Käyn läpi 12 askeleen opetuksia oppiakseni - osa 9
Käyn läpi 12 askeleen opetuksia oppiakseni – osa 9
Kirjassa Kaksitoista askelta ehyempään aikuisuuteen – Opas Kristus-keskeisen toipumisen tielle (1996; Juva:WSOY) 12 askeleen 8. askel kuuluu:
”Teimme luettelon kaikista vahingoittamistamme henkilöistä ja halusimme hyvittää heitä kaikkia.”
8.askeleen tavoitteena on se, että tarkastelemme ihmissuhteitamme ja valmistaudumme hyvittämään tekomme.
Käytetty Raamatunkohta on (Luuk.6:31): ”Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille”.
Kahdeksannen askeleen tarkoituksena on synnyttää halu hyvittämiseen ja hyvittämiseen valmistautuminen sekä listan tekeminen hyvitystä vaativista ihmisistä ja asioista.
Kristityille on opetettu, että on tärkeää solmia ja ylläpitää syviä, rakkauteen perustuvia ihmissuhteita.
Kristus näytti toiminnallaan esimerkkiä, sillä hän osoitti lähimmäisenrakkautta ja kehotti ihmisiä rakastamaan toisiaan. Hän opetti, että sopu Jumalan kanssa edellyttää sopua ihmisten kanssa.
Anteeksiantaminen on kaksisuuntainen katu. Kristus pyysi Isä meidän - rukouksessa: ” Anna meille velkamme anteeksi niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa.”
Meidän pitää pyytää anteeksi niiltä, joille olemme tehneet vääryyttä. Ja meidän pitää antaa anteeksi niille, jotka ovat tehneet vääryyttä meille.
Kun teemme luetteloamme, meidän pitää tarkastella suhdettamme omaan perheeseemme, asuinyhteisöömme ja yleensä maailmaamme. Jos pyydämme Jumalalta apua, tehtävämme helpottuu paljon. Voimme pyytää häneltä neuvoa miettiessämme, keiden kanssa meidän on tarpeen keskustella.
Jos hylkäämme ylpeytemme, havaitsemme, että muidenkin ajatuksilla ja tunteilla on arvoa ja merkitystä.
Meidän ei tarvitse olla kaikkien kanssa samaa mieltä, eikä kaikkien tarvitse yhtyä meidän mielipiteisiimme. Mutta meidän ei tarvitse myöskään vihata ihmisiä heidän ajatustensa tai tekemistensä vuoksi. Meidän ei tarvitse suuttua heille, vaikka heidän näkemyksensä eroavatkin omistamme.
Se että olemme valmiit hyvittämään tekomme, vapauttaa meidät piinaavista tunteista, niin että mielemme rauhoittuu ja tulee levolliseksi.
Miettiessämme keitä kaikkia olemme loukanneet, tajuamme, että ennen kaikkea luonteemme heikkoudet ovat tuhonneet elämäämme ja ihmissuhteitamme.
Kun vihastuimme, vahingoitimme itseämme enemmän kuin muita. Tämä saattoi aiheuttaa masennusta ja itsesääliä.
Jatkuvat taloudelliset vaikeudet, jotka aiheutimme itse toimimalla vastuuttomasti, synnyttivät ongelmia perheessä ja velkojien kanssa.
Kun tunsimme jostakin asiasta syyllisyyttä, solvasimme muita sen sijaan, että olisimme rehellisesti menneet itseemme.
Kun tuskastuimme siihen, etteivät asiat olleet hallinnassamme, käyttäydyimme aggressiivisesti ja herätimme pelkoa läheisissämme.
Koska seksuaalinen käyttäytymisemme oli mielivaltaista, meidän oli mahdoton saavuttaa tai säilyttää aitoa läheisyyttä.
Hylätyksi tulemisen pelkomme pilasi toisinaan ihmissuhteitamme, koska emme sallineet muiden toteuttaa itseään. Loimme riippuvuutta ja yritimme määrätä toisen ihmisen käyttäytymistä yrittäessämme pitää suhteen mielemme mukaisena.
Ehkä itsensäkin on lisättävä hyvitettävien listaan?
Kun laadimme luetteloa ihmisistä, joille tahdomme hyvittää jotakin, emme saa unohtaa itseämme. Aiheutimme usein itsellemme kärsimystä, koska meiltä puuttui taito huolehtia itsestämme kunnolla. Olimme ehkä itsemme pahin vihollinen ja koimme valtavia itsesyytöksiä, syyllisyyttä ja häpeää.
Kasvumme jatkumisen kannalta on ehdottoman tärkeää, että tarkastelemme rauhassa, millaista vahinkoa olemme aiheuttaneet itsellemme, ja että tahdomme antaa sen itsellemme anteeksi.
12 askeleen ohjelmassa hyvityksellä tarkoitetaan laveasti: ” Aiemmin tapahtuneen vahingon korjaamista”. Hyvitys voi olla niinkin yksinkertainen asia kuin anteeksipyyntö tai niin monimutkainen kuin korvauksen suorittaminen fyysisen tai taloudellisen vahingon aiheuttamisesta.
Anteeksiantaminen on 8.askeleen avainajatus. Kun käymme läpi 8.askelta ja alamme laatia luetteloa ihmisistä, joille olemme aiheuttaneet vahinkoa, tulemme heti ajatelleeksi, miten muut ovat kohdelleet meitä väärin. Ehkä tällainen reaktio on puolustusmekanismi – keino välttyä myöntämästä omaa syyllisyyttä. Näiden tunteiden alkulähteellä EI ole merkitystä; merkitystä on sillä että teemme asialle jotakin.
Meidän on annettava anteeksi niille, jotka ovat tehneet väärin meitä kohtaan – se että itse saamme anteeksi, riippuu Raamatun mukaan siitä.
Anteeksiantaminen ei ole tunne. Se on päätös.
Anteeksianto voi olla todellista vain Jumalan avulla. Yksin Jumala voi antaa meille armeliaisuutta, tahtoa ja kykyä vapauttaa syyllisyydestä ne, jotka ovat loukanneet meitä.
Jos asia jää omaan valtaamme, me annamme anteeksiantamattomuuden, katkeruuden ja kaunan jäytää elämäämme.
Usko ilman tekoja on kuollut
Nimettömät Alkoholistit (11.painos, 2001,91–97)-kirjassa kirjoitetaan, että yritämme siivota omaan tahtoon ja omaan voimaan perustuneen entisen elämämme jäljet. Jos meiltä puuttuu tähän halu, niin pyydämme kunnes se tulee. Muista, että sovimme aluksi olevamme valmiit menemään miten pitkälle tahansa alkoholin voittamiseksi.
Saatamme arastella ajatusta, että meidän pitäisi mennä puhumaan heille (vahingoittamille ihmisillemme) hengelliseen sävyyn. Ei syytä huoleen. Joillekin ihmisille ei tarvitse, eikä ehkä pidäkään, painottaa heti alkuun asian hengellistä puolta.
Se saattaisi herättää pelkkiä ennakkoluuloja. Juuri nyt yritämme saada elämämme järjestykseen. Mutta se ei ole itsetarkoitus. Todellinen tarkoitus on palvella Jumalaa ja ympärillämme olevia ihmisiä mahdollisimman hyvin.
On harvoin viisasta mennä sanomaan ihmiselle, joka kärsii häntä kohtaan tekemästämme vääryydestä, että olemme tulleet uskoon. Nyrkkeilykehässä tätä sanotaan leuka edellä hyökkäämiseksi.
Miksi asettuisimme vaaraan, että meidät leimataan kiihkoilijoiksi tai uskonnollisesti hurahtaneiksi? Meiltä saattaa mennä mahdollisuus välittää hyvä sanoma. Sen sijaan ihmiseen tekee varmasti vaikutuksen vilpitön halu korjata tehty vääryys. Häntä kiinnostaa enemmän hyvän tahdon osoitus kuin puheet hengellisestä oivalluksesta.
Emme käytä ihmisten ennakkoluuloja tekosyynä karttaa Jumalasta puhumista. Kun tarvitaan, me kyllä kerromme vakaumuksestamme hienotunteisesti ja järkevästi.
On vaikeampaa mennä vihamiehen kuin ystävän luo, mutta tästä retkestä on enemmän hyötyä. Menemme hänen luokseen auttavaisella ja anteeksiantavalla mielellä, tunnustamme aikaisemman kaunamme ja ilmaisemme katumuksemme.
Missään tapauksessa emme rupea arvostelemaan tätä ihmistä emmekä väittelemään hänen kanssaan.
Me vain kerromme hänelle, että emme ikinä voi lopettaa juomista, ellemme tee kaikkeamme menneitten oikaisemiseksi.
Olemme tulleet lakaisemaan oman puolemme kadusta, sillä olemme käsittäneet, että emme pysty mihinkään, jos emme sitä tee.
Emme ehdota hänelle mitä hänen tulisi tehdä. Hänen puutteistaan ei keskustella. Me puhumme omistamme.
Jos pysymme rauhallisina, olemme suorapuheisia ja avoimia, lopputulos on meidän kannaltamme hyvä. Yhdessä tapauksessa kymmenestä tapahtuu jotakin, mitä emme ole odottaneet.
Mutta meidän ei pidä masentua, jos joku ajaa meidät ulos. Olemme tehneet oman osuutemme. Jos joku ei ymmärrä, me emme mahda sille mitään.
Muistutamme itseämme siitä, että olemme valmiit menemään miten pitkälle tahansa löytääksemme hengellisen todellisuuden ja pyydämme voimaa ja johdatusta, jotta osaisimme toimia oikein, olivat seuraukset meille henkilökohtaisesti mitä tahansa. Meiltä saattaa mennä asema tai maine, saatamme joutua vankilaan, mutta me olemme valmiit. On pakko. Mikään pelko ei saa estää meitä.
Ennen kuin ryhdymme repäiseviin toimenpiteisiin, jotka vaikuttavat muiden ihmisten elämään, me varmistamme, että nämä hyväksyvät toimemme. Kun saamme luvan, kysymme vielä neuvoa muilta ja pyydämme apua Jumalalta. Kun asia tulee ajankohtaiseksi, emme saa perääntyä.
Eräs tarina: Hänen oli parempia antautua vaaraan kuin joutua elämään Luojansa edessä syyllisenä niin tuhoisaan tekoon. Hän näki, että hänen oli jätettävä seuraukset Jumalan haltuun tai muuten hän rupeaisi kohta ryyppäämään ja joutuisi joka tapauksessa perikatoon.
Aina ei ehkä pidä kertoa kaikkea lähimmilleen
Jos olemme varmoja siitä, ettei vaimo tiedä (syrjähypystä), pitääkö hänelle aina kertoa? Me olemme sitä mieltä, että ei aina. Jos hänellä on yleinen käsitys siitä, että olemme hurjastelleet, miksi piinata häntä yksityiskohdilla? Katsomme oikeudeksemme olla sotkematta toista ihmistä asiaan. Olemme pahoillamme siitä, mitä olemme tehneet, eikä se toistu, jos Jumala suo. Sen enempää emme voi tehdä, meillä ei ole oikeutta mennä sen pidemmälle. Tosin voi olla olemassa perusteltuja poikkeuksia. Emmekä me tahdo tehdä mitään sääntöjä. Useimmiten em. menettelytapa on kuitenkin paras.
Saattaa olla olemassa tapauksia, jolloin vaaditaan täydellistä suorapuheisuutta. Ulkopuolinen ei voi koskaan arvioida ihmisten välisiä suhteita.
Itse kukin voi rukoilla ja ajatella aina ennen muuta toisen onnea. Pitää aina muistaa, että kyseessä on inhimillisistä tunteista kauhein – mustasukkaisuus.
On käsittämätöntä, miten alkoholistien äidit ja vaimot ovat kestäneet. Ilman tätä kärsivällisyyttä monilla meistä ei olisi kotia, moni olisi ehkä jo kuollut. Mies tuntee aina välillä syvää katumusta, etenkin jos hän on naimisissa uskollisen ja urhean naisen kanssa, joka on sananmukaisesti käynyt läpi helvetin hänen takiaan.
Meitä odottaa pitkä jälleenrakentamisen aika. Työ on meidän vastuullamme. Ketään ei auta katuvainen mutina, että olemme pahoillamme.
Teemme kotona suursiivouksen ja pyydämme joka aamu mietiskellessämme, että Luojamme opastaisi meitä kohti kärsivällisyyttä, suvaitsevaisuutta, ystävällisyyttä ja rakkautta.
Hengellinen elämä ei ole teoria, sitä pitää elää
Hengellinen elämä ei ole teoria. Sitä pitää elää. Ellei perhe ilmaise halua elää hengellisten periaatteiden mukaan, meidän ei pidä painostaa heitä. Heille ei pidä jankuttaa hengellisistä asioista. Käytöksemme vakuuttaa paremmin kuin sanamme. Kuka tahansa tulee epäileväksi, kun katselee juopottelua kymmen tai kaksikymmentä vuotta.
Voi olla, että joitakin tekemiämme vääryyksiä ei voi hyvittää koskaan kokonaan. Emme anna niiden painaa itseämme, jos voimme sanoa itsellemme rehellisesti, että hyvittäisimme, jos voisimme.
Ja joskus on olemassa painavia syitä lykätä hyvitystä. Mutta emme viivyttele, jos siihen ei ole syytä.
Meidän pitäisi olla järkeviä ja tahdikkaita, hienotunteisia ja nöyriä, vajoamatta matelevaisuuteen. Me olemme Jumalan kansaa, seisomme omilla jaloillamme emmekä rupea ryömimään kenenkään edessä.
Jos näemme vaivaa käydessämme läpi tätä kehitysvaihetta, hämmästymme jo puolivälissä. Saamme kokea uudenlaista vapautta ja uudenlaista onnea. Me emme murehdi menneisyyttä emmekä kiellä sitä.
Me käsitämme, mitä tarkoittaa tyyneys ja tiedämme mitä on rauha. Hyödyttömyyden tunne ja itsesääli katoavat. Itsekkäät tarpeemme menettävät mielenkiintonsa ja lähimmäisistämme tulee meille tärkeitä. Emme enää tavoittele omaa etuamme. Koko asenteemme elämään muuttuu. Emme enää pelkää ihmisiä emmekä rahahuolia. Opimme selviämään vaistomaisesti tilanteista, jotka saattoivat meidät ennen ymmälle. Käsitämme äkkiä, että Jumala tekee sen, mihin emme itse pystyneet.
Ylettömiä lupauksiako? Ei meidän mielestämme. Meidän elämässämme ne ovat täyttyneet – joskus nopeasti, joskus hitaasti. Niistä tulee aina totta, jos teemme työtä niiden hyväksi.
Meidän täytyy erottaa se, mitä meille tehtiin siitä, mitä itse teimme muille.
