jakamisessa voi tuntea ja kokea yhteyden, joka on ylimaallinen
Phillip Z kirjassaan A Skeptic´s Guide to the 12 Steps (1990, Hazelden) kertoo, että hänelle oli vaikeaa tehdä viidettä askelta. Valmistautuessaan tekemään 5.askelta hän luki AA-kirjallisuutta. Hän halusi tietää, miksi oli tärkeää tehdä viides askel. Lukemansa perusteella Phillip Z vakuuttui, että jos aikoo vapautua syömisen pakkomielteestä, hän ei voi pitää itsetutkiskelussa löytämiään asioita salaisuutena.
Vaikka Phillip Z:n mielestä psykoterapeutti voi olla sopiva, niin hän itse pitää parempana jotakuta, joka on itse läpikäynyt prosessin.
Psykoterapeuttina Phillip Z oli tottunut avautumaan omista asioistaan. Mutta se että ne pitäisi tunnustaa Jumalalle johon ei edes alun perin uskonut, tuntui typerältä. Jos Jumala oli kaikkivaltias ja tiesi jo asiat, niin miksi hänelle vielä piti niitä tunnustella? Mutta kun hän oli muuttanut rankaisevan Jumalan käsityksensä myönteisemmäksi ja huomannut askeleen tuovan mahdollisuuden syventää yhteyttä omaan sisäiseen voimaansa, niin Phillip Z:n halukkuus ja motivaatio tunnustaa lisääntyi. Hänen egonsa ja Korkeampi kohtasivat jälleen.
Phillip Z istui ja luki itsekseen itsetutkiskelua, sitten ääneen koko 12 sivun sepustuksensa – ja vähän mietti hiljaa lukemaansa. Mitään dramaattista ei tapahtunut, mutta hän tunsi lievän muutoksen itsessään – jotenkin psyykkinen jännitys lieveni. Sillä hetkellä koko kehon läpi kulki puistatus.
Myöhemmin samana päivänä hän kutsui kumminsa 5.askelta varten. Phillip Z:sta oli hyvin kiusallista jakaa elämänsä suurimpia salaisuuksia ihmiselle, joka ei edes ollut ammatillisesti koulutettu. Eikä hän edes tiennyt mitä kummi teki elääkseen ja työkseen. Ennen 12 askeleen ohjelmaa näillä oli ollut suuri merkitys Phillip Z:lle.
Phillip Z otti paperit vapiseviin käsiinsä ja oli ryhtymässä lukemaan erään kirkon eräässä sopukassa, kun kummi ehdotti hänelle, että aloitetaan lukemalla yhdessä rukous Isosta Kirjasta. Phillip Z ajatteli, että eikö ollut tarpeeksi tuskallista jo lukea tämä kaikki, ilman että vielä rukoillaankin? Rukousta yhdessä lukiessaan Phillip Z huomasi pitävänsä siitä. Kun he lopettivat rukouksen, niin hänen ahdistustasonsa oli laskenut dramaattisesti.
Phillip Z:n oli vaikea myöntää, että hän oli hyväksikäyttänyt ihmisiä, jotka olivat pitäneet hänestä ja luottaneet häneen.
He jakoivat rohkeutensa ja pelkuruutensa elämässä 5.askelta tehdessä. Kaksi ihmistä toipumisessa, kohtaamisessa. He halasivat 5.askeleen lopettamisen jälkeen ja menivät Nimettömien Ylensyöjien ryhmään, joka oli juuri alkamassa. Phillip Z hämmästyi sillä hän tunsi useimmat ryhmäläiset kasvoista, mutta sillä hetkellä he kaikki näyttivät epätavallisen kauniilta. Oli kuin olisi ollut valo jokaisen ihmisen ympärillä. Hän istuutui ja katsoi hämmästyneenä ympärilleen. Yhtäkkiä kyyneleet alkoivat vieriä hänen poskelleen.
Phillip Z oli tietoinen, että hänellä oli jatkuva, pysyvä pelko vieraita ihmisiä kohtaan, joka oli nyt poissa – hänellä oli uskomaton rauhan tunne. Hänestä tuntui kuin hänen sydämensä sykkisi rakkaudesta kaikkia huoneessa olevia kohtaan. Hän oli sellaisessa muuttuneessa tietoisuuden tilassa koko istunnon ajan, ettei hän edes muista mitä siellä puhuttiin.
Phillip Z meni kotiin ja avasi Nimettömien Alkoholistien kirjan (emt, 90):
”Kun tämä askel on otettu mitään salaamatta, seuraa helpotuksen tunne. Voimme kohdata maailman avoimesti. Voimme olla yksin rauhassa ja hermostumatta. Pelkomme katoavat. Alamme tuntea Luojan läheisyyden. Meillä on tätä ennen kenties ollut hengellisiä uskomuksia, nyt saamme hengellisiä kokemuksia. Usein tunne siitä, että alkoholiongelma on kadonnut, on hyvin voimakas. Tunnemme astelevamme leveällä valtatiellä käsi kädessä maailmankaikkeuden Hengen kanssa.”
Phillip Z kirjoittaa, että juuri noin hänelle kävi. Ei hän nähnyt mitään näkyjä tai mitään sellaista – vaan hän koki syvän yhteyden muiden elollisten olentojen ja maailmankaikkeuden kanssa. Hän koki yhteyden tunteen.
Uskonnolliset ihmiset puhuvat ” Universumin hengen kosketuksesta” ja Abraham Maslow puhuu psykiatriassa huippukokemuksista. Aistikokemus voi laukaista huippukokemuksen, joka on syvempi psyykkinen kokemus. Pelkkä aistikokemus ei ole huippukokemus.
Phillip Z:n oli myönnettävä kiistämätön tosiasia, että 12 askeleen ohjelmaa työstäessään oli tapahtumassa dramaattinen muutos hänen persoonallisuudessaan. Tämä epätieteellinen ja ei-rationaalinen prosessi tuotti merkittäviä muutoksia hänessä. Hän oli kärsivällisempi muiden suhteen, ei ollut enää niin vihainen ja huomioi paremmin muut. Ei koko ajan, mutta yhä suuremman osan ajasta. Mitä enemmän hyväksyi itsensä, sitä vähemmän tarvitsi pystyttää julkisivua itsensä eteen.
Yksin ei Phillip Z:n mielestä voi julkisivuaan repiä alas, sielun etsintä vaatii toisen ihmisen läsnäoloa. Eristäytyminen on psyykkistä vetäytymistä, julkisivun pystyttämistä ja ylläpitämistä. Julkisivu estää muiden kanssa sosiaalistumisen ja saa tuntemaan itsensä arvottomaksi ihmisten joukossa. Toipuminen vaatii salaisuuksiensa jakamista jonkun muun kanssa.
5.askeleen jakaminen keventää syyllisyyden taakkaa, jota kannamme mukanamme. Se auttaa paranemaan häpeästä, arvottomuuden tunteesta ihmisenä. Voi luoda perustan merkitykselliselle elämälle, jossa on mahdollisuus todelliseen läheisyyteen.
5.askeleella on yhteyksiä psykoterapiaan. Suurin samanlaisuus liittyy keskinäiseen luottamukseen tunnustamisissa, joka on olennainen osa psyykkistä paranemista. Tunnustamisesta itsestään Philipin mielestä on vähän kirjallisuutta.
C.G. Jung kirjoittaa kirjassaan Psykoterapian käytäntö (The Practice of Psychotherapy, 1982):
” Psykoanalyysin synty ei ole itse asiassa mitään muuta kuin antiikkisen totuuden tieteellinen uudelleen keksiminen, jopa varhaisimmalle metodille annettu nimi katarsis tai puhdistuminen on klassisten initiaatioriittien termi. Minulla on oltava pimeä puoli myös, jos aion olla kokonainen, ja tullessani yhä enemmän tietoiseksi varjostani, muistan jälleen kerran, että olen ihminen kuten muutkin.
Tunnustamalla heitän itseni inhimillisyyden käsivarsille, vapautuneena lopultakin moraalisen maanpaon taakasta. Katarttisen metodin päätarkoitus on täysi tunnustus – ei vain älyllinen faktojen tunnistus päässä, vaan niiden vahvistaminen sydämellä ja tukahdutettujen tunteiden tosiasiallinen vapautuminen.”
Philipin mielestä psyykkinen parantuminen on enemmän kuin lapsuuden haavojen ratkaisemista.
Toipuminen edistyy, kun paljastaa sielun synkät salaisuudet jollekin toiselle ihmiselle, joka kuuntelee tuomitsematta. Kuulijalta se vaatii enemmän kuin pelkkää kuuntelemista, se vaatii täydellistä paneutumista. Pitää olla kykenevä kuuntelemaan avoimella sydämellä, mitä toinen ihminen jakaa ja tuntea jaettua inhimillisyyttä mitä tahansa toinen kertoo motivaatiostaan ja teoistaan. Tätä kykyä ei opi koulussa eikä kirjoista. Se tulee vain jos kuuntelija on itse kokenut samanlaisen tunnustamisen. Jos on kohdannut demonit itsessään ja jakanut sen, mitä on paljastunut toisen kanssa ja kuuntelijalla on ollut hyväksyntää, ymmärrystä ja rakkautta.
Transpersoonallinen psykologia puhuu ” haavoittuneesta auttajasta”. Kyky tuntea myötätuntoa potilasta kohtaan psykoterapiassa tarkoittaa terapeutin halukkuutta, rohkeutta ja avoimuutta omalle haavoittuvuudelle.
Martin Buber kutsuu Minä-Sinä – suhteeksi tätä kykyä. Toista henkilöä ei nähdä erillisenä ongelmineen, vaan molemmat jakavat inhimillisen kärsimyksen – muoto ja ilmiasu ovat vain kullekin ihmiselle ainutlaatuisia. Potilaalla on jonkinlaisia ja terapeutilla on ehkä toisenlaisia inhimillisiä kärsimysnäytelmiä.
Philip Z kertoo, että hänelle neljännen askeleen itsetutkiskelun jakaminen toisen ihmisen kanssa oli parantava kokemus.
Itselleen totuuden kertominen on vaikeaa
Rabbi Kerry M. Olitzky ja Stuart A Copans kirjassaan Twelve Jewish Steps to Recovery – A Personal Guide Turning From Alcoholism and Other Addictions (2006, 7th ed, Woodstock, Vermount, Jewish Lights Publishing) kirjoittavat. että kun 5.askeleessa tunnustamme asiat Jumalalle, niin tunnemme ne sydämessämme, mutta niitä ei ole vielä käännetty mielelle. Jumalalle vääryyksiemme kertominen on ehkä kaikkein helpoin tehtävä. Älä silti odota välittömiä tuloksia. Kun Jumala kuuntelee, se on siunaus jo sinänsä.
Baal Shem Tov, hasidismin perustaja, opetti, että rukouksen voimalla mitättöminkin meistä voi keskustella Jumalan kanssa. Jokainen sydämen rehellinen ja hurskas purkautuminen on todellinen rukous. Rukoillessa vaaditaan, että olemme tosissamme ja vilpittömiä, sydän täynnä iloa.
Näin ei aina ole, sillä sielun rikkomuksilla kovetamme sydämen: siitä tulee kiveä, kiinteää, läpäisemätöntä ja mitään tuntematonta.
Kun teemme syntiä, käyttäydymme petollisesti ja ryöstelemme, kun panettelemme, kun toimimme turmeltuneesti ja hermostumme, niin kovetamme sydäntämme.
Kun olemme röyhkeitä, käytämme väkivaltaa ja valehtelemme, niin kovetamme sydäntämme.
Kun kuuntelemme paholaista, puhumme vääristyneesti ja pilkallisesti, niin kovetamme sydäntämme.
Kun toimimme epäoikeudenmukaisesti, rikomme sääntöjä ja sorramme. niin kovetamme sydämemme.
Kun olemme jäykkäniskaisia, toimimme häijysti ja otamme korruptioita vastaan, niin kovetamme sydämemme.
kun teemme inhottavuuksia, kuljemme harhaan ja johdatamme muita harhaan, niin kovetamme sydäntämme.
Myöntämällä väärintekomme kovettuneeseen sydämeen alkaa tulla säröjä. Kun kovettunut sydän särkyy, alamme taas tuntea. Jumala on aina siellä, valmiina auttamaan, mutta hän ei tee työtä puolestasi. Jalkatyö jää itse tehtäväksi.
Puhumalla toisille väärinteoistamme, kuulemme itsemme selvemmin.
Stephen Artenburn ja David Stoop kirjoittavat kirjassaan The Life Recovery Workbook – A Biblical Guide through the 12 Steps, 2004), että ylpeys ja ego estävät hengellistä kasvuamme ja pitävät meidät kaukana Jumalasta ja muista ihmisistä. Tieto ja ymmärrys eivät yksin riitä toipumisessa.
