Käyn läpi 12 askeleen opetuksia oppiakseni - osa 8
Käyn läpi 12 askeleen opetuksia oppiakseni – osa 8
Kirjassa Kaksitoista askelta ehyempään aikuisuuteen – Opas Kristus-keskeisen toipumisen tielle (1996; Juva:WSOY) 12 askeleen 7. askel kuuluu:
”Nöyrästi pyysimme Häntä poistamaan vajavuutemme”.
7.askeleen tavoitteena on se, että puhdistumme. 7.askeleen ehdittyämme olemme jo päässeet eroon siitä harhaluulosta, että voisimme itse auttaa itseämme. Aikaisemmanelämäntapamme aiheuttama tuska on vallannut meidät. 7.askel vaatii rukoilemista.
Käytetty Raamatunkohta on (1 Joh 1:9): ”Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi…”
Sairautemme, rehellisyytemme ja ahdistuksemme ovat saaneet meidät jo nöyrtymään, ja nyt meidän on avattava suumme ja rukoiltava. Tunnemme kiusausta rukoilla yleisluontoisesti. Tekee mieli pyytää, että Jumala poistaisi kaiken kätevästi tukussa. Mutta se ei kuulu 12 askeleen ohjelman luonteeseen. Nyt siis tehtävämme on 7.askeleessa rukoilla nöyrästi, että Jumala poistaisi vajavuutemme – yhden kerrallaan.
Valmistaudumme 7.askeleeseen siten, ettemme yritä salata Jumalalta mitään – emme edes sitä että yhä elättelemme toivon kipinää omista mahdollisuuksistamme.
Valmistaudumme 7. askeleeseen pitämällä huolta siitä, ettemme enää pelkää luopua heikkouksistamme.
Valmistaudumme suhtautumalla rukoukseen vakavasti. Nyt on aika puhua Jumalalle hyvin henkilökohtaisella tasolla.
7. askeleeseen liittyvä rukous:
Luojani,
tahdon luovuttaa sinulle itseni kokonaan, hyvän ja pahan.
Rukoilen, että otat minusta nyt pois joka ainoan luonteenheikkouden,
joka estää minua olemasta hyödyksi sinulle ja kanssaihmisille.
Anna minulle voimaa, kun lähden tekemään sen mitä pyydät.
( Prayers for Twelve Steps – A Spiritual Journey)
Kun olemme valmiit, niin …
Nimettömät Alkoholistit (11.painos, 2001,91)-kirjassa kirjoitetaan: ” Kun olemme valmiit, sanomme jotenkin näin: ”Jumalani, minä tahdon nyt, että sinä otat minut kokonaan, hyvine ja pahoine ominaisuuksineni. Rukoilen, että ottaisit minusta pois jokaisen luonteen puutteen, joka estää minua olemaan hyödyksi Sinulle ja lähimmäisilleni. Anna minulle voimaa, että tekisin sinun tahtosi, kun lähden täältä. Amen.”
Tajusimme vasta, kun olimme saattaneet elämämme täydelliseen sekasortoon, ettemme selviytyisi yksin
Nimettömät Narkomaanit (2003, 39-41)-kirjassa kirjoitetaan, että luonteen heikkoudet tai vajavuudet aiheuttavat tuskaa ja kurjuutta koko elämämme ajan. Jos ne edistäisivät terveyttämme ja onnellisuuttamme, emme olisi vajonneet niin suureen epätoivoon.
Meidän oli tultava valmiiksi antaaksemme Jumalan, sellaisena kuin hänet käsitimme poistaa nämä heikkoudet. Päätettyämme, että haluamme Jumalan vapauttavan meidät persoonallisuutemme käyttökelvottomista ja tuhoisista aineksista, olemme päässeet 7. askeleeseen. Myöntämällä tämän saimme aavistuksen nöyryydestä. Tämä on 7.askeleen tärkein sisältö.
Nöyryys on seurausta siitä, että alamme olla rehellisiä itsellemme. Olemme harjoitelleet nöyryyttä 1. askeleesta alkaen.
Aito nöyryys merkitsee itsemme hyväksymistä ja sitä, että yritämme rehellisesti olla oma itsemme.
Kukaan meistä ei ole täysin hyvä tai täysin paha. Olemme ihmisiä, joilla on hyviä ja huonoja ominaisuuksia. Ennen kaikkea olemme inhimillisiä.
Nöyryydellä on sama merkitys puhtaana pysymiselle kuin ruoalla ja vedellä on elossa pysymiselle.
7. askel on toiminnan askel. On tullut aika pyytää Jumalalta apua ja helpotusta.
Meidän on ymmärrettävä, ettei meidän ajattelutapamme ole ainoa mahdollinen – muut ihmiset voivat opastaa meitä. Kun joku huomauttaa jostakin vajavuudestamme, saatamme ensiksi asettua puolustuskannalle. Meidän täytyy käsittää, ettemme ole täydellisiä. Kasvun varaa aina on.
Jos todella haluamme olla vapaita, otamme tarkasti huomioon toisilta addikteilta saamamme palautteen.
Jos löytämämme vajavuudet ovat todellisia ja meillä on mahdollisuus vapautua niistä, olomme varmasti helpottuu.
Tässä askeleessa on kyse nöyryydestä, sillä lähestymme itseämme suurempaa voimaa pyytääksemme vapautta elää ilman entisen elämän rajoituksia.
Tämä on tiemme hengelliseen kasvuun. Muutumme joka päivä. Irrottaudumme vähitellen ja varovasti addiktion eristyneisyydestä ja yksinäisyydestä ja liitymme elämän valtavirtaan.
Tämä kehitys ei toteudu toivomalla vaan toimimalla ja rukoilemalla.
7.askeleen päätarkoitus on se, että pääsemme ulos itsestämme ja että pyrimme toteuttamaan Korkeimman Voimamme tahdon.
Jos olemme piittaamattomia emmekä tajua tämän askeleen hengellistä merkitystä, meillä saattaa olla vaikeuksia, ja vanhat ongelmat nousevat esiin.
Yksi vaara piilee siinä, että olemme liian ankaria itseämme kohtaan. Kokemusten jakaminen toisten toipuvien addiktien kanssa auttaa meitä välttämään kuolemanvakavaa suhtautumista itseemme.
Muiden ihmisten heikkouksien hyväksyminen voi auttaa meitä nöyrtymään ja helpottaa vapautumista omista vioistamme.
Miltä tuntuukaan nähdä omat kärsimyksensä myös toisen kärsimänä – mitä läheisempi ihminen, sitä syvempi tuska
Alkoholistien läheisten Al-Anon ja Alkoholismi-kirjassa (1972,79-80) kerrotaan, että ” Nähdessäni Al-Anon kokouksessa tulokkaan, jolla on tuo tyypillinen pelokas ja tuskainen ilme, sydämen kääntyy hänen puoleensa.
Haluaisin kertoa hänelle, ettei tyyneys ja mielenrauha riipu hänen miehensä raittiudesta.
Tahtoisin säästää häneltä vuosia kestävän tuskan, mitä minä kannoin ennen kuin opin, että minun tyyneyteni riippui vain minusta.
Avioliittoni ensimmäisten 18 vuoden aikana alituinen rukoukseni oli, että mieheni lopettaisi juomisensa. Siihen aikaan en ollut kuullut AA:sta enkä tiennyt, mikä oli alkoholisti.
Otin ensimmäisen 12 askeleesta, jossa sanotaan: ”Myönsimme voimattomuutemme alkoholiin nähden ja että elämämme oli muodostunut sellaiseksi, ettemme omin voimin kyenneet selviytymään.”
Monet, jotka ovat yrittäneet auttaa miestäni, ovat itse vahvistuneet nähdessään, mitä hän on läpikäynyt.
Ensimmäistä kertaa vuosiin aloin löytää onnea pienistä asioista.
Ennen olin liian onneton voidakseni nähdä asioita, jotka olivat kyllä olemassa kaiken aikaa, kun vain olisin antanut niille arvoa.
Jokaisessa päivässä on jotain hyvää, aurinko paistaa tai sataa. Yritän muistaa, että jokaisesta vaikeudesta, jokaisesta epäonnistumisesta seuraa jotakin hyvää. Ehkä ei heti, mutta se voi olla opiksi, että osaan käsitellä tulevia vaikeuksia.
Jokaisesta vaikeudesta ja epäonnistumisesta seuraa jotakin hyvää - ei ehkä heti, mutta kuitenkin
Terence T Gorski kirjoittaa kirjassaan (Understanding the Twelve Steps- An Interpretation and Guide for Recovering People, 1989), että 7.askel on pyytämisen askel.
Mitä minun tulee tehdä 7.askeleessa?
1. Sinun tulee säännöllisesti tutkia elämäntavoitteitasi ja mitä olet tekemässä saavuttaaksesi ne.
Toipuvan ihmisen täytyy tietää, mitä hän haluaa raittiudelta, mikä merkitsee sitä, että tietää, mitä arvostaa.
Mikä on todella tärkeää?
Kuudes askel opetti, että sinulla on luonteenvikoja, jotka pakottavat sinut tekemään asioita, joista on sinulle vähän hyötyä. Voi tehdä vaikka paperille listan asioista, jotka ovat tärkeitä. Voi laittaa paperille tavoitteita ulkoisista asioista: parempi työ, enemmän rahaa jne., mutta siitä ei ole 7.askeleessa kysymys.
2. Sinä tunnistat että luonteen kasvattaminen (psykologinen kasvu) ja henkisten arvojen kehittyminen ovat ainoat ja kestävät tavoitteet elämässä.
Luonteen kasvu ja hengellinen kehittyminen ovat sitä, mikä todella merkitsee elämässä. Kaikki muu on väliaikaista vain. Ainut mitä sinulta ei voi ottaa pois on luonteesi, arvot jotka olet sisäistänyt ja tapa jolla organisoit elämääsi. Pitää katsoa sisälleen ja löytää kuka todella on ja mihin pystyy.
Toipuville ihmisille on imperatiivista luonteen kasvattaminen, jotta voi tulla ihmisenä toisten rakastamaksi, kunnioittamaksi ja saavuttaa hyviä asioita elämässä.
3. Sinä tunnistat, että luonnolliset halusi, ovat vain hengissäsäilymisen keinoja. Ja fyysisellä hengissä säilymisellä on merkitys ja tarkoitus vain siinä määrin, kun se keskittyy luonteen kasvattamiseen ja pysyviin henkisiin arvoihin.
Kaikki me tarvitsemme ruokaa, seksiä, lämpöä ja vaatetusta, mutta mitä järkeä on hankkia kyseisiä asioita, jos hukkaamme itsemme prosessissa ja kuolemme kurjan kuoleman?
Gorski kertoo itsestään: hän oli suuren ja menestyvän yrityksen johtajana. Oli suuri palkka ja hieno auto, mutta oli myös 50 kiloa ylipainoa, epätoivoisen yksinäinen ja henkilökohtaisesti kurjaa. Hän ahmi sokerituotteita ja kahvia. Hänellä oli oman kertomansa mukaan ”messias-kompleksi”, hän oli psykoottisen omistautunut auttamaan kaikkia muita paitsi itseään.