Nimettömät Narkomaanit (Narcotics Anonymous, 2003, 41-43)-kirjassakirjoitetaan, että 8.askel on vastalöydetyn nöyryytemme koetinkivi. Tarkoituksemme on vapautua kantamastamme syyllisyydestä. Haluamme katsoa maailmaa silmiin vailla vihamielisyyttä tai pelkoa.
Kahdeksas askel ei ole helppo – se vaatii uudenlaista rehellisyyttä suhteissamme muihin ihmisiin. Kahdeksas askel käynnistää anteeksiantamisen tapahtumasarjan. Annamme anteeksi muille, meille annetaan anteeksi, ja lopulta annamme anteeksi itsellemme ja opimme, kuinka elää tässä maailmassa.
Kahdeksanteen askeleeseen päästessämme olemme valmiit ennemmin ymmärtämään kuin haluamaan ymmärrystä. Meidän on helpompi elää ja antaa elää, kun tiedämme, millä alueilla meidän on hyvitettävä tekomme. Tämä tuntuu nyt vaikealta, mutta tehtyämme sen kerran ihmettelemme, miksemme tehneet sitä jo kauan sitten.
Tarvitsemme aitoa rehellisyyttä voidaksemme tehdä tarkan luettelon. Mitä vahingoittaminen tarkoittaa? Se tarkoittaa: ruumiillisen tai henkisen vaurion tuottaminen, tuskan, kärsimyksen tai menetyksen aiheuttaminen tai sanominen, tekeminen tai tekemättä jättäminen. Vaurio voi johtua myös sanoista tai teoista, joko tahallisista tai tahattomista. Vahingon aste voi vaihdella mielen pahoittamisesta ruumiinvamman tai jopa kuoleman tuottamiseen.
Kahdeksas askel tuo eteemme erään ongelman. Monien meistä on vaikea myöntää, että olemme aiheuttaneet vahingon toisille, koska pidämme itseämme addiktiomme uhreina. 8.askeleessa tällaisen järkeistämisen välttäminen on ratkaisevan tärkeää.
Meidän täytyy erottaa se, mitä meille tehtiin siitä, mitä itse teimme muille. Hylkäämme tyystin puolustelumme ja mielikuvamme itsestämme uhreina.
Miestä ei tule parempia ihmisiä muiden virheitä tuomitsemalla. Olomme paranee, kun puhdistamme oman elämämme vapauttamalla itsemme syyllisyydestä.
Kun kirjoitamme luettelomme, emme enää voi kieltää aiheuttaneemme vahinkoa. Myönnämme vahingoittaneemme muita suoraan tai välillisesti teoin, valhein, rikotuin lupauksin tai laiminlyöntein.
Kuten joka askeleessa, meidän täytyy olla perusteellisia. Yleensä alitamme tavoitteemme useammin kuin ylitämme ne. Emme voi kuitenkaan jättää tätä askelta kesken vain siksi, ettemme ole varmoja luettelomme täydellisyydestä. Valmiitta emme ole koskaan.
Viimeinen vaikeus 8.askeleen tekemisessä on sen erottaminen 9.askeleesta. Mielikuvat varsinaisesta hyvittämisestä voivat muodosta suuriksi esteiksi sekä luettelon laatimiselle että hyvittämisen halun syntymiselle. Teemme tämän askeleen ikään kuin 9.askelta ei olisikaan. Emme edes ajattele tekojemme hyvittämistä, vaan keskitymme yksinomaan siihen, mitä 8.askeleessa sanotaan – luettelon tekemiseen ja halun syntymiseen.
8.askel auttaa meitä ennen kaikkea tietoisuuteen siitä, että löydämme vähitellen uusia asenteita itseämme kohtaan, ja siitä, miten kohtelemme toisia ihmisiä.
8.askel tarjoaa syyllisyyden ja tunnonvaivojen hallitsemaan elämään suuren muutoksen. Tulevaisuutemme muuttuu, koska meidän ei tarvitse vältellä niitä, joita olemme vahingoittaneet. Tämän askeleen tuloksena saamme uuden vapauden, joka voi päättää eristyneisyytemme.
Oivaltaessamme tarvitsevamme anteeksiantoa olemme taipuvaisempia antamaan itse helpommin anteeksi.
8.askel on toiminnan askel. Kaikkien askelten tapaan se tarjoaa välittömän hyödyn. Olemme nyt vapaita aloittamaan hyvityksemme 9.askeleessa.
Sisäisen muutoksen jälkeen vuorossa on ulkoinenkin muutos
Terence T Gorski kirjoittaa kirjassaan (Understanding the Twelve Steps- An Interpretation and Guide for Recovering People, 1989), että ensimmäiset seitsemän askelta koskevat sisäistä muutosta. 8.askeleessa alat korjata niitä asioita ympärilläsi, mitkä päihdeongelmallasi aiheutit. Sitä varten laadit listan kaikista ihmisistä, joita olet vahingoittanut.
Hyvittäminen ei tarkoita laimeata anteeksipyyntöä. Se merkitsee rehellistä yritystä korjata sitä, mikä on rikki.
8.askel on yksi konkreettisimmista ja erityisimmistä 12 askeleessa ja yksi helpoimmin ymmärrettävistä.
On helppo hypnotisoitua omasta kivustaan ja siitä, kuinka toiset ovat vahingoittaneet sinua.
On huomattavasti vaikeampaa ajatella ketä on itse vahingoittanut kuin syyttää muita itsensä
vahingoittamisesta. Erityisesti juuri rakkaimmillemme tehtyä haittaa on vaikea ajatella: ” Onko sitä pakko kaivaa menneestä? En voi muuttaa menneisyyttä, joten eikö sen voisi antaa olla? ”. Ongelma on siinä, että mennyt pyydystää sinua niin kauan kuin kieltäydyt kohtaamasta vaurioita joita olet aiheuttanut, etkä yritä parastasi niiden korjaamiseksi. Sinun on kohdattava menneisyytesi, jotta voit vapautua siitä.
”Tarkoitat, että minun on kaivettava esille kaikki elämäni haaksirikot ja käytävä ne läpi?” Kyllä, juuri tätä 8.askel käskee tekemään. Ehdotus on että jaat paperiarkin kolmeen sarakkeeseen. Ensimmäiseen sarakkeeseen laitat nimen, toiseen mitä teit ja kolmanteen miten aiot hyvittää. On tärkeää olla niin tarkka kuin mahdollista.
On tunnistettava, mitä tarvitsee tehdä korjatakseen vaurion.
Tee myös lista ihmisistä, jotka ovat vahingoittaneet sinua, jotta voit antaa heille anteeksi. Sinun pitää olla halukas laskemaan heidät irti ”koukusta”. Sanot itsellesi, että he vahingoittivat sinua, mutta annat heille anteeksi, jotta pääset vapaaksi syyttelystä ja kaunasta, jota tunnet.
Kun olet juuttunut syyttämään toisia, sinä eksyt todellisesta 7. ja 8.askeleen työstä – korjata haitta, jota olet aiheuttanut toisille.
Annat heille anteeksi, päästät heidät irti koukusta. Psykologisesti tunnustat itsellesi, että on ok, en pidä enää tätä henkilöä vastuullisena väärintekemisestään. Anteeksianto tarkoittaa sitä, että antaa anteeksi ennen kuin sitä pyydetään.
Et anna anteeksi muille ihmisille helpottaaksesi heitä, vaan auttaaksesi itseäsi.
Kauna on kierrätettyä vihaa
Kun sinua on loukattu, sinulla on kaksi vaihtoehtoa: voit antaa anteeksi tai kantaa kaunaa.
Kauna ( engl. resentment) on mielenkiintoinen sana. Englanninkielisen sana juuri on” send ”( lähettää) eli lähettää paikasta toiseen. ”Re” merkitsee ”tehdä aina uudelleen”. Kun kannat kaunaa (resentment) jollekin, lähetät saman vihaviestin itsellesi uudelleen ja uudelleen. Vihan ja kaunan pyörittäminen mielessään aiheuttaa stressiä ja stressi aiheuttaa uutta kipua ja ongelmia. Ne taas ruokkivat kaunaasi ja tämä jatkuu kunnes tulet tarpeeksi hulluksi ja ratkeat juomaan.
12 askeleen ohjelmalla ei ole mitään vihan tunnetta vastaan, mutta kaikkea kaunaa vastaan. Kauna on uudelleen kierrätettyä vihaa. Ratkaisematon viha aiheuttaa ahdistusta. Viha suurenee, vahvistuu ja moninkertaistuu, kunnes se tuhoaa sinut. Vihan vastalääke on anteeksianto. Kauna on väärinsuunnattu kosto. Ei anneta takaisin, vaan hyvitetään. Hyvität, ellet silloin aiheuta lisää haittaa.
Ei voi saada itse anteeksi toisilta ennen kuin puhdistaa oman talonsa. Raittiit ihmiset suunnittelevat ennen kuin toimivat ja arvioivat toimintaansa jälkikäteen. ( P-A-E: plan – act – evaluate). Päihteitä käyttävät ihmiset ylireagoivat, katuvat ja syyttävät toisia. (O-R-B: overreact- regret-blame). PAE ja ORB ovat yksinkertaisia kaavoja. Sinun pitää harkita, mitä kaavaa käytät 9.askeleessa.
Kirjoitettu 8.askel on arvokas työkalu, joka näyttää kuinka käyttäydyt elämässäsi.
Monissa askelissa on kaksivaiheinen prosessi. Ensin tulet valmiiksi, sitten toimit. 2. ja 3. askeleessa, ensin tulit valmiiksi uskomaan, sitten päädyit uskomaan. Valmistauduit siihen, että annat muiden tuntea sinut ja sitten avoimesti kerroit kuka olet. 4. ja 5.askeleessa valmistauduit siivoamaan talosi hengellisesti ja sitten teit sen. 8.askeleessa valmistaudut hyvittämään ja 9.askeleessa tosiasiallisesti teet sen.
On olemassa sanonta, että ” Jumala kirjoittaa meille viestejä käyttäytymisemme seurauksina”.
En voi antaa anteeksi itselleni ennen kuin annan anteeksi toisille ja en voi antaa anteeksi toisille ennen kuin annan anteeksi itselleni.
Mitä ihmeen hyötyä tekemieni tyhmyyksien listaamisella on raittiuden kanssa?
Phillip Z kirjassaan A Skeptic´s Guide to the 12 Steps ( 1990, Hazelden) kirjoittaa, että epäilijän kaksi vaikeinta askelta olivat 3. ja 8. askel. Sana ”Jumala” ja ”luettelo ihmisistä” olivat PZ:lle vaikeita.
PZ kertoo, kun hän luki ensimmäistä kertaa 8.askelta, hän nauroi ääneen ja ajatteli: Näiden 12 askeleen ihmisten täytyy pelleillä. Miksi helvetissä minä haluaisin tehdä sellaisen listan, ja miksi haluaisin hyvittää ihmisiä, joiden nimet ovat listalla? Hän oli tullut Nimettömiin Ylensyöjiin saadakseen uuden dieetin ja löytääkseen tukiryhmän, joka auttaa häntä kiinnittymään niin, että hän voisi laihtua ja pysyä laihana. Kuinka ihmeessä pahojen asioiden hyvittäminen 20–30 vuoden ajalta voisi auttaa laihtumaan ja pysymään laihana?
Philip Z muisti käyttäytyneensä epärehellisesti, seksuaalisesti hyväksikäyttävästi, varastelevasti ja muilla tavoin, joista hän ei ollut kauhean ylpeä. Nämä asiat tuntuivat väijyvän kuin korppikotkat jo ennestään kulunutta ja rikkinäistä egoa. Miksi ihmeessä tulisi vanhoja asioita? Eikö vesi sillan alla voisi vaihtua tuoreeksi?
Pakkomielteisillä ihmisillä on taipumusta mennä oman aikataulunsa mukaan, olla kärsimättömiä, jos se ei mene heidän aikataulunsa mukaisesti, kunnioittamatta sisästä rytmiämme. Heidän mieli kieltäytyy ottamasta asioita yksi kerrallaan. Siksi toipumisohjelmassa on ytimekkäitä lauseita: Ensimmäiset asiat ensimmäiseksi, Päivä kerrallaan, Hiljaa hyvä tulee.
Kokeneemmat ryhmäläiset kertoivat PZ:lle, että askeleet ovat tietyssä järjestyksessä määrätystä syystä. Jos ei ole tehnyt 8.askelta edeltäviä askelia, ei voi edetä 8.askeleeseen. Sisäinen muutos täytyy tapahtua askelissa 1-7., ennen kuin tekee 8.askelta. Tällä tavoin voi hyvittämisen tehdä oikeassa hengessä.
Jos yritämme hyvittää toisia ennen kuin olemme tarpeeksi syvällä 12 askeleen ohjelman seitsemässä ensimmäisessä askeleessa, niin ulkoiset motiivit, kuten halu helpottaa itsetuntoamme tai pönkittää egoamme, voi johtaa taitamattomaan ja tehottomaan käyttäytymiseen. Hyvityksen teko palvelee silloin vain ylpeydentunnettamme ja itsemme oikeuttamista, eikä tulevaa hengellistä kehitystä.
Välttääksemme em. , meidän täytyy oppia nöyryys, joka syntyy 6. ja 7.askeleen työskentelemisestä.
Useimmille hyvittäminen on vaikeaa, koska häpeä, itsehalveksunta, paljastumisen ja haavoittuvuuden pelko täyttävät tulevaisuuden pelolla. Toipumisen alussa kaikilla ei ole kehittynyt tarpeeksi riittävästi nöyryyttä ja itselle anteeksiantoa, jotta hyvittämisyritykset eivät lisäisi häpeää ja arvottomuuden tunnetta.
12 askeleen ohjelma koostuu mietiskelystä ja tekemisestä, ensin pohditaan ja sitten tehdään. Kun on työstänyt kunnolla askeleet 1.-7., niin voi työskennellä hyvityksen ja saada syvemmän yhteyden Korkeampaan Minäänsä.
Bill W kirjoittaa: Sillä hetkellä kun ryhdymme miettimään ristiriitaista tai rikkoutunutta suhdetta toiseen ihmiseen, meidän tunteemme tulevat puolusteleviksi. Paetaksemme vääryyttä, jota olemme tehneet toisille, me kaunaisesti keskitymme siihen vääryyteen, mitä toiset ovat tehneet meille.
Päihderiippuvaisen mieli luo todellisuuden, joka vahvistaa hänen itsekeskeistä ajattelua. Itsensä oikeuttaminen, eräänlainen kieltämisen muoto, estää tunnustamasta vääryyksiä, joita on toisille tehnyt.
Philip Z kertoo, että ennen kuin hän oli 12 askeleen ryhmässä, niin hän ratkesi viikonlopulla syöpöttelemään, heti maanantaiaamuna hän päätti aloittaa uuden dieetin, koska häpeä ja katumus viikonlopun mässäilystä tuntui kehossa – vähäkalorinen dieetti!