Ylpeytemme ja häpeämme tulevat tiukemmin kiinnittyneeksi, kun vältämme kohtaamasta tekojemme seurauksia tai kohtaamasta sitä, kuka todella olemme. Kun tiedämme totuuden itsestämme, on totuus meidät vapauttava.
5. askeleessa meidän tulisi nousta uudelle tasolle nöyryydessä ja halukkuudessa. Sen sijaan, että olisimme kiinnostuneet julkisivustamme, me voimme olla paljon todellisempia muille 5. askeleen suoritettuamme.
Stephanie S Covington kirjoittaa kirjassaan A Woman´s Way through Twelve Steps (1994), että häpeämme alkaa väistyä, kun tajuamme, että joku seisoo vieressämme riippumatta siitä, mitä olemme tehneet.
5.askelta ei kannata tehdä ex-miehelle eikä rakastajalle. Toiselle toipuvalle naiselle siitä voi olla sitä etua, että molemmat saavat kertoa tarinansa. Toinen nainen voi kertoa myös olleensa masentunut, epärehellinen ja kaltoinkohteleva lapsiaan kohtaan. Ja voimme nähdä, kuinka hän on toipunut niistä.
Monet toipuvista naisista lähestyvät viidettä askelta epäillen ja pelokkaana. Naiset puhuvat keskenään helposti, mutta viidennen askeleen tekeminen on eri asia. Ehkä meidän pitkäaikaiset ystävämme eivätkä meidän pitkäaikainen terapeuttimmekaan tiedä eniten vartioimiamme salaisuuksia.
Jotta pysymme väleissä, olemme usein jättäneet joitakin asioita kertomatta. Monet meistä ovat piilottaneet nämä salaisuudet jopa itseltään ja löytävät ne vasta kun teemme 4.askeleen itsetutkiskelun.
Jos kasvoimme perheessä, jossa valehteleminen oli sääntö, on totuuden kertominen kauhistuttavaa. Tunnemme lapsenkaltaista pelkoa ”kertoa kaikki”, ajattelemme, että jotain pahaa tulee tapahtumaan, vaikkemme tiedä mitä.
Aikuisena täytyy muistuttaa itseään 5.askeleessa, ettei enää ole sellaisessa vaarassa.
Kun kulkee pelon läpi, luo itselleen mahdollisuuden kokea helpotusta ja myötätuntoa.
Jotkut naiset ajattelevat, että he eivät ansaitse 5.askeleen kaltaista huomiota, koska heitä saatettaisiin pitää itsekeskeisinä. Mutta jos aikoo toipua, on pyydettävä toisia kuuntelemaan, antaa sinulle aikaansa ja huomiotansa ja kuunnella sinun tarinasi.
Osoitamme itsellemme rakkautta ja kunnioitusta, kun pyydämme toisia kuuntelemaan 5.askeleemme.
Perinteinen AA-kirjallisuus kutsuu viidettä askelta egominältä luulot pois- askeleeksi. On nöyryyttävää mennä puhumaan omista asioistaan toiselle ihmiselle. Erityiset miehet ovat erityisen vastahakoisia kertomaan elämänsä yksityiskohtia. Nöyryytyksen tunteeseen sisältyy pelkoa siitä, ettei koe oloaan oikein hyväksi istua alas ja ruveta paljastamaan elämänsä väärintekemisiä.
Viidennessä askeleessa kirjaimellisesti katsotaan syvemmälle kuin pelkkiin väärintekemisiimme. 5.askel on enemmän totuudesta ja oppimisesta kuin väärintekemisestä. Miksi elämämme on poissa tasapainosta? Miksi en elä mahdollisuuksieni mukaan? Millä tavalla olen kieltänyt todelliset tunteeni tai toiminut niitä vastaan? Mitä tapoja minun ei pitäisi mieluummin toistaa tulevaisuudessa? Mistä olen vastuussa ja mistä en? Missä syytän itseäni liikaa? Joillekin meistä on vaikeaa myöntää positiiviset piirteemme.
Seksillä on aina erityinen asema 5.askeleessa, 4.askeleessa tulee varata merkittävä osa seksuaalisen elämämme tutkimiselle. Olemme voineet vahingoittaa itseämme ja toisia seksuaalisella käyttäytymisellämme – yhden illan suhteilla, pidättymällä seksistä rangaistaksemme tai hallitaksemme toisia tai käyttäytymällä hyväksikäyttävästi saadaksemme ihmisiltä sitä, mitä haluamme. Jotkut häpeilevät sitä, että yleensä heillä on ollut seksiä.
Yhteiskunnalla on kaksinainen standardi naisten seksuaaliselle käyttäytymiselle. Naisten tulisi olla seksikkäitä, muttei liian seksikkäitä. Naisten tulisi pitää puolensa, mutta vain sopivissa kohdissa. Naisten tulisi olla seksuaalisesti sivistyneitä, muttei liian kokeneita.
Useimmat naiset ovat hämmentyneitä ja ahdistuneita, kun he koettavat saada selville nämä ”säännöt”. Seksuaalinen ihanne tuntuu täyttävän jonkun muun kuin naisten itsensä fantasioita. Mutta jos nainen täyttää seksuaalisen ihanteen, niin ehkä häntä sitten rakastetaan? Seksuaalinen ihanne on naisen itsensä sisällä, 5.askeleessa nainen voi selventää itselleen, mikä se oma seksuaalinen ideaali on. 5.askel on turvallinen paikka puhua siitä – toiselle naiselle.
Naiset ovat joskus niin kovasti koettaneet miellyttää muita seksissä niin, etteivät enää tiedä, mikä itseä miellyttää. Seksuaalisen haluttavuuden vuoksi naiset ovat vihanneet kehojaan. Naisen mielestä hänen kehonsa on ollut aina jollakin tapaa vääränlainen – liian lihava, liian laiha, liian ryppyinen, liian roikkuva, liian ruma jne.
He ovat ehkä käyttäneet naisen kehoaan saadakseen päihteensä maksetuksi. He ovat saattaneet joutua raiskatuiksi ollessaan päihtyneinä. Nämä salaisuudet saattavat kiduttaa mieltä. Tekemällä 4. ja 5.askeleen niistä voi päästä eroon. Olemme niin sairaita kuin ovat salaisuutemme. Ehkä 5.askeleen tunnustaminen ei voi pahempaa kuin salaisuuksien pitäminen.
5.askeleen kovin juttu naisille on äitiys ja sen liittyvä syyllisyys. Kuinka voi kertoa toiselle ihmisille, kuinka on kohdellut omia lapsiaan kaltoin? Äitisyyllisyyttä potevat toipuvat naiset ovat halunneet olla täydellisiä äitejä, kukaan heistä ei ole ollut. On loputon lista äitiyteen liittyviä syyllistäviä tekoja. Joko ei ole huolehtinut lapsistaan ollenkaan tai on jäänyt heihin roikkumaan, niin ettei lapsilla ole ollut omaa elämää.
”Olin täydellinen muukalainen lapsilleni kun hävisin alkoholistin sumuun. Kun raitistuin, oli kipeää nähdä, kuinka vieraantuneita olimme toisistamme. En ollut ollut saatavilla heille ja tuskin tunsin heitä. minun oli alettava alusta rakentaakseni suhdetta lapsiini.”
Äitisyyllisyys on raskas taakka toipuvalle naisalkoholistille, eikä se maagisesti poistu 5.askeleen myötä, mutta kivun ja katumuksen jakaminen voi olla suuri askel kohti parantumista. Voit tulla hyväksytyksi, olitpa tehnyt mitä tahansa, mikä on suuri 5.askeleen lahja.
5.askeleen voima tulee suuresti vuorovaikutuksesta toisen ihmisen kanssa. Tulokset ovat välittömiä ja selviä. Kerromme tarinamme ja näemme heti myötätunnon toisen ihmisen kasvoista. Kertomalla tarinamme, siitä tulee ”todellisempaa” kun se on kerrottu ääneen toiselle.
Monella tapaa 5.askel laajentaa 2.askelta, jossa tulimme uskomaan, että jokin meitä suurempi voisi palauttaa mielenterveytemme. Molemmat askeleet tuovat pois eristyneisyydestä. 2.askeleessa tajusimme, ettemme ole yksin. Aloimme tuntea yhteyttä Korkeimpaan Voimaan ja toisiin ihmisiin. Tämä yhteys syvenee 5.askeleessa.
Monet toipuvista naisista ovat halunneet suhteen, joka perustuu rehellisyydelle ja luottamukselle, nyt se on mahdollista 5.askeleen jälkeen. Totuuden kertominen ei aina johda katastrofiin ja voi olla suuri helpotus. Emme kadu mennyttä, vaan emme toivo sen toistuvan.
”Ja se mikä on pitänyt sinut särkyneenä, on mennyttä. Olet ehyt taas.”
Patrick Carnes kirjoittaa kirjassaan A Gentle Path through the Twelve Steps – The Classic Guide for All People in the Process of Recovery (1993), että tunne siitä, että Korkein Voima voi armahtaa sinut, voi johtaa itselleen anteeksi antamiseen. Itselleen anteeksi antaminen voi johtaa särkyneisyytensä hyväksymiseen.
”Se iskee meihin kun, vuosi vuoden jälkeen,
kauan kaivattu täydellinen elämä ei ilmestykään.
Kun vanhat pakkomielteet hallitsevat meitä, kuten ennen vanhaan,
kun epätoivo tuhosi kaiken ilon ja rohkeuden.
Joskus hetkittäin valonsäteet rikkovat pimeytemme,
ja on ikään kuin ääni sanoisi: Olet hyväksytty, OLET HYVÄKSYTTY,
hyväksytty itseäsi suuremman, ja jonka nimeä et tiedä, taholta.
Älä kysy nimeä nyt, ehkä tiedät sen myöhemmin.
Älä yritä mitään, ehkä myöhemmin voit tehdä paljonkin.
Älä etsi mitään, älä suorita mitään, älä aio mitään, YKSINKERTAISESTI HYVÄKSY SE TOSIASIA,
ETTÄ OLET HYVÄKSYTTY.” Paul Tillich
Taistelussa omatuntomme kanssa, yritämme tehdä rauhan itsemme kanssa
Kirjassa The Twelve Step – Life Recovery Devotional (Thirty Meditations from Scripture for Each Step in Recovery, 1991) kirjoitetaan, että jotta voimme laittaa menneen lepäämään, meidän täytyy lakata järkeilemästä ja myöntää totuus.
Osa 5.askelta on siinä, että se lopettaa sisäisen taistelun ja myöntää, että väärä on väärää. On aika myöntää se, minkä syvällä sisässämme tiedämme todeksi:” Se mistä minua syytetään, on totta. Olen vastuullinen.”
Ei ole todellista vapautta ilman tunnustamista. Mikä helpotus on lopulta luopua valheista ja tekosyistä. Kun tunnustamme, löydämme sisäisen rauhan, joka on menetetty kauan sitten. Olemme yksi askel lähempänä täydellistä toipumista.
Ei ole helppoa olla rehellinen itselleen. ”Petollinen on ihmissydän, paha ja parantumaton, vailla vertaa. Kuka sen tuntee? Minä, Herra, tutkin sydämet, tiedän salaisimmatkin ajatukset.” ( Jer. 17:9-10)
Me voimme katsoa toisissamme vihaamia asioita vihjeenä sille, mitä piileskelee sisällämme. jos keskittyy omiin väärintekemisiin, huomaa ettei eroa muista niin kovin paljon.
Voimme yrittää pettää itseämme uskomaan, että me voimme haudata väärintekemisemme ja jatkaa eteenpäin, ilman tarvetta myöntää niitä. Kaikki peitetyt väärintekemisemme ovat siemeniä, jotka kasvavat ja kantavat hedelmää. Joudumme kohtaamaan seurauksien sadon ja toteamaan ettei itsepetos toimi eduksemme.
”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka kylvää siemenen itsekkyyden peltoon, korjaa siitä satona tuhon, mutta se, joka kylvää Hengen peltoon, korjaa siitä satona ikuisen elämän. Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä, saamme aikanaan korjata sadon.” ( Gal. 6:7-9)
5. askel sanoo hyvästi itsepetokselle ja tervetuloa anteeksiannolle ja puhdistautumiselle.
Häpeä saa meidät piileskelemään. Ajatustensa paljastaminen toiselle ihmiselle voi nostaa esiin häpeän ja pelon tulla julkisesti paljastetuksi. Raamatun kertomus siitä, että se, joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven, voi auttaa voittamaan häpeän pelon. Synnittömiä ihmisiä ei ole.