Gorski tajusi, ettei hän voi tehdä kaikkea kaikille. Toipuvilla voi olla ongelmia rajaamisessa sanoman viemisessä toisille toipuville. AA:ssa heitä kutsutaan ”bleeding deacons”, eli verta valuvat diakonit. Nyrkit valkoisina he ovat kuivia juoppoja, he hukkaavat itsensä 12 askeleen ohjelmaan. He yrittävät tulkita askelia ja jakaa sanomaa muille, mutta unohtavat noudattaa kyseisiä periaatteita omassa elämässään. 12 askeleen ohjelma on itsekäs ohjelma. On autettava ensin itseään ennen kuin kykenee auttamaan muita. Muuten voi retkahtaa ja sitten ei enää kykene auttamaan ketään.
Gorski arvioi tilanteensa ja jätti huippuvirkansa perustaakseen oman pienen yrityksenä – vähemmän rahaa ja muuta sälää, mutta enemmän terveyttä ja merkityksellisyyttä omassa elämässä.
Hyväntekeväisyys alkaa kotoa, lähimmistä ihmisistä. Sen jälkeen voi auttaa yhteisöään ja maailmaa.
”Ensimmäiset asiat ensimmäiseksi” on itsekäs periaate, mutta jos sitä ei noudata, on pian vaikeuksissa.
Seitsemännessä askeleessa sinun pitää päättää, mitä haluat tai tarvitset sellaista, joka on elämisen arvoista.
4. Sinä tunnistat, ettet voi elää yksinomaan omien vahvuuksiesi ja älysi avulla, vaan pikemminkin tarvitset apua.
Ihmiset tarvitsevat toisiaan ja meillä on vapaus valita keneen päätämme luottaa. Joskus olosuhteet ovat sellaiset, ettei ole mahdollisuutta valita keneen luottaa, koska emme hallitse elämäämme täysin. Joskus kanssa-autoilija voi ajaa perääsi, vaikka luotat siihen, että hän noudattaa liikennesääntöjä.
Kun tunnistaa riippuvuuden toisista ihmisistä (interdependence) ja tarpeen toisista ihmisistä, niin ymmärtää itsensä muuttamisen ytimen.
5. Sinä tunnistat yliluottamuksen itseesi ja eristäytymisen muista ja Korkeimmasta Voimasta, mitkä ovat luoneet ongelmia toipumisessa
Me olemme rajoittuneita ja lankeavia ihmisiä. Emme voi tehdä kaikkea yksin. Maailman säilyminen vaatii yhteistyötä. Riippuvuudet ryöstävät ihmisiltä kyvyn tehdä yhteistyötä. Riippuvuudet tekevät ylimielisiksi ja itsekeskeisiksi.
Kun esimerkiksi alkoholisti raitistuu, he löytävät itsensä totaalisen ja äärimmäisen yksinäisiksi. Entinen ylimielisyys ja itsekeskeisyys eivät toimi enää. Jäljellä on vain toivoton tunne, ettei mitään ole jäljellä.
Kun alkoholistin mieli kirkastuu raittiuden myötä, he tajuavat mihin haaksirikkoon ovat itsensä ajaneet, tämä tietoisuus synnyttää häpeää, syyllisyyttä ja jatkuvasti kiusaavaa tuskaa.
He eivät halua ajatella sitä, eivätkä he halua puhua siitä. Siksi he pitävät itsensä kiireisinä ja yrittävät fiksata asian. Eristäytyneisyydessään he tekevät virheitä ja päätyvät saattamaan asiat vielä huonompaan jamaan.
On tärkeää, että toipuvat ihmiset tarkastelevat tarvetta tehdä asiat yksin ja tutkia mihin seurauksiin se johtaa.
Kaikki on mahdollista muiden ihmisten ja Korkeimman Voiman avulla.
Ongelmana on se, että monet ihmiset ovat haluttomia tai kyvyttömiä hyväksymään avun, erityisesti kun koskee heidän luonteenvikojensa käsittelyä.
AA:ssa avun tarpeen tunnistamista kutsutaan ”antautumiseksi”, mikä ei tarkoita vastuuttomuutta eikä välinpitämättömyyttä.
Itsenäisyyden ja yhteistyön välillä täytyy olla dynaaminen tasapaino.
6. Sinä tunnistat, ettet voi elää merkityksellistä elämää ilman nöyryyttä – todellista tietoa ketä me olemme, vahvuuksinemme ja heikkouksinemme
Nöyryys ei merkitse itsensä alentamista. Se merkitsee, että tietää mitä ytimeltään on. Nöyryys on elämän työkalu, jolla pääsee irti riippuvuuksista ja addiktiivisesta minästä. Vain itsetuntemuksen ja Korkeimman Voiman avulla voi päästä eroon riippuvuutta ruokkivista piirteistään.
Kukaan meistä ei pääse täysin eroon luonteenvioistamme, eli säilymme epätäydellisinä, koska emme voi ylittää inhimillisiä rajoja. Mutta me olemme vapaita etsimään todellista minäämme ja todellistumaan todellisena itsenämme, jossa saavutamme todellisen vapauden ja mielen rauhan. ”Tiedän kuka olen ja olen riittävästi. Minun ei enää tarvitse taistella toivottomien syiden kanssa."
7. Sinä säännöllisesti pyydät Jumalaa, kuten hänet ymmärrät, poistamaan luonteen vajavuutesi, jotka estävät sinua harjoittamasta todellista nöyryyttä ja käyttäytymästä sen mukaan, kuka todella olet.
Pyytämällä luonteenvikojesi poistamista, pidät keskittymisesi tavoitteessasi eli persoonallisessa muuttumisessa. Koska luonteenviat ovat syvästi persoonallisuutesi uponneet, ne eivät irtoa hetkessä. Välillä ne katoavat ja sitten taas palaavat. On pidettävä päivittäin persoonallisen muutoksen tavoite mielessä.
Päivittäisen kurin avulla pysäytät itsesi käyttäytymästä luonteenvikojesi tavalla ja teet toisin aikaisemman sijaan. Sinä todellistat raittiin elämän. 12 askeleen ohjelman periaatteet täytyy tehdä todelliseksi joka päiväisessä elämässä – ja niin Korkein Voima ottaa pois luonteenvikasi.
Nöyryys, jota on opetettu nöyryyttämällä ja häpäisemällä, ei houkuttele nöyryyden opetteluun
Phillip Z kirjassaan A Skeptic´s Guide to the 12 Steps (1990, Hazelden) kertoo, että aluksi 7.askeleesta tuntui hänelle olevan vähän apua. Keskustelu tuntui kääntyvän nöyryys-käsitteen ympärille.
Nöyryys oli aina Philip Z:n mielessä yhdistynyt nöyryytykseen ja häpeään. Lapsuuden muistot vanhempien naurettavaksi tekemisestä ja häpeällä manipuloimisesta palasivat mieleen., minkä vuoksi hänen oli vaikea miettiä nöyryyden kehittämistä.
Nöyryys muistutti pienuudesta ja heikkoudesta, joista oli kärsinyt jo riittävästi omien vanhempien kanssa, eikö jo ”nöyryyden opettaminen ” ollut aiheuttanut riittävästi ääretöntä tuskaa ja vihaa? Nöyryys muistutti vanhoista muistoista, jotka eivät olleet miellyttäviä.
Philip Z oli taas kerran kohdattava paisuneen egon jäänteet ja mielestä poistetut tunteet ilman pakenemista ylensyömiseen. Hänen oli kohdattava jälleen kipeiksi muodostuneet riippuvuuden tunteet ja epätäydellisyys. Hänen oli jälleen kohdattava se, ettei tietoisuutta voinut muuttaa vain tahdonvoiman avulla.
Syvät psyykkiset muutokset tapahtuvat tietoisen kontrollimme ulkopuolella. Tahto on uudenlaisen käyttäytymisen synnyttämiseen, samalla tunnustaa, että psyykkiset muutokset tapahtuvat Korkeimman Voiman mukaisesti.
Nöyryys on inhimillistä kykyä antautua ja pyytää meitä itseämme suuremmalta voimalta apua.
Meidän tulee kehittää halukkuuttamme työskennellä väsymättä luonteenvikojemme muuttamiseksi ja samalla ymmärtää, ettei muutosvauhti riipu meistä itsestämme.
Nöyryyttä ei tule sekoittaa itsensä alentamiseen, joka on vain toisenlainen luonteenvika, ylimielisyyttä valepuvussa. Se että näkee itsensä muita huonompana, on myös itsekeskeisyyden ilmaus, mikä ei ole yhtään sen parempi tai huonompi kuin itsensä muita parempana pitäminen.
Toipuessa näkee itsensä vahvuuksineen ja heikkouksineen ilman että pienentää tai suurentaa arvoaan.
Philip Z kysyi kummiltaan, miten hänen tulisi tehdä 7.askeleessa, edelleen hän tunsi olonsa epämiellyttäväksi rukousten kanssa, koska hän ajatteli että muutokset tulevat omista ponnistuksista, eikä jonkun ulkopuolisen avun kautta rukoilemisesta.
Philip Z totesi, että nöyryys oli juuri se, mitä häneltä puuttui. Hän ryhtyi joka aamu pyytämään, että Korkein Voima poistaisi hänen luonteenvikansa. Kyse ei ole hänen psyykensä hajottamisesta, vaan psyykkisestä integraatiosta.
AA-ohjelmassa on samoja ajatuksia kuin muinaisilla kreikkalaisilla filosofeilla: uskomus että ajatukset ja asenteet ovat tärkeitä intohimojen (viha, pelko ja huoli) muodostumiselle, ja intohimoja voi puolestaan muovata muuttamalla omia tunteita ja ajatuksia.
Myös psykoterapioita on tuosta ajattelusta kehitelty, mm. Albert Ellisin RET (Rational-Emotive Therapy), jonka mukaan ihmiset jotka kärsivät emotionaalisista vaikeuksista, kärsivät “irrationaalisesta ajattelusta”. Eli heillä on olettamuksia itsestä, muista ihmisistä ja todellisuudesta, jotka ikuistavat tarpeettomat ja epämiellyttävät ajatukset. Voimme Ellisin mukaan parantaa oloamme, kun tutkimme noita olettamuksia ja muutamme niitä. Kognitiivis-behavioraalinen terapia on soin myös Ellisin ajattelusta kehittynyt.
Philip Z:n mielestä Ellisin ja hänen seuraajiensa ajattelun heikkous on se, etteivät he huomioi alitajuisia asenteita, muistoja ja emootioita, jotka eivät ole tietoisuuden välittömästi saavutettavissa, mutta ovat silti merkittäviä. Ellisin ajattelun heikkoutena Philip Z sitä, ettei hän huomioi alitajunnan merkitystä motivaation lähteenä.
Joitain muutakin kuin vain järkeä ja logiikka tarvitaan Philip Z:n mielestä irrationaalisten uskomusten muuttamiseksi, jotakin riittävän voimakasta, joka voi tehdä muutoksen psyyken syvemmällä tasolla. Mutta miksi näin?
Ajatuksemme vaikuttavat tunteisiimme ja tekoihimme on tärkeä havainto, mutta tietoinen ajatusten muuttaminen toimii lyhyellä ajanjänteellä, muttei voi tuottaa kestäviä muutoksia. Jos aikoo tehdä muutoksia luonteenvioissaan, niin Philip Z:n mukaan se täytyy tehdä syvemmällä alitajunnan tasolla.