Täynnä intoa hän söi kevyen aamiaisen, eikä tuntenut nälkää, koska oli juuri aloittanut uuden dieetin. Oli suuri uuden alku. Myöhemmin aamulla hänellä oli hyvin nälkä, maha kurisi, jännityksen ja ahdistuksen aallot tulivat silloin tällöin. Philip Z teki psykoterapiaa asiakkaiden kanssa, mutta hänen mielensä mietti seuraavaa ateriaa, eikä hän oikein keskittynyt siihen, mitä asiakas puhui. Hän aloittaa sisäisen puheensa, sisäisen vuoropuhelunsa, ”addiktin itsessään” kanssa, joka houkuttelee ja suostuttelee häntä uudelleen retkahtamaan.
Kun hän on lounaalla, niin totuuden hetki tulee, mitä hän tilaa. Uusi dieetti päättyy tällä kertaa siihen, että hän tilaa juustohampurilaisen salaatin sijasta. Uusi dieetti kesti aamupäivän ajan! Addikti voitti aina väittelyn ennen 12 askelen ohjelmaa.
Psykoterapiat eivät puhu mitään hyvittämisestä
Philip Z:n mukaan mikään psykoterapiakoulukunnista ei eksplisiittisesti ehdota, että potilaan tulisi mennä vahingoittamiensa ihmisten luo ja hyvittää heitä. Päinvastoin, useimmat terapeutit työskentelevät sillä premissillä, että tärkeintä terapiassa on tunnistaa tavat, joilla potilas on tullut väärinkohdelluksi lapsuudessa hänelle merkittävien ihmisten toimesta. Minkä tahansa menestyksellisen terapian kokemuksena on tunnistaa ja integroida tukahdutut tunteet vanhempien ja yhteiskunnan väärinkohtelusta, oli se sitten tahallista tai tahatonta. Teorioiden mukaan näistä kokemuksista alkoivat luonteemme vajavuudet, jotka toimivat suojakeinoina tässä vihamielisessä maailmassa.
Psykoterapiassa on tarkoituksena käydä läpi kognitiiviset, emotionaaliset ja käyttäytyminen, jotka liittyvät potilaalle aiheutettuun haittaan. Terapeutin tehtävänä on auttaa potilasta tunnistamaan tästä johtuneet tukahdetut tunteet. Siinä määrin kun olemme kykenemättömiä kokemaan ja ilmaisemaan tästä väärinkohtelusta aiheutunutta surua, vihaa, loukkaantumista ja pelkoa, niin määrin olemme kyvyttömiä kokemaan ja ilmaisemaan iloamme ja mielihyväämme.
Teorian mukaan muodostuu seinä tietoisuutemme ja kehollisten tuntemustemme ja emootiomme väliltä. Olemme vain osittain elossa. Terapeuttinen kokemus sallii meidän palauttaa mieleemme merkittävät kielteiset lapsuutemme kokemukset ja työskennellä läpi tukahdetut tunteet, jotka niihin liittyvät. Tällä tavalla vapaudumme vastaamaan nykyisen elämän ongelmiin uudella joustavuudella ja spontaanisuudella.
Tarvitsemme tervettä egoa, joka se on, kun se on joustava, hyväksynyt ja integroinut nöyryyden piilossa olevien egon osien (varjomme), minkä vuoksi meidän ei tarvitse suojautua maailmalta. Kun terve egomme on vakiintunut, niin voimme sijoittaa sen Korkeamman Minämme palvelukseen ja matkata tietä kohti Kokonaisuutta.
Meidän täytyy, Philip Z:n mukaan, mennä yli syyttelyn, joka pitää meitä kiinni illuusiossa, että mennyt on ongelma. Tämä illuusio on ongelma, niin kauan kuin elämme sen alla, me olemme ulkona vapaudesta, jonka anteeksianto voi meille tuoda.
Anteeksiantoa ei voi pakottaa; parantumisella on oma rytminsä ja aikataulunsa. 8.askeleessa opettelemme muiden anteeksiantoa. Anteeksianto on menneisyyden taaksejättämistä niin että voimme kokea nykyisyyden tuoreena ja avoimin sydämin.
Meidän on helpompi antaa toisille anteeksi, kun ajattelemme, etteivät he aio meitä vahingoittaa. Jos uskomme, että muut ihmiset tekevät parhaansa kullakin hetkellä, niin kuinka helpompaa ja hellempää on suhteemme heihin. ja kuinka helpompaa on säilyttää tunne huolenpidosta ja myötätunnosta tämän olettamuksen myötä. Tämän asenteen myötä on myös helpompi hyvittää heitä.
Maailmasta hyvittämällä tulee parempi paikka
Rabbi Kerry M. Olitzky ja Stuart A Copans kirjassaan Twelve Jewish Steps to Recovery – A Personal Guide Turning From Alcoholism and Other Addictions (2006, 7th ed, Woodstock, Vermount, Jewish Lights Publishing) kirjoittavat, että me usein aiheutamme harmia niille, joita rakastamme ja joille viimeksi haluaisimme haittaa aiheuttaa.
Juutalaisuuteen kuuluu palauttaa järjestystä ja hyvyyttä maailmaan. Juutalaiset haluavat parantaa maailman epätäydellisyyttä, tehdä maailmasta reilumman, korjata epäoikeudenmukaisuuksia ja vääryyksiä.
8.askel valmistaa meitä tekemään maailmasta paremman paikan korjaamalla epäoikeudenmukaisuudet, jotka ovat syntyneet meidän tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.
Surukseni en muista kaikkia velkojani tarkasti, mutta toivon että Jumala muistuttaa minua niistä, jotta voin maksaa ne takaisin. Jumala, pidätä kieltäni aiheuttamasta harmia ja huuliani kertomasta valheita ihmisistä. Anna minun pysyä hiljaa, kun ihmiset kiroavat minua. Anna sieluni jäädä nöyräksi ja rauhaan. Avaa sydämeni opetuksillesi, anna minulle tahtoa harjoittaa niitä. Olkoon suusta tulevat sanat ja sydämestäni tulevat rukoukset Sinulle hyväksyttäviä.
Älä tee listaa vasta Yom Kippurina, vaan tee se nyt.
Stephen Artenburn ja David Stoop kirjoittavat kirjassaan The Life Recovery Workbook – A Biblical Guide through the 12 Steps,2004), että 8.askeleeseen tullessa olemme keskellä muuttumista: ajattelumme, käyttäytymisemme ja asenteidemme osalta.
Jos haluamme saavuttaa pysyvän toipumisen päihteistä ja päihdekäyttäytymisestä, niin anteeksianto on välttämätön. 8.askeleessa täytyy jälleen kerran ylpeytemme väistyä, jotta kehitämme syvempää nöyryyttä, joka avaa tien anteeksiantoon.
Ellemme pääse yli omista loukkaantumisistamme ja omaa armeliaisuutta niitä kohtaan, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet, niin jäämme päihderiippuvuutemme vangiksi. Ja pysyvä toipuminen ja tyyneys jatkavat meiltä pakenemista.
Stephanie S Covington kirjoittaa kirjassaan A Woman´s Way through Twelve Steps (1994), että 8.askel valmistaa meitä uuteen tapaan liittyä maailmaan. Opimme itsestämme enemmän jokaisessa askeleessa, tulemme valmiiksi selvittämään menneisyytemme ja muodostamaan rehellisiä ja avoimia suhteita.
8.askeleessa katsomme suhteittemme epätasapainoisuutta. 8.askel on alku parhaalle mahdolliselle suhteelle jokaisen ihmisen, jonka tunnemme, kanssa.
Joskus hyvittäminen vaatii vain, että antaa enemmän kunnioitusta ja rehellisyyttä.
Patrick Carnes kirjoittaa kirjassaan A Gentle Path through the Twelve Steps – The Classic Guide for All People in the Process of Recovery (1993) kahdeksannen askeleen kohdalla sisäisestä parantajasta ja sisäisestä lapsesta ja mitä ne tekevät.
Kirjassa The Twelve Step – Life Recovery Devotional (Thirty Meditations from Scripture for Each Step in Recovery,1991) on 30 meditaatiota jokaisesta askeleesta ja 5 meditaatiota kullekin askeleelle retkahduksen jälkeen – kirjoitetaan, että luettelon tekeminen kaikista vahingoittamistamme ihmisistä luultavasti herättää luonnollisen vastuksen. Monet alkavat välittömästi miettiä, mitä muut ovat tehneet meille.
Kaikilla meillä on ollut ihmissuhteita, joihin on sisältynyt kaunaa ja katkeruutta. He ovat satuttaneet meitä ja me heitä – kuin lapset. Apostoli Paavali (Room: 16–21) ” Älkää olko omasta mielestänne viisaita. Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä. Jos on mahdollista ja teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa. Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. .. Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.”
Emme lopeta riitelemästä siksi, että toinen on välttämättä oikeassa, vaan oman toipumisemme tähden.
Emme voi muuttaa toisia, mutta voimme pyytää Jumalalta rohkeutta muuttaa itsemme.
Yksinäisyyden ja eristyneisyyden tunteet ilmenevät yhdessä syyllisyyden ja häpeän tunteiden kanssa siksi, että olemme mitä olemme ja olemme tehneet mitä olemme tehneet. Me voimme tuntea itsemme yksinäiseksi jopa ihmisten ympäröiminä, koska tunnemme katkaisseemme yhteyden toisiin ihmisiin.
Meidän pelkomme tulla loukatuksi, syyllisyytemme ja itsevihamme voi tehdä meidät kyvyttömiksi uskomaan, että toiset voivat rakastaa meitä. Me voimme tuntea itsemme taistelussamme yksinäiseksi, vaikka ympärillämme olisi ihmisiä, jotka rakastavat meitä ja haluavat auttaa meitä. Se, että haluaa laskea ihmisten rakkauden sisälleen, on osa valmistautumista hyvityksen tekoon.
Yksinäisyys voi rikkoa meidät ja keskeyttää toipumisprosessimme. Kun valmistaudumme hyvittämään tekomme, meidän tulee avata sydämemme hyväksymään mikä tahansa rakkauden, tuen ja ystävyyden osoitus takaisin.
Syntipukki kantaa ihmisten synnit pois heidän luotaan
On luonnollista toivoa, että ihmiset joita olemme loukanneet ja joita koetamme hyvittää, suhtautuisivat meihin hyvin. Pelkäämme, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät muuta käsitystään meistä, teimmepä mitä tahansa. Voi olla, että he haluavat säilyttää meidät syntipukkina, mutta se on vain hyväksyttävä.
Ennen Jeesuksen tulemista, juutalaisilla oli tapana valita elävä vuohi, joka veisi synnit pois. ( 3 Moos. 16:20–22) ”… hän tuokoon esiin elävän pukin, asettakoon molemmat kätensä eläimen pään päälle ja tunnustakoon siinä israelilaisten kaikki synnit, kaikki pahat teot ja rikkomukset, joihin israelilaiset ovat syyllistyneet. Näin hän pankoon ne pukin kannettavaksi ja lähettäköön sen sitten tehtävään määrätyn miehen ajamana autiomaahan. Pukki saa kantaa kaikki heidän syntinsä asumattomille seuduille.”
Jotkut ihmiset joita olemme loukanneet, voivat käyttää meitä heidän syntipukkina. Koska olemme loukanneet heitä, he pitävät oikeutettuna laittaa meidät matkaan painona enemmän kuin oma osuutemme asiasta vaatisi. He alitajuisesti sijoittavat kipunsa syytökset meihin, jotta kantaisimme ne heistä tiehensä.
Syntipukkina näyttelemme osaamme viemällä pois jotakin, mitä he ovat kyvyttömiä itse käsittelemään. Sen vuoksi he eivät kutsu meitä välttämättä koskaan takaisin. Meidän pitää valmistautua tälliaseen vastaanottoon, vaikka se ehkä kertoo enemmän heistä kuin meistä.
Yksi motivaatio tehdä luettelo vahingoittamistamme ihmisistä ja hyvittää heitä, on toivo saada puhdas omatunto. Olemme eläneet itsehalveksunnassa ja ehkä toivoneet että hyvittäminen auttaa meitä löytämään anteeksiannon. Jos etsimme anteeksiantoa vääristä paikoista, niin voimme pettyä ja antaa toisille takuuttoman vallan meidän ylitsemme.
Raamattu ei opeta etsiä anteeksiantoa ihmisiltä, vaan Jumalalta, joka voi taata anteeksiannon meille. (1 Joh. 1:9) ” Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. ”
Hyvittämisen tekemisen tarkoitus on ottaa henkilökohtainen vastuu tekemisistämme ja vaikutuksista, joita käyttäytymisellämme on ollut toisiin ihmisiin. Jos ihmiset tarjoavat anteeksiantoa, niin se on mukava bonus. Meidän anteeksiantomme, kuitenkaan, ei ole heidän käsissään. Anteeksianto on Jumalassa, Jeesuksessa Kristuksessa.
Jotkut tekomme ovat johtaneet toisten hyväksymättömyyteen ja jopa rakkauden menettämiseen. Jos meidän syntimme on tehty julkiseksi, voimme olettaa, että menetämme rakkauden jokaiselta, joka ei hyväksy tekojamme. Tämä hylkäämisen pelko voi etäännyttää meidät tavoittelemasta hyvitystä.
(2 Kor 2: 5-9) ” Jos joku on tuottanut surua, hän ei ole tuottanut sitä vain minulle vaan teille kaikille – ainakin jossain määrin, etten nyt liioittelisi. Tuollaiselle riittää se rangaistus, jonka useimmat teistä ovat hänelle jo antaneet. Nyt teidän on päinvastoin annettava anteeksi ja lohdutettava häntä, ettei hän menehtyisi suruunsa. Niinpä kehotan teitä jälleen osoittamaan hänelle rakkautta … olen tehnyt sen teidän takianne Kristuksen edessä, jottei Saatana pääsisi meistä voitolle. Hänen juonensa me kyllä tiedämme.”
(Ef. 4:28) ” Varas älköön enää varastako, vaan tehköön työtä ja ansaitkoon rehellisesti toimeentulonsa, niin että voi myös antaa tarpeessa olevalle.” Ihmisiltä varastaminen rikkoo heidän henkisiä rajojaan ja rikkoo heidän fyysistä turvallisuuden tunnettaan.
Kaikki vanhemmat tuntevat syyllisyyttä
Kaikki vanhemmat tuntevat syyllisyyttä aina silloin tällöin siitä, kuinka ovat lapsensa kasvattaneet. Jos perheessä on päihderiippuvuutta, niin he ovat jopa kovempia itseään kohtaan.
Jos meidän tarpeita ei ole kohdattu lapsuudessa, saatamme olla täysin hukassa – emme tiedä, kuinka kohdata pienokaisiemme tarpeet. Me voimme olla niin vanhemmuuden vastuun ylitsevyörymiä, että jäämme kieltämään sen, kuinka elämäntyylimme vaikuttaa lapsiimme.