5.askeleen tunnustaminen tulee tehdä sellaiselle, joka ei hämmästy synnistä, eikä ole tuomitsemassa meitä. Häpeä voi olla laukaisemassa päihdekäyttäytymistä.
Vastuullisuus ja rehellisyys ovat suhteillemme olennaisia, jos aiomme täydellisesti onnistua toipumisessa.
Valheessa eläminen on kurjaa. Ehkä välttelemme Jumalaa ja ihmisiä, koska pelkäämme paljastuvamme. Valhe tuhoaa suhteemme ja totuus korjaa ne.
”Luopukaa siis valheesta ja puhukaa toinen toisellenne totta, sillä me olemme saman ruumiin jäseniä. Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä. Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko laskee.
Älkää antako Paholaiselle tilaisuutta.
Varas älköön enää varastako, vaan tehköön työtä ja ansaitkoon rehellisesti toimeentulonsa, niin että voi myös antaa tarpeessa olevalle.
Älkää päästäkö suustanne sopimatonta puhetta, vaan puhukaa sitä, mikä kulloinkin on hyvää ja hyödyllistä ja kuulijoille iloksi.
Hylätkää kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus.
Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.” ( Ef. 4: 25-32)
Toipuessamme opimme uusia tapoja nähdä asioita uudessa valossa, vastata uudella tavalla ja tehdä uudella tavalla päätöksiä. Entiset ajattelu- ja käyttäytymistavat eivät toimineet kovin hyvin. Kun vakiinnutamme uusia tapoja, tarvitsemme opastajia. He tukevat kun tarvitsemme tukea ja kuuntelevat kun tarvitsemme kuuntelijaa.
Osaksi väärintekemisten myöntäminen tarkoittaa, että hyväksymme toimiemme seuraukset. Haluamme ehkä kieltää väärintekemisemme ja yrittää oikeuttaa ne. Me voimme tuntea tulleemme väärinsyytetyiksi ja puolustelevina yritämme paeta vastuuta, joka meidän pitää kuitenkin kohdata jonakin päivänä. Tekojemme seurauksia ei paeta loputtomiin. Myöntäessämme väärintekemisemme ja kohdatessamme niiden seuraukset, voimme säästää itsemme ja rakkaampamme lisätuskalta.
Kieltämisessä eläminen on epärehellisesti elämistä. Kuinka monta kertaa olemme valehdelleet itsellemme ja muille:
- Voin lopettaa, milloin vain haluan
- Minulla on oikeus elää elämääni valitsemallani tavalla
- Käyttäytymiseni ei vahingoita ketään muuta kuin itseäni
Addiktio valitsee puolestamme, olemme sen orjia. Totuus johtaa vapauteen, petos johtaa orjuuteen ja kuolemaan. Kieltäminen pitää meitä orjuudessa. Kun murramme kieltämisen, kun tulemme raa´an rehelliseksi orjuudellemme, niin vasta silloin on mahdollisuus todelliseen vapauteen.
Ehkä kasvoimme uskomaan valheita: elämästämme, itsestämme ja perheestämme. Olemme hämmennyksissä ja epävarmoja, koska emme tiedä, mikä on totta.
Usein suojelemme itseämme keskittymällä toisiin ja heidän käyttäytymiseen. Tällä tavoin meidän ei tarvitse tutkia itseämme. Esitämme tekosyitä ja tuijotamme heitä, joilla menee vielä huonommin. Ilman rehellistä itsetutkiskelua emme toivu emmekä ota vastuuta elämästämme.
5.askel on kupin sisäpuolen putsaamista. Käännämme katseemme muista itseemme. Hyväksymme totuuden itsestämme ja valintojemme seurauksista. Viidennessä askeleessa kohtaamme tekopyhyytemme.
Olemme kaikki tulleet orjiksi jumalille, jotka eivät voi tyydyttää meitä. Juoksemme pakenevan päihtymyksen perässä, mikä vain lisää janoamme päihtymykseen. Kadotamme säällisen syyllisyyden tunteen päihtymyksen perässä juostessamme. Me kadumme kiinnijäämistä, mutta epäonnistumme suremaan syvempää tragediaa, jossa toistuvasti palaamme väärälle kaivolle tyydyttämään janoamme.
Yritämme jatkuvasti järkeillä käyttäytymistämme päästäksemme syyllisestä omastatunnostamme tai peittääksemme jotakin, niin että menetämme näkemyksen, kuinka mitata tarkasti elämäämme. Olemme ehkä pettäneet niin kauan itseämme, ettemme tiedä, mikä on ”väärintekemistemme oikea luonne”.
Kun tunnustamme väärintekomme, myönnämme että olemme vaarassa pudota takaisin. Voi olla vaikeaa myöntää totuus, mutta se on tie toipumiseen.
Mikään synti ei ole liian suuri anteeksiannettavaksi
Alkoholistien Aikuiset Lapset (AAL, ACA) kirjassa ”Aikuiset Lapset – Alkoholistiset/Toimintahäiriöiset Perheet” (2011,192-207) kirjoitetaan viidennen askeleen kohdalla, että luultavasti tärkein läksy, minkä voin sanoa oppineeni 5.askeleessa, on se, että vihdoinkin luotin johonkuhun riittävästi kertoakseni hänelle elämäntarinani.
Olen pystynyt antamaan takaisin kuuntelemisen lahjan jollekulle ja olemaan tuomitsematta häntä. Tämä on mielestäni ACA:n ydin. Emme koskaan voineet tehdä tätä lapsina. Emme koskaan voineet luottaa eikä meillä ollut ketään, joka olisi vain kuunnellut meitä. Kiitän Jumalaa joka päivä tästä ohjelmasta.
Tarvitsemme aikaa palauttaaksemme mieleen, mitä tapahtui.
Isäni jankutti minulle jatkuvasti: ” Ketään ei kiinnosta, mitä sinulla on sanottavaa. Sinulla ei ole mitään tärkeätä sanottavaa. Et opi mitään puhuessasi. Pidä suusi kiinni.”
Minun oli erittäin vaikea pyytää jotakuta, jonka hädin tuskin tunsin, kuuntelemaan minua edes muutaman minuutin ajan, kun puhuin ongelmistani.
Tekemällä 5.askelta haastamme ne 3 perussääntöä, jotka juurrutettiin syvälle sieluumme kasvaessamme toimintahäiriöisessä perheessä. Säännöt ovat: älä puhu, älä luota, älä tunne.
Älä puhu – sääntö juontaa juurensa kodeista, joissa lapsia usein käskettiin ”suu kiinni” tai ”ole hiljaa”, kun nämä yrittivät puhua tai ilmaista ajatuksiaan. Kyseinen sääntö tarkoittaa myös, ettei perhe puhu tärkeistä asioista, kuten tunteista tai hengellisyydestä. Sääntö on myös menetelmä sairaitten perhesalaisuuksien säilyttämiseen.
Älä tunne- sääntö tarkoittaa usein, että tunteita pidettiin merkityksettöminä tai liian pelottavina puhuttaviksi. Ennen toipumistamme meitä saatettiin syyttää liian herkiksi tai epäkypsiksi, jos ilmaisemme tunteita toimintahäiriöisissä kodeissamme. Välttääksemme tuollaista pilkkaa me tavallisesti vaiensimme tunteemme. Älä tunne – sääntö on pohjana taipumuksellemme tukahduttaa tunteitamme. Jotkut meistä elivät jatkuvassa pelossa – pilkan, kiusaamisen tai pieksennän kohteeksi. Niihin aikoihin kun pääsemme toipumiseen, monet meistä ovat turtana pelossa elämisestä. Emme pysty ottamaan pelkoa käsittelyyn, mutta se piilee meissä ruokkien ylivalppauttamme.
Tiedämme, että aikuisen lapsen ei ole helppo murtaa toimintahäiriöisen kodin sääntöjä. opimme luottamaan näihin sääntöihin ja käyttämään niitä päivittäin. Säännöt ovat kuitenkin ammentaneet tyhjiin käyttökelpoisuutensa.
Neljännelle ja viidennelle askeleelle ei ole kiertotietä
5.askeleessa tulet päästämään toisen ihmisen sellaisiin sielusi osiin, jotka olet saattanut ajatella pitää suljettuna ikuisesti. Mutta juuri nämä salaisuudet ja ongelmalliset muistot pitää päästää ulos.
Hyppääminen 5.askeleen yli tai sen tekeminen puolinaisesti on osoittautunut tuhoisaksi aikuisille lapsille. Ne jotka eivät toteuta läpikotaisesti 5. askelta, eivät koskaan näytä kasvavan hengellisesti ohjelmassa.
Heillä on kokoustietämystä ja ACA-tietämystä, mutta he roikkuvat kiinni jossain kaikkein tuskallisimmissa käyttäytymismuodoissa. He kuulostavat ACA-kokouksissa hioutuneilta, mutta he eivät ole kohdanneet pahimpia pelkojaan tai salaisuuksiaan. Vihjeet asiasta ovat näkyvillä. He jatkavat oman lapsuutensa hylkäämisen toistamista tai he saattavat itsensä jatkuvaan sekasortoon tai ankaraan häpeään.
Monet jäävät pois ryhmistä eivätkä koskaan palaa. Toiset elävät kaksoiselämää kokousten ulkopuolella pistäytyen välillä ACA:ssa tarkistamassa tilanteen, mutta välttävät muutokseen tarvittavia toimenpiteitä.
Neljännelle ja viidennelle askeleelle ei ole kiertotietä. Meidän on kuljettava niiden läpi päästäksemme toiselle puolelle: aikaisemmin tuntemattomaan rauhaan ja tyyneyteen.
5.askel antaa meille lopultakin mahdollisuuden puhua merkityksellisistä asioista jollekulle johon luotamme. Viides askel murtaa toimintahäiriöisen perheen säännöt. Olemme nyt valmistautumassa luovuttamaan vuosia kannetun surun, häpeän ja kipeät salaisuudet Jumalalle ja jollekulle, joka ymmärtää. On tärkeää, että 5.askelta kuunteleva ymmärtää, mitä yritämme tehdä.
5.askeleen hengelliset periaatteet ovat rehellisyys ja luottamus.
Sisäinen kipumme ei anna meille oikeutta vahingoittaa muita, mutta tuon kivun ymmärtäminen voi aloittaa prosessin, jossa vapaudumme sen otteesta. Tuollaisen kivun tiedostaminen on alkupiste sille, että muutumme ja opimme rakastamaan itseämme.
Jos vähättelemme väärintekojamme tai emme onnistu näkemään niiden todellista luonnetta, emme tavoita rehellisyyttä itseämme kohtaan 5.askeleessa. Rehellisyys itseä kohtaan ei tarkoita itsensä vahingoittamista.
Jos liioittelemme väärintekojamme tai pieksemme itseämme, saatamme ajautua marttyyriuteen tai asetumme uhrin asemaan.
Kun rikomme lakia, kyseessä on rikos, mutta voimme nähdä asiassa myös hengellisen erkaantumisen. Erkanemme Jumalasta käytöksellämme. Koemme hengellisen menetyksen.
Aikuisen lapsen pitäisi myös tajuta, että väärintekojemme täsmälliseen luonteeseen voi sisältyä myös menetys. Tämä on salaisuus 5.askeleen ymmärtämisessä. Joka kerta kun vahingoitimme toista ihmistä tai itseämme, menetimme palasen itseämme. Joka kerta kun häpäisimme lastamme tai puolisoamme, kyseessä oli menetys. Joka kerta kun tuomitsimme itsemme armottomasti tavanomaisista virheistä, kyseessä oli menetys.
Itsemme pitäminen toimeliaana tai keskittyminen toisiin ihmisiin näyttää tekevän meille helpommaksi välttää katsomasta lapsuutemme suruun ja menetyksiin, mutta ne ovat olemassa.
Jos haimme apua ennen ACA:ta, lapsuutemme menetykset diagnosoitiin tavallisesti masennukseksi ja hoidettiin yleensä tehottomin menetelmin.
Häpeä polkee maahan lapsen luonnollisen rakkauden ja luottamuksen ja korvaa sen pahanlaatuisella itse-epäilyllä. Häpeässä menetämme kykymme luottaa itseemme tai muihin. Lapsina tunnemme itsemme luonnostaan viallisiksi. Aikuisina meillä voi olla virheellinen tunne siitä, että meissä on jotain vialla, tietämättä miksi.
Jos vanhempamme ovat sanoneet meitä pahoiksi, tyhmiksi tai huonoiksi, he itse asiassa heijastivat sen, mitä uskoivat itsestään. Kokeneet ACA:n jäsenet puhuvat surusta ennemminkin tyynesti kuin surren tai kaunaa kantaen. He ovat tehneet rauhan menetyksensä kanssa ja löytäneet eheytensä. Surua ei voi käsitellä itsesäälin avulla.