Osan muutoksesta voi Philip Z:n mukaan tietoisella tahdolla, mutta suurta osaa ego-mieleksi (korkeampi Minä) Philip Z:n kutsumaa osaa ei voi muuttaa tietoisesti. Tämän vuoksi hengellinen työ on tarpeellista.
Philip Z:n mukaan on päästävä pahan ja syntisen ajattelun tuolle puolen. On päästettävä irti dualistisesta ajattelusta (hyvä ja paha), joka ikuistaa uskomusjärjestelmän, josta yritetään päästä eroon. Dualistinen ajattelu johtaa hyödyttömään taisteluun itsensä kanssa tehdä muutos tietoisen ajattelun kautta.
Philip Z alkoi yrittää ylläpitää itsensä anteeksiantamisen ja itsensä rakastamisen asennetta, dualistisen ajattelun asemasta. Philip Z myönsi että on voimaton addiktionsa ja egomielensä mukaan. Reaktioistaan vastuullisena oleminen ei tarkoita sitä, että meitä syytetään kaikesta, mitä meille tapahtuu. Yritämme tulla tietoisiksi ajatuksistamme ja tunteistamme, jotta reaktiomme olisivat valittuja, eivätkä automaattisia. Tämä on vastuullisuuden ydin.
Kehittääkseen vastuullisuutta täytyy lakata arvostelemasta itseään. Seitsemännessä askeleessa Philip Z alkoi nähdä asioita eri tavalla. Hän alkoi harjoittaa taitavaa toimintaa. Buddhalaisuudessa on neljä nöyrää totuutta. Meidän havaitsemisemme aiheuttaa ongelmia, buddhalaisuuden 8-kertainen tie on eräs tapa muuttaa havaitsemista. Tie on hengellistä ja psykologista kasvua, joka syntyy yrittämisestä ja antautumisesta.
7.askel vaatii itsensä hyväksyntää ja myötätuntoa henkilölle, jota olemme tällä hetkellä. Seitsemännen askeleen läpikäymisen myötä opimme antamaan anteeksi itsellemme.
Syyllisyys on itse tehtyä myrkkyä, jota annamme itsellemme toistuvasti. Se on tehokkain keino minällä varmistaa, että jäämme toivottomasti menneisyyteemme kiinni, emmekä näe nykyisyydessä olevia mahdollisuuksia.
On olemassa vain yksi tiedetty vastamyrkky syyllisyyteen: täydellinen anteeksianto, jonka voi aloittaa itsestään ja ulottaa jokaiseen joka jakaa maailman ympärillämme.
Nöyryys merkitsee itsensä hyväksymistä rajoituksineen
Rabbi Kerry M. Olitzky ja Stuart A Copans kirjassaan Twelve Jewish Steps to Recovery – A Personal Guide Turning From Alcoholism and Other Addictions (2006, 7th ed, Woodstock, Vermount, Jewish Lights Publishing) kirjoittavat. että nöyryydessä ei ole väärää ylimielisyyttä eikä ylpeyttä. Nöyryytemme tuo meidät suhteeseen Jumalan kanssa.
Olemme ihmisiä, siis jo määritelmän mukaan rajoittuneita. Luonteenviat eivät yksinkertaisesti vain häviä. Jumalan avulla, me voimme muuttua.
Juutalainen traditio sanoo: ”Rukoile niin kuin kaikki riippuisi Jumalasta, mutta toimi niin kuin kaikki riippuisi sinusta”.
Kun näkee luonteenvikansa selvästi, niin se voi aiheuttaa suurta tuskaa sydämessä. Alkoholistien aikuisten lasten, jotka ovat näkymättömiä itselle, voi olla vaikea kuvitella, että Jumala näkee heidät. Jumalan avulla voi selvitä luonteenvioistaan. Ei ehkä heti, eikä välttämällä sillä tavalla kuin itse ajattelee, mutta kuitenkin.
Nöyryys on yksi avaimista joka aukaisee Taivaan portit. Addikti kertoi: ” Ennen kuin olin toipumassa, olin täydellinen. Nyt, olen parempi.” Täydellisyyden tavoittelu liittyy riippuvuuteen.
Kun on ollut aivan pohjalla, niin ajattelee tietävänsä mitä nöyryys on. Mutta ei, et ole nöyrä ennen kuin alat taas elää, sitten voit olla nöyrä.
Yritä olla nöyrä, kun lähestyt Jumalaa. Työskentele sitä, ole suora Jumalalle. Ei ole juutalainen tapa pitää itseään roskasäkkinä. Voi puhua vahvuuksistaan käsin. Muista, jokainen on luotu Jumalan kuvaksi.
Rabbi Joshua meni Elian suostuttelemana Messiaan kanssa keskustelemaan ja kysyi häneltä, koska hän lopulta tulee. ”Tänään”, Messias vastasi. Kun Joshua palasi Eliaan luo, niin hän valitteli, että profeetta oli valehdellut hänelle, koska lupasi tulla tänään, muttei tullut. Elia sanoi, että Joshua oli ymmärtänyt väärin, hän sanoi: ”Tänään – jos vain kuulet Jumalan äänen.”
Jos on tehnyt 6.askeleen kunnolla, niin on helppo nähdä luonteenviat, jotka estävät olemasta Jumalan Hengen kanavana
Stephen Artenburn ja David Stoop kirjoittavat kirjassaan The Life Recovery Workbook – A Biblical Guide through the 12 Steps, 2004), että kuudennen askeleen jälkeen on helppo pyytää Jumalaa poistamaan luonteenvajavuutemme.
Tämä on toipumisen käännekohta, kun aikaisemmin olemme pysäyttäneet tapaavan addiktion kehittymisen, niin nyt meidän täytyy päästää irti hengellisesti kuolettavista piirteistä, jotka ovat estäneet meitä olemasta todellinen itsemme. Alamme sallia Jumalan Hengen virrata elämäämme ja korjata luonteenviat luonteenvahvuuksilla.
Nöyryys ei ole heikkoutta. Myöntämällä kielteisen ja myönteisen itsessämme tulemme autenttisemmiksi. Tulemme todelliseksi Jumalalle ja itsellemme.
Voi olla hämmentynyt, kun on uskonut Jumalaan ja omannut vahvan uskonnollisen vakaumuksen, mutta ei ole kyennyt lopettamaan päihteiden käyttöä. Raamatun lukeminen ja rukousistunnot eivät ole auttaneet muuttamaan vihanpurkauksiamme, asennettamme työhön tai ahdistuksen ja pelkojen ongelmiin. Tavallisesti syynä on se, että olemme yrittäneet leikkiä Jumalaa ja luottanut omaan tahtoon ja käyttövoimaan.
Jotenkin olemme ajatelleet, että meidän täytyy ottaa vastuu toipumisesta, ohjata edistymistämme ja tunkea muutokseen. Saatamme jopa yrittää suhahtaa loppujen askelten läpi, ikään kuin kyseessä olisi kilpailu.
Meidän suunnitelmat, strategiat ja taktiikat eivät ole muuta kuin omaa tahtoa. Me keskityimme siihen mitä halusimme ja koska halusimme, huolimatta vakaumuksistamme ja uskomuksistamme, ylpeys ja ego syrjäyttivät Jumalan ulos.
Jos emme salli Jumalan muovata ja muuttaa meitä, niin roikumme yhä kiinni joissakin päihdekäyttäytymisessä, kuten itseoikeutetussa vihassa tai hallitsevassa raivossa. Päihderiippuvuus voi palata, jos emme anna Jumalan kasvattaa meitä ja muokata sisäistä luonnettamme. Ilman Jumalan apua, retkahtaminen on väistämätöntä.
Ainut vaatimus on katuva ja nöyrä henki, johon kuusi ensimmäistä askelta on meidät valmistanut.
Kun alamme harjoittaa uutta käyttäytymistä, niin se voi tuntua pakotetulta ja luonnottomalta, aivan kuin uusien tanssiaskelten oppiminen. Jos jatkamme harjoittelua, niin autenttinen persoonallisuutemme paljastuu.
7.askeleessa avaa itsensä muutokselle
Stephanie S Covington kirjoittaa kirjassaan A Woman´s Way through Twelve Steps (1994), että seitsemäs askel on tapa avata itsensä muutokselle – pyytää apua ja antaa Korkeimman Voiman tehdä loput.
Kun keksimme, että olemme valmiita muutokseen, niin voimme luopua vähiten suosituista tavoistamme. Mutta teemme vain sen minkä osaamme ja annamme Korkeimman Voiman huolehtia siitä, mitä meille tapahtuu seuraavaksi. Tämä on nöyryyden realisoitumista meille.
Nöyryys on eri asia kuin nöyryytys – minun virheeni ovat yksinkertaisesti minun virheitä, ne eivät määrittele minua ihmisenä. Voimme antaa itsellemme anteeksi ja pyytää apua yrittää tehdä toisin seuraavalla kerralla. Hiljainen, reflektiivinen itsensä hyväksyminen tulee nöyryyden myötä.
Nöyryys on kykyä nähdä asiat sellaisina kuin ne ovat. Seitsemännessä askeleessa opimme että olemme vastuussa elämästämme, mutta emme sen kontrolloimisesta. Emme tiedä kaikkea, mitä pitäisi tietää. Meillä on lupa olla epätäydellisiä.
Nöyryys on tärkeää seitsemännessä askeleessa, koska vain omalla tahdolla emme saa muutosta aikaiseksi. Monet tietävät sen omasta kokemuksestaan yrittää muuttaa itseään. Jos kyse olisi omavoimaisuudesta, monet olisivat tehneet muutoksen jo kauan sitten. Muutoksen voima on ulkopuolellamme. Virittäydymme nöyrästi pyytämään.
Seitsemännen askeleen henki on: Tässä olen, juuri tällaisena, vahvuuksineni ja heikkouksieni. Olen valmis ja halukas muuttamaan vanhat tapani kun aika on oikea. Olen tehnyt jalkatyön, ja nyt tarvitsen apuasi elääksesi eri tavalla. Mitä voin tehdä yhteistyössä elämän kanssa ja olla parasta mitä olla voin?
Sekä kolmannessa että seitsemännessä askeleessa yritämme luopua yrityksestä hallita asioita, joita emme hallitse. Kolmannessa askeleessa teimme yleisen sitoumuksen antaa tahtomme ja elämämme Korkeimman Voiman haltuun. Nyt seitsemännessä askeleessa kääntelemme itsemme ympäri ja annamme parantavan voima huolehtia lopusta.
Yksi suosittu tapa tehdä 7.askelta on ”Jumala-laatikko” eli kirjoittaa paperille kuvaus pyydettävästä asiasta ja laittaa se laatikkoon, jossa se on Korkeimman Voiman hoidossa. Seitsemäs askel on yhteistyön askel.
7.askel antaa mahdollisuuden siirtyä itsetietoisuudesta itsensä hyväksymiseen. Hyväksyminen on avain muutokseen. Kun hyväksyn itseni juuri sellaisena kuin olen, olen valmis muutokseen.