(Ef. 6:4) ” Ja te isät, älkää herättäkö lapsissanne vihaa, vaan kasvattakaa ja ojentakaa heitä Herran tahdon mukaan.” v.1946 Raamatun käännöksessä: ” Ja te isät, älkää kiihottako lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa.”
Kun epäonnistumme lapsiemme tarpeiden tyydyttämisessä, he loukkaantuvat. Tätä voi olla vaikea kohdata, koska olemme niin omien ongelmiemme ylitsevyörymiä. Voimme hyvittää lapsiamme antamalla heidän tietää, ettei se ollut heidän vikansa. Voimme yrittää uudistaa rakkautemme heihin, ja antaa heidän tietää, että otamme askelia muuttuaksemme.
Tunnemme itsemme hieman rohkeutemme menettäneeksi, kun ajattelemme kaikkia niitä ihmisiä, joita olemme loukanneet.
Ne jotka ovat meitä lähinnä, eivät voi paeta tekojemme seurausten haittoja. Jos olemme naimisissa, päihderiippuvuutemme on haitallista aviopuolisollemme, vaikka vihaisimmekin myöntää sitä. Raamatun mukaan avioliiton pitäisi olla suhde, joka tyydyttää molempien puolisoiden tarpeita (Ef.5:21, 28–31,33).
Osa meistä on niin keskittynyt siihen, miten meitä on uhriutettu ja kuinka toiset ovat loukanneet meitä, ettemme näe, kuinka olemme loukanneet itseämme. Monet meistä kuluttavat paljon aikaa ja energiaa siihen, että yrittävät muuttaa sitä, kuinka muut kohtelevat meitä, mutta turhaan. Ehkä on parempi tutkia tapaa, jolla loukkaamme itseämme. Ehkä sitten toisten meitä kohtaan kohtelu muuttuu.
(Luuk.6:41)” Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa veljellesi: ’ Annapa, veli, kun otan roskan silmästäsi? Ethän sinä näe edes hirttä omassa silmässäsi. Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.”
Raamattu osoittaa monta vaara-aluetta, jossa voimme loukata itseämme. (Ef. 4:25–27)” Luopukaa siis valheesta ja puhukaa toinen toisillenne totta, sillä me olemme saman ruumiin jäseniä. Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä. Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko laskee. Älkää antako Paholaiselle tilaisuutta. ”
(Luuk.6:37) Jeesus sanoi: ” Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan.”
(Jaak. 3: 7-10) ” Kaikki eläimet ihminen voi kesyttää ja onkin kesyttänyt, nelijalkaiset, linnut, matelijat ja meren eläimet, mutta kieltä ei yksikään ihminen pysty kesyttämään. Se on hillitön ja paha, täynnä tappavaa myrkkyä. Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me myös kiroamme ihmisiä, Jumalan kuvaksi luotuja. Kiitos ja kirous lähtevät samasta suusta. Tämä ei käy, veljeni!”
(Luuk. 6:39) ” Miten sokea voisi taluttaa sokeaa? Molemmathan siinä putoavat kuoppaan. Ei oppilas ole opettajaansa etevämpi, mutta kyllin oppia saatuaan jokainen on opettajansa veroinen.”
(Sananl.17:27) ” Joka hillitsee sanansa, on taitava ja mielensä malttava on ymmärtäväinen mies. Hullukin käy viisaasta, jos vaiti on; joka huulensa sulkee, on ymmärtäväinen.”
Päihdeongelmaisten vanhemmat kärsivät
Vanhempamme ovat syvästi yhteydessä elämäämme jollakin tasolla. Olipa perheemme terve tai ei, tunnustivatpa vanhempamme tai eivät rakastavansa meitä, ovatpa sotkeneet elämänsä täysin tai ovat täydellisyyden kuva, niin he silti ovat vanhempiamme.
Kerran he pitivät meitä käsivarsillaan ja heillä oli lastensa suhteen toiveita ja unelmia siitä, että heidän lastensa elämä olisi parempaa kuin heidän omansa. Lapset vahingoittavat vanhempiaan syvästi. Kun tuhoamme elämäämme päihteillä ja riippuvuuksilla, vanhempamme ovat alttiina tuskalle.
Raamatun mukaan:
(Sananl. 17:25) ” Tyhmä poika on isänsä murhe, katkera pettymys äidilleen.”
(Sananl. 19:13) ” Tyhmä poika on isänsä riesa…”
(Sananl. 19:26) ” Huono ja häpeämätön se poika, joka isäänsä lyö ja äitinsä häätää.”
(Sananl. 28:24) ” Joka vanhempiaan surutta riistää, ei ole ryöstäjää parempi.”
(Sananl.19:3) ” Oma tyhmyys vie ihmisen harhaan, mutta silti hän on katkera Herralle.”
(Sananl. 19:27) ” Poikani, ellet taivu kuriin, silloin eksyt tiedon tieltä.”
Yksi toipumisen sudenkuopista on se, että keskittyy niin paljon itseensä, että unohtaa ympärillä olevat ihmiset ja heidän tarpeensa. Jos lääkitsemme tuskaamme työteolla, päihteillä tai ajanvietteillä, niin voimme turruttaa itsemme toisten tarpeille, samalla kun turrutamme omaa tuskaamme. Ehkä meidän pitäisi katsoa myös ympärillämme olevien ihmisten tarpeisiin.
Vastuuttomuus liittyy usein heihin, ketkä ovat kasvaneet addiktiivisissa perhesysteemeissä. Voimme ehkä nähdä itsemme vastuuttomina ja tuomita itsemme. Tai voimme ehkä huomata vastuuttoman käyttäytymisemme, mutta pidämme tekosyynä sitä, mitä olemme joutuneet kohtaamaan. Tai me emme ehkä edes huomaa omaa vastuutonta käyttäytymistä, ja meillä on toistuvasti ongelmia muiden kanssa, koska epäonnistumme kunnioittamaan heidän omaisuuttaan.
Raamattu kirjoittaa, että jumalaton ( evil men, one who is morally wrong or a person who acts badly) lainaa, ’eikä maksa takaisin’ (Ps. 37:21). Jos mies lainaa karjaa tai mitä tahansa naapuriltaan, ja se vahingoittuu tai kuolee, eikä omistaja ole samanaikaisesti paikalla, niin lainaajan pitää maksaa siitä täysi hinta (2 Moos 22:14). riippumatta siitä, mitä olemme käyneet läpi, meidän pitää silti kunnioittaa toisten omaisuutta.
Jumala näkee vastuuttoman käyttäytymisen huonona tekona, jonka voi korjata. Hän ei näe sitä toivottoman pahana.
Antaessaan anteeksi toiselle saa itsekin anteeksi, ja jos antaa itselleen anteeksi, voi kyetä antamaan toisille anteeksi
Alkoholistien Aikuiset Lapset (AAL) kirjassa ”Aikuiset Lapset – Alkoholistiset/Toimintahäiriöiset Perheet” (2011,228-235) kirjoitetaan 8. askeleen kohdalla: ” Päädyin antamaan anteeksi isälleni sen jälkeen, kun kykenin olemaan vihainen siitä, mitä oli tapahtunut, ja kun kykenin puhumaan hänen sairaasta käytöksestään. Havaitsin, että todella rakastin häntä syvällä sisimmässäni. Luulin, etten rakastanut, mutta minä rakastin. Rakastin häntä, mutten koskaan voinut myöntää sitä, koska kaikki tiesivät, että hän oli juoppo.
Annoin hänelle anteeksi, jotta saisin hänet pois päästäni. Haluan elää rauhassa. Olen myös antanut anteeksi itselleni.”
Minun tapani lopettaa suhde kohtaamatta ihmistä oli tökkiä hänen herkkiin kohtiinsa, kunnes hän jätti minut. Tuolla tavalla minun ei tarvinnut olla ’paha ihminen’.
Luettelon laatiminen kaikista niistä vääryyksistä, joita olin tehnyt muille, oli kuin olisin ottanut kepin ja piessyt sillä itseäni.
Laatiessamme luetteloa olemme myös tietoisia sisäisestä lapsestamme ja tarpeestamme suojella lasta sisällämme vahingolta hyvitysprosessin aikana. Samalla kun keskitymme tässä yhteydessä halukkuuteen ja luettelon laatimiseen, meidän on hyvä tiedostaa, että monien aikuisten lasten perheet elävät yhä perheen addiktion ja toimintahäiriön kieltämisessä.
Saattaa tuottaa arvaamattomia seuraamuksia, jos marssii lähtökotiinsa ja ilmoittaa olevansa aikuinen lapsi. Kehotamme varovaisuuteen määrätyissä olosuhteissa. Emme kuitenkaan anna pelon tai hankala olon estää meitä laatimasta tätä tärkeää luetteloa väärinteoistamme.
8. ja 9. askeleen avulla vahvistamme sitoutumista elämämme muuttamiseen. Teemme jotain sellaista, mikä ei ole helppoa, mutta rakentaa luottamusta ja vapauttaa meidät. Siirrymme pois aikaisemmasta lohdutuskäytöksestämme. Siirrymme kauemmaksi riippuvaisesta ja ihmisiä mielistelevästä persoonastamme kohti uutta kotiamme. Parannamme todellista yhteyttämme Korkeampaan Voimaan.
Kohtaamme elämämme 8.askeleessa ja tartumme tulevaisuuteemme päivä kerrallaan. Tiedämme, mitä olemme tekemässä. Tiedämme, että on oikein puhua, luottaa ja tuntea. Tiedämme, että meillä on suurempi valinnan vapaus kaunistellun kontrollin asemesta. Tiedämme kulkevamme eteenpäin ACA-ryhmämme avulla. Voimme luottaa itseemme. Tiedämme, että on oikein tietää, keitä olemme.
Näimme, miten itsekäs, manipuloiva ja tuhoisa käyttäytymisemme aikuisina periytyy vanhemmiltamme.
Otimme vastuun omasta käytöksestämme syyttämättä muita.
5.askeleesta 7.askeleeseen aloimme painottaa enemmän omaa vastuutamme ja irtaantua perheestämme sekä toimintahäiriöisestä perheroolistamme. 8.askeleessa tutkimme enemmin omaa käytöstämme kuin vanhempiemme käytöstä.
Emme ole unohtamassa menneisyytemme kaltoinkohtelua, mutta olemme valmiimpia kohtaamaan sen, mitä itse olemme tehneet muille. Emme ole yksin. Meillä on kummimme, ACA-ystävämme ja Korkeampi Voimamme, jotka eivät hylkää meitä.
8.askeleessa alamme päästää vanhempamme Jumalan haltuun, niin kuin Jumalan ymmärrämme. ACA-ratkaisu sanoo: ” Kun päästämme vanhempamme vastuusta nykyisen käyttäytymisemme suhteen, vapaudumme tekemään terveitä päätöksiä toimijoina, eikä reagoijina.”
Tajuamme, että vanhempamme olivat usein kaltoinkohtelijoitamme, mutta monet meistä ovat olleet laskelmoivia ja toimineet pahat mielessä. Olemme yrittäneet päästä tasoihin vanhempiemme kanssa tavalla tai toisella.
Satutimme heitä ja ennen pitkää satutimme itseämme emotionaalisesti. Jotkut insestin uhrit ovat kynineet rahaa tai lahjoja osana hyvitystä vaativaa syyllisyydentunnetta, jota he ovat käyttäneet teon suorittanutta vanhempaa tai sukulaista vastaan.
Lakaisemme puhtaaksi oman puolemme katua riippumatta siitä, mitä joku toinen on tehnyt tai jättänyt tekemättä.
Annamme vanhempamme Jumalan haltuun, niin kuin Jumalan ymmärrämme. Vapautamme heidät tekemään omat valintansa ja tavoittelemaan haluamaansa.
Olemme heistä erillisiä. Heillä ei ole mitään valtaa ylitsemme niin kuin ei meilläkään heidän ylitseen.
Yllä sanotusta huolimatta jotkut vanhemmat ovat niin vaarallisia tai perverssejä, että aikuisen lapsen on vältettävä heitä pysyäkseen turvassa ja terveenä. Me todellakin ajattelisimme kahdesti, ennen kuin pyytäisimme insestin uhria hyvittämään teon suorittajaa.
Todellista hyvittämistä saattaa olla itsemme suojeleminen ja sen tietäminen, ettemme tehneet mitään sellaista, mikä olisi aiheuttanut seksuaalisen hyväksikäytön lapsuudessamme. Jotkut ACA:n jäsenet ovat valinneet tien, että ovat antaneet anteeksi hyväksikäyttäneelle sukulaiselle, kohtaamatta häntä kasvoista kasvoihin.
Monet meistä ovat hämmästyneet nähdessään, miten Jumala tekee työtä luodakseen tilanteen hyvityksille. Tämän tyyppinen halukkuus soveltuu myös niihin ihmisiin, joita vihaamme. Useimmilla aikuisilla lapsilla on, mikäli kykenevät olemaan rehellisiä, ihminen, jota he vihaavat.
Emme voi antaa anteeksi toisille, ennen kuin annamme itsellemme anteeksi. Tämä on hengellinen perusoletus.
Monen aikuisen lapsen on vaikea antaa itselleen anteeksi, koska olimme lapsina sopeutuneet epäilemään itseämme tai olemaan ylikriittisiä itsemme suhteen. Useimmissa tilanteissa me vaistonvaraisesti epäilimme, tuomitsimme tai syytimme itseämme mistä tahansa esille nousevasta ongelmasta.
Tuomitsimme itsemme samalla, kun syytimme muita.
Anteeksianto itsellemme on useimmille meistä vierasta, koska se on hoivaamista ja vahvistamista. Useimpien kodissa ei koskaan kuultu sellaista puhetta.
Ilman anteeksiantoa itsellemme meillä on taipumus välttää iloitsemista onnistumisistamme elämässä ja tunnemme itsemme arvottomiksi rakkaudellisiin ihmissuhteisiin.
ACA:ssa (Alkoholistien aikuiset lapset) opimme asteittain antamaan itsellemme anteeksi, kunnes tunnemme olomme mukavaksi tämän hengellisen periaatteen parissa.
8.askeleessa opettelemme yhä luottamaan itseemme ja seisomaan itsemme rinnalla katoamatta. Jos kompastelemme anteeksiannossa itsellemme, kohtaamme tuon epäilyksen ja vahvistamme itseämme.
Kun aikaisemmin kuvailimme itseämme laiskaksi, tavanomaiseksi tai kysyttömäksi rakastamaan, kuvailemme nyt itseämme lempeämmin äänensävyin ja sanoin, jotka heijastavat sisällämme kasvavaa rakkautta.
Alamme kuulla itsemme sanovan: ” Ajattelin, ettei minua voi rakastaa, mutta itse asiassa olen arvokas Jumalan lapsi. Olen ihme.”