Itsesäälissä kieltäydytään todellisesta avusta ja roikutaan kiinni kieltämisessä ja elottomassa elämäntavassa.
Surumme etsintä on vilpitön ponnistus mennä sisäänpäin löytääksemme ymmärryksemme mukaisen Jumalan, joka odottaa siellä vapautuksen kanssa. Löydämme menetyksemme ja kätketyn surumme nimeämällä, mitä meiltä otettiin lapsina pois tai myös, mitä meiltä jäi saamatta.
5. askeleen rukous:
”Jumalallinen Luoja. kiitän sinua tästä mahdollisuudesta keskustella rehellisesti toisen ihmisen kanssa elämäni tapahtumista. Auta minua ottamaan vastuu teoistani. Anna minun osoittaa myötätuntoa itseäni ja perhettäni kohtaan, kun käyn uudestaan sen ajatteluni ja niiden tekojeni äärellä, jotka ovat sulkeneet minut pois rakkaudestasi. Herätä henkiin lapsi sisälläni. Herätä henkiin tunteeni. Herätä henkiin luottamus itseeni. Aamen. ”
5.askeleeseen liittyviä Raamatunkohtia:
”Me tunnemme, että olemme jumalattomia, tiedämme isiemme rikokset. Me olemme tehneet syntiä sinua vastaan.” (Jer. 14:20)
”Jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään.” (Room. 14:12)
”Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” ( 1 Joh. 1:8,9)
”Niin kauan kuin minä vaikenin synnistäni, ruumiini riutui ja kuihtui. Päivät päästään minä huusin tuskassani. Öin ja päivin kätesi painoi minua raskaana. Minun elämänvoimani haihtui kuin kosteus kesän helteessä. Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani. Minä sanoin: ” Tunnustan syntini Herralle.” Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan. ” (Ps32:3-5)
”Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan. ( Jaak. 5:16).
”Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon.” ( Sanal.28:13)
6.10.2012 Lappeenranta
Kirjassa Kaksitoista askelta ehyempään aikuisuuteen – Opas Kristus-keskeisen toipumisen tielle (1996; Juva:WSOY) 12 askeleen 5. askel kuuluu:
”Myönsimme väärien tekojemme todellisen luonteen Jumalalle, itsellemme ja jollekin toiselle ihmiselle”.
5.askeleen tavoitteena on se, että tunnustamme. 5.askeleessa tunnustus merkitsee väärien tekojen ja asenteiden myöntämistä. Tunnustaessamme ilmoitamme avoimesti, mitä havaitsimme itsestämme 4.askeleen aikana tehdyissä arvioinnissa. Tunnustaessamme sanomme itsestämme totuuden: kerromme oman tarinamme. Katkaisemme hiljaisuuden, eristyneisyyden ja salailun.
Käytetty Raamatunkohta on (Jaak 5:16): ”Tunnustakaa siis syntinne tosillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte.”
Toteutamme 5. askelta, kun tuomme 4.askeleeseen liittyvän tilannearviomme rukouksessa Jumalan eteen. toteutamme tätä askelta olemalla rehellisiä itsellemme, katsomalla itseämme suoraan peilistä ja esittämällä arviomme.
Toteutamme tätä askelta kertomalla itsetutkiskelumme jollekulle, johon voimme luottaa, joka ymmärtää mitä olemme tekemässä ja joka rohkaisee tuomitsematta meitä.
Tunnustaminen on tämänhetkinen tehtävämme. Ei todellakaan helppo, mutta aivan välttämätön. Valmistaudumme 5. askeleeseen järjestämällä itsellemme aikaa, jonka voimme viettää häirityksi tulematta Jumalan ja itsemme kanssa.
Jumala,
itsetutkiskeluni on näyttänyt minulle, kuka olen,
mutta pyydän apuasi, jotta pystyisin myöntämään väärät tekoni toiselle ihmiselle ja sinulle.
Vahvista uskoani ja ole kanssani ottaessani tätä askelta, jota ilman en pääse eteenpäin toipumisen tiellä. Pystyn tähän sinun avullasi, ja aion onnistua.
Ne jotka olivat rehellisiä ja perusteellisia, saivat 4.askeleesta pohjan, jolle voivat perustaa toipumisensa. 4.askeleessa eriteltiin ennen selvittämättä jääneet tunteet, arpeuttamattomat muistot ja heikkoudet, jotka synnyttivät katkeruutta, masennusta ja omanarvontunnon menetystä.
Nyt kun olemme tunnistaneet luonteemme ominaisuudet, meillä on mahdollisuus vapautua vääriin tekoihimme liittyvästä syyllisyyden ja häpeän kuormasta.
5.askel edellyttää, että suostumme rehellisesti kohtaamaan itsemme ja muut ja tunnustamaan vikamme Jumalalle, itsellemme ja toiselle ihmiselle. Niin alkaa tärkeä vaihe, jossa siirrämme ylpeyden syrjään nähdäksemme itsemme oikeasta perspektiivistä.
Väärien tekojemme tai asenteidemme todellisen luonteen myöntäminen Jumalalle on 5.askeleen ensimmäinen vaihe. Tunnustamme siinä Jumalalle kaiken, minkä piilossa pitämisessä olemme nähneet paljon vaivaa. Meidän ei enää tarvitse syyttää Jumalaa eikä ihmisiä siitä, miten meille on käynyt. Myönnämme että menneisyytemme oli täsmälleen se, mikä se oli. Tosiasioiden hyväksyminen lähentää meitä Jumalaan, ja huomaamme, että hän on koko ajan ollut lähellämme. Tunnustuksemme auttaa meitä ottamaan vastaan Jumalan rakkauden ja hyväksymään itsemme ehdoitta. Meidän on muistettava, että olemme kaikki Jumalan lapsia eikä Jumala jätä lapsiaan koskaan. Jakaessamme henkilökohtaiset kokemuksemme keskenämme opimme tuntemaan, miten syvä on Jumalan ehdoton rakkaus koko ihmissukua kohtaan.
Oman elämäntarinan jakaminen 5.askeleessa saattaa olla elämämme tärkeimpiä vuorovaikutustapahtumia.
5.askeleessa myönnämme tietoisesti väärät tekomme tai asenteemme. Se vahvistaa itsetuntoamme ja tukee meitä edetessämme kohti 7. askelta, jossa pyydämme Jumalaa poistamaan vajavuutemme.
Oman elämän tarinan kertominen toiselle ihmisille voi olla pelottava kokemus. Moni meistä on suurimman osan elämänajastaan rakentanut ympärilleen puolustusmuureja pitääkseen muut poissa. Eristäytyminen on ollut keino suojella itseä enemmiltä kolhuilta. 5.askel on tie ulos eristyneisyydestä ja eristäytyneisyydestä, liikahdus kohti eheyttä, onnea ja rauhaa.
Tuntuu nöyryyttävältä olla täysin rehellinen, mutta emme voi enää teeskennellä.
Lujittuva suhteemme Jumalaan antoi meille rohkeutta tutkiskella itseämme, hyväksyä itsemme ja paljastaa todellisen minämme.
Mikäli et ole tehnyt valmiiksi viidenteen askeleeseen liittyvää arviota itsestäsi, älä jatka vielä eteenpäin, vaan tee se.
Omien väärien tekojen myöntäminen toiselle ihmiselle on 5.askeleen vaikuttavin osuus. Se on todellinen nöyryysharjoitus ja auttaa meitä riisumaan puolustuksemme.
Se että on oltava ehdottoman rehellinen toiselle ihmisille, saattaa olla niin pelottavaa, että lykkäämme 5.askeleessa juuri tämän osuuden suorittamista.
5.askel on rohkea askel kohti teeskentelyn ja salaamisen tarpeen poistamista. Meidän tulee tavoitella tinkimätöntä rehellisyyttä eikä luoda itsestämme mitään erityistä mielikuvaa. Kaikkihan me kaipaamme muiden kunnioitusta ja ihailua, mutta se että toivomme muiden ajattelevan meistä hyvää, ei saa estää meitä olemasta rehellisiä.
Jos tahdomme vilpittömästi muuttaa tapamme, Jumala antaa meille siihen tarvittavan voiman ja rohkeuden.
Harvoin kerroimme heille totuuden tai noudatimme heidän neuvojaan
Nimettömät Alkoholistit (11.painos, 2001, 88–90 )-kirjassa kirjoitetaan, että saattaa olla vaikeaa, etenkin se että pitäisi puhua puutteistaan jollekin toiselle ihmiselle. Tuntuu siltä, että riittää kun myönnämme ne itsellemme.
Käytännössä havaitsemme, että yksinäinen itsensä arviointi ei riitä. On helpompi keskustella itsestään avoimesti toisen ihmisen kanssa, jos siihen on olemassa hyvä syy. Paras syy ensiksi: Jos jätämme väliin tämän ratkaisevan askeleen, emme ehkä pysty olemaan juomatta.
Yhä uudestaan ovat uudet tulokkaat yrittäneet pitää omana tietonaan eräät elämänsä tapahtumat. He yrittivät välttää nöyryyttävää kokemusta ja ryhtyivät etsimään helpoimpia keinoja. Melkein jokainen joi itsensä humalaan.
He olivat seuranneet ohjelmaa tunnollisesti muilta osin ja ihmettelivät, miksi he sortuivat.
Me epäilemme syyksi sitä, että heidän suursiivouksensa ei ollut perinpohjainen. He tekivät kyllä inventaarion, mutta jättivät pois laskuista muutamat varaston ikävimmät tavarat.
He kuvittelivat voittaneensa itsekkyyden ja pelon, he kuvittelivat nöyrtyneensä. Mutta he eivät olleet oppineet nöyryyden, pelottomuuden ja rehellisyyden läksyä kunnolla. Sillä tavalla kuin se meidän mielestämme on tarpeen, ennen kuin he olivat kertoneet elämänsä tarinan kokonaisuudessaan jollekin toiselle ihmiselle.
Ammatti-ihmisten tapaaminen: … Kuitenkin tunnemme vain harvoja tapauksia, jolloin joku meistä on antanut näille ihmisille reilun mahdollisuuden auttaa. Harvoin kerroimme heille totuuden tai noudatimme heidän neuvojaan. Emme tahtoneet olla rehellisiä näille myötätuntoisille ihmisille emmekä kenellekään muullekaan. E ihme, että lääkäreillä on huono käsitys alkoholisteista ja heidän paranemismahdollisuuksistaan.
Jos tahdomme elää tässä maailmassa pitkään ja onnellisina, meidän on oltava jollekulle täysin rehellisiä.
Lääkäri tai psykologi on mahdollinen henkilö. Tai hän voi olla joku lähiomainen.
Mutta vaimolle/ miehelle ei oikein voi kertoa sellaista, mikä loukkaa heitä tai tekee heidät onnettomiksi. Meillä ei ole mitään oikeutta pelastaa omaa nahkaamme muiden kustannuksella. Senlaatuiset asiat kerromme ihmiselle, joka ymmärtää, mutta jota asia ei koske henkilökohtaisesti.
Sääntömme on, että meidän on oltava ankaria itsellemme, mutta huomaavaisia muille.
5.askeleessa me nielemme ylpeytemme ja ryhdymme toimeen, kuvaamme jokaisen luonteemme mutkan ja menneisyyden pimeän loukon. Kun tämä askel on otettu mitään salaamatta, seuraa helpotuksen tunne.
Voimme kohdata maailman avoimesti. Voimme olla yksin ja hermostumatta. Pelkomme katoavat. Alamme tuntea Luojan läheisyyden. Meillä on kenties tätä ennen ollut hengellisiä uskomuksia, nyt saamme hengellisiä kokemuksia.
5.askel on avain vapauteen
Nimettömät Narkomaanit (Narcotics Anonymous, 5th ed, 1988)-kirjassa kirjoitetaan, että viides askel on avain vapauteen, sillä se sallii raittiina olemisen nykyhetkessä. Väärintekemisiemme täydellisen luonteen jakaminen vapauttaa elämään. Meille on kerrottu, että jos pidämme luonteenheikkoudet sisällämme, palaamme käyttämään huumeita. Pitämällä kiinni menneisyydestämme sairastutamme itsemme.
Ellei viidettä askelta tee rehellisesti, saamme samat kielteiset tulokset, mitä epärehellisyys on aikaisemminkin tuottanut.
Vaikka Jumala jo tietää väärintekomme, myöntäminen Jumalalle, itsellemme ja jollekin toiselle ihmiselle pitää tulla omilta huulilta, jotta se olisi tehokas. Viides askel ei ole vain pelkkää neljännen askeleen lukemista.