HOW of recovery ( Honesty, Openness and Willingness) eli rehellisyys, avoimuus ja halukkuus ovat seitsemännen askeleen asenteita.
Henkilökohtaisen hulluuden seuranta seitsemännessä askeleessa
Patrick Carnes kirjoittaa kirjassaan A Gentle Path through the Twelve Steps – The Classic Guide for All People in the Process of Recovery (1993), että PCI (Personal Craziness Index) eli persoonallisen hulluuden indeksi perustuu kahteen olettamukseen: hulluus ilmenee ensin rutiineissa, yksinkertaisessa käyttäytymisessä, joka tukee elämäntyylin tasapainoa ja merkit käyttäytymisessä ilmenevät elämämme eri osatekijöissä.
Kirjoittaja ehdottaa 10 eri alueen seuraamista: fyysinen terveys, liikkuminen, ympäristö, työ, harrastukset, sosiaalinen elämä, perhe/lähimmäiset, talous, hengellinen elämä ja persoonallinen reflektio ja muut riippuvuudet tai oirekäyttäytyminen. Kaikista kymmenestä alueesta keksitään ainakin kolme hulluutta.
PCI-seurannalla voi tehokkaasti seurata edistymistään. Jokaisen päivän päätyttyä käydään läpi seitsemän keskeisintä henkilökohtaista hulluuden aihetta, joille annetaan pisteitä, jotka lasketaan yhteen ja seurataan miten kehitys etenee. Pisteistä voi huomata, mitä alueita elämässään voisi seuraavaksi kehittää.
Ei ole väliä sillä miten suuret synnit ovat, Jumalan armo on vielä suurempi
Kirjassa The Twelve Step – Life Recovery Devotional (Thirty Meditations from Scripture for Each Step in Recovery, 1991) kirjoitetaan, apostoli Paavali sanoo Roomalaiskirjeissä, että kaikki me olemme syntiä tehneet ja jääneet vajaiksi Jumalan ideaalin tavoittelussa. Silti Jumala antaa syntimme anteeksi. Emme voi tehdä mitään jolla voisimme kehua ansainneemme pelastuksen. Jeesus on meidät tekemisillään pelastanut ja meidän uskomme häneen pelastaa meidät.
Meidän ylpeytemme voi estää meitä pyytämästä Jumalalta sitä me tarvitsemme. Me saatoimme kasvaa perheessä tai ympäristössä, jossa pyyntömme johdonmukaisesti torjuttiin, ei huomioitu tai petyimme pyytäessämme. Kukaan ei kuunnellut kun pyysimme sitä, mitä tarvitsimme. Jotkut meistä päättivät tulla itseriittoisiksi – emme koskaan pyydä apua. Ponnistelimme niin, ettei meille tulisi koskaan tarvetta pyytää apua. Tämäntyyppinen ylpeys, joka on syntynyt loukkaantumisesta, estää pyytämästä apua Jumalalta. Meidän on tultava anteeksiantamisen paikkaan, jossa voi luopua ylpeästä itseriittoisuudesta.
Jeesus sanoo: ” Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan.” ( Luuk 11:9-10)
Me saatamme vaatia että muutokset tapahtuvat meidän aikataulumme mukaan, tai järjestyksessä, jossa olemme valmiit luopumaan luonteenvioistamme tai vauhdilla. joka on meille sopiva. Jumala ei toimi sillä tavalla. Siksi nöyryys on tärkeää 7.askeleessa: hyväksymme Jumalan aikataulun, järjestyksen ja nopeuden.
Jumalan tavoite on säästää meidät lisänöyryytyksiltä ja nostaa meidät taas kerran kunnioitettuun asemaan. Tämä tapahtuu aikataulussa, jonka Jumala tietää meille hyväksi. Ei siis välttämättä silloin, kun me tunnemme itsemme valmiiksi. Nöyryyden asenteella kykenemme odottamaan.
Ylpeytemme aiheuttaa usein sen, että piileskelemme puolustusmekanismiemme takana toipumisessa. Piileskelemme hyvän maineen, asemamme tai harhaluuloisesti oletetun ylemmyytemme takana. Me saatamme tuntea sellaista sisäistä häpeää, että peitämme sen itseoikeutetulla julkisella identiteetillä. Ne jotka ovat tällaista tehneet, kokevat suuren asennemuutoksen. Voimme pyytää Jumalaa muuttamaan asenteemme.
Meidän puutteemme ja luonteenvikamme voivat estää meidän kykyä tehdä myönteisiä asioita. Jumalan tavoite on auttaa meitä kauemmaksi synnistä, päivä kerrallaan, puhdistua puutteista ja luonteenvioista, mikä on elämänikäinen prosessi. Todella arvokkaat asiat vievät aikaa puhdistua.
Kun mietimme mitä kaikkea olemme tehneet, meistä voi tuntua siltä, että olemme liian arvottomia pyytämään Jumalalta mitään.
”Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen:
Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani, petkuttava veronkerääjä. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: ´Jumalani, kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.´
Publikaani seisoi kauempana. Hän ei tohtinut kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: ´Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.´
Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei.
Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.” ( Luuk 18:9-14)
Monet meistä ovat eläneet jatkuvan tyytymättömyyden tunteessa. On nälkää ja janoa sisällämme, joka ei tunnu tyydyttyvän. Ongelmamme tuntuvat vuorilta, liian isoilta niistä selviytyäksemme. Puutteemme tuntuvat syviltä ja syviltä laaksoilta, ne johdattavat meidät pois myönteisistä tavoitteista joita olemme itsellemme asettaneet. Emme pääse vapaaksi ikinä ja voi paremmin?
Jumala voi vapauttaa jatkuvasta sisäisestä nälästä ja janosta tarjoamalla sielulle uusia ravinnon lähteitä. Armossaan Jumala voi tarjota ravitsevia lähteitä, jotka tyydyttävät meidät syvällisesti.
Monella tapaa 7.askel on käännekohta toipumisessa. Se muodostaa sillan, ensimmäisen kuuden askeleen sisäisen työn ja seuraavien viimeisten askelten, jotka korostavat ulkoista työtä välille – eli muutoksen käyttäytymisessä.
Saatamme kohdata erityisen haasteen toipumisessa: on olemassa ihmisiä, jotka uskovat ettemme koskaan voi toipua. Markuksen evankeliumissa on tarina sokeasta miehestä, joka halusi nähdä. Jeesus vastasi hänelle: ”Mene, uskosi on parantanut sinut”. Samassa mies sai näkönsä takaisin, ja hän lähti kulkemaan Jeesuksen mukana.” ( Mark 10: 52)
Joskus elämä ja toipuminen tuntuu kuin rangaistukselta kun vaikuttaa siltä, ettei edisty. ” Vaikka kuritus ei sitä vastaan otettaessa koskaan tunnu iloiselta vaan ikävältä asialta, se lopulta antaa näin valmennetuille hedelmänsä: rauhan ja vanhurskauden. ” (Hebr 12:11)
Ajatus kohdata elämä ilman päihteen ”kainalosauvaa” voi tuntua pelottavalta. Useimmat meistä ovat kärsineet riittämättömyyden tunteesta koko elämänsä. Riippuvuutemme ovat auttaneet meitä tulemaan toimeen riittämättömyyksiemme kanssa.
Nöyryys tulee ohjaamaan meitä, kun löydämme tien anteeksiantoon itseämme kohtaan.
Alkoholistien Aikuiset Lapset (AAL, ACA) kirjassa ”Aikuiset Lapset – Alkoholistiset/Toimintahäiriöiset Perheet” (2011,219–227) kirjoitetaan seitsemännen askeleen kohdalla, että erään toipuvan oli vaikea päästää irti kateudesta, vaikka hän puhui siitä ja osallistui kokouksiin. ”Olen toipuessani oppinut, että ensimmäinen ajatukseni tulee kohdistaa Jumalalle. Hän ottaa sen vastaan riippumatta siitä, kuinka hurja ajatus on. Toinen ajatukseni kohdistuu itseeni. Olen vastuullinen teoistani.”
Nöyryyden henki tarkoittaa, että olen käynyt läpi 4., 5. ja 6. askeleeni, joten tiedän totuuden itsestäni. Nöyryys on totuus.
Puutteideni tunnustaminen ja niiden myöntäminen saivat minut lähes hengiltä. Siihen verrattuna niiden poistamisen pyytäminen Jumalalta oli helppoa.
Seitsemännessä askeleessa ymmärrämme, ettemme voi poistaa vajavuuksiamme ilman Korkeimman Voiman apua. 7.askeleessa kokoamme kaiken sen luottamuksen tai uskon, mihin pystymme.
Luotamme Jumalan poistavan luonteenvikamme. Nöyrästi pyydämme Jumalaa, sellaisena kuin Jumalan ymmärrämme, poistamaan vajavuutemme.
Nöyryys tulee ohjaamaan meitä, kun löydämme tien anteeksiantoon itseämme kohtaan.
7.askel on jatkuva prosessi. Luonteenvikojamme käsittelevien rukousten tulee olla yksinkertaisia, mutta vilpittömiä. Tavallisesti vähemmät sanat nöyryydellä lausuttuna näyttävät toimivan parhaiten Jumalan kanssa. Vilpitön halu muuttua yhdistettynä sydämen nöyryyteen näyttävät johtavan pidemmälle Jumalan kanssa kuin hengästyttävän pitkät kärsimysrukoukset.
Nöyryys tulee Jumalasta ja on nimettömyyden sisar, joka on 12 askeleen ja 12 perinteen perusperiaate. Nimettömyyden kautta palvelemme rakkaudella. Pyrimme olemaan Korkeamman Voiman ja toisten täydessä palveluksessa.
Todellinen nöyryys on halukkuutta etsiä ja toteuttaa Jumalan tahto parhaan kykymme mukaan.
Nöyryyden avulla opimme tunnistamaan, milloin tunnemme olomme ”täydeksi” ihmissuhteissamme sekä haluissamme ja tarpeissamme. Ydinongelmamme, hylkäämisen, vuoksi emme ole varmoja, milloin olemme saaneet tarpeeksi huomiota tai ylistystä.
Rukouksen paradokseja
Pyysin Jumalalta voimaa, jotta saavuttaisin paljon,
Jumala teki minut heikoksi, jotta oppimisin tottelemaan nöyrästi…
Pyysin terveyttä, jotta voisin tehdä suurempia tekoja,
Jumala teki minut raihnaiseksi, jotta tekisin parempia tekoja…
Pyysin rikkautta, jotta olisin onnellinen,
Jumala teki minut köyhäksi, jotta tulisin viisaaksi…
Pyysin valtaa, jotta ihmiset ylistäisivät minua,
Jumala teki minut avuttomaksi, jotta tuntisin tarvitsevani häntä…
Pyysin kaikkea, jotta nauttisin elämästä,
Jumala antoi minulle elämän, jotta nauttisin kaikesta…
En saanut mitään mitä pyysin, mutta sain kaiken mitä olin toivonut.
Ilman omaa ansiotani Jumala vastasi lausumattomiin rukouksiini,
Hän antoi minulle runsaan siunauksen!
”Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki.
Älä karkota minua kasvojesi edestä, älä ota minulta pois pyhää henkeäsi.