30.11.2012 Lappeenranta
Kirjassa Kaksitoista askelta ehyempään aikuisuuteen – Opas Kristus-keskeisen toipumisen tielle (1996; Juva:WSOY) 12 askeleen 8. askel kuuluu:
”Teimme luettelon kaikista vahingoittamistamme henkilöistä ja halusimme hyvittää heitä kaikkia.”
8.askeleen tavoitteena on se, että tarkastelemme ihmissuhteitamme ja valmistaudumme hyvittämään tekomme.
Käytetty Raamatunkohta on (Luuk.6:31): ”Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille”.
Kahdeksannen askeleen tarkoituksena on synnyttää halu hyvittämiseen ja hyvittämiseen valmistautuminen sekä listan tekeminen hyvitystä vaativista ihmisistä ja asioista.
Kristityille on opetettu, että on tärkeää solmia ja ylläpitää syviä, rakkauteen perustuvia ihmissuhteita.
Kristus näytti toiminnallaan esimerkkiä, sillä hän osoitti lähimmäisenrakkautta ja kehotti ihmisiä rakastamaan toisiaan. Hän opetti, että sopu Jumalan kanssa edellyttää sopua ihmisten kanssa.
Anteeksiantaminen on kaksisuuntainen katu. Kristus pyysi Isä meidän - rukouksessa: ” Anna meille velkamme anteeksi niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa.”
Meidän pitää pyytää anteeksi niiltä, joille olemme tehneet vääryyttä. Ja meidän pitää antaa anteeksi niille, jotka ovat tehneet vääryyttä meille.
Kun teemme luetteloamme, meidän pitää tarkastella suhdettamme omaan perheeseemme, asuinyhteisöömme ja yleensä maailmaamme. Jos pyydämme Jumalalta apua, tehtävämme helpottuu paljon. Voimme pyytää häneltä neuvoa miettiessämme, keiden kanssa meidän on tarpeen keskustella.
Jos hylkäämme ylpeytemme, havaitsemme, että muidenkin ajatuksilla ja tunteilla on arvoa ja merkitystä.
Meidän ei tarvitse olla kaikkien kanssa samaa mieltä, eikä kaikkien tarvitse yhtyä meidän mielipiteisiimme. Mutta meidän ei tarvitse myöskään vihata ihmisiä heidän ajatustensa tai tekemistensä vuoksi. Meidän ei tarvitse suuttua heille, vaikka heidän näkemyksensä eroavatkin omistamme.
Se että olemme valmiit hyvittämään tekomme, vapauttaa meidät piinaavista tunteista, niin että mielemme rauhoittuu ja tulee levolliseksi.
Miettiessämme keitä kaikkia olemme loukanneet, tajuamme, että ennen kaikkea luonteemme heikkoudet ovat tuhonneet elämäämme ja ihmissuhteitamme.
Kun vihastuimme, vahingoitimme itseämme enemmän kuin muita. Tämä saattoi aiheuttaa masennusta ja itsesääliä.
Jatkuvat taloudelliset vaikeudet, jotka aiheutimme itse toimimalla vastuuttomasti, synnyttivät ongelmia perheessä ja velkojien kanssa.
Kun tunsimme jostakin asiasta syyllisyyttä, solvasimme muita sen sijaan, että olisimme rehellisesti menneet itseemme.
Kun tuskastuimme siihen, etteivät asiat olleet hallinnassamme, käyttäydyimme aggressiivisesti ja herätimme pelkoa läheisissämme.
Koska seksuaalinen käyttäytymisemme oli mielivaltaista, meidän oli mahdoton saavuttaa tai säilyttää aitoa läheisyyttä.
Hylätyksi tulemisen pelkomme pilasi toisinaan ihmissuhteitamme, koska emme sallineet muiden toteuttaa itseään. Loimme riippuvuutta ja yritimme määrätä toisen ihmisen käyttäytymistä yrittäessämme pitää suhteen mielemme mukaisena.
Ehkä itsensäkin on lisättävä hyvitettävien listaan?
Kun laadimme luetteloa ihmisistä, joille tahdomme hyvittää jotakin, emme saa unohtaa itseämme. Aiheutimme usein itsellemme kärsimystä, koska meiltä puuttui taito huolehtia itsestämme kunnolla. Olimme ehkä itsemme pahin vihollinen ja koimme valtavia itsesyytöksiä, syyllisyyttä ja häpeää.
Kasvumme jatkumisen kannalta on ehdottoman tärkeää, että tarkastelemme rauhassa, millaista vahinkoa olemme aiheuttaneet itsellemme, ja että tahdomme antaa sen itsellemme anteeksi.
12 askeleen ohjelmassa hyvityksellä tarkoitetaan laveasti: ” Aiemmin tapahtuneen vahingon korjaamista”. Hyvitys voi olla niinkin yksinkertainen asia kuin anteeksipyyntö tai niin monimutkainen kuin korvauksen suorittaminen fyysisen tai taloudellisen vahingon aiheuttamisesta.
Anteeksiantaminen on 8.askeleen avainajatus. Kun käymme läpi 8.askelta ja alamme laatia luetteloa ihmisistä, joille olemme aiheuttaneet vahinkoa, tulemme heti ajatelleeksi, miten muut ovat kohdelleet meitä väärin. Ehkä tällainen reaktio on puolustusmekanismi – keino välttyä myöntämästä omaa syyllisyyttä. Näiden tunteiden alkulähteellä EI ole merkitystä; merkitystä on sillä että teemme asialle jotakin.
Meidän on annettava anteeksi niille, jotka ovat tehneet väärin meitä kohtaan – se että itse saamme anteeksi, riippuu Raamatun mukaan siitä.
Anteeksiantaminen ei ole tunne. Se on päätös.
Anteeksianto voi olla todellista vain Jumalan avulla. Yksin Jumala voi antaa meille armeliaisuutta, tahtoa ja kykyä vapauttaa syyllisyydestä ne, jotka ovat loukanneet meitä.
Jos asia jää omaan valtaamme, me annamme anteeksiantamattomuuden, katkeruuden ja kaunan jäytää elämäämme.
Usko ilman tekoja on kuollut
Nimettömät Alkoholistit (11.painos, 2001,91–97)-kirjassa kirjoitetaan, että yritämme siivota omaan tahtoon ja omaan voimaan perustuneen entisen elämämme jäljet. Jos meiltä puuttuu tähän halu, niin pyydämme kunnes se tulee. Muista, että sovimme aluksi olevamme valmiit menemään miten pitkälle tahansa alkoholin voittamiseksi.
Saatamme arastella ajatusta, että meidän pitäisi mennä puhumaan heille (vahingoittamille ihmisillemme) hengelliseen sävyyn. Ei syytä huoleen. Joillekin ihmisille ei tarvitse, eikä ehkä pidäkään, painottaa heti alkuun asian hengellistä puolta.
Se saattaisi herättää pelkkiä ennakkoluuloja. Juuri nyt yritämme saada elämämme järjestykseen. Mutta se ei ole itsetarkoitus. Todellinen tarkoitus on palvella Jumalaa ja ympärillämme olevia ihmisiä mahdollisimman hyvin.
On harvoin viisasta mennä sanomaan ihmiselle, joka kärsii häntä kohtaan tekemästämme vääryydestä, että olemme tulleet uskoon. Nyrkkeilykehässä tätä sanotaan leuka edellä hyökkäämiseksi.
Miksi asettuisimme vaaraan, että meidät leimataan kiihkoilijoiksi tai uskonnollisesti hurahtaneiksi? Meiltä saattaa mennä mahdollisuus välittää hyvä sanoma. Sen sijaan ihmiseen tekee varmasti vaikutuksen vilpitön halu korjata tehty vääryys. Häntä kiinnostaa enemmän hyvän tahdon osoitus kuin puheet hengellisestä oivalluksesta.
Emme käytä ihmisten ennakkoluuloja tekosyynä karttaa Jumalasta puhumista. Kun tarvitaan, me kyllä kerromme vakaumuksestamme hienotunteisesti ja järkevästi.
On vaikeampaa mennä vihamiehen kuin ystävän luo, mutta tästä retkestä on enemmän hyötyä. Menemme hänen luokseen auttavaisella ja anteeksiantavalla mielellä, tunnustamme aikaisemman kaunamme ja ilmaisemme katumuksemme.
Missään tapauksessa emme rupea arvostelemaan tätä ihmistä emmekä väittelemään hänen kanssaan.
Me vain kerromme hänelle, että emme ikinä voi lopettaa juomista, ellemme tee kaikkeamme menneitten oikaisemiseksi.
Olemme tulleet lakaisemaan oman puolemme kadusta, sillä olemme käsittäneet, että emme pysty mihinkään, jos emme sitä tee.
Emme ehdota hänelle mitä hänen tulisi tehdä. Hänen puutteistaan ei keskustella. Me puhumme omistamme.
Jos pysymme rauhallisina, olemme suorapuheisia ja avoimia, lopputulos on meidän kannaltamme hyvä. Yhdessä tapauksessa kymmenestä tapahtuu jotakin, mitä emme ole odottaneet.
Mutta meidän ei pidä masentua, jos joku ajaa meidät ulos. Olemme tehneet oman osuutemme. Jos joku ei ymmärrä, me emme mahda sille mitään.
Muistutamme itseämme siitä, että olemme valmiit menemään miten pitkälle tahansa löytääksemme hengellisen todellisuuden ja pyydämme voimaa ja johdatusta, jotta osaisimme toimia oikein, olivat seuraukset meille henkilökohtaisesti mitä tahansa. Meiltä saattaa mennä asema tai maine, saatamme joutua vankilaan, mutta me olemme valmiit. On pakko. Mikään pelko ei saa estää meitä.
Ennen kuin ryhdymme repäiseviin toimenpiteisiin, jotka vaikuttavat muiden ihmisten elämään, me varmistamme, että nämä hyväksyvät toimemme. Kun saamme luvan, kysymme vielä neuvoa muilta ja pyydämme apua Jumalalta. Kun asia tulee ajankohtaiseksi, emme saa perääntyä.
Eräs tarina: Hänen oli parempia antautua vaaraan kuin joutua elämään Luojansa edessä syyllisenä niin tuhoisaan tekoon. Hän näki, että hänen oli jätettävä seuraukset Jumalan haltuun tai muuten hän rupeaisi kohta ryyppäämään ja joutuisi joka tapauksessa perikatoon.
Aina ei ehkä pidä kertoa kaikkea lähimmilleen
Jos olemme varmoja siitä, ettei vaimo tiedä (syrjähypystä), pitääkö hänelle aina kertoa? Me olemme sitä mieltä, että ei aina. Jos hänellä on yleinen käsitys siitä, että olemme hurjastelleet, miksi piinata häntä yksityiskohdilla? Katsomme oikeudeksemme olla sotkematta toista ihmistä asiaan. Olemme pahoillamme siitä, mitä olemme tehneet, eikä se toistu, jos Jumala suo. Sen enempää emme voi tehdä, meillä ei ole oikeutta mennä sen pidemmälle. Tosin voi olla olemassa perusteltuja poikkeuksia. Emmekä me tahdo tehdä mitään sääntöjä. Useimmiten em. menettelytapa on kuitenkin paras.
Saattaa olla olemassa tapauksia, jolloin vaaditaan täydellistä suorapuheisuutta. Ulkopuolinen ei voi koskaan arvioida ihmisten välisiä suhteita.
Itse kukin voi rukoilla ja ajatella aina ennen muuta toisen onnea. Pitää aina muistaa, että kyseessä on inhimillisistä tunteista kauhein – mustasukkaisuus.
On käsittämätöntä, miten alkoholistien äidit ja vaimot ovat kestäneet. Ilman tätä kärsivällisyyttä monilla meistä ei olisi kotia, moni olisi ehkä jo kuollut. Mies tuntee aina välillä syvää katumusta, etenkin jos hän on naimisissa uskollisen ja urhean naisen kanssa, joka on sananmukaisesti käynyt läpi helvetin hänen takiaan.
Meitä odottaa pitkä jälleenrakentamisen aika. Työ on meidän vastuullamme. Ketään ei auta katuvainen mutina, että olemme pahoillamme.
Teemme kotona suursiivouksen ja pyydämme joka aamu mietiskellessämme, että Luojamme opastaisi meitä kohti kärsivällisyyttä, suvaitsevaisuutta, ystävällisyyttä ja rakkautta.
Hengellinen elämä ei ole teoria, sitä pitää elää
Hengellinen elämä ei ole teoria. Sitä pitää elää. Ellei perhe ilmaise halua elää hengellisten periaatteiden mukaan, meidän ei pidä painostaa heitä. Heille ei pidä jankuttaa hengellisistä asioista. Käytöksemme vakuuttaa paremmin kuin sanamme. Kuka tahansa tulee epäileväksi, kun katselee juopottelua kymmen tai kaksikymmentä vuotta.
Voi olla, että joitakin tekemiämme vääryyksiä ei voi hyvittää koskaan kokonaan. Emme anna niiden painaa itseämme, jos voimme sanoa itsellemme rehellisesti, että hyvittäisimme, jos voisimme.
Ja joskus on olemassa painavia syitä lykätä hyvitystä. Mutta emme viivyttele, jos siihen ei ole syytä.
Meidän pitäisi olla järkeviä ja tahdikkaita, hienotunteisia ja nöyriä, vajoamatta matelevaisuuteen. Me olemme Jumalan kansaa, seisomme omilla jaloillamme emmekä rupea ryömimään kenenkään edessä.
Jos näemme vaivaa käydessämme läpi tätä kehitysvaihetta, hämmästymme jo puolivälissä. Saamme kokea uudenlaista vapautta ja uudenlaista onnea. Me emme murehdi menneisyyttä emmekä kiellä sitä.
Me käsitämme, mitä tarkoittaa tyyneys ja tiedämme mitä on rauha. Hyödyttömyyden tunne ja itsesääli katoavat. Itsekkäät tarpeemme menettävät mielenkiintonsa ja lähimmäisistämme tulee meille tärkeitä. Emme enää tavoittele omaa etuamme. Koko asenteemme elämään muuttuu. Emme enää pelkää ihmisiä emmekä rahahuolia. Opimme selviämään vaistomaisesti tilanteista, jotka saattoivat meidät ennen ymmälle. Käsitämme äkkiä, että Jumala tekee sen, mihin emme itse pystyneet.
Ylettömiä lupauksiako? Ei meidän mielestämme. Meidän elämässämme ne ovat täyttyneet – joskus nopeasti, joskus hitaasti. Niistä tulee aina totta, jos teemme työtä niiden hyväksi.
Meidän täytyy erottaa se, mitä meille tehtiin siitä, mitä itse teimme muille.