Vuosia olemme vältelleet näkemästä itseämme sellaisena kuin todellisuudessa olemme. Olemme hävenneet itseämme ja tunteneet olevamme eristyksissä koko muusta maailmasta. Nyt kun olemme juuttuneet häpeälliseen menneisyyteemme, voimme pyyhkiä sen pois elämästämme kohtaamalla ja myöntämällä sen.
Olisi traagista kirjoittaa itsetutkiskelu ja laittaa se pöytälaatikkoon. Luonteenheikkoutemme kasvavat pimeässä ja kuolevat valaistuksessa.
Ennen NA:han tuloa ajattelimme, ettei kukaan voi ymmärtää asioita, joita olemme tehneet. Olimme varmoja, että jos ikinä paljastamme ketä me olemme, meidät varmasti hylätään. Tämä on monelle narkomaanille epämiellyttävää. Mutta NA-toverit todella ymmärtävät meitä.
Meidän täytyy pystyä täysin luottamaan ihmiseen, kenen kanssa teemme viidennen askeleen. Toinen addikti ei ehkä tuomitse meitä niin herkästi kuin joku muu. Tajuamme että 5.askeleen suorittaminen on meille elämän ja kuoleman kysymys.
Emme saa lykätä sitä. Meidän täytyy olla tarkkoja. Haluamme kertoa yksinkertaisen totuuden, täysin valmiina, etukäteen kirjoitettuna, niin nopeasti kuin mahdollista. Jaamme 4.askeleen itsetutkiskelun niin kuin se on kirjoitettu, jättämättä mitään pois.
Narkomaanit pyrkivät elämään salaisuuksien kanssa. Heikkoa itsetuntoa voi piilotella pullistelemalla koviksena tai näyttäytymällä hyvännäköisenä ja itsevarmana ja samalla toivomalla, etteivät muut näkisi, keitä todella olemme. Petämme kuitenkin silloin itseämme enemmän kuin muita.
On suuri helpotus päästä irti kaikista salaisuuksista, joita kannamme elämässämme. Emme voi tehdä tätä muutosta yksin, tarvitsemme Korkeinta Voimaa ja NA-yhteisön tukea.
Alkoholismin aiheuttamat ongelmat haihdu yhdessä yössä
Alkoholistien läheisten Al-Anon ja Alkoholismi-kirjassa (1972) kerrotaan, etteivät alkoholismin aiheuttamat ongelmat haihdu yhdessä yössä.
”Äskettäin juttelin kuuden opettajan kanssa, jotka olivat samasta koulusta, jota lapseni käyvät. Halusin kuulla heiltä kuinka kovassa ovat alkoholistikodin vaikutukset lapsissani. Nämä kaksi avoimien ovien tuntia olivat minulle pelkkää helvettiä, suoraan sanoakseni. Jokaiselta kuulin samat sanat: ”tunne-elämän ongelma”. Joten minä tarvitsen paljon voimaa ja viisautta korjatakseni näitä vaikeuksia.
Olen ikuisesti kiitollinen, että menin naimisiin alkoholistin kanssa, mikä sai tämän aikaan. Monilla on paljon pahempia harmeja. Joillakuilla taas ei ole koskaan sellaisia vaikeuksia, mitkä he tarvitsisivat, jotta he löytäisivät tämän.
Miksi en ole alkoholisti, johtuu vain Jumalan armosta.
Ensiksi on sinun annettava itsesi ja pelkosi ja itsesäälisi Jumalalle luottaen siihen, että Hän ottaa ne ja ratkaisee ongelmasi sinun kauttasi – näyttämällä sinulle, mitä tehdä ja milloin. Hetken päästä huomaat, että Hän tekee juuri niin ja vähitellen opit antamaan kaikki asiasi Hänen käsiinsä, jättäen ne Hänelle ja kieltäytyen epäilemästä. Joka kerran se tulee helpommaksi. Huomaat sen toimivan jokaisen ongelman kohdalla putkivuodoista aina hallitukseen asti ja määrättyyn tilaisuuteen pukeutumisesta aina alkoholistiaviomieheen asti. ”
Alkoholistien läheisten kirjassa Kriiseistä voimaa … kaikissa toimissamme (1995), joka on uudempi alkoholistien läheisten kirja, kertoo, miten läheiset voivat toimia 5.askeleessa ja alkoholistin kanssa eläessään.
”Maailmassa, jossa ongelman myöntämistä usein pidetään erheellisesti heikkoutena ja umpimielinen hiljaisuus sekoitetaan lojaalisuuteen, oli vaikea uskoa, että toisille avautuminen saisi aikaan mitään muuta kuin hämmennystä ja tuskaa. Tunsimme itsemme yksinäisemmiksi kuin koskaan.”
12 askeleen ohjelmassa, kukin askel ja siinä järjestyksessä kun ne lueteltu, on työskenneltävä perusteellisesti läpi - yksi kerrallaan
Terence T Gorski kirjoittaa kirjassaan (Understanding the Twelve Steps- An Interpretation and Guide for Recovering People, 1989), että neljä ensimmäistä täytyy työskennellä kunnolla läpi, jotta viidennestä askeleesta saa syvän oivalluksen ja emotionaalisen helpotuksen.
Jos on työskennellyt neljä ensimmäistä askelta pinnallisesti, niin ensimmäisen askeleen epätäydellisen työskentelyn jälkeen epäilee onko alkoholisti ja ajattelee voivansa hallita juomistaan. Jos näin on käynyt, niin rehellinen keskustelu luonteenvioista muiden kanssa luo tuskaa, joka voi aktivoida pakkotoimintoja ja päihdehimoa.
Toisen askeleen pinnallisen työskentelyn jälkeen ei voi uskoa, että on olemassa avunlähde, joka saa luopumaan itsensä päihdyttämisen pakkomielteestä eikä päihteistä. Tämän seurauksena ei luota askeliin eikä kenenkään erityiseen 12 askeleen kummiin. Ilman luottamusta ja halukkuutta olla rehellinen, 5.askeleesta on minimaalisesti hyötyä.
Kolmannen askeleen kanssa leikkiminen johtaa siihen, että uskoo yhä, että on selvittävä yksin ja on vaikeuksia pyytää ja saada apua muilta. Jos näin on käynyt, niin miten voit edes kysyä jotakuta toista 12 ohjelman läpikäyjää kysyä kuuntelemaan 4.askelta?
Lyhyesti, jos kolme ensimmäistä askelta ei ole suoritettu perinpohjaisesti, niin addikti-ego on yhä vahvoilla. Jos näin on käynyt, jäät juuttumaan, eikä addikti-egosi väisty neljännen askeleen tekemisen tieltä.
Addikti-ego paisuttelee vahvuuksiasi ja vähättelee heikkouksiasi. Kun tämä tapahtuu, niin olet kykenemätön olemaan tinkimättömän rehellinen itsellesi tai muille. Seurauksena on se, että neljäs askel on pinnallinen, minkä johdosta myös viides askel on pinnallinen.
Luonteen vahvuuksista tulee perusta, jolle raitis elämä rakennetaan ja luonteen heikkouksista tulee henkilökohtaisen kasvun ja muutoksen kohteita. Jos itsetutkiskelua ei tee rehellisesti, ei rakenna tukevalle pohjalle, eikä tiedä mihin suuntaan kasvaisi ja kehittyisi. Ilman kunnollista neljättä askelta, ei voi oikein edetä viidenteen.
On itsepetosta pitää salaisuuksia. AA:ssa on sanonta, että olet niin sairas kuin mitä ovat salaisuutesi. Salaisuudet pakottavat pysymään eristäytymisessä. Päihdeminäsi haluaa pitää salaisuuksia. Miksi? Nuo luonteen ydinviat ovat välttämättömiä seuraavalle retkahdukselle. Jos haluat raittiutta, niin mihin niitä tarvitset? Päihdeminäsi haluaa pelotella sinut hiljaiseksi ja petolliseksi, koska vain sillä tavalla päihderiippuvuus voi palata takaisin elämään.
Jos et tunne itseäsi, et voi tuntea ketään muutakaan. Addiktiminäsi pitää sinut eristyksessä itsestäsi ja muista ihmisistä. 5.askel on tie pois eristyksestä.
Kun menet kokouksiin ja olet ihmisten ympäröimä, niin kuitenkin tunnet olevasi eristäytynyt. Miksi? Oletko ollut tinkimättömän rehellinen? Jos voit olla rehellinen itsellesi, niin voit olla sitä muidenkin kanssa. Jotta voit toipua, sinun on uskallettava kohdata tämä pelkosi. Se heijastelee henkilökohtaisen todellisuutesi, olennaisimman jollainen uskot todellisuuden ja itsesi olevan.
Itsetutkiskelussa paljastuneiden asioiden kertominen muille herättää pelkoa hylkäämisestä, vihasta, kieltäytymästä rakastaa tai pitää huolta. Se herättää ahdistusta siitä, että tulee häpäistyksi, nöyryytetyksi tai tuhotuksi. Sinun pitää tunnistaa tämä pelko haavoittuvuudesta, siksi mitä se on – se on osa päihdeongelmaasi. Sinun pitää tunnustaa, että on itsepetosta piilottaa tärkeitä asioita, pitää kipeät muistot salaisuutena ja kätkeä tunteesi ja uskomuksesi toisilta.
5.askeleen tekeminen on luottamuksen kriittinen teko. Ei kannata valita henkilöä, joka on ollut vain vähän aikaa raittiina, ei raitista psykopaattia eikä jotakuta jolla on vaikeita tunne-elämän ongelmia. Se joku ei juoruile ja arvostaa luottamusta, jonka jaat hänen kanssaan.
Jos et löydä maailmasta ketään luotettavaa ihmistä, et ole valmis tekemään viidettä askelta.
Jos joku ei halua tehdä kanssasi viidettä askelta, älä ota sitä henkilökohtaisesti, koska siihen on varmasti hyvä syy.
5.askel vie aikaa, varaa sitä riittävästi. Ainakin kaksi tuntia paikassa jossa ei tule häirityksi. On ehkä parempi tehdä useampia istuntoja kuin yksi maratonistunto. Jokaisella kuulijalla tai kummilla on kuitenkin oma ainutlaatuinen tapansa. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa tehdä 5.askelta, niin kauan kuin tekeminen perustuu kunnioitukselle ja rakkaudelle.
5.askeleen jakaminen synnyttää huolenpitoa, lämpöä ja rakkautta, mistä syntyy molemminpuolinen luottamussuhde, joka mahdollistaa palautteen antamisen ja vastaanottamisen.
5.askel on syvän henkilökohtaisuuksien jakamisen rituaali: luet 5.askelta, koska tarvitset oppia itsestäsi ja kasvaa. Kuunteleva henkilö auttaa sinua kasvamaan, te molemmat hyödytte ohjelmasta pysyä raittiina.
5.askeleen jakamisessa voi tuntea ja kokea yhteyden, joka on ylimaallinen
Phillip Z kirjassaan A Skeptic´s Guide to the 12 Steps (1990, Hazelden) kertoo, että hänelle oli vaikeaa tehdä viidettä askelta. Valmistautuessaan tekemään 5.askelta hän luki AA-kirjallisuutta. Hän halusi tietää, miksi oli tärkeää tehdä viides askel. Lukemansa perusteella Phillip Z vakuuttui, että jos aikoo vapautua syömisen pakkomielteestä, hän ei voi pitää itsetutkiskelussa löytämiään asioita salaisuutena.
Vaikka Phillip Z:n mielestä psykoterapeutti voi olla sopiva, niin hän itse pitää parempana jotakuta, joka on itse läpikäynyt prosessin.
Psykoterapeuttina Phillip Z oli tottunut avautumaan omista asioistaan. Mutta se että ne pitäisi tunnustaa Jumalalle johon ei edes alun perin uskonut, tuntui typerältä. Jos Jumala oli kaikkivaltias ja tiesi jo asiat, niin miksi hänelle vielä piti niitä tunnustella? Mutta kun hän oli muuttanut rankaisevan Jumalan käsityksensä myönteisemmäksi ja huomannut askeleen tuovan mahdollisuuden syventää yhteyttä omaan sisäiseen voimaansa, niin Phillip Z:n halukkuus ja motivaatio tunnustaa lisääntyi. Hänen egonsa ja Korkeampi kohtasivat jälleen.
Phillip Z istui ja luki itsekseen itsetutkiskelua, sitten ääneen koko 12 sivun sepustuksensa – ja vähän mietti hiljaa lukemaansa. Mitään dramaattista ei tapahtunut, mutta hän tunsi lievän muutoksen itsessään – jotenkin psyykkinen jännitys lieveni. Sillä hetkellä koko kehon läpi kulki puistatus.