Anna minulle jälleen pelastuksen riemu ja suo minun iloiten sinua seurata” (Ps. 51:10–14)
28.10.2012 Lappeenranta
Kirjassa Kaksitoista askelta ehyempään aikuisuuteen – Opas Kristus-keskeisen toipumisen tielle (1996; Juva:WSOY) 12 askeleen 7. askel kuuluu:
”Nöyrästi pyysimme Häntä poistamaan vajavuutemme”.
7.askeleen tavoitteena on se, että puhdistumme. 7.askeleen ehdittyämme olemme jo päässeet eroon siitä harhaluulosta, että voisimme itse auttaa itseämme. Aikaisemmanelämäntapamme aiheuttama tuska on vallannut meidät. 7.askel vaatii rukoilemista.
Käytetty Raamatunkohta on (1 Joh 1:9): ”Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi…”
Sairautemme, rehellisyytemme ja ahdistuksemme ovat saaneet meidät jo nöyrtymään, ja nyt meidän on avattava suumme ja rukoiltava. Tunnemme kiusausta rukoilla yleisluontoisesti. Tekee mieli pyytää, että Jumala poistaisi kaiken kätevästi tukussa. Mutta se ei kuulu 12 askeleen ohjelman luonteeseen. Nyt siis tehtävämme on 7.askeleessa rukoilla nöyrästi, että Jumala poistaisi vajavuutemme – yhden kerrallaan.
Valmistaudumme 7.askeleeseen siten, ettemme yritä salata Jumalalta mitään – emme edes sitä että yhä elättelemme toivon kipinää omista mahdollisuuksistamme.
Valmistaudumme 7. askeleeseen pitämällä huolta siitä, ettemme enää pelkää luopua heikkouksistamme.
Valmistaudumme suhtautumalla rukoukseen vakavasti. Nyt on aika puhua Jumalalle hyvin henkilökohtaisella tasolla.
7. askeleeseen liittyvä rukous:
Luojani,
tahdon luovuttaa sinulle itseni kokonaan, hyvän ja pahan.
Rukoilen, että otat minusta nyt pois joka ainoan luonteenheikkouden,
joka estää minua olemasta hyödyksi sinulle ja kanssaihmisille.
Anna minulle voimaa, kun lähden tekemään sen mitä pyydät.
( Prayers for Twelve Steps – A Spiritual Journey)
Kun olemme valmiit, niin …
Nimettömät Alkoholistit (11.painos, 2001,91)-kirjassa kirjoitetaan: ” Kun olemme valmiit, sanomme jotenkin näin: ”Jumalani, minä tahdon nyt, että sinä otat minut kokonaan, hyvine ja pahoine ominaisuuksineni. Rukoilen, että ottaisit minusta pois jokaisen luonteen puutteen, joka estää minua olemaan hyödyksi Sinulle ja lähimmäisilleni. Anna minulle voimaa, että tekisin sinun tahtosi, kun lähden täältä. Amen.”
Tajusimme vasta, kun olimme saattaneet elämämme täydelliseen sekasortoon, ettemme selviytyisi yksin
Nimettömät Narkomaanit (2003, 39-41)-kirjassa kirjoitetaan, että luonteen heikkoudet tai vajavuudet aiheuttavat tuskaa ja kurjuutta koko elämämme ajan. Jos ne edistäisivät terveyttämme ja onnellisuuttamme, emme olisi vajonneet niin suureen epätoivoon.
Meidän oli tultava valmiiksi antaaksemme Jumalan, sellaisena kuin hänet käsitimme poistaa nämä heikkoudet. Päätettyämme, että haluamme Jumalan vapauttavan meidät persoonallisuutemme käyttökelvottomista ja tuhoisista aineksista, olemme päässeet 7. askeleeseen. Myöntämällä tämän saimme aavistuksen nöyryydestä. Tämä on 7.askeleen tärkein sisältö.
Nöyryys on seurausta siitä, että alamme olla rehellisiä itsellemme. Olemme harjoitelleet nöyryyttä 1. askeleesta alkaen.
Aito nöyryys merkitsee itsemme hyväksymistä ja sitä, että yritämme rehellisesti olla oma itsemme.
Kukaan meistä ei ole täysin hyvä tai täysin paha. Olemme ihmisiä, joilla on hyviä ja huonoja ominaisuuksia. Ennen kaikkea olemme inhimillisiä.
Nöyryydellä on sama merkitys puhtaana pysymiselle kuin ruoalla ja vedellä on elossa pysymiselle.
7. askel on toiminnan askel. On tullut aika pyytää Jumalalta apua ja helpotusta.
Meidän on ymmärrettävä, ettei meidän ajattelutapamme ole ainoa mahdollinen – muut ihmiset voivat opastaa meitä. Kun joku huomauttaa jostakin vajavuudestamme, saatamme ensiksi asettua puolustuskannalle. Meidän täytyy käsittää, ettemme ole täydellisiä. Kasvun varaa aina on.
Jos todella haluamme olla vapaita, otamme tarkasti huomioon toisilta addikteilta saamamme palautteen.
Jos löytämämme vajavuudet ovat todellisia ja meillä on mahdollisuus vapautua niistä, olomme varmasti helpottuu.
Tässä askeleessa on kyse nöyryydestä, sillä lähestymme itseämme suurempaa voimaa pyytääksemme vapautta elää ilman entisen elämän rajoituksia.
Tämä on tiemme hengelliseen kasvuun. Muutumme joka päivä. Irrottaudumme vähitellen ja varovasti addiktion eristyneisyydestä ja yksinäisyydestä ja liitymme elämän valtavirtaan.
Tämä kehitys ei toteudu toivomalla vaan toimimalla ja rukoilemalla.
7.askeleen päätarkoitus on se, että pääsemme ulos itsestämme ja että pyrimme toteuttamaan Korkeimman Voimamme tahdon.
Jos olemme piittaamattomia emmekä tajua tämän askeleen hengellistä merkitystä, meillä saattaa olla vaikeuksia, ja vanhat ongelmat nousevat esiin.
Yksi vaara piilee siinä, että olemme liian ankaria itseämme kohtaan. Kokemusten jakaminen toisten toipuvien addiktien kanssa auttaa meitä välttämään kuolemanvakavaa suhtautumista itseemme.
Muiden ihmisten heikkouksien hyväksyminen voi auttaa meitä nöyrtymään ja helpottaa vapautumista omista vioistamme.
Miltä tuntuukaan nähdä omat kärsimyksensä myös toisen kärsimänä – mitä läheisempi ihminen, sitä syvempi tuska
Alkoholistien läheisten Al-Anon ja Alkoholismi-kirjassa (1972,79-80) kerrotaan, että ” Nähdessäni Al-Anon kokouksessa tulokkaan, jolla on tuo tyypillinen pelokas ja tuskainen ilme, sydämen kääntyy hänen puoleensa.
Haluaisin kertoa hänelle, ettei tyyneys ja mielenrauha riipu hänen miehensä raittiudesta.
Tahtoisin säästää häneltä vuosia kestävän tuskan, mitä minä kannoin ennen kuin opin, että minun tyyneyteni riippui vain minusta.
Avioliittoni ensimmäisten 18 vuoden aikana alituinen rukoukseni oli, että mieheni lopettaisi juomisensa. Siihen aikaan en ollut kuullut AA:sta enkä tiennyt, mikä oli alkoholisti.
Otin ensimmäisen 12 askeleesta, jossa sanotaan: ”Myönsimme voimattomuutemme alkoholiin nähden ja että elämämme oli muodostunut sellaiseksi, ettemme omin voimin kyenneet selviytymään.”
Monet, jotka ovat yrittäneet auttaa miestäni, ovat itse vahvistuneet nähdessään, mitä hän on läpikäynyt.
Ensimmäistä kertaa vuosiin aloin löytää onnea pienistä asioista.
Ennen olin liian onneton voidakseni nähdä asioita, jotka olivat kyllä olemassa kaiken aikaa, kun vain olisin antanut niille arvoa.
Jokaisessa päivässä on jotain hyvää, aurinko paistaa tai sataa. Yritän muistaa, että jokaisesta vaikeudesta, jokaisesta epäonnistumisesta seuraa jotakin hyvää. Ehkä ei heti, mutta se voi olla opiksi, että osaan käsitellä tulevia vaikeuksia.
Jokaisesta vaikeudesta ja epäonnistumisesta seuraa jotakin hyvää - ei ehkä heti, mutta kuitenkin
Terence T Gorski kirjoittaa kirjassaan (Understanding the Twelve Steps- An Interpretation and Guide for Recovering People, 1989), että 7.askel on pyytämisen askel.
Mitä minun tulee tehdä 7.askeleessa?
1. Sinun tulee säännöllisesti tutkia elämäntavoitteitasi ja mitä olet tekemässä saavuttaaksesi ne.
Toipuvan ihmisen täytyy tietää, mitä hän haluaa raittiudelta, mikä merkitsee sitä, että tietää, mitä arvostaa.
Mikä on todella tärkeää?
Kuudes askel opetti, että sinulla on luonteenvikoja, jotka pakottavat sinut tekemään asioita, joista on sinulle vähän hyötyä. Voi tehdä vaikka paperille listan asioista, jotka ovat tärkeitä. Voi laittaa paperille tavoitteita ulkoisista asioista: parempi työ, enemmän rahaa jne., mutta siitä ei ole 7.askeleessa kysymys.
2. Sinä tunnistat että luonteen kasvattaminen (psykologinen kasvu) ja henkisten arvojen kehittyminen ovat ainoat ja kestävät tavoitteet elämässä.
Luonteen kasvu ja hengellinen kehittyminen ovat sitä, mikä todella merkitsee elämässä. Kaikki muu on väliaikaista vain. Ainut mitä sinulta ei voi ottaa pois on luonteesi, arvot jotka olet sisäistänyt ja tapa jolla organisoit elämääsi. Pitää katsoa sisälleen ja löytää kuka todella on ja mihin pystyy.
Toipuville ihmisille on imperatiivista luonteen kasvattaminen, jotta voi tulla ihmisenä toisten rakastamaksi, kunnioittamaksi ja saavuttaa hyviä asioita elämässä.
3. Sinä tunnistat, että luonnolliset halusi, ovat vain hengissäsäilymisen keinoja. Ja fyysisellä hengissä säilymisellä on merkitys ja tarkoitus vain siinä määrin, kun se keskittyy luonteen kasvattamiseen ja pysyviin henkisiin arvoihin.
Kaikki me tarvitsemme ruokaa, seksiä, lämpöä ja vaatetusta, mutta mitä järkeä on hankkia kyseisiä asioita, jos hukkaamme itsemme prosessissa ja kuolemme kurjan kuoleman?
Gorski kertoo itsestään: hän oli suuren ja menestyvän yrityksen johtajana. Oli suuri palkka ja hieno auto, mutta oli myös 50 kiloa ylipainoa, epätoivoisen yksinäinen ja henkilökohtaisesti kurjaa. Hän ahmi sokerituotteita ja kahvia. Hänellä oli oman kertomansa mukaan ”messias-kompleksi”, hän oli psykoottisen omistautunut auttamaan kaikkia muita paitsi itseään.