Nimettömät Narkomaanit (Narcotics Anonymous, 2003, 41-43)-kirjassakirjoitetaan, että 8.askel on vastalöydetyn nöyryytemme koetinkivi. Tarkoituksemme on vapautua kantamastamme syyllisyydestä. Haluamme katsoa maailmaa silmiin vailla vihamielisyyttä tai pelkoa.
Kahdeksas askel ei ole helppo – se vaatii uudenlaista rehellisyyttä suhteissamme muihin ihmisiin. Kahdeksas askel käynnistää anteeksiantamisen tapahtumasarjan. Annamme anteeksi muille, meille annetaan anteeksi, ja lopulta annamme anteeksi itsellemme ja opimme, kuinka elää tässä maailmassa.
Kahdeksanteen askeleeseen päästessämme olemme valmiit ennemmin ymmärtämään kuin haluamaan ymmärrystä. Meidän on helpompi elää ja antaa elää, kun tiedämme, millä alueilla meidän on hyvitettävä tekomme. Tämä tuntuu nyt vaikealta, mutta tehtyämme sen kerran ihmettelemme, miksemme tehneet sitä jo kauan sitten.
Tarvitsemme aitoa rehellisyyttä voidaksemme tehdä tarkan luettelon. Mitä vahingoittaminen tarkoittaa? Se tarkoittaa: ruumiillisen tai henkisen vaurion tuottaminen, tuskan, kärsimyksen tai menetyksen aiheuttaminen tai sanominen, tekeminen tai tekemättä jättäminen. Vaurio voi johtua myös sanoista tai teoista, joko tahallisista tai tahattomista. Vahingon aste voi vaihdella mielen pahoittamisesta ruumiinvamman tai jopa kuoleman tuottamiseen.
Kahdeksas askel tuo eteemme erään ongelman. Monien meistä on vaikea myöntää, että olemme aiheuttaneet vahingon toisille, koska pidämme itseämme addiktiomme uhreina. 8.askeleessa tällaisen järkeistämisen välttäminen on ratkaisevan tärkeää.
Meidän täytyy erottaa se, mitä meille tehtiin siitä, mitä itse teimme muille. Hylkäämme tyystin puolustelumme ja mielikuvamme itsestämme uhreina.
Miestä ei tule parempia ihmisiä muiden virheitä tuomitsemalla. Olomme paranee, kun puhdistamme oman elämämme vapauttamalla itsemme syyllisyydestä.
Kun kirjoitamme luettelomme, emme enää voi kieltää aiheuttaneemme vahinkoa. Myönnämme vahingoittaneemme muita suoraan tai välillisesti teoin, valhein, rikotuin lupauksin tai laiminlyöntein.
Kuten joka askeleessa, meidän täytyy olla perusteellisia. Yleensä alitamme tavoitteemme useammin kuin ylitämme ne. Emme voi kuitenkaan jättää tätä askelta kesken vain siksi, ettemme ole varmoja luettelomme täydellisyydestä. Valmiitta emme ole koskaan.
Viimeinen vaikeus 8.askeleen tekemisessä on sen erottaminen 9.askeleesta. Mielikuvat varsinaisesta hyvittämisestä voivat muodosta suuriksi esteiksi sekä luettelon laatimiselle että hyvittämisen halun syntymiselle. Teemme tämän askeleen ikään kuin 9.askelta ei olisikaan. Emme edes ajattele tekojemme hyvittämistä, vaan keskitymme yksinomaan siihen, mitä 8.askeleessa sanotaan – luettelon tekemiseen ja halun syntymiseen.
8.askel auttaa meitä ennen kaikkea tietoisuuteen siitä, että löydämme vähitellen uusia asenteita itseämme kohtaan, ja siitä, miten kohtelemme toisia ihmisiä.
8.askel tarjoaa syyllisyyden ja tunnonvaivojen hallitsemaan elämään suuren muutoksen. Tulevaisuutemme muuttuu, koska meidän ei tarvitse vältellä niitä, joita olemme vahingoittaneet. Tämän askeleen tuloksena saamme uuden vapauden, joka voi päättää eristyneisyytemme.
Oivaltaessamme tarvitsevamme anteeksiantoa olemme taipuvaisempia antamaan itse helpommin anteeksi.
8.askel on toiminnan askel. Kaikkien askelten tapaan se tarjoaa välittömän hyödyn. Olemme nyt vapaita aloittamaan hyvityksemme 9.askeleessa.
Sisäisen muutoksen jälkeen vuorossa on ulkoinenkin muutos
Terence T Gorski kirjoittaa kirjassaan (Understanding the Twelve Steps- An Interpretation and Guide for Recovering People, 1989), että ensimmäiset seitsemän askelta koskevat sisäistä muutosta. 8.askeleessa alat korjata niitä asioita ympärilläsi, mitkä päihdeongelmallasi aiheutit. Sitä varten laadit listan kaikista ihmisistä, joita olet vahingoittanut.
Hyvittäminen ei tarkoita laimeata anteeksipyyntöä. Se merkitsee rehellistä yritystä korjata sitä, mikä on rikki.
8.askel on yksi konkreettisimmista ja erityisimmistä 12 askeleessa ja yksi helpoimmin ymmärrettävistä.
On helppo hypnotisoitua omasta kivustaan ja siitä, kuinka toiset ovat vahingoittaneet sinua.
On huomattavasti vaikeampaa ajatella ketä on itse vahingoittanut kuin syyttää muita itsensä
vahingoittamisesta. Erityisesti juuri rakkaimmillemme tehtyä haittaa on vaikea ajatella: ” Onko sitä pakko kaivaa menneestä? En voi muuttaa menneisyyttä, joten eikö sen voisi antaa olla? ”. Ongelma on siinä, että mennyt pyydystää sinua niin kauan kuin kieltäydyt kohtaamasta vaurioita joita olet aiheuttanut, etkä yritä parastasi niiden korjaamiseksi. Sinun on kohdattava menneisyytesi, jotta voit vapautua siitä.
”Tarkoitat, että minun on kaivettava esille kaikki elämäni haaksirikot ja käytävä ne läpi?” Kyllä, juuri tätä 8.askel käskee tekemään. Ehdotus on että jaat paperiarkin kolmeen sarakkeeseen. Ensimmäiseen sarakkeeseen laitat nimen, toiseen mitä teit ja kolmanteen miten aiot hyvittää. On tärkeää olla niin tarkka kuin mahdollista.
On tunnistettava, mitä tarvitsee tehdä korjatakseen vaurion.
Tee myös lista ihmisistä, jotka ovat vahingoittaneet sinua, jotta voit antaa heille anteeksi. Sinun pitää olla halukas laskemaan heidät irti ”koukusta”. Sanot itsellesi, että he vahingoittivat sinua, mutta annat heille anteeksi, jotta pääset vapaaksi syyttelystä ja kaunasta, jota tunnet.
Kun olet juuttunut syyttämään toisia, sinä eksyt todellisesta 7. ja 8.askeleen työstä – korjata haitta, jota olet aiheuttanut toisille.
Annat heille anteeksi, päästät heidät irti koukusta. Psykologisesti tunnustat itsellesi, että on ok, en pidä enää tätä henkilöä vastuullisena väärintekemisestään. Anteeksianto tarkoittaa sitä, että antaa anteeksi ennen kuin sitä pyydetään.
Et anna anteeksi muille ihmisille helpottaaksesi heitä, vaan auttaaksesi itseäsi.
Kauna on kierrätettyä vihaa
Kun sinua on loukattu, sinulla on kaksi vaihtoehtoa: voit antaa anteeksi tai kantaa kaunaa.
Kauna ( engl. resentment) on mielenkiintoinen sana. Englanninkielisen sana juuri on” send ”( lähettää) eli lähettää paikasta toiseen. ”Re” merkitsee ”tehdä aina uudelleen”. Kun kannat kaunaa (resentment) jollekin, lähetät saman vihaviestin itsellesi uudelleen ja uudelleen. Vihan ja kaunan pyörittäminen mielessään aiheuttaa stressiä ja stressi aiheuttaa uutta kipua ja ongelmia. Ne taas ruokkivat kaunaasi ja tämä jatkuu kunnes tulet tarpeeksi hulluksi ja ratkeat juomaan.
12 askeleen ohjelmalla ei ole mitään vihan tunnetta vastaan, mutta kaikkea kaunaa vastaan. Kauna on uudelleen kierrätettyä vihaa. Ratkaisematon viha aiheuttaa ahdistusta. Viha suurenee, vahvistuu ja moninkertaistuu, kunnes se tuhoaa sinut. Vihan vastalääke on anteeksianto. Kauna on väärinsuunnattu kosto. Ei anneta takaisin, vaan hyvitetään. Hyvität, ellet silloin aiheuta lisää haittaa.
Ei voi saada itse anteeksi toisilta ennen kuin puhdistaa oman talonsa. Raittiit ihmiset suunnittelevat ennen kuin toimivat ja arvioivat toimintaansa jälkikäteen. ( P-A-E: plan – act – evaluate). Päihteitä käyttävät ihmiset ylireagoivat, katuvat ja syyttävät toisia. (O-R-B: overreact- regret-blame). PAE ja ORB ovat yksinkertaisia kaavoja. Sinun pitää harkita, mitä kaavaa käytät 9.askeleessa.
Kirjoitettu 8.askel on arvokas työkalu, joka näyttää kuinka käyttäydyt elämässäsi.
Monissa askelissa on kaksivaiheinen prosessi. Ensin tulet valmiiksi, sitten toimit. 2. ja 3. askeleessa, ensin tulit valmiiksi uskomaan, sitten päädyit uskomaan. Valmistauduit siihen, että annat muiden tuntea sinut ja sitten avoimesti kerroit kuka olet. 4. ja 5.askeleessa valmistauduit siivoamaan talosi hengellisesti ja sitten teit sen. 8.askeleessa valmistaudut hyvittämään ja 9.askeleessa tosiasiallisesti teet sen.
On olemassa sanonta, että ” Jumala kirjoittaa meille viestejä käyttäytymisemme seurauksina”.
En voi antaa anteeksi itselleni ennen kuin annan anteeksi toisille ja en voi antaa anteeksi toisille ennen kuin annan anteeksi itselleni.
Mitä ihmeen hyötyä tekemieni tyhmyyksien listaamisella on raittiuden kanssa?
Phillip Z kirjassaan A Skeptic´s Guide to the 12 Steps ( 1990, Hazelden) kirjoittaa, että epäilijän kaksi vaikeinta askelta olivat 3. ja 8. askel. Sana ”Jumala” ja ”luettelo ihmisistä” olivat PZ:lle vaikeita.
PZ kertoo, kun hän luki ensimmäistä kertaa 8.askelta, hän nauroi ääneen ja ajatteli: Näiden 12 askeleen ihmisten täytyy pelleillä. Miksi helvetissä minä haluaisin tehdä sellaisen listan, ja miksi haluaisin hyvittää ihmisiä, joiden nimet ovat listalla? Hän oli tullut Nimettömiin Ylensyöjiin saadakseen uuden dieetin ja löytääkseen tukiryhmän, joka auttaa häntä kiinnittymään niin, että hän voisi laihtua ja pysyä laihana. Kuinka ihmeessä pahojen asioiden hyvittäminen 20–30 vuoden ajalta voisi auttaa laihtumaan ja pysymään laihana?
Philip Z muisti käyttäytyneensä epärehellisesti, seksuaalisesti hyväksikäyttävästi, varastelevasti ja muilla tavoin, joista hän ei ollut kauhean ylpeä. Nämä asiat tuntuivat väijyvän kuin korppikotkat jo ennestään kulunutta ja rikkinäistä egoa. Miksi ihmeessä tulisi vanhoja asioita? Eikö vesi sillan alla voisi vaihtua tuoreeksi?
Pakkomielteisillä ihmisillä on taipumusta mennä oman aikataulunsa mukaan, olla kärsimättömiä, jos se ei mene heidän aikataulunsa mukaisesti, kunnioittamatta sisästä rytmiämme. Heidän mieli kieltäytyy ottamasta asioita yksi kerrallaan. Siksi toipumisohjelmassa on ytimekkäitä lauseita: Ensimmäiset asiat ensimmäiseksi, Päivä kerrallaan, Hiljaa hyvä tulee.
Kokeneemmat ryhmäläiset kertoivat PZ:lle, että askeleet ovat tietyssä järjestyksessä määrätystä syystä. Jos ei ole tehnyt 8.askelta edeltäviä askelia, ei voi edetä 8.askeleeseen. Sisäinen muutos täytyy tapahtua askelissa 1-7., ennen kuin tekee 8.askelta. Tällä tavoin voi hyvittämisen tehdä oikeassa hengessä.
Jos yritämme hyvittää toisia ennen kuin olemme tarpeeksi syvällä 12 askeleen ohjelman seitsemässä ensimmäisessä askeleessa, niin ulkoiset motiivit, kuten halu helpottaa itsetuntoamme tai pönkittää egoamme, voi johtaa taitamattomaan ja tehottomaan käyttäytymiseen. Hyvityksen teko palvelee silloin vain ylpeydentunnettamme ja itsemme oikeuttamista, eikä tulevaa hengellistä kehitystä.
Välttääksemme em. , meidän täytyy oppia nöyryys, joka syntyy 6. ja 7.askeleen työskentelemisestä.
Useimmille hyvittäminen on vaikeaa, koska häpeä, itsehalveksunta, paljastumisen ja haavoittuvuuden pelko täyttävät tulevaisuuden pelolla. Toipumisen alussa kaikilla ei ole kehittynyt tarpeeksi riittävästi nöyryyttä ja itselle anteeksiantoa, jotta hyvittämisyritykset eivät lisäisi häpeää ja arvottomuuden tunnetta.
12 askeleen ohjelma koostuu mietiskelystä ja tekemisestä, ensin pohditaan ja sitten tehdään. Kun on työstänyt kunnolla askeleet 1.-7., niin voi työskennellä hyvityksen ja saada syvemmän yhteyden Korkeampaan Minäänsä.
Bill W kirjoittaa: Sillä hetkellä kun ryhdymme miettimään ristiriitaista tai rikkoutunutta suhdetta toiseen ihmiseen, meidän tunteemme tulevat puolusteleviksi. Paetaksemme vääryyttä, jota olemme tehneet toisille, me kaunaisesti keskitymme siihen vääryyteen, mitä toiset ovat tehneet meille.
Päihderiippuvaisen mieli luo todellisuuden, joka vahvistaa hänen itsekeskeistä ajattelua. Itsensä oikeuttaminen, eräänlainen kieltämisen muoto, estää tunnustamasta vääryyksiä, joita on toisille tehnyt.
Philip Z kertoo, että ennen kuin hän oli 12 askeleen ryhmässä, niin hän ratkesi viikonlopulla syöpöttelemään, heti maanantaiaamuna hän päätti aloittaa uuden dieetin, koska häpeä ja katumus viikonlopun mässäilystä tuntui kehossa – vähäkalorinen dieetti!