Myöhemmin samana päivänä hän kutsui kumminsa 5.askelta varten. Phillip Z:sta oli hyvin kiusallista jakaa elämänsä suurimpia salaisuuksia ihmiselle, joka ei edes ollut ammatillisesti koulutettu. Eikä hän edes tiennyt mitä kummi teki elääkseen ja työkseen. Ennen 12 askeleen ohjelmaa näillä oli ollut suuri merkitys Phillip Z:lle.
Phillip Z otti paperit vapiseviin käsiinsä ja oli ryhtymässä lukemaan erään kirkon eräässä sopukassa, kun kummi ehdotti hänelle, että aloitetaan lukemalla yhdessä rukous Isosta Kirjasta. Phillip Z ajatteli, että eikö ollut tarpeeksi tuskallista jo lukea tämä kaikki, ilman että vielä rukoillaankin? Rukousta yhdessä lukiessaan Phillip Z huomasi pitävänsä siitä. Kun he lopettivat rukouksen, niin hänen ahdistustasonsa oli laskenut dramaattisesti.
Phillip Z:n oli vaikea myöntää, että hän oli hyväksikäyttänyt ihmisiä, jotka olivat pitäneet hänestä ja luottaneet häneen.
He jakoivat rohkeutensa ja pelkuruutensa elämässä 5.askelta tehdessä. Kaksi ihmistä toipumisessa, kohtaamisessa. He halasivat 5.askeleen lopettamisen jälkeen ja menivät Nimettömien Ylensyöjien ryhmään, joka oli juuri alkamassa. Phillip Z hämmästyi sillä hän tunsi useimmat ryhmäläiset kasvoista, mutta sillä hetkellä he kaikki näyttivät epätavallisen kauniilta. Oli kuin olisi ollut valo jokaisen ihmisen ympärillä. Hän istuutui ja katsoi hämmästyneenä ympärilleen. Yhtäkkiä kyyneleet alkoivat vieriä hänen poskelleen.
Phillip Z oli tietoinen, että hänellä oli jatkuva, pysyvä pelko vieraita ihmisiä kohtaan, joka oli nyt poissa – hänellä oli uskomaton rauhan tunne. Hänestä tuntui kuin hänen sydämensä sykkisi rakkaudesta kaikkia huoneessa olevia kohtaan. Hän oli sellaisessa muuttuneessa tietoisuuden tilassa koko istunnon ajan, ettei hän edes muista mitä siellä puhuttiin.
Phillip Z meni kotiin ja avasi Nimettömien Alkoholistien kirjan (emt, 90):
”Kun tämä askel on otettu mitään salaamatta, seuraa helpotuksen tunne. Voimme kohdata maailman avoimesti. Voimme olla yksin rauhassa ja hermostumatta. Pelkomme katoavat. Alamme tuntea Luojan läheisyyden. Meillä on tätä ennen kenties ollut hengellisiä uskomuksia, nyt saamme hengellisiä kokemuksia. Usein tunne siitä, että alkoholiongelma on kadonnut, on hyvin voimakas. Tunnemme astelevamme leveällä valtatiellä käsi kädessä maailmankaikkeuden Hengen kanssa.”
Phillip Z kirjoittaa, että juuri noin hänelle kävi. Ei hän nähnyt mitään näkyjä tai mitään sellaista – vaan hän koki syvän yhteyden muiden elollisten olentojen ja maailmankaikkeuden kanssa. Hän koki yhteyden tunteen.
Uskonnolliset ihmiset puhuvat ” Universumin hengen kosketuksesta” ja Abraham Maslow puhuu psykiatriassa huippukokemuksista. Aistikokemus voi laukaista huippukokemuksen, joka on syvempi psyykkinen kokemus. Pelkkä aistikokemus ei ole huippukokemus.
Phillip Z:n oli myönnettävä kiistämätön tosiasia, että 12 askeleen ohjelmaa työstäessään oli tapahtumassa dramaattinen muutos hänen persoonallisuudessaan. Tämä epätieteellinen ja ei-rationaalinen prosessi tuotti merkittäviä muutoksia hänessä. Hän oli kärsivällisempi muiden suhteen, ei ollut enää niin vihainen ja huomioi paremmin muut. Ei koko ajan, mutta yhä suuremman osan ajasta. Mitä enemmän hyväksyi itsensä, sitä vähemmän tarvitsi pystyttää julkisivua itsensä eteen.
Yksin ei Phillip Z:n mielestä voi julkisivuaan repiä alas, sielun etsintä vaatii toisen ihmisen läsnäoloa. Eristäytyminen on psyykkistä vetäytymistä, julkisivun pystyttämistä ja ylläpitämistä. Julkisivu estää muiden kanssa sosiaalistumisen ja saa tuntemaan itsensä arvottomaksi ihmisten joukossa. Toipuminen vaatii salaisuuksiensa jakamista jonkun muun kanssa.
5.askeleen jakaminen keventää syyllisyyden taakkaa, jota kannamme mukanamme. Se auttaa paranemaan häpeästä, arvottomuuden tunteesta ihmisenä. Voi luoda perustan merkitykselliselle elämälle, jossa on mahdollisuus todelliseen läheisyyteen.
5.askeleella on yhteyksiä psykoterapiaan. Suurin samanlaisuus liittyy keskinäiseen luottamukseen tunnustamisissa, joka on olennainen osa psyykkistä paranemista. Tunnustamisesta itsestään Philipin mielestä on vähän kirjallisuutta.
C.G. Jung kirjoittaa kirjassaan Psykoterapian käytäntö (The Practice of Psychotherapy, 1982):
” Psykoanalyysin synty ei ole itse asiassa mitään muuta kuin antiikkisen totuuden tieteellinen uudelleen keksiminen, jopa varhaisimmalle metodille annettu nimi katarsis tai puhdistuminen on klassisten initiaatioriittien termi. Minulla on oltava pimeä puoli myös, jos aion olla kokonainen, ja tullessani yhä enemmän tietoiseksi varjostani, muistan jälleen kerran, että olen ihminen kuten muutkin.
Tunnustamalla heitän itseni inhimillisyyden käsivarsille, vapautuneena lopultakin moraalisen maanpaon taakasta. Katarttisen metodin päätarkoitus on täysi tunnustus – ei vain älyllinen faktojen tunnistus päässä, vaan niiden vahvistaminen sydämellä ja tukahdutettujen tunteiden tosiasiallinen vapautuminen.”
Philipin mielestä psyykkinen parantuminen on enemmän kuin lapsuuden haavojen ratkaisemista.
Toipuminen edistyy, kun paljastaa sielun synkät salaisuudet jollekin toiselle ihmiselle, joka kuuntelee tuomitsematta. Kuulijalta se vaatii enemmän kuin pelkkää kuuntelemista, se vaatii täydellistä paneutumista. Pitää olla kykenevä kuuntelemaan avoimella sydämellä, mitä toinen ihminen jakaa ja tuntea jaettua inhimillisyyttä mitä tahansa toinen kertoo motivaatiostaan ja teoistaan. Tätä kykyä ei opi koulussa eikä kirjoista. Se tulee vain jos kuuntelija on itse kokenut samanlaisen tunnustamisen. Jos on kohdannut demonit itsessään ja jakanut sen, mitä on paljastunut toisen kanssa ja kuuntelijalla on ollut hyväksyntää, ymmärrystä ja rakkautta.
Transpersoonallinen psykologia puhuu ” haavoittuneesta auttajasta”. Kyky tuntea myötätuntoa potilasta kohtaan psykoterapiassa tarkoittaa terapeutin halukkuutta, rohkeutta ja avoimuutta omalle haavoittuvuudelle.
Martin Buber kutsuu Minä-Sinä – suhteeksi tätä kykyä. Toista henkilöä ei nähdä erillisenä ongelmineen, vaan molemmat jakavat inhimillisen kärsimyksen – muoto ja ilmiasu ovat vain kullekin ihmiselle ainutlaatuisia. Potilaalla on jonkinlaisia ja terapeutilla on ehkä toisenlaisia inhimillisiä kärsimysnäytelmiä.
Philip Z kertoo, että hänelle neljännen askeleen itsetutkiskelun jakaminen toisen ihmisen kanssa oli parantava kokemus.
Itselleen totuuden kertominen on vaikeaa
Rabbi Kerry M. Olitzky ja Stuart A Copans kirjassaan Twelve Jewish Steps to Recovery – A Personal Guide Turning From Alcoholism and Other Addictions (2006, 7th ed, Woodstock, Vermount, Jewish Lights Publishing) kirjoittavat. että kun 5.askeleessa tunnustamme asiat Jumalalle, niin tunnemme ne sydämessämme, mutta niitä ei ole vielä käännetty mielelle. Jumalalle vääryyksiemme kertominen on ehkä kaikkein helpoin tehtävä. Älä silti odota välittömiä tuloksia. Kun Jumala kuuntelee, se on siunaus jo sinänsä.
Baal Shem Tov, hasidismin perustaja, opetti, että rukouksen voimalla mitättöminkin meistä voi keskustella Jumalan kanssa. Jokainen sydämen rehellinen ja hurskas purkautuminen on todellinen rukous. Rukoillessa vaaditaan, että olemme tosissamme ja vilpittömiä, sydän täynnä iloa.
Näin ei aina ole, sillä sielun rikkomuksilla kovetamme sydämen: siitä tulee kiveä, kiinteää, läpäisemätöntä ja mitään tuntematonta.
Kun teemme syntiä, käyttäydymme petollisesti ja ryöstelemme, kun panettelemme, kun toimimme turmeltuneesti ja hermostumme, niin kovetamme sydäntämme.
Kun olemme röyhkeitä, käytämme väkivaltaa ja valehtelemme, niin kovetamme sydäntämme.
Kun kuuntelemme paholaista, puhumme vääristyneesti ja pilkallisesti, niin kovetamme sydäntämme.
Kun toimimme epäoikeudenmukaisesti, rikomme sääntöjä ja sorramme. niin kovetamme sydämemme.
Kun olemme jäykkäniskaisia, toimimme häijysti ja otamme korruptioita vastaan, niin kovetamme sydämemme.
kun teemme inhottavuuksia, kuljemme harhaan ja johdatamme muita harhaan, niin kovetamme sydäntämme.
Myöntämällä väärintekomme kovettuneeseen sydämeen alkaa tulla säröjä. Kun kovettunut sydän särkyy, alamme taas tuntea. Jumala on aina siellä, valmiina auttamaan, mutta hän ei tee työtä puolestasi. Jalkatyö jää itse tehtäväksi.
Puhumalla toisille väärinteoistamme, kuulemme itsemme selvemmin.
Stephen Artenburn ja David Stoop kirjoittavat kirjassaan The Life Recovery Workbook – A Biblical Guide through the 12 Steps, 2004), että ylpeys ja ego estävät hengellistä kasvuamme ja pitävät meidät kaukana Jumalasta ja muista ihmisistä. Tieto ja ymmärrys eivät yksin riitä toipumisessa.
Ylpeytemme ja häpeämme tulevat tiukemmin kiinnittyneeksi, kun vältämme kohtaamasta tekojemme seurauksia tai kohtaamasta sitä, kuka todella olemme. Kun tiedämme totuuden itsestämme, on totuus meidät vapauttava.
5. askeleessa meidän tulisi nousta uudelle tasolle nöyryydessä ja halukkuudessa. Sen sijaan, että olisimme kiinnostuneet julkisivustamme, me voimme olla paljon todellisempia muille 5. askeleen suoritettuamme.
Stephanie S Covington kirjoittaa kirjassaan A Woman´s Way through Twelve Steps (1994), että häpeämme alkaa väistyä, kun tajuamme, että joku seisoo vieressämme riippumatta siitä, mitä olemme tehneet.
5.askelta ei kannata tehdä ex-miehelle eikä rakastajalle. Toiselle toipuvalle naiselle siitä voi olla sitä etua, että molemmat saavat kertoa tarinansa. Toinen nainen voi kertoa myös olleensa masentunut, epärehellinen ja kaltoinkohteleva lapsiaan kohtaan. Ja voimme nähdä, kuinka hän on toipunut niistä.
Monet toipuvista naisista lähestyvät viidettä askelta epäillen ja pelokkaana. Naiset puhuvat keskenään helposti, mutta viidennen askeleen tekeminen on eri asia. Ehkä meidän pitkäaikaiset ystävämme eivätkä meidän pitkäaikainen terapeuttimmekaan tiedä eniten vartioimiamme salaisuuksia.
Jotta pysymme väleissä, olemme usein jättäneet joitakin asioita kertomatta. Monet meistä ovat piilottaneet nämä salaisuudet jopa itseltään ja löytävät ne vasta kun teemme 4.askeleen itsetutkiskelun.