Gorski tajusi, ettei hän voi tehdä kaikkea kaikille. Toipuvilla voi olla ongelmia rajaamisessa sanoman viemisessä toisille toipuville. AA:ssa heitä kutsutaan ”bleeding deacons”, eli verta valuvat diakonit. Nyrkit valkoisina he ovat kuivia juoppoja, he hukkaavat itsensä 12 askeleen ohjelmaan. He yrittävät tulkita askelia ja jakaa sanomaa muille, mutta unohtavat noudattaa kyseisiä periaatteita omassa elämässään. 12 askeleen ohjelma on itsekäs ohjelma. On autettava ensin itseään ennen kuin kykenee auttamaan muita. Muuten voi retkahtaa ja sitten ei enää kykene auttamaan ketään.
Gorski arvioi tilanteensa ja jätti huippuvirkansa perustaakseen oman pienen yrityksenä – vähemmän rahaa ja muuta sälää, mutta enemmän terveyttä ja merkityksellisyyttä omassa elämässä.
Hyväntekeväisyys alkaa kotoa, lähimmistä ihmisistä. Sen jälkeen voi auttaa yhteisöään ja maailmaa.
”Ensimmäiset asiat ensimmäiseksi” on itsekäs periaate, mutta jos sitä ei noudata, on pian vaikeuksissa.
Seitsemännessä askeleessa sinun pitää päättää, mitä haluat tai tarvitset sellaista, joka on elämisen arvoista.
4. Sinä tunnistat, ettet voi elää yksinomaan omien vahvuuksiesi ja älysi avulla, vaan pikemminkin tarvitset apua.
Ihmiset tarvitsevat toisiaan ja meillä on vapaus valita keneen päätämme luottaa. Joskus olosuhteet ovat sellaiset, ettei ole mahdollisuutta valita keneen luottaa, koska emme hallitse elämäämme täysin. Joskus kanssa-autoilija voi ajaa perääsi, vaikka luotat siihen, että hän noudattaa liikennesääntöjä.
Kun tunnistaa riippuvuuden toisista ihmisistä (interdependence) ja tarpeen toisista ihmisistä, niin ymmärtää itsensä muuttamisen ytimen.
5. Sinä tunnistat yliluottamuksen itseesi ja eristäytymisen muista ja Korkeimmasta Voimasta, mitkä ovat luoneet ongelmia toipumisessa
Me olemme rajoittuneita ja lankeavia ihmisiä. Emme voi tehdä kaikkea yksin. Maailman säilyminen vaatii yhteistyötä. Riippuvuudet ryöstävät ihmisiltä kyvyn tehdä yhteistyötä. Riippuvuudet tekevät ylimielisiksi ja itsekeskeisiksi.
Kun esimerkiksi alkoholisti raitistuu, he löytävät itsensä totaalisen ja äärimmäisen yksinäisiksi. Entinen ylimielisyys ja itsekeskeisyys eivät toimi enää. Jäljellä on vain toivoton tunne, ettei mitään ole jäljellä.
Kun alkoholistin mieli kirkastuu raittiuden myötä, he tajuavat mihin haaksirikkoon ovat itsensä ajaneet, tämä tietoisuus synnyttää häpeää, syyllisyyttä ja jatkuvasti kiusaavaa tuskaa.
He eivät halua ajatella sitä, eivätkä he halua puhua siitä. Siksi he pitävät itsensä kiireisinä ja yrittävät fiksata asian. Eristäytyneisyydessään he tekevät virheitä ja päätyvät saattamaan asiat vielä huonompaan jamaan.
On tärkeää, että toipuvat ihmiset tarkastelevat tarvetta tehdä asiat yksin ja tutkia mihin seurauksiin se johtaa.
Kaikki on mahdollista muiden ihmisten ja Korkeimman Voiman avulla.
Ongelmana on se, että monet ihmiset ovat haluttomia tai kyvyttömiä hyväksymään avun, erityisesti kun koskee heidän luonteenvikojensa käsittelyä.
AA:ssa avun tarpeen tunnistamista kutsutaan ”antautumiseksi”, mikä ei tarkoita vastuuttomuutta eikä välinpitämättömyyttä.
Itsenäisyyden ja yhteistyön välillä täytyy olla dynaaminen tasapaino.
6. Sinä tunnistat, ettet voi elää merkityksellistä elämää ilman nöyryyttä – todellista tietoa ketä me olemme, vahvuuksinemme ja heikkouksinemme
Nöyryys ei merkitse itsensä alentamista. Se merkitsee, että tietää mitä ytimeltään on. Nöyryys on elämän työkalu, jolla pääsee irti riippuvuuksista ja addiktiivisesta minästä. Vain itsetuntemuksen ja Korkeimman Voiman avulla voi päästä eroon riippuvuutta ruokkivista piirteistään.
Kukaan meistä ei pääse täysin eroon luonteenvioistamme, eli säilymme epätäydellisinä, koska emme voi ylittää inhimillisiä rajoja. Mutta me olemme vapaita etsimään todellista minäämme ja todellistumaan todellisena itsenämme, jossa saavutamme todellisen vapauden ja mielen rauhan. ”Tiedän kuka olen ja olen riittävästi. Minun ei enää tarvitse taistella toivottomien syiden kanssa."
7. Sinä säännöllisesti pyydät Jumalaa, kuten hänet ymmärrät, poistamaan luonteen vajavuutesi, jotka estävät sinua harjoittamasta todellista nöyryyttä ja käyttäytymästä sen mukaan, kuka todella olet.
Pyytämällä luonteenvikojesi poistamista, pidät keskittymisesi tavoitteessasi eli persoonallisessa muuttumisessa. Koska luonteenviat ovat syvästi persoonallisuutesi uponneet, ne eivät irtoa hetkessä. Välillä ne katoavat ja sitten taas palaavat. On pidettävä päivittäin persoonallisen muutoksen tavoite mielessä.
Päivittäisen kurin avulla pysäytät itsesi käyttäytymästä luonteenvikojesi tavalla ja teet toisin aikaisemman sijaan. Sinä todellistat raittiin elämän. 12 askeleen ohjelman periaatteet täytyy tehdä todelliseksi joka päiväisessä elämässä – ja niin Korkein Voima ottaa pois luonteenvikasi.
Nöyryys, jota on opetettu nöyryyttämällä ja häpäisemällä, ei houkuttele nöyryyden opetteluun
Phillip Z kirjassaan A Skeptic´s Guide to the 12 Steps (1990, Hazelden) kertoo, että aluksi 7.askeleesta tuntui hänelle olevan vähän apua. Keskustelu tuntui kääntyvän nöyryys-käsitteen ympärille.
Nöyryys oli aina Philip Z:n mielessä yhdistynyt nöyryytykseen ja häpeään. Lapsuuden muistot vanhempien naurettavaksi tekemisestä ja häpeällä manipuloimisesta palasivat mieleen., minkä vuoksi hänen oli vaikea miettiä nöyryyden kehittämistä.
Nöyryys muistutti pienuudesta ja heikkoudesta, joista oli kärsinyt jo riittävästi omien vanhempien kanssa, eikö jo ”nöyryyden opettaminen ” ollut aiheuttanut riittävästi ääretöntä tuskaa ja vihaa? Nöyryys muistutti vanhoista muistoista, jotka eivät olleet miellyttäviä.
Philip Z oli taas kerran kohdattava paisuneen egon jäänteet ja mielestä poistetut tunteet ilman pakenemista ylensyömiseen. Hänen oli kohdattava jälleen kipeiksi muodostuneet riippuvuuden tunteet ja epätäydellisyys. Hänen oli jälleen kohdattava se, ettei tietoisuutta voinut muuttaa vain tahdonvoiman avulla.
Syvät psyykkiset muutokset tapahtuvat tietoisen kontrollimme ulkopuolella. Tahto on uudenlaisen käyttäytymisen synnyttämiseen, samalla tunnustaa, että psyykkiset muutokset tapahtuvat Korkeimman Voiman mukaisesti.
Nöyryys on inhimillistä kykyä antautua ja pyytää meitä itseämme suuremmalta voimalta apua.
Meidän tulee kehittää halukkuuttamme työskennellä väsymättä luonteenvikojemme muuttamiseksi ja samalla ymmärtää, ettei muutosvauhti riipu meistä itsestämme.
Nöyryyttä ei tule sekoittaa itsensä alentamiseen, joka on vain toisenlainen luonteenvika, ylimielisyyttä valepuvussa. Se että näkee itsensä muita huonompana, on myös itsekeskeisyyden ilmaus, mikä ei ole yhtään sen parempi tai huonompi kuin itsensä muita parempana pitäminen.
Toipuessa näkee itsensä vahvuuksineen ja heikkouksineen ilman että pienentää tai suurentaa arvoaan.
Philip Z kysyi kummiltaan, miten hänen tulisi tehdä 7.askeleessa, edelleen hän tunsi olonsa epämiellyttäväksi rukousten kanssa, koska hän ajatteli että muutokset tulevat omista ponnistuksista, eikä jonkun ulkopuolisen avun kautta rukoilemisesta.
Philip Z totesi, että nöyryys oli juuri se, mitä häneltä puuttui. Hän ryhtyi joka aamu pyytämään, että Korkein Voima poistaisi hänen luonteenvikansa. Kyse ei ole hänen psyykensä hajottamisesta, vaan psyykkisestä integraatiosta.
AA-ohjelmassa on samoja ajatuksia kuin muinaisilla kreikkalaisilla filosofeilla: uskomus että ajatukset ja asenteet ovat tärkeitä intohimojen (viha, pelko ja huoli) muodostumiselle, ja intohimoja voi puolestaan muovata muuttamalla omia tunteita ja ajatuksia.
Myös psykoterapioita on tuosta ajattelusta kehitelty, mm. Albert Ellisin RET (Rational-Emotive Therapy), jonka mukaan ihmiset jotka kärsivät emotionaalisista vaikeuksista, kärsivät “irrationaalisesta ajattelusta”. Eli heillä on olettamuksia itsestä, muista ihmisistä ja todellisuudesta, jotka ikuistavat tarpeettomat ja epämiellyttävät ajatukset. Voimme Ellisin mukaan parantaa oloamme, kun tutkimme noita olettamuksia ja muutamme niitä. Kognitiivis-behavioraalinen terapia on soin myös Ellisin ajattelusta kehittynyt.
Philip Z:n mielestä Ellisin ja hänen seuraajiensa ajattelun heikkous on se, etteivät he huomioi alitajuisia asenteita, muistoja ja emootioita, jotka eivät ole tietoisuuden välittömästi saavutettavissa, mutta ovat silti merkittäviä. Ellisin ajattelun heikkoutena Philip Z sitä, ettei hän huomioi alitajunnan merkitystä motivaation lähteenä.
Joitain muutakin kuin vain järkeä ja logiikka tarvitaan Philip Z:n mielestä irrationaalisten uskomusten muuttamiseksi, jotakin riittävän voimakasta, joka voi tehdä muutoksen psyyken syvemmällä tasolla. Mutta miksi näin?
Ajatuksemme vaikuttavat tunteisiimme ja tekoihimme on tärkeä havainto, mutta tietoinen ajatusten muuttaminen toimii lyhyellä ajanjänteellä, muttei voi tuottaa kestäviä muutoksia. Jos aikoo tehdä muutoksia luonteenvioissaan, niin Philip Z:n mukaan se täytyy tehdä syvemmällä alitajunnan tasolla.