Täynnä intoa hän söi kevyen aamiaisen, eikä tuntenut nälkää, koska oli juuri aloittanut uuden dieetin. Oli suuri uuden alku. Myöhemmin aamulla hänellä oli hyvin nälkä, maha kurisi, jännityksen ja ahdistuksen aallot tulivat silloin tällöin. Philip Z teki psykoterapiaa asiakkaiden kanssa, mutta hänen mielensä mietti seuraavaa ateriaa, eikä hän oikein keskittynyt siihen, mitä asiakas puhui. Hän aloittaa sisäisen puheensa, sisäisen vuoropuhelunsa, ”addiktin itsessään” kanssa, joka houkuttelee ja suostuttelee häntä uudelleen retkahtamaan.
Kun hän on lounaalla, niin totuuden hetki tulee, mitä hän tilaa. Uusi dieetti päättyy tällä kertaa siihen, että hän tilaa juustohampurilaisen salaatin sijasta. Uusi dieetti kesti aamupäivän ajan! Addikti voitti aina väittelyn ennen 12 askelen ohjelmaa.
Psykoterapiat eivät puhu mitään hyvittämisestä
Philip Z:n mukaan mikään psykoterapiakoulukunnista ei eksplisiittisesti ehdota, että potilaan tulisi mennä vahingoittamiensa ihmisten luo ja hyvittää heitä. Päinvastoin, useimmat terapeutit työskentelevät sillä premissillä, että tärkeintä terapiassa on tunnistaa tavat, joilla potilas on tullut väärinkohdelluksi lapsuudessa hänelle merkittävien ihmisten toimesta. Minkä tahansa menestyksellisen terapian kokemuksena on tunnistaa ja integroida tukahdutut tunteet vanhempien ja yhteiskunnan väärinkohtelusta, oli se sitten tahallista tai tahatonta. Teorioiden mukaan näistä kokemuksista alkoivat luonteemme vajavuudet, jotka toimivat suojakeinoina tässä vihamielisessä maailmassa.
Psykoterapiassa on tarkoituksena käydä läpi kognitiiviset, emotionaaliset ja käyttäytyminen, jotka liittyvät potilaalle aiheutettuun haittaan. Terapeutin tehtävänä on auttaa potilasta tunnistamaan tästä johtuneet tukahdetut tunteet. Siinä määrin kun olemme kykenemättömiä kokemaan ja ilmaisemaan tästä väärinkohtelusta aiheutunutta surua, vihaa, loukkaantumista ja pelkoa, niin määrin olemme kyvyttömiä kokemaan ja ilmaisemaan iloamme ja mielihyväämme.
Teorian mukaan muodostuu seinä tietoisuutemme ja kehollisten tuntemustemme ja emootiomme väliltä. Olemme vain osittain elossa. Terapeuttinen kokemus sallii meidän palauttaa mieleemme merkittävät kielteiset lapsuutemme kokemukset ja työskennellä läpi tukahdetut tunteet, jotka niihin liittyvät. Tällä tavalla vapaudumme vastaamaan nykyisen elämän ongelmiin uudella joustavuudella ja spontaanisuudella.
Tarvitsemme tervettä egoa, joka se on, kun se on joustava, hyväksynyt ja integroinut nöyryyden piilossa olevien egon osien (varjomme), minkä vuoksi meidän ei tarvitse suojautua maailmalta. Kun terve egomme on vakiintunut, niin voimme sijoittaa sen Korkeamman Minämme palvelukseen ja matkata tietä kohti Kokonaisuutta.
Meidän täytyy, Philip Z:n mukaan, mennä yli syyttelyn, joka pitää meitä kiinni illuusiossa, että mennyt on ongelma. Tämä illuusio on ongelma, niin kauan kuin elämme sen alla, me olemme ulkona vapaudesta, jonka anteeksianto voi meille tuoda.
Anteeksiantoa ei voi pakottaa; parantumisella on oma rytminsä ja aikataulunsa. 8.askeleessa opettelemme muiden anteeksiantoa. Anteeksianto on menneisyyden taaksejättämistä niin että voimme kokea nykyisyyden tuoreena ja avoimin sydämin.
Meidän on helpompi antaa toisille anteeksi, kun ajattelemme, etteivät he aio meitä vahingoittaa. Jos uskomme, että muut ihmiset tekevät parhaansa kullakin hetkellä, niin kuinka helpompaa ja hellempää on suhteemme heihin. ja kuinka helpompaa on säilyttää tunne huolenpidosta ja myötätunnosta tämän olettamuksen myötä. Tämän asenteen myötä on myös helpompi hyvittää heitä.
Maailmasta hyvittämällä tulee parempi paikka
Rabbi Kerry M. Olitzky ja Stuart A Copans kirjassaan Twelve Jewish Steps to Recovery – A Personal Guide Turning From Alcoholism and Other Addictions (2006, 7th ed, Woodstock, Vermount, Jewish Lights Publishing) kirjoittavat, että me usein aiheutamme harmia niille, joita rakastamme ja joille viimeksi haluaisimme haittaa aiheuttaa.
Juutalaisuuteen kuuluu palauttaa järjestystä ja hyvyyttä maailmaan. Juutalaiset haluavat parantaa maailman epätäydellisyyttä, tehdä maailmasta reilumman, korjata epäoikeudenmukaisuuksia ja vääryyksiä.
8.askel valmistaa meitä tekemään maailmasta paremman paikan korjaamalla epäoikeudenmukaisuudet, jotka ovat syntyneet meidän tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.
Surukseni en muista kaikkia velkojani tarkasti, mutta toivon että Jumala muistuttaa minua niistä, jotta voin maksaa ne takaisin. Jumala, pidätä kieltäni aiheuttamasta harmia ja huuliani kertomasta valheita ihmisistä. Anna minun pysyä hiljaa, kun ihmiset kiroavat minua. Anna sieluni jäädä nöyräksi ja rauhaan. Avaa sydämeni opetuksillesi, anna minulle tahtoa harjoittaa niitä. Olkoon suusta tulevat sanat ja sydämestäni tulevat rukoukset Sinulle hyväksyttäviä.
Älä tee listaa vasta Yom Kippurina, vaan tee se nyt.
Stephen Artenburn ja David Stoop kirjoittavat kirjassaan The Life Recovery Workbook – A Biblical Guide through the 12 Steps,2004), että 8.askeleeseen tullessa olemme keskellä muuttumista: ajattelumme, käyttäytymisemme ja asenteidemme osalta.
Jos haluamme saavuttaa pysyvän toipumisen päihteistä ja päihdekäyttäytymisestä, niin anteeksianto on välttämätön. 8.askeleessa täytyy jälleen kerran ylpeytemme väistyä, jotta kehitämme syvempää nöyryyttä, joka avaa tien anteeksiantoon.
Ellemme pääse yli omista loukkaantumisistamme ja omaa armeliaisuutta niitä kohtaan, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet, niin jäämme päihderiippuvuutemme vangiksi. Ja pysyvä toipuminen ja tyyneys jatkavat meiltä pakenemista.
Stephanie S Covington kirjoittaa kirjassaan A Woman´s Way through Twelve Steps (1994), että 8.askel valmistaa meitä uuteen tapaan liittyä maailmaan. Opimme itsestämme enemmän jokaisessa askeleessa, tulemme valmiiksi selvittämään menneisyytemme ja muodostamaan rehellisiä ja avoimia suhteita.
8.askeleessa katsomme suhteittemme epätasapainoisuutta. 8.askel on alku parhaalle mahdolliselle suhteelle jokaisen ihmisen, jonka tunnemme, kanssa.
Joskus hyvittäminen vaatii vain, että antaa enemmän kunnioitusta ja rehellisyyttä.
Patrick Carnes kirjoittaa kirjassaan A Gentle Path through the Twelve Steps – The Classic Guide for All People in the Process of Recovery (1993) kahdeksannen askeleen kohdalla sisäisestä parantajasta ja sisäisestä lapsesta ja mitä ne tekevät.
Kirjassa The Twelve Step – Life Recovery Devotional (Thirty Meditations from Scripture for Each Step in Recovery,1991) on 30 meditaatiota jokaisesta askeleesta ja 5 meditaatiota kullekin askeleelle retkahduksen jälkeen – kirjoitetaan, että luettelon tekeminen kaikista vahingoittamistamme ihmisistä luultavasti herättää luonnollisen vastuksen. Monet alkavat välittömästi miettiä, mitä muut ovat tehneet meille.
Kaikilla meillä on ollut ihmissuhteita, joihin on sisältynyt kaunaa ja katkeruutta. He ovat satuttaneet meitä ja me heitä – kuin lapset. Apostoli Paavali (Room: 16–21) ” Älkää olko omasta mielestänne viisaita. Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä. Jos on mahdollista ja teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa. Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. .. Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.”
Emme lopeta riitelemästä siksi, että toinen on välttämättä oikeassa, vaan oman toipumisemme tähden.
Emme voi muuttaa toisia, mutta voimme pyytää Jumalalta rohkeutta muuttaa itsemme.
Yksinäisyyden ja eristyneisyyden tunteet ilmenevät yhdessä syyllisyyden ja häpeän tunteiden kanssa siksi, että olemme mitä olemme ja olemme tehneet mitä olemme tehneet. Me voimme tuntea itsemme yksinäiseksi jopa ihmisten ympäröiminä, koska tunnemme katkaisseemme yhteyden toisiin ihmisiin.
Meidän pelkomme tulla loukatuksi, syyllisyytemme ja itsevihamme voi tehdä meidät kyvyttömiksi uskomaan, että toiset voivat rakastaa meitä. Me voimme tuntea itsemme taistelussamme yksinäiseksi, vaikka ympärillämme olisi ihmisiä, jotka rakastavat meitä ja haluavat auttaa meitä. Se, että haluaa laskea ihmisten rakkauden sisälleen, on osa valmistautumista hyvityksen tekoon.
Yksinäisyys voi rikkoa meidät ja keskeyttää toipumisprosessimme. Kun valmistaudumme hyvittämään tekomme, meidän tulee avata sydämemme hyväksymään mikä tahansa rakkauden, tuen ja ystävyyden osoitus takaisin.
Syntipukki kantaa ihmisten synnit pois heidän luotaan
On luonnollista toivoa, että ihmiset joita olemme loukanneet ja joita koetamme hyvittää, suhtautuisivat meihin hyvin. Pelkäämme, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät muuta käsitystään meistä, teimmepä mitä tahansa. Voi olla, että he haluavat säilyttää meidät syntipukkina, mutta se on vain hyväksyttävä.
Ennen Jeesuksen tulemista, juutalaisilla oli tapana valita elävä vuohi, joka veisi synnit pois. ( 3 Moos. 16:20–22) ”… hän tuokoon esiin elävän pukin, asettakoon molemmat kätensä eläimen pään päälle ja tunnustakoon siinä israelilaisten kaikki synnit, kaikki pahat teot ja rikkomukset, joihin israelilaiset ovat syyllistyneet. Näin hän pankoon ne pukin kannettavaksi ja lähettäköön sen sitten tehtävään määrätyn miehen ajamana autiomaahan. Pukki saa kantaa kaikki heidän syntinsä asumattomille seuduille.”
Jotkut ihmiset joita olemme loukanneet, voivat käyttää meitä heidän syntipukkina. Koska olemme loukanneet heitä, he pitävät oikeutettuna laittaa meidät matkaan painona enemmän kuin oma osuutemme asiasta vaatisi. He alitajuisesti sijoittavat kipunsa syytökset meihin, jotta kantaisimme ne heistä tiehensä.
Syntipukkina näyttelemme osaamme viemällä pois jotakin, mitä he ovat kyvyttömiä itse käsittelemään. Sen vuoksi he eivät kutsu meitä välttämättä koskaan takaisin. Meidän pitää valmistautua tälliaseen vastaanottoon, vaikka se ehkä kertoo enemmän heistä kuin meistä.
Yksi motivaatio tehdä luettelo vahingoittamistamme ihmisistä ja hyvittää heitä, on toivo saada puhdas omatunto. Olemme eläneet itsehalveksunnassa ja ehkä toivoneet että hyvittäminen auttaa meitä löytämään anteeksiannon. Jos etsimme anteeksiantoa vääristä paikoista, niin voimme pettyä ja antaa toisille takuuttoman vallan meidän ylitsemme.
Raamattu ei opeta etsiä anteeksiantoa ihmisiltä, vaan Jumalalta, joka voi taata anteeksiannon meille. (1 Joh. 1:9) ” Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. ”
Hyvittämisen tekemisen tarkoitus on ottaa henkilökohtainen vastuu tekemisistämme ja vaikutuksista, joita käyttäytymisellämme on ollut toisiin ihmisiin. Jos ihmiset tarjoavat anteeksiantoa, niin se on mukava bonus. Meidän anteeksiantomme, kuitenkaan, ei ole heidän käsissään. Anteeksianto on Jumalassa, Jeesuksessa Kristuksessa.
Jotkut tekomme ovat johtaneet toisten hyväksymättömyyteen ja jopa rakkauden menettämiseen. Jos meidän syntimme on tehty julkiseksi, voimme olettaa, että menetämme rakkauden jokaiselta, joka ei hyväksy tekojamme. Tämä hylkäämisen pelko voi etäännyttää meidät tavoittelemasta hyvitystä.
(2 Kor 2: 5-9) ” Jos joku on tuottanut surua, hän ei ole tuottanut sitä vain minulle vaan teille kaikille – ainakin jossain määrin, etten nyt liioittelisi. Tuollaiselle riittää se rangaistus, jonka useimmat teistä ovat hänelle jo antaneet. Nyt teidän on päinvastoin annettava anteeksi ja lohdutettava häntä, ettei hän menehtyisi suruunsa. Niinpä kehotan teitä jälleen osoittamaan hänelle rakkautta … olen tehnyt sen teidän takianne Kristuksen edessä, jottei Saatana pääsisi meistä voitolle. Hänen juonensa me kyllä tiedämme.”
(Ef. 4:28) ” Varas älköön enää varastako, vaan tehköön työtä ja ansaitkoon rehellisesti toimeentulonsa, niin että voi myös antaa tarpeessa olevalle.” Ihmisiltä varastaminen rikkoo heidän henkisiä rajojaan ja rikkoo heidän fyysistä turvallisuuden tunnettaan.
Kaikki vanhemmat tuntevat syyllisyyttä
Kaikki vanhemmat tuntevat syyllisyyttä aina silloin tällöin siitä, kuinka ovat lapsensa kasvattaneet. Jos perheessä on päihderiippuvuutta, niin he ovat jopa kovempia itseään kohtaan.
Jos meidän tarpeita ei ole kohdattu lapsuudessa, saatamme olla täysin hukassa – emme tiedä, kuinka kohdata pienokaisiemme tarpeet. Me voimme olla niin vanhemmuuden vastuun ylitsevyörymiä, että jäämme kieltämään sen, kuinka elämäntyylimme vaikuttaa lapsiimme.