Jos kasvoimme perheessä, jossa valehteleminen oli sääntö, on totuuden kertominen kauhistuttavaa. Tunnemme lapsenkaltaista pelkoa ”kertoa kaikki”, ajattelemme, että jotain pahaa tulee tapahtumaan, vaikkemme tiedä mitä.
Aikuisena täytyy muistuttaa itseään 5.askeleessa, ettei enää ole sellaisessa vaarassa.
Kun kulkee pelon läpi, luo itselleen mahdollisuuden kokea helpotusta ja myötätuntoa.
Jotkut naiset ajattelevat, että he eivät ansaitse 5.askeleen kaltaista huomiota, koska heitä saatettaisiin pitää itsekeskeisinä. Mutta jos aikoo toipua, on pyydettävä toisia kuuntelemaan, antaa sinulle aikaansa ja huomiotansa ja kuunnella sinun tarinasi.
Osoitamme itsellemme rakkautta ja kunnioitusta, kun pyydämme toisia kuuntelemaan 5.askeleemme.
Perinteinen AA-kirjallisuus kutsuu viidettä askelta egominältä luulot pois- askeleeksi. On nöyryyttävää mennä puhumaan omista asioistaan toiselle ihmiselle. Erityiset miehet ovat erityisen vastahakoisia kertomaan elämänsä yksityiskohtia. Nöyryytyksen tunteeseen sisältyy pelkoa siitä, ettei koe oloaan oikein hyväksi istua alas ja ruveta paljastamaan elämänsä väärintekemisiä.
Viidennessä askeleessa kirjaimellisesti katsotaan syvemmälle kuin pelkkiin väärintekemisiimme. 5.askel on enemmän totuudesta ja oppimisesta kuin väärintekemisestä. Miksi elämämme on poissa tasapainosta? Miksi en elä mahdollisuuksieni mukaan? Millä tavalla olen kieltänyt todelliset tunteeni tai toiminut niitä vastaan? Mitä tapoja minun ei pitäisi mieluummin toistaa tulevaisuudessa? Mistä olen vastuussa ja mistä en? Missä syytän itseäni liikaa? Joillekin meistä on vaikeaa myöntää positiiviset piirteemme.
Seksillä on aina erityinen asema 5.askeleessa, 4.askeleessa tulee varata merkittävä osa seksuaalisen elämämme tutkimiselle. Olemme voineet vahingoittaa itseämme ja toisia seksuaalisella käyttäytymisellämme – yhden illan suhteilla, pidättymällä seksistä rangaistaksemme tai hallitaksemme toisia tai käyttäytymällä hyväksikäyttävästi saadaksemme ihmisiltä sitä, mitä haluamme. Jotkut häpeilevät sitä, että yleensä heillä on ollut seksiä.
Yhteiskunnalla on kaksinainen standardi naisten seksuaaliselle käyttäytymiselle. Naisten tulisi olla seksikkäitä, muttei liian seksikkäitä. Naisten tulisi pitää puolensa, mutta vain sopivissa kohdissa. Naisten tulisi olla seksuaalisesti sivistyneitä, muttei liian kokeneita.
Useimmat naiset ovat hämmentyneitä ja ahdistuneita, kun he koettavat saada selville nämä ”säännöt”. Seksuaalinen ihanne tuntuu täyttävän jonkun muun kuin naisten itsensä fantasioita. Mutta jos nainen täyttää seksuaalisen ihanteen, niin ehkä häntä sitten rakastetaan? Seksuaalinen ihanne on naisen itsensä sisällä, 5.askeleessa nainen voi selventää itselleen, mikä se oma seksuaalinen ideaali on. 5.askel on turvallinen paikka puhua siitä – toiselle naiselle.
Naiset ovat joskus niin kovasti koettaneet miellyttää muita seksissä niin, etteivät enää tiedä, mikä itseä miellyttää. Seksuaalisen haluttavuuden vuoksi naiset ovat vihanneet kehojaan. Naisen mielestä hänen kehonsa on ollut aina jollakin tapaa vääränlainen – liian lihava, liian laiha, liian ryppyinen, liian roikkuva, liian ruma jne.
He ovat ehkä käyttäneet naisen kehoaan saadakseen päihteensä maksetuksi. He ovat saattaneet joutua raiskatuiksi ollessaan päihtyneinä. Nämä salaisuudet saattavat kiduttaa mieltä. Tekemällä 4. ja 5.askeleen niistä voi päästä eroon. Olemme niin sairaita kuin ovat salaisuutemme. Ehkä 5.askeleen tunnustaminen ei voi pahempaa kuin salaisuuksien pitäminen.
5.askeleen kovin juttu naisille on äitiys ja sen liittyvä syyllisyys. Kuinka voi kertoa toiselle ihmisille, kuinka on kohdellut omia lapsiaan kaltoin? Äitisyyllisyyttä potevat toipuvat naiset ovat halunneet olla täydellisiä äitejä, kukaan heistä ei ole ollut. On loputon lista äitiyteen liittyviä syyllistäviä tekoja. Joko ei ole huolehtinut lapsistaan ollenkaan tai on jäänyt heihin roikkumaan, niin ettei lapsilla ole ollut omaa elämää.
”Olin täydellinen muukalainen lapsilleni kun hävisin alkoholistin sumuun. Kun raitistuin, oli kipeää nähdä, kuinka vieraantuneita olimme toisistamme. En ollut ollut saatavilla heille ja tuskin tunsin heitä. minun oli alettava alusta rakentaakseni suhdetta lapsiini.”
Äitisyyllisyys on raskas taakka toipuvalle naisalkoholistille, eikä se maagisesti poistu 5.askeleen myötä, mutta kivun ja katumuksen jakaminen voi olla suuri askel kohti parantumista. Voit tulla hyväksytyksi, olitpa tehnyt mitä tahansa, mikä on suuri 5.askeleen lahja.
5.askeleen voima tulee suuresti vuorovaikutuksesta toisen ihmisen kanssa. Tulokset ovat välittömiä ja selviä. Kerromme tarinamme ja näemme heti myötätunnon toisen ihmisen kasvoista. Kertomalla tarinamme, siitä tulee ”todellisempaa” kun se on kerrottu ääneen toiselle.
Monella tapaa 5.askel laajentaa 2.askelta, jossa tulimme uskomaan, että jokin meitä suurempi voisi palauttaa mielenterveytemme. Molemmat askeleet tuovat pois eristyneisyydestä. 2.askeleessa tajusimme, ettemme ole yksin. Aloimme tuntea yhteyttä Korkeimpaan Voimaan ja toisiin ihmisiin. Tämä yhteys syvenee 5.askeleessa.
Monet toipuvista naisista ovat halunneet suhteen, joka perustuu rehellisyydelle ja luottamukselle, nyt se on mahdollista 5.askeleen jälkeen. Totuuden kertominen ei aina johda katastrofiin ja voi olla suuri helpotus. Emme kadu mennyttä, vaan emme toivo sen toistuvan.
”Ja se mikä on pitänyt sinut särkyneenä, on mennyttä. Olet ehyt taas.”
Patrick Carnes kirjoittaa kirjassaan A Gentle Path through the Twelve Steps – The Classic Guide for All People in the Process of Recovery (1993), että tunne siitä, että Korkein Voima voi armahtaa sinut, voi johtaa itselleen anteeksi antamiseen. Itselleen anteeksi antaminen voi johtaa särkyneisyytensä hyväksymiseen.
”Se iskee meihin kun, vuosi vuoden jälkeen,
kauan kaivattu täydellinen elämä ei ilmestykään.
Kun vanhat pakkomielteet hallitsevat meitä, kuten ennen vanhaan,
kun epätoivo tuhosi kaiken ilon ja rohkeuden.
Joskus hetkittäin valonsäteet rikkovat pimeytemme,
ja on ikään kuin ääni sanoisi: Olet hyväksytty, OLET HYVÄKSYTTY,
hyväksytty itseäsi suuremman, ja jonka nimeä et tiedä, taholta.
Älä kysy nimeä nyt, ehkä tiedät sen myöhemmin.
Älä yritä mitään, ehkä myöhemmin voit tehdä paljonkin.
Älä etsi mitään, älä suorita mitään, älä aio mitään, YKSINKERTAISESTI HYVÄKSY SE TOSIASIA,
ETTÄ OLET HYVÄKSYTTY.” Paul Tillich
Taistelussa omatuntomme kanssa, yritämme tehdä rauhan itsemme kanssa
Kirjassa The Twelve Step – Life Recovery Devotional (Thirty Meditations from Scripture for Each Step in Recovery, 1991) kirjoitetaan, että jotta voimme laittaa menneen lepäämään, meidän täytyy lakata järkeilemästä ja myöntää totuus.
Osa 5.askelta on siinä, että se lopettaa sisäisen taistelun ja myöntää, että väärä on väärää. On aika myöntää se, minkä syvällä sisässämme tiedämme todeksi:” Se mistä minua syytetään, on totta. Olen vastuullinen.”
Ei ole todellista vapautta ilman tunnustamista. Mikä helpotus on lopulta luopua valheista ja tekosyistä. Kun tunnustamme, löydämme sisäisen rauhan, joka on menetetty kauan sitten. Olemme yksi askel lähempänä täydellistä toipumista.
Ei ole helppoa olla rehellinen itselleen. ”Petollinen on ihmissydän, paha ja parantumaton, vailla vertaa. Kuka sen tuntee? Minä, Herra, tutkin sydämet, tiedän salaisimmatkin ajatukset.” ( Jer. 17:9-10)
Me voimme katsoa toisissamme vihaamia asioita vihjeenä sille, mitä piileskelee sisällämme. jos keskittyy omiin väärintekemisiin, huomaa ettei eroa muista niin kovin paljon.
Voimme yrittää pettää itseämme uskomaan, että me voimme haudata väärintekemisemme ja jatkaa eteenpäin, ilman tarvetta myöntää niitä. Kaikki peitetyt väärintekemisemme ovat siemeniä, jotka kasvavat ja kantavat hedelmää. Joudumme kohtaamaan seurauksien sadon ja toteamaan ettei itsepetos toimi eduksemme.
”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka kylvää siemenen itsekkyyden peltoon, korjaa siitä satona tuhon, mutta se, joka kylvää Hengen peltoon, korjaa siitä satona ikuisen elämän. Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä, saamme aikanaan korjata sadon.” ( Gal. 6:7-9)
5. askel sanoo hyvästi itsepetokselle ja tervetuloa anteeksiannolle ja puhdistautumiselle.
Häpeä saa meidät piileskelemään. Ajatustensa paljastaminen toiselle ihmiselle voi nostaa esiin häpeän ja pelon tulla julkisesti paljastetuksi. Raamatun kertomus siitä, että se, joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven, voi auttaa voittamaan häpeän pelon. Synnittömiä ihmisiä ei ole.
5.askeleen tunnustaminen tulee tehdä sellaiselle, joka ei hämmästy synnistä, eikä ole tuomitsemassa meitä. Häpeä voi olla laukaisemassa päihdekäyttäytymistä.
Vastuullisuus ja rehellisyys ovat suhteillemme olennaisia, jos aiomme täydellisesti onnistua toipumisessa.
Valheessa eläminen on kurjaa. Ehkä välttelemme Jumalaa ja ihmisiä, koska pelkäämme paljastuvamme. Valhe tuhoaa suhteemme ja totuus korjaa ne.
”Luopukaa siis valheesta ja puhukaa toinen toisellenne totta, sillä me olemme saman ruumiin jäseniä. Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä. Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko laskee.
Älkää antako Paholaiselle tilaisuutta.
Varas älköön enää varastako, vaan tehköön työtä ja ansaitkoon rehellisesti toimeentulonsa, niin että voi myös antaa tarpeessa olevalle.
Älkää päästäkö suustanne sopimatonta puhetta, vaan puhukaa sitä, mikä kulloinkin on hyvää ja hyödyllistä ja kuulijoille iloksi.
Hylätkää kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus.
Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.” ( Ef. 4: 25-32)
Toipuessamme opimme uusia tapoja nähdä asioita uudessa valossa, vastata uudella tavalla ja tehdä uudella tavalla päätöksiä. Entiset ajattelu- ja käyttäytymistavat eivät toimineet kovin hyvin. Kun vakiinnutamme uusia tapoja, tarvitsemme opastajia. He tukevat kun tarvitsemme tukea ja kuuntelevat kun tarvitsemme kuuntelijaa.
Osaksi väärintekemisten myöntäminen tarkoittaa, että hyväksymme toimiemme seuraukset. Haluamme ehkä kieltää väärintekemisemme ja yrittää oikeuttaa ne. Me voimme tuntea tulleemme väärinsyytetyiksi ja puolustelevina yritämme paeta vastuuta, joka meidän pitää kuitenkin kohdata jonakin päivänä. Tekojemme seurauksia ei paeta loputtomiin. Myöntäessämme väärintekemisemme ja kohdatessamme niiden seuraukset, voimme säästää itsemme ja rakkaampamme lisätuskalta.