Osan muutoksesta voi Philip Z:n mukaan tietoisella tahdolla, mutta suurta osaa ego-mieleksi (korkeampi Minä) Philip Z:n kutsumaa osaa ei voi muuttaa tietoisesti. Tämän vuoksi hengellinen työ on tarpeellista.
Philip Z:n mukaan on päästävä pahan ja syntisen ajattelun tuolle puolen. On päästettävä irti dualistisesta ajattelusta (hyvä ja paha), joka ikuistaa uskomusjärjestelmän, josta yritetään päästä eroon. Dualistinen ajattelu johtaa hyödyttömään taisteluun itsensä kanssa tehdä muutos tietoisen ajattelun kautta.
Philip Z alkoi yrittää ylläpitää itsensä anteeksiantamisen ja itsensä rakastamisen asennetta, dualistisen ajattelun asemasta. Philip Z myönsi että on voimaton addiktionsa ja egomielensä mukaan. Reaktioistaan vastuullisena oleminen ei tarkoita sitä, että meitä syytetään kaikesta, mitä meille tapahtuu. Yritämme tulla tietoisiksi ajatuksistamme ja tunteistamme, jotta reaktiomme olisivat valittuja, eivätkä automaattisia. Tämä on vastuullisuuden ydin.
Kehittääkseen vastuullisuutta täytyy lakata arvostelemasta itseään. Seitsemännessä askeleessa Philip Z alkoi nähdä asioita eri tavalla. Hän alkoi harjoittaa taitavaa toimintaa. Buddhalaisuudessa on neljä nöyrää totuutta. Meidän havaitsemisemme aiheuttaa ongelmia, buddhalaisuuden 8-kertainen tie on eräs tapa muuttaa havaitsemista. Tie on hengellistä ja psykologista kasvua, joka syntyy yrittämisestä ja antautumisesta.
7.askel vaatii itsensä hyväksyntää ja myötätuntoa henkilölle, jota olemme tällä hetkellä. Seitsemännen askeleen läpikäymisen myötä opimme antamaan anteeksi itsellemme.
Syyllisyys on itse tehtyä myrkkyä, jota annamme itsellemme toistuvasti. Se on tehokkain keino minällä varmistaa, että jäämme toivottomasti menneisyyteemme kiinni, emmekä näe nykyisyydessä olevia mahdollisuuksia.
On olemassa vain yksi tiedetty vastamyrkky syyllisyyteen: täydellinen anteeksianto, jonka voi aloittaa itsestään ja ulottaa jokaiseen joka jakaa maailman ympärillämme.
Nöyryys merkitsee itsensä hyväksymistä rajoituksineen
Rabbi Kerry M. Olitzky ja Stuart A Copans kirjassaan Twelve Jewish Steps to Recovery – A Personal Guide Turning From Alcoholism and Other Addictions (2006, 7th ed, Woodstock, Vermount, Jewish Lights Publishing) kirjoittavat. että nöyryydessä ei ole väärää ylimielisyyttä eikä ylpeyttä. Nöyryytemme tuo meidät suhteeseen Jumalan kanssa.
Olemme ihmisiä, siis jo määritelmän mukaan rajoittuneita. Luonteenviat eivät yksinkertaisesti vain häviä. Jumalan avulla, me voimme muuttua.
Juutalainen traditio sanoo: ”Rukoile niin kuin kaikki riippuisi Jumalasta, mutta toimi niin kuin kaikki riippuisi sinusta”.
Kun näkee luonteenvikansa selvästi, niin se voi aiheuttaa suurta tuskaa sydämessä. Alkoholistien aikuisten lasten, jotka ovat näkymättömiä itselle, voi olla vaikea kuvitella, että Jumala näkee heidät. Jumalan avulla voi selvitä luonteenvioistaan. Ei ehkä heti, eikä välttämällä sillä tavalla kuin itse ajattelee, mutta kuitenkin.
Nöyryys on yksi avaimista joka aukaisee Taivaan portit. Addikti kertoi: ” Ennen kuin olin toipumassa, olin täydellinen. Nyt, olen parempi.” Täydellisyyden tavoittelu liittyy riippuvuuteen.
Kun on ollut aivan pohjalla, niin ajattelee tietävänsä mitä nöyryys on. Mutta ei, et ole nöyrä ennen kuin alat taas elää, sitten voit olla nöyrä.
Yritä olla nöyrä, kun lähestyt Jumalaa. Työskentele sitä, ole suora Jumalalle. Ei ole juutalainen tapa pitää itseään roskasäkkinä. Voi puhua vahvuuksistaan käsin. Muista, jokainen on luotu Jumalan kuvaksi.
Rabbi Joshua meni Elian suostuttelemana Messiaan kanssa keskustelemaan ja kysyi häneltä, koska hän lopulta tulee. ”Tänään”, Messias vastasi. Kun Joshua palasi Eliaan luo, niin hän valitteli, että profeetta oli valehdellut hänelle, koska lupasi tulla tänään, muttei tullut. Elia sanoi, että Joshua oli ymmärtänyt väärin, hän sanoi: ”Tänään – jos vain kuulet Jumalan äänen.”
Jos on tehnyt 6.askeleen kunnolla, niin on helppo nähdä luonteenviat, jotka estävät olemasta Jumalan Hengen kanavana
Stephen Artenburn ja David Stoop kirjoittavat kirjassaan The Life Recovery Workbook – A Biblical Guide through the 12 Steps, 2004), että kuudennen askeleen jälkeen on helppo pyytää Jumalaa poistamaan luonteenvajavuutemme.
Tämä on toipumisen käännekohta, kun aikaisemmin olemme pysäyttäneet tapaavan addiktion kehittymisen, niin nyt meidän täytyy päästää irti hengellisesti kuolettavista piirteistä, jotka ovat estäneet meitä olemasta todellinen itsemme. Alamme sallia Jumalan Hengen virrata elämäämme ja korjata luonteenviat luonteenvahvuuksilla.
Nöyryys ei ole heikkoutta. Myöntämällä kielteisen ja myönteisen itsessämme tulemme autenttisemmiksi. Tulemme todelliseksi Jumalalle ja itsellemme.
Voi olla hämmentynyt, kun on uskonut Jumalaan ja omannut vahvan uskonnollisen vakaumuksen, mutta ei ole kyennyt lopettamaan päihteiden käyttöä. Raamatun lukeminen ja rukousistunnot eivät ole auttaneet muuttamaan vihanpurkauksiamme, asennettamme työhön tai ahdistuksen ja pelkojen ongelmiin. Tavallisesti syynä on se, että olemme yrittäneet leikkiä Jumalaa ja luottanut omaan tahtoon ja käyttövoimaan.
Jotenkin olemme ajatelleet, että meidän täytyy ottaa vastuu toipumisesta, ohjata edistymistämme ja tunkea muutokseen. Saatamme jopa yrittää suhahtaa loppujen askelten läpi, ikään kuin kyseessä olisi kilpailu.
Meidän suunnitelmat, strategiat ja taktiikat eivät ole muuta kuin omaa tahtoa. Me keskityimme siihen mitä halusimme ja koska halusimme, huolimatta vakaumuksistamme ja uskomuksistamme, ylpeys ja ego syrjäyttivät Jumalan ulos.
Jos emme salli Jumalan muovata ja muuttaa meitä, niin roikumme yhä kiinni joissakin päihdekäyttäytymisessä, kuten itseoikeutetussa vihassa tai hallitsevassa raivossa. Päihderiippuvuus voi palata, jos emme anna Jumalan kasvattaa meitä ja muokata sisäistä luonnettamme. Ilman Jumalan apua, retkahtaminen on väistämätöntä.
Ainut vaatimus on katuva ja nöyrä henki, johon kuusi ensimmäistä askelta on meidät valmistanut.
Kun alamme harjoittaa uutta käyttäytymistä, niin se voi tuntua pakotetulta ja luonnottomalta, aivan kuin uusien tanssiaskelten oppiminen. Jos jatkamme harjoittelua, niin autenttinen persoonallisuutemme paljastuu.
7.askeleessa avaa itsensä muutokselle
Stephanie S Covington kirjoittaa kirjassaan A Woman´s Way through Twelve Steps (1994), että seitsemäs askel on tapa avata itsensä muutokselle – pyytää apua ja antaa Korkeimman Voiman tehdä loput.
Kun keksimme, että olemme valmiita muutokseen, niin voimme luopua vähiten suosituista tavoistamme. Mutta teemme vain sen minkä osaamme ja annamme Korkeimman Voiman huolehtia siitä, mitä meille tapahtuu seuraavaksi. Tämä on nöyryyden realisoitumista meille.
Nöyryys on eri asia kuin nöyryytys – minun virheeni ovat yksinkertaisesti minun virheitä, ne eivät määrittele minua ihmisenä. Voimme antaa itsellemme anteeksi ja pyytää apua yrittää tehdä toisin seuraavalla kerralla. Hiljainen, reflektiivinen itsensä hyväksyminen tulee nöyryyden myötä.
Nöyryys on kykyä nähdä asiat sellaisina kuin ne ovat. Seitsemännessä askeleessa opimme että olemme vastuussa elämästämme, mutta emme sen kontrolloimisesta. Emme tiedä kaikkea, mitä pitäisi tietää. Meillä on lupa olla epätäydellisiä.
Nöyryys on tärkeää seitsemännessä askeleessa, koska vain omalla tahdolla emme saa muutosta aikaiseksi. Monet tietävät sen omasta kokemuksestaan yrittää muuttaa itseään. Jos kyse olisi omavoimaisuudesta, monet olisivat tehneet muutoksen jo kauan sitten. Muutoksen voima on ulkopuolellamme. Virittäydymme nöyrästi pyytämään.
Seitsemännen askeleen henki on: Tässä olen, juuri tällaisena, vahvuuksineni ja heikkouksieni. Olen valmis ja halukas muuttamaan vanhat tapani kun aika on oikea. Olen tehnyt jalkatyön, ja nyt tarvitsen apuasi elääksesi eri tavalla. Mitä voin tehdä yhteistyössä elämän kanssa ja olla parasta mitä olla voin?
Sekä kolmannessa että seitsemännessä askeleessa yritämme luopua yrityksestä hallita asioita, joita emme hallitse. Kolmannessa askeleessa teimme yleisen sitoumuksen antaa tahtomme ja elämämme Korkeimman Voiman haltuun. Nyt seitsemännessä askeleessa kääntelemme itsemme ympäri ja annamme parantavan voima huolehtia lopusta.
Yksi suosittu tapa tehdä 7.askelta on ”Jumala-laatikko” eli kirjoittaa paperille kuvaus pyydettävästä asiasta ja laittaa se laatikkoon, jossa se on Korkeimman Voiman hoidossa. Seitsemäs askel on yhteistyön askel.
7.askel antaa mahdollisuuden siirtyä itsetietoisuudesta itsensä hyväksymiseen. Hyväksyminen on avain muutokseen. Kun hyväksyn itseni juuri sellaisena kuin olen, olen valmis muutokseen.
HOW of recovery ( Honesty, Openness and Willingness) eli rehellisyys, avoimuus ja halukkuus ovat seitsemännen askeleen asenteita.