(Ef. 6:4) ” Ja te isät, älkää herättäkö lapsissanne vihaa, vaan kasvattakaa ja ojentakaa heitä Herran tahdon mukaan.” v.1946 Raamatun käännöksessä: ” Ja te isät, älkää kiihottako lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa.”
Kun epäonnistumme lapsiemme tarpeiden tyydyttämisessä, he loukkaantuvat. Tätä voi olla vaikea kohdata, koska olemme niin omien ongelmiemme ylitsevyörymiä. Voimme hyvittää lapsiamme antamalla heidän tietää, ettei se ollut heidän vikansa. Voimme yrittää uudistaa rakkautemme heihin, ja antaa heidän tietää, että otamme askelia muuttuaksemme.
Tunnemme itsemme hieman rohkeutemme menettäneeksi, kun ajattelemme kaikkia niitä ihmisiä, joita olemme loukanneet.
Ne jotka ovat meitä lähinnä, eivät voi paeta tekojemme seurausten haittoja. Jos olemme naimisissa, päihderiippuvuutemme on haitallista aviopuolisollemme, vaikka vihaisimmekin myöntää sitä. Raamatun mukaan avioliiton pitäisi olla suhde, joka tyydyttää molempien puolisoiden tarpeita (Ef.5:21, 28–31,33).
Osa meistä on niin keskittynyt siihen, miten meitä on uhriutettu ja kuinka toiset ovat loukanneet meitä, ettemme näe, kuinka olemme loukanneet itseämme. Monet meistä kuluttavat paljon aikaa ja energiaa siihen, että yrittävät muuttaa sitä, kuinka muut kohtelevat meitä, mutta turhaan. Ehkä on parempi tutkia tapaa, jolla loukkaamme itseämme. Ehkä sitten toisten meitä kohtaan kohtelu muuttuu.
(Luuk.6:41)” Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa veljellesi: ’ Annapa, veli, kun otan roskan silmästäsi? Ethän sinä näe edes hirttä omassa silmässäsi. Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.”
Raamattu osoittaa monta vaara-aluetta, jossa voimme loukata itseämme. (Ef. 4:25–27)” Luopukaa siis valheesta ja puhukaa toinen toisillenne totta, sillä me olemme saman ruumiin jäseniä. Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä. Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko laskee. Älkää antako Paholaiselle tilaisuutta. ”
(Luuk.6:37) Jeesus sanoi: ” Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan.”
(Jaak. 3: 7-10) ” Kaikki eläimet ihminen voi kesyttää ja onkin kesyttänyt, nelijalkaiset, linnut, matelijat ja meren eläimet, mutta kieltä ei yksikään ihminen pysty kesyttämään. Se on hillitön ja paha, täynnä tappavaa myrkkyä. Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me myös kiroamme ihmisiä, Jumalan kuvaksi luotuja. Kiitos ja kirous lähtevät samasta suusta. Tämä ei käy, veljeni!”
(Luuk. 6:39) ” Miten sokea voisi taluttaa sokeaa? Molemmathan siinä putoavat kuoppaan. Ei oppilas ole opettajaansa etevämpi, mutta kyllin oppia saatuaan jokainen on opettajansa veroinen.”
(Sananl.17:27) ” Joka hillitsee sanansa, on taitava ja mielensä malttava on ymmärtäväinen mies. Hullukin käy viisaasta, jos vaiti on; joka huulensa sulkee, on ymmärtäväinen.”
Päihdeongelmaisten vanhemmat kärsivät
Vanhempamme ovat syvästi yhteydessä elämäämme jollakin tasolla. Olipa perheemme terve tai ei, tunnustivatpa vanhempamme tai eivät rakastavansa meitä, ovatpa sotkeneet elämänsä täysin tai ovat täydellisyyden kuva, niin he silti ovat vanhempiamme.
Kerran he pitivät meitä käsivarsillaan ja heillä oli lastensa suhteen toiveita ja unelmia siitä, että heidän lastensa elämä olisi parempaa kuin heidän omansa. Lapset vahingoittavat vanhempiaan syvästi. Kun tuhoamme elämäämme päihteillä ja riippuvuuksilla, vanhempamme ovat alttiina tuskalle.
Raamatun mukaan:
(Sananl. 17:25) ” Tyhmä poika on isänsä murhe, katkera pettymys äidilleen.”
(Sananl. 19:13) ” Tyhmä poika on isänsä riesa…”
(Sananl. 19:26) ” Huono ja häpeämätön se poika, joka isäänsä lyö ja äitinsä häätää.”
(Sananl. 28:24) ” Joka vanhempiaan surutta riistää, ei ole ryöstäjää parempi.”
(Sananl.19:3) ” Oma tyhmyys vie ihmisen harhaan, mutta silti hän on katkera Herralle.”
(Sananl. 19:27) ” Poikani, ellet taivu kuriin, silloin eksyt tiedon tieltä.”
Yksi toipumisen sudenkuopista on se, että keskittyy niin paljon itseensä, että unohtaa ympärillä olevat ihmiset ja heidän tarpeensa. Jos lääkitsemme tuskaamme työteolla, päihteillä tai ajanvietteillä, niin voimme turruttaa itsemme toisten tarpeille, samalla kun turrutamme omaa tuskaamme. Ehkä meidän pitäisi katsoa myös ympärillämme olevien ihmisten tarpeisiin.
Vastuuttomuus liittyy usein heihin, ketkä ovat kasvaneet addiktiivisissa perhesysteemeissä. Voimme ehkä nähdä itsemme vastuuttomina ja tuomita itsemme. Tai voimme ehkä huomata vastuuttoman käyttäytymisemme, mutta pidämme tekosyynä sitä, mitä olemme joutuneet kohtaamaan. Tai me emme ehkä edes huomaa omaa vastuutonta käyttäytymistä, ja meillä on toistuvasti ongelmia muiden kanssa, koska epäonnistumme kunnioittamaan heidän omaisuuttaan.
Raamattu kirjoittaa, että jumalaton ( evil men, one who is morally wrong or a person who acts badly) lainaa, ’eikä maksa takaisin’ (Ps. 37:21). Jos mies lainaa karjaa tai mitä tahansa naapuriltaan, ja se vahingoittuu tai kuolee, eikä omistaja ole samanaikaisesti paikalla, niin lainaajan pitää maksaa siitä täysi hinta (2 Moos 22:14). riippumatta siitä, mitä olemme käyneet läpi, meidän pitää silti kunnioittaa toisten omaisuutta.
Jumala näkee vastuuttoman käyttäytymisen huonona tekona, jonka voi korjata. Hän ei näe sitä toivottoman pahana.
Antaessaan anteeksi toiselle saa itsekin anteeksi, ja jos antaa itselleen anteeksi, voi kyetä antamaan toisille anteeksi
Alkoholistien Aikuiset Lapset (AAL) kirjassa ”Aikuiset Lapset – Alkoholistiset/Toimintahäiriöiset Perheet” (2011,228-235) kirjoitetaan 8. askeleen kohdalla: ” Päädyin antamaan anteeksi isälleni sen jälkeen, kun kykenin olemaan vihainen siitä, mitä oli tapahtunut, ja kun kykenin puhumaan hänen sairaasta käytöksestään. Havaitsin, että todella rakastin häntä syvällä sisimmässäni. Luulin, etten rakastanut, mutta minä rakastin. Rakastin häntä, mutten koskaan voinut myöntää sitä, koska kaikki tiesivät, että hän oli juoppo.
Annoin hänelle anteeksi, jotta saisin hänet pois päästäni. Haluan elää rauhassa. Olen myös antanut anteeksi itselleni.”
Minun tapani lopettaa suhde kohtaamatta ihmistä oli tökkiä hänen herkkiin kohtiinsa, kunnes hän jätti minut. Tuolla tavalla minun ei tarvinnut olla ’paha ihminen’.
Luettelon laatiminen kaikista niistä vääryyksistä, joita olin tehnyt muille, oli kuin olisin ottanut kepin ja piessyt sillä itseäni.
Laatiessamme luetteloa olemme myös tietoisia sisäisestä lapsestamme ja tarpeestamme suojella lasta sisällämme vahingolta hyvitysprosessin aikana. Samalla kun keskitymme tässä yhteydessä halukkuuteen ja luettelon laatimiseen, meidän on hyvä tiedostaa, että monien aikuisten lasten perheet elävät yhä perheen addiktion ja toimintahäiriön kieltämisessä.
Saattaa tuottaa arvaamattomia seuraamuksia, jos marssii lähtökotiinsa ja ilmoittaa olevansa aikuinen lapsi. Kehotamme varovaisuuteen määrätyissä olosuhteissa. Emme kuitenkaan anna pelon tai hankala olon estää meitä laatimasta tätä tärkeää luetteloa väärinteoistamme.
8. ja 9. askeleen avulla vahvistamme sitoutumista elämämme muuttamiseen. Teemme jotain sellaista, mikä ei ole helppoa, mutta rakentaa luottamusta ja vapauttaa meidät. Siirrymme pois aikaisemmasta lohdutuskäytöksestämme. Siirrymme kauemmaksi riippuvaisesta ja ihmisiä mielistelevästä persoonastamme kohti uutta kotiamme. Parannamme todellista yhteyttämme Korkeampaan Voimaan.
Kohtaamme elämämme 8.askeleessa ja tartumme tulevaisuuteemme päivä kerrallaan. Tiedämme, mitä olemme tekemässä. Tiedämme, että on oikein puhua, luottaa ja tuntea. Tiedämme, että meillä on suurempi valinnan vapaus kaunistellun kontrollin asemesta. Tiedämme kulkevamme eteenpäin ACA-ryhmämme avulla. Voimme luottaa itseemme. Tiedämme, että on oikein tietää, keitä olemme.
Näimme, miten itsekäs, manipuloiva ja tuhoisa käyttäytymisemme aikuisina periytyy vanhemmiltamme.
Otimme vastuun omasta käytöksestämme syyttämättä muita.
5.askeleesta 7.askeleeseen aloimme painottaa enemmän omaa vastuutamme ja irtaantua perheestämme sekä toimintahäiriöisestä perheroolistamme. 8.askeleessa tutkimme enemmin omaa käytöstämme kuin vanhempiemme käytöstä.
Emme ole unohtamassa menneisyytemme kaltoinkohtelua, mutta olemme valmiimpia kohtaamaan sen, mitä itse olemme tehneet muille. Emme ole yksin. Meillä on kummimme, ACA-ystävämme ja Korkeampi Voimamme, jotka eivät hylkää meitä.
8.askeleessa alamme päästää vanhempamme Jumalan haltuun, niin kuin Jumalan ymmärrämme. ACA-ratkaisu sanoo: ” Kun päästämme vanhempamme vastuusta nykyisen käyttäytymisemme suhteen, vapaudumme tekemään terveitä päätöksiä toimijoina, eikä reagoijina.”
Tajuamme, että vanhempamme olivat usein kaltoinkohtelijoitamme, mutta monet meistä ovat olleet laskelmoivia ja toimineet pahat mielessä. Olemme yrittäneet päästä tasoihin vanhempiemme kanssa tavalla tai toisella.
Satutimme heitä ja ennen pitkää satutimme itseämme emotionaalisesti. Jotkut insestin uhrit ovat kynineet rahaa tai lahjoja osana hyvitystä vaativaa syyllisyydentunnetta, jota he ovat käyttäneet teon suorittanutta vanhempaa tai sukulaista vastaan.
Lakaisemme puhtaaksi oman puolemme katua riippumatta siitä, mitä joku toinen on tehnyt tai jättänyt tekemättä.
Annamme vanhempamme Jumalan haltuun, niin kuin Jumalan ymmärrämme. Vapautamme heidät tekemään omat valintansa ja tavoittelemaan haluamaansa.
Olemme heistä erillisiä. Heillä ei ole mitään valtaa ylitsemme niin kuin ei meilläkään heidän ylitseen.
Yllä sanotusta huolimatta jotkut vanhemmat ovat niin vaarallisia tai perverssejä, että aikuisen lapsen on vältettävä heitä pysyäkseen turvassa ja terveenä. Me todellakin ajattelisimme kahdesti, ennen kuin pyytäisimme insestin uhria hyvittämään teon suorittajaa.
Todellista hyvittämistä saattaa olla itsemme suojeleminen ja sen tietäminen, ettemme tehneet mitään sellaista, mikä olisi aiheuttanut seksuaalisen hyväksikäytön lapsuudessamme. Jotkut ACA:n jäsenet ovat valinneet tien, että ovat antaneet anteeksi hyväksikäyttäneelle sukulaiselle, kohtaamatta häntä kasvoista kasvoihin.
Monet meistä ovat hämmästyneet nähdessään, miten Jumala tekee työtä luodakseen tilanteen hyvityksille. Tämän tyyppinen halukkuus soveltuu myös niihin ihmisiin, joita vihaamme. Useimmilla aikuisilla lapsilla on, mikäli kykenevät olemaan rehellisiä, ihminen, jota he vihaavat.
Emme voi antaa anteeksi toisille, ennen kuin annamme itsellemme anteeksi. Tämä on hengellinen perusoletus.
Monen aikuisen lapsen on vaikea antaa itselleen anteeksi, koska olimme lapsina sopeutuneet epäilemään itseämme tai olemaan ylikriittisiä itsemme suhteen. Useimmissa tilanteissa me vaistonvaraisesti epäilimme, tuomitsimme tai syytimme itseämme mistä tahansa esille nousevasta ongelmasta.
Tuomitsimme itsemme samalla, kun syytimme muita.
Anteeksianto itsellemme on useimmille meistä vierasta, koska se on hoivaamista ja vahvistamista. Useimpien kodissa ei koskaan kuultu sellaista puhetta.
Ilman anteeksiantoa itsellemme meillä on taipumus välttää iloitsemista onnistumisistamme elämässä ja tunnemme itsemme arvottomiksi rakkaudellisiin ihmissuhteisiin.
ACA:ssa (Alkoholistien aikuiset lapset) opimme asteittain antamaan itsellemme anteeksi, kunnes tunnemme olomme mukavaksi tämän hengellisen periaatteen parissa.
8.askeleessa opettelemme yhä luottamaan itseemme ja seisomaan itsemme rinnalla katoamatta. Jos kompastelemme anteeksiannossa itsellemme, kohtaamme tuon epäilyksen ja vahvistamme itseämme.
Kun aikaisemmin kuvailimme itseämme laiskaksi, tavanomaiseksi tai kysyttömäksi rakastamaan, kuvailemme nyt itseämme lempeämmin äänensävyin ja sanoin, jotka heijastavat sisällämme kasvavaa rakkautta.
Alamme kuulla itsemme sanovan: ” Ajattelin, ettei minua voi rakastaa, mutta itse asiassa olen arvokas Jumalan lapsi. Olen ihme.”
30.11.2012 Lappeenranta