Kieltämisessä eläminen on epärehellisesti elämistä. Kuinka monta kertaa olemme valehdelleet itsellemme ja muille:
- Voin lopettaa, milloin vain haluan
- Minulla on oikeus elää elämääni valitsemallani tavalla
- Käyttäytymiseni ei vahingoita ketään muuta kuin itseäni
Addiktio valitsee puolestamme, olemme sen orjia. Totuus johtaa vapauteen, petos johtaa orjuuteen ja kuolemaan. Kieltäminen pitää meitä orjuudessa. Kun murramme kieltämisen, kun tulemme raa´an rehelliseksi orjuudellemme, niin vasta silloin on mahdollisuus todelliseen vapauteen.
Ehkä kasvoimme uskomaan valheita: elämästämme, itsestämme ja perheestämme. Olemme hämmennyksissä ja epävarmoja, koska emme tiedä, mikä on totta.
Usein suojelemme itseämme keskittymällä toisiin ja heidän käyttäytymiseen. Tällä tavoin meidän ei tarvitse tutkia itseämme. Esitämme tekosyitä ja tuijotamme heitä, joilla menee vielä huonommin. Ilman rehellistä itsetutkiskelua emme toivu emmekä ota vastuuta elämästämme.
5.askel on kupin sisäpuolen putsaamista. Käännämme katseemme muista itseemme. Hyväksymme totuuden itsestämme ja valintojemme seurauksista. Viidennessä askeleessa kohtaamme tekopyhyytemme.
Olemme kaikki tulleet orjiksi jumalille, jotka eivät voi tyydyttää meitä. Juoksemme pakenevan päihtymyksen perässä, mikä vain lisää janoamme päihtymykseen. Kadotamme säällisen syyllisyyden tunteen päihtymyksen perässä juostessamme. Me kadumme kiinnijäämistä, mutta epäonnistumme suremaan syvempää tragediaa, jossa toistuvasti palaamme väärälle kaivolle tyydyttämään janoamme.
Yritämme jatkuvasti järkeillä käyttäytymistämme päästäksemme syyllisestä omastatunnostamme tai peittääksemme jotakin, niin että menetämme näkemyksen, kuinka mitata tarkasti elämäämme. Olemme ehkä pettäneet niin kauan itseämme, ettemme tiedä, mikä on ”väärintekemistemme oikea luonne”.
Kun tunnustamme väärintekomme, myönnämme että olemme vaarassa pudota takaisin. Voi olla vaikeaa myöntää totuus, mutta se on tie toipumiseen.
Mikään synti ei ole liian suuri anteeksiannettavaksi
Alkoholistien Aikuiset Lapset (AAL, ACA) kirjassa ”Aikuiset Lapset – Alkoholistiset/Toimintahäiriöiset Perheet” (2011,192-207) kirjoitetaan viidennen askeleen kohdalla, että luultavasti tärkein läksy, minkä voin sanoa oppineeni 5.askeleessa, on se, että vihdoinkin luotin johonkuhun riittävästi kertoakseni hänelle elämäntarinani.
Olen pystynyt antamaan takaisin kuuntelemisen lahjan jollekulle ja olemaan tuomitsematta häntä. Tämä on mielestäni ACA:n ydin. Emme koskaan voineet tehdä tätä lapsina. Emme koskaan voineet luottaa eikä meillä ollut ketään, joka olisi vain kuunnellut meitä. Kiitän Jumalaa joka päivä tästä ohjelmasta.
Tarvitsemme aikaa palauttaaksemme mieleen, mitä tapahtui.
Isäni jankutti minulle jatkuvasti: ” Ketään ei kiinnosta, mitä sinulla on sanottavaa. Sinulla ei ole mitään tärkeätä sanottavaa. Et opi mitään puhuessasi. Pidä suusi kiinni.”
Minun oli erittäin vaikea pyytää jotakuta, jonka hädin tuskin tunsin, kuuntelemaan minua edes muutaman minuutin ajan, kun puhuin ongelmistani.
Tekemällä 5.askelta haastamme ne 3 perussääntöä, jotka juurrutettiin syvälle sieluumme kasvaessamme toimintahäiriöisessä perheessä. Säännöt ovat: älä puhu, älä luota, älä tunne.
Älä puhu – sääntö juontaa juurensa kodeista, joissa lapsia usein käskettiin ”suu kiinni” tai ”ole hiljaa”, kun nämä yrittivät puhua tai ilmaista ajatuksiaan. Kyseinen sääntö tarkoittaa myös, ettei perhe puhu tärkeistä asioista, kuten tunteista tai hengellisyydestä. Sääntö on myös menetelmä sairaitten perhesalaisuuksien säilyttämiseen.
Älä tunne- sääntö tarkoittaa usein, että tunteita pidettiin merkityksettöminä tai liian pelottavina puhuttaviksi. Ennen toipumistamme meitä saatettiin syyttää liian herkiksi tai epäkypsiksi, jos ilmaisemme tunteita toimintahäiriöisissä kodeissamme. Välttääksemme tuollaista pilkkaa me tavallisesti vaiensimme tunteemme. Älä tunne – sääntö on pohjana taipumuksellemme tukahduttaa tunteitamme. Jotkut meistä elivät jatkuvassa pelossa – pilkan, kiusaamisen tai pieksennän kohteeksi. Niihin aikoihin kun pääsemme toipumiseen, monet meistä ovat turtana pelossa elämisestä. Emme pysty ottamaan pelkoa käsittelyyn, mutta se piilee meissä ruokkien ylivalppauttamme.
Tiedämme, että aikuisen lapsen ei ole helppo murtaa toimintahäiriöisen kodin sääntöjä. opimme luottamaan näihin sääntöihin ja käyttämään niitä päivittäin. Säännöt ovat kuitenkin ammentaneet tyhjiin käyttökelpoisuutensa.
Neljännelle ja viidennelle askeleelle ei ole kiertotietä
5.askeleessa tulet päästämään toisen ihmisen sellaisiin sielusi osiin, jotka olet saattanut ajatella pitää suljettuna ikuisesti. Mutta juuri nämä salaisuudet ja ongelmalliset muistot pitää päästää ulos.
Hyppääminen 5.askeleen yli tai sen tekeminen puolinaisesti on osoittautunut tuhoisaksi aikuisille lapsille. Ne jotka eivät toteuta läpikotaisesti 5. askelta, eivät koskaan näytä kasvavan hengellisesti ohjelmassa.
Heillä on kokoustietämystä ja ACA-tietämystä, mutta he roikkuvat kiinni jossain kaikkein tuskallisimmissa käyttäytymismuodoissa. He kuulostavat ACA-kokouksissa hioutuneilta, mutta he eivät ole kohdanneet pahimpia pelkojaan tai salaisuuksiaan. Vihjeet asiasta ovat näkyvillä. He jatkavat oman lapsuutensa hylkäämisen toistamista tai he saattavat itsensä jatkuvaan sekasortoon tai ankaraan häpeään.
Monet jäävät pois ryhmistä eivätkä koskaan palaa. Toiset elävät kaksoiselämää kokousten ulkopuolella pistäytyen välillä ACA:ssa tarkistamassa tilanteen, mutta välttävät muutokseen tarvittavia toimenpiteitä.
Neljännelle ja viidennelle askeleelle ei ole kiertotietä. Meidän on kuljettava niiden läpi päästäksemme toiselle puolelle: aikaisemmin tuntemattomaan rauhaan ja tyyneyteen.
5.askel antaa meille lopultakin mahdollisuuden puhua merkityksellisistä asioista jollekulle johon luotamme. Viides askel murtaa toimintahäiriöisen perheen säännöt. Olemme nyt valmistautumassa luovuttamaan vuosia kannetun surun, häpeän ja kipeät salaisuudet Jumalalle ja jollekulle, joka ymmärtää. On tärkeää, että 5.askelta kuunteleva ymmärtää, mitä yritämme tehdä.
5.askeleen hengelliset periaatteet ovat rehellisyys ja luottamus.
Sisäinen kipumme ei anna meille oikeutta vahingoittaa muita, mutta tuon kivun ymmärtäminen voi aloittaa prosessin, jossa vapaudumme sen otteesta. Tuollaisen kivun tiedostaminen on alkupiste sille, että muutumme ja opimme rakastamaan itseämme.
Jos vähättelemme väärintekojamme tai emme onnistu näkemään niiden todellista luonnetta, emme tavoita rehellisyyttä itseämme kohtaan 5.askeleessa. Rehellisyys itseä kohtaan ei tarkoita itsensä vahingoittamista.
Jos liioittelemme väärintekojamme tai pieksemme itseämme, saatamme ajautua marttyyriuteen tai asetumme uhrin asemaan.
Kun rikomme lakia, kyseessä on rikos, mutta voimme nähdä asiassa myös hengellisen erkaantumisen. Erkanemme Jumalasta käytöksellämme. Koemme hengellisen menetyksen.
Aikuisen lapsen pitäisi myös tajuta, että väärintekojemme täsmälliseen luonteeseen voi sisältyä myös menetys. Tämä on salaisuus 5.askeleen ymmärtämisessä. Joka kerta kun vahingoitimme toista ihmistä tai itseämme, menetimme palasen itseämme. Joka kerta kun häpäisimme lastamme tai puolisoamme, kyseessä oli menetys. Joka kerta kun tuomitsimme itsemme armottomasti tavanomaisista virheistä, kyseessä oli menetys.
Itsemme pitäminen toimeliaana tai keskittyminen toisiin ihmisiin näyttää tekevän meille helpommaksi välttää katsomasta lapsuutemme suruun ja menetyksiin, mutta ne ovat olemassa.
Jos haimme apua ennen ACA:ta, lapsuutemme menetykset diagnosoitiin tavallisesti masennukseksi ja hoidettiin yleensä tehottomin menetelmin.
Häpeä polkee maahan lapsen luonnollisen rakkauden ja luottamuksen ja korvaa sen pahanlaatuisella itse-epäilyllä. Häpeässä menetämme kykymme luottaa itseemme tai muihin. Lapsina tunnemme itsemme luonnostaan viallisiksi. Aikuisina meillä voi olla virheellinen tunne siitä, että meissä on jotain vialla, tietämättä miksi.
Jos vanhempamme ovat sanoneet meitä pahoiksi, tyhmiksi tai huonoiksi, he itse asiassa heijastivat sen, mitä uskoivat itsestään. Kokeneet ACA:n jäsenet puhuvat surusta ennemminkin tyynesti kuin surren tai kaunaa kantaen. He ovat tehneet rauhan menetyksensä kanssa ja löytäneet eheytensä. Surua ei voi käsitellä itsesäälin avulla.
Itsesäälissä kieltäydytään todellisesta avusta ja roikutaan kiinni kieltämisessä ja elottomassa elämäntavassa.
Surumme etsintä on vilpitön ponnistus mennä sisäänpäin löytääksemme ymmärryksemme mukaisen Jumalan, joka odottaa siellä vapautuksen kanssa. Löydämme menetyksemme ja kätketyn surumme nimeämällä, mitä meiltä otettiin lapsina pois tai myös, mitä meiltä jäi saamatta.
5. askeleen rukous:
”Jumalallinen Luoja. kiitän sinua tästä mahdollisuudesta keskustella rehellisesti toisen ihmisen kanssa elämäni tapahtumista. Auta minua ottamaan vastuu teoistani. Anna minun osoittaa myötätuntoa itseäni ja perhettäni kohtaan, kun käyn uudestaan sen ajatteluni ja niiden tekojeni äärellä, jotka ovat sulkeneet minut pois rakkaudestasi. Herätä henkiin lapsi sisälläni. Herätä henkiin tunteeni. Herätä henkiin luottamus itseeni. Aamen. ”
5.askeleeseen liittyviä Raamatunkohtia:
”Me tunnemme, että olemme jumalattomia, tiedämme isiemme rikokset. Me olemme tehneet syntiä sinua vastaan.” (Jer. 14:20)
”Jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään.” (Room. 14:12)
”Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” ( 1 Joh. 1:8,9)
”Niin kauan kuin minä vaikenin synnistäni, ruumiini riutui ja kuihtui. Päivät päästään minä huusin tuskassani. Öin ja päivin kätesi painoi minua raskaana. Minun elämänvoimani haihtui kuin kosteus kesän helteessä. Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani. Minä sanoin: ” Tunnustan syntini Herralle.” Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan. ” (Ps32:3-5)
”Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan. ( Jaak. 5:16).
”Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon.” ( Sanal.28:13)
6.10.2012 Lappeenranta