Henkilökohtaisen hulluuden seuranta seitsemännessä askeleessa
Patrick Carnes kirjoittaa kirjassaan A Gentle Path through the Twelve Steps – The Classic Guide for All People in the Process of Recovery (1993), että PCI (Personal Craziness Index) eli persoonallisen hulluuden indeksi perustuu kahteen olettamukseen: hulluus ilmenee ensin rutiineissa, yksinkertaisessa käyttäytymisessä, joka tukee elämäntyylin tasapainoa ja merkit käyttäytymisessä ilmenevät elämämme eri osatekijöissä.
Kirjoittaja ehdottaa 10 eri alueen seuraamista: fyysinen terveys, liikkuminen, ympäristö, työ, harrastukset, sosiaalinen elämä, perhe/lähimmäiset, talous, hengellinen elämä ja persoonallinen reflektio ja muut riippuvuudet tai oirekäyttäytyminen. Kaikista kymmenestä alueesta keksitään ainakin kolme hulluutta.
PCI-seurannalla voi tehokkaasti seurata edistymistään. Jokaisen päivän päätyttyä käydään läpi seitsemän keskeisintä henkilökohtaista hulluuden aihetta, joille annetaan pisteitä, jotka lasketaan yhteen ja seurataan miten kehitys etenee. Pisteistä voi huomata, mitä alueita elämässään voisi seuraavaksi kehittää.
Ei ole väliä sillä miten suuret synnit ovat, Jumalan armo on vielä suurempi
Kirjassa The Twelve Step – Life Recovery Devotional (Thirty Meditations from Scripture for Each Step in Recovery, 1991) kirjoitetaan, apostoli Paavali sanoo Roomalaiskirjeissä, että kaikki me olemme syntiä tehneet ja jääneet vajaiksi Jumalan ideaalin tavoittelussa. Silti Jumala antaa syntimme anteeksi. Emme voi tehdä mitään jolla voisimme kehua ansainneemme pelastuksen. Jeesus on meidät tekemisillään pelastanut ja meidän uskomme häneen pelastaa meidät.
Meidän ylpeytemme voi estää meitä pyytämästä Jumalalta sitä me tarvitsemme. Me saatoimme kasvaa perheessä tai ympäristössä, jossa pyyntömme johdonmukaisesti torjuttiin, ei huomioitu tai petyimme pyytäessämme. Kukaan ei kuunnellut kun pyysimme sitä, mitä tarvitsimme. Jotkut meistä päättivät tulla itseriittoisiksi – emme koskaan pyydä apua. Ponnistelimme niin, ettei meille tulisi koskaan tarvetta pyytää apua. Tämäntyyppinen ylpeys, joka on syntynyt loukkaantumisesta, estää pyytämästä apua Jumalalta. Meidän on tultava anteeksiantamisen paikkaan, jossa voi luopua ylpeästä itseriittoisuudesta.
Jeesus sanoo: ” Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan.” ( Luuk 11:9-10)
Me saatamme vaatia että muutokset tapahtuvat meidän aikataulumme mukaan, tai järjestyksessä, jossa olemme valmiit luopumaan luonteenvioistamme tai vauhdilla. joka on meille sopiva. Jumala ei toimi sillä tavalla. Siksi nöyryys on tärkeää 7.askeleessa: hyväksymme Jumalan aikataulun, järjestyksen ja nopeuden.
Jumalan tavoite on säästää meidät lisänöyryytyksiltä ja nostaa meidät taas kerran kunnioitettuun asemaan. Tämä tapahtuu aikataulussa, jonka Jumala tietää meille hyväksi. Ei siis välttämättä silloin, kun me tunnemme itsemme valmiiksi. Nöyryyden asenteella kykenemme odottamaan.
Ylpeytemme aiheuttaa usein sen, että piileskelemme puolustusmekanismiemme takana toipumisessa. Piileskelemme hyvän maineen, asemamme tai harhaluuloisesti oletetun ylemmyytemme takana. Me saatamme tuntea sellaista sisäistä häpeää, että peitämme sen itseoikeutetulla julkisella identiteetillä. Ne jotka ovat tällaista tehneet, kokevat suuren asennemuutoksen. Voimme pyytää Jumalaa muuttamaan asenteemme.
Meidän puutteemme ja luonteenvikamme voivat estää meidän kykyä tehdä myönteisiä asioita. Jumalan tavoite on auttaa meitä kauemmaksi synnistä, päivä kerrallaan, puhdistua puutteista ja luonteenvioista, mikä on elämänikäinen prosessi. Todella arvokkaat asiat vievät aikaa puhdistua.
Kun mietimme mitä kaikkea olemme tehneet, meistä voi tuntua siltä, että olemme liian arvottomia pyytämään Jumalalta mitään.
”Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen:
Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani, petkuttava veronkerääjä. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: ´Jumalani, kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.´
Publikaani seisoi kauempana. Hän ei tohtinut kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: ´Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.´
Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei.
Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.” ( Luuk 18:9-14)
Monet meistä ovat eläneet jatkuvan tyytymättömyyden tunteessa. On nälkää ja janoa sisällämme, joka ei tunnu tyydyttyvän. Ongelmamme tuntuvat vuorilta, liian isoilta niistä selviytyäksemme. Puutteemme tuntuvat syviltä ja syviltä laaksoilta, ne johdattavat meidät pois myönteisistä tavoitteista joita olemme itsellemme asettaneet. Emme pääse vapaaksi ikinä ja voi paremmin?
Jumala voi vapauttaa jatkuvasta sisäisestä nälästä ja janosta tarjoamalla sielulle uusia ravinnon lähteitä. Armossaan Jumala voi tarjota ravitsevia lähteitä, jotka tyydyttävät meidät syvällisesti.
Monella tapaa 7.askel on käännekohta toipumisessa. Se muodostaa sillan, ensimmäisen kuuden askeleen sisäisen työn ja seuraavien viimeisten askelten, jotka korostavat ulkoista työtä välille – eli muutoksen käyttäytymisessä.
Saatamme kohdata erityisen haasteen toipumisessa: on olemassa ihmisiä, jotka uskovat ettemme koskaan voi toipua. Markuksen evankeliumissa on tarina sokeasta miehestä, joka halusi nähdä. Jeesus vastasi hänelle: ”Mene, uskosi on parantanut sinut”. Samassa mies sai näkönsä takaisin, ja hän lähti kulkemaan Jeesuksen mukana.” ( Mark 10: 52)
Joskus elämä ja toipuminen tuntuu kuin rangaistukselta kun vaikuttaa siltä, ettei edisty. ” Vaikka kuritus ei sitä vastaan otettaessa koskaan tunnu iloiselta vaan ikävältä asialta, se lopulta antaa näin valmennetuille hedelmänsä: rauhan ja vanhurskauden. ” (Hebr 12:11)
Ajatus kohdata elämä ilman päihteen ”kainalosauvaa” voi tuntua pelottavalta. Useimmat meistä ovat kärsineet riittämättömyyden tunteesta koko elämänsä. Riippuvuutemme ovat auttaneet meitä tulemaan toimeen riittämättömyyksiemme kanssa.
Nöyryys tulee ohjaamaan meitä, kun löydämme tien anteeksiantoon itseämme kohtaan.
Alkoholistien Aikuiset Lapset (AAL, ACA) kirjassa ”Aikuiset Lapset – Alkoholistiset/Toimintahäiriöiset Perheet” (2011,219–227) kirjoitetaan seitsemännen askeleen kohdalla, että erään toipuvan oli vaikea päästää irti kateudesta, vaikka hän puhui siitä ja osallistui kokouksiin. ”Olen toipuessani oppinut, että ensimmäinen ajatukseni tulee kohdistaa Jumalalle. Hän ottaa sen vastaan riippumatta siitä, kuinka hurja ajatus on. Toinen ajatukseni kohdistuu itseeni. Olen vastuullinen teoistani.”
Nöyryyden henki tarkoittaa, että olen käynyt läpi 4., 5. ja 6. askeleeni, joten tiedän totuuden itsestäni. Nöyryys on totuus.
Puutteideni tunnustaminen ja niiden myöntäminen saivat minut lähes hengiltä. Siihen verrattuna niiden poistamisen pyytäminen Jumalalta oli helppoa.
Seitsemännessä askeleessa ymmärrämme, ettemme voi poistaa vajavuuksiamme ilman Korkeimman Voiman apua. 7.askeleessa kokoamme kaiken sen luottamuksen tai uskon, mihin pystymme.
Luotamme Jumalan poistavan luonteenvikamme. Nöyrästi pyydämme Jumalaa, sellaisena kuin Jumalan ymmärrämme, poistamaan vajavuutemme.
Nöyryys tulee ohjaamaan meitä, kun löydämme tien anteeksiantoon itseämme kohtaan.
7.askel on jatkuva prosessi. Luonteenvikojamme käsittelevien rukousten tulee olla yksinkertaisia, mutta vilpittömiä. Tavallisesti vähemmät sanat nöyryydellä lausuttuna näyttävät toimivan parhaiten Jumalan kanssa. Vilpitön halu muuttua yhdistettynä sydämen nöyryyteen näyttävät johtavan pidemmälle Jumalan kanssa kuin hengästyttävän pitkät kärsimysrukoukset.
Nöyryys tulee Jumalasta ja on nimettömyyden sisar, joka on 12 askeleen ja 12 perinteen perusperiaate. Nimettömyyden kautta palvelemme rakkaudella. Pyrimme olemaan Korkeamman Voiman ja toisten täydessä palveluksessa.
Todellinen nöyryys on halukkuutta etsiä ja toteuttaa Jumalan tahto parhaan kykymme mukaan.
Nöyryyden avulla opimme tunnistamaan, milloin tunnemme olomme ”täydeksi” ihmissuhteissamme sekä haluissamme ja tarpeissamme. Ydinongelmamme, hylkäämisen, vuoksi emme ole varmoja, milloin olemme saaneet tarpeeksi huomiota tai ylistystä.
Rukouksen paradokseja
Pyysin Jumalalta voimaa, jotta saavuttaisin paljon,
Jumala teki minut heikoksi, jotta oppimisin tottelemaan nöyrästi…
Pyysin terveyttä, jotta voisin tehdä suurempia tekoja,
Jumala teki minut raihnaiseksi, jotta tekisin parempia tekoja…
Pyysin rikkautta, jotta olisin onnellinen,
Jumala teki minut köyhäksi, jotta tulisin viisaaksi…
Pyysin valtaa, jotta ihmiset ylistäisivät minua,
Jumala teki minut avuttomaksi, jotta tuntisin tarvitsevani häntä…
Pyysin kaikkea, jotta nauttisin elämästä,
Jumala antoi minulle elämän, jotta nauttisin kaikesta…
En saanut mitään mitä pyysin, mutta sain kaiken mitä olin toivonut.
Ilman omaa ansiotani Jumala vastasi lausumattomiin rukouksiini,
Hän antoi minulle runsaan siunauksen!
”Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki.
Älä karkota minua kasvojesi edestä, älä ota minulta pois pyhää henkeäsi.
Anna minulle jälleen pelastuksen riemu ja suo minun iloiten sinua seurata” (Ps. 51:10–14)
28.10.2012 Lappeenranta